Meldis: Ronille ja Hermionellekin on niin kiva kirjoittaa rennompaa ja rauhallisempaa elämää, vaikka varmasti heilläkin on vielä käsiteltävää sodan jäljiltä. Haha mä nukkuisin siellä käytävällä sun seurana, vitsien keksiminen taitaisi olla melkein suurempi painajainen kuin Korpinkynnen arvoituksiin vastaaminen.

Dracon kutomistaidot jäivät mysteeriksi itsellekin. Varmasti hän on kaivannut vastapainoa ja jotain kevyttä nyt sodan jälkeen, tai ehkä hän opetteli taidon jo aiemmin ja kutoi varhaisempina kouluvuosinaan salaa Luihuisen oleskeluhuoneessa. Kiitos kommentista!
4. luku
Harry otti pipon päästänsä ja suki hiuksiaan siistimmiksi. Hän veti kerran syvään henkeä sisään ja ulos, nosti kätensä suurelle hyvin antiikkiselle ovenkolkuttimelle ja koputti sillä pari kertaa.
Harryn käsi oli ehtinyt hädin tuskin irrottaa kolkuttimesta, kun raskas tammiovi jo avautui.
“Herra Potter”, Lucius Malfoy tervehti häntä narisevalla äänellä. “Olet myöhässä kaksi minuuttia ja viisikymmentäkaksi sekuntia.”
“Joo, tuota, minä –”, Harry takelteli hämillään.
Lucius tuhahti paheksuvasti samalla, kun Draco riensi vauhdilla ovelle ja työnsi isänsä sivuun.
“
Isä!” Draco sihahti ja katsoi Luciusta varoittavasti ennen kuin kääntyi Harryyn päin ja avasi hänelle oven kunnolla. “Älä välitä tuosta.”
“Okei”, Harry sanoi ja astui sisään. “Hei”, hän tervehti varovaisesti Dracoa riisuessaan takkiaan pois.
“Hei”, Draco henkäisi ja katsoi Harrya silmiin pieni hymy huulillaan.
“Älkää minusta välittäkö”, Lucius tokaisi kitkerästi ja lähti marssien pois eteisaulasta.
“Mipsy voi ottaa herra Potterin takin, pipon ja vanttuut”, heidän viereensä yllättäen ilmestynyt kotitonttu piipitti, kurkottaen kätensä kohti Harrya.
“Ja Tipsylla on hyville herroille alkumaljat”, sanoi toinen kotitonttu, kiiruhtaen heitä kohti käsissään tarjotin täynnä shampanjalaseja.
“Öö, kiitos”, Harry sanoi ja otti yhden laseista ja kulautti sen sisällön sen enempiä miettimättä kerralla alas.
“Tuota, meillä on yleensä tapana kilistellä alkumaljat yhdessä”, Draco sanoi, toinen suupieli nykien.
“Herra Potter”, Narcissa Malfoy pelmahti yllättäen portaikosta eteisaulaan, pitkät vaaleat hiukset ja tummanpunainen pitkä mekko liehuen. “Pääsit tulemaan”, hän jatkoi ja suukotti Harrya ensin oikealle poskelle, sitten vasemmalle ja sitten vielä kerran oikealle. “Tipsy, miksi ihmeessä herra Potterin shampanjalasi on tyhjä?”
“Tipsy on pahoillaan, rouva, Tipsy kaataa herralle heti paikalla lisää”, kotitonttu sanoi ja kurottautui täyttämään Harryn lasin.
“No niin, sitten voimmekin jo siirtyä ruokasaliin, ruoka on jo katettu”, Narcissa sanoi, kääntyi kannoillaan korot lattiaa vasten napakasti kopsahtaen ja lähti kohti suuria mahonkisia pariovia.
Harry katsahti hieman paniikissa Dracoa, joka kohautti hänelle olkapäitään, asetti käden hänen alaselälleen ja lähti ohjaamaan häntä Narcissan perään.
Ruokasali oli Harryn mielestä kolkko, yhtä kolkko kuin huone, jossa hän oli vain vajaa vuosi sitten taistellut sauvasta Dracon kanssa. Ehkä huone oli sama, mutta nyt se vain oli sisustettu erilailla valtavalla tummapuisella ruokapöydällä ja sen yllä riippuvalla uutuuttaan kimaltelevalla kattokruunulla, joita Harry ei muistanut.
Lucius seisoi jo valtavan pöydän toisen päädyn tuolin takana siemaillen happaman näköisenä punaviiniä. Harryn vatsassa muljahti ikävästi, voi kun hän olisikin perunut ja jäänyt vain Kotikoloon.
“Draco, sinä ja herra Potter voitte istua vierekkäin siihen isäsi toiselle puolelle”, Narcissa sanoi ja jäi itse seisomaan Luciuksen vasemmalla puolella olevan tuolin taakse, kun taas Draco ohjasi heidät toiselle puolelle, valiten Harryn onneksi paikan isänsä vierestä.
Harry asetteli shampanjalasinsa pöydälle ja istui alas. Dracon käsi kuitenkin tarttui heti kevyesti hänen käsivarteensa, ja hän hätkähti siihen, että kaikki kolme Malfoyta olivat jääneet seisomaan, silmät tapittaen häntä.
“Taikamaailman sankari ei ole tainnut kuulla käytöstavoista. Mitäpä sitä semmoista hölynpölyä Tylypahkassa opettamaan”, Lucius sanoi ääni naristen.
Harryn sisällä kiehahti, mutta hän pidättäytyi sanomasta mitään. Hän oli täällä Dracon takia.
“
Isä”, Dracoi sihahti jälleen uhkaavasti samalla, kun Harry nousi takaisin seisomaan. “Lopeta.”
“Meillä on tapana kilistellä ensin”, Narcissa selitti, katse eteerisen viileänä mutta äänessä häivähdys lempeyttä.
“Selvä. Minä en tiennyt”, Harry tokaisi ja vältteli katsomasta Luciukseen päinkään tarttuessaan lasiinsa.
“No niin, kun kaikki ovat nyt viimein päättäneet suvaita kunnioittaa tätä tilaisuutta”, Lucius aloitti, Dracon alkaessa kiroilla hiljaa itsekseen Harryn vieressä. “Hyvää joulua”, hän jatkoi, kohotti lasinsa ja kulautti nyt vuorostaan kaiken kerralla kurkkuunsa.
Harry, Draco ja Narcissa kohottivat myös maljojaan, mutta tällä kertaa Harry otti omasta lasistaan vain siemauksen.
“Istukaa”, Lucius sanoi, rojahti omaan tuoliinsa ja napsautti sormiaan merkiksi Tipsylle kaataa hänelle täysi lasi shampanjaa.
Kun Harry istui pöytään, tilanne valkeni hänelle koko kauheudessaan. Pöydälle heidän eteensä oli aseteltu hopea-astioihin toinen toistaan oudomman näköisiä, ja arvatenkin myös toinen toistaan kalliimpia, ruokia, joista hän tunnisti tuurilla kaviaarin ja hummerin, ehkä.
Hänen omalla paikallaan taas oli keko lautasia, joiden ympärillä oli hirveä määrä erikokoisia ja -muotoisia aterimia, eikä hänellä ollut hajuakaan, missä järjestyksessä mitäkin kuuluisi käyttää.
Draco oli ilmeisesti huomannut hänen kauhistuneen ilmeensä, sillä hän laittoi kätensä pöydän alla rauhoittavasti Harryn reidelle. “Älä jännitä, tee vain niin kuin minä teen”, hän kuiskasi.
Ja niin Harry päätyikin tekemään. Hänestä tuntui tyhmältä, että hän päätyi imitoimaan Dracon ruokavalintoja täysin, mutta hän ei uskaltanut riskeerata sitä, että hän ottaisi jotakin kummallista ja laittaisi sitä väärälle lautaselle tai söisi sitä väärällä haarukalla. Onneksi Dracon valinnat olivat myös ihan kelvollisia.
Ruokailu eteni lopulta kohtuullisen leppoisasti. Se saattoi toisaalta johtua viinistä, jota Harry oli uskaltanut ottaa pari lasia, ja sitä juodessa hänkin oli pikkuhiljaa rentoutunut ja onnistunut käymään sen siivin jopa kevyttä keskustelua Narcissan kanssa. Luciuskin liittyi välillä keskusteluun kipakoilla kommenteillaan ja kysymyksillään, ja mitä enemmän hän viiniä kittasi, sitä kipakammaksi Harry huomasi hänen kommenttiensa muuttuvan.
“Oletko vielä ajatellut, mitä sinä haluaisit tehdä koulun jälkeen, herra Potter?” Narcissa kysyi kohteliaasti.
“Tuota, sinä voit kyllä kutsua minua Harryksi”, Harry sanoi, ja Draco puristi häntä kädestä.
“Harry”, Narcissa toisti. “Mitä olet ajatellut tehdä koulun jälkeen?”
“En tiedä vielä tarkalleen. Ehkä pidän välivuoden ja mietin sinä aikana.”
Lucius tuhahti kovaäänisesti. “Vai välivuoden”, hän makusteli sanaa ivallisesti, selvästi haluten jatkaa ajatustaan.
“Isä, älä”, Draco sanoi matalalla äänellä.
“Ja mitä sinä aiot tehdä, Draco? Aiotko sinäkin pitää välivuoden?”
“Minä en tiedä”, Draco sanoi kylmästi. “Sattuneesta syystä minun on hieman hankalaa saada mistään opiskelu- tai työpaikkaa.”
“Ja tämäkö on sinun ratkaisusi, loata Malfoyn suvun mainetta vielä enemmän pohjamudissa?”
“Isä, nyt ihan oikeasti –”
“Sillä, Draco”, Lucius korotti äänensä poikansa ylitse, “nyt vaikuttaa kovasti siltä, että yrität pilata maineemme ihan tarkoituksella. Alkaa seurustella
miehen kanssa”, hän jatkoi, katse liukuen Harryyn, “joka ei millään mittarilla vastaa arvoasi.”
Narcissa laski käden miehensä käden päälle. “Lucius, mitä sinä –”
“Älä nyt sinä puutu tähän, Cissa”, Lucius ärähti. “Meidän on pakko lopettaa teeskentelemästä, että tämä… tämä teidän suhteenne olisi millään tavalla normaali.”
“
Lopeta!” Draco karjaisi ja löi viinilasinsa hajalle pöytää vasten, saaden Harryn säpsähtämään. “Minulle riitti, me lähdetään nyt”, hän sanoi, nousi ylös tuolin jalat kirskuen lattiaa vasten ja veti Harryn mukaansa.
Harrysta tuntui epämiellyttävän ontolta heidän kävellessään rivakasti talon läpi ja ulos ovista kohti puutarhaa.
“Draco”, Harry sanoi varovaisesti.
“No?” Draco tiuskaisi. Hänen kätensä puristi Harryn kättä liian lujasti.
“Oletko sinä ihan okei?”
Draco hidasti askeleitaan ja hellitti otettaan Harryn kädestä. Hän kääntyi Harrya kohti. “Tätä minun pitäisi kysyä sinulta.”
“Ei minulla ole hätää, tuo vain oli… Tosi epämukavaa.”
“Harry, olen niin pahoillani, sinun ei olisi pitänyt joutua todistamaan tuota”, Draco sanoi huokaisten. “Ehkä minun ei olisi pitänyt kutsua sinua lainkaan, tämä taisi tulla aivan liian aikaisin.”
“Minä ihan itse päätin tulla”, Harry sanoi ja puristi kevyesti Dracoa kädestä.
Ovi paukahti kiinni, ja pihatieltä alkoi kuulua lähestyviä askeleita.
“Unohditte ulkovaatteenne sisälle”, Narcissa sanoi lähestyessään heitä Mipsy ja Tipsy rientäen hänen kannoillaan, Harryn ja Dracon vaatteet sylissään.
“Kiitos”, Harry sanoi ja otti Mipsylta vastaan takkinsa, piponsa ja hanskansa.
Harry katsahti Narcissaa, joka pyöritteli hiuskiehkuraa sormensa ympärillä. “Herra Potter…”
“Harry”, Harry muistutti.
“Harry. Olen hyvin pahoillani mieheni puolesta, hän ei olisi saanut reagoida noin”, Narcissa sanoi.
“Ei se ole sinun syysi”, Harry sanoi nieleskellen ärtyneisyyttään.
“Siitä huolimatta”, Narcissa sanoi. “En tiedä, haluatko tämän jälkeen palata tänne ihan hetkeen, mutta haluaisin pysyä kanssasi yhteyksissä.”
“Katsotaan”, Harry sanoi varovaisesti. “Kiitos ruoasta, rouva Malfoy, se oli todella hyvää.”
“Narcissa”, noita korjasi. “Mukavaa, että pääsit tulemaan.”
“Minä… Tuota, jos minä tästä –”
“Minä tulen mukaasi”, Draco sanoi ja katsoi Harrya sillä ilmeellä, ettei hänen kannattanut sanoa vastaan.
“Mene vain, minä juttelen isäsi kanssa”, Narcissa sanoi.
Draco tarttui äitiään kädestä. “Kiitos.”
“Hyvää joulua teille molemmille”, Narcissa sanoi, katsahti vielä heihin molempiin ja kääntyi sitten palatakseen sisälle.
Harry kääntyi Dracoon päin ja tarttui tätä kiinni molemmista käsistä. “Oletko valmis lähtemään?”
Draco nyökkäsi, suuteli Harrya kevyesti ja käänsi selkänsä kartanolle.