Ficin nimi: Interventio opiskelijaboksissa
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: College!AU
Paritus/Hahmot: Loki & Will, taustalla Loki/Thor
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Otsikoinnin iloja
II (sivistyssanaotsikko)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Will katseli, kuinka Loki hehkui lopetettuaan jälleen yhden Skype-puhelun ”ystävänsä” Thorin kanssa. Hän tunsi heittomerkit mielessään. Thor oli Lokin eksä, jota kohtaan tällä oli edelleen romanttisia tunteita, väittipä tämä itse mitä tahansa, siitä Will oli varma. Pari oli eronnut yllättäen fuksivuoden joululomalla, hän muisti edelleen, kuinka surkean näköisenä Loki oli palannut yliopistolle. Will oli yrittänyt kysellä syytä, muttei kovinkaan innokkaasti, sillä hän oli tuohon aikaan ollut huonekaveriinsa satumaisen ihastunut ja selvitellyt vielä omaa seksuaalista suuntautumistaan kaiken päälle. Nyt asiat olivat kuitenkin toisin ja hänestä tuntui, että jotain oli ehdottomasti tehtävä.
Will rykäisi: ”Kuule Logs.”
Loki nosti katseensa kurssikirjasta, jonka oli jo ehtinyt ottaa käsiinsä. ”Minä olen vähän miettinyt. Olet minulle tosi tärkeä.”
Toinen hymyili hänelle. ”Sinäkin minulle, Will.”
”Niin, että siksi minä sanon sen, mitä aion sanoa seuraavaksi. Sinä olet edelleen rakastunut Thoriin. Siltä se ainakin näin ulkopuolisesta näyttää. Sitä minä vain, että jos hän ei kerran osaa päättää ja pitää sinua jotenkin varalla… niin sellainen tyyppi ei ansaitse sinua ollenkaan. Maailmassa on miljoona muuta, jotka pitäisivät sinua kuin kukkaa kämmenellä, olen varma siitä.” Will huokasi saatuaan kaiken sydämeltään.
Lokin poskipäät olivat punehtuneet ja silmissä oli kenties hieman surua. Tämä oli laskenut kirjan sängylleen ja silitteli reisiään. ”Minä… Thor… minä pyysin silloin, että eroaisimme.”
Will istahti tämän viereen. ”Miksi ihmeessä, Logs? Vaikutit niin onnelliselta. Minä olin vielä kauhean mustasukkainen, kun en voinut saada sinua.”
Loki niiskahti. ”No, kun… me olisimme olleet etäsuhteessa… enkä… enkä halunnut sitä hänelle… koko neljäksi vuodeksi.”
Nyt Will halasi ystäväänsä. ”Sinä olet kyllä ihan liian kiltti omaksi hyväksesi. Mutta tämän täytyy loppua. En kestä nähdä sinua onnettomana, jos Thor onkin nauttinut vapaudestaan kustannuksellasi. Kysy häneltä suoraan, onko teillä enää mahdollisuuksia olla yhdessä.”
Loki jäykistyi hänen käsiensä välissä. ”Thor on ihanin ihminen, jonka tunnen! Ja vaikka hän olisikin löytänyt jonkun toisen… hän… hän ansaitsisi sen!” Tämän julistuksen jälkeen Lokin silmistä alkoi valua kyyneleitä.
Will rutisti tätä tiukemmin. ”En tiennyt, että ajattelet noin. Kaikkina näinä vuosina olet puhunut hänestä tosi ylimalkaisesti.”
”Hän… hän rakasti minua, vaikka viiltelin ja olin tosi surkea… minä… en… en halunnut sinun… ajattelevan, että olen surkea.”
Will oli toki nähnyt ystävänsä käsivarsien arvet, yhteisessä huoneessa ei oikein voinut välttyä yhtäaikaiselta vaatteiden vaihdolta, mutta Loki oli kuitannut ne teini-iän ohimenevänä vaiheena, eikä hän ollut – silloinkaan – tajunnut kysyä enempää. Hän oli ihaillut toista, joka oli avoimesti oma itsensä, vaikka ainakin tämän isän vastusti poikansa homoutta.
”Olen tosi pahoillani kaikesta tuosta ja en pidä sinua ollenkaan surkeana, kun olet kerran siitä selvinnyt. Minusta olet aina ollut tosi vahva, Logs. Mutta sinä puhut nytkin Thor rakkaudesta menneessä aikamuodossa. Sinä ihan oikeasti ansaitset jonkun, joka rakastaa sinua preesensissä.”
Loki nyyhkäisi hiljaa. ”Entä jos hän sanoo ei. En… en halua menettää hänen ystävyyttään.”
Will pyyhkäisi tämän poskea sormellaan. ”Hei, jos hän on niin hieno ihminen kuin sanot, hän ymmärtää varmasti ja on ystäväsi jatkossakin.”
Loki hymyili pienesti ja puristi Willin kättä. ”Jos minä ensi kerralla uskaltaisin kysyä. Rakastan… rakastan häntä tosi paljon.” Tämä puhkesi yhtäkkiä nauramaan. ”Olipa mukava sanoa tuo pitkästä aikaa.”
Williäkin alkoi hihityttää. He kihersivät hetken aikaa yhdessä.
Sitten Loki vakavoitui uudestaan. ”Minä rakastan sinuakin, Will. Eri tavalla vain. Kiitos, kun otit tuon jutun puheeksi. Ja kiitos… kiitos, kun välität.”
Will punastui korviaan myöten. ”Öh… eipä mitään. Tai siis, että kiva olla avuksi… ja haluan vain, että olet onnellinen.”
Loki virnisti hänelle ja antoi nyt puolestaan halauksen. Pian he alkoivat yhdessä katsella kesken olevaa sarjaa Netflixistä.
