Otsikko: Niin tuttu ja rakas
Fandom: MCU (Loki)
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Paritus: Thor/Loki
Genre: Pining, angst
Summary:
Loki halusi nähdä sen Thorin, joka oli surrut hänen ruumiinsa äärellä silloin, kun Thanos oli oikeasti tappanut hänet.Varoitus: Pseudoinsesti.
Spoilailee Loki-sarjan ensimmäisiä jaksoja (tätä tekstiä saattaa olla vaikea käsittää, jos ei ole sarjan elementeistä yhtään perillä).
A/N: Syytän Angelinaa tästä, koska hän muistutti minulle, että Thorki on juttu (ja yllytti myös julkaisemaan heti) <3
Termistö saattaa olla vähän sinne päin, mutta korjaan mahdolliset virheet jossain kohtaa myöhemmin
Kärsikää kanssani ei kun siis Nauttikaa!
***
Niin tuttu ja rakasTempad meinasi livetä Lokin hikisestä kädestä, ja hän puristi sitä tiukemmin.
Jos hän tekisi tämän, hän saisi aikavartijat heti kimppuunsa, mutta hänen oli pakko. Hänen oli pakko nähdä Thor vielä kerran.
Loki oli miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että menisi Ragnarökiin, koska olihan se Asgardin loppu. Sen pitäisi siis kaiken järjen mukaan käydä maailmanlopusta, ja siellä hänellä olisi enemmän aikaa.
Toisen Lokin - korjaus, sen Lokin, joka hänestä olisi voinut tulla - näkeminen kuitenkin arvelutti hieman liikaa. Voisiko hän spoilata tulevalle itselleen tämän kohtalon, ja aiheuttaa siten jälleen yhden haarauman pyhälle aikajanalle? Tultaisiinko toinen Loki hakemaan AVV:n toimesta, jos tämä tiesi liikaa?
Lokin päätä särki miettiä aikajanajuttuja liian syvällisesti. Hän päätti keskittyä Thorin näkemiseen ja miettiä mahdollisia seurauksia sitten joskus myöhemmin, jos saisi tilaisuuden.
Hänen pitäisi löytää tulevaisuuden Thor jotenkin.
Menneisyyden Thorin näkeminen olisi liian… Thor luulisi, että hän oli se toinen Loki. Se sattuisi liikaa.
Loki halusi nähdä sen Thorin, joka oli surrut hänen ruumiinsa äärellä silloin, kun Thanos oli oikeasti tappanut hänet.
Loki sulki silmänsä ja painoi Tempadin suurinta namiskaa. Ensin hänen oli painuttava jonnekin muualle AVV:n tiloista, että hän sai taikuutensa käyttöön ja auttamaan Thorin löytämisessä.
Heti astuttuaan autiomaahan (taas yksi maailmanloppu, Loki oletti), hän kanavoi kaiken taikansa Tempadiin, avasi seuraavan oven ja astui siitä.
Tällä kertaa häntä oli vastassa yöllinen nuotio, jonka ympärillä nukkui sekalaista porukkaa (Loki oli saattanut nähdä vihreän naisen ja pesukarhun siinä Mobiuksen näyttämässä videossa hänen toteutumattomasta elämästään?).
Lokin katse kiersi hiipuvaa tulta, ja osui viimeisenä pitkään vaaleaan tukkaan, joka oli paksumpi kuin hän muisti, ja täynnä lettejä.
Thor oli selin häneen, mutta jo toisen tutun hahmon näkeminen puristi Lokin rintaa.
Loki astahti taaksepäin ja kuiva risu katkesi hänen jalkansa alla.
Thor käännähti, eikä Loki ennättänyt piiloutua saati suunnitella, miten tilanteesta selviäisi.
Hän ei voinut muuta kuin tuijottaa Thoria suoraan tämän sinisiin silmiin, jotka olivat niin tutut ja rakkaat, että kaikki himmeimmätkin ideat siitä, mitä Loki oli ajatellut toiselle sanovansa, katosivat. Mitä hän oli kuvitellut, että tapahtuisi? Ei tätä.
Loki kohotti varovasti kätensä osoittaakseen, että oli aseeton. Kuin unessa hän otti askeleen eteenpäin, sitten toisen.
Thor ei ollut vielä ainakaan asettunut puolustuskannalle. Toinen ainoastaan tuijotti häntä niin eksyneen näköisenä, että Loki olisi halunnut tehdä, sanoa mitä tahansa pyyhkiäkseen tuon syvän murheen veljensä kasvoilta.
Tämän yhden kerran hänen kielensä kuitenkin petti hänet.
“Loki?” Thorin ääni oli tuskin kuiskausta kuuluvampi, ja jotain Lokin sisällä särkyi.
Hänen hitaat askeleensa vaihtuivat juoksuksi, ja ennen kuin huomasikaan, hän heittäytyi Thorin syliin.
“Minä se olen Thor. Minulla oli niin ikävä sinua, en edes tajunnut - “
Thor rutisti häntä niin kovaa, että Lokin lause katkesi, mutta ei se haitannut. Mikään ei voisi pilata tätä hetkeä, jos joku yrittäisi viedä tämän häneltä -
Nuotion toisella puolella rasahti, ja kun Loki kohotti katseensa, koko aukion reuna oli täynnä aikavartijoita.
“Te ette voi tehdä tätä, minä en salli - “ raivo nousi Lokin sisältä kuin hyökkäävä käärme, mutta mitä enemmän aikavartijat kaivoivat niitä hehkuvia tuhosauvojaan esiin, sitä pienemmäksi Lokin toivo kävi.
“Thor, anna anteeksi, minun pitää mennä, mutta etsin sinut uudestaan - “ Loki painoi otsansa Thorin otsaa vasten, ja suuteli veljeään suulle ennen kuin irrottautui sormien napsautuksella toisen halauksesta. Lokista tuntui, että hän repi samalla osan itseään irti.
Loki valitsi Tempadista seuraavan maailmanlopun ja astui ovesta takaperin, haluten painaa Thorin kasvot mieleensä kyynelten läpikin.
He kohtaisivat vielä, aurinko loistaisi heille vielä.
Vaikka hän joutuisi joka kerta vakuuttamaan Thorin uudestaan siitä, että oli elossa, vaikka Thor ei koskaan muistaisi näitä kohtaamisia -
Loki valahti polvilleen verenkarvaisen meren viimeisiin aaltoihin, jotka kaivoivat rantahiekkaa hänen altaan, ja itki katkerasti.
***