Ficin nimi: Talvikajonyönsydämensydänvereniltatähdenaamunkajoniltatorvensoittokoitto
Fandom: Twilight
Ikäraja: S
Genre: huumori, antikliimaksi?
Summary: Miten Bellan häiden käy?
A/N: syksymmällä kirjoittelin ficin
Avioliiton satamaan (S) jolle toivottiin jatkoa. Tästä ei tullut yhtä ääliömäinen, lähinnä antiklimaattinen. Toivotan tämän myötä hyvää joulua kaikille mutta erityisesti
mursuhillerille!"Sehän nähdään", julisti Edward ja syöksyi Jacobia kohti.
Poikien tapellessa Bella tunsi yhtäkkiä jotain kummallista sisällään.
Tunne oli omituinen ja odottamaton. Hän ei ollut kokenut mitään sen kaltaista koskaan aikaisemmin. Se kasvoi ja paisui hänen sisällään, kunnes puhkesi täyteen kukkaansa ja avasi hänen silmänsä.
Se oli…tympääntymistä.
Hän oli kyllästynyt tappelemiseen. Hän oli kyllästynyt hikisiin teinipoikiin, joista toinen oli viettänyt teini-ikää 200 vuotta aikuistumatta hiukkaakaan ja toinen kuvitteli, että eläimellinen tuoksahdus oli tytöistä viehättävää eikä suostunut käyttämään deodoranttia. Hän oli kyllästynyt pelkäämään henkensä edestä ja hän oli kyllästynyt kompastelemaan sukkiin, koska sen paremmin yli-inhimilliset voimat kuin kaksisataa vuotta elämänkokemustakaan eivät olleet opettaneet kumpaakaan poikaa keräämään sukkiaan lattialta.
Bellan vatsa murisi ja yhtäkkiä hän huomasi, että oli huomattavasti kiinnostuneempi pizzasta kuin siitä, kumpi hänen sydämensä valituista voittaisi tappelun.
Valitettavasti häiden budjetti oli mennyt lähes sataprosenttisesti koristeluihin, eikä tarjoiluihin ollut riittänyt rahaa. Häävieraiden katseiden kiinnittyessä rähjääviin poikiin Bella livahti paikalta, käynnisti Edwardin jeepin ja ajoi lähimpään pizzapaikkaan.
Pizzaa odotellessaan hän kävi vessassa pesemässä meikit pois kasvoistaan ja tarttui sitten pizzaveitseen. Hän karsi mekkoaan reilulla kädellä, kunnes siinä pystyi kävelemään, ja meni takaisin loosiinsa nauttimaan pizzastaan.
Hän oli ehtinyt syödä vasta puolet anjovis-pekoni-valkosipulipizzasta, kun ovi kävi ja Edward ja Jacob astuivat sisään. Edwardin viktoriaaniselta ajalta peräisin oleva puku oli revennyt ja Jacobilla oli musta silmä, mutta hänen denimpaitansa oli edelleen ehjä.
“Ei hän ole täälläkään”, Edward voihkaisi silmäiltyään pizzerian läpi. Bella oli sen ainoa asiakas. “Velhot ovat varmasti siepanneet hänet.”
“Tai merirosvot”, Jacob sanoi synkästi. “Kysytään tuolta tytöltä, onko hän nähnyt ketään.”
Bella poimi pizzastaan valkosipulinkynnen ja työnsi sen suuhunsa, kun pojat lähestyivät. Hän oli jo jonkin aikaa sitten oppinut, että vampyyrit eivät oikeastaan olleet allergisia valkosipulille, he vain inhosivat sitä. Toden totta, Edwardin aristokraattinen nenä nyrpistyi kun pojat lähestyivät, mutta hän riensi silti urheasti tämän tavallisen, pizzaa syövän tytön ääreen saadakseen tietoja sydämensä valitusta.
“Hei kuule”, hän sanoi ja väläytti hymyn. Hänen hampaansa hohtivat pizzerian hämärässä valossa. “Onko täällä käynyt erästä tyttöä? Hänet on helppo muistaa. Hänellä on maidonvalkea iho, suklaanruskeat kiharat, silmät kuin merivettä-”
“Eipä ole näkynyt”, Bella ilmoitti ja pidättäytyi huomauttamasta, että hänen silmänsä olivat itse asiassa ruskeat, eikä vertaus siten ollut kovin imarteleva. Hän haukkasi pizzaansa. Jacob kääntyi ja suunnisti kohti ovea.
“Mennään, Edward. Emme voi hukata sekuntiakaan, Bella on vaarassa!”
Kun ovi kolahti kiinni poikien perässä, Bella nojautui taaksepäin penkillä ja pohti, mille kaikille kursseille ilmoittautuisi keväällä. Kenties hän aloittaisi psykologian opinnot selvittääkseen, miten helkkarissa hänen päänsä oli mennyt niin pahasti sekaisin.
Tarjoilija kävi keräämässä Bellan lautasen. “Haluaisitko jälkiruokaa?”
“Kyllä”, Bella sanoi ja silmäili ovea, josta pojat olivat menneet. “Otan isoimman, joka teillä on.”
Tarjoilija vilkaisi hänkin ovea. Hän oli nuori poika, ehkä Bellan ikäinen. Bella arveli, että hänen olisi pitänyt muistaa tämä koulusta, mutta totta puhuen kaikki muut kuin Edward olivat aina tuntuneet enemmän tai vähemmän taustahenkilöitä.
“Oliko tuo Edward Cullen?”
Bella voihkaisi. “Valitettavasti.”
Tarjoilija vihelsi. “Deittailin häntä viime kesänä.” Hän vilkaisi Bellaa salavihkaa. “Yksi ekstratuplasuklaasundae tulossa. Talo tarjoaa.”
Ja niin Bellan usko ihmisyyteen palasi.