Author: Sieppeli! yay. Minä.
Fandom: Axis Powers Hetalia
Summary: 5.1.2014 Suomen PikkuLeijonat voitti alle 20-vuotiaiden jääkiekon maailmanmestaruuden Ruotsia vastaan.
Genre: Draama (koska vittuilu ei ole genre)
Ikäraja: S (Lievä kielenkäyttö)
A/N Lueskelin tuossa Iltasanomista ottelun jälkipyykkiä ja varsinkin ruotsalaisten pelaajien kommentteja pelistä. Siitäpä sitten lähti tämä idea liikkeelle, ja päätin istua alas naputtamaan. Ei mitään suuriluontoista, ihan vain keräsin kasaan mitä löysin uutisista.
* * *
Ihmisolentoja kulki vähän sinne ja tänne, kun kukaan ei oikein tiennyt juostako autolle vai jäädäkö katsomaan kättelyjä. Ruotsi kuitenkin istui muiden valtioiden seurassa katsomossa nyrpistellen nenäänsä. Alhaalla jäällä oli juuri pelattu alle 20-vuotiaiden miesten maailmanmestaruuden semifinaali, jossa varteenotettava vastustaja Kanada oli saanut vastaansa Suomen. Pelaajat seisoivat siististi riveissään, toinen joukkue innoissaan voitosta ja toinen joukkue kanadalaiseen tyylin ilmoittamatta olevansa helkkarin vittuuntuneita.
Ruotsi kuunteli puolella korvalla mitä muut valtiot pelistä sanoivat. Osan mielestä Suomi oli pelannut hyvää peliä, olihan hänen joukkueensa kuitenkin voittanut. Jonkun mielestä Kanadan olisi kuulunut voittaa. Joku puolestaan voivotteli sitä, että he miksi me olemme täällä katsomassa typerää jääkiekkoa kun hänen maassaan pelattiin paljon mielenkiintoisempia pelejä tälläkin hetkellä. Eikö olisi kivempaa mennä vaikka seuraamaan hiihtoa? Se on sentään paljon arvokkaampaa kuin mikään tämmöinen turha alle 20-vuotiaiden räpellys.
Jos kanadalaisia otti päähän tuolla kentällä, niin mitäs sitten Ruotsilla? Hän kohtaisi loppuottelussa Suomen. Taas. Tylsää.
Vähän myöhemmin kun kättelyt oli hoidettu, alkoivat myös valtiot liueta paikalta kehittämään jotain henkevämpää tekemistä - ehkä seuraamaan hiihtoa? Osa jäi kuitenkin odottamaan Suomea ja Kanadaa jäähallin ulkopuolella. Ensimmäisenä paikalle hiihtelikin pieni Suomi, jonka posket hehkuivat ilosta. Joku – taisi muuten olla Tanska – riensi onnittelemaan Suomea voitosta ja kyselemään tunnelmia seuraavaa peliä varten.
”No minä ainakin olen innoissani!” Suomi ilmoitti samalla, kun muitakin valtioita tuli taputtelemaan häntä selkään, ”tuleva peli on meidän pojille tärkeä peli ja ainutlaatuinen tilaisuus samalla. Kunhan nyt rauhoituttaisiin ensiksi tästä huumasta!” Ruotsi kuunteli nyrpeänä taustalta.
”Ja minä kun olisin mieluummin ottanut vastaani Kanadan, ” hän mutisi, toivoen kai, että hänen möläytyksensä ei kuulunut hälinän yli. Valitettavasti Suomi kuuli kyllä kaiken ja heidän katseensa kohtasivat.
”Mitä?” Suomi hymyili yhä iloisena, mutta hivuttautui lähemmäs Ruotsia pois Tanskan kynsistä, ”Mikä oli?”
”…” Ruotsi ei vastannut heti, ”niin että mieluummin olisin pelannut finaalissa Kanadaa vastaan. Olisi ollut sentään edes jotain haastetta.”
”Haastetta?” Toisti Suomi, ”ai haastetta? Kanadasta? Olitko sinä edes katsomassa peliä? 5-1, Ruotsi, peli päättyi 5-1. Mitä haastetta Kanadasta muka olisi sinun joukkueellesi tuolla esityksellä?”
Suomi tepasteli Ruotsin rinnalle ja vaikka joutuikin kääntämään katseensa melkein kohti taivaita, hän seisoi silti suoraselkäisenä ja reippaana naapurinsa edessä.
”Sinä vain pelkäät uutta nöyryytystä, koska tiedät ettei mikään muu maistu yhtä katkeralta kuin häviö minulle, ” Suomi tokaisi.
”Häviö Tanskalle?” Ruotsi ehdotti.
”Voi Ruotsi-pieni. Et vain tiedä miten reagoida jos minun poikani sattuisivatkin voittamaan. Den glider in, Ruotsi.
Den glider in.”
Niin sanoen Suomi poistui paikalta jättäen laulun sanat pyörimään ilmaan kuin uhkauksen. Ruotsi katsoi pitkään itänaapurinsa perään ja hymähti lopulta itsekseen.
”Javisst.”
* * *
Kun Suomen joukkue teki ensimmäisen maalin ensimmäisen minuutin sisällä, Ruotsia otti päähän.
Kun Suomen joukkue teki toisen maalin, Ruotsia otti enemmän päähän.
Kun he olivat tasoissa, Ruotsia otti silti päähän.
Kun kiekko lipui Ruotsin maalivahdin taakse, Ruotsi tunsi kaiken toivon valuvan sormiensa läpi.
Kun Suomen kansallislaulu soitettiin, Ruotsi seisoi rivissä poskeaan pureskellen kun ei parempaakaan tekemistä keksinyt turhuuksissaan.
Ruotsi ja Suomi tapasivat lyhyen hetken ennen kuin Suomi karkasi juhlimaan voittoaan. Hetki oli lyhyt, mutta siinä olisi ollut tarpeeksi aikaa kätellä, onnitella ja ehkä jopa pyytää anteeksi sitä, että Ruotsi oli aliarvioinut vastustajansa. Sen sijaan Ruotsi sanoi:
”Minun joukkueeni oli parempi. Pelasit 1930-lukuista jääkiekkoa.”
Hymy ei sulanut Suomen huulilta.
”Arvaa mitä, tämä on sinulle, ” Tino kaivoi esiin keskisormen, osoitti ”haista paska”-käsimerkin rajanaapurilleen ja poistui paikalta laulaen jotain, mikä kuulosti huolestuttavasti
Den glider in:iltä.
* * *
A/NHei, onnea pikkujellonat voitosta! Hiphei, Suomi on uusi maailmanmestari, maailmanmestari, maailmanmestari!
Tiiättekö mikä on tuskallisempi tunne kuin se, että kaikki toivo valuu sormien väleistä? Se kun kaikki toivo valuu sormien LÄPI. Kirjuitin noin ihan vahingossa, mutta antaa jäädä sinne, kuulostaa ihan hauskalta
