Tämän otsikko jo on hilpeä, mutta sisältä teksti on sekä hilpeä että tosi suloinen ja hahmoihin sopiva. Olisihan se hiton loukkaavaa, jos henkilö, johon on ihastunut, epäilisi ääneen, että olet huono suutelija.
Ei, Harry ei ollut loukkaantunut. Hän ei vain pitänyt siitä, että joku kehtasi epäillä hänen suutelijantaitojaan ilman minkäänlaisia perusteita.
”Harry, tule jo. Kuolen nälkään!”
Hyvä on, ehkä Harry olikin loukkaantunut. Hivenen. No, aika pahasti. Oikeastaan sydänjuuriaan myöten. Aivan sama, ei siitä kukaan kirjaa pitänyt.
Musta tällaiset on aina hauskoja, missä hahmo ensin väittää toista ja sitten vaiheittain tunnustaa, että on ihan päinvastaista mieltä. Vähän kyllä ehkä säälittää Malfoyn puolesta, kun se oli niin kovin kiinnostunut (olemaan testihilleri), että oli pakko tulkita se niin, että Malfoy on kiinnostunut Harrysta, mutta Harry vaan käytti Malfoyta hyväkseen hankkiakseen todistusaineistoa, kun ei ymmärtänyt aluksi, että olisi vaan pitänyt suudella rohkeasti Ronia osoittaakseen, että kyllä hän osaa.
Harryn ja Ronin ensisuudelma on niin suloinen, kun ei Ron raukka oikein tiedä mihin kätensä laittaisi, mutta kyllähän se sitten jo sujuu. Mä jotenkin oletin, että paikalla ei ole muita todistamassa ja hajosin, kun siellä oli huono porukkaa täynnä. Tyynysota oli mukava yllätys ja loppu mukavasti teki kaaren alkuun, kun mainittiin Harryn kaipaavan niitä jouluja, jolloin hän oli yksitoista ja oli karkkeja ja tyynysotaa.
Ai että, nyt hänellä on vielä niiden lisäksi poikaystävä, joka ei itke, kun hän suutelee.
