Kirjoittaja Aihe: Pokémon: Myöhäisillan ystävä (S, Gladio, oneshot)  (Luettu 2509 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Myöhäisillan ystävä
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Pokémon Sun & Moon
Characters: Gladio
Genre: Drama
Rating: S
Disclaimer: Pokemonin on alun perin luonut Satoshi Tajiri, pelit kuuluvat Nintendolle ja niin poispäin. En ole saanut tämän kirjoittamisesta rahallista korvausta.
Summary: Pensaikossa on jotain.

A/N: Kirjoittelin jonkinmoisen pätkän Gladiosta ja Lugaruganista alkujaan Raapalejuoksuun, ja koska oon jo jonkin aikaa kaipaillut motivaatiota ficcailla Sun & Moonista jotain, päätin kehitellä mieleeni tullutta kohtausta vähän lisää. Pari kohtaa siitä alkuperäisestä raapaleesta pääsi tähän mukaan, muuten kirjoitin kokonaan uutta tekstiä. Tästä tuli loppujen lopuksi aika tajunnanvirtamainen, mutta sellaisia on kiva kirjoitella toisinaan, varsinkin silloin, kun jokin kirjoittelussa tökkii (niin kuin mulla jo jonkin aikaa ::) ). Varsinaisen ficin kirjoitin nopeasti sen jälkeen, kun alkuperäisen raapaleen väsäsin, mutta otsikon keksiminen oli suunnilleen mahdotonta, joten julkaisussa kesti. Enkä tiedä oonko vieläkään tyytyväinen. En oikeastaan, mutta jotkut ficit nyt on vain sellaisia, että otsikko on mitä on.

En muista, oliko siitä mitään puhetta, missä vaiheessa animeversion Gladio olisi Lugaruganinsa saanut (ja oliko se vielä Iwanko vai jo Lugarugan), enkä jaksa kaivella jaksoja sen tiedon toivossa, joten olen soveltanut omaa. Jätin myös avoimeksi sen, missä vaiheessa tämä pätkä tapahtuisi, mutta kauan, kauan ennen animen tapahtumia kuitenkin. Gladiokin on varmaan vielä aikas nuori tässä.

Mukana Multifandomin neloskiekalla.



Myöhäisillan ystävä


Iwanko oli kadonnut omille teilleen muutama päivä sitten. Gladio ei ollut siitä huolissaan, sillä hän tiesi hyvin, millaisia pokémonit osasivat olla, olivat ne sitten villejä tai kesyjä. Iwankoista muutenkin sanottiin, että ne olivat varsin omapäisiä ja saattoivat viettää päiviäkin ties missä, täysin teillä tietämättömillä, mutta palaisivat aina lopulta kouluttajansa luo. Siihen Gladiokin luotti, vaikka hän olikin myös jo ehtinyt miettiä lukuisat kerrat, milloin Iwanko oikein palaisi taas hänen rinnalleen. Valitettavasti kenelläkään ei ollut hänelle sitä vastausta antaa.

Ilta oli jo pitkällä, mutta Gladio oli yhä liikkeellä, vaikka hän olikin jo miettinyt yöpuulle käymistä. Blacky seurasi hänen perässään kuin varjo. Moni olisi voinut pelätäkin Alolan trooppisia metsiä varsinkin pimeällä, mutta Gladio oli kasvanut niiden syleilyssä eikä pitänyt niitä uhkana. Blacky rinnallaan hän ei muutenkaan pelkäisi mitään.

Yhtäkkiä Gladio kuuli takaansa murahduksen. Hän käänsi päänsä äänen suuntaan ja pysähtyi huomatessaan, ettei Blacky seurannut enää hänen jalanjäljissään.

”Mikä nyt, Blacky?” Gladio kysyi.

Blacky vilkaisi hänen suuntaansa mutta nopeasti lukitsi katseensa jälleen pensaisiin, jotka näyttivät kiinnittäneen sen huomion. Gladio käveli Blackyn viereen ja jäi itsekin katsomaan pensaikkoa. Hän ei itse nähnyt eikä kuullut mitään, mutta häneen verrattuna Blackyn aistit olivatkin ylivertaiset. Se oli varmasti huomannut jotain, mihin Gladionkin oli syytä kiinnittää huomiota. Mitä se ikinä sitten olikaan. Tiedottomuudesta huolimatta Gladiota ei pelottanut hitustakaan, sillä Blacky pysyi rauhallisena. Jos jokin uhkaisi heitä, sen käytös ei olisi niin tyyntä.

”Mitä siellä oikein on?”

Vaikka Gladio luottikin pokémoninsa havainnointikykyyn, häntä alkoi hieman turhauttaa, kun ei itse huomannut pensaiden suunnalla yhtään mitään, ei edes tuulenvirettä, joka voisi keinuttaa lehtiä kevyesti edestakaisin. Hän yrittikin hoputtaa Blackya eteenpäin, mutta se ei hievahtanutkaan. Gladio huokaisi mutta jäi paikoilleen.

Ja sitten lopulta hänkin aisti jotain. Edestäpäin kuului kahinaa, joka ei voinut johtua tuulesta. Ensimmäisenä Gladio ajatteli, että pensaissa piileskeli jokin pokémon, mutta se itsessään olisi aivan liian tavallista sellaiseen tilanteeseen. Blacky ei ilmoittanut hänelle jokaisesta villistä pokémonista, joka sattui liikuskelemaan lähimaastossa, muutenhan he eivät ikinä muuta tekisikään kuin nököttäisivät paikallaan niitä havainnoimassa. Jos pensaiden suunnalla kahistelisi jokin pokémon, sen olisi oltava jollain tapaa erityinen. Pieni uteliaisuudesta kumpuava jännitys alkoi kuplia Gladion sisällä. Hetken hän ehti jo haaveilla kohtaavansa kasvotusten Kapu Kokekon tai jonkin muun Alolan neljästä suojelijasta.

Blacky haukahti, mutta sitä ääntä ei ollut osoitettu Gladiolle. Muutaman sekunnin kuluttua pensaiden suunnalta kuului etäinen vastaus, melkein samanlainen haukahdus. Gladion sydän jätti lyönnin väliin.

Ääntä ei ollut taatusti päästänyt yksikään suojelijajumaluuksista, mutta se ei Gladiota enää pahemmin kiinnostanutkaan. Äänessä oli ollut jotain etäisesti tuttua.

Voisiko se olla...?

”Iwanko?” hän henkäisi hiljaa.

Toisin kuin Blacky, Gladio ei saanut sanoilleen minkäänlaista vastausta. Kahina ei kuitenkaan lakannut, ja pian hän erotti sen lisäksi myös askeleet metsän kovaa maaperää vasten. Jokin oli selvästi tulossa heitä kohti. Voisiko se todella olla Iwanko?

Kun kasvien seasta suorastaan syöksyi heidän eteensä olento, Gladio hätkähti askeleen verran taaksepäin. Blacky pysyi paikallaan ja tuijotti herkeämättä tulijaa.

Ei. Se ei ollut Iwanko, sen näki kuka tahansa ensisilmäykselläkin. Iwanko oli pieni ja ruskea ja kulki neljällä jalalla, mutta olento heidän edessään oli väreiltään punainen ja valkoinen ja seisoi kahdella jalalla miltei Gladion mittaisena. Iwankolla oli säihkyvät sinisilmät toisin kuin tällä vieraalla pokémonilla, jonka silmät hehkuivat punaisina.

Gladio ei pelännyt vieläkään, vaikka pokémon heidän edessään näyttikin ulkomuotonsa puolesta siltä kuin voisi hyvinkin käydä heidän kimppunsa. Se kuitenkin tyytyi vain seisomaan paikallaan aivan kuin odottaen, että Gladio – tai Blacky – tekisi aloitteen.

Blacky olikin ensimmäinen, joka teki jotain. Se asteli punavalkoisen pokémonin eteen, haukahti hellästi ja puski päätään sen takajalkaan. Vastaukseksi se sai murahduksen, joka kuulosti Gladionkin korviin ystävälliseltä. Pian häntäkin tervehdittiin samanlaisella murahduksella ja katseella, joka oli punaisesta hehkustaan huolimatta lempeä.

Hän tunnisti sen katseen.

”Iwanko”, Gladio henkäisi. ”Se todella olet sinä! Vaikka... ethän sinä enää edes ole Iwanko. Olet nyt Lugarugan.”

Gladio ei ollut vielä koskaan aiemmin nähnyt keskiyöllä kehittynyttä Lugarugania omin silmin, vaikka olikin niistä kuullut. Ja nyt hänen omasta Iwankostaan oli tullut sellainen. Hän ojensi kätensä sitä kohti, ja se astui lähemmäs painaen kuononsa hänen kämmentään vasten. Niin tehdessään se sulki silmänsä hetkeksi, mutta pian taas avasi ne ja tarkasteli kouluttajaansa ääneti. Gladion suupielet kohosivat hymyyn, kun hän sai osakseen sen katseen. Vaikkei se enää loistanut kuin Alolan saaria ympäröivä kirkas meri vaan hehkui kuin Welan uumenissa kytevä laava, oli se yhä hänen rakkaan Iwankonsa katse.

”Tervetuloa takaisin, Lugarugan”, Gladio sanoi hellästi. Sen kirsu tuntui mukavan viileältä kämmentä vasten.

Lugarugan ulvahti iloisesti ja puski sitten itseään äkisti Gladiota vasten niin, että tämä horjahti. Onnekseen Gladio sai kuitenkin pidettyä tasapainonsa, vaikka Lugarugan nyt kiehnäsikin häntä vasten lähes koko painollaan. Hän naurahti onnellisesti ja kietoi toisen kätensä Lugaruganin ympärille. Sen niskan paksu, valkea turkki tuntui upottavan pehmeältä sormissa.

Pian Gladio horjahti uudestaan, tällä kertaa toiseen suuntaan. Blacky oli noussut takajalkojensa varaan, laskenut etutassunsa hänen reidelleen ja puski nyt sekin päätään häntä vasten. Gladio kurotteli vapaalla kädellään sitä kohti ja painoi kämmenensä sen päälaelle. Blacky urahti tyytyväisenä saamiinsa silityksiin.

Enää Gladio ei saanut säilytettyä tasapainoaan ja hän kaatui selälleen maahan vetäen Lugaruganin ja Blackyn mukanaan. Ne eivät nopeiden refleksiensä vuoksi onneksi litistäneet Gladiota olleen vaan väistivät sivulle ajoissa. Hetken Gladio vain makasi maassa pöllämystyneenä ja kokemaansa kipua irvistellen, mutta kun hän kohtasi pokémoniensa huolestuneet, punaiset katseet, hymy palasi hänen kasvoilleen.

”Kaikki hyvin”, hän sanoi nousten istumaan. ”Olen kunnossa.”

Hän ojensi käsiään eteensä, toisen Lugaruganille ja toisen Blackylle, ja ne painautuivat jälleen häntä vasten. Gladio veti molemmat halaukseen, ja kun hän tunsi niiden kuonot poskiaan vasten, hymy hänen kasvoillaan syveni entisestään.

Vaikka häneen vielä koski hieman kaatumisen jäljiltä, se ei häntä haitannut. Lugarugan oli palannut, ja vain sillä oli hänelle mitään merkitystä. He olivat kaikki taas jälleen yhdessä.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vs: Pokémon: Myöhäisillan ystävä (S, Gladio, oneshot)
« Vastaus #1 : 08.02.2021 10:03:49 »
Kommenttikampanjasta aamua!

Nappasin tämän tekstin nimen perusteella ja hyvän valinnan teinkin. Pokémon on sinänsä tuttu juttu, kun niitä animaatiosarjoja on tullut joskus nuorempana katseltua paljonkin. :)

Tämä oli oikein mukava palanen. Odottava tunnelma oli hyvin kutkuttava, mutta ei sellaisella "pitäisikö juosta karkuun vai ei" -tavalla. Se oli enemmänkin sellaista rauhallisen kutkuttavaa. :D Vai oli se Iwanko lähtenyt omille teilleen... Noh, onneksi oma seikkailu tuli päätökseensä ja samalla selvisi sen kehittyminenkin. Tulihan se pienenä yllätyksenä, mutta Blackyn ja Gladion käytös paljasti, että jotain tuttua pokémonissa oli. :D Tuo loppu olikin suloinen kontakteineen, aww. :)

En oikein tiedä, mitä muuta sanoisin. Tämä oli tosi kiva pikku palanen! Koirankaltaiset pokémonit on aww. ♥ Tästä tuli oikein hyvälle mielelle! Suuret kiitokset! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Pokémon: Myöhäisillan ystävä (S, Gladio, oneshot)
« Vastaus #2 : 03.03.2021 17:16:33 »
Kiva kuulla, että tykkäsit, Felia! Pokemon on täällä varmasti monille tuttu lapsuus/nuoruusvuosista, vaikka tämä Sun & Moon onkin sieltä uudemmasta päästä (anime alkoi muistaakseni 2016... ainakin Japanissa).

Rauhallisen kutkuttava kuvaa tätä hyvin! Mitään sellaista taistele tai pakene -meininkiä en halunnutkaan, vaan että tunnelma on viimeisen päälle rauhallinen. Gladiotakaan ei pelottanut, ja Blacky pysyi tyynenä, niin mitäpä siinä sen ihmeemmin jännittämään :D Vois kyl olla hauska kirjoittaa joku oikee hyytävä kauhuversio siitä, että Gladio kulkee Alolan trooppisten metsien läpi yön hämärässä... :D Vaik oon kyl tosi huono kirjoittamaan kauhua.

Canonin mukaan Iwankoilla on tapana paitsi ylipäätään kuljeskella omia teitään myös karata kehittymisensä hetkillä ja palata sitten Lugaruganiksi kehittyneenä takaisin (riippumatta siitä, miksi Lugaruganin "versioksi" se kehittyy, kun niitäkin on muutama vuorokaudenajoista riippuen). Se ajatus mulla oli vahvasti mielessä, kun sitä alkuperäistä rapsua raapalejuoksuun kirjoitin, ja se kirvoitti kirjoittamaan vähän pidemminkin :) Mä olin muutenkin kaipaillut inspiraatiota Sun & Moonista ja juurikin Gladiosta kirjoitteluun, niin piti käyttää sitä ideaa enemmänkin.

Kiitos kommentista! ^^
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 907
  • 🇺🇦
Vs: Pokémon: Myöhäisillan ystävä (S, Gladio, oneshot)
« Vastaus #3 : 21.03.2021 10:25:32 »
Kommenttikampanjasta hei! :)

Ala-asteella Pokemon (Kanto) oli suunnilleen parasta mitä tiesin. Vaikka näitä uusimpia Sun & Moon Pokemoneja en ole katsellut, tuli kyllä paljon muistoja mieleen tätä teksiä lukiessa. Vähän kuin olisin itsekin löytänyt kadoksissa olleen ystävän ♥ Jo yhteenveto pensaikossa on jotain toi mukavalla tavalla mieleen Pokemon-maailman, jossa tosiaan pensaikossa ja kaikkialla muullakin saattoi lymyillä ihan mitä vaan. :) Alussa olitkin tavoittanut kivasti juuri tähän fandomiin sopivan uteliaan jännityksen.

Loppupuolen kohtaaminen Lugaruganiksi muuttuneen Iwankan kanssa oli myös suloisesti kuvattu. Gladion ja hänen pokemoniensa välinen ystävyys tulee hyvin ilmi ja ihanaa, että Lugarugan vaikuttaa yhä tutulta, vaikka onkin muuttanut muotoaan. Muodonmuutos on varmaan yksi niistä teemoista, joka muakin (keräilyn ohella) Pokemoneissa eniten kiehtoi. Koska tavallaan kun kehittymiseen liittyi aina myös entisen hahmon menettäminen, se herätti jokaisella pokemonilla vähän erilaisia tunteita. Tässä Lugarugan vaikuttaa kuitenkin ottaneen muodonmuutoksensa tyynesti, hyvä niin :)

Toivottavasti kirjoitusblokki on helpottanut! :) Paljon kiitoksia tästä tekstistä, tuli tosi paljon lapsuusmuistoja mieleen!


Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Pokémon: Myöhäisillan ystävä (S, Gladio, oneshot)
« Vastaus #4 : 03.04.2021 23:44:48 »
No heipä hei, marieophelia! :) Pokemon oli mullekin etenkin eskarivuonna tärkeä (vaikka olinkin isompi Digimon-fani silloin), ja nämä uudet kaudet ovat mullekin tuoneet nostalgiafiiliksiä, vaikka hahmot Satoshia/Ashia, tämän Pikachua ja Rakettiryhmää lukuun ottamatta ovatkin pääosin uusia (toki cameoita aina välillä). Pakko kyllä myöntää, että tästä Sun & Moon -kaudesta/genestä on tullut mulle tärkeämpi kuin se alkuperäinen koskaan oli mulle :P Mä vaan niin tykkään tän hahmoista.

Hauska vertaus tuo, että olisi kuin tämän kautta olisi löytänyt kadoksissa olleen ystävän, kun niin Gladiolle oikeastaan kävi. Iwankoilla on tapana karata omille teilleen kehittyäkseen, mutta sen jälkeen Gladionkin Lugarugan lähti taas etsimään kouluttajaansa :3 Koska tietenkin ero oli vain hetkellinen, koska on se pokemonien ja näiden kouluttajien välinen ystävyys ja yhteys niin tiivis ja tärkeä molemmin puolin. Ero Iwankon ja Lugaruganin välillä on suuri (tämä kuva havainnollistaa), mutta kyllähän sitä aina oman pokemonkumppaninsa tunnistaa, oli muutos miten suuri tahansa. Lugarugan oli jo täysin valmis kehittymään omastakin mielestään, niin muutos oli sille itselleenkin helppo, ja Gladio hyväksyy pokemoninsa missä muodossa tahansa :3 (Tätä kirjoitellessa tekis melkeinpä mieli siteerata Digimon Adventure 02:n suomenkielistä alkutunnaria, mutta enpä taida 😅)

Iso kiitos kommentistasi! Kirjoitusblokki onneksi helpottanut tästä ainakin jonkin verran, kun huomasin, et jos kirjoitan Otayuria niin ei mitään ongelmaa ja blokista tietoakaan... ;D Ja nyt hiljattain myös SK∞:n kohdalla vähän sama MatchaBlossomin suhteen. Taitaa siis olla enemmän hahmoista kiinni, miten hyvin kirjoitus rullaa ;D
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 153
Vs: Pokémon: Myöhäisillan ystävä (S, Gladio, oneshot)
« Vastaus #5 : 20.12.2021 21:16:41 »
Moikka kommenttikampanjasta! Pokémon Sun & Moon ei ole minulle sarjana tuttu, mutta pelinä minusta on siinä yksi Pokemonin parhaista tarinoista, ja pidän sekä Gladiosta että Lilliestä hahmoina tosi paljon. Lisäksi olen ruvennut taas pitkän ajan jälkeen pelaamaan Pokemon Go:ta, joten Pokemon-ficci tuntui senkin vuoksi juuri sopivalta juuri nyt. :D

Alolan saaret ovat minusta hauska miljöö, ja pidin siitä miten toit tässä esiin viidakon villiä ja vähän arvaamatonta puolta; sehän se on Pokemonin maailmassa ylipäätään, ettei voi täysin tietää millaisia olentoja tulee vastaan. Toisaalta on paljonpuhuvaa, että Gladio ei moista hätkähdä, ja pidin hänen hahmonsa kannalta siitä, että hän tulee ajatelleeksi myös, että kyseessä saattaisi olla yksi saaren suojelijoista (ja toisaalta se, että hän menettää kiinnostuksen ajatukseen, kun tajuaa kyseessä olevan mahdollisesti hänen oma pokemoninsa, mikä on sillä hetkellä tärkeämpää). Gladion ja hänen pokemoniensa kumppanuutta oli minusta ylipäätään kuvattu tässä tosi lämminhenkisesti ja sympaattisesti.

marieophelian mainitsema muodonmuutoksen teema oli niin ikään sellainen, mikä kiinnitti tässä huomioni. Tässä oli minulle mielenkiintoista erityisesti se, että Lugarugan muutos tapahtuu niin, ettei Gladio ole sitä näkemässä, koska Pokemon-peleissähän on luonnollisesti niin, että kouluttaja on siinä aina myös läsnä. Olikin hauskaa, että sain tässä itse  uutta näkökulmaa. :D Tykkäsin siitä, ettei Gladio automaattisesti tunnista Lugarugania tuosta noin vain, vaan mukana on sopivasti myös pientä jännitettä ja epävarmuutta sen tiimoilta. Kyseisen pokemonin kohdalla se sopii tuohon tilanteeseen myös hyvin, koska onhan tuo yömuoto Iwankoon verrattuna varsin hurjan näköinen. Toisaalta on hyvä, ettei epävarmuus kestänyt pitkään, vaan Blackyn käytös ja muut asiat paljastavat, että kyseessä on kuin onkin tuttu pokemon:
Lainaus
Blacky olikin ensimmäinen, joka teki jotain. Se asteli punavalkoisen pokémonin eteen, haukahti hellästi ja puski päätään sen takajalkaan. Vastaukseksi se sai murahduksen, joka kuulosti Gladionkin korviin ystävälliseltä. Pian häntäkin tervehdittiin samanlaisella murahduksella ja katseella, joka oli punaisesta hehkustaan huolimatta lempeä.
Hän tunnisti sen katseen.
Tykkäsin paljon myös tästä, miten olit kuvannut Gladion ja Lugaruganin vuorovaikutusta keskenään, kun Gladio totuttelee uuteen tilanteeseen: Niin tehdessään se sulki silmänsä hetkeksi, mutta pian taas avasi ne ja tarkasteli kouluttajaansa ääneti. Gladion suupielet kohosivat hymyyn, kun hän sai osakseen sen katseen. Vaikkei se enää loistanut kuin Alolan saaria ympäröivä kirkas meri vaan hehkui kuin Welan uumenissa kytevä laava, oli se yhä hänen rakkaan Iwankonsa katse. Kohta, jossa Gladio on kaatua Lugaruganin puskemisen takia, oli myös hauska, koska siinä välittyy minusta, että Lugarugan käyttäytyy (oletettavasti) kuten ennenkin, vaikka on kooltaan huomattavasti suurempi, heh. Pidin myös Blackyn roolista ja koko kolmikon kuvauksesta tuossa lopussa. Kiitos paljon lukukokemuksesta! :) (Ja ai niin, pitipä käydä kuuntelemassa tuo Digimon Adventure 02:n suomenkielinen tunnari, se on paras :D).
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Pokémon: Myöhäisillan ystävä (S, Gladio, oneshot)
« Vastaus #6 : 28.12.2021 21:43:24 »
Okakettu: Mä en ole Sunia/Moonia pelinä pelannut, kun puuttuu sopiva laite, haluaisin kyllä (mut Sword mulla on Switchille ja se on kiva). Animen perusteella mäkin tykkään varsinkin Gladiosta (vaik Kaki ja Mao ovatkin lempparini), ja hän on sellainen kiva hahmo kirjoittaa, ainakin sellaiseen lopputulemaan olen parin ficin jälkeen tullut. Alolakin on miljöönä kiehtova, ja kaikki muukin puhuttelee mua :D

Lainaus
Toisaalta on paljonpuhuvaa, että Gladio ei moista hätkähdä, ja pidin hänen hahmonsa kannalta siitä, että hän tulee ajatelleeksi myös, että kyseessä saattaisi olla yksi saaren suojelijoista (ja toisaalta se, että hän menettää kiinnostuksen ajatukseen, kun tajuaa kyseessä olevan mahdollisesti hänen oma pokemoninsa, mikä on sillä hetkellä tärkeämpää).
Joo, Gladiota ei helposti pelästytetä :D Pientä jännitystä ja epävarmuutta on toki ilmassa, mutta päälimmäinen tunne on se, että ei mitään hätää. Jonkun saaren suojelijoista tapaaminen olisi ollut hienoa, mutta eihän se tietenkään voita sitä, että näkisi taas kadonneen pokemoninsa. Kyllähän se "arvojärjestys" on selvä, harvinaisinkaan pokemon ei ole hienompi kuin se oma kumppani, jonka kanssa on ehtinyt muodostaa jo vahvan siteen.

Lainaus
Tässä oli minulle mielenkiintoista erityisesti se, että Lugarugan muutos tapahtuu niin, ettei Gladio ole sitä näkemässä, koska Pokemon-peleissähän on luonnollisesti niin, että kouluttaja on siinä aina myös läsnä. Olikin hauskaa, että sain tässä itse  uutta näkökulmaa.
Jep, peleissä pystyy loppujen lopuksi tosi hyvin päättämään, milloin pokemon muuttuu (ja manipuloimaan myös sitä, miksi, jos vaihtoehtoja on useampia), mutta maailmassa, jossa pokemonit ovat oikeita olentoja, sitä valtaa ei samalla tavalla ole (toki on everstone ja kaikki evoluutiokivet ynnä muut, mutta muuten). Animessa tuodaan ainakin muutamassa jaksossa esiin se seikka, että kehittymisensä lähetyessä Iwankot yleensä lähtevät omille teilleen mutta palaavat sitten kehityttään Lugaruganina takaisin kouluttajansa luo, mikä tuntuu olevan animenkin pokemonmaailmassa muuten aika harvinaista. Yleensähän kehitykset niissäkin ovat tapahtuneet niin, että kouluttaja on vähintään vieressä katsomassa sitä muodonmuutosta. Siksikin tällainen normaalista poikkeava kehitystapa oli musta kiehtova ja sopiva tausta ficille.

Lainaus
Kohta, jossa Gladio on kaatua Lugaruganin puskemisen takia, oli myös hauska, koska siinä välittyy minusta, että Lugarugan käyttäytyy (oletettavasti) kuten ennenkin, vaikka on kooltaan huomattavasti suurempi, heh.
Joo, ei se sisin ole sieltä mihinkään kadonnut :D Animessa Satoshin/Ashin Iwanko/Lugarugan on vähän samanlainen, puskee innokkaasti päälle niin pienenä kuin isonakin. Vähän niin kuin jotkut koirat, täysikasvuisena sama meno kuin pentuna :D

Kiitokset kommentista, mukava kuulla että tykkäsit tämän tunnelmasta ja siitä, miten olen hahmoja ja heidän suhdettaan kuvannut. Gladiosta huokuu vähän sellainen "bad boy" -viba, mutta on selvää, että hän todella välittää pokemoneistaan ja heidän välillään on tiivis kumppanuus :3

Lainaus
(Ja ai niin, pitipä käydä kuuntelemassa tuo Digimon Adventure 02:n suomenkielinen tunnari, se on paras :D)
Niin onkin! :D ♪♫ Sä heidän muuttuvan edessäs näät, mut ilman ystävää et jää... ♪♫
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti