Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst, romance
Fandom: Kingdom Hearts
Paritus: Sora/Roxas
Vastuuvapaus: Kaikki kunnia hahmoista, miljööstä ja canonista ylipäätään Square Enixille, enkä minä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Tiivistelmä: En minä osaa kuin harhailla ilman sinua. A/N: Tästä piti alunperin tulla vähän enemmän toiminnallinen pätkä, mutta sitten tää muuntautuikin jossain vaiheessa tällaiseksi tunnelmapätkäksi, kiitos
Odon, joka antoi numeron, jonka mukaan valitsin random biisin Haloo Helsingiltä, joka olikin täydellinen tätä paritusta varten. Niin ja koska en ikinä mene näiden tekstien kanssa sieltä, missä aita on matalin, niin piti Perspektiiviä parittamiseen haasteen kaksosiin keksiä jotain erikoisempaa, kuin... no, kaksoset. Ja no, koska haasteen säännöt antavat aika paljon periksi, niin nämä sopivat mun mielestä siihen oikein hyvin.
Teksti osallistuu haasteisiin
Fandomkohtaiset OTP:t (Kingdom Hearts: Sora/Roxas),
Perspektiiviä parittamiseen #2 (kaksoset),
Yhtyeen tuotanto II (
Haloo Helsinki: Rakkauden jälkeen) ja
Kirjoitusterttu (Tutustumisterttu: Kingdom Hearts).
Jälkeenpäin
En enää ajattele sinua, tai niin ainakin yritän uskotella itselleni. Ei se koskaan edes ollut sallittua tai hyväksyttävää, sillä minähän olen osa sinua, mutta en silti voinut vastustaa sitä. Etkä sinäkään, vaikka yritätkin väittää, että sehän olit sinä, joka suhteemme lopetti. Mutta yhtä lailla kun himoitsen tummia hiussuortuviasi sormieni alla, tiedän kuinka haluaisit koskettaa poskiani, suudella huuliani ja painaa kyntesi selkääni. Siinä oli jotain jännittävää, jotain niin salattua, kun sinua katsoessani näinkin vain tuttuakin tutummat kasvot.
Mutta kaikki muuttui, kun puin ensimmäistä kertaa ylleni mustan nahkatakin. Ei sitä olisi kukaan hyväksynyt, siksi minun oli jätettävä sinut. Mutta saithan ainakin pitää muistona ruudulliset vaatteeni - siltä varalta, että haluaisin vielä joskus palata takaisin omaksi itsekseni, sanoit. Mutta olet väärässä, sillä olen vasta löytänyt oman itseni. En minä voinut koskaan kokea olevani kokonainen, toisin kuin sinä. Olinhan vain sinun peilikuvasi, sieluton kova kuori. Enkä olisi voinutkaan antaa sinulle sen enempää.
Et ehkä tiedä, mutta yhä joskus käyn luonasi Destiny Islandilla. Saatan seurata sinua monta tuntia, liikkua varjoissa kannoillasi, sillä sitähän minä olen: sinun varjosi. Mutta en minä nosta sinua, jos kaadut, en enää edes harkitse sitä. Sillä eihän meillä ole tunteita, emme me ole ketään. Niinhän sinä itse minulle sanoit kerran. Et sinäkään enää auttaisi minua, vaan kääntäisit katseesi ja kävelisit pois. Kuin puukottaisit minua selkään kerta toisensa jälkeen.
Sillä meistä kummatkin huolehtivat nyt vain itsestään. Vaikka voisimme auttaa toisiamme, hoidamme vain omat haavamme. Joskus melkein itken sen vuoksi. Mutta sitten muistan sanasi: en voi rakastaa sinua, koska nobodyt eivät koe tunteita. Olen kuin se osa sinua, johon et koskaan ollut tyytyväinen. Jonka saatoit nähdä kiinnostavana vasta sen eläessä erillisessä kehossa itsestäsi.
Kaikesta huolimatta näen silti yhä unia sinusta. Ehkä se johtuu siitä, että olen osa sinua. Mutta rakastin sinua joskus ja yhä näen unissani sen katseen, sen hymyn kun katsot minua. Joskus se oli aito, unissanikin, nykyään se on vain kohtelias ele.
En minä osaa kuin harhailla ilman sinua.
Jos kaadut katuojaan,
en juokse sua pois nostamaan
Jos mua joku riepottaa,
käännät pään, et ole huomaavinaan
Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Kurkottaa puukkoa pois selästään
Ei kummankaan elämään,
toinen voi puuttua mitenkään
Jos se on päivänselvää,
miks susta unia vielä nään?
Miks mä niitä nään?
Sä tuut niihin hymyilemään,
nukkuvaa peittelemään
Miksi mä niitä nään?
Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Kurkottaa puukkoa pois selästään
Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Tietenkin voi hyvin, kun kysytään
Kummatkin harhailee
Kummatkin kylmenee
Kummatkin jää pimeyteen
Ja toisiaan aattelee
Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Kurkottaa puukkoa pois selästään
Jälkeenpäin
Kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin
Tietenkin voi hyvin, kun kysytään
~ Haloo Helsinki - Rakkauden jälkeen