Title: Perheonnea Stark-Rogersien tapaan
Author: Angelina
Fandom: MCU (Marvel Cinematic Universe)
Rating: S
Genre: domestic bliss, tooth-rotting fluff
Paring: Steve Rogers/Tony Stark
A/N: Aurille ♥ Tää on ihan pelkkä lyhyt hattarahöttö, että jos ei maistu niin kannattaa klikata pois :'''D
Haasteet: Vuosi raapalehtien ja FF100 sanalla 024. Perhe
PERHEONNEA STARK-ROGERSIEN TAPAAN
YKSI [150 sanaa]Koko päivän kestäneen Avengers-mission ja sitä seuranneen debriefin jälkeen Tony ja Steve raahautuvat Toweriin väsyneinä, kaikkensa antaneina ja toisiinsa tiiviisti nojaten. He päästävät hymyilevän Pepperin lapsenvahtivastuustaan heti, kun tämä on vakuutellut heille ettei Peteristä ollut (taaskaan) mitään vaivaa.
“Sitä on vain hankala uskoa”, Tony sanoo haukotellen ja Steve tökkää tätä kyynärpäällä, “meille hän kyllä osoittaa mieltään.”
“Tony -”
“Hän tietää jo, ettei se onnistu minun kanssani”, Pepper vastaa ja hymyilee leveästi. “Teitä hän sen sijaan pitää aivan pilkkanaan, fiksu poika.”
Sitä ei käynyt kieltäminen - heidän 3-vuotias adoptiopoikansa oli osoittautunut lähes isänsä veroiseksi neroksi, joka oli kietonut heidät välittömästi pikkusormensa ympärille. Toivoa sopi, että hän oppisi vastapainoksi rauhallisuutta isiltään.
Pepperin lähdettyä he käyvät katsomassa jo nukkuvaa Peteriä, joka tuhisee hiljaa sängyssään Avengers-pehmolelut tiiviisti ympärillään. Steve hymyilee ja kaappaa Tonyn kainaloonsa, suukottaen tätä otsalle.
“No?” Tony hymähtää, mutta painautuu lähemmäs.
“Ei mitään”, Steve vastaa käheällä äänellä, “mietin vain, miten onnellinen olen juuri nyt.”
KAKSI [150 sanaa]Pienet askeleet kaikuvat Towerin kivilattialla ja kattohuoneiston makuuhuoneen ovi aukeaa automaattisesti, kiitos JARVISin. Peter rutistaa suosikkipehmojaan (Iron mania ja Capia) tiukemmin ja astelee varovasti huoneeseen.
Pimeässäkin hän erottaa isän rinnassa sinisenä hehkuvan reaktorin ja kuulee isin kevyen kuorsauksen. Peter hymyilee päättäväisesti - tänään hän kiipeää itse isoon sänkyyn, eikä herätä vanhempiaan.
Sängyn reuna näyttää pelottavan korkealta, mutta Peter on rohkea. Hän heittää pehmonsa edeltä ja tarttuu sitten tiukasti kiinni lakanasta, kiskoen itseään ylös. Hän tuhisee ja ähkii, mutta ei anna periksi. Kolmannella yrityksellä hän saa vedettyä itsensä kömpelösti ylös ja on niin ylpeä itsestään, että meinaa hihkaista ääneen. Viime hetkellä hän kuitenkin muistaa että pitää olla hiljaa, joten hän nappaa pehmot takaisin kainaloonsa ja konttaa vanhempiensa väliin.
Peter sulkee silmänsä ja nukahtaa heti, joten häneltä jää huomaamatta miten hänen vanhempansa katsovat toisiaan ja pidättelevät nauruaan, kunnes Steve kietoo kätensä heidän molempien ympärille.
Aamulla Peter kertoo innoissaan, miten kiipesi ihan itse sänkyyn.