Otsikko: Teeterapiaa
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Oikolukija: Chuuko <3
Ikäraja: K-11
Paritus: Sibylla Punurmio/Minerva McGarmiwa
Tyylilaji: drama, slice of life
Vastuuvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
Haasteet: FFF Exchangen femme-kierrokselle. Ole hyvä Dokumentti<3 Teelusikan tunneskaala-haasteeseen tunteella kiintymys.
Teeterapiaa
Illan sininen hetki oli syventynyt hämäräksi. Linna oli hiljentynyt yötä vasten herätäkseen jälleen aamun tullen täyteen asukkaidensa ääniä. Syyspuhuri myllersi suljettujen ikkunoiden takana, pyöritti viimeisiäkin puista riipimiään lehtiä aina ennustustornin ikkunoiden tasalle. Ilmassa oli jo talven tuntua, koleus hiipi kiviseiniin ja sai kaivamaan lämpimämmät kaavut esille. Ensilumi antoi odottaa itseään.
"Miksi tee on aina loppu?" Sibylla mutisi kolutessaan hyllylle sikinsokin kasattuja purnukoitaan läpi.
"Ennustaisit vähemmän", Minerva vastasi kattaen lasiselle sohvapöydälle posliiniset teekupit asetteineen.
"Ennustaisit vähemmän..." ennustusten opettaja jatkoi muminaansa. He olivat käyneet yhteisinä opettajavuosinaan niin monta keskustelua, väittelyä oikeastaan, ennustuksista, ettei kumpikaan jaksanut enää vaivautua kiertämään samaa kehää kummankaan antamatta periksi.
Erimielisyydestään huolimatta he viihtyivät toistensa seurassa. Yhteisissä iltateehetkissä oli jotain tuttua ja turvallista, rauhallisen seesteistä suorastaan. Oli rentouttavaa vain olla ja siemailla teetä toisen vieressä, välillä tissutella erityisen rankan työviikon jälkeen. Kenties kiintymys kuvasti parhaiten heidän suhdettaan. Se ei ollut koskaan ollutkaan palavaa rakkautta tai roihuavaa intohimoa, pikemminkin vain kaksi yksinäistä ystävätärtä, jotka nauttivat toistensa seurasta ja välittivät toisistaan.
"Löytyipäs!" Sibylla julisti voitonriemuisena kopsutellen teepannuun hautumaan pienen köynnöskuvioisen purnukan pohjat. Pannu kädessään hän asteli seuralaisensa luokse ja istahti divaanille, kietoen saalejaan tiukemmin ympärilleen.
"Tässä", Minerva raotti ympärilleen kietomaansa vilttiä ja päästi ystävättärensä kiinni kylkeensä. Vierekkäin painautuneet vartalot yhdistivät lämpönsä, hohkasivat toisiaan vasten koleassa tornissa. Sauvan heilautus kaatoi molemmille kupilliset hautunutta teetä. Kuppi lämmitti kohmeisia sormia, iän myötä heikentyneen verenkierron ja syksyn kylmettämiä. Tee valutti lämpöään sisältäpäin kaikkialle kehoon heidän nautiskellessaan sitä hitaasti, hiljaisuuden vallitessa.
"Saanko...?" Sibylla aloitti Minervan laskiessa tyhjän kuppinsa pöydän reunalle, teepurujen muodostamien kuvioiden houkutellessa häntä tutkimaan niitä lähempää.
"Älä turhaan vaivaudu."
"Vielä joku päivä minä saan sinut taivuteltua."
"Joku päivä, mutta ei tänään. Tänään en jaksa enempää satuilua. Kuuntelin jo puoli päivää kuinka oppilaat keksivät toinen toistaan mielikuvituksekkaampia selityksiä aineidensa myöhästymisille."
Minerva painoi päänsä toisen hartialle ja sulki silmänsä. Sibyllan läsnäolo rauhoitti häntä, vaikka tämän mieltymys täysin epäpäteviin ennustuksiin olikin välillä sietämätöntä. Jokin tämän äänessä sai hänen stressinsä laukeamaan ja laskemaan hetkeksi auktoritääriset muurinsa, joita oli pakko ylläpitää muiden seurassa. Hän hengitti syvään nenän kautta, haistoi teen kukkaisen tuoksun ja tutun mausteisen parfyymin, jota Sibylla käytti hieman liiankin kanssa. Välillä tuntui kuin tämä olisi leijaillut tuoksupilven keskellä roikkuvat huivit siipinään.
Sibylla laski omankin kuppinsa käsistään ja hautasi sormensa Minervan kaavun kankaiden uumeniin. Reisi hohkasi lämpöä kaavun lävitse kättä vasten kutsuen silittämään. Vararehtori antoi viltin valahtaa yltään, tee oli tehnyt lämmittävän tehtävänsä ja saanut kuumat aallot lainehtimaan hänen sisällään. Hän kääntyi parempaan asentoon ja nosti jalkansa ystävänsä syliin.
Ennustajan sormet piirtelivät kuvioita reisiltä sääriä pitkin nilkkoja kohti valuessaan. Hän silitteli smaragdinvihreiden villasukkien peittämiä jalkateriä, pyöritteli varpaita sormiensa välissä. Sukat putosivat lattialle. Sormet löysivät kaikki tiukimmat kiristyksen aiheuttajat, hieroivat niitä auki yksi kerrallaan. Muodonmuutosten opettaja tunsi kuluneen viikon jännityksen valuvan ulos kehostaan.
Hitaasti Sibyllan kädet hivuttautuivat nilkkoja pitkin takaisin säärille, tällä kertaa kaavun alle. Polvien alta sormet löysivät hetkiseksi hypisteltäväkseen mamelukkien pitsireunuksen, mutta jatkoivat pian matkaansa yhä ylemmäs. Ohut puuvilla peitti ajan ohentaman ihon, kahisi käden alla Punurmion silitellessä tietään reittä pitkin. Kangas painautui syvemmälle, kostui sormien alla Minervan päästäessä väräjävän huokauksen.
Tornin ulkopuolella tanssivat talven ensimmäiset hiutaleet.
