Author Ingrid
Genre Fluff, romance, humor
Fandom Hobitti
Rating K-11
Pairings Kili/Fili
Warnings Kannattaapi varautua lievään suukotteluinsestiin.
Disclaimer Hahmot ja maailma © J.R.R. Tolkien
Summary "Onko sinulla varaa valittaa minulle pituudesta, Fili?"
A/N Pitkähkön kirjoittamistauon jälkeen toivotan kaikki tervetulleiksi kurkistamaan lemppariveljesteni joulutohinoihin! Tämä osallistuu Jouluhaasteeseen, joten toivon, että Kili ja Fili onnistuvat tehtävässään ja saavat lukijatkin piparien tuoksun ja joulun lämmön valtaan!
V E K K U L I P O I K I A
Kili puuskahti hengästyneenä astuessaan sisään lämpimään onkaloon, raskas puuovi sulkeutui saranat valittaen hänen takanaan. Kääpiön kookkaista saappaista, rukkasista ja turkiksella vuoratusta viitasta tippui kasoittain lunta lattialle hänen astellessaan peremmälle pirtin lämpöön. Hänen suuri nenänsä haistoi oitis käytävällä leijuvan herkullisen tuoksun, joka oli arvatenkin lähtöisin keittiöstä. Leveä virne kohosi Kilin suupielille, kun hän valtava kuusipuu olallaan löntysteli tummaan mutta kodikkaaseen, pienehköön salonkiin.
Hän heitti mokoman neulaskasan lähimpään nurkkaan ja kutsui keittiössä kattiloiden kanssa kolisevaa isoveljeään, joka hänet oli sitä pirun joulukuusta passittanut hakemaankin.
"Tuo saa luvan kelvata! Minä en enää toista kertaa lähde ulos tarpomaan, ne kirotut kinokset ovat minuakin korkeampia", kääpiö huudahti ja istahti raukeana pehmeälle sohvalle. Hänen katseensa kiersi ympäri huonetta, jota valaisivat takkatulen lisäksi perinteisillä kolmiruutuisilla ikkunoilla palavat kynttilät. Niiden valo heijastui vasten pimeää iltaa ja taivaalla keinuvia, suuria lumihiutaleita.
Filin nauru kantautui Kilin korviin keittiöstä.
"Ehkä sinun pitäisi kasvaa hiukan pituutta, pikkuveli", Fili myhäili astuessaan olohuoneen kynnykselle. Kynttilöiden valo kultasi hänen kasvojaan ja vaaleita suortuviaan, jotka olivat aivan yhtä takussa kuin aina ennenkin. Hänen oljenvaaleilla viiksillään oli vaahtoa kädessään olevan massiivisen oluttuopin jäljiltä, huulet punoittivat aavistuksen rohtuneina.
Kili tuijotti hetken veljeään silmät suurina, kunnes hänen huulilleen kohosi lapsenomainen, innostunut virnistys – Fili tiesi varsin hyvin olevansa nuorempaa veljeään aavistuksen lyhyempi, vaikka hän toisinaan yrittikin huijata lisää senttejä paksulla tukkapehkollaan.
Huvittuneena hymähtäen Kili loikkasi varsin ketterästi ylös sohvalta ja asteli hitaasti huoneen poikki veljensä luo.
"Onko sinulla varaa valittaa minulle pituudesta, Fili?" hän kysyi matalalla, hivenen leikkisällä äänellä. Kili tarkkaili veljensä kasvoja antaen tummien silmiensä katseen lipua toisen silmistä tuon punertaville poskipäille ja aina huulille asti. Hiljaisuuden laskeutuessa heidän välilleen Kili nuolaisi mietteliäänä alahuultaan.
Hän tiesi, ettei Thorin pitänyt tavasta, jolla hänen katseensa seurasi Filiä. Tai tavasta, jolla hän kosketti veljensä viattomia, täydellisiä kasvoja ja karheita hiuksia. Ja jos Thorin vain olisi tiennyt, miten Kili veljestään uneksi, olisi eno varmasti järkyttynyt pahanpäiväisesti!
Niin. Himoksi oli Thorin tuollaisia tapoja kutsunut. Eikä Kili sitä kiistänyt.
"Tauriel lähetti sinulle kirjeen."
Filin ääni repi Kilin takaisin todellisuuteen ja hän otti hämmästyneenä veljensä ojentaman kirjeen vastaan. Kirje oli suljettu kauniilla sinetillä ja sen kulmasta tippui hopeisia lumihiutaleita, jotka haihtuivat ennen kuin ne koskettivat lattiaa. Kili silmäili kirjettä tovin, sitten hän vilkaisi veljeään, joka piti katseensa visusti toisaalla. Kevyt puna hehkui Filin poskipäillä, mikä sai Kilin hymyilemään poikamaisesti.
"Mokoma suippokorva! Minähän sanoin, että moiset hienohelmat ovat aivan liian kalpeita ja kaljuja minun makuuni", hän tokaisi ja sitten lempeästi naurahtaen kaappasi Filin syleilyynsä.
"Älä viitsi mököttää, velikulta", nuorempi mutisi ja kun hän puhui, hänen katseensa viipyi toisen huulilla. Fili oli aikeissa väittää vastaan, mutta Kilin kosteat, vaativat huulet tukahduttivat hänen sanansa.
Kili maistoi oluen miedon maun ja riisipuuron vivahteen veljensä pehmeiltä huulilta. Hän tunsi toisen lämpimän, syvän hengityksen kasvoillaan ja hellän puraisun alahuulessaan. Kilin huulet kaartuivat suudelman lomassa virnistykseen ja lopulta hitaasti suudelmasta irtaantueessaan hän kaappasi veljensä kainaloonsa. Hän hieraisi tuon tukkapehkoa ja päänahkaa pakkasen kovettamilla rystysillään Filin nauraessa hillittömästi hänen tiukassa otteessaan.
"Sinä ne viimeiset piparit söit, pirulainen! Ja kehtasit vielä väittää Thorinille, että minä olin pistänyt ne suihini", Kili huudahti dramaattisesti ja lipaisi huuliaan, joilla hän saattoi yhä maistaa Filin huulilta tarttuneen piparien miellyttävän maun.
Veljesten vääntö päättyi riehakkaaseen naurunremakkaan, joka epäilemättä kantautui halki Esgarothin ja Synkmetsän. Lopulta he kuitenkin kampesivat ylös lattialta ja veljestään irti päästettyään Kili lähti vatsa kippurassa raahustamaan takaisin olohuoneeseen.
"Minä menen nyt koristelemaan sen pahuksen kuusen – parempi tehdä sekin ennen kuin Thorin-eno tulee kotiin ja ripustaa minut itse sen latvaan", hän nauroi ja matkallaan tuikkasi nyrkissään rypistyneen kirjeen takkatuleen, jonka loimu lämmitti tuona jouluna enemmän kuin koskaan aiemmin.