Otsikko: Sydän lasipurkissa
Kirjoittaja: Elfalas
Genre: Todella sentimentaalinen angsti. Tuplaraapale.
Ikäraja: sallittu
Oikeudet: Minun ja minun.
A/N: Kuten kuvasta näkyy, joulumieli on levinnyt tännekin. Virallinen jouluangstificci tekee vielä tuloaan, mutta tämä halusi pois päästäni jo aikaisemmin.
Sydän lasipurkissa
Mitä minä antaisin sinulle lahjaksi tänä vuonna? Sen täytyy olla jotain aivan erityisen hienoa, koska sitähän sinä olet – erityinen.
Ehkä jotakin pientä ja makeaa, ihan niin kuin sinä itse: manteleita suklaahupussa, päällä puuterinohut tomusokerikerros. Sulloisin ne pieneen samettipussukkaan tuhannen suukon kera ja sitoisin kiinni hopeanauhalla.
Jonkin kalliin turhakkeen, hierovan tyynyn tai jalkakylpykoneen, jotta näkisit, miten paljon olen valmis lohkaisemaan muutenkin riittämättömästä elannostani ilahduttaakseni sinua. Eläisin viikon yhdellä teepussilla, jos siitä hyvästä näkisin sinun hymyilevän.
Tai sitten vain suhteettoman ison säkillisen paperiliittimiä, koska se toisi hymyn kasvoillesi ilmankin eikä kaipaisi selityksiä.
Kehystetyn kuvan meistä kilistämässä laseja – se on äidin ottama ja sen mukaisesti sumea ja harmaa. Sinun silmäsi ovat siinä punaiset, mutta silti minä en pysty katsomaan sitä ilman, että sormenpäistäni katoaa tunto.
Kuvan meistä kahdesta päivänsäteiden täplittämällä niityllä. Sitä ei koskaan otettu, mutta voisin maalata sen ulkomuistista, jos minulla olisi kylliksi voimia tarttua siveltimeen. Vaikka mitä siitä; eivät minun kykyni riittäisi edes jäljittelemään sinua, ei sittenkään, jos käyttäisin vain parasta akvarellipaperia ja valvoisin kolme yötä jokaisen värikerroksen yllä.
Tai ehkä haluaisitkin yhä sykkivän sydämeni lasipurkissa. Se olisi yhtä aikaa kallis ja henkilökohtainen, tismalleen sinun arvoisesi. Sitä vain, että olen antanut saman lahjan viimeisenä kymmenenä jouluna.
Silti käärin sen kultapaperiin ja lasken kynnyksellesi.