Nimi: Aurinko katulampussa
Kirjoittaja: Machu
Genre: Draama
Ikäraja: S
A/N: Tässä tälläinen lyhyt katkelma, inspis vaan iski yhtenä aamuna ajaessani kouluun ja idea oli pakko toteuttaa. Aluksi koko tekstissä ei pitänyt olla Jumalaa tai mitään muutakaan uskonnollista hahmoa, mutta sitten koko tarina päätyikin kertomaan luojamme työstä.
Aurinko katulampussa
Eräänä päivänä Jumala päätti jakaa valon lapsilleen. Auringon päiväperhosille ja kuun yökyöpeleille. Hän halusi testata, pystyivätkö ihmiset vaalimaan myös valoa samoin kuin toisiaan. Hän antoi jokaiselle ihmiselle oman valonsäteen, joko auringosta tai kuusta, kunnes nuo taivaankappaleet himmenivät.
Meni viikko ja toinenkin, ja Jumala katsoi tyytyväisenä kättensä jälkeä. Nyt jokaisella oli oma, henkilökohtainen valo, jota he saivat käyttää miten tahtoivat.
Kerran kuitenkin Jumala havahtui. Hän löysi katseellaan erään pienen ihmisen, joka oli jostain syystä menettänyt valonsa. Se ihminen oli murheen murtama ja yksin pimeydessä – miten lohdutonta katseltavaa.
Se sai Jumalan miettimään, oliko valon jakaminen sittenkään hyvä idea. Jos valo vaikka joutui hukkaan tai jos se riistettäisiin toiselta väkisin? Jos kaikki lasipurkit ja purnukat, joissa valoa säilytettiin, särkyisivät lattialle? Jos sieluihinsa valon tallettaneet ihmiset joutuisivat äkkiä oksentamaan sen kaiken ulos ja valo pääsisi karkuun?
Jumala tuli siihen tulokseen, ettei näin voinut enää jatkua... Hän oli tehnyt suuren virheen. Jumala alkoi miettiä kuumeisesti, miten saisi mahdollisimman nopeasti kerättyä valon takaisin taivaalle pimentämättä kertaheitolla koko aurinkokuntaa. Hän mietti ja mietti, kunnes lopulta oivalsi.
Hän voisi siirtää väliaikaisesti kaikkien valon sähkölamppuihin. Katuvalot loistaisivat auringon säteillä ja jokaista kotia lämmittäisi aito luonnonvalo. Kuun kelmeä loiste täyttäisi uima-altaiden lamput ja yökerhojen strobovalot.
Sen idean Jumala toteutti oitis, joka osoittautui yllättävän toimivaksi ratkaisuksi. Sillä aikaa, kun aurinko ja kuu loistivat maan pinnalla, loi Jumala uudet paikat noille taivaankappaleille. Kun Jumala lopulta sai työnsä valmiiksi, siirsi hän hiljalleen jokaisen valonsäteen takaisin niiden oikeille paikoilleen – niin kuin oli alkujaan tarkoitettu.
Lopulta hän oli jälleen tyytyväinen työhönsä ja ymmärsi, ettei tarvitse muuttaa sitä, mikä on jo valmiiksi hyvää. Tämän jälkeen Jumala päätti käydä lyhyelle levolle.
---
Mutta kiireissään Jumala oli tehnyt yhden pienen virheen... Hän oli asettanut kuun epähuomiossa paljastamaan pimeän puolensa.
A/N: Toivottavasti piditte tästä lyhyestä tekstistä ja toivoisin paljon kommentteja ja kritiikkiä!
