Kirjoittaja Aihe: FMA, Olin sinun sateenvarjosi, K-11 | Roy/Havoc, Riza/Roy, angstia, one-shot  (Luettu 2183 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 818
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Fandom : Full metal alcemist

Title : Olin sinun sateenvarjosi
Author :  Odoshi, it's me!
Rating : K-11
Warning : Havoc sanoo ruman sanan, muuten tämä onkin tasoa K-7
Genre : angstia, romance vihjausta, 1000-sanan raapale (en osaa tehdä satasia).
Paring : Jean/Roy sekä Roy/Riza vihjaus
Disclaimer : Hiromu Arakawalle kaikki kunnia hahmoista, heidän persoonallisuuksistaan ja kaikesta. Tämän ficin palkaton tulkinta taas on minun käsialaani, kunnioitettu olkoon Arakawa, joka loi nämä hahmot ja universumin!
Summary : Miksi olet täällä? Sinähän vihaat sadetta… Tulitko etsimään minua? Ei, et sinä tullut minun vuokseni vaan hänen. Et enää. Olen sinulle vain pelkkä alainen, pelkkä vänrikki – armeijan koira.
A/N1 : Minulla ei ole tästä oikeastaan mitään sanottavaa, paitsi se, että tykkään kirjoittaa syksystä ja myrskyistä! Toivottavasti onnistuin siinä! Joten no, antakaa palaa, lukeakaa; ihastukaa; vihastukaa! Mitä vain!

Osallistuu OTP10 Jean/Roylla sekä FF50 Mustangin joukoilla, sanalla #33 sade ja tietty Vuodenaika-haasteeseen syksyllä ja Angst25 sanalla #24 (omavalinta) sade, joihin tämä on alunalkaen kirjoitettukin. Haasterikasta tällä kertaa, kun noita haasteita on miljoona.

Olin sinun sateenvarjosi

Sadepisaroiden kastelemat vaaleat hiukset valuivat sinisille silmille, jotka olivat nostaneet katseensa kohti myrskyävää taivasta. Myrskyn sinfonia kantautuu korviin viiltävänä surulauluna, joka saa miehen räpsäyttämään silmiään jokaisen salaman lyödessä vasten mustaa taivasta. Mies painaa hetkeksi päänsä kohti maata pyyhkiekseen sateen piäksämät kasvonsa, sekä sadepisaroiden joukkoon sekoittuneen kyyneleen. Antaen itsensä täysin luonnonvoimien armoille hän pudotti kädessään pidellyn sateenvarjon maahan, antaen sen kadota vierien tuulen puuskien kuljettamana kauas pois.

Mies antoi silmiensä sulkeutua hetkeksi ja vapauden ajatuksille, jotka piirsivät vasten hänen verkkokalvojaan mustahiuksisen miehen kasvot, tummat silmät ja ylpeän vaaleille kasvoille levinneen hymyn. Sateessa seisova blondi pystyi kuvittelemaan miehen jokaisen kasvon piirteen, jokaisen mustan silmäripsen ja hiuksen, jotka hän oli saanut tuntea.

Sinä vihasit sadetta, mies ajatteli avatessaan taas silmänsä kohti syksyn tuomaa myrskyä.

Lopulta mies luovutti myrskylle, sateen kasteltua sinisen univormun märäksi, tuulen lisätessä kylmyyden tunnetta kehossa. Hän ei voisi paleltua sinne, oli palattava töihin – vielä kerran kohdattava nuo kasvot, jotka edelleen hymyilivät sateella, vaikka vihasivatkin sitä niin paljon. Mies kääntyi lähteäkseen, kunnes huomasi kaempaa saapuvan hahmon, yllään samanlainen univormu kuin hänellä itselläänkin – armeijan sininen univormu, jota kantoi vaaleaverikkö nainen suojaten käsillä kasvojaan. Mies nosti oikean kätensä ylös, tervehtiäkseen vaikka päänsä sisällä hän halusi vain paeta. Paeta kuin myrsky aurinkoa, hän halusi vain kadota.

Sinä! Älä tule tänne, en halua nähdä sinua.

Vastaukseksi kuului naisen huuto ja vastaavanlainen käden heilautus miehelle.
”Vänrikki! Mitä sinä täällä teet? Eversti…” loput naisen sanoista hukkuivat ukkosen jyrinään, eikä vänrikki Havoc edes olisi halunnut kuulla enempää. Sen miehen nimen nainen oli aikonut sanoa, eversti Mustangin, Havoc ajatteli kääntäen katseensa toisaalle. Silti jääden paikalleen odottamaan naisen saapumista hänen luokseen. Pakeneminen olisi ollut lapsellista.

Eversi, juuri hänen takiaanhan minä olen täällä – yksin.

Nainen saavutti nopeasti vänrikin huohottaen hieman sään viileyden ja karuuden vuoksi, Havoc katsoi naista vaiti odottaen, että he vain jatkaisivat matkaansa puhumatta.
”Täällä ei kuule mitään, Jean. Lähdetäänkö?”
”Sopii, Riza…” Jean vastasi kuullen  vieraanäänen omansa tilalla, tällainen ei ollut hänen tapaistaan, mutta syyt siihen miksi hän ei osannut olla rento ja pirteä, kuten ennen olivat yksinkertaiset. Rizan nyökkäys selvensi asiaa ja he lähtivät kulkemaan kohti keskusta suojaten kasvojaan sateelta ja takaa päin puhaltavalta kylmältä tuulelta.

He kulkivat hiljaa jonkun matkaa, kunnes nuori luutnantti rikkoi hiljaisuuden terästäessään katseensa edessä makaavaan, johonkin punaiseen hahmoon. ”Näetkö?” hän kysyi Jeanin yrittäessä saada silmänsä toimimaan yhtä hyvin, kuin tarkka-ampujan silmät. Lopulta hän erotti mikä heidän edessään makasi sateen runnomana ja rikkonaisena – sateenvarjo, jonka Jean oli heittänyt pois.
”Eikö tämä ole sinun?” Riza kysyi kurtistaen kulmiaan vieressään seisovalle vänrikille, joka nyökkäsi vaitonnaisena. Oliko tuo pakko löytyä juuri nyt, mies ajatteli. Tuon sateenvarjon oli tarkoitus kadota myrskyn mukana, ettei se toisi mieleen muistoja menneistä ajoista, joiden pelkkä ajattelu kirpaisi kuin oksien ruoskinta vasten ikkunaa myrskyn aikana.

Ha, mikseivät ajatukset vain lopu… Haluan unohtaa…

Roy Mustang – eversti, häntä mies oli aikoinaan suojannut sateenvarjollaan kastumiselta, syksyn sateiden laskeutuessa tummalta taivaalta heidän ylleen. Kahden, niin he olivat saaneet olla silloin, ennen kuin tuo nainen oli astunut kuvioihin. Hawkeye hänen virallinen vartijansa, suojelija, jollaista Jeanista ei voisi tulla enää koskaan. Ei enää, kun kuvioissa oli mukana tuo nainen.

Miksi valitsit hänet? Et minua, vaikka olin aina sinun vierelläsi – suojelin sinua. Aina. Olit minua korkeammalla, mutta tarvitsit tukeani. Miksi helvetissä valitsit hänet?

Rizan huudahdus palautti Jeanin takaisin maanpinnalle hänen ajatuksistaan, synkistä ja yksinäisistä mietteistä. Kohotettuaan laskeutuneen katseensa naiseen mies huomasi, ettei blondi ollut huutanut hänelle vaan heitä vastaan saapuvalle henkilölle, joka sai vänrikin kehon värähtävän hermostuneena.

Nopeaa tahtia lähestyvä mies suojasi päätään takilla  pidellen sitä tiukasti kädessään tuulen riepotellessa armeijantakin helmaa voimakkaasti. Rizan huuto kaikkosi ukkosen jyrähdyksen alle, eikä kukaan yrittänytkään sanoa mitään ennen kuin uusi tulija oli saapunut kahden paikalle olleen luokse. Salamoiden rikkoessa taivasta sähkönsinisillä välkähdyksillä oli turha yrittää huutaa mitään, kun äänet kantautuivat enää tuskin vieressä olevankaan ihmisen korviin. Hengästynyt mies nyökkäsi kahdelle saavuttuaan paikalle.

Miksi olet täällä? Sinähän vihaat sadetta… Tulitko etsimään minua? Ei, et sinä tullut minun vuokseni vaan hänen. Et enää. Olen sinulle vain pelkkä alainen, pelkkä vänrikki – armeijan koira.

”Luutnantti! Vihaan todella tätä myrskyä! Jean, mitä sinä täällä teet?” Roy puhui arvokkaasti, mutta kuultaen selvästi äänestä katkeruutta luonnonvoimia vastaan. Jean vilkaisi syrjäsilmällä Rizaa, joka oli ottanut arvokkaamman asennon everstin saapuessa paikalle, pidellen edelleen sateenvarjoa vasemmassa kädessään. Jean oli kuullut oman nimensä, muttei halunnut vastata kysymykseen ”en mitään”, koska se tuskin olisi miellyttänyt heidän komentajaansa.

Olen täällä, koska haluan unohtaa… Tahdoin olla hetken myrkyssä ja miettiä. En minä niin voi vastata, se kuulostaisi typerätä. Olen täällä koska…

”Kävin kaupassa – eversti” vänrikki huomasi vastanneensa ääneen esimiehensä kysymykseen, lisäten perään entisen rakkaansa arvonimen vasten tahtoaan. Riza kohautti harteitaan kuin todetakseen tietämättömyytensä. Mustangin kasvoille levisi hymy ja hän ojensi kätensä kohti luutnanttia laskien sen hänen hartialleen.
”Sateenvarjo?”

”Oletko aivan varma, että haluat tämän? Se on rikki…” Riza mutisi Mustangille ymmärtäessään tämän tarpeen suojautua jopa kastuneena sateelta, vaikkei siitä olisikaan enää hyötyä, kun myrsky näytti pikkuhiljaa olevan jo laantumaan päin. Jean käännähti poispäin kahdesta takaisin kohti keskusta, josta Roy oli äsken tullut.

”Haluan. Sen voi korjata alkemialla.”
”Kyllä, mutta se on Jea…”
”Tiedän kyllä, Riza… Haluan vain hetkeksi suojautua tältä kirotulta helvetin myrskyltä…”

Mitä sinä muka tiedät? Et mitään, ota vain – pidä se. Minä en tarvitse enää sateenvarjoa.

Roy Mustang ja Riza seurasivat Jeanin esimerkkiä ja lähtivät kulkemaan kohti keskusta vierekkäin, Royn kantaessa mukanaan rikkoutunutta sateenvarjoa yllään. Jean kaivoi taskustaan tupakka-askin, nostaen yhden savukkeista huulilleen, pidellen toisessa kädessään sytytintä valmiina sytyttämään.

Helvetti tuulee liikaa…

Liekki räpsähti muutaman kerran sytyttimessä saamatta kertaakaan aikaiseksi tarpeeksi isoa liekkiä tupakan syttymiseen ja Jean oli jo luovuttamassa huomatessaan kipinän viimeisellä kerralla napsahtavan kunnolla liekkiin. Tuuli oli vähentynyt kummallisesti. Nostaen katseensa ylös liekistä hän huomasi everstin takanaan pitelevän sateenvarjoa avonaisena tuulensuojana. Jean käännähti ympäri nostaen kasvoilleen kiittävän virneen everstin hymyillessä maireasti kuin olisi juuri antanut tikkarin lapselle, jolta se oli varastettu.

Minä olin sinun sateenvarjosi, silti tarvitsin apuasi. Aina.

”Parempi, Jean?”
”Paljon parempi. Voisitko korjata sen sateenvarjon, Roy?”
”Voin, mennään.”

Roy asteli Jeanin vierellä nostaen hajonneen sateenvarjon heidän molempien ylle, suojaten samalla heidän jalanjälkiään pitkin kulkevaa luutnanttia, joka pysyi vaiti. He kulkivat vaitonnaisina kohti keskusta Jeanin polttaessa tupakkaansa rauhallisesti katsellen myrskyn hidasta laantumista.

Ehkä sinä olitkin minun sateensuojani, sateenvarjo. Ehkä vielä joskus minä voin olla sinun.

Rakastan sinua, Roy.


--

A/N2 : Jos bongasitte muutaman kirjoitusvirheen ilmoitelkaa, jos monta niin sanokaa vain suoraan niin lähetän tämän EpikFeilille korjattavaksi, nyt kun en vielä raaskinut. Luulin ainakin korjanneeni virheet suurimmaksi osaksi. Tälläistä siis tällä kertaa, hieman angstisempaa Havoc/Royta, voi Jean rukkaa!  :-[  :D

Kommentit piristää aina, kaikenlainen palaute on toivottua! Etenkin se rakentava, koska haluan kehittyä kirjoittajana. :'D
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 15:10:21 kirjoittanut Yukimura »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Olin sinun sateenvarjosi, K-11
« Vastaus #1 : 12.08.2010 13:49:37 »
Heipähei!

Minä pidin tästä. Se oli mielestäni hyvä ka kiinotoisaa luettavaa. Kirjoitus virheitä en nähnyt
Teksti oli sopivan mittäinen ja sen jaksoi lukea.

Onnea kirjoitusten kanssa!


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 818
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Olin sinun sateenvarjosi, K-11
« Vastaus #2 : 13.08.2010 19:05:54 »
Hei, kiitos kommentistasi Natural (KÖHKÖH PIKKUSISKO!). :)

Hieno homma, että tykkäsit ficistä ja sen pituudesta :D Ja ettei kirjoitusvirheitä näkynyt, kun yleensä niitä hyppii silmille liikaakin jos tekstiä ei ole betattu, hahah :''DD

Ja kiitokset, jatkan kirjoittamista :D
Ehkä nyt jopa hieman ahkerammin kuin kesän aikana, kun koulutkin alkaa niin on illalla yleensä jopa kotona~
« Viimeksi muokattu: 31.08.2010 20:51:14 kirjoittanut Odoshi »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Santtu

  • maniacdancer
  • ***
  • Viestejä: 637
Vs: Olin sinun sateenvarjosi, K-11
« Vastaus #3 : 19.09.2010 13:48:23 »
Kommenttikamppanjasta päivää, alokas Sweeney ilmoittautuu palvelukseen.

Täytyy myöntää, että olen aiemminkin tämän ficin lukenut, mutta unohtanut tyystin kommentoida, koska olen tuhottoman laiska huonomuistinen - no, nyt on sitten hyvä tilaisuus korjata tämäkin asia. Rakentava kommentti on meikäläisen heikkous, mutta ainahan sitä voi yrittää! Jos nyt jotain järkevää saisinkin kirjoitetuksi, ken tietää.

Ficci oli kokonaisuudessaan aivan ihana, pidin ideasta kovasti ja varsinkin tyylistäsi kirjoittaa. Jeanin ajatukset ja etenkin kateus Hawkeyelle olivat aika suloisia, sanoisinko. Kaikki kolme hahmoa tuntuivat omalta itseltään, heidän käyttäytymisensä oli mukavaa luettavaa ja varsinkin Jeanin vastahakoisuus Rizan tapaamiseen oli mielenkiintoista (tietysti ymmärrettävää, kerran nainen oli hänen miehensä mennyt viemään). Lopussa, kun Roy kääntää sateenvarjon Jeanin tupakansytyttimen suojaksi oli sellainen kohta, joka sai meikän melkein sanomaan ääneen "aaw".

Kirjoitusvirheitä en niinkään bongannut tekstin seasta, mutta pilkkuvirheitä hyppi silmiin aina välillä. Muunmuassa keski-loppuvaiheilla oli jonkin verran pilkkuvirheitä, sekä lauseissa

Lainaus
Et enää.Olen sinulle vain pelkkä alainen,pelkkä vänrikki – armeijan koira.

löytyy pari välilyöntivirheitä, kuten varmaan itsekkin huomaat nyt. Mutta tosiaan, vain noita muutamia pilkkuvirheitä sekä paria välilyöntivirhettä lukuunottamatta en löytänyt mitään sen... korjailtavampaa asiaa.

Todella mukavan tekstin olet siis saanut kirjoitettua, pidin tästä todella paljon, ja toivottavasti tästä kommentistani nyt edes jotain hyötyä oli, vaikken kovinkaan hyvä rakentavan kommentin antaja nyt olekkaan. ;D
If my answers frighten you
then you should cease asking scary questions.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 818
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Olin sinun sateenvarjosi, K-11
« Vastaus #4 : 19.09.2010 23:07:41 »
Kiitosket kommentistasi, Sweeney:)

Kiva, että tykkäsit ja ihanaa kuulla onnistuneensa hahmojen luonteiden kanssa jne. Ja hyvä, kun huomautit noista kirjoitusvirheistä, pitää lukaista taas itsekkin kertaalleen läpi ja yrittää poimia niitä sieltä. Olen hieman heikko noiden pilkkujen kanssa ja välilyöntivirheet sitten menevätkin huolimattomuuden piikkiin, haha. :D

Ja, kyllä sinun kommentistasi oli paljonkin hyötyä ja iloa! No panic. ;)
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Fell

  • Vieras
Vs: Olin sinun sateenvarjosi, K-11
« Vastaus #5 : 15.11.2010 16:03:54 »
Kommenttikampanjoin ~

Oli aika kiva lukukokemus! :3 Ensinnäkin kuvailet tosi hienosti ja värikkäästi. Käytit hyviä vertauksia - sateenvarjovertauksia en oo ennen kuullut ja sehän on plussa totta kai, ettei käytä niitä kaikkein tavallisimpia -, kirjoitit selkeästi, pilkutit omaan makuuni sopivasti ja olihan tää kivaisan pituinenkin n___n Hahmojen OC:udesta en osaa sanoa mitään, kun en fandomia tunne, muttamutta. Plus hänkertoja sopi tähän hyvin!

Välillä mun oli tosin hieman hankala ymmärtää kuka oli kukakin, mutta se johtui siitä etten tosiaan tunne fandomia/sen henkilöitä/mitään oikein yhtään, toisella lukukerralla aloin jo tajuta että Jean, Havoc ja vänrikki ovat sama ihminen :--D Oli ehkä ihan vaan hyväkin ettei tässä ficissä kummemmin selitelty taustoja jne. muuta kuin sateenvarjovertauksissa tms, koska tämän kaltaiseen, näin lyhyen aikajanan kuvaukseen,j ei läheskään aina sovi selittelyt, eivät ainakaan pitkät ja polveilevat sellaiset n___n

Lainaus
Helvetti tuulee liikaa…
Helvetin jälkeen kuuluisi varmaan tulla pilkku, nyt vaikuttaa siltä että helvetti tuulisi n___n Viilaan pilkkua, anteeksi :P

Lainaus
He kulkivat vaitonnaisina kohti keskusta Jeanin polttaessa tupakkaansa rauhallisesti katsellen myrskyn hidasta laantumista.
Vaitonaisina?

Kannatti osallistua taas vaihteeksi kommenttikampanjaan, kun ei mun muuten olisi tällä fandomilla tullut varmaankaan koskaan luettua ;3
Tykkäsin, ylitti odotukseni kyllä, kun mulla ei oikein ollut ennalta kokemusta kirjoittajantaidoistasi! n___n Anteeksi lyhyt ja tyhmä kommentti, pyörin muualle ~


Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 818
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Olin sinun sateenvarjosi, K-11
« Vastaus #6 : 17.11.2010 01:55:07 »
Kiitokset kommentistasi Fell, ihanaa saada kommenttia tähänkin. :)
Ja hienoa, että olet uskaltanut lähteä uuden fandomin pariin (itse harrastan samaa).  ;)

Tämä fikki tosin saattoi olla aika huono mahdollinen tutustua fandomiin, jota ei ennestään tunne koska juuri tuollaisia erehdyksiä saattaa sattua helpostikin, kuten se ettei heti ymmärrä vänrikin, Jeanin ja Havocin olevan sama henkilö, joskus olen jopa saaduissa kommenteissani törmännyt siihen, että Jeania luultiin naiseksi, joten eikait se nyt ihmekään ole. :D Pitäisi kirjoittaa semmoinen selittelevä fikki, vaikka sellaisiin minusta ei ole, eikä ne moneen fikkiin sovikkaan. ^^

Mukavaa, että kuitenkin pidit tästä ja sopivia vertauksiakin löytyi ym. ja suuri kiitos noiden virheiden bongailuista, pitääkin korjata ne sitten ajan kanssa ja lukea jälleen kerran tämä läpi niiden varalta (koska minulta aina tuppaa tipahtelemaan virheitä sinne tänne).  :)
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me