Kirjoittaja Aihe: Miten Niin Rakastan? (D/G, K-11)  (Luettu 9705 kertaa)

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
Miten Niin Rakastan? (D/G, K-11)
« : 09.07.2007 00:20:28 »
Nimi: Miten niin rakastan?
Kirjoittaja: Syltty
Genre: Romance
Paritus: Draco/Ginny
Ikäraja: K-11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Disclaimer: En omista henkilöitä.




osa.1.

Oli kirpeä syksyinen ilta. Punatukkainen noita istui yksin Tähtitornissa. Hän katseli mustaa taivasta, josta pilkahti aina vain lisää ja lisää tähtiä esiin.

Tytön nimi oli Ginny Weasley. Hän oli 16-vuotias nuori, joka kävi Tylypahkaa, noitien ja velhojen koulua. Hän oli Tylypahkassa kuudennella, eli toisiksi viimeisellä luokalla. Ginny oli aika hyvä koulussa, mutta ei mikään priimus oppilas. Hänestä ei ollut tehty valvojaoppilasta, kuten hänen neljästä veljestään oli. Se ei kuitenkaan harmittanut tyttöä. Hän oli tyytyväinen siihen, mikä oli. Tytöllä oli itsevarmuutta ja rohkeutta. Hän ei pelännyt pistää vastaan, jos joku tuli uhkailemaan. Sitä se isossa perheessä kasvaminen kai teettää. Ginnylla oli kuusi isoveljeä, muttei yhtään pikkusisarusta. Hän oli jo pienestä pitäen ollut rohkea, osannut kieltäytyä tekemästä asioita, joita hänen veljensä olivat vaatineet häntä tekemään. Vuosien myötä, hänestä oli kasvanut kaunis ja itsenäinen nuori. Ginny tykkäsi viettää paljon aikaa ystäviensä kanssa, mutta halusi olla välillä yksin.

Nyt tyttö halusi olla yksin. Yleensä hän tuli juuri Tähtitorniin yöllä, katselemaan taivasta ja haistelemaan raikasta ilmaa ja sen tuomia tuoksuja. Ginny rakasti syksyä. Varsinkin Tylypahkassa. Syksyllä oli ihanan viileä, muttei kylmä ilma. Taivaan tähdet näkyivät ihanasti ja oli helppo hengittää. Koulun tunkkaisesta ilmapiiristä oli mukava astua ulos, kirpeään syysilmaan. Ginny tiesi, ettei yöllä saisi hiipparoida koulun käytävillä, saatikaan torneissa. Mutta hän ei ollut koskaan ennenkään jäänyt kiinni, miksi siis nytkään?

Ginny käveli Tähtitornin reunalle ja kurotteli kaiteen yli. Hän hengitti pari kertaa syvään, silmät suljettuina, nauttien tästä ihanasta yöstä.

Vielä hetken Ginny viipyi tornissa, kunnes yön yhä kylmenevä tuuli pakotti hänet lähtemään paikasta. Tyttö käveli pitkin öisiä käytäviä. Välillä kuunnellen, ettei Voro vain olisi lähettyvillä.

Ginny oli jo Rohkelikon tupaan vievissä portaissa, kun hän kuuli askelten ääniä. Tyttö pysähtyi kuin seinään ja kuunteli hiljaa hengittäen läheneviä askelia. Hän katsoi hädissään ympärilleen ja huomasi vähän matkan päässä takanaan olevan kuvakudoksen, josta pujahti sukkelasti piiloon. Askelten ääni kuului nyt aivan läheltä. Joku nousi portaita ylös. Nyt Ginny huomasi, etteivät askeleet kuulostaneet Voron omilta. Niin monta kertaa Ginny oli ollut lähellä törmätä Voroon öisillä retkillään, että muisti jo, miltä Voron kävely kuulosti. Kuka muu sitten tähän aikaan yöstä kuljeskeli käytävillä?

Ginny kuuli, miten askeleet olivat päässeet portaitten yläpäähän, kunnes ne päättivät lähteä takaisin alas. Ginny odotti vielä kaksi minuuttia, ennen kuin uskaltautui tulla ulos kuvakudoksesta. Hän varmisti vielä, ettei kukaan ollut lähestyvillä ja huokaisi helpotuksesta, kun ketään ei näkynyt. Tyttö lähti varovaisin askelin uudestaan portaissa ylös ja pääsi, kuin pääsikin viimein Lihavan Leidin muotokuvan eteen.

Lihava Leidi nuokkui pää rinnassa ja silmät suljettuina. Kuola valui hiljalleen Leidin vaaleanpunaiselle mekolle. Näky huvitti Ginnya suunnattomasti, mutta hän yritti olla nauramatta.

"Ööh... Leidi? Oletteko hereillä?" Ginny kysyi varovasti.
"Mitä? Missä suklaavanukas?!" Leidi huudahti herätessään ilmeisesti maukkaasta unestaan.
"Ei missään tällä hetkellä", Ginny vastasi nauruaan pidätellen.
"Minä vain, että voisinko päästä kenties sisään?" Leidi näytti hyvin pöllämystyneeltä.
"Mitä sinä oikein tähän aikaan täällä teet?" Leidi kysyi närkästyneenä.
"Se ei sitten kuulu sinulle pätkä vertaa", Ginny vastasi mahdollisimman kohteliaasti.
"Hyvä on sitten. Salasana?"
"Suklaavanukas", Ginny totesi hymyillen Leidille.
"Tule sisään", Leidi haukotteli ja heilahti sisäänkäynnin edestä.

Ginny käveli omaan makuuhuoneeseensa, missä nukkui kaksi muuta tyttöä. Erica ja Hannah. Hän vaihtoi päällensä nopeasti väljän ja ison vanhan t-paidan ja lysähti sänkyynsä. Hän ei edes ehtinyt vetää punaisia sametti verhoja kiinni, kunnes jo nukahti.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 11:33:58 kirjoittanut Sansku »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 09.07.2007 00:21:16 »
osa.2.

Lauantai aamuna Ginny heräsi siihen, kun häntä ravistettiin hereille.

"Missä ihmeessä sinä oikein olit viime yönä?" Hannah istui Ginnyn sängyn reunalla vielä yöpaidassaan.
"Olin Tähtitornissa."
"Taas? Aloimme jo epäillä, että sinulla on joku poika. Paitsi jos se poika on aina siellä tornissa!" Hannah huudahti itsetyytyväinen ilme naamallaan. Erica hihitteli omalla sängyllään
"Hahaa. Tosi hauskaa. Ihan vain tiedoksenne, minulla ei ole ketään poikaa!" Ginny tiuskaisi ja löi tyynyllään Hannahia naamaan.
"Heii! Sinä et varoittanut! Tämä kostetaan!" Hannah huusi ja meni nopeasti hakemaan oman tyynynsä sängyltään.
"Tyynysotaa!" Erica hihkaisi ja osallitui hänkin taisteluun.

Noin puolen tunnin päästä kaikki kolme tyttöä laskeutuivat täysissä pukeissa portaat alas ja lähtivät Suureen saliin aamiaiselle.

"Mitä hinä hitten teit hilloin yöllä?" Erica kysyi suu täynnä pekonivoileipää.
"Kuhan vain halusin olla yksin", Ginny totesi.
"Ahaa... jännää", Hannah nyökytteli silmät suurina.

Syötyään tarpeeksi aamupalaa, tytöt päättivät hakea läksyt maukkusalista. He menivät ulos, järven rannalle tekemään niitä. Kaikki kolme istahtivat ruoholle ja kaivoivat laukkujaan. Aurinko paistoi, joten ulkona ei ollut kovin kylmä.

"Mitä muodonmuutoksista tuli läksyksi?" Hannah kysyi.
"Ei kai mitään. McGarmiva on tärähtänyt, kun ei anna läksyä", Ginny vastasi Liemien kirjansa takaa.
"Tosiaan", Erica nyökytteli. Tytöt jatkoivat läksyjen tekoa hiljaisuuden vallitessa.

Hetken päästä Ginny nousi ja alkoi kerätä tavaroitaan käsiinsä.
"Minne sinä olet menossa?" Erica kysyi.
"Menen vessaan. Tein jo läksyt."
"Noin nopeasti?" Erica ihmetteli.
"Voinko lainata liemi kirjoitelmaasi?" Hannah kysyi.
"Siitä vaan", Ginny sanoi ja ojensi pergamentin Hannahille.
"Minäkin katson", Erica sanoi. Tytöt jäivät tekemään läksyjään ulos, kun Ginny lähti kulkemaan pääoville päin.

Ginny lastasi laukkuaan samalla kun käveli, joten hän ei koko aikaa katsonut eteensä. Yhtäkkiä joku törmäsi suoraan Ginnyyn ja tyttö kaatui. Sulkakynä, taikahistorian kirja ja mustepullo lensivät kauniissa kaaressa. Mustepullo pirstoutui kivitykseen pääovien eteen.
Ginny nousi ylös, sillä hän oli lentänyt selälleen maahan.

"Ginny! Oletko kunnossa?" Harryn ääni kuului Ginnyn takaa.
"Mitä oikein tapahtui?" Ginny kysyi hieroessaan selkäänsä.
"No... Malfoy vähän... tai siis... meille tuli taas pieni riita ja tuota...", Harry sopersi.
"Niin?"
"Minä vähän niinkuin yritin kirota Malfoyn, mutta hän väistikin ja tuota... se osui jonnekin tänne...", Harry mutisi.
"Olisihan se pitänyt arvata!" Ginny sanoi.
"Ei se kuitenkaan osunut kokonaan sinuun, sillä olet ihan kunnossa", Harry huomautti toiveikkaasti.
"Paitsi että mustepullo meni rikki ja selkä on ihan kipeä."
"Hei... anteeksi... ei ollut tarkoitus."
"Saat anteeksi", Ginny hymyili Harrylle.
"Minne se Malfoy muuten hävisi? Ja missä Ron ja Hermione ovat?" Ginny kysyi Harrylta kummissaan.
"Malfoy taisi häippäistä. Ei varmaankaan halua jäädä kiinni taikomisesta ulkona. Ron ja Hermione ovat hakemassa läksyjä oleskeluhuoneesta. Ajateltiin tulla tänne tekemään", Harry selitti.
"Ai... okei, mutta jos en nyt lähde, niin rakkoni halkeaa. Heippa", Ginny sanoi, nosti sulkakynän ja kirjan maasta ja lähti juosemaan kohti tyttöjen vessaa.

Juostessaan, Ginny ei huomannut, että kulman takaa tuli joku, joten jo toistamiseen, hänen tavaransa lensivät kaaressa käsistä.

"Varoisit vähän!" kuului kolea ääni Ginnyn yläpuolelta, kun tämä oli taas kaatunut.
"Varoisit itse!" Ginny tiuskaisi ja alkoi nousta ylös.
"Pakkoko se on olla siinä edessä, kun minä yritän päästä vessaan", Ginny katsoi ylös ja huomasi vasta sitten, kenen kanssa puhui. Draco Malfoyn harmaat silmät katsoivat Ginnyn ruskeisiin.
"Tai siis...", Ginny mutisi ja oikoi kaapuaan.
"Anteeksi vain. Ei ollut tarkoitus kaataa", Draco sanoi Ginnyn suureksi hämmästykseksi. Draco näytti vasta itsekin tajuavan, mitä oli sanonut.
"Siis... katso seuraavan kerran eteesi, kun juokset vessaan", Draco tiuskaisi ja lähti kävelemään pois. Ginny jäi käytävälle hölmistyneenä seisomaan. Oliko hän juuri kuullut Draco Malfoyn pyytävän anteeksi? Tämä asia tarvitsisi yöllistä ajattelua. Ginny pääsi vihdoin vessaan, eikä hänen rakkonsa haljennut.

Ginny istui taas Tähtitornissa seuraavana yönä. Tämä yö oli hiukan kylmempi, kuin edellinen, mutta Ginny olikin kääriytynyt lämpimään viittaansa ja katseli mustaa taivasta, joka oli täynnä kirkkaita tähtiä.

Tyttö ei kauaa ehtinyt yksin istua, kun kuuli tornin oven avautuvan naristen. Ginny jähmettyi kauhusta.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : 09.07.2007 00:22:06 »
osa.3.

Ginny tiesi, ettei millään ehtinyt piiloon, ellei sitten hyppäisi tornista alas, eikä se vaihtoehto juuri houkutellut. Ovi aukesi kokonaan ja Ginny nousi seisomaan kasvot kohti tulijaa. Tulija oli...

"Malfoy?!" Ginny hihkaisi yllättyneenä.
"Weasley? Mitä sinä täällä teet?" poika kysyi yllättyneenä.
"Samaa voisin kysyä sinulta", Ginny sanoi ja katsoi suoraan pojan harmaisiin silmiin.
"Se asia ei kuulu sinulle mitenkään, Weasley", Draco lausahti järkytyksestä toipuneena.
"Eikä minun asiani kuulu sinulle! Voisitko nyt lähteä menemään?" Ginny tiuskaisi vihaisena.
"Anteeksi vain, mutta minä tulin tänne, jotta saisin edes vähän aikaa olla yksin! En ole lähdössä minnekään", poika päätti. Ginny huokaisi.
"Mutta minä olin täällä ensin! Minäkin haluan olla yksin. Etsi joku toinen torni!" Ginny huusi kiukkuisena Malfoylle.
"Et viitsisi olla noin lapsellinen! Olet ollut jo vähän aikaa täällä. Minä muuten olen Johtajapoika, joten voin hyvin lähteä ilmoittamaan sinusta Kalkarokselle. Sitten et ainakaan pääse enää tänne", Draco sanoi itsetyytyväinen virne naamallaan.
"Niin, koska ihana professori Kalkaros antaa minulle koko loppuvuodeksi jälki-istuntoa. Ainako sinunki pitää siihen rasvalettiin turvautua?"
"Jos lähdet, en sano kenellekkään tästä yöllisestä retkestäsi", Draco sanoi.
"Minä en ole lähdössä vielä minnekkään! Ollaan vaikka yksin kahdestaan. Sinä saat sen puolen Tähtitornista. Et varmaan kuitenkaan puhu hirveästi yksiksesi, vai?"
"Okei. Älä sinä sitten ala hoilottamaan, tai mitään", Draco tiuskaisi ja meni toiselle puolelle tornia ja nojasi reunaan.
"Okei", Ginny myöntyi ja käveli toiseen reunaan. Kumpikaan ei puhunut vähään aikaan. Ginnya ärsytti, kun Dracon oli pitänyt tulla tänne. Tyttöä kyllä vähän ihmetytti, miten Malfoy oli suostunut 'jakamaan' tornin. Ehkei poika ollutkaan niin itsekeskeinen, kuin näytti olevan.

"Miksi sinä halusit olla yksin?" Ginny kysyi pojalta varovasti ja käännähti poikaan päin. Malfoykin kääntyi ja kohtasi Ginnyn katseen.
"Minä vain tykkään tulla joskus tänne. Ja arvaa jaksaako niitä kahta taliaivoa, kun ne kuorsaa. Ja jos jään oleskeluhuoneeseen, se Parkinson tulee hengittämään niskaan. Kirjaimellisesti. Täällä on niin rauhallista ja kaunista", Draco selitti. Ginny naurahti kuvitellessaan Pansyn hengittämässä Malfoyn niskaan.
"Ymmärrän", Ginny totesi ja hymyili Malfoylle.
"Miksi sinä sitten tulit tänne. Etkö halua viettää iltaa sen Pottapään kanssa? Tai joittenkin niitten hirittelevien kavereittesi kanssa?" Draco kysyi piikikkäästi.
"En minäkään aina jaksa olla ihmisten kanssa. Varsinkin nyt syksyllä on kiva tulla tänne torniin katselemaan yötä", nyt Dracokin hymyili. Poika käveli Ginnyn luokse ja istahti alas.
"Istu", hän kehotti. Ginny ihmetteli vähän pojan käytöstä, mutta istui sitten tämän viereen.
"Vihaatko sinä minua?" Draco kysyi Ginnylta.
"En varsinaisesti. Et sinä kyllä mikään enkelikään ole minulle ollut."
"Anteeksi, mutta kun isä nyt on vähän sellainen... tai siis. No, hän on opettanut minut vihaamaan Weasleyita jo penskasta lähtien", Draco naurahti.
"Sinä pyysit anteeksi... jo toisen kerran. Minulta!" Ginny henkäisi. Hän ei olisi koskaan uskonut Malfoysta.
"Jos vihattaisiin toisiamme aina päivällä?" Draco katsoi Ginnyyn.
"Joo. Kyllä se minulle sopii. Et sinä niin paha yöllä ole", Ginny hymyili pojalle, joka hymyili takaisin.

Vähän aikaa he olivat taas hiljaa. Ginny katseli hiljaisuuden vallitessa Malfoyn kauniita kasvon piirteitä. Poika oli kalpea, mutta se sopi tälle hyvin. Ginny katsoi pojan huuliin. Ne olivat pehmeän ja täyteläisen näköiset. Juuri sopivat. Draco katsahti tyttöön ja huomasi tämän tuijotuksen. Ginny punastui. Poika katsoi Ginnyn kauniisiin kasvoihin vähän aikaa. Sitten, Ginnyn yllätykseksi, Draco kumartui ja suuteli Ginnya hellästi huulille. Ginny ynähti yllättyneenä, mutta vastasi suudelmaan. Pojan huulet tuntuivat pehmeiltä ja lämpimiltä. Ginny raotti huuliaan ja Dracon kieli pääsi tutkimaan tämän suuta tarkemmin. Suudelma vaihtui hellästä intohimoiseksi. Ginny kietoi kätensä Dracon niskan ympärille ja silitti tämän pehmeää tukkaa. Draco laski kätensä Ginnyn lantiolle ja vetäisi tämän istumaan syliinsä. Tyttö ei estellyt. Ginny tunsi Dracon käsien hyväilevän hänen selkäänsä. Ginny riisui viitansa pois, jonka alle hän ei ollut pukenut muuta, kuin t-paidan ja satiiniset pyjaman housut. Dracokin otti viittansa pois. Hänelläkin oli vain t-paita ja harmaat kangas housut yllään. Dracon kädet katosivat Ginnyn paidan alle ja tunnustelivat Ginnyn pehmeää ihoa suudelman syventyessä. Ginny nautti Dracon etsiskelevistä käsistä ihollaan. Ulkona ei tuntunut olevan yhtään kylmä, kun hän istui Dracon sylissä. He riisuivat toisiaan vähitellen.

"Onko tässä mitään järkeä?", Ginny kysyi pojalta.
"Ei", poika totesi ja jatkoi Ginnyn suutelemista. Ginnylle se riitti. Hän halusi Dracoa joka solullaan.

Viimein he olivat saaneet toisensa riisuttua, jonka jälkeen Draco antoi Ginnylle suurimman nautinnon maailmassa. Ainakin siltä se tuntui.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : 09.07.2007 00:23:09 »
osa.4.

"Ginny? Ginny, herää!" kuului Erican ääni Ginnyn päässä.
"Mikä päivä nyt on?" Ginny kysyi unisella äänellä. Aurinko oli noussut jo aikaa sitten. Erica istui Ginnyn sängyn reunalla. Hannahia ei näkynyt missään.
"Sunnuntai. Hannah lähti jo aamupalalle. Moneltako sinä oikein tulit nukkumaan?" Erica virnuili. Sitten Ginny muisti viimeöiset tapahtumat ja puna nousi hänen poskilleen.
"Viime yönä siis tapahtui jotain, kun noin punastelet", Erica jatkoi.
"Ei mitään ihmeellisempää", Ginny sanoi ja yritti pitää äänensä tasaisena.
"Kyllä sinä minulle voit kertoa! Ginny! Mitä sinulle oikein tapahtui?" Erica kinusi. Ginny ei tiennyt, halusiko kertoa. Toisaalta hän olisi halunnut kertoa kavereilleen, mitä hän oli yöllä tehnyt, mutta se oli kuitenkin niin henkilökohtainen asia. Eikä Dracokaan varmaan haluaisi kenenkään tietävän.
"Ehkä joskus myöhemmin", Ginny hymyili Ericalle. Ginny nousi sängystä ja alkoi pukea vaatteita päälleen. Hetken kuluttua tytöt lähtivät Suureen saliin aamiaiselle. Ginny oli iloinen, ettei Hannah kysellyt mitään edellisestä yöstä. Ericakin jätti asian sikseen.

Sunnuntai-päivä meni nopeasti. Ginny oli iloinen, että oli saanut läksynsä tehtyä edellisenä päivänä. Erica tuskaili vielä oleskeluhuoneessa läksyjensä kanssa. Aamiaisella Ginny oli vilkaissut Luihuisten pöytään ja nähnyt Dracon tuijottavan tätä. Ginnya oli värisyttänyt tuo harmaa katse. Tyttö päätti lähteä seuraavanakin yönä Tähtitorniin. Ehkä Dracokin olisi siellä.

Oli yö, kun yksi punatukkainen Rohkelikko lähti tupahuoneestaan Tylypahkan öisille käytäville. Ginny liikkui varovasti, ettei Voro vain kuulisi häntä. Viimein tyttö pääsi ylös Tähtitorniin. Ginny näki hahmon pimeässä tornissa. Hänen hengityksensä nousi höyrynä kohti taivasta. Ginny käveli varovasti henkilöä kohti ja huokaisi huomatessaan tämän olevan Draco.

"Ehdin jo pelätä, ettet tulisi ollenkaan", Draco sanoi nähdessään Ginnyn.
"En jättäisi tätä väliin mistään hinnasta", Ginny virnisti takaisin. Ginnylla oli taas vain pyjama viittansa alla, joten hänelle alkoi tulla jo kylmä.
"Sinähän palelet. Mennäänkö sisälle? Minä tiedän yhden paikan", Draco ehdotti.
"Okei. Mikäs tämä paikka mahtaa olla?" Ginny kysyi uteliaana.
"Sittenpähän näet", Draco hymyili salaperäisesti. Hän otti Ginnya kadestä ja lähti johtamaan tätä pois tornista. He matkasivat pitkin Tylypahkan käytäviä, hiljaa, kunnes päätyivät erääseen käytävään. Draco kulki yhden seinän viertä kolmesti ja silloin Ginny tajusi, mitä poika teki.
"Ollaanko me menossa Tarvehuoneeseen?" tyttö kysyi.
"Kyllä vain", Draco hymyili. Silloin seinään ilmestyi ovi ja poika avasi sen. Draco päästi Ginnyn ensin sisään, seurasi perässä ja sulki oven. Huone, mihin Ginny oli astunut, oli tunnelmalisen hämärä. Siellä oli takka, jossa roihusi tuli, sänky ja sohva.

"Jonnekkin lemmenluolaanko minut toit?" Ginny kysyi katsoen Dracoon viettelevästi.
"Ainakin yritin", Draco virnisti takaisin ja kumartui Ginnyyn päin. Heidän huulensa kohtasivat, Ginnya värisytti. Dracon huulet tuntuivat jopa ihanemmilta, kuin viime kerralla. Draco ohjasi Ginnyn sängylle, suudelman syventyessä. He kaatuivat päälekkäin sängylle ja Draco alkoi riisua Ginnya. Ginny ei tiennyt, miksi antautui Dracolle tällä tavalla. Ehkä siksi, että hän halusi itse poikaa niin paljon. Mutta enempää Ginny ei halunnut ajatella, vaan antoi tilaa Dracon tuottamalle nautinnolle.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : 09.07.2007 00:23:56 »
osa.5.

Seuraavan kuukauden ajan Ginny vietti viikonloppu iltansa Dracon kanssa. Vaikka Erica ja Hannah yrittivät udella Ginnyltä tämän öisistä menoista, Ginny ei halunnut paljastaa heille. Mitä jos Ron saisi joskus tietää? Hän ei voinut ajatellakkaan, mitä siitä seuraisi!

Aluksi Ginny ja Draco olivat vain käyneet suoraan asiaan, mutta parin ensimmäisen kerran jälkeen, he olivat alkaneet puhua toisilleen enemmän. Ginny tykkäsi puhua Dracolle. Draco olikin paljastunut ihan mukavaksi pojaksi. Eihän poika nyt mikään enkelikään ollut (paitsi ulkonäöltään), mutta paljon mukavampi, kuin mitä oli antanut ymmärtää! Dracokin oli paljastanut paljon asioita itsestään Ginnylle. Heistä oli alkanut tulla hyvää vauhtia jotain ystävän tapaisia.

"Hei, Ginny!" kuului huuto Ginnyn takaa, kun tämä oli nousemassa portaita ylös oleskeluhuoneeseen. Oli maanantai päivä. Ginny oli menemässä hakemaan kirjojaan makuusalistaan, kun Hermione huusi häntä portaissa.
"Hei Hermione!" Ginny hymyili ystävälleen.
"Kuule, voitaisiinko puhua tänään? Minulla on tärkeää asiaa", Hermione puhui vakavaan sävyyn.
"Mitä minä nyt olen tehnyt?"
"Ööh.. puhutaan sitten. Minulla on nyt vähän kiire. Nähdään sitten illemalla oleskeluhuoneessa!" Hermione ilmoitti Ginnylle, joka jäi ihmeissään seisomaan portaikkoon, Hermionen rientäessä kirjastoon.

Ginny ajatteli Hermionen sanoja koko loppupäivän. Tiesikö Hermione jotain hänestä ja Dracosta? Miten se voisi olla mahdollista? Entä jos tämä olisi vain huolissaan Ginnyn koulunkäynnistä. Ginny oli nimittäis ollut todella väsynyt viime päivien aikana. Eikä ihme! Hänhän oli valvonut melkein joka viikonlopun.

Kun tunnit olivat loppuneet, Ginny riensi Rohkelikkotorniin. Hän kävi viemässä nopeasti kirjansa ylös ja saapui sitten oleskeluhuoneeseen, jossa Hermione jo istui takan äärellä olevassa nojatuolissa.
"Sinulla oli minulle jotain puhuttavaa", Ginny aloitti, istuen samalla toiseen nojatuoliin.
"Joo... niin olikin. Minä vain, että olet ollut vähän väsyneen oloinen viime aikoina", Hermione hymyili äidillisesti Ginnylle.
"Nojoo. En ole nukkunut viikonloppuisin niin hirveästi", tyttö hymähti.
"Mitä sinä oikeen olet ollut tekemässä aina öisin?"
"Ääh... ei mitään tärkeää."
"Ginny! Kyllä sinä minulle voit kertoa. Olen Hermione, ystäväsi", Hermione nauroi. Ginny hymyili takaisin.
"Enpä tiedä, Hermione. Et tulisi pitämään siitä."
"Minulla on pieni aavistus, että sinulla on joku poika", Hermione virnisti.
"Noo... onhan se. Poika siis."
"Arvasin!"
"Mutta hän on...", Ginny vaikeni.
"Niin?" Hermione uteli. Toisaalta Ginny olisi halunnut kertoa. Valehtelu ei ollut kivaa... ainakaan valehtelu Hermonelle. Hermione oli Ginnyn hyvä ystävä! Kyllä hän voisi Hermylle kertoa.
"No, tämä poika on... Draco", Ginny paljasti.
"Draco? Miten sinä?" Hermione katsoi Ginnyyn kummeksuen...
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : 09.07.2007 00:25:25 »
osa.6.

”Hermione, et saa kertoa tästä kenellekkään! Et edes Harrylle ta Ronille. Varsinkaan Ronille!” Ginny sanoi Hermionelle.
”Mutta... Malfoy! Miksi Malfoy? Miten?” Hermione kyseli hädissään.
”No, me tapasimme yhtenä yönä Tähtitornissa. Ja yksi asia johti toiseen... no, sinä tunnet tarinan”, Ginny yritti selittää.
”Voi Ginny!”
”Hermione, lupaathan, ettet kerro mitään Ronille tai Harrylle?”
”Mutta... hyvä on, en kerro. Mutta ethän sinä aio jatkaa Mafoyn tapaamista?”
”Miksen jatkaisi?” Ginny kysyi hämmentyneenä.
”No, kai sinä nyt ymmärrät, ettei tästä mitään hyvää voi seurata!”
”Mutta eihän tässä mitään hirveätä ole tapahtunut.”
”Ginny, Malfoy voi rikkoa sinun sydämesi”, Hermione sanoi vakavasti. Ginny naurati.
”En kyllä ajatellut rakastua Dracoon, tai mitään. Me vain pidämme vähän hauskaa.”
”Minä vain varoitan. Toivon, että ajattelet tätä asiaa vähän enemmän. Minä välitän sinusta, enkä halua, että sydämesi särkyy”, Hermione sanoi ja niine hyvineen lähti kohti tyttöjen makuusalia.

Ginny jäi oleskeluhuoneeseen miettimään Hermionen sanoja. Mitä jos hänellä olikin Dracoon jotakin syvempiä tunteita? Ei, se ei ole mahdollista, Ginny ajatteli päättäväisesti.
Mutta entä jos sittenkin...? Heillä oli aina ihanaa Dracon kanssa. Nykyään he suutelivat paljon enemmän ja heidän rakastelunsa oli paljon... tunteellisempaa. Pieni puna nousi Ginnyn poskille, kun hän ajatteli näitä hetkiä. Tyttö päätti jättää miettimisen tuonnemmaksi ja haki laukkunsa makuusalistaan ja alkoi tehdä rästissä olevia läksyjään.

Kun Ginny oli vihdoin tehnyt läksynsä ja käynyt haukkaamassa vähän iltapalaa, hän oli valmis menemään nukkumaan. Erica ja Hannah eivät olleet vielä tulleet Suuresta Salista, joten Ginnylla oli aikaa ajatella tilannettaan Dracon kanssa.

Tyttö päätti, että oli ehkä ihan pikkuisen ihastunut Dracoon, mutta ei mitään sen enempää, eikä koskaan tulisi olemaankaan... ainakin niin hän toivoi.

Pian Erica ja Hannah tulivat makuusaliin nauraen.

”Mitä te oikein nauratte?” Ginny kysyi ihmeessään tytöiltä.
”Mitä sinä teet tähän aikaan sängyssä?” Hannah puolestaan kysyi Ginnylta.
”Ajattelin kerrankin mennä ajoissa nukkumaan, mutta kertokaa jo, mitä te nauratte!” tyttö tivasi.

”No, kun olimme Suuressa Salissa syömässä, näimme, kuinka Pansy Parkinson heitti ruokaa Draco Malfoyn naamaan!” Erica kertoi ja sai Hannahin nauramaan vähän lisää.
”Mitä? Miski ihmeessä?” Ginny kysyi.
”Emme me tiedä, jotakin se possu huusi, että Malfoy ei ole ollut oma itsensä ja kohtelee Pansya huonosti ja blaa blaa blaa... En kyllä usko, että Malfoy olisi koskaan kohdellut Parkinsonia kauhena hyvin”, Hannah mietti.

”Mutta, pääasia on, että kaikki näytti niin hauskalta! Malfoy varmaan kihiseen kiukusta tällä hetkellä. Sinun olisi pitänyt olla katsomassa sitä!” Hannah sanoi ja tytöt jatkoivat nauramistaan.

Ginny hymähti itsekseen ajatellessaan Dracoa yltä päältä ruoassa ja Pansya huutamassa siinä vieressä. Toisaalta tytön kävi Dracoa sääliksi. Heistä oli tullut jo aika hyviä ystäviä, eikä Ginny osannut ajatella Dracosta samalla tavalla, kuin ennen.

”Mikset sinä naura yhtään?” Erica kysyi Ginnyltä,palauttaen tämän takaisin maan kamaralle mietteistään.
”Äh, olen liian väsynyt tähän.”
”Sinä kyllä näytät aika väsyneeltä. No, yritä saada nukuttua. Me voisimme oikeastaan mennä oleskeluhuoneeseen, vai mitä, Erica?” Hannah kysyi.
”Joo, mennään vaan. Siellä on varmaan muitakin, jotka muistelevat tätä ikimuistoista iltaa.” Erica tuumi ja niin tytöt lähtivät takaisin oleskeluhuoneeseen, jättäen Ginnyn taas yksin.

Ginny pudisteli vielä hymyillen päätään tyttöjen mentyä, kunnes veti sängyn verhot kiinni, painoi päänsä tyynyyn ja nukahti.

~*~

Seuraavana aamuna Ginny heräsi virkeänä, hyvin nukutun yön jälkeen. Hän oli varma, että oli nähnyt jotain unta, mutta ei millään muistanut, mitä. Jokin hyvä uni sen täytyi olla, koska olen hyvällä tuulella tänä aamuna, Ginny tuumi.
Se, että tyttö oli hyvällä tuulella aamulla, ei ollut yleistä Ginnylle.

Ginny kurkisti verhojensa takaa huoneeseen ja näki, että Hannahin ja Erican sängyt olivat tyhjät. Oikeastaan, niissä ei oltu nukuttu ollenkaan.
Ginny nousi sängystään ja lähti hipsimään oleskeluhuoneeseen, muistamatta laittaa aamutakkia ylleen.

Oleskeluhuoneessa hän näki ,kuinka iso porukka Rohkelikkoja nukkui sikeästi mytyssä. Hän huomasi myös Hannahin ja Erican, jotka nukkuivat tyytyväisen näköisinä Nevillen päällä.
Tämä näky nauratti suunnattomasti Ginnya, mutta hän ei kuitenkaan uskaltanut nauraa, ettei herättäisi muita.

Ginny arveli, että nämä Rohkelikot olivat käyneet läpi Dracon ja Pansyn riitaa, kunnes olivat olleet liian väsyneitä mennäkseen omiin makuusaleihinsa nukkumaan ja nukahtaneet yhdeksi mytyksi keskelle oleskeluhuonetta.

Ginny huomasi, kuinka joku alkoi herätä pikkuhiljaa ja näki pian, että Harry nousi venytellen ja päätään raapien mytystä.
”Huomenta”, Ginny toivotti hymyillen ilkikurisesti Harrylle.
”Huomenta”, poika vastasi ja alkoi vasta sitten tajuta, mitä Ginnyllä oli yllään. Tytöllä oli nimittäin vain pikkuhousut ja pieni t-paita päällään.
Harry punastui rajusti, eikä Ginny ensin tajunnut, mistä, mutta katsottuaan itseään, hän tajusi ja punastui vielä enemmän, kuin Harry... jos se oli mahdollista.

”Öh, taidan tästä mennä, jos viitsit, voisitko yrittää herätellä muita? Meillähän on tänään koulua.” Ginny sanoi nolona.
”Tietenkin.” Harry sanoi edelleen ihan punaisena ja alkoi jo herätellä Ronia samaan aikaan, kun Ginny lähti juoksemaan makuusaliinsa.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : 09.07.2007 00:26:22 »
osa.7.

Kun Harry oli vihdoin saanut muita heräteltyä, Rohkelikot alkoivat valua Suureen Saliin aamiaiselle. Hannah ja Erica lähtivät kapuamaan makuusaliinsa ja löysivät Ginnyn istumasta sängyllään vielä yöpaita päällään.

”Ginny, sinun kannattaisi pikkuhiljaa pukea. Mennään aamiaiselle.” Hannah sanoi.
”En taida tänään tulla aamiaiselle. Ei ole nälkä”, Ginny vastasi aamuinen nolo kohtaus vielä mielessään.
”No? Yleensä sinä olet ensimmäisenä meistä menossa aamiaiselle.” Erica protestoi.
”Ei vaan nyt tee mieli mitään. Varsinkaan, jos Harry on siellä!” Ginny virnisti.
”Okei, nyt en pysy kärryillä, mitä meinaat?” Erica kysyi.
”No, aamulla, kun tulin oleskelu huoneeseen, huomasin, että kaikki nukkuivat siellä. Sitten Harry heräsi...”
”Ja?” Hannah kinusi.
”Minä en ollut muistanut laittaa aamutakkia yllenki ja Harry näki minut... tällaisena.” puna nousi taas Ginnyn poskille.
”Oho! Mitäs Harry?” Erica nosti vihjailevasti toista kulmaansa.
”No, siinä vähän punasteltiin ja käskin hänet herättämään teidät ja juoksin ylös.”
”Harry varmaan tykkää sinusta, Ginny! Oi, vähän olisi hienoa, jos teistä tulisi pari!” Hannah hihkutti.
”Hannah, en minä Harrysta... tai, ei minulla ole tunteita Harrya kohtaan.”
”Aijaa... no, harmi. Minä en kyllä helpolla luovuta. Yritetäänkö saada Ginny ja Harry kimppaan?” Hannah kysyi Ericalta.
”Joo, hyvä idea!” Erica innostui. Ja niin tytöt lähtivät aamiaiselle sotasuunnitelmaa kehitellen.

Ginny pyöritteli silmiään tyttöjen puheille ja päätti pukea jotain ylleen. Hän aikoi mennä kävelemään koulun jo huuruisilla tiluksilla, jos loppusyksyn kirpeä ilma vähän virkistäisi.
Syksy alkoi jo vetäytyä talven edeltä ja luntakin oli satanut pariin kertaan, tosin se oli heti sulanut.

Vihdoin Ginny käveli tyhjästä oleskeluhuoneesta koulun tyhjään käytävään ja lähti kulkemaan alas, kohti ulko-ovia.
Ron astui muotokuva-aukosta ulos vähän ajan kuluttua. Hän huomasi Ginnyn kiiruhtavan jonkin matkan päässä alas ja lähti seuraamaan tätä, kuvitellen, että Ginny oli menossa Suureen Saliin.

~*~

Ginny ei tiennyt, että hänen veljensä surasi häntä. Ginny meni portaat alas aulaan. Hän käveli rauhallisesti kohti ulko-ovia kun huomasi jonkun nousevan portaita ylös tyrmistä. Pian hän näki Dracon. Dracokin huomasi Ginnyn ja viittoili, että hänen pitäisi tulla pojan luokse.
Ginny lähti menemään Dracon luokse. Ron seurasi tilannetta ihmeissään vähän matkan päästä, niin, että häntä ei huomattu. Aulassa ei ollut muita

”Huomenta”, Ginny sanoi ja sai vastaukseksi pienen suukon huulilleen. Ron katsoi tapahtumaan kauhistuneena, mitä hänen pikkusiskonsa teki Malfoyn kanssa, ja pahempaa, miksi hän antoi Malfoyn suudella itseään?!

”Huomenta. Tiedätkö, Professori Kalkaros järjesti minulle oman huoneen tyrmissä. Se on mahtava! Sinun täytyy nähdä se.” Draco hehkutti.
”Siitä siis tuo pusu. Kuulin muuten siitä sinun ja Pansyn eilisestä, öh... riidasta.” Ginny virnuili.
”No, Pansy ärsytti. Se on kai luullut, että minä olisin tykännyt siitä tai jotain, vaikka se ei ole totta!” poika puolustautui.
”Okei, uskon sinua. Milloin minun pitää tulla katsomaan sitä uutta huonettasi? Onko siellä sänkykin?” Ginny kysyi viettelevästi.
Ron ei ollut uskoa korviaan, onko Ginnyllä ollut suhde Draco Malfoyn kanssa? Sänky?! Mitä helvettiä?! Ron kauhistui. Hän ei kestänyt enää, vaan lähti kohti Suurta Salia. Tästä Ginny saisi vielä kuulla, hän ajatteli katkerasti. Mennä nyt pelehtimään verivihollisensa kanssa!

~*~

”Onhan siellä sänky! Missäs minä sitten nukkuisin, jos ei olisi?” Draco kysyi naurahtaen.
”Tule vaikka perjantaina katsomaan huonetta, jooko?” poika jatkoi.
”Mutta miten minä pääsen sinne?” Ginny kysyi ihmeissään?
”Sinne on toinen sisäänkäynti, ettei tarvitse kulkea oleskeluhuoneen läpi, vaikka kyllä sieltäkin pääsee. Minä odottelen sinua vaikka tuolla alhaalla”, Draco osoitti portaitten alapäähän, käytävään ”sanotaanko vaikka kuudelta?”
”Joo, kuudelta käy hyvin. Ollaan ehditty syödäkin jotain”, Ginny hymyili Dracolle.
”Minun täytyy mennä syömään nyt. Muut varmaan ihmettelevät, missä olen.” poika sanoi, antoi vielä pienen suukon Ginnyn nenänpäähän ja lähti ripeästi Suureen Saliin, aamiaiselle.

Ginny jäi ihmeissään seisomaan paikalleen. Mistä lähtien Draco oli pusutellut häntä keskellä viikkoa, käytävällä? Ei sillä, etteikö hän pitäisi siitä, mutta... olihan tämä vähän huolestuttavaa, kun ei tästä pitänyt tulla mitään vakavaa, Ginny tuumi. Tyttö lähti kohti ulko-ovia, kunnes muutti mieltään ja lähti ylös oleskeluhuoneeseen.

Vaikka tilanne Dracon kanssa olikin vähän huolestuttava, Ginny ei voinut olla odottamatta innoissaan seuraavaa perjantaita. Olikohan Dracon yksityisen makuuhuoneen saamisessa Ginnyllä mitään osaa, tyttö mietti ja punehtui himan poskiltaan. Hän tiukensi tahtiaan ja oli pian Lihavan Leidin muotokuvan edessä.

~*~

Ron käveli nopeasti ystäviensä Harryn ja Hermionen luokse, jotka istuivat jo pöydässä. Punatukalla oli jotain kerrottavaa ystävilleen, eikä se ollut mitään iloista.

”Ette kyllä usko, mitä näin äsken aulassa!” Ron sanoi korvat punaisena. Hermione arvasi heti, että Ron oli jostain vihainen ja hänellä oli paha aavistus, mistä.
”No?” Harry kysyi, mutustaen samalla pehmeää leipää. Ron istui alas ja viittoili ystäviään tulemaan lähemmäs, jotta kukaan muu ei kuulisi.
”Seurasin Ginnyä aulaan, koska luulin, että se tulee myös aamupalalle”, nyt Hermione oli varma, että hänen aavistuksensa oli osunut oikeaan, tästä ei tulisi kaunista, tyttö ajatteli surkeana.
”Malfoykin oli tulossa aulaan. Se paskiainen viittoili Ginnyn luokseen ja suuteli minun pikkusiskoani!” Ron kuiskasi niin kovaa, kuin pystyi. Vieressä istuva Dean Thomas katseli kummeksuen kolmikkoa, mutta onneksi hän ei saanut Ronin sanoista selvää.
”Mitä?!” Harry kysyi ällistyneenä.
”Niin juuri, he suutelivat! Ja Malfoy kertoi, että hänellä on yksityinen makuuhuone ja pyysi Ginnyä käymään siellä!”
”Mitä? Milloin?” nyt oli Hermionen vuoro olla ällistynyt.
”En minä tiedä! Olin niin vihainen, etten kestänyt katsella heitä enää” Ron sanoi, kasvot ihan punaisina.

”Minun kyllä täytyy päästä puhumaan Ginnylle tästä! Odottakaas, kun äiti ja isä saavat tietää”, Ron jatkoi. Hermione pudisteli päätään, hänen oli pakko tehdä jotain! Etenkään Weasleyn vanhemmat eivät saaneet tietää tästä. Silloin Ginny vasta pulassa olisikin!
”Kuule, Ron, anna asian olla. Ginny on jo ihan tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan.” Hermione yritti rauhoitella Ronia.
”Anna asian olla?! Kenen puolella sinä oikein olet, Hermione?” Ron kysyi ihmeissään.
”En ole kenenkään puolella! Yritän vain saada sinut ajattelemaan tätä Ginnyn kannalta. Ei hänellä ole hätää, kyllähän sinä Ginnyn tunnet”, Hermione yritti epätoivoisesti. Ihmeekseen, Ronin ilme muuttui vihaisesta epätoivoiseksi.
”Mutta... miski juuri Malfoy? En ymmärrä.”
”No, se oli Ginnyn oma päätös. Voithan sinä hänelle puhua tästä, mutta älä sitten ala huutamaan.” Hermione sanoi.
”Okei okei. Puhun Ginnylle tänään, jos hän ei ole jo ehtinyt mennä sinne Malfoyn kammariin”, Ron sanoi katkerana.
Vasta nyt Hermione ja Ron tajusivat, etteivät olleet kuulleet Harryltä pihahdustakaan ja siihen oli hyvä syy... Harry ei ollut enää paikallaan, hän oli lähtenyt jonnekkin.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : 09.07.2007 00:27:44 »
osa.8.

Harry oli lähtenyt heti oleskeluhuoneeseen, kun kuuli Ginnyn ja Malfoyn suhteesta. Miten Ginny saattoi? Harry oli vasta vähän aikaa sitten tajunnut, että piti Ginnysta... enemmän, kuin ystävänä. Ja mitä tänä aamuna oli tapahtunut, poika oli luullut, että Ginnykin saattaisi tuntea samoin häntä kohtaan. Olihan Ginny jo ensimmäisenä vuonnaan pitänyt Harrysta, mutta se tuskin oli ollut pysyvää. Mutta nyt Harry oli vihainen tytölle. Miksi Malfoy? Kuinka kukaan pystyi pitämään Malfoysta?
Harry oli tullut juuri Lihavan Leidin muotokuvan luo, hän lausui salasanan ja kapusi aukosta sisään.

Ginny istui takan edessä olevassa nojatuolissa. Oleskeluhuoneessa ei näyttänyt olevan muita, olivat varmaankin syömässä vielä, Harry tuumi. Hän istahti Ginnyn vieressä olevaan nojatuoliin. Tyttö luki jotain koulukirjaansa, eikä ensin huomannut Harrya.

"Hei." Harry tervehti ilottomasti.
"Ai hei, Harry. Säikähdin, kun noin yhtäkkiä siihen tupsahdit."
"Ai, anteeksi. Kuule, miksi sinä pelehdit Malfoyn kanssa?" Harry töksäytti. Hän ei ollut aikonut kysyä noin suoraan, mutta se vain lipsahti.
"Öh... mistä sinä tuollaista kuulit?" Ginny kysyi hämmentyneenä.
"Ron oli nähnyt sinut ja Malfoyn tänä aamuna aulassa."
"Mitä? Eikai... voi ei!" Ginny muisti juttunsa Dracon kanssa. Voi ei!
"Malfoy on verivihollisemme! Miksi sinä hänen kanssaan...?"
"Harry... en minä tarkoittanut... tai siis. Ei siinä näin pitänyt käydä!" Ginny yritti selitää.
"Et voi tavata sitä limanuljaskaa enää! Se ei ole hyväksi kenellekkään. Hän vain käyttää sinua hyväkseen!" Harry sanoi vihaisesti, silmät salamoiden.
"Mistä sinä tiedät? Et edes tunne Dracoa!"
"Dracoa? Mistä lähin sinä olet alkanut kutsua häntä Dracoksi?"
"Harry, älä viitsi! Et sinä voi päättää, ketä saan ja ketä en saa tavata! Et ole isoveljeni!" Ginny korotti ääntään. Häntä ärsytti Harryn määräily.
"En olekkaan! Mutta pakkohan tässä jonkun on sanoa jotain!"
"Painu helvettiin." Ginny tiuskaisi ja nousi tuolistaan. Harry kuitenkin tarttui tämän käteen, eikä päästänyt irti.
"Päästä irti!" Ginny yritti riuhtoa itsensä irti. Harry ei päästänyt vieläkään, sen sijaan hän nousi ylös, veti tytön lähemmäs itseään ja suuteli tätä. Ginny oli aivan ihmeissään. Hän työnsi Harryn pois ja lähti juosten makuusaliinsa.

Harry jäi ihmeessään seisomaan oleskeluhuoneeseen. Hän ei ollut aikonut suudella Ginnya... se oli vain tapahtunut. Mutta Ginny oli kuitenkin työntänyt Harryn pois. Johtuiko se siitä, että suudelma tuli niin yllättäen, vai siitä, että hän ei pitänyt Harrystä sillä tavalla? Viimeinen vaihtoehto kuvotti poikaa. Toivottavasti Ginny kuitenkin tajusi, että Malfoy ei ollut hänen arvoisensa. Harry tosiaan toivoi, että tyttö tajuaisi.

~*~

Ginnyä ärsytti. Ei Harrylla ollut oikeutta määräillä häntä miten sattu, kuin mikäkin isoveli! Eikä pojalla tosiaankaan ollut oikeutta tulla suutelemaan Ginnya! Tyttö muisti, kuinka oli joskus ollut syvästi pihkassa Harryyn, mutta tunteet olivat vähitellen kuitenkin haihtuneet. Aika huono ajoitus Harrylta ihastua Ginnyyn juuri nyt, tyttö ajatteli.

Ginny istui sängyllään vielä vähän aikaa miettimässä, kunnes kuuli, miten Erica ja Hannah tulivat huoneeseen.

"Ai Ginny. Luultiin, että menit ulos. Miksi tuollainen ilme?" Erica kysyi.
"En minä ulos mennytkään. En jaksanut. Minä vain mietin tässä asioita." Ginny vastasi.
"Meillä alkaa kohta tunnit, joten äläpäs enää pitkään mieti niitä asoita." Hannah puolestaan virnisti.
"Ainiin. Odottakaa, minä vain otan kirjat mukaan, niin lähdetään." Ginny sanoi, kun Hannah ja Erica olivat menossa ulos huoneesta. Tyttö keräsi kirjansa laukkuunsa ja kiiruhti Hannahin ja Erican perässä oleskeluhuoneeseen, jossa Harry vielä istui takan edessä.

"Harry lähti aamupalalla tosi nopeasti pois salista. Hänellä jäi aamupalakin kesken." Hannah supitti Ginnylle.
"Sinä se huomaat kaiken", Ginny naurahti. Hän ei uskaltanut katsoa Harryyn, mutta tunsi tämän polttavan katseen selässään.

Pian tytöt olivatkin jo menossa aamun ensimmäiselle tunnille, joka oli loitsuja.

~*~

Ginny selvisi seuraavat päivät kiitettävästi. Hän vältteli veljeään ja Harrya, minkä pystyi. Tyttöä kyllä ihmetytti, miksi Ron ei edes yrittänyt tulla puhumaan hänen kanssaan. Ehkä Hermione oli saanut ylipuhuttua Ronin, tai muuta vastaavaa. Hermione osasi joskus olla hyvä taivuttelemaan.

Pian olikin jo perjantai ja Ginnyn pitäisi mennä Dracon luokse. Tyttö oli näinä viime päivinä ajatellut tilannettaan Malfoyn kanssa paljon ja oli tullut siihen tulokseen, että heidän oli erottava, vaikkei heillä mitään oikeata suhdetta ollutkaan. Hän menisi tänä iltana Dracon luokse, jäisi ehkä yöksikin, ennen, kuin tiputtaisi pommin. Draco ei kuitenkaan olisi surullinen tai edes vihainen... Ginny kyllä toivoi, että Draco näyttäisi edes jotain tunteita, mutta se taisi olla toiveajattelua.

Perjantain viimeinen oppintunti oli ohi ja Ginny kapusi portaita ylös Rohkelikko tupaan. Hän kömpi muotokuva-aukosta oleskeluhuoneeseen ja kuuli kohta Ronin äänen.
"Ginny! Minulla on sinulle asiaa." Ginny ei ollut kuulevinaan, vaan tihensi tahtiaan ja pääsi kohta omaan makuusaliinsa. Ron halusi varmasti estää Ginnyn menon Dracon luokse, tyttö oli siitä varma.

Ginny puki päällensä kauniit alusvaatteet, jonka jälkeen veti kauniin, vihreän pellavamekon päänsä yli. Mekon hän oli saanut äidiltään viime syntymäpäivänään. Ginny harjasi kauniit pitkät, punaiset hiuksensa nutturalle, mutta jätti vähän hiussuortuvia eteen. Lopuksi hän veti viitan päälleen, ettei kukaan näkisi, mitä hänellä oli päällän ja lähti ulos makuusalista. Erica ja Hannah tlivat portaissa vastaan ja ilmoittivat, että Ron etsi Ginnya. He kyselivät, minne Ginny oli menossa ja tyttö vinkkasi ystävilleen silmää, jolloin he tajusivat, mitä Ginny tarkoitti. Tyttö jatkoi matkaansa oleskeluhuoneeseen huomaamattomasti, ettei Ron huomaisi tätä.

Vihdoin Ginny pääsi käytäville, jossa ei ollut niin paljoa ihmisiä. Tyttö laskeutui portaat alas aulaan ja näki Dracon odottelemassa alas menevien portaiden juurella. Poika hymyili Ginnylle, Ginny yritti hymyillä takaisin. Hän tuli Dracon luokse.
"Näytät kauniilta." poika hymyili.
"Kiitos. Odotas, kunhan näet, mitä minulla on päälläni." Ginny sanoi salaperäisesti. Draco vetäisi tytön itseensä kiinni ja suuteli tätä. Onneksi ketään muuta ei ollut aulassa.
Tämä tuntuu niin oikealta, Ginny ajatteli suudellessaan Dracoa. Mutta sen on loputtava.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : 09.07.2007 00:29:08 »
osa.9.

Draco johdatti Ginnyn luihuisten oleskeluhuoneen sisäänkäynnille.
”Öh, Draco. Emme voi mennä oleskeluhuoneenne läpi”, Ginny huomautti.
”Ainiin joo. Anteeksi, tänne päin”, Draco otti Ginnyn käden omaansa ja kulki nurkan taakse, jossa oli lohikäärmettä esittävä taulu.
”Omenapastilli”, Draco lausui salasanan. Ginny tirskahti. Taulu heilahti sivulle ja nuoret astuivat huoneeseen.
”Omenapastilli?” Ginny kysyi epäuskoisena.
”Piti keksiä jokin vihreä. Valitettavasti sinä et ole vihreä”, Draco selitti.

Ginny katseli ympärilleen huoneessa. Se oli iso ja sisustettu vihreällä, hopealla ja tummanruskealla, yllätys yllätys. Huoneessa oli kirjoituspöytä, sänky(huomattavan iso sellainen), vaatekaappi ja pari nojatulia takan edessä. Yhdellä seinällä oli ovi, jonka Ginny arveli olevan vessan ovi.

”Sinulla on oma takkakin!” Ginny hehkutti.
”Aivan, mutta tämä sänky on ehdottomasti kaikista paras. Lakanat ovat egyptiläistä puuvilla, pehemintä koko maailmassa.”
”Vain parasta Herra Malfoylle”, tyttö kumarsi leikkisästi. Draco nosti sormellaan Ginnyn pään ylös ja silitti tämän pehmeää poskea.

”Ei sinun minulle tarvitse kumarrella, edes leikillä”, poika kumartui ja suuteli Ginnyä hellästi ja rakastavaisesti. Ginny kiersi kätensä Draco kaulan ympärille ja puristi itsensä lähelle tätä, viimeisen kerran. Ginny tunsi, kuinka kyyneleet pyrkivät ulos silmistä. Tytön oli pakko päästä vaikka vessaan, hän ei halunnut itkeä Dracon nähden.

”Onko tuolla vessa?” Ginny kysyi varovasti, ettei Draco huomaisi hänen tärisevää ääntään.
”Joo, siellä. Se on todella hieno, haluatko esittelyn?” Draco kysyi.
”En nyt. Käyn ihan nopeasti”, tyttö lupasi. Hän kipitti vessan ovelle ja astui sisään. Vessakin oli aivan ihmeellisen hieno! Siellä oli suihku, kylpyammeet, kaikki vihreästä ja harmaasta marmorista.

Tyttö käveli ison peilin luokse, joka oli käsienpesu altaan yläpuolella. Ginny näki, kuinka hänen silmästään vierähti kyynel poskelle. Hän pyyhki sen pois sormellaan. Ginnyn silmät punoittivat itkemättömien kyynelten takia. Hän ei ymmärtänyt, miksi Dracon jättäminen olisi niin vaikeaa. Heidän suhteensahan oli pelkkää seksiä, ilman minkäänlaisia tunteita.

Äh, minun täytyy ryhdistäytyä! Ginny ajatteli. Hän huuhteli vähän kasvojaan kylmällä vedellä ja pyyhki ne valkoiseen, pehmeään pyyhkeeseen, joka roikkui seinällä.
Yhtäkkiä tyttö sai idean.

Ginny alkoi riisuutua vessassa ja kun hän oli saanut viimeisenkin vaatekappaleen pois päältään, hän hipsi suihkuun ja avasi hanan.

Huoneeseensa Draco kuuli, kuinka suihkun hana avattiin, juuri niinkuin Ginny oli suunnitellutkin. Poika meni vessaan ja näki höyryn läpi, kuinka Ginny oli suihkussa... alasti. Pakostakin pieni virne nousi Dracon kasvoille.
Pian poikakin oli suihkussa, hän seisoi aivan Ginnyn takana.

”Mistäs nyt tuulee?” Draco kysyi viettelevästi.
”Ajattelin kokeilla jotain uutta”, Ginny kääntyi Dracoon päin ja suikkasi hellän suudelman tämän huulille.

Draco veti tytön kiinni itseensä ja suuteli tätä tulisesti. Ginny tiesi, etteivät he nukkuisi pitkään aikaan.

~*~

Herätessään, Ginny löysi itsensä Dracon kainalosta, vielä vähän hikisenä öisten touhujen takia.
Suihkun jälkeen Draco ja Ginny olivat päättäneet koittaa kylpyammetta, jonka jälkeen he vasta päätyivät sänkyyn, kuivattuaan itsensä ensin yhdellä pyyhkeellä takan edessä.

Ginny ei tiennyt, mikä aika päivästä oli, sillä Dracon huoneessa ei ollut ikkunaa. Tyttö katsahti Dracon yöpöydällä olevaa kelloa, joka näytti puolta kahtatoista. Onneksi on lauantai, Ginny ajatteli. Hänen olonsa oli hyvin raukea, eikä hän halunnut vielä nousta.

Ginny katsoi Dracon nukkuvia kasvoja, poika näytti ihan enkeliltä. Tämän hiukset olivat sotkussa ja posket punoittivat kuumuuden takia, Ginny naurahti. Tyttö vei kätensä Dracon otsalle ja haroi tämän vaaleita hiuksia pois siitä.
Poika otti tytön käden omaansa, silmät yhä suljettuina, ja suuteli Ginnyn kämmentä.

Juuri näitä hetkiä Ginny erityisesti rakasti Dracon kanssa. Helliä, kauniita hetkiä... kuin he olisivat rakastavaisia. Mutta sehän ei ollut mahdollista. Ginnyn sydäntä vihlasi, kun hän muisti, mitä oli tullut tekemään: lopettamaan heidän suhteensa.

”Draco”, Ginny herätteli poikaa.
”Olen jo hereillä”, Draco virnisti ja avasi vihdoin silmänsä. Poika hymyili Ginnylle, mikä teki tämän olon vieläkin pahemmaksi.
Draco nousi vähän ja etsi Ginnyn huulia. Hän suuteli Ginnya hellästi ja kyynel vierähti tytön silmästä.

”Onko jokin huonosti?” Draco kysyi ihmeissään, kun tunsi kyyneleen poskellaan.
”Kuule, en usko, että voimme olla enää yhdessä... tällä tavalla. Millään tavalla”, Ginny sanoi.
”Mitä? Ethän sinä nyt ole tosissasi? Onko tänään aprillipäivä,vai...?”
”En minä pilaile. Emme vain voi olla enää yhdessä. Jos joku saisi tietää... meidän perheemme vihaavat toisiaan... minusta meidän pitäisi erota ennen, kuin tunteet tulevat peliin”, Ginny yritti selittää Dracolle. Samalla vakuuttaen itselleen, että näin piti käydä.

”Ei tähän mitään tunteita ollut tulossakaan”, Draco vastasi ilme muuttuneena täysin sulkeutuneeksi.
”Mut...”
”Jos sinulle ei kelpaa niin ole hyvä, uloskäynti on tuolla.”

Ginny nousi sängystä, puki vaatteet hiljaisuuden vallitessa päälleen, hän katsoi vielä Dracoon, joka oli kääntynyt kyljelleen, pois päin tytöstä. Ginny huokaisi ja lähti.

Heti, kun Ginny pääsi käytävään, hän alkoi itkeä. Miten Draco saattoi olla niin tunteeton? Kaiken sen jälkeen... Vaikka Ginny olikin tiennyt, ettei Draco tuntenut mitään, hän oli silti toivonut, että tämä olisi. Tyttö lähti nopeasti juoksemaan kohti portaita.

Pian lohikäärmettä esittävä taulu heilahti uudestaan auki ja Draco tuli näkyviin. Poika näki Ginnyn, joka juoksi minkä jaloistaan pääsi, mutta katosi pian nurkan taakse. Kyynel vierähti Dracon poskelle ja hän tunsi itkevänsä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : 09.07.2007 00:29:51 »
osa.10.

Ginny juoksi minkä jaloistaan pääsi. Hän pysähtyi vasta Lihavan Leidin muotokuvan edessä. Matkallaan hän oli törmännyt pariin oppilaaseen, jotka olivat katsoneet itkevää Ginnya kummeksuen.
Ginny lausui äkkiä salasanan Leidille ja kapusi muotokuva-aukosta sisään Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Tyttö pyyhki kyyneliä pois poskiltaan samalla, kun yritti lopettaa itkemistään. Hän katseli ympäri oleskeluhuonetta, se oli tyhjä, lukuun ottamatta ruskeatukkaista tyttöä, joka istui takan edessä olevalla nojatuolilla, lukien paksua kirjaa.

”Hermione!” Ginny huudahti, nenä vielä tukossa itkemisestä. Hän käveli Hermionen luokse ja istui toiseen nojatuoliin.
”Ginny, miksi sinä itket?” Hermione kysyi ihmeissään, nousi tuoliltaan ja meni halaamaan Ginnya.
”T - tämä on i - ihan typerää… m – minä jätin Dr – Dracon… tai s – siis…”, Ginny yritti selittää.
”Ymmärrän… jotenkin. Tule, mennään ylös”, Hermione sanoi ja vetaisi Ginnyn tuolista ja lähti johdattamaan tätä portaisiin.

”Missä kaikki ovat?” Ginny kysyi, kun sai äänensä taas normaaliksi.
”Nyt on Tylyahon viikonloppu. Melkein kaikki ovat siellä. Minä jäin lukemaan yhtä todella hyvää kirjaa, siinä…”
”Okei, Hermione. Ei sinun tarvitse alkaa kertomaan siitä kirjasta”, Ginny sanoi ja sai pienen hymyn aikaan.
”Anteeksi”, Hermionekin hymyili.
”Mitä siis sinulle ja Dracolle kävi? Minkä takia te erositte?” Hermione kysyi.
”Koska… siitä ei koskaan voisi tulla mitään ja me olemme niin erilaisia… ja eri tuvista. Harry ja Ronkin saivat tietää. Harry tuli minulle saarnaamaan… Ronkin olisi varmaan jossain vaiheessa. Kaikki vain meni niin pieleen. Ja oli parempi lopettaa tähän… ennen, kuin tulisi jotain oikeita tunteita”, Ginny selitti katkonaisesti.
”Mitä?! Harry tuli saarnaamaan? Ai siksi hän katosi syömästä sinä päivänä. Sain Ronin pysymään aisoissa vähän aikaa. Mutta etkö huomaan, että sinulla ainakin oli oikeita tunteita Dracoa kohtaan. Miksi muuten itkisit eronne takia? Luulen, että Dracollakin on tunteita sinua kohtaan, koska hän kuitenkin jatkoi tapaamisianne.”
”Mutta… hän oli niin ilkeä ja kylmä, kun yritin selittää, miksi emme voi enää jatkaa…”
”Hän oli varmaan surullinen ja mitä olen oppinut Malfoysta, hän kääntää surun vihaksi. Luulisin”, Hermione tuumi.
”Minusta tuntuu, että sinä rakasta..”, Hermionen lause keskeytyi.
”Miten niin rakastan? En minä voisi Dracoa rakastaa. Hän on Malfoy!” Ginny kauhistui.
”Ginny, kuuntele itseäsi! Sinä itket, koska luulit, ettei Malfoy välitä sinusta. Kiellät rakastumisesi noin nopeasti. Et edes ajattele sitä mahdollisuutta, vaikka olette olleet yhdessä jo aika pitkään. Eikö se muka olisi mitenkään mahdollista?” Hermione kysyi vakava ilme kasvoillaan.
”En minä Dracoa rakasta. En saa rakastaa”, Ginny yritti vielä, mutta tiesi itsekin, että valehteli.
”No niin. Minä jätän sinut nyt tänne ajattelemaan rauhassa. Menen lukemaan sitä kirjaa, se jäi niin jännään kohtaan. Kirjan päähenkilö…”
”Hermione, minua ei juuri nyt kiinnosta se kirja, joten…”, Ginny hymyili merkityksellisesti.
”Ai, niin, tietenkin. Minä menen nyt”, Hermione ymmärsi ja lähti pois Ginnyn makuusalista.

Ginny, joka oli istunut sänkynsä reunalla, kaatui sänkyynsä ja sulki silmänsä. Hermione oli oikeassa. Hän oli rakastunut Dracoon… Dracoon! Tästä ei seuraa hyvää, tyttö ajatteli. Ei se olisi ollut niin paha, jos vain Ginny oli rakastunut, mutta mitä jos Dracollakin oli tunteita Ginnya kohtaan? Se ei yhtään lohduttanut Ginnya, sillä he eivät vain koskaan voisi olla yhdessä. Se oli mahdotonta. Mutta eihän Draco voisi koskaan pitää Weasleysta. Tässä asiassa Hermione on väärässä, Draco ei voi pitää minusta, Ginny ajatteli.
Draco löytää itselleen pian uuden heilan, eikä varmaan edes muista minua. Ehkä minäkin joskus pääsen yli hänestä, Ginny ajatteli kurjana. Hän kierähti kyljelleen ja nukahti levottomaan uneen.

~*~

Hermione palasi oleskeluhuoneeseen, miettien Ginnyn tilannetta. Harry saa kuulla kunniana, kun palaa Tylyahosta, Hermione ajatteli. Hän istahti taas takan edessä olevaan nojatuoliin, nosti kirjansa lattialta ja jatkoi lukemistaan.

Muutaman tunnin kuluttua Rohkelikkoja alkoi palata Tylyahosta, myös Harry ja Ron ilmestyivät oleskeluhuoneeseen. He kävelivät heti Hermionen luo ja istuivat tämän viereen.

”Olisit tullut mukaan Tylyahoon. Olisi ollut varmaan paljon kivempaa, kuin kirjan lukeminen”, Ron sanoi, posket punaisina tulevan talven pakkasten takia.
”Hah, niin varmaan. Ette arvaakaan, mitä täällä tapahtui”, Hermione sanoi.
”No mitä?” Harry puuttui puheeseen.
”Ginny tuli itkien tänne oleskeluhuoneeseen. Se, että hän itki, on kokonaan teidän vikanne. Varsinkin sinun, Harry”, Hermione sanoi rauhallisesti.
”Miten niin? Mitä Ginny itki?” Harry kysyi ihmeissään.
”Sinä olit kuulemma mennyt saarnaamaan Ginnylle siitä, että hän oli Malfoyn kanssa. Olit tietenkin saanut hänet ajattelemaan, miten väärin se oli ja miten he eivät saisi olla yhdessä. Mikä sinä olet muutenkaan sanomaan hänelle, mitä hän saa ja mitä ei saa tehdä?”
”Mutta miten minä liityn tähän asiaan? Enhän minä ole sanonut Ginnylle mitään”, Ron puolusti itseään.
”Mutta sinä aioit”, Hermione sanoi, katsahtaen varoittavasti Roniin päin, kunnes taas kääntyi Harryn puoleen.
”Minulla on oikein hyvät oikeudet varoittaa Ginnya Malfoysta! Eihän hänestä seuraa mitään hyvää, hän vain leikkii Ginnyn kanssa!” Harry selitteli.
”Ai menitkö sinä silloin Ginnylle puhumaan, kun katosit Suuresta Salista? Olen muuten samaa mieltä Harryn kanssa, ettei Malfoysta seuraa mitään hyvää”, Ron puuttui taas keskusteluun.
”Ron, turpa tukkoon”, Hermione komensi. Ron sulki nyrpeänä suunsa ja uppoutui nojatuoliin.

”Et ole vieläkään selittänyt, miksi Ginny tuli itkien tänne”, Harry huomautti tytölle.
”Koska… heidän suhteensa loppui. Ginnyn ja Malfoyn siis”, Hermione sanoi.
”Minä arvasin! Nyt se paskiainen siis meni ja jätti Ginnyn!”
”Ei, ei! Ginny jätti Malfoyn!” tyttö korjasi.
”Sinnekö Ginny oli eilen menossa? Voi..”, Ron pui nyrkkiään.
”Ron, hiljaa!” Hermione katsoi vihaisesti poikaan.
”Hyvä vaan, että Ginny jätti Malfoyn. Mutta edelleen, miksi Ginny itki?” Harry kysyi.
”No... miettikääpä sitä”, Hermione sanoi. Hän ei halunnut paljastaa aivan kaikkea Ronille ja Harrylle, he eivät kuitenkaan ymmärtäisi. Pojat, tyttö ajatteli, kun jätti nämä ihmeissään istumaan nojatuoleihin.

~*~

Ginny oli edelleen nukkumassa, kun Erica ja Hannah tulivat makuusaliin. Tyttöjen kuuluva puhe kuitenkin herätti Ginnyn.
”Hei, Ginny! Mikset sinä tullut Tylyahoon?” Erica kysyi, huomattuaan Ginnyn sängyllä.
”Siellä oli todella hauskaa, kuten aina”, Hannah täydensi.
”En minä edes muistanut koko hommaa”, Ginny tunnusti. Hän nousi istumaan sänkynsä reunalle ja hieroi vähän uneliaita silmiään.
”Olitko taas illalla siellä mysteeri… rakastajan luona?” Erica virnisti. Ginny hymyili surullisesti.
”Olin, mutta se ei voinut enää jatkua”, tyttö sanoi.
”Sinä oletkin näyttänyt vähän kurjalta koko loppuviikon. Ehkä tämä on vain parhaaksesi”, Hannah sanoi rohkaisevasti. Näiden vuosien aikana, tytöt olivat oppineet tuntemaan Ginnyn niin hyvin, että osasivat myös lohduttaa tätä tarpeen tullessa. Vaikka he olivatkin suurimman osan ajasta hulivilejä, osasivat he myös olla auttavia ystäviä.
”Niin, ehkä…”, Ginny tuumi.

”No mutta, kehtaatko nyt kertoa meille, kuka tämä mysteeri mies oikein on?” Erica kysyi.
”Öh… se saattaisi olla pienoinen järkytys. Ehkä lykkään sitä vielä vähän”, Ginny katseli tyttöjä anovasti.
”Kerrot sitten, kun olet valmis. Tule, mennään syömään surut pois. Pihistetään keittiöstä sitten myöhemmin kaikki rasvaisimmat ja epäterveellisimmät herkut, ettei varmasti murheet pääse yllättämään!” Hannah sanoi. Ginny hymyili ystävilleen leveästi. Onneksi hänellä oli Erica ja Hannah… ja Hermione. Mitä minä tekisinkään ilman ystäviä? Ginny ajatteli. Toivottavasti Draco ei vain olisi Salissa.

~*~

Pian Ginny, Hannah ja Erica astelivat portaita alas oleskeluhuoneeseen. Juuri, kun he olivat lähdössä, Harry yllätti heidät.

”Ginny, voidaanko puhua?” Harry kysyi. Hannah ja Erica katsoivat ensin toisiaan, sitten Ginnya ja päättivät tämän puolesta:
”Voitte puhua. Ginny, me menemme Suureen Saliin. Jos ehdit, tule sinne.”
”Mut…”, Ginny yritti estellä. Hän ei halunnut juuri nyt puhua Harryn kanssa.
”Ei mitään muttia. Me menemme nyt”, Erica sanoi, otti Hannahia kädestä ja veti tämän muotokuva-aukosta käytävälle. Kiitti vaan, se niistä ystävistä, Ginny ajatteli katkerana.

”Mitä asiaa sinulla oli?” Ginny kysyi haluttomasti Harrylta.
”Minä kuulin siitä, että jätit Malfoyn.”
”Niin?”
”No… minusta se oli oikea päätös”, Harry yritti keksiä jotain järkevää sanottavaa.
”Ai, no hyvä, että ajattelet niin. Voinko nyt mennä?”
”Ginny… minä vain sitä, että… kun et enää ole Malfoyn kanssa… niin haluaisitko lähteä vaikka kävelylle tässä joskus lähiaikoina”, poika takelteli.
”Ai niin kuin treffeille?” Ginny kysyi.
”Niin”, Harry hymyili Ginnyn tajutessa.
”Kuule, Harry… silloin joskus olin ihastunut sinuun, varmaan muistatkin. Mutta en vain enää tunne sinua kohtaan sillä tavalla. Anteeksi”, Ginny sanoi jo ystävällisemmin.
”Niin. Okei sitten. Kavereita?” Harry kysyi.
”Olen pahoillani siitä suudelmasta… ja siitä saarnaamisesta. En olisi saanut, mutta Malfoy ei oikeasti ole mikään maailman paras tyyppi”, poika jatkoi.
”Saat anteeksi. Kavereita”, Ginny ojensi kätensä. He kättelivät ja Ginny jatkoi matkaansa muotokuva-aukosta käytävälle.

Kun Ginny oli päässyt aulaan, hän päätti käydä pikaisesti vielä ulkona, ennen syömään menoa, vaikka siellä olikin pakkasta.
Samaan aikaan Draco oli nousemassa portaita ylös tyrmistä. Hän näki Ginnyn kulkevan vähän matkan päässä kohti ulko-ovia ja päätti seurata tätä.

Poika oli tiuskinut muille Luihuisille ja ollut pahan tuulinen koko päivän siitä lähtien, kun Ginny oli lähtenyt. Hän ei saanut näyttää oikeita tunteitaan. Se ei sopinut Malfoylle.

Draco seurasi Ginnya kuin varjo, ulos ovista, kylmälle pihalle. Alkoi olla jo niin myöhä, että ulkona oli melkein pilkkopimeää. Tyttö istahti läheiselle kivelle ja laski päänsä käsiinsä. Draco kuuli pientä nyyhkimistä ja tiesi tytön itkevän. Ajattelematta lainkaan, Draco lähestyi Ginnya takaa päin ja kurotti kättään kohti tämän olkapäätä. Draco ei kuitenkaan koskettanut tyttöä. Hän tiesi, että Ginny vaistosi tämän läsnäolon, sillä ei enää kuullut nyyhkimistä. Draco lähti perääntymään hiljalleen.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #10 : 09.07.2007 00:30:35 »
osa.11.

Talvi teki todellakin tuloaan Tylypahkassa. Oppilaat joutuivat kääriytymään käytävillä kaapuihinsa tiukasti ja henki höyrysi kohti kattoa. Ulkona pyrytti oikein kunnolla lunta ja päivät pimenivät aina vain aikaisemmin.

Ulkoilma kuvasti hyvin erään Rohkelikon, Ginnyn tuntemuksia. Tyttö oli ollut masentuneena siitä asti, kun hänen suhteensa Draco Malfoyhyn päättyi. Vaikka hänen ystävänsä olivatkin olleet todella ihania ja auttavaisia, suru myllersi yhä tytön sisällä. Ginny ei ollut saanut Dracolta näiden kuluneiden viikkojen aikana muuta, kuin ivallisia lauseita ja ilkeitä katseita.
Juuri niin kuin Ginny oli arvellutkin: pojalla ei ollut mitään tunteita Ginnya kohtaan. Hän oli halunnut vain seksiä, kuinka ihanaa.

Dracon takia, Ginny oli istunut monet illat yksin, itkien pois pahaa oloaan, joka ei tuntunut silti millään hälvenevän.

Tyttö ei kuitenkaan tiennyt, että myös Draco tunsi olonsa kurjaksi. Poika oli vihdoin tajunnut, miksi hänen olonsa oli niin paha: hän oli rakastunut Ginnyyn. Tämän myöntäminen oli vienyt monta päivää pojalta. Vihdoin hän oli sen kuitenkin tajunnut, mutta ei se paljon auttanut, sillä hän tiesi, ettei heistä koskaan voisi tulla mitään. Hän ei myöskään tiennyt sitä, että Ginnykin rakasti häntä.

Draco ei muistanut, milloin olisi viimeksi ollut niin onnellinen, kuin mitä oli ollut Ginnyn kanssa. Vaikka hän olikin rakastunut tyttöön, ei hänen käytöksensä vastannut sitä. Hän oli huudellut loukkauksia Ginnylle käytävillä ja luonut tähän vihaisia katseita. Hän näki, kuinka Ginnyyn sattui ja se satutti häntä, kerta kerralta enemmän. Mutta hän ei ymmärtänyt, miksi tyttöön sattui, eihän hänellä pitänyt olla mitään tunteita poikaa kohtaan. Senhän takia hän oli juuri lopettanut heidän suhteensa: ettei tunteita tulisi peliin. No, se oli ainakin Dracon kohdalla liian myöhäistä. Mutta entä jos Ginny sittenkin tunsi jotain poikaa kohtaan? Miksi tytöllä muuten sattui niin paljon, kun Draco heitti ivallisia kommentteja tästä käytävillä? Hänen täytyi ottaa selvää Ginnyn tunteista.

~*~

Ginny heräsi yhtenä kylmänä talviaamuna ihmeen virkeänä. Ehkä tästä päivästä tulisi paras pitkään aikaan, tyttö tuumi.

Enää olisi viikko koulua, ennen joululomaa. Ginny oli lähdössä Kotikoloon jouluksi, kuten tavallista. Hän näkisi isoveljiään pitkästä aikaa. Charlie ja Billkin olivat tulossa kotiin jouluksi, tämä lämmitti hieman Ginnyn sydäntä. Ehkä hän loman aikana unohtaisi kaikki surut, jotka hänen rakkautensa Dracoon oli aiheuttanut.

Oli siis maanantaiaamu ja Hannah ja Erica nukkuivat vielä. Ginny nousi sängystään, suoritti aamurutiininsa, puki vaatteet päälleen ja lähti laskeutumaan portaita alas oleskeluhuoneeseen.
Oleskeluhuone oli tyhjä. Taitaa olla aika aikaista, Ginny ajatteli ja katsahti kelloon. Kello näytti seitsemää. Tunnit alkaisivat poikkeuksellisesti vasta kymmeneltä. No, Ginny ei kuitenkaan saisi enää unen päästä kiinni, joten hän päätti mennä aamiaiselle.

Joku muukin oli poikkeuksellisesti aamuihminen tänä viileänä talviaamuna, nimittäin Draco Malfoy. Hänkin oli juuri menossa aamiaiselle, kun näki Ginnyn. Nyt on tilaisuutesi, poika ajatteli. Hän käveli Ginnyn luo, kun tämä oli astumassa Suureen Saliin. Poika vetäisi Ginnyn syrjemmälle, suurien ovien varjoon, jottei kukaan näkisi. Salissa istui vain muutama oppilas aamiaisella.

”Mitä ihm..?” Ginny ei saanut lausettaan loppuun, kun Draco sulki tämän suun kädellään.
”Pidä pienempää ääntä. Tule tänään huoneeseeni kahdeksalta, minulla on sinulle asiaa. Älä myöhästy”, Draco luetteli Ginnylle nopeasti ja lähti ripeästi kävelemään tupapöytäänsä.
Ginny katsoi ihmeissään pojan loittonevaa selkää. Juuri, kun luulin, että tästä päivästä tulisi hyvä, tyttö ajatteli. Mitäköhän asiaa Dracolla oikein oli?

~*~

Päivä tuntui kuluvan hyvin hitaasti Ginnyn mielestä. Hän odotti vähän liikaakin tapaamistaan Dracon kanssa. Mitä pidemmälle päivä kului, sitä enemmän tyttö odotti tapaamista. Hänen ystävänsäkin huomasivat tytön odotuksen tunteen. He eivät kuitenkaan kyselleet sen enempää tytöltä asiasta, joka tuntui olevan Ericalle ja Hannahille erityisen vaikeaa.

Seitsemältä Ginny oli makuusalissaan, peilaamassa itseään. Hän halusi näyttää hyvältä Dracon silmissä, ehkä sitten poika ymmärtäisi, mitä oli menettänyt… oikeastaan, minkä oli päästänyt menemään. Ginny päätti, että aikoi olla mahdollisimman ”cool”, kun hän menisi pojan huoneeseen, vaikka se olikin vaikeaa. Ginnyn sisällä myllersi.

Tyttö lähti ehkä vähän liiankin aikaisin huoneestaan. Hän ei halunnut olla myöhässä.

Ginny seisoi Dracon huoneen sisäänkäynnin edessä viittä vaille kahdeksan. Hänen päässään pyöri ajatus: menenkö, vai enkö mene? Uteliaisuus kuitenkin voitti.

”Omenapastilli”, Ginny lausui salasanan ja hän pääsi sisään huoneeseen. Yllätyksekseen, Ginny huomasi huoneen olevan tyhjä.
”Draco?” tyttö huuteli ihmeissään. No mutta tämähän kiva, sanoo, etten minä saa myöhästyä ja on itse myöhässä, Ginny ajatteli vihaisena. Hän istahti yhteen nojatuoleista, takan edessä. Onneksi takassa oli tuli, muuten huone olisi varmasti ollut kylmä.

Tyttö sai odottaa vielä monta minuuttia, ainakin siltä se tuntui, ennen kuin herra Malfoy päätti ilmaantua huoneeseen.

”Mikä kesti?” Ginny kysyi ärtyneenä. Tyttö oli noussut tuolista ja ristinyt kätensä rintaansa. Draco melkein säikähti ääntä. Hän ei ollut huomannut tyttöä huoneessaan.
”Anteeksi nyt vain, mutta tuli pieni este”, poika vastasi kylmänrauhallisesti.
”No, mitä asiaa sinulla sitten oli?”
”Sitä vain, että minkä takia jätit minut?”
”Enkö minä jo silloin selittänyt? Koska en halunnut, että mitään tunteita tulisi mukaan.”
”Niin joo, mutta miksi minusta tuntuu, että se oli jo liian myöhäistä?” Draco kysyi. Ginnyn rintaan syttyi toivonliekki, ehkä Draco sittenkin tunsi jotain!
”Miten niin?” Ginny kysyi, yrittäen pitää äänensä rauhallisena.
”Hah, älä yritä. Sinä itkit, kun lähdit luotani sinä päivänä. Olen nähnyt sinun itkevän muulloinkin eromme jälkeen, näen, kuinka loukkaukseni satuttavat sinua…” Draco lateli. Toivonliekki Ginnyn rinnassa sammui.
”Ehkä se oli sitten liian myöhäistä… kun lopetin suhteemme… kummankin puolelta liian myöhäistä”, Ginny sanoi hiljaa.
”Miten niin kummankin puolelta? Mitä meinaat?” Draco kysyi.
”Et sinä varmaan muuten olisi minua niin pitkään kestänyt, kuin mitä kestit, ellei sinulla olisi ollut edes jotain tunteita!” Ginny yritti saada pojan avautumaan. Nyt tai ei koskaan, tyttö ajatteli. Tätä lausetta seurasi pitkä hiljaisuus.

”Ginny, sinä tiedät, ettei siitä tulisi koskaan mitään”, Draco sanoi vihdoin. Hän oli laskenut katseensa maahan.
”Niin. Niin tiedänkin”, Ginny myöntyi. Tyttö käännähti katsomaan takkaa, selkä Dracoon päin.

Draco katsoi vähän aikaa kaunista hahmoa edessään. Estelemättä itseään, Draco tarttui Ginnyn olkapäästä kiinni ja käänsi tämän. Heidän huulensa kohtasivat ja intohimo otti vallan.

~*~

Draco katsoi nukkuvaa Ginnya, kuinka rennolta tämä näyttikään. Draco arveli, että oli keskiyö. Hän katsoi kelloa: viisi yli, aika lähellä.
Miten he olivat taas päätyneet tähän? Poika mietti.
Hän silitti Ginnyn poskea, joka punersi kuumuuden takia.
”Minä rakastan sinua, Ginevra Weasley”, poika kuiskasi hiljaa, painoi päänsä tytön pään viereen ja nukahti.

Ginny oli vain puoliunessa, kun kuuli pojan kuiskaavan:
”Minä rakastan sinua, Ginevra Weasley”, hän tunsi tämän vartalon painautuvan omaansa vasten. Ginny huokaisi hiljaa ja nukahti myös. Tänä yönä molemmat nukkuivat paremmin, kuin mitä olivat pitkään aikaan.

Ginny ei ehtinyt nukkua kuin muutaman tunnin, kun heräsi. Kello näytti yli viittä aamulla, tänään olisi koulupäivä! Onneksi Draco nukkui vielä. Ginny muisti, mitä Draco oli yöllä sanonut, hän hymyili surullisena.

”Niin minäkin sinua”, tyttö kuiskasi Dracon korvaan. Hän nousi varovasti sängyltä, ettei varmasti herättäisi poikaa, puki hiljaisuudessa vaatteet ylleen ja lähti varpaillaan hipsien pois.

Vasta päästyään käytävälle, tyttö uskalsi hengittää. Hän lähti raskain mielin kävelemään pois rakkaansa luota. Ginnya itketti taas, mutta hän sai pidettyä kyyneliään, kunnes pääsi takaisin makuusaliinsa. Hän istui sängylleen ja itki hiljaa pimeydessä.
Draco rakasti häntä, hän rakasti Dracoa, mutta he eivät koskaan voisi olla… yhdessä. Malfoy ja Weasley oli mahdoton yhtälö, Ginny tiesi sen.

~*~

Draco heräsi yksinäisyyden tunteeseen, Ginny oli lähtenyt. Draco tunsi vihan kasvavan sisällään.
Miksi minun piti syntyä Malfoyksi? Minkä helvetin takia minun piti mennä rakastumaan Weasleyn tyttöön?! Miksi en vain voisi kuolla, kaikki olisi paljon helpompaa, Draco ajatteli vihaisena.

Miksei hän sitten voinut tehdä historiaa, yrittää jollakin tavalla pelastaa rakkautensa? Hän ei ollut tarpeeksi rohkea, senhän takia hänestä oli tullut Luihuinen. Mutta miksi hän ei sitten voisi muuttua? Ajatukset pyörivät kuin karuselli Dracon päässä.

Ehkä minun sittenkin pitäisi yrittää…

~*~

Seuraavina päivinä Ginny onnistui välttelemään Dracoa. Poika ei tuntunut panevan hanttiin. Loukkauksiakaan ei kuulunut enää viimeisellä viikolla.

Torstaiaamuna Ginny sai kirjeen vanhemmiltaan, istuessaan Suuressa Salissa aamiaisella:

Hei, Ron ja Ginny!

Olettehan tulossa jouluksi kotiin? Ainakin sillä lailla sovimme.
Bill ja Charliekin ovat tulossa ja he haluaisivat kovasti nähdä teitä.
Percylla on kiireitä ministeriössä, joten hän ei pääse tulemaan, mutta
Fred ja George päättivät silti tulla.
Odottelemme siis teitä sunnuntaiksi kotiin! Tuokaa myös Harry ja
Hermione mukana, jos vain heille sopii!

Rakkain terveisin,
isä ja äiti


”Ron! Kirje äidiltä ja isältä”, Ginny huudahti veljelleen, jonka suu oli täynnä munakasta. Ron luki kirjeen nopeasti.
”Hally, sh…”, Ron ehti vain aloittaa lauseensa, kun Hermione keskeytti sen.
”Ron, älä puhu ruokasuussa, huono tapa”, tyttö komensi. Ron pureskeli ja nielaisi ruokansa, naamallaan nyrpeä ilme, kuin milläkin 4 – vuotiaalla pikkupojalla.
”Eli, Harry on tulossa meille jouluksi, eikö?” Ron kysyi, Harry nyökytteli päätään.
”Äiti ja isä kutsuvat myös Hermionen meille, haluatko tulla?” Ron kysyi taas ja kääntyi katsomaan tyttöä.
”No, hyvä on. Isällä ja äidillä oli kyllä suunnitelmia, että menisimme taas laskettelemaan. Mutta tiedättehän te minut. En viitsisi jättää ystäviäni jouluksi”, Hermione selitteli, vaikka kaikki hyvin tiesivät, ettei tämä pitänyt laskettelusta.
”Taidankin mennä heti kirjoittamaan vanhemmilleni”, Hermione sanoi ja nousi ruokapöydästä.
”Okei, nähdään ensimmäisellä tunnilla”, Harry huikkasi tytön perään.

”Minäkin taidan mennä, heippa”, Ginny sanoi. Hän oli jo syönyt aamiaisensa ja näki muutenkin Dracon tulevan juuri saliin. Tyttö nousi pöydästä ja lähti kohti aulaa. Hän oli kuulevinaan Ronin sanovan:
”Mikä nuita tyttöjä oikein vaivaa? Aamiainenkin pitää syödä viidessä minuutissa”, Ginnya hymyilytti veljensä kommentti.
Hän käveli ripeästi kohti Suuren Salin ovia, mutta huonoksi onnekseen törmäsi johonkin… Dracoon, jos tarkkoja ollaan. Tyttö tunsi intohimon väristyksien kulkevan läpi vartalonsa ja sulki vähäksi aikaa silmänsä.

”Anteeksi”, hän kuuli Dracon sanovan hiljaa. Tyttö avasi silmänsä ja heidän katseensa kohtasivat jälleen kerran. Draco kuitenkin jatkoi pian matkaansa.
Ginny jäi hetkeksi katsomaan Dracon selkää, kunnes tajusi, että seisoi keskellä Suurta Salia ja jatkoi matkaansa.

Ginny pääsi vihdoin omaan makuusaliinsa ja henkäisi syvään. Enää muutama päivä, Ginny lohdutti itseään. Enää muutama päivä ja kotona ollaan, kaukana Draco Malfoysta. Ajatus sekä pelotti, että helpotti. Hänen ei tarvitsisi nähdä poikaa vähään aikaan, mutta miten hän pärjäisi ilman tätä?
Milloin elämästä tuli näin hankala, tyttö ajatteli epätoivoisena.
« Viimeksi muokattu: 09.07.2007 00:37:11 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #11 : 09.07.2007 00:35:20 »
osa.12.

God bless the child
who can find their way home
God bless the child
who is weary in soul


Oh, beware
to take care of yourself
or you'll lack the strength
to help somebody else


Loppuviikko koulussa meni Ginnyn mielestä hyvin, hyvin hitaasti. Hän ei pystynyt syömään tai nukkumaan, hänen naurunsa ja hymynsä eivät olleet aitoja. Kukaan ei onneksi ollut vielä huomannut tätä muutosta tytössä. Muutosta pahempaan suuntaan.
Hänhän oli ollut allapäin siitä saakka, kun suhde Dracoon päättyi, mutta nyt asiat alkoivat todellakin mennä nopeaa vauhtia alaspäin.

Se pieni hetki onnellisuutta Dracon kanssa oli vain saanut Ginnyn huonompaan kuntoon.

Ginny tiesi, että jossakin vaiheessa hän rakastuisi, mutta ei tiennyt sen tulevan näin nopeasti. Eihän rakastumisessa sinäänsä ollut mitään pahaa. Mutta miten voikaan rakastua niin väärään ihmiseen? Sellaiseen ihmiseen, johon ei tulisi tuntea mitään muuta, kuin vihaa.

Miksi?

Miksi juuri Draco Malfoy, kaikista maailman ihmisistä, miksi juuri Draco? Tätä Ginny mietti.
Ja miksi Dracon piti rakastaa Ginnya? Mikä hänessä oli saanut pojan rakastumaan itseensä? Siitä Ginnyllä ei ollut hajuakaan. Tämä vain oli niin mahdotonta.

Miksei hän jo voisi herätä tästä painajaisesta?

~*~

Viimein sunnuntai koitti ja oli aika lähteä Kotikoloon.

Ginnyn olo oli kurjin tähän mennessä. Hän oli edellisenä iltana saanut syötyä vähän leipää ja juotua vähän teetä. Muut yrittivät saada tämän syömään enemmän. He olivat huolissaan, mutta Ginny väitti syöneensä aikaisemmin niin paljon, ettei millään jaksanut. Se oli valetta. Ginnylla ei vain yksinkertaisesti ollut enää ruokahalua.

Sunnuntaiaamuna Ginny ei edes vaivautunut alas syömään. Hän oli nukahtanut vasta varhain aamulla ja halusi nukkua vielä vähän aikaa ennen kotiinlähtöä. Erica ja Hannah näkivät, kuinka väsynyt Ginny oli ja antoivat tämän levätä aamiaisen yli.

Ginny pakkasi tavaransa, kun Erica ja Hannah olivat vielä aamupalalla. Pian tytöt kuitenkin tulivat ylös, mukanaan leipää ja yksi omena Ginnylle.

”Kiitos tytöt, mutta en taida nyt syödä. Säästän vähän tilaa kaikelle sille ruoalle, mitä äiti tarjoaa, kun pääsemme kotiin”, Ginny sanoi tytöille.
”Ginny... sinun täytyy syödä! Olet niin kalpea ja laiha. Ota nyt edes tämä omena”, Erica tarjosi hedelmää Ginnylle. Ginny otti omenan ja puraisi siitä palasen.
Vaikkei se ollut helppoa, tyttö söi loputkin omenasta ystäviensä helpotukseksi.

”Noniin, oletteko tyytyväisiä?”
”No... kyllä se nyt riittää. Saapahan äitisi patistaa sinut syömään kunnolla”, Hannah sanoi.
”Alkaa muuten olla aika lähteä aulaan. Päästään lomalle!” Erica muistutti hymy huulillaa.

Tytöt pukivat lämmintä päälleen, ottivat matka-arkkunsa ja lähtivät alas aulaan.

~*~

God bless the child
who is broken and bruised
God bless the child
who just wants to be good


Oh, beware
to take care of yourself
or you'll lack the strength
to help somebody else


Draco ei ollut menossa kotiin jouluksi. Hänen vanhempansa olivat ilmoittaneet menevänsä lomalle jonnekkin, Draco ei välittänyt.

Ainoa ihminen, josta hän välitti, oli lähdössä pois hänen läheltään. Draco oli seurannut Ginnya näinä viime päivinä. Hän oli huomannut, miten tyttö ei syönyt juuri mitään ja miten hänen hymynsä ja naurunsa eivät olleet aitoja.
Draco oli huomannut, miten kalpeaksi tyttö oli mennyt ja miten väsyneeltä tämä näytti. Mistä tämä johtui? Poika syytti itseään. Miksi hänen piti mennä pyytämään Ginny huoneeseensa sinä iltana? Miksi hän meni suutelemaan tyttöä?

Ginnyn asiat olisivat niin paljon paremmin ilman häntä, Dracoa.

Poika oli tiuskinut muille luihuisille ja ollut pahalla päällä viime päivinä. Silloin, kun he olivat vielä olleet yhdessä Ginnyn kanssa, Draco oli tuntenut itsensä niin vapaaksi ja iloiseksi... onnelliseksi. Kerrankin. Ja nyt se oli poissa.

Miten yksi ihminen voi vaikuttaa niin paljon toisen elämään? Draco mietti surullisena.

Kello oli jo aika paljon, Draco päätti lähteä aulaan katsomaan vielä kerran Ginnya, ennen kuin tämä lähti kotiinsa.

Ehkä poika oli itsekäs, mutta hän halusi vielä sanoa jotain tytölle ennen tämän lähtöä. Ehkä Ginny tajuaisi, miten tärkeä oli Dracolle. Ehkä.

~*~

Aulassa Ginnya heikotti toden teolla. Hän halusi jonnekkin istumaan.

Hän odotteli Ronin, Hermionen ja Harryn kanssa ison oppilasjoukon takana. Suurten tammiovien sisäpuolelle oli muodostunut hienoinen jono kotiin pääsyä odottavien oppilaiden takia. Ulospääsy kesti sen takia niin kauan, koska oppilaat piti laittaa pieni ryhmä kerrallaan valkoisten hevosten vetämiin rekiin.

Ulkona paistoi aurinko, joka pääsi vähän väliä tuomaan valoa synkkään aulaan. Valo sokaisi vasynyttä Ginnyä.
Tyttö katsahti taakseen ja huomasi alhaalle johtavien portaiden luona tutun hahmon, Dracon. Poika viittoili tyttöä tulemaan luokseen.

Odotusjono oli jo aika loppusuoralla, kun Ginny päätti tarkistaa, mitä asiaa pojalla oli.

”Tuota... taidan käydä vielä nopeasti vessassa ennen lähtöä”, Ginny sanoi Harrylle, Hermionelle ja Ronille. Kaikki kolme nyökyttivät päitään ja käskivät Ginnyn olla nopea.
”Otammeko matka-arkkusikin?” Ron kysyi siskoltaan.
”Ei tarvitse, saan sen itsekkin”, Ginny hymyili väsyneesti Ronille ja lähti kävelemään niin nopeasti kuin jaksoi kohti portaita.

Viimein hän saavutti portaitten yläpään, jossa Draco odotti. Ginny katsahti ja näki, kuinka muut olivat jo melkein menossa ulos ovista. Hänelle tulisi kiire.
”Nyt on vähän kiire, joten sanoisitko asiasi äkkiä?” tyttö hoputti Dracoa. Poika oli jonkin aikaa hiljaa ennen, kuin alkoi puhua.
”Ginny... olen ollut todella kurjana näinä viime päivinä. Minä-”, Dracon lause jäi kesken, kun hän huomasi Ginnyn horjuvan. Tyttö alkoi kaatua kohti Draco ja poika sai tästä otteen. Ginny oli pyörtynyt. Draco katsoi kauhuissaan ympärilleen. Viimeiset oppilaat olivat lähteneet juuri ulos aulasta.
On siinäkin veli, Draco ajatteli katkerana Ronia. Poika näki Ginnyn matka-arkun ovien lähellä.

Draco ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Hän nosti tajuttoman tytön syliinsä. Tyttö oli todella kevyt.
Draco lähti viemään tätä kohti sairaalasiipeä niin nopeasti, kuin pystyi.

Viimein hän pääsi sairaalasiipeen. Poika taiteli itsensä ovista sisään ja laski Ginnyn lähimmälle vuoteelle, jonka näki. Hän meni juoksien Matami Pomfreyn toimistoon.

”Matami, Ginny pyörtyi äsken aulassa. En tiennyt mitä tehdä, joten toin hänet tänne.” Matami heräsi ajatuksistaan ja tajusi vihdoin, mitä Draco oli sanonut.
”Teit juuri oikein, kun toit hänet tänne. Missä hän on?” Matami etsi Ginnya katseellaan.
”Hän on tuolla sängyllä”, Draco osoitti salin puolelle.

Kummatkin menivät ripästi tytön luokse. Matami tutki jonkin aikaa Ginnya.
”Tyttö ei ole varmaankaan syönyt tai nukkunut moneen päivään. Sen takia hän pyörtyi. Antaa hänen nyt levätä tässä. Oliko hän lähdössä kotiinsä tänään?”
”Kyllä. Hänen matka-arkkunsa on vielä aulassa. Haenko sen tänne?”
”Se olisi hyvä”, Matami sanoi. Draco lähti sairaalasiivestä hakemaan arkkua. Hän oli hyvin huolissaan Ginnystä. Mitä jos tämä ei enää heräisikään?

~*~


I love you not only for what you are, but for what I am when I am with you.
~ Elizabeth Barrett Browning.


~*~

Seuraavina päivinä Draco kävi katsomassa Ginnya sairaalasiivessä. Matami Pomfrey kertoi tämän heränneen jo kerran, hän antoi Ginnylle syötävää ja käski tytön nukkua lisää.

Ginny oli saanut kirjeen Kotikolosta. Kaikki olivat siellä huolissaan Ginnysta. Matami Pomfrey oli ystävällisesti kirjoittanut Ginnyn vanhemmille kirjeen, jossa vakuutti tytön olevan kunnossa, mutta että tämän oli parempi jäädä nyt lomaksi kouluun.

Eräänä aamuna Ginny heräsi jo paljon virkeämpänä kuin edellisinä päivinä. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi yllätyksekseen, että Draco oli nukahtanut penkille hänen sänkynsä viereen. Pojan pää roikkui rennosti tämäm olkapään vierellä. Hänen asentonsa nauratti Ginnya suunnattomasti. Pieni naurunpyrähdys karkasi tytön suusta ja herätti nukkuvan Dracon.

”Ai, ai, ai”, Draco tuskasteli nostaessaan päätään. Mahtoi olla niskat kipeänä.
”Anteeksi kun herätin”,Ginny katsoi huvittuneena Dracoon.
”Ai sinäkin olet hereillä”, poika hymyili. Ginny nyökkäsi.

”Ginny... minun piti kertoa sinulle jotain sinä päivänä siellä aulassa, kun pyörryit. Olen ikävöinyt sinua koko ajan siitä saakka, kun erosimme... tavallaan erosimme. Kuitenkin, olen sen jälkeen huomannut olevani aivan erilainen ihminen, kun en ole kanssasi. Enkä minä pidä siitä ihmisestä”, Draco veti välissä henkeä, kunnes taas jatkoi.
”Ginny, minä rakastan sinua. En vain sinun itsesi takia, vaan myös sen takia, minkälainen olen kanssasi. En halua olla enää se samanlainen ihminen, kuin ennen olin. Voitko koskaan antaa minulle anteeksi, miten huonosti olen sinua kohdellut?” Draco kysyi Ginnyltä.

Tyttö oli sanaton.

”Tule tänne”, Ginny sanoi ja Draco istui tämän sängyn reunalle. Ginny veti pojan lähelleen ja suuteli tätä hellästi. Draco kiersi kätensä Ginnyn ympärille ja halasi tätä.
”Tuo oli kauneinta, mitä olen koskaan kuullut”, Ginny sanoi suudelman loputtua. ”Minäkin rakastan sinua, Draco”, tyttö jatkoi ja he suutelivat jälleen.

Vihdoin kaikki menisi hyvin.

A/N: kappale jonka sanoja käytin on Michelle Featherstone - God Bless the Child
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #12 : 09.07.2007 00:36:08 »
Epilogi

Ginny Weasley ja Draco Malfoy olivat seurustelleet julkisesti jo puoli vuotta. Tämä pari oli herättänyt ihastusta ja vihastusta Tylypahkan oppilaiden keskuudessa. Kaikki olivat kuitenkin vihdoin huomannee, miten rakastuneilta nämä näyttiväy ja olivat hyväksyneet asian. Kaikki muut, paitsi suurin osa Luihuisista. No se nyt ei ollut yllätys.

Vihdoin kesä koitti ja oppilaat lähtivät kesälomilleen.

Ginny ja Draco olivat sopineet, että Draco tulisi ainakin kesän aluksi Kotikoloon. Ginny halusi esitellä pojan vanhemmilleen. Hän ei ollut varma, tulisivatko he miten hyvin toimeen, mutta aina sai toivoa. Ainakaan tytön veljet eivät päästäisi Dracoa helpolla, siitä hän oli varma.
Ginny kuitenkin toivoi, että he jossain vaiheessa tajuaisivat, ettei Draco ollut enää samanlainen, kuin ennen. Hän teki Ginnyn onnelliseksi.

Ginny ei odottanut lämmintä vastaanottoa Malfoyiden puolelta, mutta sehän oli selvä. Lucius oli aina vihannut Ginnyn perhettä, eikä varmaan koskaan lakkaisi vihaamasta. Tulevaisuus huolestutti tyttöä, mutta hän yritti elää päivä kerrallaan.

Heti, kun kaikki pääsivät turvallisesti Kotikoloon, Ginny alkoi vetämään poikaa omaan huoneeseensa. Tervehtimiset saivat jäädä tuonnemaksi.
Ovi sulkeutui ja Ginny istahti sängylleen.
”Minne minä menen nukkumaan?” Draco kysyi, samalla arvioiden tytön huonetta.
”En tiedä vielä, mutta minulla on asiaa sinulle...”
”Minkälaista. Kuulostat vakavalta”, Draco sanoi katsoen huolestuneesti tyttöön.
”Älä nyt kuole tai mitään... minä... tai siis... no...” Ginny yritti löytää oikeita sanoja.
”Ethän sinä ole sairas tai mitään?” Draco kysyi kauhistuneena.
”Ei ei! Ei mitään sellaista. Minä... olen raskaana”, Ginny päästi sanat ulos suustaan. Pojalta kesti vähän aikaa, ennen kuin hän tajusi, mitä Ginny oli juuri sanonut.

Draco käveli Ginnyn luokse ja istui tämän viereen sängylle.

”Mitä minun pitäisi nyt sanoa?” Draco kysyi neuvottomana.
”En minä tiedä. Tämä on niin uutta. En olisi koskaan uskonut... en oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua!” Ginny sanoi itku kurkussa.
”Ginny, rakas. En minäkään osannut tällaista odottaa... mutta kyllä me selviämme. Luulisin. Tämä tapahtui nyt todella nopeasti, mutta... kyllä me selviämme” Draco katsoi vakavana Ginnyn silmiin. Hän puristi Ginnyn rintaansa vasten ja tyttö kiersi kätensä Dracon ympärille.
”Mitä me oikein teemme?” Ginny kysyi. Draco pudisti päätään. Vähän aikaa oli hiljaista, kummatkin sulattelivat uutista, kunnes Ginny puhui:

”Meille on tulossa lapsi.”

LOPPU
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

hunajameloni

  • ***
  • Viestejä: 5
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #13 : 11.07.2007 19:05:56 »
Tää oli siis niin ihana ficci. Tuleeko vielä jatkoa Ginnyn ja Dracon ja lapsen perhe-elämästä? Aika paljon oli kirjoitusvierheitä.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut hunajameloni »

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #14 : 12.07.2007 03:25:51 »
Kiitos hunajameloni, jatkosta en vielä tiedä. Tiedän että kirjoitusvirheitä on, yritän korjailla nitä, kun on aikaa. Kiitos vielä kommentistasi. :D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

pullarusina

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #15 : 12.07.2007 13:48:18 »
Oiiiiii.

Tämä oli ihana. Harmi kun oli näin lyhyt. Tai ei siis lyhyt, mutta olisi toivonut jatkuvan. Kirjoitusvirheitä ei ollut häiritsevät paljon.

Jatkoa toivoisin, mutta jos sitä ei tule niin pitää kai tyytyä tähän : (

peeäs: Rakastuin tuohon 'michelle featherstone-god bless the child' - kappaleeseen, kun hain sen youtubesta. : >
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut pullarusina »

Syltty

  • ***
  • Viestejä: 31
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #16 : 13.07.2007 01:09:55 »
Kiitos paljon, pullarusina. Katsotaan nyt, iskeekö inspis että voisi tehdä tähän vaikka jatko-osan. Kiva että tykkäsit. :)
Ja se God Bless the Child on todella ihana kappale. ;)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Syltty »
Fire and Ice: Perfecting the art of denial since 2000.

Zant

  • ***
  • Viestejä: 4
Re: Miten Niin Rakastan? (D/G, K-13)
« Vastaus #17 : 29.07.2007 22:11:13 »
IHANA!!! Oon lukenu tän ties kuinka monta kertaa tää on NIIN ihana!! <333333 toivotavasti saadaan vielä paljon lisää ginnyä ja dracoa!!

mychem

  • ***
  • Viestejä: 22
    • http://
Re: Miten Niin Rakastan? (D/G, K-13)
« Vastaus #18 : 02.08.2007 17:45:36 »
jees tarina oli aivan ihana<3
kirjoitus virheitä oli kyllä häiritsevän paljon...  
siellä jossai välissä oli "ynähti"... eihän se ole edes oikea sana?
...HÄH?...

Älkää odottako järkevää kommenttia...
Kolmoispisteiden ylikäyttäjä...

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 383
  • Lunnikuningatar
Vs: Re: Miten Niin Rakastan? (D/G, K-13)
« Vastaus #19 : 23.03.2020 14:44:59 »
jees tarina oli aivan ihana<3
kirjoitus virheitä oli kyllä häiritsevän paljon... 
siellä jossai välissä oli "ynähti"... eihän se ole edes oikea sana?

Ynähtäminen on kyllä aivan oikeaa suomen kieltä, se on sellainen tietynlainen, hieman voihkaisua muistuttava äännähdys. :)

Teksti oli mukava! Pidin paljon tästä parituksesta, joka oli miellyttävän erilainen. Vastauksena otsikon kysymykseen todettakoon, että Draco rakastaa Ginnyä ilmeisesti siksi, että he sopivat toisilleen ja ovat onnellisia yhdessä. Ja hyvä niin, koska tällaisina aikoina maailma totisesti kaipaa vähän onnea!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.