Kirjoittaja: Miriwi
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Genre: Angst, särkyneitä sydämiä.
Summary: Keskittyy HP kirjojen viidenteen osaan, mutta kaikki nyt tuskin menee ihan prikulleen kuin kirjossa. Sirius on päässyt Azkabanista ja haluaa olla taas rakastamansa miehen kanssa, joka kuitenkin on kylmä ja etäinen. Sirius on murheen murtama ja on suistumassa raiteiltaan, mutta onko saduissa onnellista loppua?
Varoitukset: Kiroilua, hiukan kännäämistä. Surullisia ajatuksia.
Tämä on ensimmäinen ficcini jonka julkaisen.
Hyvät naiset ja herrat:
Too Much Love Will Kill You
Sirius sulkeutui taas kerran Kalmanhanaukion 12 yläkertaan huoneeseensa. Hän istuutui sängylle, painoi päänsä käsiinsä ja huokaisi syvään. Liian pitkä aika…Sirius mutisi, äkkiä tämä nousi ja pyyhkäisi raivoissaan pöydällään olleet tavarat maahan. Hän huusi turhautumistaan miltein tyhjälle talolle. Helvetti, Sirius sanoi ja nosti lattialle pudonneista tavaroista yhden ylös, kehystetyn valokuvan hänen parhaasta ystävästään, tämän vaimosta, sekä kummipojastaan joka oli kuvassa vasta vauva. James, katso minua, Sirius kuiskasi valokuvalle, katso mitä minusta on tullut. Juopotteleva vanha surkimus joka elää vanhempiensa talossa vankikarkurina. Mies laski kuvan pöydälle, hymy käväisi äkisti hänen huulillaan, mutta haihtui pian pois. Kuollut…Sirius ajatteli ja nappasi sänkynsä vierestä olevan viski pullon. Hän kohotti sen ylös ja huudahti kunnioittavasti: ’’sinulle Sarvihaara’’ Sitten hän joi pullosta ison kulauksen. Hän tarvitsisi ystäväänsä, jotta hän pääsisi takaisin jaloilleen. Sirius ravisti tyynyliinaansa ja pian sieltä tippui toinen valokuva pojasta, jolla oli kasvoissaan arvet ja ruskeat hiukset. Hän hymyili ja nauroi valokuvassa, Siriuksen kainalossa. Mies otti toisen ryypyn. ’’Tämä on ollut liian pitkä aika erossa sinusta Remus’’. Sirius sanoi. ’’Eikä mitään, mitä on ollut, ole enää jäljellä.’’
Mies heräsi kovaan kolinaan. Päätä jomotti vain hiukan. Sirius nousi ylös ja aukaisi huoneensa oven ja huusi: ’’Hiinokka, ole hiljaa minä yritän nukkua!’’ Sanoilla ei ollut ainakaan myönteistä vaikutusta, tuntui että hevoskotka olisi alkanut metelöidä enemmän. Sirius otti viereisestä komerostaan muutaman hillerin ja laahusti ullakolle jossa Hiinokka eleli, hän heitti sisälle hillerin raadot ja laittoi oven äänekkäästi kiinni.
’’Oljo!’’ Sirius vuorostaan huusi. ’’Missä helvetissä se paskapää on?’’ Mies mutisi itselleen.
’’Isäntä kutsui.’’ sanoi ääni Siriuksen takana.
’’Niin kutsuin, enkö ole käskenyt sinun pitää huolta Hiinokasta?’’ Mies kähisi kiukkuisena.
’’Kyllä, isäntä.’’ Oljo vastasi.
’’Jos et täytä velvollisuuksiasi kunnolla, seuraavalla kerralla saat luvan toivoa, että pääsi, olisi tuollaisessa helvetin kukkaruukussa niin kuin entisten kotitonttujen sillä seuraavaksi koet jotain paljon hirveämpää.’’ Sirius uhkaili.
’’Kyllä isäntä, herra käy vain takaisin nukkumaan.’’ Oljo vastasi lipevästi ja kumarsi syvään.
Sirius kääntyi pois ja kuuli varsin selvästi kotitontun epämääräisen mutinan hänestä. Mitä hän aikoisi edes tehdä jos Oljo ei seuraavallakaan kerralla tee työtään kunnolla? Tyhjä uhkaus ei auta mitään.
Sirius aukaisi huoneensa oven, ensiksi hän näki tyhjän viskipullon lattialla.
’’Oljo!’’ Sirius huusi. ’’Tuo minulle lisää viskiä.’’ hän jatkoi ja meni makaamaan sängylleen sekä sulki silmänsä. Hän oli liian masentunut jaksaakseen.
Killan jäsenet ravasivat Kalmanhanaukiolla paljon joulun alla. Arthur Weasleyn kimppuun oli käyty ministeriössä. Sirius oli suostunut heti ensimmäisellä ehdotuksella siihen, että Weasleyt sekä Hermione ja Harry viettäisivät joulun hänen luonaan.
Sirius kutsui kotitonttua istuessaan keittiössä. Pian kuului poksahdus ja kotitonttu ilmestyi hänen viereensä.
’’Isäntä kutsui’’ kotitonttu sanoi.
’’Tahdon, että peset lattiat, sekä laitat vierassängyt kuntoon. Pyyhi myös pölyt sekä keräät talosta
viskipullot pois.’’ Sirius sanoi. Harry ei saisi saada vihiä kummisetänsä todellisesta tilanteesta.
’’Kyllä isäntä, entä jästien viinipullo?’’ Oljo kysyi.
’’Aivan, vie se sänkyni oikealla puolella olevan irtonaisen lattia laudan alle, samoin muut täydet pullot, äläkä mainitse kätköstäni mitään. Käy viemässä tämä Remukselle’’ Sirius käski ja antoi Oljolle kirjeen. ’’Hän käy puolestani ostamassa Harryn lahjan, pidä huoli, että hän saa sen. Hoida hommasi, tiedät mitä muuten käy… mene jo!’’ Sirius jatkoi.
’’Kyllä isäntä Oljo menee.’’ kotitonttu sanoi ja kumarsi. Mennessään se mutisi: ’’verenpetturi…’’
Siriuksen silmäkulmasta vierähti pikkuruinen kyynel pitkin poskea. Hän olisi halunnut kirjoittaa Remukselle kaikesta muusta kuin Harryn lahjasta. Ehdottaa, että he voisivat puhua. Mutta Remus ei ole suostunut katsomaan Siriusta silmiin yhtään sen jälkeen kun hän oli palannut takaisin Kalmanhanaukiolle.
Seuraavana päivänä, Sirius istui samalla paikalla kuin eilen, odottaen vieraita saapuvaksi. Pian hänen odotuksensa täyttyi, kun ovi kolahti ja Harry huusi eteisessä: ’’Sirius.’’
Kuultuaan nimensä Sirius meni kiireesti eteiseen ja halasi kummipoikaansa. ’’Mahtavaa nähdä sinut taas’’ Harry sanoi. Sirius hymyili ja taputti Harrya harteille. ’’Tervehdys, Ron, Hermione, Ginny, Fred, George…’’ Hän jatkoi ja sai hymyileviä katseita ja lämpimiä halauksia.
’’Missä Remus on?’’ Harry kysyi. Siriuksen vatsassa muljahti hänen yrittäessä saada sanoja aikaiseksi. ’’En tiedä, häntä ei ole näkynyt, kiirettä pitää…Killan hommia ymmärrätkös?’’ Hän vastasi. Harry nyökkäsi ja lähti muiden mukana yläkertaan jättäen huomaamattaan kummisetänsä yksin oven luokse miettimään syytä Remuksen poissa oloon.
Jouluaattona Kalmanhanaukiolla vietettiin pienimuotoisia joulukekkereitä, ne killan jäsenet jotka eivät olleet kiireisiä tulivat syömään, eli aika vähän. Talossa oli: Hermione, Harry, Sirius, Weasleyt, Tonks ja… ”Remus” Sirius kuiskasi heikolla äänellä mainitun tullessa keittiön ovelle. ’’Iltaa kaikille’’ Remus toivotti. ’’Ja hyvää joulua.’’ hän lisäsi. Molly ohjasi hänet istumaan Siriusta vastapäätä. ’’Harryn lahja on huoneessasi, vein sen heti kun tulin tänne’’ Remus kertoi samalla kun lastasi ruokaa lautaselleen. Hän ei vilkaissutkaan mieheen päin. ’’Kiitos…Kuutamo.’’ Sirius sanoi ja huomasi miehen jähmettyneen hetkeksi, mutta jatkaneen tekemisiään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Illan tullen kun vieraat olivat saaneet syötyä ja juteltua, ihmiset vähenivät. Ginny ja Hermione menivät nukkumaan suoraan. Harry ja Ron lähtivät samoin, mutta kieppasivat Siriuksen huoneen kautta hakemassa Harryn lahjan niin kuin Sirius oli heitä kehottanut tekemään. ’’Kiitos Molly herkullisesta ateriasta, menen nyt nukkumaan. On paljon univelkaa.’’ Remus sanoi hymyillen rouva Weasleylle. ’’Ole hyvä, laitoin petisi valmiiksi, sama tuttu huone.’’ Nainen vastasi. ’’Hyvää yötä’’ Remus toivotti ja nousi sängystä. Pieni ystävällinen keskustelu Kuutamon ja Mollyn välillä suretti Siriusta suunnattomasti. Mies jota hän rakasti, ei ikinä ole ollut hänelle näin kylmä ilman selitystä. Ja sen Sirius mielestään ansaitsi, selityksen. Juuri kun hän kaipasi rakkautta mitä oli ennen Jamesin kuolemaa saanut. ’’kiitos Molly’’ Sirius mutisi lähtiessään kiireesti yläkertaan.
Sirius pysähtyi oven eteen, mietti pitäisikö hänen koputtaa. Ei, ei pitäisi, hän oli vihainen Remukselle. Hän aukaisi oven ja paukautti sen kiinni. Remus oli juuri aukaissut paitansa nappeja ja katsoi poispäin huoneeseensa tunkeutuneesta miehestä ja sanoi aivan mutkattomasti: ’’Tämä ei ole sinun huoneesi’’
’’Ei vai? Kas kun ei tullut itselleni mieleen Kuutamo’’ Sirius sanoi painottaen viimeistä sanaa.
’’Älä käytä minusta tuota nimiä, se ei ole tarpeen.’’ Remus sanoi kohteliaasti.
’’Se on sinun nimesi! Et ainakaan Tylypahkassa vastustanut kun kutsuin sinua siten harrastaessamme seksiä. Oletko tosiaan noin tunteeton, että olet pyyhkinyt kaiken pois sydämestäsi ja muistoistasi!?’’ Sirius huusi.
’’Tuo oli kohtuutonta’’ Remus sanoi.
’’KOHTUUTONTA? Todellako? Entä sinun käytöksesi, se että et ole suonut minulle yhtään lämmintä hymyä tai katsetta? Et muuta kuin pikaisen halauksen silloin kuin tapasimme Rääkyvässä Röttelössä?! ’’ Sirius huusi katsoessaan sängyn vieressä seisovaa miestä.
’’Älä huuda, herätät koko talon’’ Mies totesi.
’’Onko Azkaban muuttanut minua niin paljon, että et kestä olla enää lähelläni. Olenko jotenkin niin iljettävä?’’ Sirius sanoi paljon hiljempaa kuin äsken.
Mies ei vastannut.
’’Ja minä kun luulin, että rakastat minua. Oikeasti. Mutta ilmeisesti teeskentelit. Käytit minua. Kuutamo, olet pahempi kuin sata ankeuttajaa, olet heitäkin sydämettömämpi.’’ Sirius sanoi ja aukaisi huoneen oven joka loksahti kiinni saman tein kiinni. Sirius kääntyi ja huomasi Remuksen ottaneen taikasauvan esiin ja sulkeneen oven sillä. Mies laski sen sängylleen ja katsoi vihdoin vankikarkuria silmiin.
’’Sydämetön? Että en rakastaisi? … Sinä olet aina ollut koko elämäni. Aina. Kaikki ne vuodet, joka ikinen päivä ajattelin vain, että rakastan edelleen sitä ihmistä jonka silloin luulin pettäneen parhaat ystävämme. Vuosia ja vuosia yritin totutella ajatukseen, mutta en onnistunut. SE EI OLLUT HELPPOA SIRIUS! Minä luulin ihan aiheesta, että sinä et rakastanut minua, että minä olin vain nappula pelilaudalla jolla Voldemort ja sinä leikit. Tunsin syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta. Sitten kaksitoista vuotta ja sinä ilmestyit takaisin kuvioihin. Syyttömänä. En minä ole välttänyt sinua Azkabanin takia, vaan sen, että minä… minä jätin sinut taakseni. Uskoin todella sinun kavaltaneen Jamesin ja Lilyn! Miten olisin sellaisen jälkeen voinut tulla takaisin luoksesi? Kaiken niiden ajatusten ja uskomuksieni… Kun en ollut auttanut sinua? Et sinä ole ikimaailmassa ansainnut tälläistä Anturajalka.’’ Remus päätti puheensa ja vajosi sängylleen. Hän painoi päänsä käsiinsä.
Sirius ei sanonut mitään hetkeen. Sitten hän käveli miehen luokse ja istui tämän vierelle, kietaisi kätensä tämän ympärille. ’’Sinä olet aina ollut niin herkkä, et ole ikinä osannut antaa itsellesi anteeksi’’ Sirius kuiskasi. Remus nosti päänsä. Hänen kasvonsa olivat kyynelten peittämät. Sirius pyyhkäisi joka ikisen kyyneleen hihallaan pois. ’’Anna anteeksi.’’ Remus kuiskasi. ’’Olen jo antanut.’’ Sirius vastasi sekä suuteli rakastaan nauttien jokaisesta sekunnista.
