Kirjoittaja Aihe: Teetä ja marmeladia (S, draama, J/R)  (Luettu 3034 kertaa)

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Teetä ja marmeladia (S, draama, J/R)
« : 03.10.2010 20:17:22 »
Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: Natty-boy (<3)
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Draamaa
Paritukset: James/Remus, James/Lily
Vastuuvapaus: No Rown hahmoi on.
Tiivistelmä: Odottamaton vieras ja keskustelu, joka olisi pitänyt käydä jo aiemmin.
Kirjoittajalta: Guadaloupe haastoi mut kirjottamaan J/R-raapaleen, mutta se venyi. Omistan tämän Guadaloupelle ja Natty-boylle. Ja koska tää on eka J/R:ni ikinä, haluun tietää, mitä mieltä ootte tästä!

Teetä ja marmeladia

Koputus kuului ovelta, Remus nousi sohvalta, käveli eteiseen ja avasi oven. Tuijotti hetken yllättyneenä Jamesia.

”Etkö aio päästää minua sisään?”

Remus havahtui, väisti, ei vieläkään sanonut mitään. Seurasi Jamesia keittiöön ja laittoi teetä tulemaan, kattoi pöydälle leipiä ja marmeladia.

”Et tainnut odottaa minua?”

Asetti kupin Jamesin eteen ja katsoi tätä silmiin. ”En oikeastaan.” Otti teetä itselleen ja tuijotti kuppia. ”Se tuntui niin lopulliselta silloin.”

James katsoi Remusta, otti mukin käteensä ja laski sen heti. Pakotti itsensä puhumaan. ”Minähän lupasin, minähän sanoin, etten jättäisi, etten unohtaisi.” Piiloutui mukin taakse, joi teetään.

Remus käänsi katseensa ikkunaan. Tuijotti puita ja metsää, toivoi toisen pois. ”Mutta Lily...”

”...ei merkitse minulle mitään. Ei siinä, missä sinä.” James laski mukinsa alas, päätti rohkaista mielensä kokonaan. Katsoi toista, yritti lukea tämän ajatukset, vaikka jotain osasikin päätellä.

Remus tuhahti, käänsi katseensa Jamesiin, tuijotti tätä silmiin. ”Tiedätkö, ei se siltä vaikuttanut. Sinä tiedät sen ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Ne suudelmat... tiedätkö, välillä ne tuntuivat syvemmiltä kuin meidän suhteemme.” Työnsi teekupin kauemmas ja nousi ylös. Käveli ikkunalle ja tuijotti eteensä näkemättä todellista maisemaa, vain menneisyydestä hetkiä.

”Sinä tiedät, etteivät ne merkinneet mitään. Että pidin vain kulisseja yllä.” James huokaisi syvään. ”Enkö minä osoittanut sitä tarpeeksi selvästi?”

Remus nauroi haukkuvaa naurua. Käänsi leimuavat silmänsä Jamesiin. ”Mikä tarve sinulla edes oli pitää 'kulisseja yllä', kuten itse asian ilmaiset, hankkimalla itsellesi tyttöystävän? Olisit voinut muutenkin pitää meidän suhteemme poissa muiden tiedosta.” Rauhoitti itseään. ”Kerroin Siriukselle. Hän oli oikeastaan jo arvannutkin. Hänkään ei ymmärtänyt sinua.”

James oli kalvennut, nosti teemukin huulilleen. ”Sinä – kerroit Siriukselle? Senkö takia hän ei puhunut minulle pariin viikkoon?” Puhui teemukin takaa, tiesi, että Remus kuitenkin kuuli joka sanan.

”Niin. Kai sinä ymmärrät, että hänelläkin on omat sääntönsä seurusteluun liittyen? Kun seurustelee, ei suudellakaan muita. Ikinä.” Remus kääntyi hitaasti katsomaan Jamesia. ”Ja minusta on outoa, että hänellä on paremmat säännöt seurusteluun liittyen kuin sinulla.”

James laski mukin ja nosti katseensa Remukseen. Katsoivat toisiaan silmiin. ”Minä olen pahoillani.”

Remus nyökkäsi. ”Niin sinä sanoit vuosi sittenkin. Oletko edes tajunnut, että on päivälleen vuosi siitä, kun suutelit Lilyä ensi kerran minun nähteni?” Käveli takaisi pöydän ääreen, nosti kuppinsa. Totesi teen kylmäksi, kaatoi pois ja otti lisää. ”Ja sitten, viikkoa myöhemmin, suutelitte taas. Ja puoli vuotta myöhemmin olitte ostaneet asunnon yhdessä. Kai sinä tiesit, ettei tapasi elää voisi toimia ikuisuuksiin? Ja huomasitko edes, että vetäydyin?”

James tuijotti eteensä, kasvot punaisina. Remus istui alas, otti leipää. Hiljaisuus valtasi keittiön, kuului vain syömisen ja juomisen ääniä. Ilma muuttui vähitellen painostavaksi.

”Haluatko sinä, että minä jätän sinut yksin?”

Remus ei ollut osannut odottaa kysymystä ja hätkähti. ”En. Tai kyllä. Se riippuu ihan sinusta. Jos sinä jatkat tuota suhdettasi Lilyn kanssa, minä en tahdo nähdä sinua enää. Enkä tiedä, kuinka pian voin antaa sinulle anteeksi, vaikket jatkaisikaan.” Huokaisi. ”Minä rakastan sinua yhä, vaikka toivon, etten. Sinä särjit sydämeni.”

James tuijotti Remusta silmiin. Mietti, mitä sanoisi. Mitä voisi sanoa enää, ettei pilaisi toistakin mahdollisuutta.

Remus huomasi Jamesin mietteliään ilmeen. Hymyili hieman. ”Sinun pitäisi sanoa, että sinä tahdot yrittää.” Vakavoitui. ”Tai sitten voit sanoa, ettet halua edes yrittää ja poistua talostani.”

James hymyili epävarmasti. ”Minä tahdon yrittää. Minulla vain ei ole omaa asuntoa, enkä usko, että haluat minun asuvan Lilyn kanssa.”

”Minulla on ylimääräinen huone.”
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 18:51:26 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Vs: Teetä ja marmeladia
« Vastaus #1 : 03.10.2010 20:44:50 »
Tunnelma oli rauhallinen ja utuinen. Askeleet saattoi kuulla ja kahviläikät nähdä, tämä oli hirveän realistinen ja hyvin kuvailtu. Pidän Jamesistä hirveästi hahmona ja kirjoitat hänestä hyvin, Remuksestakin aika neutraalisti.

”Piiloutui mukin taakse, joi teetään.”

Vau.

Dialogi sujui hienosti, pidin. Siinä oli sellainen harmaa sävy, joka kuitenkin väritti tekstiä yllättävän paljon.

Remus oli tässä ficissä kuitenkin hyvä. Yleensä se on aika paska mutta nyt se oli plussan puolella. Tässä tunnelmassa se ei olisi näkynyt, vaikka se olisi ollut pahempikin.

”Remus istui alas, otti leipää.”

Aw.

Uh lopetus. Jotain niin arvaamatonta, ihan puun takaa ja jotain todella hienoa.

Apua olen sekaisin. Upea.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Vs: Teetä ja marmeladia
« Vastaus #2 : 15.12.2010 10:44:27 »
Lils: Ahihi. Kiva, että pidit Remuksesta, jos yleensä et. Hieman ehkä outoa, omasta mielestäni :D En muista kauheasti käyttäneeni Jamesia missään, on hienoa, jos onnistuin hahmossa! Ja yays dialogin onnistumiselle! Rakastan dialogin kirjoittamista, mutta mua aina pelottaa, että vaikka itte tykkäänkin, niin kukaan muu ei.
Kiitän kauheasti!

Guadalupe: Ole hyvä omistuksesta <3
Kuten sanottu, yritin tehdä tästä raapaletta, ja tyyli oli siitä, ja kun tämä venyi, sitä ei voinut alkaa muutella. Pelkäsin, että olisin tuhonnut tämän muutoksilla, päätin siksi pitää tuollaisena.
Musta on hienoa kuulla, että oon onnistunut, mua aina pelottaa, että nää menee pieleen. Kiitos siis! (Ja minä en myöskään pidä Siriusta pelimiehenä, en sitten tiedä miksen :D)

Jekaterina: Oi kiitän kovasti!
Ihana, että tykkäät tyylistäni! Whii :) Ja oon tosi häpi, että dialogi oli sujuvaa, rakastan dialogin kirjoittamista, ja on mahtavaa, jos se onnistuu!
Joo, mun mielestäkin olisi ollut ihan tyhmää venyttämistä, jos olisin vielä jatkanut tätä. Loppu mikä loppu, ei se pitemmäksi halunnut muotoutua.
Hihi, kiitän kauheen kivasta kommentista!
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 383
  • Lunnikuningatar
Vs: Teetä ja marmeladia (S, draama, J/R)
« Vastaus #3 : 16.03.2021 15:53:21 »
Tää on vähän kuin kummitustalossa kävelisi, kun kommenttivastauksessa mainitaan kommentteja, joita ei ole enää olemassa. :D Oivoi, niin ne ajat muuttuvat ja keskuudestamme katoaa menneitä suuruuksia.

No, itse tekstiin! En ole muistaakseni ikinä ennen lukenut James/Remusta, joten tämä oli jännittävä hyppy tuntemattomaan. Luotan kuitenkin paljon suhun kirjoittajana, enkä kyllä joutunut taaskaan pettymään, koska tää oli minimalistisuudessaankin kauniin haikea ja kivulias teksti.

Pidin siitä, ettei taustoja selitetty liiemmin auki, ja tuosta Remuksen terävästä kommentista siitä, että hän oli yllättynyt, että Siriuksella on paremmat seurustelusäännöt kuin Jamesilla. :D Oivoi. No, ehkä James vielä oppii, ja onneksi sitä odotellessa voi syödä vielä vähän lisää leipää ja juoda teetä.

Kiitos tästä!
« Viimeksi muokattu: 16.03.2021 16:43:37 kirjoittanut Kaarne »


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Vs: Teetä ja marmeladia (S, draama, J/R)
« Vastaus #4 : 16.03.2021 16:12:40 »
Kaarne musta tuntuu että tosi monessa vanhassa fikissäni on kasa näitä kadonneita kommentteja :D olen joskus yhdelle katouttajaystävälleni valittanut että miks poistelet vanhoja kommentteja, en minäkään ehkä kaikkein ylpein kaikista ole, mutta ne on historiaani.

En oo tainnut tän jälkeen tätä paritusta kirjottaa, oikeesti en ees muistanu että tämmönen on olemassa :D  Mut hyvä että luotat :::D

Luin tän nyt itsekin uusiksi ja yllätyin ettei tää tuntunut niin pahalta ku aattelin näin vanhaks tekstiks. Että kiva kun nostit ja kiva että tykkäsit :p

Kiitos itselles, musta on kiva tulla muistutetuks joskus vanhoistakin teksteistä :D
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."