Otsikko: Ei mikään halailijatyyppi
Fandom: MCU: Thunderbolts
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Genre: General, fluff, pieni hurt/comfort (lohtuficci?)
Summary: Bob on rikkonut lasin.
Spoilaa Thunderbolts* (/New Avengers) -leffaa!
A/N: Tämä lähti kuuden lauseen lahjasta, joka halusi vain jatkua, 540 sanaa ja useita pieniä editointikierroksia myöhemmin olkoon ficci valmis. Siis ai että miten rakastan Thunderbolts-leffaa <3
Tämä on kirjoitettu found familynä, mutta jos joku haluaa lukea tämän parituksena, niin se hänelle suotakoon
Enjoy!
***
Ei mikään halailijatyyppiBob istui keittiön lattialla jalat harallaan. Asento oli kuin pienellä lapselta, joka on vähän hukassa.
Walker lähestyi Bobia varautuneesti etsien katseellaan merkkejä siitä, oliko toinen reunoiltaan tummempi.
"Kaikki hyvin, Bob?"
"Minä rikoin lasin, en voi edes tiskata mokaamatta", Bobin ääni oli käheä kuiskaus.
Walker vilkuili hiukan vauhkona ympärilleen, mutta Yelenaa tai ketään muutakaan ei näkynyt. Bobin lohduttaminen jäi tällä kertaa ilmeisesti Walkerin kontolle, niin huono kuin hän olikin lohduttamaan yhtään ketään.
***
“Onko kukaan nähnyt sitä Pizza Hutin ET-lasia?” Bucky kysyi eräänä iltana, kun tiimi oli kokoontunut iltapalalle.
Bobin silmät laajenivat ja tämä jäykistyi silminnähden.
Yelena otti hellävaraisesti kuuman teemukin pois Bobin käsistä ennen kuin tämä pudottaisi sen.
“Minä rikoin sen lasin”, Walker sanoi vähän liian nopeasti.
“Kiitos, se oli karmea”, Yelena hymyili Walkerille aidosti, mikä oli sangen harvinaista.
Bucky katsoi tiimiä hetken silmät sirrillään ja kohautti sitten olkiaan.
“Mietin vain, kun sitä ei ole hetkeen näkynyt. Olisin varmaan hävittänyt sen pian muutenkin. Se kuva hilseilee tiskikoneessa, sen takia minulla on varmaan ollut käsivarren saumoissa jotain epämääräisiä hitusia - “
“Bucky”, Ava ärähti avoimen tuomitsevasti. “Eikö me sovittu, ettet laita sitä käsivartta koneeseen tiskien kanssa? Se on epähygieenistä.”
Bucky nosti molemmat kätensä ilmaan ja ryhtyi selittämään, miten tuntui turhalta pyörittää konetta yhden proteesin takia, kun samalla saattoi yhtä hyvin pestä astioita.
Walker vilkaisi Bobia, joka näytti rentoutuneen, joskin syyllisyyden punaiset laikut hehkuivat edelleen miehen poskilla.
Walker painoi polvensa pöydän alla Bobin polvea vasten. Hän oli itsekin yllättynyt siitä, ettei häntä haitannut olla Bobin rikoskumppani tässä asiassa.
Ihan rehellisesti, se lasi oli oikeasti ollut todella ruma, ja Bob oli tehnyt heille kaikille palveluksen.
***
Walker katseli yksin tv:tä oleskeluhuoneessa, kun yhtäkkiä Bobin ääni kantautui aivan läheltä pimeydestä:
“Minä pidin siitä lasista. Sinun ei olisi tarvinnut valehdella.”
“Jeesus, ei saa säikytellä tuolla tavalla!” Walker hätkähti niin rajusti, että hyvä kun ei pudonnut sohvalta. Bob ei pitänyt kenkiä sisällä ja liikkui ääneti kuin mikäkin aave.
Walker hapuili jalkalampun katkaisijaa ja huokasi helpotuksesta, kun Bob näytti omalta itseltään valon langetessa huoneeseen. Void ei ollut tehnyt paluuta viimeaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta.
“Etsitään jostain huutokaupasta sinulle samanlainen lasi. Niitä myytiin 80-luvulla, kyllä joku keräilijä on varmasti halukas myymään omansa”, Walker kohautti olkiaan.
Bob näytti edelleen hiukan surkealta.
“Joudut näkemään hirveän vaivan vain sen takia, että minä pidin siitä lasista.”
“Sinä saat auttaa”, Walker alkoi tuntea olonsa vaikeaksi.
Ei hän osannut käsitellä Bobin kaltaisia säälittäviä tyyppejä. Varsinkaan, kun tyypillä oli myös vaarallinen, pimeä kääntöpuolensa. Bobille ei kannattanut olla kusipää, jos ei halunnut joutua päänsä sisälle häpeähuoneeseen tai pahempaa.
Bob kannatti pitää mahdollisimman hyvällä tuulella.
Bob istui Walkerin viereen sohvalle, Walkerin makuun vähän liian lähelle.
“Jos olet halauksia vailla, niin kannattaa etsiä Yelena tai joku muu”, Walker heitti mukamas kepeästi, ja läimäisi Bobia toverillisesti hartiaan. Oli parempi olla näyttämättä, että tilanne oli Walkerista hiukan hermostuttava.
Bob nyrpisti hänelle nenäänsä.
“Kyllä sinä halasit minua silloin kun Void - "
“Sinä väitit, ettet muista siitä mitään”, Walker keskeytti närkästyneesti.
“Se muistikuva on aika hämärä, mutta olen melko varma, että te kaikki halasitte minua.”
Walker hautasi kasvot käteensä.
Hemmetin Bob. Kai se on sitten pakko. “Hyvä on, tule tänne. Ja tästä ei sitten puhuta muille. Minä en ole mikään halailijatyyppi.”
Bob painautui Walkerin rintaa vasten ilmeisen tyytyväisenä, ja halauksen jatkuttua jonkin aikaa, Walker tunsi hiljalleen rentoutuvansa.
Ei tämä oikeastaan niin kamalaa ollut.
***
