Ficin nimi: Oppikirjaoinas
Kirjoittaja: Moi
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Adam & Angel & Cherri + Lucifer
Genre: Elämänviipale, taustalla Sinner!AU
Summary: “Mikäs sinun horoskooppisi muuten on? Olisi viisauksia tarjolla!” Cherri myhäili puhelintaan heilutellen.
A/N: Kauankohan tämäkin idea pyöri mielessä, ennen kuin sain sitä edes osittain paperille... 😅 Työnimeltään tämä oli Osimoilleen oinas, mutta jotenkin tuo varsinaiseksi otsikoksi päätynyt iski enemmän. Horoskooppiosuudet löytyivät osoitteesta astro.fi ja päätyivät mukaan muokkaamattomina pieniä oikeinkirjoitusjuttuja lukuun ottamatta. Oikein huvittaa, miten naurettavan hyvin Adam istuu oinaan horoskooppiin. xD Oli kyllä hauska miettiä muillekin hahmoille horoskooppeja! Liiaksi en kyseisestä taiteenlajista tiedä, mutta itsensä sivistäminen oli sekin kivaa.
***
Adam saattoi väittää olevansa monen asian yläpuolella, mutta harmittomiin ja tyhjänpäiväisiin puheenaiheisiin uppoutuminen ei lukeutunut niihin. Eipä hän silti horoskoopeista liiaksi tiennyt tai ollut kiinnostunut moisesta pakanahapatuksesta. Samapa se. Hän sai itselleen näppärän limsannaukkailu-sohvapötköttelytauon kuunnellessaan toisella korvalla, kun Cherri luki ääneen oman ennustuksensa.
“Liian sitoviksi muodostuneet asiat ja ihmiset ahdistavat sinua suunnattomasti näinä päivinä”, Cherri luki puhelimestaan. “Ota itsellesi tilaa, mutta varo liian äkkipikaisia reaktioita. Marsin kvinkunssi tuo tullessaan aggressiivisuutta, jota tulee käyttää tietoiseen itsensä vapauttamiseen, ei missään nimessä turhaan väittelyyn tai riitelyyn...”
“Uuu, valaisevaa!” Angel myhäili takkahuoneen matolla kölliessään. “Viisastuitko paljonkin?”
Cherri kohautti olkiaan. “Aika ympäripyöreää.”
“Lue minun seuraavaksi!”
Cherri näpäytti esiin kaksosen ennustuksen. “Kiinnostut lähipäivinä yllättävistä asioista, jotka vetävät sinua voimakkaasti puoleensa. Katso rohkeasti, mistä oikein on kysymys. Näinä päivinä kaikki uudistukset ja muutokset ovat kosmisessa myötätuulessa. Huomaat sen vain, jos sinulla on uskallusta lähteä leikkiin mukaan.”
“Vai että kosmisia myötätuulia!” Angel hymähti ja kaappasi syliinsä viereen tepsutelleen Ihranugetin. “Mitä mieltä olet, mussukka? Onko isin horoskoopissa järkeä?”
Nugetti röhkäisi hämmentyneen kuuloisesti.
“Et tiedä vai? No hitsi!”
“Mikä noissa liibalaaboissa on se juttu?” Adam murahti sohvalta.
“Kuule lähinnä hauskaa ajanvietettä. Sanooko hauskuus mitään?” Angel virkkoi ja kääntyi kohti Cherriä. “Lue vielä leijona!”
“Kuka on leijona?” Adam huomasi kysyvänsä puheenaiheen mälsyydestä huolimatta.
“Val. Ja Vox myös.”
“Just.”
“Okei, leijona: Ympärilläsi tapahtuu mielenkiintoisia asioita, ja sinun kannattaa tarttua epäröimättä kiinni jokaiseen tarjottuun tilaisuuteen muuttaaksesi päivärytmiä”, Cherri luki aprikoivaan sävyyn. “Uskalla toteuttaa itseäsi uudella tavalla kaikissa päivittäisissä asioissa ja huomaat, että elämä on sittenkin täynnä mielekkäitä mahdollisuuksia... No jaa.”
“Tuo kai tarkoittaisi, että Valilla on mielessään joitain uusia projekteja allekirjoittaneen ja muiden päänmenoksi”, Angel naurahti kuivasti. “Mikä tuuri, ettei se koskaan tule lukeneeksi juuri tuon sivun juttuja. Ties mitä huonoja ideoita se saisi.”
“Vaihtelevatko horoskoopit sitten paljonkin?” Adam tiedusteli.
“Joka sivustolla ja lehdessä on vähän omat juttunsa, vaikka peruspiirteet olisikin suurin piirtein samoja!” Angel myhäili. “Ei tietenkään sillä, että ne aina osuisivat kohdalle sen kanssa, mitä itse tuumii itsestään. Huskissa on kyllä paljon kaurista ja Val on ihan selkeä leijona...”
“Jouskari sopii minulle”, Cherri naurahti. “Seikkailunjanoa, tulisuutta ja optimismia... Ei voi kiistääkään!”
“Toisilla kyllä käy säkä”, Angel hymähti. “Toisten taas pitää vähän venkoilla tähtien kanssa!”
“Niin mitä? Päätitkö ottaa itsellesi uuden horoskoopin tai jotain?” Adam tyrskähti.
“Jeps!”
“Eihän se nyt niin toimi!”
“Hyvin on kuule toiminut!” Angel julisti muikeasti. “Minussa on ihan hiton paljon kaksosta sen lisäksi, että minä oikeasti olen kaksonen!”
“Pyh, aivan sama. Leiki väärin, jos napostelee!” Adam tuhahti.
“Mikäs sinun horoskooppisi muuten on? Olisi viisauksia tarjolla!” Cherri myhäili puhelintaan heilutellen.
“En tiedä eikä kiinnosta.”
“Miten niin et tiedä?” Angel kohotti kulmiaan. “Kai sinä nyt synttärisi tiedät!”
Adam katsahti Angelia kulmiensa alta. “Juu, ihmiskunnan kuudes päivä! Mitä muuta luulet että minulla on tarjota?”
“Hoo, totta!” Angel hihkaisi tajutessaan asian jokusen sekunnin perästä. “Tätähän sopii tuumailla!”
“Eikä ole edes vaikeaa! Et kuule voisi olla yhtään enemmän oinas”, Cherri hekotti.
“Oinas!?” Adam kiekaisi karvaan loukkaantuneena. “Ketä vittua sinä sanot oinaaksi? Tiedätkö edes mikä se on, häh?”
“Öö, horoskooppi?”
“Se on kuule pässi, jolta on pallit saksittu veks, mikä taas ei päde hevonpaskan vertaa meikäläiseen!” Adam ärähti käsivartensa puuskassa. “Joten haista sinä vaan palli –”
“Hahhah, älä nyt viitsi ottaa iskuja vyön alle!” Angel hykersi. “Palleista viis, kyllä sinä olet ihan oppikirjaoinas, muru.”
“Paskat olen! Millä perusteella muka?”
“No kuule haluatko, että lukaisen vähän tähtikarttafaktaa?” Cherri kysäisi viekkaasti hymyillen. “Lyödäänkö vetoa, että osuu oikeaan?”
“Lyö keskenäsi”, Adam murahti ja ryysti tarmottomasti limsapullostaan.
“Lue, lue, beibi, minä haluan kuulla!” Angel intoili ja otti paremman asennon matolla. Nugetti asettui kotoisasti isäntänsä kylkeen makoilemaan.
“No niin, tästä lähtee! Oinas on alkavan kevään merkki, ja siksi oinasihminen on tunnistettavissa samasta periksiantamattomuudesta kuin luonnon ensimmäiset kasvit niiden työntyessä esiin kylmästä ja osin vielä jäisestä maasta”, Cherri luki oinaan luonnekuvausta. Adamin mielessä käväisi se tosiasia, että hänet oli alun alkujaan herätetty maan tomusta, ja hän huomasi ajatustensa vaeltavan myös kasveihin ja kukkiin. Alkukevään vehreys oli tosiaan sitkeää luokkaa. Niin oli hänkin, ei sillä.
“Terveen itsetunnon omaava oinas ei juuri kysele muiden mielipiteitä päätöksiä tehdessään, ja siksi oinaita pidetään usein itsekkäinä ja jopa välinpitämättöminä ihmisinä... Eikä! Tämähän menee ihan nappiin!” Cherri hekotti.
“Niin varmaan...! Mutta se nyt on selvää, etten minä keneltäkään paskoja mielipiteitä tarvitse –”
“Shh, jatkuu! Kaikkien tulisi kuitenkin muistaa oinaiden tehtävä ihmiskunnan kehityksessä, sillä juuri he ovat vastuussa kaikille välttämättömien uudistusten liikkeelle lähdöstä tässä nopeasti kehittyvässä maailmassa...”
“Älä nyt helvata! Miten muka tuo ei kerro suoraan sinusta?” Angel virnisti Adamille, joka ikäväkseen joutui toteamaan mielenkiintonsa heränneen.
“Jonkun on uskallettava olla ensimmäinen, ja oinaat tuntuvat olevan vapaaehtoisia jatkuvista kolhuista ja arvosteluista huolimatta”, Cherri luki tekstin loppuun ja katsahti Adamia tietäväisen näköisenä. “Kaboooom. Siitäs sait, nuija!”
“Phah”, Adam puuskahti, vaikka hänestä tuntuikin oudosti siltä kuin joku olisi skannannut hänen olemuksensa ja henkilöhistoriansa ja rustannut sen perusteella ylös pari sanaa.
“Mitä muuta siellä on?” Angel rummutteli mattoa innoissaan. “Lue lisää!”
“Vieläkö se jatkuu?” Adam rypisti otsaansa.
“Jep! Sodan jumala Mars on oinaan hallitseva planeetta, ja siksi juuri oinaat ovat kaikista merkeistä sotaisimpia ja aggressiivisimpia”, Cherri luki, ja Adamin suupieli kiepahti itseironiseen mutruun. No joo, tuskin hänestä täydelliseksi rauhankyyhkyksi oli koskaan ollut.
Siltikin Adam oli sitä mieltä, että häntä sanottiin kuumakalleksi usein heppoisin perustein.
“Moni oinas joutuu kuitenkin lapsuudessaan sen verran väärinymmärretyksi, ettei osaa vielä aikuisenakaan kunnolla ilmaista tunteitaan. Niinpä myös pahan olon tunteet ja viha voivat kerääntyä ihmisen sisälle, kunnes olosuhteet käyvät ylivoimaisiksi...”
Adam pyöräytti silmiään. Ihme hurskastelua. Hänellä ei edes ollut lapsuutta, joten sen perusteella oli paha lähteä väittämään mitään.
“...silloin niin oinasmies kuin -nainenkin maksaa potut pottuina ja korkojen kanssa niille, jotka kokee syyllisiksi kehnoon oloonsa.”
Adam tapitti takkahuoneen kattoa luonnekuvausta kuunnellessaan. Hänen päähänsä pesiytyi väkisinkin ajatus siitä, miten Lilithin kanssa kaikki olisi aikoinaan käynyt helpommin, jos he kaksi eivät olisi olleet niin pahuksen samanlaisia keskenään. Jos hän kerran oli oinas, sitten oli Lilithkin, ja aika ilmiselvästikin. Toki Adam oli pyrkinyt rakastamaan ensimmäistä vaimoaan ison J:n kehotuksen mukaisesti, mutta horoskooppimaailmassakaan kahden oinaan liitosta tuskin syntyi mitään kestävää.
Toki jos Lilith olisi kuunnellut hänen tahtoaan enemmän, kaikki olisi sujunut näppärämmin.
“Nukahditko silmät auki, törppö?”
Adam havahtui Cherrin tokaisuun ja näytti tälle kieltään. “Miltä näyttää? Minä kuuntelin tuota löpinääsi!”
“Ai, alkoiko kiinnostaa?” Angel kohotti kulmiaan.
“No ei alkanut”, Adam totesi muikeasti takaisin.
“Saletisti alkaa pian kiinnostaa”, Cherri hymähti. “Päästään nimittäin rakkausosioon!”
“Hohhoo, uu jee! Anna minun!” Angel hihkaisi.
“Älkää jaksako...”
“Rakkaus: Säästyäkseen tältä ajoittain toistuvalta tragedialta – eli siis tuolta pottujen maksamiselta – oinaan tulisi oppia kunnioittamaan omaa riippumattomuuden tarvettaan ja vapauttaan etenkin siinä lähimmässä ihmissuhteessaan ja lisäksi lastensa kanssa.”
“Totta saakelissa sitä omaakin aikaa tarvitsee!” Adam tuumasi ja taivutti kätensä päänsä alle. “Ei siitä tule paskaakaan, jos toinen pyörii koko ajan silmissä. Ihan yleispätevää huttua.”
“Päteekö se muksuihinkin?” Angel kysäisi.
“Kakrujen tehtävä nyt on pyöriäkin missä sattuu. Aika rasittavia ne ovat usein joka tapauksessa.”
Adam saattoi katsomattakin nähdä, miten Cherri ja Angel vaihtoivat keskenään silmäyksen. Mutta mitä siitä. Hänellä oli mielipiteensä. Lapset olivat monesti riesa, mutta silti niistä oli pidettävä huolta, niitä oli suojeltava ja ne oli kasvatettava kunnolla. Sitä vastuuta pakenevat olivat vihoviimeisiä ääliöitä.
“Haluatko kuulla lisää?” Cherri tiedusteli.
“No lue nyt kun vauhtiin pääsit.”
Mokomakin uteliaisuus.
“Oinas on huolehtiva ja lämmin puolisona, isänä ja äitinä kunhan hänellä on riittävästi tilaa ympärillään”, Cherri luki vuorostaan. “Oinas huolehtii rakkaistaan yhtä suurella antaumuksella kuin itsestään.”
“Aww, näinkö on?” Angel kallisti päätään herttaisesti.
“No totta kai! Minä olen aika pirun ihana, kun sille päälle satun”, Adam murahti.
“Ellei oinas tunne oloaan kotoisaksi ja turvalliseksi, kaikki muutkin saavat olla varpaillaan. Hah, naulan kantaan!” Cherri hymähti kappaleen lopuksi.
“Ei tuo edelleenkään juuri minusta kerro!” Adam jurnusi. “Kuvaa vaan oinaan horoskooppia!”
“Hmm, omenoita, omenia, sama asia”, Angel virkkoi.
“Turpa umpeen...”
“Täällä on kuule seksiosiokin!”
Adam nurisi pitkään ja hartaasti ja käänsi rintamasuuntansa sohvan selkänojaan. Sekin vielä.
“Oinaan seksuaalisuus on tulista ja intohimoista. Mm-hm, mm-hm!” Angel myhäili ärsyttävästi, ja Adam tunsi poskiensa kuumottavan. “Vastarakastunut oinas osoittaa rakkautensa ennen kaikkea eroottisuudellaan sänkykamarin puolella tai tilanteen vaatiessa melkein missä vain!”
“Uuu!” hykersi Cherri. “Hei tyypit, tuohon liittyen: huikein paikka, jossa olette jyystäneet? Meikälikalla AC/DC:n keikan bäkkäri vuonna 1979!”
Angel naurahti. “Hohoo! Joku bändin jäsenistä?”
“No ei, mutta roudari oli ihan pirskatin kuuma”, Cherri virkkoi unelmoivasti hymyillen. “Annas kuulua omasi, horatsu!”
“Hmm, olisiko yksityiskone ihan täällä Helvetissä”, Angel tokaisi. “Oli aika komeat näkymät ikkunasta!”
“No mene nyt roskiin!” Cherri tuhahti kateellisen kuuloisena.
“Toki minä teikän seuraksi voin tulla!” Angel virnisti silmäänsä iskien ja sai Cherriltä kepeän nyrkiniskun hartiaansa. “Entä meidän körmy?”
“Edenin paratiisi”, Adam hymähti kuivasti kääntyessään jälleen selälleen. “Hävisitte, ämmät.”
“Hmm, voi olla!” Angel ja Cherri kohauttivat olkiaan. Adam virnisti itsetyytyväisenä, mutta hänen huvittuneisuutensa koki notkahduksen, kun Angel katsahti jälleen Cherrin puhelinta. Juttu ei näemmä ollutkaan vielä päätöksessään.
“Kuuntelepa sitten tätä, Paratiisi. Tulisuus ja eroottisuus ovat valitettavan usein lyhytaikainen ilo oinaan parisuhteessa, sillä omistava kumppani saa hehkun sammumaan uskomattoman nopeasti.”
“Johan siellä mainittiin niistä omistavista kumppaneista!”
“Suurin osa oinasihmisistä kärsii itseluottamuksen puutteesta, ja jos kumppani erehtyy arvostelemaan oinaan tekemisiä päivittäisessä elämässä, sato on saman tien korjattavissa asteittaisena viilenemisenä seksielämässä... Vaau, tylyä!”
“Ei tuo edelleenkään kerro minusta!” Adam ärähti.
“Etkö muka ole koskaan pihdannut siksi, että toisen sanomiset ovat vituttaneet?”
Kyllä vain.
“En jaksa edes harkita vastaavani tuohon.”
“Hmm, omapa on asiasi.”
“Nimen-vitun-omaan?”
“Vain itsensä hyväksytyksi tunteva oinas pystyy kerta kerran jälkeen sekä nauttimaan että antamaan nautintoa jatkuvasti korkeammassa potenssissa”, Cherri luki loppuun. “Mitenkäs on, tunnetko itsesi hyväksytyksi meidän kanssa?”
Ikään kuin.
“Älä kysy noin helkkarin outoja kysymyksiä.”
“Ehkä me saataisiin kuulla siitä, jos asia olisi vielä toisella tavalla”, Angel hymähti ja lähetti Nugetin sylistään Adamin luokse. Possu tepsutteli iloisesti nuuhkimaan ja tönimään kärsällään hänen sormiaan, eikä Adam voinut estää lämmintä pilkahdusta kyynisessä sielussaan. Pienet eläimet olivat niin pahuksen herttaisia.
“Mihin tuo kaikki äskeinen edes tähtäsi?” Adam penäsi sitten. “Mitä minä tekisin horoskoopilla?”
“Istut tukevammin kanssasyntisten pöytään!” Angel totesi asiallisesti. “Fiilistelet huvin vuoksi, olet osa laumaa, mitä näitä nyt on. Ja jos ja kun olet kuudentena päivänä syntynyt, taitaa se sitten oinaan päivämäärissä osua huhtikuuhun! Eli kuudes neljättä!”
“Ihan totta! Olepa hyvä, nyt sinulla on horoskoopin lisäksi synttäripäiväkin!” Cherri virkkoi.
Niin sanavalmiina kuin Adam pitikin itseään, hän ei osannut kuin maata möllöttää paikoillaan ja silitellä Angelin lemmikkipossua.
Hänellä oli oma kalenterista löytyvä syntymäpäivä.
“Kolmen kuukauden päästä pääsee sitten juhlimaan!” Cherri jatkoi. “Pidä vaan tuo kiltti meno ja voit saada lahjankin.”
“Joksikin hiton joulupukiksiko sinä päätit alkaa?” Adam tuhahti suupielensä vinossa. “Tai jouluakaksi?”
“Hah, joo, ole sinä vaan se pukki noiden sarviesi kanssa!” Cherri hekotti. “Haluat varmaan kuulla tämän päivän ennustuksesikin samaan syssyyn?”
“No jos on pakko.”
“Ilman muuta on!” Angel myhäili ja kumartui lukemaan Cherrin olan yli tämän puhelinta. “No niin, oinas. Huomaat näiden päivien aikana varmasti, mitkä asiat saavat sinut polttamaan päreesi, ja noille seikoille tulisi nyt pystyä tekemään jotakin.”
Adam hymähti hiljaa. Kumma kyllä, miten horoskooppien kanssa askartelu ei ollut vielä keittänyt hänellä yli.
“Marsin neliö nostaa aggressiivisuutta, joka tulisi pystyä ohjaamaan muutosten toteuttamiseen hiiltymistä aiheuttavissa asioissa. Tuntuu todella hyvältä, jos siihen pystyy”, Cherri jatkoi loppuun. “Aika perinteistä oinastekstiä.”
“Mikä ihme on Marsin neliö?” Adam ihmetteli.
“Jotain tähtitiedejuttuja”, Angel tuumasi olankohautuksella. “Kuka niistä selvää ottaa? Kivempi se on vain ottaa rusinat pullasta ja kuunnella sitä arkisempaa sanomaa!”
“Ihan saamaristi kivempaa!” Cherri säesti.
“Voi kiesus teitä uuvatteja...”
“Tykkäät kuitenkin!”
**
Angelin ja Cherrin seurassa vietetty laiskottelutuokio oli jättänyt jälkeensä hassun tunteen, joka oli seurannut Adamia koko loppupäivän. Keskittyminen asioihin oli ollut työn takana, oli kyse sitten hotellin puutarhan muutamasta iltahommasta tai vaahtokylvyn virittelystä. Päivän päätteeksi Adam lojui sängyllään selaten Voxflixin tarjontaa, muttei jaksanut vaivautua lukemaan edes elokuvien infobokseja. Pieni osa hänestä kaipasi seuraa, mutta toisaalta mikään ei kuulostanut paremmalta kuin itsekseen makoilu. Se oli todellinen dilemma.
Kuudes neljättä.
Adam huomasi jälleen vaeltavansa ajatuksissaan iltapäivän puheenaiheeseen ja sen lopputulemaan. Oli jo naurettavaakin, miten paljon se oli vallannut hänen aivokapasiteettiaan. Ennen kaikkea hän olisi tahtonut kertoa asiasta jokaiselle vastaan osuneelle, oikein megafonin kanssa julistaa uuden syntymäpäivänsä muiden tietoisuuteen, mutta...
Hän ei ollut kuitenkaan tehnyt niin.
Ei ollut hänelle tyypillistä piilotella kynttilää vakan alla, mutta tuskin hän olisi liiaksi saanut tyydytystä järjestää spektaakkelia jostain sellaisesta, mikä oli niin auttamattoman tavanomaista. Jokaisella syntisellä oli syntymäpäivänsä, tietenkin oli. Vaan hän oli ollut poikkeus siihen päivään asti. Muut eivät olisi mitenkään kyenneet käsittämään sitä epämäääräistä onnellisuuden tunnetta, joka Adamin vatsanpohjassa nyt pyöri.
Eräs toinen sen sijaan ehkä kykeni.
Hetken mielijohteesta Adam nappasi puhelimensa, selasi yhteystietolistaa oikean numeron kohdalle ja epäröi hetken. Hän mahtoi olla niin säälittävä. Sehän olisi ihan pöljä idea soitella jostain sellaisesta.
Jos hän vain sitten...
Äh, menköön.
Lähes henkeään pidättäen Adam kohotti luurin korvalleen ja kuunteli tasaista tuuttausta. Kerran, toisen ja kolmannen. Seitsemännen jälkeen hän luovutti, painoi punaista luuria ja pudotti puhelimensa sängylle. Olisi pitänyt arvata, että se oli ollut huono hetki. Piru, miksi hän edes oli alentunut sellaiseen? Varmaan itse Helvetin herraa muutenkaan kiinnosti –
Adamin sydän pomppasi kurkkuun, kun hänen puhelimensa pärähti soimaan Luciferin nimen välkkyessä ruudulla. Olisi nyt odottanut sen verran, että hän olisi voinut antaa soida loppuun ja myöhemmin väittää ehtineensä jo muualle. Nyt sellainen ei olisi mennyt läpi, sillä eihän hän teleportatakaan osannut.
Toisin kuin eräät hyväkkäät, Adam virnisti kuivasti ja vastasi. “Hallootarallaa.”
“No iltaapa iltaa”, Luciferin ääni kuului linjan toisesta päästä. “En aivan ennättänyt vastata, kun juuri väärällä hetkellä löit luurin kiinni!”
Adam hymähti. “Mitäs olit hituri.”
“Noh, parempi se on tämänhetkisen projektin kanssa ollakin...” Lucifer virkkoi. “Mutta se siitä! Mitäs asiaa?”
“Hmm, ei kummempia”, Adam tuumasi tavoitellen coolin välinpitämätöntä sävyä.
“Ahaa. Mitä varten sitten soitit?”
Adam tyrskähti vähän nolona. Se ei nyt sujunut yhtään.
“No sellaista vaan, että minä sain tänään synttäripäivän.”
“Niin minkä sait?”
“Synttäripäivän! Sellaisen, joka löytyy kuule kalenterista! Ja horoskoopin kaupan päälle, voitko kuvitella?”
Linjalla oli hetken hiljaista Luciferin ilmeisesti prosessoidessa kuulemaansa. “No mutta, onpa... mielenkiintoista. Mistä moinen?”
“Angel ja Cherri jauhoivat jotain horoskoopeista ja yhtäkkiä meikäläinen oli jutussa mukana. Joten sietää onnitella sitten kuudes neljättä, ettäs tiedät!” Adam virnisti, vaikkei Lucifer sitä voinutkaan nähdä. Niin nolo hän ei sentään ollut, että olisi alkanut tämän kanssa videopuheluun.
“Kuudes neljättä?” Lucifer toisti.
“Jep jep!”
“Eli oinas?”
“Öö, juu...”
“Hohhoh, no sehän sattui! En voisi edes villeimmissä unelmissani kuvitella sinulle mitään sopivampaa! Sehän on kuin suoraan oppikirjasta repäistyä!”
“Joo niin varmaan”, Adam puuskahti ja ellei hän olisi paremmin tiennyt, hän olisi epäillyt Luciferin jutustelleen asiasta etukäteen Angelin kanssa. “Mutta tältä oinaalta löytyykin kunnon pallit, ihan vaan tiedoksi!”
Jotenkin moisen asian tarkentaminen tuntui tyhmältä, mutta meni jo.
“Juu, aivan niin, aivan niin. Mutta on se kerrassaan täydellinen tähtimerkki sinulle! Syntymäpäivä myös!” Lucifer hihkaisi niin vilpittömän ilahtuneen kuuloisesti, että Adamia vähän hämmensi.
“Öh, no kiitti.”
“Olen onnellinen puolestasi, Adam”, Lucifer sanoi sitten. “Eri mukavia uutisia!”
“Niinpä niin”, Adam sanoi takaisin hymyn kareillessa väkisinkin hänen suupielissään. “Yksi kysymys minulla kyllä on!”
“Kerro.”
“Mikä on Marsin neliö ja miksi se nostaa aggressiivisuutta?”
