Ficin nimi: Anteeksianto ja aamiaispuuroa
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Critical Role (The Legend of Vox Machina)
Ikäraja: S
Paritus: Vax/Keyleth
Genre: Slice of life, lohtuteksti
Summary: Vax inhosi nähdä ystäviään surullisina, mutta etenkin Keylethin nyyhkytystä kuunnellessaan hänen sydämensä rutistui kasaan paperitollon tavoin.
A/N: Osallistuu Lohtutekstihaasteeseen ja Teelusikan tunneskaalaan tunteella empatia.
***
Vax haukotteli leukapielet natisten laahustaessaan keittiöön. Väsymys painoi silmäluomia alasimen tavoin ja edellisillasta muistoksi jäänyt kankkunen sai hänen raajansa tutisemaan. Keittiöön päästyään hän koki tehokkaan virkistymisen tajutessaan, että paikalla oli jo joku.
"Huomenta, Kiki", Vax mumisi Keylethille, joka seisoi selin häneen päin.
"Oi, huomenta..." Keyleth toivotti takaisin, ja kun tämä niiskaisi sanojensa perään, Vax tajusi jonkin olevan vialla.
"Mikä hätänä?"
Keyleth kääntyi häntä kohti kannatellen suurikokoista ruukkua, jonka mullasta törrötti yksinäinen kasvinvarsi versoineen.
"Tämä pikkuinen voi huonosti", Keyleth sanoi surkeana. "Ja se on täysin minun syytäni..."
Vax tarkasteli kasvia lähempää. Kieltämättä se oli nähnyt parempiakin päiviä, mutta ainakin itse verso vaikutti tuoreelta ja elinvoimaiselta. Multakin näytti sopivan kostealta.
"Minusta se yrittää parhaansa."
"Tein sille jotain kamalaa", Keyleth tunnusti pää painuksissa.
Vax laski kätensä Keylethin käsivarrelle. "Haluatko kertoa? Jos vaikka osaisin auttaa jotenkin?"
Sen sijaan, että Keyleth olisi valaissut ongelmaansa, tämä alkoi kyynelehtiä kahta kauheammin. Vax silitti tämän käsivartta hitusen neuvottomana ja otti ruukun vastaan, jotta Keyleth saisi pyyhittyä kasvojaan.
"Ei sinun t-tarvitse olla niin ystävällinen...!" Keyleth sopersi niiskaisujensa lomasta. "Olen oikea hirviö... Olin hereillä aikaisin ja tulin tänne, sillä halusin tietää, miten paljon verso oli itänyt eiliseen verrattuna, ja... kumarruin liian lähelle ja sitten tuli paha olo –"
Vax irvisti myötätuntoisesti. "Ja kasvisi joutui tulilinjalle?"
Keyleth nyökkäsi näyttäen siltä kuin olisi voinut purskahtaa uuteen itkuun. "Niin, ja nyt tuo raasu ei suostu puhumaan minulle, vaikka pyysin anteeksi moneen kertaan! Toki minä sen ymmärrän... En varmaan itsekään puhuisi, jos saisin krapulalitkut niskaani!"
"No, no, Kiki..."
Vax inhosi nähdä ystäviään surullisina, mutta etenkin Keylethin nyyhkytystä kuunnellessaan hänen sydämensä rutistui kasaan paperitollon tavoin.
"Ei mitään hätää... Ehkä kasvisi hyväksi löytyy jokin keino." Vax tavoitteli rohkaisevaa äänensävyä ja asetti kukkaruukun pöydälle voidakseen laskea molemmat kätensä Keylethin harteille. "Minusta... minusta tuntuu, että aamiainen voisi olla hyvä idea tähän väliin. Ehkä maailma näyttäytyy vähän valoisampana, kun saa syödyksi?"
Keyleth pyyhki vapisevin sormin silmäkulmiaan. "E-en ole varma, saanko mitään alas."
"Kannattaa kokeilla, saattaa inha olokin helpottua", Vax virkkoi ja kurkisti sivupöydälle koottuihin laatikoihin ja purkkeihin. "Tekisinkö sinulle leivän tai – mitä täällä edes on – puuroa?"
"Puuro voisi tehdä terää", Keyleth sanoi ja hymyili ensimmäistä kertaa sinä aamuna. "Anna minun auttaa, niin – oi!"
Keylethin lause keskeytyi äkkinäiseen hengenvetoon, joka sai Vaxin heti varpailleen ja tavoittelemaan tikariaan.
"Katso, Vax!"
"Jopas jotakin."
Kukkaruukkuun istutettu verso oli parissa hetkessä kasvanut melkein vaaksan mittaiseksi. Sen varresta haarautui pieniä oksia lehtineen, ja yhteen oksaan oli ilmestynyt valkoinen nuppu.
"Se taisi sittenkin hyväksyä anteeksipyyntösi", Vax totesi, ja Keylethin onnellinen hymy lämmitti hänen joka soluaan.
"Niin taisi... Tai sitten tulin vahingossa kehittäneeksi uudenlaisen kasviravinteen." Keyleth naurahti vaivaantuneena, mutta tämän metsänvihreät silmät tuikkivat. "Kiitos, Vax."
"En tiedä, oliko minusta apua, mutta ei kestä", Vax virkkoi ja kietoi käsivartensa Keylethin ympärille tämän halatessa häntä tiukasti. Hän painoi suukon punaruskeille hiuksille ja kohotti Keylethin leukaa voidakseen nähdä tämän kasvot. "Joten... keittelisimmekö sitten aamiaista?"
"Loistoidea. Kauraa kattilaan vain!" Keyleth hihkaisi, eikä Vax ollut aikoihin nähnyt kenenkään riemastuvan puuronkeitosta yhtä paljon.