Ficin nimi: Häijynmuikea
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: S
Mukana: Geralt/Jaskier
Genre: Draama & slice of life
Summary:
Hänen osassaan asioista oli turha ryhtyä vääntämään, mutta Jaskierille, jalosukuiselle, silkkivaatteisiin pukeutuvalle, sulkahattuiselle, sangen komealle bardille väittely ja tinkiminen eivät olleet ongelmia. Moukkamainen käytös sen sijaan oli.A/N: Kaamosaika, tuo inspiraation loukuttaja ja elämänilon kampittaja. Tuli sitä edes jotain saatua aikaan marraskuun puolella, vaikka olinkin pöytälaatikon siivousviikon myötä unohtanut tämän kokonaan.
Onneksi tämä oli viittä vaille valmiina, mikä oli varsin positiivinen yllätys! Inspiksen sain itse asiassa
Violetun söötistä profiilikuvasta, joka hänellä oli marraskuun alussa ja nyt vuoden lopussa sekä uuden alussa. ✨
***
"Johan minä sanoin, en anna huonetta tulevalle yölle!" julisti majatalon isäntä, jonka olemus oli muuttunut nopeasti ystävällisestä sanalla sanoen vastahakoiseen.
"Voi, suokaa anteeksi. En tiedä liikoja liiketoimista, mutta olisin kuvitellut, että paikka kannattaa sitä paremmin mitä enemmän huoneita on käytössä?" Jaskier esitti viattomasti.
"Pah. Jos vaihtoehtoina on ottaa noituri asiakkaaksi tai kärsiä pieni taloudellinen tappio, valitsen ilman muuta jälkimmäisen."
Geralt oli kuullut elämänsä varrella lukuisia kertoja epäluottamuslauseita itseään kohtaan, eivätkä sellaiset enää yllättäneet. Jaskier sen sijaan ei ollut niellyt isännän löyhästi perusteltua kantaa, vaan oli istahtanut tiskin ääreen neuvottelemaan. Jos Jaskier jossain asiassa oli päättäväinen, niin siinä, että tämän seurassa kenenkään oli turha soimata häntä vain siksi, mikä hän sattui olemaan. Kiitollisuuden pilke lepatti Geraltin sydämessä joka kerta, vaikkakin sillä hetkellä hänen olisi tehnyt mieli painua ulos ja etsiä toinen yösija. Hänen osassaan asioista oli turha ryhtyä vääntämään, mutta Jaskierille, jalosukuiselle, silkkivaatteisiin pukeutuvalle, sulkahattuiselle, sangen komealle bardille väittely ja tinkiminen eivät olleet ongelmia. Moukkamainen käytös sen sijaan oli.
"Kai ymmärrät, hyvä herra, ettei tämä tässä ole kuka tahansa tavan noituri?" Jaskier virkkoi ja taputti Geraltia reteästi hartialle kuin hän olisi ollut kaikin puolin harmittoman oloinen veikko.
"Ymmärrän tietysti. Olet Geralt Rivialainen", isäntä murahti. "Toisin sanoen Blavikenin teurastaja."
"Niin, pitää paikkansa, mutta paljon muutakin", Jaskier tokaisi. "En minä suinkaan huvikseni hänestä laula!"
Mitä pidemmälle kyseinen äärimmilleen latautunut keskustelu jatkui, sitä epämukavammaksi Geralt tunsi olonsa. Jaskierilla riitti aikansa säilyttää valloittava hymynsä, mutta jonkin ajan kuluttua se ei enää ulottunut silmiin asti. Ylhäisen kasvatuksen saaneena Jaskier ei tavannut alentua avoimesti solvaamaan ketään, josta saattoi olla heille hyötyä, mutta tämän sinisilmien teräksinen pilke ja vienosti kaartuvat huulet viestittivät huumorin alkavan lähestyä loppusuoraansa. Sitä ilmettä Geralt ei olisi välittänyt todistaa. Hän oli muutaman kerran joutunut saman häijynmuikean tapituksen uhriksi, eikä hän muistellut niitä tilanteita mielellään. Se ilme kertoi, että talon isännällä oli melko lailla viimeiset hetket aikaa perääntyä ja hyväksyä heidän pyyntönsä, ennen kuin luvassa olisi jotain ikävää.
Vaan nyt kun Geralt tarkasteli Jaskieria ilman, että joutui itse tämän kytevän verenhimon tulilinjalle, hänen oli myönnettävä, että bardin olemuksessa oli jotain metkan viehättävää.
"Triplahinnan? Kuulinko oikein?" Jaskier pärskähti.
"Kuulit, jos korvasi eivät ole tuohesta tehdyt", isäntä vastasi kuivasti. "Maksakaa sen verran vakuutena kunnollisuudestanne."
"
Hohhoh, vai kunnollisuudesta –"
"Jaskier, anna olla", Geralt sanoi varoittavasti vainutessaan vaaran ja tarttui bardia tiukasti käsivarresta.
"Ei sinun tarvitse tähän puuttua, Geralt –"
"Me lähdemme."
"Mitä?"
Geralt toisti sanansa ja kääntyi sitten kohti majatalon isäntää, joka vähän kavahti suoraa katsekontaktia.
"Onnea liiketoimien hoitamiseen", Geralt toivotti asiallisesti, mutta hänen sanojensa kylmyys näytti saavan miehen niskakarvat pystyyn. Jaskier näytti siltä kuin olisi ollut juuri sivaltamassa jotain erityisen ilkeää, mutta Geraltin nyökättyä päätään kohti ovea tämä tyytyi luomaan isäntään viimeisen silmäyksen ja talsi hänen perässään ulos. Geralt olisi ihmetellyt, jos Jaskierin katse ei jättänyt isäntää tutisemaan.
"Geralt, mitä tuo nyt oli?" Jaskier penäsi heti, kun raskastekoinen ovi oli kolahtanut heidän perässään kiinni.
"En jaksanut enää tuhlata aikaani kuuntelemalla sitä tolvanaa", Geralt murahti kulkiessaan kohti tallia. "Tein palveluksen kaikille."
"Neuvotteluni olivat puolitiessä!" Jaskier huomautti. "Olisin takuulla saanut hänen päänsä käännettyä, jos –"
Geralt ei voinut estää pientä virnettä ja katsahti Jaskieria olkansa yli. "En epäile, ettetkö olisi saanut hänen päätään lopulta käännettyä, mutta luulen, että olisit tehnyt sen nyrkeilläsi sanojesi sijaan."
Jaskier puuskahti etäisen huvittuneena ja risti käsivartensa nojautuessaan vasten tallirakennuksen seinää. "Sinusta tämä on siis hauskaa? Ennen kaikkea se, miten se paskantärkeä tampio sinua kohteli?"
"En väitä yllättyneeni. Joskus ihmisten asenteet ovat mitä ovat, eikä niiden muuttamisen yrittäminen maksa sillä hetkellä vaivaa", Geralt totesi ja rapsutti Särkeä, joka näytti yllättyneeltä, kun he liittyivät seuraan jo nyt eivätkä vasta aamulla.
"En tiedä, olenko enemmän vihainen sille pahuksen perhanalle yösijamme epäämisestä vai sinulle siitä hyvästä, että olet niin... niin..." Jaskier jäi pohtimaan sanojaan Geraltin tullessa lähemmäs.
"Millainen?" noituri uteli ja tarttui bardia leuasta voidakseen katsoa tätä silmiin.
"...
sopuisa", Jaskier tuhahti huultaan pureskellen. "Ja armollinen, toisin kuin minä olisin ollut!"
Geralt hymähti. "Sinä olisit solvannut hänet tuota pikaa maanrakoon."
"Voi kyllä", Jaskier hengähti ja laski kätensä hänen hartialleen, kun Geralt painoi heidän otsansa hellästi toisiaan vasten. "Sietäisi tuta nahoissaan, miten maksavia asiakkaita kohdellaan. Sen moukan takia nukumme taivasalla tulevan yön, kuten lukemattomia edellisiäkin, saanen huomauttaa."
"Alkusyksy on kuitenkin raikas ja lämmin", Geralt totesi.
"Lakkaa olemasta noin optimistinen..."