KnB: Ei mitään ystävänpäiväjuttuja (S, Riko + Seirinin joukkue, minijatkis 4/4)

[Larjus]

Title: Ei mitään ystävänpäiväjuttuja
Author: Larjus
Chapters: 4/4 (minijatkis)
Fandom: Kuroko no Basket
Characters: Aida Riko + Seirinin korisjoukkue
Pairing: Jotain pientä, ehkäpä... ;3
Genre: Drama, pieni ripaus jotain romantiikkaa
Rating: S
Disclaimer: KnB kuuluu Fujimaki Tadatoshille, eikä minulle ole maksettu ficcailusta mitään.
Summary: Riko leipoo koripallojoukkueen pojille jotain ystävänpäiväksi – tai ei siis ystävänpäiväksi, ei tietenkään...

A/N: Sain tämmöisen ideanpoikasen joskus viime vuoden puolella, ja muistin tässä alkuvuodesta sen olemassaolon. Olen aiemminkin kirjoittanut ystävänpäiväaiheisia ficejä jokusen mutta sitten julkaissut ne aina ihan milloin sattuu Nyt on sentään ajankohtaista, vaikka en ihan ystävänpäiväksi saanutkaan tätä julkaisukuntoon. Toisaalta "myöhästyminen" sopii tähän ficiin ehkä jopa paremminkin



Ei mitään ystävänpäiväjuttuja


13. helmikuuta


Riko oli saanut kuulla kyllästymiseen asti olevansa surkea ruoanlaittaja, ja kyllähän hän itsekin tiesi, ettei mikään huippukokki ollut. Se ei kuitenkaan estänyt tai edes hidastanut häntä yrittämästä, ja niin hän ystävänpäivää edeltävänä iltana olikin taas kerran valloittanut keittiön.

Aiempina vuosina Riko ei ollut noteerannut kyseistä päivää käytännössä lainkaan, vaikka muut tytöt aina ostivat tai tekivät itse suklaata ihastuksen kohteilleen, poikaystävilleen tai ylipäätään ystävilleen, jotka sattuivat myös olemaan poikia. Sinä vuonna Riko oli kuitenkin päättänyt tehdä poikkeuksen ja leipoikin nyt suklaakeksejä koko Seirinin koripallojoukkueelle. Hän ruokkisi ilman muuta koko kundilauman ihan niin kuin teki aina, ja kun kaikki saisivat kekseistä tasapuolisesti osansa, kenenkään ei tarvitsisi ymmärtää väärin hänen tarkoitusperiään tai ajatuksiaan. Eihän keksien kuitenkaan ollut tarkoitus viestiä mitään tavallisesta poikkeavaa.

Riko leipoi ahkerasti parhaan taitonsa mukaan ja laittoi vielä isänsäkin koemaistamaan taikinaa ennen kuin uskalsi muotoilla siitä keksejä pellille. Hän hymyili koko urakkansa aikana ja oli lopputulokseen varsin tyytyväinen. Ensimmäinen pellillinen ehti päältä hieman tummua, mutta koemaistettuaan yhden ja pakkosyötettyään isälleen toisen hän totesi, että ne eivät olleet ehtineet onneksi palaa vaan maistuivat yhtä hyviltä kuin muutkin.

Valmiit keksit Riko jätti liinan alle jäähtymään ja siivosi sitten keittiötä leveä hymy yhä kasvoillaan. Huomennapahan hän todistaisi koko korisjoukkueelle, että ei hänkään ollut aivan menetetty tapaus keittiössä, ja pitäisi huolen, että jokaista jäsentä muistettaisiin ystävänpäivänä edes jotenkin.

[Larjus]

14. helmikuuta


Iltapäivän treenit oppituntien jälkeen olivat Rikon mielestä menneet varsin hyvin, vaikka Kagami oli ehkä ollut turhankin kuumapäinen ja aggressiivinen liikkeissään, ja Koga oli surkutellut matikankokeensa tulosta niin paljon, että se oli lopulta käynyt kaikkien hermoille. Riko kuitenkin nosti peukalonsa hyväksyvästi pystyyn koko joukkueelle ja passitti lauman pukuhuoneeseen suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Hän itse jäi vielä keräämään pallot varastoon.

Edellisenä päivänä leivotut suklaakeksit olivat Rikolla laukussa kahdessa muovirasiassa. Hän suunnitteli ilmestyvänsä pukuhuoneeseen siinä vaiheessa, kun saattoi olla varma, että joka jätkällä olisi vähintään housut jalassa, ja jakavansa keksit sitten kaikkien kesken. Hän kuvitteli jo tyytyväisenä mielessään, miten nämä mahtaisivat reagoida.

Riko jäi siistimään jo valmiiksi siistiä liikuntasalia vielä hetkeksi, jotta hänellä olisi edes näennäisesti jotain tekemistä, kunnes lopulta suuntasi itsekin kohti pukuhuoneita. Hän kantoi laukkuaan sylissään kuin se sisältäisi jotain äärettömän arvokasta ja tärkeää – ja ehkä se tavallaan sisälsikin.

Pukuhuoneen ovella Riko kuitenkin pysähtyi äkisti. Hän kuunteli poikien mekastusta sen läpi ja tunsi kuristavan tunteen hiipineen jostain hänen kurkkuunsa. Vielä eilen hän oli hymyillen leiponut keksejä ja kuvitellut, miten joukkueen jäsenet niihin reagoisivat, mutta nyt hänen olonsa oli vain kelju. Enää hänen ei tehnyt mieli antaa yhden yhtäkään keksiä kenellekään. Pojat aivan varmasti vain pitäisivät häntä nolona (että eikö hänellä muka ollut ketään muuta, jota lahjoa ystävänpäivänä) tai luulisivat, että hän piti heitä suunnilleen omana haareminaan.

Mitä hän oli edes ajatellut keksit leipoessaan?

Pukuhuoneeseen lopulta astuessaan Riko ei maininnut sanallakaan ystävänpäivää tai leipomiaan keksejä.

[Larjus]

15. helmikuuta


”O-ou, valkun leipomuksia!”

”Suklaakeksejä? Ystävänpäivähän meni jo. Vai eikö kukaan jätkä huolinut näitä?”

Rikon silmät kipinöivät tavalla, joka kyllä sai jokaisen Seirinin koripallojoukkueen jäsenen kiltisti vaikenemaan. Suunsa avanneet Kawahara ja Koga sulkivatkin ne välittömästi eivätkä uskaltaneet kommentoida enää mitään.

”Turvat kiinni!” Riko ärähti vielä, vaikka saikin pelkällä katseellaankin jokaisen hiljaiseksi. ”Kyllä minä tiedän, mikä päivä nyt on, ja nämä eivät olekaan mitään ystävänpäiväkeksejä!”

Vaikka edellisenä päivänä hänelle oli tullut jokin äkillinen, ylitsepääsemätön este keksien antamisen suhteen, nyt hän oli päättänyt, ettei veisi rasioita täysinä kotiin vaan syöttäisi ne koripallojoukkueelle vaikka väkisin. Enää ei ollut edes ystävänpäivä, joten kenenkään ei pitäisi vahingossakaan saada vääriä ajatuksia hänen teostaan.

”Suklaa on täynnä antioksidantteja ja magnesiumia, jotka edesauttavat verenkiertoelimistön ja lihasten kuntoa!” Riko vaahtosi työntäen jokaisen pelaajan käteen yhden keksin. ”Lisäksi se sisältää rautaa ja kalsiumia, joita niitäkin urheilijoiden ruokavaliossa on oltava riittävästi. Totta kai minä valmentajananne pidän huolen, että syötte juuri niitä ravintoaineita, joita tarvitsette! Sen ei pitäisi olla mikään yllätys, ei nyt eikä koskaan.”

”E-ei tietenkään”, Koga kiirehti sanomaan mutta katsoi saamaansa keksiä hivenen epäillen. Kaikki joukkueessa tiesivät suhtautua valmentajansa leipomuksiin varauksella.

”No?” Riko tapitti jokaista vuorollaan ja naputteli jalallaan lattiaa. Muut välttelivät hänen katsettaan.

”Kuulitte mitä Riko sanoi”, Hyuuga tokaisi sitten kovalla äänellä. ”Keksit turpaan joka iikka! Joukkueen kapteenina en hyväksy vastalauseita!” Hän kuitenkin näytti itsekin epäröivän oman keksinsä syömistä.

Parin sekunnin hiljaisuus tuntui ikuisuudelta. Lopulta sitten Kagami taittoi keksinä kahtia ja tunki toisen puolikkaan suuhunsa. Kaikki seurasivat hänen tekoaan herkeämättä kuin odottaen, että hän kaatuisi hetkenä minä hyvänsä kuolleena maahan.

”Tämä ei ole lainkaan hullumpaa”, hän totesi. ”Itse asiassa aika hyvää.”

Kagamin tunnustus sai Rikon hymyilemään ja muut joukkueen jäsenet haukkaamaan omia keksejään. Kaikkien reaktiot olivat varsin positiivisia, ja ei kulunut kauaa, kun jokainen halusi lisää, ja hetkessä rasiat olivatkin tyhjiä. Riko ei muistanut, milloin oli viimeksi tuntenut olonsa yhtä onnistuneeksi.

”Kiitos kekseistä”, Kuroko tuli vielä erikseen kiittämään häntä, kun kaikki olivat lähdössä kotiin.

”Ei haittaisi, jos sattuisit tekemään niitä jokin toinenkin kerta”, Kagami lisäsi.

Riko ei luvannut pojille mitään, mutta lupasi muistuttaa itseään asiasta.

[Larjus]

14. maaliskuuta


Riko oli ajatellut lounaan syötyään vain käyvänsä vessassa ja palaavansa sitten luokkaan seuraavaa tuntia odottamaan, mutta se jäi pelkäksi aikeeksi, sillä Hyuuga pysäytti hänet käytävällä ja pyysi mukaansa.

”Minulla on sinulle tärkeää asiaa”, tämä ilmoitti.

Riko ei ymmärtänyt, mikä asia olisi sellaista, että heidän piti kävellä ulos asti, mutta hän ei tivannut selitystä pitkään. Hänen pohti mielessään, halusiko Hyuuga mahdollisesti puhua jostain koripalloon liittyvästä, kun asia kerta oli niin tärkeää ja kiireellistä, mutta ei kai heidän silloin olisi tarvinnut lähteä ulos. Tyttö päättikin vain seurata perässä ihmettelyn sijasta.

Hyuuga johdatti Rikon koulun kulman taakse lähelle ulkovarastoja, jonne kenelläkään ei yleensä ollut asiaa, mutta juuri siksi he saisivatkin olla rauhassa. Riko jäi odottamaan, mitä asiaa Hyuugalla oikein olikaan, mutta ihan alkuun tämä pysyikin hiljaa. Hän ei ehtinyt kuitenkaan tokaista edes kysyvästi ”No?”, kun poika alkoikin jo kaivella koulupukunsa takin taskua.

”Tämä on sinulle”, Hyuuga sanoi sitten ja ojensi Rikolle kaksin käsin pienen paketin.

Tyttö otti paketin vastaan hämillään. ”Mikä tämä on?” hän kysyi.

”White Day -lahjasi”, Hyuuga vastasi. ”Täytyyhän sinun saada se kiitokseksi niistä kekseistä. Sanoin muillekin, että heidän on paras hoitaa oma osuutensa, mutta epäilen, että ei sillä ollut mitään vaikutusta…”

”Mutta enhän minä antanut niitä keksejä ystävänpäivänä”, Riko huomautti pidellen yhä saamaansa lahjapakettia hellästi käsissään. Hänen oli vaikea siirtää katsettaan sen sievästä punaisesta rusetista Hyuugaan. ”Ne olivat ihan tavallisia keksejä, eivät mitään ystävänpäiväjuttuja, ihan oikeasti…”

”No, minä olen asiasta eri mieltä”, Hyuuga sanoi hengitettyään muutaman kerran oikein syvään. ”Toivottavasti joka tapauksessa pidät lahjasta. Ajattelin sen sopivan sinulle.”

Riko avasi saamansa White Day -lahjan illalla kotona, ja silloinkin vasta kun oli hipelöinyt pakettia ja sen päällä olevaa silkkistä nauhaa ikuisuuden. Valkean, kimaltelevan paperin alta paljastui kaksi hopeanväristä hiuspinniä, joissa molemmissa oli pieni vaaleanpunainen rusetti. Riko piteli niitä kämmenellään, sormeili toisella kädellään otsahiuksiaan ja niitä sivussa pitäviä yksinkertaisia mustia hiuspinnejä ja muisteli Hyuugan sanoja. ”Ajattelin sen sopivan sinulle…”

Riko suorastaan syöksyi peilin ääreen, vaihtoi vanhat hiuspinninsä uusiin ja jäi tuijottamaan heijastustaan arvioiden. Hyuugan sanat eivät hävinneet hänen mielestään mihinkään vaan polttivat nyt jossain rintakehän uumenissa. Vaikka näky peilissä poikkesikin tutusta ja tavallisesta, Riko päätti, että käyttäisi Hyuugalta saamiaan hiuspinnejä koko loppuelämänsä.

[Grenade]

Awww jei, kivaa, että sait tän valmiiksi! Ja musta oli tosi sopivaa, että julkasit just ystävänpäivän jälkeen, jos kyseessä kerran ei todellakaan olleet mitkään ystävänpäiväkeksit. Ihanaa saada lukea Rikostakin välillä jotain ja muutenkin tällaisesta koko korisjoukkueen meiningistä! En yhtään epäile, etteikö jätkät olis epäileviä managerinsa tuotoksista, kun on kyseessä leipominen, sen verran monta on joutunut sille uhriksi, oi voi. Vaan ehkä siinäkin voi kehittyä ja ehkä jopa Rikokin. Tykkäsin kovasti, et tää oli jaettu näin neljään osaan, ja jokaisessa oli oma teemansa.

Riko leipoi ahkerasti parhaan taitonsa mukaan

Oh no, vähän jo pelkäsin, et mitä on tulossa, koska joskus ei se paraskaan taito tarkoita hyvää. Vähän harmitti hänen puolestaan, että lopulta meni ystävänpäivänä fiilis keksien jakamisesta, mutta onneksi hän sai hyvää palautetta niistä sitten päivää myöhemminkin. Varmasti olisivat pojat niitä arvostaneet ihan varsinaisena juhlapäivänäkin, vaikka ehkä olisivatkin leikkisästi jotain naljailleet.

”Kuulitte mitä Riko sanoi”, Hyuuga tokaisi sitten kovalla äänellä.

Aww, kapteeni tulee ja pelastaa päivän. <3 Ja kapteeni vielä muistaa white day -lahjalla. Mahtoiko sittenkään pakottaa koko joukkuetta tekemään niin vai olikohan taustalla vain omat intressit... hih. Ihanan lahjan oli keksinyt, niin sopiva Rikolle, ja Riko varmasti sitä arvostaa.

Kiitos tästä kivaisesta ficistä! ^^

[Fairy tale]

Riko ja keittiö. Hui. Silloin voi tapahtua ihan mitä tahansa. Harmitti kyllä Rikon puolesta, että eikö hän niitä keksejä nyt laitakaan jakoon. Mutta sitten mietin, että tuollainen ajatus voisi vallan hyvin itsellekin tulla. Että minä tahansa muuna turhana päivänä, mutta ei missään nimessä ystävänpäivänä, koska siihen liittyy tietynlaista latausta. Kiva että keksit tekivät kauppansa seuraavana päivänä.

”Kuulitte mitä Riko sanoi”, Hyuuga tokaisi sitten kovalla äänellä. ”Keksit turpaan joka iikka!"

Pelastava ritari saapuu! Hyuuga on sitten - mainio. Ihana.

Ja Kagamin suora kehu kekseistä sai toisetkin niitä syömään. Hatunnosto Kagamille. Hän ei kehu turhaan.

Toi Hyuuga ja Riko on sitten jotain söpistä. Olipa mieltä lämmittävä pieni lahja nuo hiuspinnit koristeineen. Awww. Tuo White Day ei ole kauan ollut tiedossani. Olisiko alle vuosi sitten kuullut siitä ensimmäisen kerran. Kiitos kivasta tekstistä. 

[Larjus]

Grenade: Joo se pieni "myöhästyminen" sopi tähän loppujen lopuksi hyvin Seirinin jätkiä ei olis varmaa paljoa hetkauttanut puoleen tai toiseen se, kumpana päivänä keksejä sattuvat saamaan. Olisivat varmaan kyllä keksineet jotain sanottavaa, kun sellaista irtosi 15. päivä myös Mut tärkeintä oli, että keksit tekivät hyvin kauppansa ja Rikokin sai onnistumisen kokemuksia. Kiva kirjoittaa välillä muutakin kuin sitä vitsiä, että lopputulos on hyvistä yrityksistä huolimatta kamala. Huomaa myös sen, miten paljon vaivaa Riko näki joukkueensa jäsenten eteen ♥

Aww, kapteeni tulee ja pelastaa päivän. <3 Ja kapteeni vielä muistaa white day -lahjalla. Mahtoiko sittenkään pakottaa koko joukkuetta tekemään niin vai olikohan taustalla vain omat intressit... hih. Ihanan lahjan oli keksinyt, niin sopiva Rikolle, ja Riko varmasti sitä arvostaa.

Totta kai kapteeni pelastaa Ja myös näkee koko tilanteen tarkemmin kuin muut ja myös toimii sen mukaan! Sitä ei tarina kerro, sanoikohan muulle joukkueelle oikeasti mitään, sen saa jokainen kuvitella itse ;3c Ja kiitos! Mä mietin tovin, että mitäköhän Hyuuga vois Rikolle hankkia, ja päädyin sitten pinneihin, kun se niitä about joka päivä käyttää, joten hyödyllinen lahja! Lisäksi pinnit pääsevät vahvistamaan sitä Rikon söpöä puolta. Kyllähän se tuntuu kivalta, kun mukava poika antaa lahjaksi söpöjä pinnejä ja sanoo, että ne sopisivat hyvin :3

Kiitos itsellesi ihanasta kommentista! ^^


Fairy tale: Riko ja keittiö on tosiaan aika vaarallinen yhdistelmä, mutta joskus hänkin onnistuu. Keksitkin piti lopulta pistää jakoon, vaikka alkuperäinen suunnitelma vähän vesittyikin oman hermoilun ja yliajattelun takia, näkihän Riko kuitenkin niin paljon vaivaa leipoessaan koko joukkueelle.

Hyuuga on tosiaan pelastava ritari Pitäähän kapteenin huolehtia koko joukkueesta, myös valmentajasta. Auktoriteetti hyötykäyttöön Kagami on rohkea ja maistaa eka, mut sehän nyt onkin semmoinen suursyömäri. Eikä tosiaan kehu turhasta. Siksi luonnollisestikin kaikki noudattavat viimeistään hänen esimerkkiään, kun Hyuugan sanojenkin jälkeen vähän vielä epäilytti (jopa Hyuugaa itseään XD).

Toi Hyuuga ja Riko on sitten jotain söpistä. Olipa mieltä lämmittävä pieni lahja nuo hiuspinnit koristeineen. Awww.

Mulla on pien heikkous heille parina, pakko oli (/w\) Vähän on sarjassakin välillä semmoista tunnelmaa, että jotain tunteita heillä olisi toisiaan kohtaan... Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit lahjavalinnasta! Tossa ylempänä jo selittelinkin vähän ajatuksiani sopivaa lahjaa miettiessä. Käytännöllistä mutta söpöä. Täydellinen valinta siis

Kiitos sinullekin ihanasta kommentista! Mukavaa että tykkäsit.