Kirjoittaja Aihe: Muumit: Riippumattorakkautta | S | Perhe-elämä slice-of-life  (Luettu 3215 kertaa)

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 553
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nimi: Riippumattorakkautta
Kirjoittaja: Crysted
Fandom: Muumit
Ikäraja: S
Genre: Perhe-elämä slice-of-life
Yhteenveto: “Älä rankaise itseäsi suunnitelmien muuttumisesta, palkitse itseäsi saavutuksistasi.”
A/N: Osallistuu haasteeseen Kesäfest. Tunnelman luomiseksi lisäsin tähän muumimusiikkilinkkejä, jotka vie youtubeen, joten lukukokemuksen maksimoinnin kannalta suosittelen lukemaan koneella, jotta voi availla niitä.

Spoiler: kesäfestin inspiskohdat • näytä
Nimi: 9. Riippumattorakkautta
Aloituslause: 13. Kaikki oli jotenkin hiljaista, herkkää ja hienovaraista.
Pakolliset sanat: 18. nuttura, pisara, sitruuna, jarruttaa, äkkipikainen
Teema: 26. Loma ja lomailu. Onko kesällä vain aikaa? Mihin sen kaiken oikein käyttäisi? Rentoa loikoilua nurmikolla vaiko kenties aktiivilomailua?


(x)

Kaikki oli jotenkin hiljaista, herkkää ja hienovaraista. Ainakin sen pienen hetken ajan heti aamiaisen jälkeen, kun luonto vasta heräili ja Muumipappa makasi riippumatossaan aamutorkuilla silinterihattu silmien päällä. Sen pienen hetken ajan aurinko lämmitti tassuja juuri sopivasti ja aamutuuli keinutti riippumattoa hellästi. Muumipappa rakasti näitä pieniä hetkiä aamiaisen jälkeen, kun maailma tuntui pysähtyneen. Tietysti kaikenlaista pitäisi tehdä tänään: käydä palauttamassa Hemulilta lainatut kirjat, korjata hajoava kaivon reunus, suunnitella muistelmien toisen tarinakaaren rakennetta ja etsiä syksyksi hakattavia puita… mutta ei vielä. Tämän pienen hetken ajan Muumipappa sai vain olla ja nauttia kesäisen aamuauringon lämmöstä.

Mutta ne aamuhetket olivat nimensä mukaisesti pieniä, sillä Muumilaakso ei ollut aivan niin hiljainen kun luultiin.

(x)

Jokin löi yllättäen silinterihatun pois Muumipapan silmiltä. Muumipappa säpsähti niin, että melkein tipahti riippumatosta.

“Anteeksi”, huikkasi ritsan kanssa sohiva Pikku-Myy, joka parhaillaan kaivoi taskustaan uutta kuusenkäpyä ammuntaa varten, “yritin osua Nipsuun.”

“Älä yritä”, riippumaton toisella puolella hätäisesti liikkuva Nipsu pyysi yrittäessään löytää turvallista reittiä Muumitalon ovelle, jota kautta hän ei joutuisi lähestymään Pikku-Myyn tulitusta. “Olen viaton siviili!”

“Ruokarohmu sinä olet!” Pikku-Myy virnisti ja ampui toisen kävyn Nipsua päin, jota tämä hyppäsi karkuun juuri ajoissa. “Vai väitätkö, ettet muka ole nytkin menossa syömään Muumeille?”

“Sinäkin syöt aina Muumitalossa!”

“Minä syönkin neljäsosan sinun annoksiisi verrattuna”, Myy huomautti.

“Lapset lapset”, Muumipappa yritti rauhoitella ja kurkotti kohti maahan tippunutta hattuaan. Tasapainon pitäminen oli hankalaa, kun yritti samalla kurkottaa eteenpäin, mutta pikku hiljaa hänen käpälänsä hivuttautui lähemmäs hatun lieriä. “Ruokaa riittää kyllä kaikille”, Muumipappa ähkäisi ja sai viimein napattua hattunsa ja kellahdettua sitten takaisin riippumaton suojiin.

“Sano se hänelle”, Nipsu pyysi ja luikki toisen puun taakse, johon riippumatto oli kiinnitetty.

“Myy-” Muumipappa aloitti laittaessaan hattuaan päähänsä, mutta hattu ei koskaan saavuttanut määränpäätään, sillä Pikku-Myyn käpy lennätti hatun jälleen nurmelle.

“Olen selvästi kertonut teille liikaa villin lännen tarinoita, jospa vaihtaisin iltatuokioiden tarinat meriseikkailuihin”, Muumipappa tuumi katsellen sisäisesti huokaisten hattunsa perään, joka oli kierinyt kauemmaksi kuin edelliskerralla.

“Ei kiitos, merelliset tarinat saavat minut voimaan pahoin”, Nipsu uikutti puun takaa kurkkien.

“Minä pidän villistä lännestä!” Myy hihkaisi hapuillen taskuistaan lisää käpyjä. “Äh, kävyt loppuivat”, hän huokaisi harmissaan.

Nipsu sen sijaan huokaisi helpotuksesta. “Hyvä”, hän sanoi ja uskaltautui esiin puun takaa, mutta siinä vaiheessa Pikku-Myyn punainen nuttura oli jo ehtinyt kadota pitkäksi venähtäneen nurmikon joukkoon ja Nipsu pälyili ympärilleen varautuneena Myyn hyökkäyksen johdosta.

Kohta ruoho pitäisi leikata, sillä pian vihreisiin varsiin ei tepsisi muu kuin viidakkoveitsi, Muumipappa tuumi alkaessaan taas kurkottaa hattuaan kohti.

(x)

Muumipappa ei kuitenkaan saanut hattua käpäliinsä, sillä yllättäen Nipsun vierestä ruohikon keskeltä hyppäsi esiin Myy joka huusi: “Pöö!”

Samalla hyppäsi ilmaan Nipsu, joka huusi “Ääk!” ja tarrasi kiinni riippumaton naruihin.

Niinpä seuraavaksi, pudotessaan riippumatostaan alas, huudahti Muumipappa: “Au!”

“Katso nyt mitä teit Nipsu”, Pikku-Myy sanoi ja pudisteli päätään.

“En se minä ollut”, Nipsu puolusteli ja siirtyi kauemmas riippumatosta.

“Sinä tartuit riippumattoon”, Pikku-Myy huomautti.

“Koska sinä pelästytit!”

“Noh, noh”, Muumipappa sanoi noustessaan ylös kuonoaan hieroen, “Menkäähän jo sinne aamiaiselle. Ja anna tuo ritsa minulle, Myy, se on vaarallinen.”

“En anna”, Myy sanoi ja laittoi kätensä puuskaan.

“Sinä tähtäsit Nipsuun, mutta osuit hattuuni kaksi kertaa. Jos joku tässä tilanteessa on viaton sivullinen uhri, se on hattuni.”

Myy ojensi ritsan Muumipapalle nuristen ja lähti sitten kulkemaan sisälle päin najaillen Nipsun omahyväisille kommenteille. Muumipappa ehti juuri kivuta takaisin riippumattoon jatkamaan rauhallista hetkeään, mutta ovi kävi taas ja ulos kiiruhti hänen nimeään huhuileva Muumipeikko.

(x)

Muumipappa nosti juuri silmilleen asettamansa silinterihatun päästään ja katseli Muumipeikkoa, joka kiiruhti häntä kohti kantaen jotain. “Mitä poika?”

“Niisku teki meille tällaisen potkulaudan, mutta sen pyörät jumittavat. Osaatko korjata sen, vai kysynkö Niiskulta?”

“Tottahan minä osaan”, Muumipappa sanoi ja kierähti alas riippumatosta tutkaillakseen potkulautaa. Hän rullasi jumittavaa pyörää hetken ajan edestakaisin. Niisku oli tehnyt potkulaudasta tukevan sorttisen ja siinä oli ihmeen paljon ruuveja, joita pitäisi alkaa avaamaan, jos haluaisi selvittää mikä pyörässä mätti. “Tuohan työkalupakkini kellarista”, Muumipappa pyysi ja asetti potkulaudan maahan, mutta ruoho oli niin pitkää, että potkulauta katosi sen sekaan hetkessä.

(x)

Niinpä Muumipappa tarttui ruohonleikkuriin ja alkoi huristella sillä riippumaton edustalla. Voikukat saivat kyytiä ja leikatut ruohenkorret värjäsivät tassut vihreiksi. Saatuaan pienen pläntin ajeltua, Muumipappa huomasi, että näytti melko tyhmältä jättää se pieni pala leikattua ruohoa kaiken muun pitkän ruohon keskelle, joten hän jatkoi ruohon leikkausta hieman enemmän ja enemmän ja sitten olikin koko Muumitalon kukkulan ruoho ajettu. Muumipappa vei ruohonleikkurin takaisin vajaan ja sai viimein ryhdyttyä Muumipeikon potkulaudan pariin.

“Joko olet korjannut sen?” kuistille takaisin ilmestynyt Muumipeikko uteli.

“Hetki vain”, Muumipappa ähkäisi ruuvatessaan laudan ruuveja auki. Aurinko porotti kovin lämpimästi mustan hatun läpi. Olihan hänellä jossain viidakkohattu, joka suojaisi vähän enemmän kuin silinterihatun ohuet lierit.

“Voin viedä sen Niiskunkin luokse, jos et saa sitä korjattua”, Muumipeikko ehdotti.

“Ei ei, kyllä tämä tästä”, Muumipappa vakuutti. Nyt ruuvit oli saatu irralleen ja yhtäkkiä laudasta alkoi tipahtelemaan nurmelle kaikenlaisia osasia. Miten yksi potkulauta voi olla niin monimutkainen? “Viidakkohattu suojaisi auringolta, kipaisepa katsomaan löytyisikö se kellarista.”

Muumipeikko meni, mutta kului muutamia minuutteja ja sitten ainakin kymmenen, eikä aurinko suinkaan levännyt. Onneksi Muumipappa ei ollut äkkipikaista sorttia, koska paahtava aurinko ja potkulaudan ihmeelliset osaset kyllä koettelivat hänen hermojaan. Auringosta tuskastuneena Muumipappa suuntasi viileään kellariin, josta hän kuuli lasten leikin ääniä.

(x)

“Minun vuoroni olla sankari!”

“Eipäs, minä pidän viittaa!”

“Nipsu, Myy, antakaa olla, toinen voi olla ritari.”

“Täällä on myös toinen kruunu.”

Portaat alas päästyään Muumipappa näki kellarissa vallitsevan kaaoksen. Muumipeikko, Niiskuneiti, Myy ja Nipsu olivat näköjään löytäneet jostain naamiaisasuja, joita he parhaillaan koettivat ylleen. Myy hukkui samettiviitan kätköihin, Nipsulla oli kasvoillaan musta maski, Muumipeikolla kädessään miekka sekä vyötäisillään asevyö ja Niiskuneidillä prinsessamekko sekä kutreillaan kruunu.

“Anteeksi isä, unohdin sen hatun”, Muumipeikko pahoitteli huomattuaan Muumipapan. “Olimme etsimässä sitä, mutta sitten löysimme nämä naamiaisasut ja-”

“Ei se mitään, löytyikö hattua?” Muumipappa sanoi yrittäessään olla astumatta lattiaa peittävien naamiaisasujen päälle.

“Ei vielä”, Muumipeikko sanoi ja kiskoi hyllyltä toisen laatikon, mutta samalla se koko hyllyrivi sortui ja sen mukana rojahtivat kaikki tavarat alas. Muumipeikko ja muut hyppäsivät nopeasti kauemmas.

“Voi ei!” Muumipeikko kauhistui. “Anteeksi, en tarkoittanut.”

“Ei hätää, hyllyt olivatkin vanhoja. Oletteko kunnossa?” Muumipappa sanoi ja tarkkaili lapsia, jotka nyökkäilivät. Muumipeikko näytti kovin syylliseltä. “Rakennan hetkessä uuden hyllylevyn jämälaudoista”, Muumipappa vakuutti tutkaillessaan vahinkoja. Muutama hillopurkki oli mennyt rikki naamiasasujen päälle. “Nipsu, lakaise lasinsirpaleet tuolla luudalla, Muumipeikko, auta nostamaan tämä hyllynosa. Niiskuneiti, Myy, kerätkää vaatteet lattialta ja peskää ne, jotka likaantuivat.”

Kellarin siivoamisessa meni aikansa, mutta Muumimamman lounaasta sain paljon puhtia ja niinpä uusi hyllylevy löysi kellarista paikkansa. Urakan jälkeen kellari oli sen jälkeen entistä ehompi ja siistimpi. Viidakkohattukin löytyi, jolloin hän pääsi viimein potkulaudan korjaamisen pariin.

Pienen hetken ajan Muumipappa ehti epäilemään taitojaan, kun potkulaudanosaset hyppivät kukin omaan suuntaansa, mutta viimein hän sai kuin saikin potkulaudan korjattua. Työssä oli mennyt aikansa, mutta Muumipappa oli tyytyväinen nähdessään Muumipeikon rullailevan sillä alas mäkeä.

(x)

Muumipappa laski viidakkohatun maahan ja tarttui silinterihattuunsa. Hän huokaisi ja kellahti riippumattoon katselemaan kuinka haapojen vihreät lehdet kimaltelivat auringonvalossa ja kahisivat rauhallisesti toisiaan vasten. Pieniä hetkiä.

“Toin sitruunamehua”, Muumimamma huikkasi. “Ajattelin, että voisit kaivata kylmää juotavaa ennen iltapalaa. Tuntuu hassulta juoda kahvia näin lämpimällä.”

Muumipappa vilkaisi tarjottimen kanssa häntä kohti lähestyvää vaimoaan, nousi istumaan riippumatolle ja laittoi hatun päähänsä.

“Sinä se sitten olet huomaavainen, kiitos kultaseni”, Muumipappa sanoi ottaessaan mielellään vastaan haaleankeltaisen lasin, jonka sisällä uiskenteli jääpaloja ja sitruunaviipaleita. Kylmä mehu maistui virkistävältä. “Istahdahan viereeni.”

“Mahtaako kestää”, Muumimamma epäili, mutta istui kuitenkin. Mehulasista loiskahti pisara Muumipapan polvelle, mutta kesä kuivaa sen minkä kastelee.

“Vai että on jo ilta”, Muumipappa huokaisi katsellen auringon siirtymistä kohti yksinäisiä vuoria. “Ei uskoisi.”

“Valo on sekä kesän lahja että kirous”, Muumimamma myötäili siemaisten omaa lasillistaan.

“Ei vain siksi”, Muumipappa huokaisi. “Istuskelin riippumatossa koko päivän. En saanut mitään tehtyä: en palautettua Hemulin kirjoja, en kaivon korjausta, en puiden etsimistä, en muistelmien edistystä. Miten sitä vanhana väsyy tyhjänpanttina olemisesta.”

“No mutta pappa”, Muumimamma jarrutti toista. “Olet kaukana tyhjänpantista. Selvitit Myyn ja Nipsun riidan, sait suostuteltua Myyn luopumaan ritsastaan, leikkasit nurmen koko pihalta, siivosit kellarin ja korjasit Muumipeikon rullalaudan.”

“Kappas”, Muumipappa tajusi ja rapsutti kuonoaan. “Niinpä taisin tehdä.” Riippumattoaika olikin sitten jäänyt aika vähäiseksi.

“Älä rankaise itseäsi suunnitelmien muuttumisesta, palkitse itseäsi saavutuksistasi”, Muumimamma sanoi ja kohotti lasiaan kohti Muumipapan lasia. Muumipappa hymyili ja kilautti lasinsa reunaa toista vasten.

Samassa Muumipapan hattuun osui käpy ja se lensi nurmelle.

“Tällä kertaa tähtäsin hattuun!” Myy nauroi ja kipitti karkuun takaisin varastaman ritsansa kanssa.

Muumipappa naurahti ja pudisteli päätään. “Lapset. Olisi se elo erilaista ilman heitä.”

“Olisi tosiaan”, Muumimamma myötäili. “Kovin paljon tyhjempää.”

“Niin”, Muumipappa totesi. “Kyllähän nuo lapset joskus laittavat minut koville, mutta eivät he mitään voisi tehdä, joka vähentäisi minun riippumatonta rakkauttani heitä kohtaan.”

“Riippumattorakkautta”, Muumimamma naurahti ja keinutti hieman riippumattoa.

“Riippumattorakkautta”, Muumipappa toisti maistellen sanaa. “Se olisi hyvä luvun nimi. Mikäli mahdan päästä muistelmissani tähän päivään saakka.”

“Pääset toki”, Muumimamma vakuutti, eikä hänen äänessään ollut tippaakaan epäilyä, mitä Muumipappa arvosti.

Kyllä hänen elämänsä olisi totisesti paljon tyhjempi ilman perhettä.
« Viimeksi muokattu: 07.06.2019 20:02:50 kirjoittanut Crysted »

Never underestimate the power of fanfiction

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 383
  • Lunnikuningatar
Tämäpä olikin hyväntuulinen! En ole muistaakseni koskaan aiemmin lukenut muumificciä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. :) Pidin kovasti siitä, miten tarinan juonta oli helppo seurata, mutta vaikka jutun juuston tajusikin nopeasti, sen käänteitä ei silti voinut arvata. Vaikka sitä tiesikin, että Muumipappa tuskin pääsisi ihan heti takaisin riippumattoonsa rentoutumaan, oli hauskaa nähdä, mikä kulloinkin häntä viivyttäisi. Ja ilahduin kyllä, kun Pappa sai sitten kuitenkin lopulta hetken hengähtää Muumimamman seurassa ja nauttia kylmästä juotavasta. Oli hän sen moisen päivän jälkeen ansainnutkin. :D

Muutkin hahmot tuntuivat omilta itseiltään ja pystyin jopa kuulemaan vanhan sarjan ääninäyttelijöiden äänet mielessäni, vaikka en ole sitä katsonut vuosiin. Musiikkipätkiä en tällä kertaa voinut kuunnella, koskapa luin tämän hiljaisena hetkenä töissä, mutta ehkä vielä joskus palaan niidenkin pariin. :)

Yhden typon löysin: Riippuamttoaika olikin sitten jäänyt aika vähäiseksi.

Kiitos suloisesta kesätekstistä! :)


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 553
  • inFINIty
    • Listaukseni
Nevilla: Kiva että päätit korkata muumificcien luvun tällä ficillä ja vielä pidit! (tää onkin suht turvallinen valinta, t. olen kirjottanut paljon pahempaakin matskua muumiesta :D) Mukavaa, että pidit juonen kulusta ja lopusta, itsekin tykästyin kovasti papan ja mamman rauhalliseen riippumatossa istuskeluun. Hyvä, että pongasit tuon typon, kiitos kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 139
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vaihdokkaista hyvää päivää! :)

Voi että, tämä tarina jos mikä sopii Vaihdokkaiden tämänkertaiseen hyvänmielentekstiaiheeseen. Muumit on minulle muutenkin sellainen hyvän mielen fandom, ja slice of life -henkinen perhe-elämä saa sekin levolliselle mielelle. Nautin tämän lukemisesta siis todella. Vielä kun tämän parissa sai tunnelmoida tulevaa kesää, oli lukukokemus entistäkin antoisampi. Oli hauskaa tutustua Kesäfestin tuotokseen ja vieläpä tällä otsikolla, joka oli minusta jotenkin sympaattinen haastetta pystyttäessäni. Aluksi mietiskelin, mikä tässä tarinassa oikein onkaan riippumattorakkautta, mutta lopun riippumaton rakkaus ja riippumattorakkaus tarjosivat antoisan ahaa-elämyksen! Kerrassaan mainio tulkinta otsikosta.

Pidän siitä, kuinka teksti rakentuu Muumipapan rauhallisen kesäpäivän ympärille, vaikkei se loppujen lopuksi niin kovin rauhallinen olekaan! Vehkan tavoin minäkin tykästyin siihen, kuinka ideasta saa helposti kiinni, mutta käänteet ovat kuitenkin ennalta-arvaamattomia. Lukiessani odotin jännityksellä, mikä milloinkin muuttaa Muumipapan suunnitelmat. Käänteet tuntuvat uskottavilta ja varsin muumimaisilta: esimerkiksi Nipsua härnäävä Myy ja kellarista naamiaisasuja löytäneet lapset tuntuivat minusta ihan siltä kuin olisin katsonut Muumeja. Muumi-musiikkikin toi oman säväyksensä lukukokemukseen, ja se aiheutti sen, että oikein kuulin hahmojen äänetkin vanhoina tuttuina ääninäyttelijöinä. Onpa hauska idea linkittää tekstin lomaan taustalle sopivaa tunnelmointimusiikkia! Erityisen sopiviksi koin toisen ja viimeisen musiikkipätkän, mutta muutkin kyllä sävyttivät lukuelämystä kivasti.

Muumipapalla on kyllä aivan kadehdittavan hyvät hermot! Hän suhtautuu ihailtavalla lempeydellä ja ymmärryksellä lasten tohelluksiin. Hän malttaa sovitella riitaa ja korjata potkulautaa, eikä hän kilahda kellarin romahtaneesta hyllytasostakaan. Siinäpä vasta isähahmo vertaansa vailla! Ihanaa, että hän lopussa pääsee takaisin riippumattoon hengähtämään ja saa vielä Muumimamman sitruunamehuakin virkistykseksi. Tästä lempikohdastani tulee vastustamattoman levollinen kesäfiilis:
Hän huokaisi ja kellahti riippumattoon katselemaan kuinka haapojen vihreät lehdet kimaltelivat auringonvalossa ja kahisivat rauhallisesti toisiaan vasten. Pieniä hetkiä.

Kiitos kovasti, pidin paljon! :-* -Walle
I’ve transformed every verse within me
and given in to the courage
that still burns



still burns

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 553
  • inFINIty
    • Listaukseni
Walle: Jei, mukavaa että pidit :)) Kesäinen ja hyvänmielenteksti tämä tosiaan oli - ja hei, kesä on koko ajan lähempänä! Tuo Kesäfestin otsikko kyllä antoi suuren osan inspiraatiosta tähän tekstiin :) Rauhallinen kesäpäivä ei tosiaan ollutkaan ihan niin rauhallinen, mutta ainakin sellaisia hyvänmielen askareita tuli hodieltua, vaikka potkulauta olikin kinkkinen korjattava. Muumimusiikki tämmösten tekstien mausteena jotenkin tuo kyllä munkin mielestä niin fiilikset joten mukavaa että kuuntelit ne :) Muumipappa on kyllä oivallinen isähahmo, varsinkin juurin näissä vanhoissa muumeissa (vähän offia mutta mielestäni hänestä on tehty vähän liian höpsö Muumilaakso-sarjassa ja kirjoissa hän on ehkä vähän enemmän itsekeskeinen), sanoisin että yksi parhaita missä tahansa tv-sarjassa :D Kiitos ihanasta kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction

Marzzuu

  • Undómiel
  • ***
  • Viestejä: 778
  • Tie vain jatkuu jatkumistaan.
❤️Muumit, osasin heti kuvitella itseni näkymättömänä päästäisenä Muumilaaksoon seuraamaan päivän tapahtumia ja muumificcit ovat itsellä olleet koronakevään lohtu ja turvapiste. :)
Á Elebereth!"


Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 553
  • inFINIty
    • Listaukseni
Marzzuu: Oi, ihanaa jos pystyit kuvittelemaan itsesi osaksi muumimaailmaa :) Muumificit on <3 Kiitos kommentistasi!

Never underestimate the power of fanfiction

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 665
Halusin kommentoida tekstejäsi ihailijakaarti-haasteen tiimoilta ja listaustasi selatessa tekikin yllättäen mieli tarttua muumificciin :). Tätä oli tosi hauska lukea, kun laittoi aina valitsemasi taustamusiikin soimaan jokaisen pätkän kohdalla, ne sopivat tunnelmaan ihan täydellisesti! En ole hirveästi lukenut muumificcejä, mutta tämä oli sopivan lempeää ja hauskaa luettavaa muumifanille <3

Tässä oli todella paljon hymyilyttäviä yksityiskohtia, kuten Pikky-Myy ritsan kanssa, Nipsu huutamassa “Olen viaton siviili!”, merisairautta aiheuttavat meritarinat ja villinlännen tarinoista pitävä Myy,  ruohosta vihreäksi värjäytyvät tassut, viidakkohattu, kellarin hillopurkit ja Muumimamman sitruunamehu. Vaikka päivän aikana tapahtui jos jonkinlaisia kommelluksia, oli ihanan muumimaista, että lopussa vallitsi rauha Muumipapan ja Mamman keskustellessa. Mamman viisaudet ovat parhautta ja on ihanaa, miten hän muistuttaa Pappaa, ettei päivä suinkaan mennyt harakoille, vaikka siltä tuntui.

Kiitos tästä, ihana hyvän mielen teksti!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 553
  • inFINIty
    • Listaukseni
Thelina: Hauskaa että tartuit tähän ja kiva myös että käytit hyväksi noita taustamusiikkeja :) Hih, muumilaaksossa sattuu ja tapahtuu mutta löytyi papalle ja mammalle rauhaisakin hetki lopussa, kiitos kommentistasi :)

Never underestimate the power of fanfiction