Kirjoittaja Aihe: Hazbin Hotel: Kadotettu puoli (S, Alastor, oneshot)  (Luettu 1195 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Kadotettu puoli
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: Hazbin Hotel
Characters: Alastor (+ Charlie Morningstar & Vaggie)
Genre: Drama, hahmopohdintaa
Rating: S
Disclaimer: Sarja ja sen hahmot ovat Vivziepopin luomuksia, minä vain lainailen niitä. En ole saanut rahallista korvausta kirjoittamisesta.
Summary: Charlien tilanne oli saanut hänet muistamaan oman äitinsä sekä elämänsä ihmisenä.

A/N: Osallistuu haasteeseen Kielimuuri ja sen murtajat II, kielinä englanti sekä Louisianan kreoli. Alastorin, kuten ei muidenkaan hahmojen, menneisyydestä ja elämästä ihmisenä ole kerrottu hirveästi ja yksityiskohtaisesti, mutta murusetkin siitä riittivät inspiraatioksi ;D

Omistan ficin Maissinaksulle, joka minut alun perin tähän(kin) helvettiin kiskoi mukanaan ;D Kiitos ja ole hyvä.



Kadotettu puoli


Hotellin aulaan astellessaan Alastor huomasi heti vähän matkan päässä hieman surkean näköisen Charlien, joka puhui puhelimeensa ääni sana sanalta murentuen. Lopulta tämä katkaisi puhelun ja lysähti aulan sohvalle istumaan hartiat lysyssä. Naisen käytös herätti orastavan mielenkiinnon Alastorissa, joka harkitsi jo lisäävänsä itsensä osalliseksi tilannetta. Vaggie kuitenkin ehti hänen edelleen.

”Charlie, mitä nyt? Onko kaikki hyvin?”

”On – ei – on – ei kun äh...” Charlien huokaisi syvään. ”Yritin vain soittaa äidille.” Enempää hänen ei tarvinnutkaan tilannetta valottaa, sillä Vaggie ymmärsi loput sanomattakin.

”Tiedän”, tämä nyökkäsi pienesti vetäen samalla tyttöystävänsä kainaloonsa. ”Ehkä hän vielä jonakin päivänä vastaa.”

”Niin, ehkä… En tosin edes ole varma, mitä sanoisin hänelle...”

Alastor oli jo melkein keskeyttämässä kaksikon hiljaiseksi vaipuneen tunteikkaan hetken, mutta sitten hän tulikin toisiin aatoksiin ja päätti jatkaa matkaansa huoneeseensa, jonne oli alun perinkin ollut suuntaamassa. Charlien tilanne oli saanut hänet muistamaan oman äitinsä sekä elämänsä ihmisenä.

Äiti oli ollut Alastorille maailman tärkein henkilö, ja tämän poismeno oli koskettanut häntä syvästi. Kun hän sitten oli itse kuoltuaan joutunut Helvettiin, hän oli hetken aikaa ehtinyt toivoa kohtaavansa tämän jälleen. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt. Ei tietenkään ollut, sillä totta kai hänen rakas äitikultansa oli jo eläessään lunastanut itselleen taivaspaikan. He eivät tulisi tapaamaan enää koskaan.

Mutta siltikin nojatuoliin vaipuessaan Alastor mietti, mitä itse tekisi tai sanoisi, jos saisikin nähdä äitinsä vielä edes kerran. Siitä muodostui hänelle hetkessä varsin haastava kysymys, mutta ei siksi, etteikö hän olisi tiennyt. Voi, kyllä hän tiesi. Ongelma olikin enemmän siinä, ettei hän osannut.

Alastor oli syntymästään lähtien kasvanut monikielisessä ympäristössä, mutta heidän kotonaan oli aina puhuttu lähes yksinomaan Louisianan kreolia. Se oli ollut heidän perheensä ja lähipiirinsä kieli, tärkeä osa identiteettiä, jotain melkein jopa pyhää, eikä englannilla ollut ollut paikkaa siinä pienessä kuplassa. Iän myötä kupla oli kuitenkin käynyt Alastorille aivan liian pieneksi, ja suuressa ulkomaailmassa, jonne hän oli palavasti halunnut, kaiken kommunikoinnin ensisijainen kieli oli englanti. Sitä seikkaa oli ollut mahdotonta välttää, jos oli halunnut olla osa muutakin kuin vain lapsuutensa pientä, suljettua lähipiiriä. Ei siis ollut kestänyt kauaakaan kun englanti oli jo syrjäyttänyt kreolin Alastorin vahvimpana kielenä, ja äidin kuoltua hän oli lopettanut kreolin puhumisen kokonaan. Mitä merkitystä äidinkielellä muka oli ilman äitiä.

Kuinkahan kauan siitäkin kaikesta oli? Sata vuotta, kenties? Alastor ei ollut täysin varma, sillä aika kului Helvetissä melkein kuin omaa tahtiaan, ja ilman jokavuotisia puhdistuksia olisi ollut vaikea edes arvioida. Niin kauan aikaa oli kuitenkin kulunut, että Alastor oli ehtinyt unohtaa vanhan kotikielensä lähes kokonaan. Hänestä ei olisi enää ylläpitämään kreoliksi kunnollista, vivahteikasta keskustelua äitinsä kanssa, jos tämän voisikin vielä tavata, ja ehkä siksikin oli parasta, ettei niin tulisi koskaan käymään. Äiti olisi varmasti pettynyt (mutta tuskin yllättynyt), jos olisi saanut tietää, miten vähän hän enää kreolia puhui – kuin hän olisi valtakieleen vaihdettuaan kadottanut yhden puolen itsestään. Toisaalta hänessä oli paljon sellaisiakin puolia, joista hänen äitikultansa ei eläessään ollut tiennyt mitään. Ja parempi niin.

Mutta vaikkei ollutkaan paljoa, mitä Alastor olisi enää osannut sanoa äidilleen vanhalla kotikielellään, yhden asian hän kyllä osasi. Se olikin juuri se, mitä hän myös ääneen sanoi, varsinkin kun tiesi, ettei pääsisi enää koskaan äitiään näkemään.

”Mo mank vou, moman”, hän lausui epätavallisen lempeästi luoden samalla silmäyksen kattoon, mielessään taivaita tavoitellen. ”Vou, é vô janmbalaya.”




A/N: Lopun Louisianan kreolilla kirjoitettu pätkä on suomeksi: ”Minun on ikävä sinua, äiti. Sinua, ja sinun jambalayaasi.” Tai oikeastaan se on teitittelymuodossa, koska Alastor eli 1900-luvun alussa, ja silloin oli yleisempää teititellä vanhempiaan. Louisianan kreolin puhujien suhteen en sitä tosin varmaksi tiedä, mutta koska ranskaa puhuvilla se ainakin on ollut tapana (ja Louisianan kreoli on ranskapohjainen kieli), ajattelin sen olevan todennäköisintä. Ja joka tapauksessa sopii mielestäni Alastorille hyvin! Siitäkään en ole ihan satavarma, ovatko lauseet täysin oikein, koska vaikka käytinkin ainakin muutaman tunnin taustatyöhön, harmillinen totuus on se, että materiaalia Louisianan kreolista ei ole paljoakaan tarjolla (ja se on hyvin pirstaleista ja lähinnä englanniksi), enkä mistään voinut luotettavasti varmistaa, että olen kirjoittanut lauseet kieliopillisesti täysin oikein. Mutta parhaani olen taas kerran tehnyt.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 277
  • Kurlun murlun
Vs: Hazbin Hotel: Kadotettu puoli (S, Alastor, oneshot)
« Vastaus #1 : 05.07.2024 02:36:15 »
Lainaus
Omistan ficin Maissinaksulle, joka minut alun perin tähän(kin) helvettiin kiskoi mukanaan ;D Kiitos ja ole hyvä.
Kiitos omistuksesta ja ole hyvä kuoppaan kiskoutumisesta. 😄🖤 Täällä on lämmintä ja kodikasta!

Ihanaa nähdä, miten Alastor on hiipinyt sydämeesi ja tarjonnut paljon inspiraatiota! 😄 Sellainen hahmokin se on, karismaattinen mysteerihemmo, joka pyörii paikalla haistelemassa ilmapiiriä ja sitten tarttuu mielellään toimeen, jotta asiat menisivät kivaan suuntaan. Hahmoanalyysitekstit headcanoneineen ja tunnelmineen ovat nekin aina hyvä aihe ficciin, ja mukavaa, että sait tästä myös kielimuurihaasteeseen tekstin. ^^ Hyvin suoriuduttu!

En voi väittää, että olisin milloinkaan kuullut kreolista, mutta tämän luettuani lienen hieman viisaampi. Vaivaa olet kyllä jaksanut nähdä taustatyöhön, kuten tapanasi onkin. 😄 Tämä oli niin suloisen surku, että väkisinkin Alia kohtaan tunsi myötätuntoa. 🥺 Allu the Mamanpoike on nyt ypöyksin ilman tunnesidettä tärkeään ihmiseen ja kieleen, nyyh. ❤️  Väkisinkin moinen tuo tunteita pintaan ja oman identiteetin kanssa herää pino kysymyksiä ja ajatuksia... Tämä alkoi kivasti muiden hahmojen dialogista ja laajeni sitten Alin tuumailuksi. Hahmot ovat ihanan IC ja lyhyilläkin pätkillä saa hyvin rakennettua tunnelmaa. Valloittava ensihyppäys uuteen fandomiin! Tattista! 🖤

- Mai

"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 040
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Hazbin Hotel: Kadotettu puoli (S, Alastor, oneshot)
« Vastaus #2 : 11.07.2024 23:01:40 »
Maissinaksu: Tää on kyllä varsin kotoisa kuoppa ollut ;D Ja inspiroiva! Kuten ollaan puhuttukin, Alastor ei ole ainoa hahmo, joka inspaa~ Mutta hän on kyllä kiva siinä mielessä, kun on niin salaperäinen. Pienistä canonmurusista voi keksiä paljon omaa, ja sitähän mä tykkään harrastaa. Kiva että tämä pieni hahmopohdintaficci oli mieleesi :3

Mä en tiedä enää kuinka monennen kerran voisin nyt todeta, että niin vain ficit opettaa ihmisille uusia asioita, mutta ilmeisesti se on taas kerran totta! :D Mä olin itse aikaisemmin kyllä kuullut kreoleista ja heidän kielistään, mutta supertarkkaa tietämystä ei mullakaan ollut. Oli kuitenkin hauska tehdä vähän taustatutkimusta asiasta! Vaivaa olen nähnyt joo, koska haluan edes yrittää kirjoittaa asiat oikein.

Lainaus
Tämä oli niin suloisen surku, että väkisinkin Alia kohtaan tunsi myötätuntoa. 🥺
Se on aika hyvin jos Alia kohtaan tuntee myötätuntoa ;D No eiii, kyllä tuli itsellekin vähän haikea fiilis hänen puolestaan. Vaikka sarjamurhaaja ja kannibaali onkin niin hänelläkin on inhimillisyytensä, tunteensa ja muistonsa... Itselleen rakkaan ihmisen menettäminen on raskasta kelle tahansa, ja sitä voinee kaikki sympata, ainakin vähän.

Hyvä kuulla, että hahmot tuntuivat IC:ltä, se kun tuppaa varsinkin ekaa kertaa jostain sarjasta kirjoittaessa olevan pienoinen työmaa. Alastor varsinkin ei ole yksinkertaisimmasta päästä, ja sitten kun tässä on vielä se, että mennään hänen päänsä sisälle, mitä sarjassahan ei oikeastaan tehdä... Toisaalta se antaa vapauksia! Mutta joo, ihanaa että onnistuin ja että muutenkin tästä tykäsit. Kiitos tosi paljon kommentistasi ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Celeana

  • INTJ
  • ***
  • Viestejä: 34
  • Kirjoituksia hämärästä
Vs: Hazbin Hotel: Kadotettu puoli (S, Alastor, oneshot)
« Vastaus #3 : 25.07.2024 00:23:25 »
Kommenttikampanjasta päivää (tai iltaa, kello on jo yli puolen yön :D).

Tää ficci sattui silmiini sen nimen vuoksi, ja myös HH fandomin maininnan takia. En ole kyseistä sarjaa katsonut, ainakaan vielä, mutta se on etäisesti kiinnostanut meikäläistä. Kuitenkin, vaikka en hahmoja tuntenutkaan etukäteen, tykkäsin tästä koskettavasta ficistä oikein paljon. Pidin tässä eniten siitä, kuinka kuvailit vanhan kielen menettämistä ikään kuin sen kuolemana, koska myös Alastorin äiti oli kuollut. Se oli jotenkin koskettavaa.

Jotenkin tosi inspiroiva ja hyvä hahmon pohdinta-teksti, niistä itse tykkään kun päästään kunnolla hahmon pään sisälle. Vaikka tää on lyhyt ficci, se saa viestinsä perille ja kerronta on uskottavaa. Tykkäsin myös uuden faktan oppimisesta tuon kielijutun suhteen.

Toi alku oli myös aika synkkä muistutus hahmoille siitä, kuinka ne on helvetissä (tai ainakin itselleni tuli sellainen fiilis, kun Charlie ei saanut yhteyttä äitiinsä), mistä myös tykkäsin. Mun sydäntä kosketti se, miten Alastor äitiään muisteli. Vaikka käsittääkseni Alastor on aika kylmä hahmo mitä oon kuullut, niin tästä tuli ihan erilainen fiilis. Se on luonnollista, että kaipaa itselleen tärkeitä ihmisiä.

Tää oli mun kunnon ensikosketus tähän fandomiin, kiitos siitä!

« Viimeksi muokattu: 25.07.2024 00:30:07 kirjoittanut SlytherinGirl »
We're all mad down here.