Kirjoittaja Aihe: BBC!Merlin: Loitsuista (ne ovat kauniita tänäänkin) | (S) | yksipuolinen Merlin/Arthur  (Luettu 2820 kertaa)

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 431
  • ヨホホホ♪
Otsikko: Loitsuista (ne ovat kauniita tänäänkin)
Kirjoittaja: Mightyena
Fandom: BBC! Merlin
Genre: Triplaraapale, draama/lievähkö angst
Ikäraja: Sallittu
Paritus/Päähenkilöt: Yksipuolinen Merlin/Arthur
Disclaimer: Merlin ei ole minun omaisuuttani, enkä tienaa kirjoittelullani yhtään mitään. Lainaan hahmoja ihan huvin vuoksi.

Summary: Selkä selkää vasten saattaa olla luottamusta, mutta olen melko varma, ettei se ole rakkautta.

A/N: Tämän taisin kirjoittaa jo eh joulukuussa, kun halusin harjoitella raapaleita, mutta nyt päätinkin, että tämä on kiva. Siis julkaistava. Uudenvuodenlupaukseni oli muuten kirjoittaa joskus kunnon Merthuria, koska se on tosirakkautta koska en jostain syystä ikinä onnistu. D: Huomatkaa, otsikko ei ole vain yksi sana, jee.

* * * * * * * * * * * * * * * *

Loitsuista (ne ovat kauniita tänäänkin)

Minut on varmasti noiduttu.

En tiedä, mistä löytyy vika: sydämestä, mielestä tai vatsanpohjasta ehkä.

Sinun ei pitäisi olla millään tavalla rakastettava.

Jos on pakko antaa vähän myönnytystä, sinä kyllä näytät hyvältä. Ja olen melko varma, että silmissäni ei ole mitään vikaa. Huomaan kyllä, että muutkin ovat samaa mieltä. Olit sitten auringon kylvyssä tai viiman syleilyssä. Liikut sulavasti, et ainoastaan mekastaen, mutta et todellakaan ainoastaan hiipien. Ja toisinaan näen silmissäsi kipeän aitoa tunnetta - iloa, surua, kiintymystä. Et takuulla ole täysin aivoton, vaikka toisinaan annat ymmärtää niin.

Mutta minä en ole niin pinnallinen, että välittäisin sellaisista asioista. Sellainen noituus ei pystyisi minuun.

Joskus me olemme yhdessä metsässä. Silloin sinä nojaat selkääni vasten, kuulen rauhallista hengitystä, tunnen, kuinka pienetkin lihakset liikkuvat. Ja niinä hetkinä ajattelen täysin vilpittömästi, että voisin kuolla puolestasi. En siksi, että se olisi kohtaloni. En edes siksi, että sinä näytät hyvältä. Se johtuu puhtaasti siitä, että luovutat minulle osan lämmöstäsi - prinssi palvelijalleen, hyvänen aika - etkä edes valita. Ja jos kuuntelisit vähän itseäsi, huomaisit, kuinka paljon oikeasti valitat. Sinulle on melkein itsestään selvää, että kaksi ihmistä talvisessa metsässä nojaavat toisiinsa, siksi sinä olet hyvä ihminen.

...Hyvä ihminen sinä olet, mutta se lämpö on itsestään selvää, ei erityistä.

Minä tiedän, että sinä rakastat jotakuta toista. Hymyilen ja toivotan onnea, mutta oikeasti haluaisin toiseen maailmaan, aikaan tai ruumiiseen - ehkä sinä sitten voisit katsoa minua silmiin siellä lumisessa metsässä. Selkä selkää vasten saattaa olla luottamusta, mutta olen melko varma, ettei se ole rakkautta.

Haluatko tietää, mikä tässä tunteessa on kaikkein kivuliainta?

Se, että hymyillessäni sinulle en valehtele. Hymyillessäni sinulle ja hänelle en valehtele.

Kun näen levollisen ilmeesi, katseen josta on hälvennyt kaikki viha, minua hymyilyttää ihan oikeasti.

Siksi tämä kaikki on niin sietämätöntä. Siksi tämä tunne on niin sietämätön.

On kuin minua ei lainkaan haittaisi se, että minut on noiduttu.

* * * * * * * * * * * * * * * *
A/N2: Onko Camelotissa ikinä lunta?
everybody knows there's a party at the end of the world

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 76
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Hei jee, Merthuria! Mua hämmentää kun kukaan ei oo kommentoinu tätä, joten korjataanpas asia.

Otsikko oli... runollinen, romanttinen, fluffyileva? (Kirjotetaanko se noin??) Eli siis rivien välistä lukien, pidin.
Kokonaisuudesta pidin kovasti, mutta jotenkin en aluksi hahmottanut kumpi herroista puhuu (johtuuko sitten päänsärystäni tai keskittymiskyvyttymyydestäni, ken tietää) mutta kyllä se toisella lukukerralla sitten selkiytyi. Merlinin yksipuolinen ihastus Arthuriin on söpöä mutta samalla jotenkin niin surullista.  :'( Voi raukkaparkaa.

En edes siksi, että sinä näytät hyvältä.
Jostain selittämättömästä syystä repesin aika pahasti. Päivän naurut  ;D

Selkä selkää vasten saattaa olla luottamusta, mutta olen melko varma, ettei se ole rakkautta.
Tämä teki vaikutuksen jo summaryssa ja oli ehkä hienoin lause ficissä. Sillä näinhän se on, kosketus ei automaattisesti tarkoita mitään ystävyyttä syvempää.

Se, että hymyillessäni sinulle en valehtele. Hymyillessäni sinulle ja hänelle en valehtele.
Tää sai mut tosissaan miettimään, kenelle toiselle Merlin ei valehtele hymyillessään. Se voisi olla Frey, tai, tai... Äh, en mä tiedä! Murmur, tää jää nyt kummittelemaan mun aivojen sopukoihin!

Virheitä en bongannut, pointsit siitäkin, ja jatka vain kirjoittamista Merthurista! Mää voisinkin tästä hipsiä katsomaan mitä muuta sulta löytyy...  :)

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 431
  • ヨホホホ♪
Oi! Vähänkö pelastit kamalan päiväni.

Ihanaa, että pidit otsikosta. Kukaan ei ikinä pidä minun otsikoistani (Ikuinen angst. No okei, en minäkään pidä niistä erityisemmin) tai jos pitää, niin harvoin sitä ainakaan myönnetään. Mutjoo, tähän olen tosiaan itsekin aika tyytyväinen. Fluffyileva on ihan oikein kirjoitettu ainakin minun maailmassani.

Jostain selittämättömästä syystä repesin aika pahasti. Päivän naurut  ;D
Oi voi minkä teit, nyt minuakin naurattaa. Ei se tosiaan kovin vakavasti otettavalta lauseelta kuulosta. :'D

Murmur, tää jää nyt kummittelemaan mun aivojen sopukoihin!
Haha olen ihan kamala ihminen, kun hämmentäminen oli tarkoitukseni.

Kiitoksia kommentista, piristi paljon.  :-*
everybody knows there's a party at the end of the world

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 852
Lisää Merliniä, ihanaa! Pitää muuten sanoa, että avasi on hellyyttävä, niin osuva. ^^

Tykkäsin tosi paljon, miten Merlinin ajatukset tässä kuulostivat ihan kuin sarjasta nostetuilta, siis sellaiselta, että jos Merlin sarjassa olisi rakastunut Arthuriin, nämä todella olisivat olleet hänen ajatuksiaan. Olit todella ihanasti tuonut esiin Merlinin pyyteettömyyden, onnellisuuden toisten onnen puolesta ja sen, miten hyvä ystävä hän on. Vaikka hän olisi korviaan myöten rakastunut ihmiseen, hän tietää, mikä on viisainta ja tietää, että on myös oikea tapa toimia. Miten liitit mukaan puheen kohtalosta ja palvelijan roolista, se tuntui todella aidolta. Sehän sarjassakin mielestäni Merlinissä on sydäntäsärkevää, hän tekee niin paljon toisten vuoksi, eikä yleensä saa siitä kunniaa. Tässä hän tekee jälleen asioita toisen vuoksi, koska tietää sen olevan oikein, ei siksi että itse niin tahtoisi, eikä siitäkään saa kunniaa. Etenkin kun tässä Merlin todella tiesi, että hänkin on onnellinen silloin kun Arthur on onnellinen. Tuo oli todella kaunis kohta.

Lainaus
Se, että hymyillessäni sinulle en valehtele. Hymyillessäni sinulle ja hänelle en valehtele.

:''') Ihana Merlin, aina ajattelee vain toisia. Samalla kun on itse onnellinen, samalla kun oma sydän särkyy.

Kiitos tosi paljon tästä! Oli tosi kivaa vaihtelua lukea Merthuria toisesta näkökulmasta, joka tuntuu näin loogisesti ajateltuna hyvin aidolta kuvaukselta Merlinin tuntemuksista. En tiedä osaanko selittää sitä oikein, mutta minusta on todennäköisempää, että Merlin rakastuisi yksipuolisesti Arthuriin, siis ihan aidosti sarjassa, kuin että he rakastuisivat toisiinsa. Se tuntuu tosi luontevalta ja olit kuvannut sitä tosi ihastuttavasti. Tai no, ihastuttavan kamalasti. Joten kiitos, kaikesta huolimatta. ;D
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 200
Awwww, olipa tämä jotenkin lempeä ja suloinen yksipuolisuudestaan huolimatta.
Tykkäsin erityisesti tuosta selkä selkää vasten - kohdasta.
Merlinin "uhrautuvuus", se, ettei häntä haittaa olla onneton niin kauan kuin Arthur on onnellinen, on myös niin canonia, että vähän sattuu.
Toivotaan, että Camelotissa on joskus lunta, jo koko ajatus herätti juuri pienen kipinän koittaa kirjoittaa näistä kahdesta joku pieni jouluficci😍
Kiitos tästä, pidin kovasti ^^

~Violet

I am enough.
.