Larjus, lasten kanssa luovien juttujen tekeminen on kyllä hauskaa. Lapsilla on omanlaisiaan tapoja käsittää ja käsitellä asioita, ja se voi joskus olla tosi inspiroivaa aikuisen näkökulmasta ja avata ihan uusia ovia ja oivalluksia. Onpa kivaa, että pääset töissä todistamaan sitä ilmiötä!
Minullakin on taipumusta huolehtia ja murehtia tulevasta, vaikka usein sitä tulee sitten vain murehtineeksi ja märehtineeksi useamman kerran sen sijaan, että kohtaisi asiat vasta sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. Välillä on tosiaankin hyvä muistuttaa itseään siitä, että sitä voi myös olla omien unelmiensa rakennusmestari!
Kiitos paljon, kivaa että tämä pieni tarina oli herttaista luettavaa!
hiddenben, ihana kuulla, että tekstin luonnehdinta legoista ja unelmista veti puoleensa! Kivaa, että tartuit tähän, vaikket Reaktioyhtälöitä olekaan vielä lukenut, ja tämän pääajatus on kyllä tosiaan sinänsä ymmärrettävissä myös ilman sitä (varsinkin kun koko Reaktioyhtälöitä roikkuu edelleen kesken, kääk). Sinulla taisivat nyt kyllä mennä hahmot sekaisin, koska tässä tekstissä on päähahmona Juuso, ei Samuli.
Iines on tosiaan Juuson siskontyttö, kun taas Samulilla ei ole sisaruksia ollenkaan.
Tuo on osuvasti sanottu, ettei lasten kanssa leikkiessä oikein ikinä tiedä, mitä tulee vastaan. Melko vähän olen itse ollut lasten kanssa tekemisissä, mutta muistan, miten minulla on joskus ollut vaikeuksia heittäytyä mukaan, kun leikki saakin ihan uusia ja ihmeellisiä ulottuvuuksia. Se on kyllä omiaan ravistelemaan aikuisenkin ajatusmaailmaa. Minäkin luulen, että aika monella (itseni mukaan lukien) saattaisi mennä sormi suuhun, jos pitäisi rakentaa legoista unelmia, mutta lapselta sellainen saattaa sujua kuin itsestään. Se on aika innostavaa ja inspiroivaa!
Voi hyvin olla, ettei Juuson oivallus lopussa näyttäydy yhtä selkeänä tai tarjoa samantasoista oivallusta kuin millaisena Juuso sen kokee. Siinä mielessä tämä raapale nojaa ehkä turhankin vahvasti sarjan aiempiin tapahtumiin, myös niihin joita en ole vielä teksteiksi saakka saattanut - tätä Reaktioyhtälöiden jälkeistä ajanjaksoa myönnän vähän kierrelleeni ja kaarrelleeni, koska pidempi tarina, jossa sitä käsitellään, on vasta visio mielessäni. Ymmärrän siis hyvin, jos oivallus olisi kaivannut selkiyttämistä tai enemmän konkretiaa, mutta se olisi toisaalta ollut hankala toteuttaa, kun en halua spoilata ajanjaksoa liikaa. Siksi tällainen abstraktimpi toteutus tuntui helpommalta, varsinkin kun pääpaino on siinä, että Juuso ymmärtää pitävänsä itse omista unelmistaan kiinni, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa. Raapalemitta on kyllä kieltämättä rajoittava sekin.
Kiva kuulla, että tämä teksti oli virkistävää luettavaa. Kiitos paljon!
Vendela, jep, joskus oivallus voi syntyä odottamattomassakin paikassa! Legoilla rakentaminen on kyllä kivaa, ja olen samaa mieltä siitä, että Iineksellä on hieno unelma. Ehkä vähän naiivi, mutta olisihan se hienoa, jos tukahduttavia ja lannistavia rajoja ei olisi, ja sitä ajatusta voi soveltaa tosi moneen asiaan ja elämän osa-alueeseen.
Kiva kuulla, että tämä pieni hetki ilahdutti ja löysi paikkansa myös Raapalejuoksun ulkopuolelta. Kiitos kovasti!
