Kirjoittaja Aihe: Just us (S • Luke/Adam • slash, romance, fluff • in English)  (Luettu 1236 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Just us

(S • Luke/Adam • slash, romance, fluff • word count: 595)


A/N: Tämä oli alunperin kesken jäänyt idea vuodelta 2017 ja päätin sitten jatkaa sitä. :) Ensimmäiseen taukoon asti kaikki on ns. vanhaa tekstiä (toki hieman muokattuna) ja siitä eteenpäin uutta. En ollut kirjoittanut englanniksi todella pitkään aikaan, joten se saattaa tekstissä näkyä ja siksi olenkin hieman epävarma tämän julkaisusta - originaaleja muutenkin taitaa harvemmin kukaan kirjoitella englanniksi. Mieli kuitenkin halaji englanniksi kirjoittamista ja pakkohan sitä oli yrittää. Toivon mukaan tykkäätte. :) Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita! Vaikka olenkin englanniksi kirjoittanut paljon, niin sujuvuuden kanssa on varmasti vielä työstämistä.






Adam feels everyone’s gaze on him and Luke as they walk in the middle of the crowd of friends and family. Then Luke stops, places his hands on Adam’s sides and pulls him closer while Adam is awkwardly eyeing the people around them.

”Hey,” Luke whispers softly, smiling, and Adam turns his gaze on him. ”It’s just us.”

Adam nods, knowing that the words are meant for encouragement, and breathes slowly in and out.

It is just them.

The soft melody starts to fill the air and Adam grabs a hold of Luke’s sides, squeezing his suit into his hands. Luke’s smile grows wider, lighting up his whole face as he pulls Adam even closer, and it’s enough to make Adam relax. Slowly they start to sway to the music, each tiny step moving them across the venue’s floor. Distantly Adam registers that someone is sniffling amongst the guests and a thought that maybe this doesn’t look as bad as he thought crosses his mind.

Luke rests his forehead against Adam’s and Adam closes his eyes, feeling Luke’s warm breath caressing his face. Every now and then their noses brush one another, the light touch making Adam laugh almost soundlessly. He breathes in Luke’s scent, feeling its intoxicating effect and finally allows himself to get lost in the moment.

It feels like time is standing still. The music sounds so far away, his every sense is focused on Luke, his heart beating slightly faster in his chest, warmth tingling under his skin.

He knows this is where he belongs.

Finally, all the puzzle pieces are in place, perfectly aligned.

He feels complete.


xxx


When the party started to get too loud and people too wild, Luke and Adam considered it best to leave for a quieter place. Their choice is obvious – the lake where Luke proposed to Adam. They sit down on the pier and roll the legs of their suit trousers up and sink their legs into the cool water.

For a moment they just enjoy the silence and watch towards the horizon.

Adam is the first to break the silence by a deep sigh.

”We did it. We’re actually married now.”

Luke lets out a little laugh.

”Yeah, we did it.”

Adam turns to look at Luke and smiles. Luke turns to him, too, and takes Adam’s hand in his.

”Honestly, this day has been perfect. You really pulled off the whole ’organize a wedding’ thing,” Adam says and Luke shakes his head smiling.

”Well, I knew you weren’t that keen on doing that so it was basically my duty.”

Adam doesn’t know what to say so he just squeezes Luke’s hand. He is so grateful, but the words just don’t seem to be enough of a thank you. Organizing a wedding surely wasn’t an easy task and the fact that Luke did it all for him, for them, meant so much.

”You’re the best.”

Luke leans in and gives a quick peck on Adam’s lips.

”I know,” he says with a grin and Adam pushes him playfully with his free hand. Luke pretends to be offended by that, starts to sulk and Adam just laughs before he leans in and gives Luke a proper kiss.

”I can’t wait for our honeymoon, husband,” he says.

”Me neither,” Luke smiles and pulls Adam into a cuddle. Adam melts against him and silence falls between them.

The day has been long and they both are clearly starting to feel a bit weary but in the quiet of the late summer night they are the happiest they’ve ever been.
« Viimeksi muokattu: 19.03.2021 15:55:50 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 088
Olipa söpö pieni tarina <3

Oikein hyvin kirjoitettu, ehkä siitä paikoin tosiaan huomasi, ettei englanti ole sun äidinkieli, mutta aivan sujuvaa teksti oli silti. Pitäisi itsekin uskaltaa joskus kirjoittaa englanniksi, se olisi tosi hyvä harjoitus! Luen kyllä enkuksi tosi paljon, varmasti enemmän kuin suomeksi, mutta en oikeastaan ikinä kirjoita...

Tauko toimi hyvin ja häät aivan liian liikkis tapahtumapaikka tarinalle. Alkutiedoissa lukee Luke/Aam, ajattelin ensin että Aam! Ihana nimi hahaha. Mutta on se perinteinen Adam myös hyvä ;—)

Lainaus
When the party started to get too loud and people too wild, Luke and Adam considered it best to leave for a quieter place. Their choice is obvious – the lake where Luke had proposed Adam.

Tässä vähän häiritsi, että siirryttiin hetkeksi imperfektiin. Toimisi ihan hyvin vaikka pysyisi preesensissä koko tekstin ajan :) tai sitten ehkä koko kappale pysyisi samassa aikamuodossa.. eli että jatko olisi their choice was obvious - the lake where Luke had proposed to Adam (to sana kuuluisi tuohon väiiin joka tapauksessa :3)

//muoks! Tämän lisäisin vielä palautteeseeni:
Lainaus
Organizing a wedding surely hasn’t been and easy task, but that Luke did it all for him, for them, meant so much.
—> ehkä toimisi paremmin esim näin: Organizing a wedding surely wasn’t an easy task and the fact that Luke did it all for him, for them, meant so much (to Adam).

Muuten en bongaillut kai mitään kummempaa! Jotain sanajärjestysjuttuja ehkä, mutta ei suoranaisesti varmaan virheitä!

Kiitos tästä liikkiksestä ja ONNELLISESTA tarinasta, ihanaa!

Kaaos
« Viimeksi muokattu: 19.03.2021 15:52:51 kirjoittanut kaaos »
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
kaaos: Voi kiitos! ❤ Joo, ei se englanti ihan äidinkieli ole, vaikka se voisi ollakin kätevää. :D Vaikka paljon olenkin englanniksi kirjoittanut, niin tauko tosiaan tekee tehtävänsä ja toki englanti ei ole ikinä kuulunut suosikkiaineisiini, joten kaikki säännöt ei ole ihan hallussa eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Enkku ei tosiaan ole helppoa, kun siinä on niin paljon sääntöjä ja sitten on vielä poikkeukset ja niiden poikkeukset jne. Mutta hienoa, että edes jotenkuten on sujuvaa tekstiä ollut. :D Kiva kuulla, että pidit tarinasta! Onnellinen loppu oli must have ja häistä harvemmin tulee kirjoitettua, niin tuli samalla korkattua sekin osa-alue. Suosittelen kirjoittamaan enkuksi, jos vaan inspiraatiota on! :D Suuret kiitokset kommentistasi! ❤
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää