Ficin nimi: Mitä erinomaisin aamu
Kirjoittaja: Maissinaksu
Ikäraja: S
Mukana: Percy/Oliver
Genre: Slice of hömppä
Summary: Sinä aamuna Percy heräsi suorastaan mainiolla tuulella.
A/N: Tämäkin pikkupätkä oli unohtua jonnekin tiedostojen uumeniin. 😂 Vaikkei tämä mikään ihmeellinen olekaan, kiva se on joskus raapustella ja lukea jotain hassunhauskaa ja lyhykäistä! Osallistuu haasteeseen Fandomkohtaiset OTP:t.
***
Sinä aamuna Percy heräsi suorastaan mainiolla tuulella. Hän venytteli jäseniään pitkän kaavan mukaan ja ilokseen huomasi kellon lähentelevän vasta aamuyhdeksää. Itsekseen hyräillen hän avasi makuuhuoneen verhot ja ihasteli ikkunasta hiljalleen satelevaa lunta. Aamu oli mitä erinomaisin kunnon teekupposelle ja rentouttavalle vaahtokylvylle.
“Oliver?” Percy huhuili haukotuksensa läpi suunnatessaan kulkunsa heidän asuntonsa keittiöön. Oli todennäköistä, että Oliver olisi vielä joka-aamuisella lenkillään, etenkin jos tämä oli herännyt yhtä aikaisin kuin yleensä. Yrittänyttä ei kuitenkaan laitettu, ja sillä kertaa etsitty henkilö löytyikin toivotusta paikasta ruokapöydän äärestä.
“Katsos, huomenta!” Oliver kohotti katseensa sanomalehdestään ja mutisi tervehdyksensä suu täynnä aamiaista. “Hyvällä tuulella heti aamusta?”
“Toden totta! Nukuin kuin tukki ja koko päivä näyttäytyy edessäni verrattoman viehättävänä”, Percy myhäili ja kumartui Oliverin ylle halatakseen tätä takaapäin.
“Uni näytti tehneen hyvää, kun noin pehmoiluttaa”, Oliver naurahti.
“Kenties...” Percy nojautui suikkaamaan suukon tämän huulille, mutta kavahti nopeasti poispäin. “Mitä... yäh, Oliver, mitä sinä oikein –”
“Aa, juu! Söin tässä haggista, kuten ehkä... mausta saatoit hoksata.” Oliver kohotti lusikkaansa pahoittelevan näköisenä. Percy irvisti ja perääntyi puoli askelta kauemmas.
“Tähänkö erinomainen aamuni sitten kosahti?” hän surkutteli dramaattisesti, ja Oliver soi hänelle härnäävän virneen.
“Ei, jos se on minusta kiinni!” tämä tokaisi ja ponkaisi ylös. “Tulepa tänne, niin pussataan oikein kunnolla niin että huulet pölisevät!”
“Et pussaile minua haggiskulhollisen perästä, kuulitko?” Percy perääntyi nyt hanakammin kohti käytävää. “Me olemme jo käyneet tämän keskustelun, Oliver! Käyttäydypä nyt kuin aikuinen!”
“Äh, enpä taida.”
“Kymmenen pistettä Rohkelikolta, Wood!” Percy puuskahti kuin olisi ollut tuiki perusteltua napsia ihmisiltä pisteitä huonosta käytöksestä viisi vuotta Tylypahkasta valmistumisen jälkeenkin. Saattoihan sitä kokeilla.
“Pyydän anteeksi, arvoisa johtajapoika. Salli minun hyvittää huono käytökseni henkilökohtaisesti!" Oliver virkkoi ja pinkaisi perään, kun Percy harppasi tiensä kohti makuuhuoneen turvaa pakoon kaikelta, mikä liittyi haggisaamiaiseen ja niiden maustamiin suukkoihin.