Otsikko: Ihmeellisiä tapahtumia Tylyahossa
Kirjoittaja: Natural
Ikäraja: K-11
Beta: Sinikeiju
Tyyli: Fluff/Romance
Vastuuvapaus: Kaikki kuuluu rakastamalle J.K Rowlingille (paitsi tarina on minun)
Tiivistelmä: Ihmeellisiä asitoita tapahtuu Tylyahossa
Paritus:Draco/Neville
Vapaa sana: Ensimmäiseksi kaikki kiitos Sinikeijulle. Ja siten ja täten idea tuli kun ajattelin tehdä jotain uutta. Komenttia hyvää että huonoakin, kiitos <3 !
Ihmeellisiä tapahtumia Tylyahossa
*
Oli joulukuun kaunis ja valkea aamu. Tylypahkan oppilaat olivat juuri päässeet joululomalle. Suuri Sali oli täpösen täynnä oppilaita ja kaikki keskustelivat joulusuunnitelmista. Jopa räyhähenki Riesu oli tyytynyt jättämään oppilaat rauhaan – ainakin aamupäiväksi. Rohkelikon pöytä oli täynnä puheensorinaa ja naurua. Vain yksi ei ollut yhtä iloinen. Tämä oli mustahiuksinen poika, jolla oli pyöreät kasvot. Hän oli Neville Longbottom, joka oli tapansa mukaan aivan punainen.
’’Minä varmaan menen kotiin lomaksi’’, Hermionen ääni kuului aivan Nevillen vastapäätä ’’Entä sinä Neville?’’ Neville ei tajunnut tytön kysymystä. Hän katseli vain omaa murokulhoansa.
’’Neville? Oletko kunnossa?’’ Hermione kysyi Nevilleltä hieman huolestuneena.
’’Ai, siis joo eiku siis... mitä sinä kysyit?’’ Neville kysyi posket punaisena.
’’Kysyin, jäätkö sinä tänne lomaksi?’’ Hermione toisti hieman hölmistyneenä ’’Mitä sinä mietit, Neville?’’
’’En mitään’’, Neville vastasi ja käänsi katseensa takaisin muroastiaansa. ’’En tiedä vielä menenkö mummin luokse.’’
Hermione jätti Nevillen omaan rauhaansa ja jatkoi keskustelua Ginnyn kanssa. Neville nousi pöydästä ja lähti kohti Rohkelikkojen oleskeluhuonetta.
Luihuisten pöydässä oli yhtä kova puheen sorina, kuin muuallakin. He kyselivät toisiltaan lomasuunitelmia. Neville ei tuntunut olevan ainoa ajatuksissaan oleva.
’’Sanos muuta, minä ainakin jään tänne’’, Blaise Zabini vastasi Luihuistyttöjen kysymyksiin.
’’No entä sinä, Malfoy?’’ Pansy kysyi hymyillen Draco Malfoylta, joka oli omissa maailmoissaan.
’’Hei, Draco! Maailma kutsuu sinua’’, Blaise sanoi Dracolle huomattuaan tämän haaveksivan.
’’Joo’’, Draco sanoi ajatuksissaan ’’Kyllä jään tänne.’’ Draco lähti tyrmiin kohti poikien makuusalia.
Neville makaili Rohkelikkojen oleskeluhuoneen sohvalla takka tulen lämmössä. Hän huokasi syvään henkeä.
Voisin vaikka mennä Tylyahoon loman aikana, tummahiuksinen poika pähkäili ajatuksissaan ei sitä tiedä vaikka jos tapaisin jonkun. Samalla muotokuva-aukosta tuli sisään Harry, Ron ja Hermione.
’’Minä menen kirjastoon’’, Hermione ilmoitti huomatessaan Nevillen.
’’Minäkin tulen’’, sanoi vuorostaan Harry, joka tökkäsi Ronia kylkeen, joka oli avannut suunsa.
’’No, minäkin sitten tulen’’, Ron sanoi hämmentyneenä ’’Mitä te oikein hom- Auh!’’ kuului vielä Ronin ihmettelevä ääni muotokuva-aukosta.
Neville nousi seisomaan ja lähti hänkin muotokuva-aukosta pois. Hän suuntasi tiluksille, jossa hän saisi olla rauhassa. Neville oli kylläkin väärässä. Pihalla oli monia oppilaita nauttimassa kirkkaasta talvisäästä.
’’No, voin mennä tyrmiin. Sieltä kukaan ei löydä minua’’, Neville sanoi ääneen, käännähti kannoillaan ja kukas muukaan seisoi häntä vastapäätä. Tietenkin itse Luihuisten prinssi, Draco Malfoy. Neville oli varma saavansa turpaan, mutta olikin väärässä. Siinä Malfoy seisoi. Aivan yksin minkäänlaisen Luihuisjengin ympäröivänä.
’’Mitä kuuluu?’’ Draco kysyi, kuin vanha ystävä. Neville ei saanut sanaa suustaan.
’’Mikä hätänä, Longbottom? Onko jokin vinossa?’’ Draco kysyi hivenen huolestuneena.
’’On. Ja pahasti’’, Neville sai sanotuksi. Hän oli aivan ymmällään. Yleensä hän vuotaisi jo verta, mutta nyt Malfoy seisoi siinä ja kyseli Nevillen vointia. Neville ohitti Malfoyn naama helottaen.
’’Jos kaipaat yksinäisyyttä, niin tyrmät ei ole paras paikka’’, Draco huusi Nevillen perään. Neville ei pysähtänyt ja viimeiseksi hänelle oli nyt tullut mieleen mennä tyrmiin.
’’Mitä helkuttia’’, Ron pihisi kirjastossa kuultuaan Nevillen tarinan. Neville katsoi hetken Hermionea odottaen loogista vastausta. Hermione oli yhtä ymmällään kuin hänkin. Harry katsoi silmät soikeina Nevilleä.
’’Ehkä Malfoy haluaa vain olla ystäväsi’’, Hermione ehdotti hetken kuluttua ’’Olisihan hän voinut tehdä parannuksen.’’
’’Joo yhtä varmasti kuin tiedät-kyllä-kuka hyppäisi hyvien puolelle’’, Ron tokaisi ’’Hei haloo! Hän on Malfoy.’’
’’Niin, mutta se ei tarkoita sitä, että hän on kuolonsyöjä’’, Hermione tiuskaisi.
’’En oikein ymmärrä. Hän vain tuli ja kyseli vointiani’’, Neville änkytti ’’Mutta nyt minun pitää mennä hoitamaan ööh... muutama asia. Heippa.’’ Ja Neville lähti pois kirjastosta.
’’Hei, Longbottom’’, huusi liiankin tuttu ääni ’’Minnes on noin kiire?’’ Se oli Malfoy.
’’Öh...Tiedätkös... Sinä olet... Ööh’’, Neville änkytti ja Luihuisporukka remahti nauruun.
’’No mikäs nyt on?’’ platinanvaaleahiuksinen poika änkytti matkien Nevilleä joukon keskellä.
’’Suuta soikemmalle, Malfoy’’, huusivat Harry, Ron ja Hermione yhteen ääneen. Luihuiset lopettivat nauramisen ja jatkoivat matkaansa jupisten. Nevillekin jatkoi matkaansa nopemmin kuin aijemmin.
Ilta laskeutui tavalliseen tapaan Tylypahkan ylle ja rohkelikkolaiset nauroivat, juhlivat innoissaan loman alkua. Kaikki paitsi yksi. Neville oli kavunnut poikien makuusaliin ja ruvennut katselemaan ikkunasta ulos ihaillen tähtiä, jotka loistivat kirkkaasti pimeällä taivaalla.
’’Kyllä ovat nuo tähdet kauniita’’, Neville ajatteli ääneen nenä kiinni ikkunassa ’’Minkähänlaista olisi olla täh- Äääk!’’ Ikkuna laudalle oli juuri lehahtanut suuri tornipöllö, jolla oli nokassa kirje. Kirje Neville Longbottomille. Neville aukaisi ikkunan ja otti kirjeen pöllöltä, joka lehahti lentoon.
Hei!
Anteeksi, että olin ilkeä sinulle siellä kirjaston luona. Ei ollut tarkoitus loukata.
Voisimmeko nähdä huomenna? Vaikkapa Kolme luudanvartta?
Nähdään siellä, jos sopii huomenna yhdeltä, okei?
Vastaathan pian?
-Draco
Neville oli aivan punainen. Hän oli juuri saanut anteeksipyynnön Draco Malfoylta.
’’Hän on tärähtänyt’’, Neville sanoi hiljaa ’’Mutta jos en mene...’’ Neville otti pergamenttiliuskan ja sulkakynän, kastoi sulkakynän musteeseen ja alkoi kirjoittamaan. Hän kirjoitti monta minuttia ja tutkiskeli aikaansaannosta. Neville ruttasi sen ja aloitti alusta. Nyt se kelpasi.
Hei!
Joo, tavataan vaan, mutta älä hakkaa minua siellä, okei.
-Neville
Neville meni omaan pylvässankyynsä nukkumaan. Neville näki unta siitä, kuinka hän ja Draco istuisivat kolmessa luudanvarressa ja rupattelevat niitä näitä. ’’Tumps!’’ ja Neville löysi itsensä lattialta. Ron oli tönäissyt hänet alas sängyltä.
’’Sori, mutta Hermione kysyi, missä olet ja kello on jo kaksitoista ja, et-’’, Ron kerkesi sanoa jo, kun Neville oli pompannut ylös lattialta, pukenut päälleen vaatteet ja juossut alas. Muut katsoivat hänä kummissaan. Kaikki Rohkelikot ensimmäisen ja toisen vuoden oppilaita lukuun ottamatta) olivat lähdössä kohti suuria ovia päästäkseen Tylyahoon. Siellä heitä vastassa seisoi vahtimestari Voro joka tarkkaili, että kaikilla oli lupa mennä Tylyahoon. Neville oli kärjessä. Hän ohitti Voron niin nopeasti kuin suinki pystyi ja lähti juosten Tylyahoon. Kun hän pääsi perille, kello oli varttia vaille yhden.
’’Huh, kerkesin’’, Neville sanoi hengästyneenä ’’nyt vain Kolmeen luudanvarteen.’’ Neville lähti kohti Kolmea luudanvartta ja ovelle päästyä hän jäi tasaamaan hengityksensä. Astui ovesta ja meni tyhjään kahden hengen pöytä paikalle.
’’Missähän se Malfoy on?’’ Neville mietisekeli äänen ja huomasi juuri Malfoyn tulleen sisään. Vaaleahiuksinen poika käveli tiskinkautta ja nosti kaksi sormaan pystyyn. Hän ilmeisesti oli huomannut Nevillen, koska hän vilkutti Nevillelle, joka vilkutti takaisin. Draco tuli istumaan Nevillen kanssa samaan pöytään ja antoi tälle kermakaljan.
’’Noh, mitä sinulla oli asiaa, Malfoy?’’ Neville kysyi hieman matalalla äänellä.
’’Itse asiassa...’’, Draco ei saanut sanotuksi ’’Ja älä sano Malfoy vaan Draco.’’
’’Okei Malf- siis Draco, mistä halusit jutella?’’ Neville sanoi nyt hieman kovemmalla äänellä ja tunsi olonsa mukavaksi. Mikä on tämä omituinen tunne? Aivan kuin sisälläni kuplisi jokin. Neville ajatteli huomatessaan omituisen olon sisässään. Äh mitä minä oikein ajattelin? Olen Luihuinen ja hän tuollainen omalaatuinen Rohkelikko. Draco ajatteli samaan aikaan hänkin.
’’No mätästä menenkin’’, Neville sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen (mitä nyt, jos ei lasketa muita ääniä, kuin heidän) Neville kääntyi lähteäkseen, mutta törmäsi tuoliinsa ja kaatoi kädessään olevan kermakaljan vahingossa jonkun takin kauluksesta sisään.
’’KUKA SE OLI!’’ mies mylvi ja hujoi nyrkillään. Nyrki osui toisen velhon naamaan ja tämä hyökkäsi nyrkit heiluen tämän kimppuun. siitä vasta rähinä syntyi. Neville kaikkein alimmaisena. Draco oli ihmeissään. Hän vain seisoi siinä ja katsoi, kun avuton ei voi tehdä mitän. Silloin Draco päässä napsahti. Hän otti kermakalja pullonsa sievään käteensä ja tempaisi sen rähinän aloittajan takaraivoon. Siinä samassa oli Draco käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja tarttui Nevilleä kaavun helmasta ja tempoi pojan hälinän välistä pois. Yhdessä poajt juoksivat Rääkyvän röttelön luo. Perilla ollessa molemmat tasasivat hengityksensä.
’’Ööh... minäpidänsinusta’’, Draco laukoi yhteen putkeen. Neville oli hölmistynyt.
’’öh... mitä sinä sanoit?’’ Neville kysyi hieman ihmeissään ’’Siis... Sinä pidät Siriuksesta?’’
’’EN! Vaan sinusta’’, Draco sanoi tajuamattaan ja huomasi punan levinneen Nevillen poskille.
’’Ööh... Minä olen...Tuota...’’, Neville vain sopersi. Draco painoi huulensa vasten Nevillen hieman ujosti. Neville oli aivan helakan punainen. Draco hymähti ja kääntyi ympäri palatakseen Tylypahkaan. Neville teki samoin ja meni poikienmakuusaliin. Siellä häntä odotti tornipöllö jolla oli kirje hänelle. Neville aukaisi kirjeen ka alkoi lukea.
Hei!
Mitäs sanoisit jos huomenna uusiksi?
Vastaathan pian.
-Draco
Neville oli liikuttunut ja alkoi raapustaa kirjettä. Kotvan kuluttua se oli valmis ja lähetti sen samalla pöllöllä takaisin.
Hei sinullekin!
Tottakai huomenna!
Mutta pidetään tämä salassa okei?
Nuku hyvin!
-Neville
*
