Kirjoittaja Aihe: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-11)  (Luettu 5902 kertaa)

Kommando

  • ***
  • Viestejä: 102
Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-11)
« : 12.07.2007 20:16:28 »
Title: Toinen tapa lohduttaa
Author: Kommando
Beta: Radokettu
Genre: Slash, romance, fluff
Pairing: Sirius/Remus
Rating: K-11
Summary: Remus angstaa ja Sirius lohduttaa, tai ainakin yrittää. Ja hyvinhän se loppujen lopuksi tuntuu sujuvan.

A/N: Taas näitä ”hmm, tekeepä mieli kirjoittaa random oneshot, katsotaanpa mitä siitä syntyy” -tuotoksia. Niinpä niin.
Varokaa, tämä on pidemmän päälle yksi iso hattara. Ällöttävän sokerinen ja pehmeä.


Toinen tapa lohduttaa

”Remus? Mitä sinä täällä?”

Vielä siihen asti Sirius oli astellut itsevarmasti, huolettomasti, mutta nyt hän seisahtui. Remus istui nurmipenkereellä ja näytti tuijottavan suoraan eteensä, kuin ei olisi huomannutkaan Siriuksen saapumista. Sirius astui eteenpäin ja kyykistyi Remuksen viereen nurmikolle. Ja säikähti.

Toisen pojan kasvot olivat kyynelten raidoittamat.
”Mitä nyt?” Sirius kysyi huolestuneena.
Remus vain pudisti päätään, kohottamatta edes katsettaan. Hän vain tuijotti ruohikkoa, kädet polvien ympäri kiedottuina, sumein silmin.
”Kerro nyt.” Sirius pudottautui istumaan Remuksen viereen.
”Ei ole mitään kerrottavaa”, Remus kuiskasi, mutta Sirius näki, että hän vapisi.

Siriusta alkoi vähitellen vallata jonkinlainen paniikki. Hän ei ollut tottunut lohduttamaan itkeviä ystäviä, ei, ei todellakaan. Hän yritti miettiä keinoa, jolla paeta tilanteesta, mutta sellaista ei ollut. Ei hän voinut jättää Remusta yksinkään enää. Mitä sanoja hänen edes kuului käyttää? Remus pyyhkäisi kasvojaan paidanhelmallaan.

”Ei sinun pitäisi olla surullinen – mikä sinun on?” Sirius yritti. Vasta nyt Remus katsoi häneen. Ilme hänen kasvoillaan oli väsynyt.
”Minä en jaksa.”
”Jaksa mitä?”
”Mitään. Seinät kaatuvat päälle.”
Paniikki nosti taas päätään Siriuksen sisällä. Hän ei ollut koskaan tavannut tällaista Remusta.
”Äh, eivät kai asiat, eh, niin huonosti ole? Mikä muka nyt ei suju? Enää kuukausi jäljellä, ja sitten päästään koulustakin eroon –”
”Aivan”, Remus keskeytti. Sirius vaikeni hämmentyneenä.
”Minä en tajua sinua”, hän lopulta puuskahti. Sanat vaikuttivat Remukseen voimakkaammin kuin hän oli arvellut. Silmistä valui muutama eksyvä pisara lisää.
”Niinpä niin”, Remus sanoi käheällä äänellä. Sirius istui neuvottomana. Hän ei voinut sanoa mitään, varsinkaan, kun Remuskaan ei edes vastannut kunnolla.

”Kuule, minä en ole mitään lohduttajatyyppiä, minä en osaa sanoa mitään mikä parantaisi oloasi”, Sirius sanoi suoraan. ”Kertoisit, mikä sinua vaivaa, niin ratkaisen pulmasi.”
”Ei sinun tarvitse ratkaista”, Remus hymähti. ”Anna olla. En pyydä sinulta yhtään mitään. Kunhan nyt vain olet siinä.”
”Miksi?” Sirius yllättyi.
”Miksi ei?”
Sirius ei vastannut. Hän vain otti paremman asennon, nojautui taaksepäin ja katseli taivasta, jolla kesäiset pilvet kulkivat hiljakseen eteenpäin.

Mikä syy Remuksella saattoi olla itkeä? Eihän poika itkenyt kivustakaan koskaan, vaikka olisi kuinka repinyt itsensä hajalle täysikuun aikaan. Remus oli vahva, niin kauhean vahva, Jamesiakin vahvempi. James oli temperamenttinen ja saattoi toisinaan muuttua yhtäkkisesti niin surulliseksi kuin iloiseksikin. Ja Sirius itse… Hän oli päällepäin järkkymätön, häntä ei saanut mikään vapisemaan. Ehkä toisinaan, yksin ollessaan, hän paljasti itselleen, ettei ollutkaan niin urhea. Mutta Remuksen kuului kestää.

”Onko joku tehnyt sinulle jotain?” Sirius kysyi varovasti, tunnustellen.
”Ei”, Remus sanoi. ”Nimenomaan ei.”
”Kuinka niin ’nimenomaan’?”
Remus huokaisi. Se kuulosti Siriuksesta ihan vääränlaiselta. Remuksen kuului huokailla vain silloin, kun Sirius ja James tekivät jotain päätöntä. Ja silloinkin tutulla, huvittuneella tavalla. Aivan kuin kaksi poikaa olisivat olleet hupsuja koiranpentuja.

”En saa mitään aikaan.”
Sirius kohotti kulmiaan. ”Missä asiassa?”
”Minä olen rakastunut”, Remus kuiskasi ihan hiljaa.
”Sekö on syy itkeä?” Sirius lähinnä hymyili.
Remus katsahti häneen pahasti.

”Minusta tuntuu, etten osaa neuvoa sinua tässä asiassa. Vai menenkö kertomaan hänelle puolestasi?” Sirius tarjoutui.
Yllättäen Remus hymyili. Hän ojentautui selälleen ruohikolle, jo hieman rentoutuneena. ”Pystyisitpä.”
”Varmasti pystyn”, Sirius vannoi itsepäisenä. ”Kerro vain, kuka se on.”

Remus käänsi päätään ja katseli, kuinka puiden latvat huojuivat. Sirius huokaisi, sillä hetken ajan hän oli saanut nähdä Remuksen taas hymyilevän, mutta nauru kasvoilla oli hiipunut pois. Sirius ei vain tuntenut osaavansa tehdä mitään oikein tällaisina hetkinä, hän tahtoi karata paikalta. Kunpa hän olisi keksinyt toisen tavan lohduttaa. Hiljaisuus kietoutui heihin. Vaivaantunut ja painostava.

”En minä ikinä tule tavoittamaan häntä sillä tavalla kuin tahtoisin.”

Sirius ei sanonut mitään. Ei voinut. Remus ei ollut koskaan puhunut hänelle tuolla tavalla. Eikä Jameskaan, yhtään sen enempää kuin Siriuskaan oli puhunut tunne-elämästään muille. Se oli jotenkin niin typerää. Tytöt tekivät sellaista.

”Ei hän hyväksyisi.” Remus puristi silmänsä kiinni. ”Eikä kukaan muukaan.”
”Miten joku ei voisi hyväksyä sitä, että toinen on rakastunut?” Sirius kysyi, ennen kuin oli ajatellut.
Remus käänsi katseensa häneen. ”Sinä et tiedä asianlaitoja.”
”Kerro minulle”, puuskahti Sirius lähes epätoivoisena.
”Unohda”, Remus sanoi, kierähti vatsalleen ja jäi siihen hiljaa. Sirius asettautui kyljelleen kasvot kohti toista poikaa, muttei kysellyt enempää.

*

Iltapäiväaurinko sulatti Siriuksen kiinni ruohikkoon. Hän itse huomasi asian vasta useamman tunnin kuluttua, havahtuessaan kevyestä unesta. Hän raotti silmiään ja näki Remuksen vierellään. Toinen ei ollut nukahtanut, vaan noussut risti-istuntaan, katsellen nytkin Siriusta.

”Sirius?”
”Mmm?”
”Ethän ikinä hylkää minua?”
Sirius nosti päätään yllättyneenä. ”Miksi hylkäisin?”
Vastauksena Remus vain kohautti olkiaan.

”Sinä olet, Remus, aivan höpsö”, Sirius hymyili ja kurotti kätensä pörröttämään Remuksen tukkaa.
Remus jäi istumaan, kun Sirius ojentautui taas vatsalleen. ”Varmistin vain”, Remus sanoi.
”Kuule, en totisesti ymmärrä mikä sinua vaivaa, mutta tiedä se, että sinulla on aina ystäväsi”, Sirius sanoi lujasti. ”James välittää. Peter välittää. Ja minä myös.”

Remus oli hetken hiljaa, kunnes kysyi: ”Voiko sinun mielestäsi koskaan välittää liikaa?”
”Ei kai?” Sirius kohotti kulmiaan. ”En minä ajattele tuollaisia. En ole mikään ajattelija.”
”Se on huomattu”, Remus virnisti.

Hiljaisuuden jatkuttua taas hetken aikaa Sirius alkoi pelätä, että oli ohittanut jotain tärkeää Remuksen sanoista.
”Miksi kysyit?”
”Ai mistä?”
”Siitä, että voiko välittää liikaa.”
”Äh, anna olla.”
”Remus, et jaksaisi olla tuollainen sulkeutunut ja vaikea”, Sirius huokaisi.

Yllättäen Remuksen ilme kiristyi.

”Sinulle tuntuu kaikki olevan niin yksinkertaista ja mukavaa, että et kai tule ajatelleeksi sitä, että muut voivat kyetä tuntemaan muutakin kuin intoa ja vahingoniloa”, poika tiuskaisi. ”Sinun on helppo väittää minua vaikeaksi, kun et tiedä, mitä minä koen –”
”Remus, lopeta”, Sirius huudahti. ”Sinä ylireagoit.”
”Ylireagoin? Minä vain olen joutunut jo jonkin aikaa kestämään jotain sellaista, mikä tuntuu helvetillisemmältä kuin yksikään yö ihmissutena.”
”Sinä alat kuulostaa naurettavalta”, Sirius sanoi, kun ei kyennyt muuhunkaan. Se oli arvatenkin virhe. Remuksen silmät kapenivat, hän katsoi Siriukseen, ennen kuin nousi äkkinäisellä liikkeellä seisomaan.
”Miksi ihmeessä koetin puhua sinulle?” Remus sihahti.

Remuksen kääntyessä ja lähtiessä marssimaan pois Sirius tajusi pompata ylös ja sännätä puolijuoksua pojan perään.
”Remus –” Sirius yritti.
”Jätä minut rauhaan!”
”En hitossa jätä! Remus, minä en –” Sirius veti henkeä, ”– minä en tarkoittanut olla tyly, minä en vain ymmärrä ja se sekoittaa minua.”
”Ainahan sinä olet sekaisin”, Remus sanoi, mutta yhtäkkiä Sirius ei kuullutkaan hänen äänessään pelkkää kireää äreyttä. Repliikki kuulosti samaan aikaan katkeralta ja… tukahtuneelta, kuin jokin tunne olisi kuristanut Remusta.

Sirius tarttui Remuksen olkaan, ja tämä pysähtyi.
”Rauhoitu nyt, Remus ja kuuntele”, Sirius hymähti kulmat kurtussa. Remus suuntasi katseensa häneen. Silmissä leiskui yhä tuli, kun hän katsoi Siriukseen odottavasti, vaativasti.
”Sinua tosiaankin tuntuu vaivaavan joku isompi juttu, ja usko pois, haluaisin auttaa sinua. Mutta en voi, ellet kerro, mistä on kyse. En tiedä, onko minusta edes auttajaksi, osaisinko tehdä mitään, mikä helpottaisi oloasi – mutta minä yrittäisin. Remus…” Siriuksen ääni hiipui pois.

Remus tuijotti.

”Milloin sinä olet viimeksi sanonut noin pitkän repliikin vakavalla naamalla?” poika sitten kysyi, huvittunut sävy lauseessa, mutta kimallus silmäkulmassa.

Sirius hymyili varovasti. ”No, se seikka voi ehkä tarkoittaa, että olen tosissani.”

Remus sortui Siriusta vasten. Sirius yllättyi, mutta kiersi kätensä kömpelösti Remuksen ympärille. Milloin he olivat viimeksi halanneetkaan? Remus hautasi kasvonsa hänen olkaansa vasten, siinä missä Sirius lähinnä vain piti vastaan hämmentyneenä.
”Hei, älä kyynelehdi minun päälleni”, Sirius sanoi valittavalla äänellä, kun suolaiset pisarat valuivat hänen niskaansa. Remus nauroi itkuisesti, sikäli kun sellainen on mahdollista.

”Minä kuivaan sinut kyllä”, hän sitten kuiskasi. Äkisti Sirius tunsi Remuksen käden pujottautuvan hänen paidanhelmansa alta alaselälle.
”Remus…” Sirius hengähti.
Käsi vaelsi paidan alla. ”Niin, Sirius?”
”Mitä ihmettä sinä teet?” Sirius yritti naurahtaa, mutta se jäi epävarmaksi yritykseksi.
”En minä taida tietää, kerro sinä.”
”Sinä olet menettänyt järkesi”, sanoi Sirius toteavalla äänensävyllä.
”Tuskin aavistatkaan.”

Viimeinen kyynelpisara oli jäänyt muista jälkeen, mutta nyt se putosi Siriuksen niskaan. Remus suuteli sen siitä pois.

Suuteli!

”Remus.”
Sirius oli pyrkinyt varoittavaan äänensävyyn, mutta sana karkasi hänen huuliltaan lähinnä heikkona hengähdyksenä.
”Opitko uuden sanan?” Remus virnuili.
”Ainakin sille tuli uusi merkitys”, Sirius totesi.

Silloin Remus äkisti työnsi hänet kauemmas, posket punaisina ja katumus kasvoillaan. Hän ei voinut katsoa Siriusta silmiin – hän oli tulkinnut pojan koko olemuksen siten, ettei tämä tahtonut häntä lähelleen.
”Anteeksi”, hän kuiskasi, ennen kuin lähti taas liikkeelle.

Sirius ei kuitenkaan antanut Remuksen kulkea kauas. Hän tarttui toista käsivarresta pakottaen tämän katsomaan häntä tiukasti silmiin.
”Sinä olet näköjään todellakin kokenut jotain mieltä järkyttävää ja nyt purat shokkia – hmm, halailemalla ystävääsi –” Siriuksen ääni värähti, ”– ja se on ehkä tuohon asti ihan okei. Mutta tästä sinä et voi jatkaa.”
”Tiedän kyllä”, Remus tiuskaisi. ”Minä tiedän, ettet hyväksy.”

Sirius katsoi Remusta tarkasti. Tämän katse oli terävä, intensiivinen… aivan liian todellinen ollakseen syntynyt mielenjärkytyksestä.
Jokin lauseen katkeruudessa oli hyvin tuttua.
Ja hän ymmärsi kaiken.

”Kuten sanoin aiemminkin – miten joku ei voisi hyväksyä sitä, että toinen on rakastunut?” Sirius kuiskasi käheästi.
Remuksen silmät laajenivat. Hänen suunsa jäi raolleen.

”Minun se pitäisi anteeksi pyytää”, Sirius jatkoi.
”Pyytää anteeksi mitä?”
”Etten ymmärtänyt.”
Sirius tuijotti Remusta syvälle silmiin. Remus tuijotti takaisin. Kumpikin sai siinä hetkessä vastauksen jokaiseen kysymykseensä.

Siriuksen ote Remuksen käsivarresta löystyi, muuttui hellemmäksi. Remus ei tahtonut toisen irrottavan. Hän kiersi kätensä hoikan ruumiin ympärille vähääkään epäröimättä. Tutkiskelevasta, varovaisesta katseesta oli tullut määrätietoinen. Tästä tilanteesta ei ollut enää kuin yksi tie eteenpäin.
Remus nojautui eteenpäin ja kohtasi Siriuksen huulet.

Sirius oli kyllä tiennyt, että liike oli ollut mahdollinen, mutta silti hän yllättyi. Remus painautui häntä vasten aivan kuin hänen maailmansa olisi kiinni siitä, vastaisiko Sirius. Ehkä se olikin. Ja vasta sekunteja myöhemmin Sirius lopulta tajusi vastata. Hän tajusi haluavansa vastata.
Siinä missä Remus oli kokeillut hänen suutaan vaativasti, lähes epätoivon voimalla, Sirius pehmensi otetta. Hän kallisti päätään aavistuksen verran ja teki siitä suudelmasta sen, mikä rauhoitti Remuksen.

He erkaantuivat joidenkin aivan liian nopeiden sekuntien jälkeen. Heidän kasvonsa olivat yhä lähekkäin, mutta silti niin, että he saattoivat katsoa toisiaan silmiin. Sirius näki Remuksen katseesta sen, että toinen oli osin päättäväinen, mutta toisaalta hiton pelästynyt.
Sirius paljasti hammasrivistönsä virnistäessään leikkisästi, ennen kuin painoi huulensa uudelleen toisia vasten.

Nyt Remus kietoi kätensä tiukemmin hänen ympärilleen. Siriuksen toinen käsi kulkeutui kuin itsestään Remuksen niskaan ja eksyi hiusten sekaan, samalla kun poika raotti suutaan ja kosketti kielellään Remuksen alahuulta. Remus hengähti, ja Sirius rakasti sitä ääntä. Rakasti sitä, kuinka Remuksen rinta kohoili epätasaisesti häntä vasten, ja rakasti typertynyttä oloaan. Tämä oli käynyt äkkiä, mutta kuitenkaan se ei tuntunut lainkaan oudolta tai väärältä. Ei, Remus tuntui olevan täydellisen sopiva hänen syliinsä.

”Vai ettet muka saa mitään aikaiseksi”, Sirius naurahti hengästyneesti johonkin sellaiseen väliin, kun heidän suunsa eivät olleet niin tiiviissä kosketuksissa. Remus virnisti ja painoi otsansa vasten Siriuksen otsaa.
”Helvetti, Sirius, seitsemän vuotta.”
Käsi siirtyi varkain taas Siriuksen T-paidan alle, kosketti hellästi, lähes kutittaen. Remus esti Siriusta vastaamasta hyvin hellällä tavalla.

*

”Mitä hittoa oikein tapahtui?” Sirius ihmetteli.
”Ei kai sillä ole väliä?” Remus kysyi raukeana.
”No ei kai”, Sirius ähkäisi, ”mutta onhan tämä nyt vähän hassua.”
”Hassuapa hyvinkin…”
”Niin no, kaatuvatko seinät yhä päällesi?” Sirius virnuili.
”Eivät ehkä niin pahasti”, Remus hymyili, eikä hänessä ollut mitään merkkiä siitä, että hän olisi vain muutamaa tuntia aiemmin istunut yksin suremassa.

He istuivat jälleen samalla penkereellä, tai oikeastaan Remus lojui ruohikolla puoliksi Siriuksen sylissä. Sirius silitteli Remuksen hiuksia. Hän oli varma, että jos Remus olisi ollut kissa, hän olisi nyt kehrännyt mitä onnellisimpana.

”Minähän sanoin, että ratkaisen ongelmasi”, Sirius ei voinut olla sanomatta omahyväisesti.
« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 01:02:37 kirjoittanut Unohtumaton »

Alias

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 12.07.2007 20:37:00 »
Jessus, tämä oli tajuttoman söpö ó___ò
Awwwwws. Rakastan.


Lainaus
”Sirius?”
”Mmm?”
”Ethän ikinä hylkää minua?”


Ó___ò Remus-parka!
Suloinen ficci, ihanan pitkäkin vielä :3 Ahh, aiheutti vakavia sulamiseffektejä, maksatko sairaalakulut? 8D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Alias »

Tuhka

  • ***
  • Viestejä: 17
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : 12.07.2007 21:55:57 »
Suloinen ^^ <3
Välillä tuntui että Sirius jättää säikähtäneenä Remuksen yksin seisomaan ja lähtee pois. Silti... loppu hyvin, kaikki hyvin. ^^ Jäi ihana tunne vatsanpohjalle.
Täytyy sanoa, että olen samaa mieltä Aliaksen kanssa niistä sulamisefekteistä.

Jos nyt yritän tähän jotain rakentavaa sanoa niin, tekstin jaottelussa olisi parantamisen varaa. Siriusksen ja Remuksen puheiden välissä oli turhia enterin painalluksia jotka saivat lukemisen tökkimään. Kuvailua ja tilanteen selventämistä voisi olla enemmän. Luotat vähän liikaa dialogiin. Tälläisessä hattaraisessa, kevyessä one-shotissa se ei erityisemmin häiritse, mutta sanoinpahan tuon tulevaisuuden varalle. Pidempään ja syvällisempään ficciin kaipaisin enemmän kuvailua.

Toivottavasti saat jotain irti tuosta höpötyksestä.  ;)  
Pakko sanoa vielä: Suloinen ficci! <3 Ihanan fluffyinen näin iltalukemiseksi. Kiitos ja kumarrus.
~Tuhka
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Tuhka »

Fjalar

  • ***
  • Viestejä: 6
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : 12.07.2007 22:17:25 »
Ei voi muuta sanoa, kuin että oli aivan iiihana ja suloinen ficci <3 Eikä asiaa yhtään auta, että kuuntelen parhaillaan Rod Stewartin Sailing kappaletta ^^

Lainaus
Remus sortui Siriusta vasten. Sirius yllättyi, mutta kiersi kätensä kömpelösti Remuksen ympärille.

Arvaa, keneltä pääsi iiiiso "aaaaaaawwww" efekti ^^
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Fjalar »

hobby

  • ***
  • Viestejä: 155
    • http://darthenin.livejournal.com/
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : 13.07.2007 15:22:45 »
Errm. Joo, ihan mukava pieni fluffyinen pätkä. Ei mitään valittamista. Paitsi, etten tykkää itkevästä Remuksesta. Enkä kömpelöstä Siriuksesta. (viittasit jossain vaiheessa miten Sirius kietoi kömpelöt kätensä Remuksen ympärille)

Ehkä jotain yllätystä olisi kaivannut, tämä jäi melko tasapaksuksi. Mutta kai se fluffy on melko usein sellaista.

Mutta lopusta pidin. Siinä Siriuksen kommentti oli oikein IC. Enpä osaa oikein mitään muuta sanoa.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut hobby »
Jumala ei heitä noppaa.

~Einstein

Kommando

  • ***
  • Viestejä: 102
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : 14.07.2007 20:48:15 »
Puhh, nyt pääsen viimein näiden kimppuun. Kiitos teille kaikille kommenteista, nyt vastailemaan.

Alias: Minä lähes järkytyin, kun Tapa oli ollut julkaistuna ehkä kaksikymmentä minuuttia, ja siihen ilmestyi jo kommentti. :D Kiva että oli sinusta kiva. Minusta tämä tuntuu oudon lyhyeltä, mutta tiedä tuota, eipä se kai sitten ole niin kamalan lyhyt :> Hahah, voi olla että väistän takavasemmalle sulamiskorvauksien kohdalla. Pahoittelut. :'D

Tuhka: Jep, jaotteluihin en olekaan tainnut kiinnittää tarpeeksi huomiota. Pyrin aina korostamaan tiettyjä kohtia, siten että esimerkiksi joku tietty repliikki huomattaisiin paremmin, ja sen kustannuksella sitten jaottelu kusee. Koetan parantaa seuraavien ficcieni kanssa.
Yleensä kuvailen paljonkin, mutta tästä taisi tulla ihan luonnostaan dialogivaltainen. Epifyyttihän taas on varmaan 90-prosenttisesti kuvailua, joten tyylini riippuu ficistä.

Fjalar: Kiitos :') Biisistä on paha sanoa mitään, kun en ole sitä kuullut, mutta jospa se joskus kävelisi vastaan. Hmm, nyt pistit kyllä pahan, tuota täytyy miettiä. Jospa se olit vaikka sinä, jolle tuli awwkohtaus? :D

hobby: Ah, nyt päästään asiaan. (Pääsen puolustelemaan itseäni :b) Ei minuunkaan itkevä Remus niin kovin iske, mutta kun tämä ficin kaava alkoi muotoutua päässäni, oli kuitenkin aika helppo ajatella hahmoiksi juuri Remus ja Sirius. Angstiremus ja sitten Sirius, joka on... Sirius. (Alunperin Radokettu ehdotti James/Siriusta, mutta en kyllä osaa kuvitella tämmöistä fluffia heidän kohdalleen. Jotenkin en vaan. Hups, nyt kyllä eksyin aiheesta.) Itse asiassa jossain vaiheessa minua suorastaan ällötti kirjoittaa Remuksesta tuollainen. Alkuperäinen A/N oli "HYI ÄLLÖÖ", niin että... :'D
Siriuksen kömpelöydellä en tarkoita varsinaista fyysistä kömpelöyttä, vaan sitä, kuinka vaikea hänen on lohduttaa Remusta, kun hän ei ole tottunut siihen. Minusta se kuulostaa jotenkin luonnolliselta, mutta makuasia kai sekin sitten on.
Jjoo, kirjoitin tämän improna enkä ajatellutkaan luoda mitään mielettömän monimutkaista seikkailua. Lähinnä tahdoin fiilistellä itsekseni, ja tämä siitä sitten tuli. :'D
Kiitos kommentistasi, kiva kuulla muutakin kuin awwia välillä, vaikka sellainenkin on kommenteissa varsin piristävää :>
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Kommando »

dio

  • ***
  • Viestejä: 22
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : 20.07.2007 16:05:17 »
Aijai, itken verta, kerrankin kunnon fluffia Siriuksen ja Remuksen välillä! Yleensä olen hirmu laiska lukemaan ficcejä saatika kommentoimaan niistä jotakin positiivista, mutta tätä ei vain yksinkertaisesti voinut ohittaa. Ei ehkä paras ficci mitä olen lukenut, mutta mielettömän hyvä! Itse tajusin melko nopeasti, mikä Remusta suretti.

Niin suloista, kun Remus viljelee vinkkejä parhaansa mukaan, mutta Sirre ei tajua. Jotenkin tyypillistä. ”Hei, älä kyynelehdi minun päälleni” kuulosti jotenkin niin Siriukselta! Ja muka-käskevä äänensävy.. Ei tästä voi muuta sanoa, kuin että aww.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut dio »
Takes me completely, touches so sweetly, reaches so deeply

Wagner

  • ***
  • Viestejä: 65
Re: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-13)
« Vastaus #7 : 27.07.2007 11:00:44 »
Awwwwwwwww.
En yksinkertaisesti saa mitään järkevää tulemaan. Tämä ficci aiheutti sellaisen sulamisreaktion ja mitään muuta ei tule mieleen kuin awwwww.
Tämä oli todella fluffyinen, kuin vaaleanpunainen hattara. Ja kaikista hassuinta on se, että minä pidin siitä. Yleensä luen angstisia ficcejä, joissa enemmänkin vihataan toista, tehdään itsemurhia ja vaikka mitä, mutta. Eksyin Hunajaherttuaan, päätin lukea tämän. Voi sentään, tämä oli vallan ihastuttava. Niin söpö.
Awwww.
Villa #7
Silva #21
VALENCIA CF
<3

Kommando

  • ***
  • Viestejä: 102
Re: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-13)
« Vastaus #8 : 18.02.2008 19:11:25 »
dio: Mukavaa, että päädyit kommentoimaan tätä! :) Allekirjoitan täysin tuon lauseen siitä, ettei tämä ole ficcikunnan parhaimmistoa. Tämä oli täyttä ajankulurustailua, kun teki mieli fluffata näillä hahmoilla. ^^ Aww itsellesi, kiitos.

huna-chan: Kiiiitos ^^' Mukavaa, että miellytti.

Wagner: Fluffi saa nähtävästi kaikkien aivot puuroksi :DD Mutta siis. Ihanaa, että pidit tästä, etenkin jos et yleensä hattaraficcejä harrasta. Kiitos, kun luit ja kommentoit!

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Re: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-13)
« Vastaus #9 : 27.02.2008 14:06:27 »
Ihanaa hattaraa. Tykkäsin tästä tosi paljon, tässä oli jotenkin... pysähtynyt tunnelma, en oikein osaa selittää mutta se sopi tähän ficciin.

Lainaus
”Opitko uuden sanan?” Remus virnuili.
”Ainakin sille tuli uusi merkitys”, Sirius totesi.

Aww. Jonkinlaisia sulamisefektejä täältäkin päin, että kiitos ihanasta fluffypläjäyksestä. :D
I've got blisters on my fingers!

Luthien

  • ***
  • Viestejä: 203
Re: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-13)
« Vastaus #10 : 29.02.2008 18:05:23 »
Oih! Olipas suloinen! <3 aawwwws...
Tulin hunajaherttuaan koska halusin lukea jotain oikein fluffyista ja sitä todella sainkin lukea  :D
Sorry, ei mtn rakentavaa... Ne hukkuivat Siriuksen ja Remuksen suudelmaan...<3
« Viimeksi muokattu: 19.03.2008 15:22:07 kirjoittanut Luthien »
Wanna see how hard i can fall?

Kommando

  • ***
  • Viestejä: 102
Vs: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-13)
« Vastaus #11 : 24.05.2008 14:31:48 »
pihlajanmarja: "Pysähtynyt tunnelma", awws, kuulostipa ihanalta.<3 Kiiiitos kommentista.

Luthien: Hihih, kiva kun tykkäsit ^^ Kiitos.

Luihuinen_89

  • Yksinäinen kulkuri
  • ***
  • Viestejä: 1 025
  • Käsi käsessä kuljemme yhdessä ohi esteiden!!
Vs: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-13)
« Vastaus #12 : 24.05.2008 14:40:40 »
Jotenkin osasin samaistua siriukseen paremmin kuin ennen ;D
Ehkä se yksin kertaisesti johtuu siitä että en osaa lohduttaa ketään :-\ Tahtoisin vain juosta jonkun ison esineen taakse piiloon...

Mutta jokatapauksessa tämä oli hyvä. Ihana en osaa edes sanoin kuvata kuinka onnellinen ole kun saan lukea tälläistä sujuvaa tekstiä
Olen toivoton potteristi kaikkea pitää lukea ja sitten menee fakta ja fiktio sekaisin, mutta mitäpä tuosta...  :D
Kaikki muuttuu, minäkin vaikkei sitä aina uskoisikkaan.

Mun ficci kokoelma

Uusi Mcr G/F
Trust Me

Karasu

  • ***
  • Viestejä: 58
  • It's like me and my things.
Vs: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-13)
« Vastaus #13 : 27.05.2008 09:21:24 »
Aaawwwwwww<3<3<3 Remukka parka, missä riittää seiniä päälle kaatuvaksi? Ihana ficci ja ihana Sirius<3 Miks Sirre on niin vetovoimainen? No hitot siitä, Sirree lissää<3
Elä kysy mitään mistään koska mä en kerro mitään mistään koskaan .-.

^Haluutko samantyylisen? Heitä yksäriä ;D

Kommando

  • ***
  • Viestejä: 102
Vs: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-13)
« Vastaus #14 : 03.08.2008 18:39:47 »
Kiitokset teille, Luihuinen_89 ja Karasu : ) Tosi kivaa, että tykkäsitte tästä ficinpätkästä. Ja kiva kuulla, että Siriukseen pystyi samaistumaan.
Kiitssss!

Fidea

  • intiaani
  • ***
  • Viestejä: 27
  • until the end
    • until the end
Vs: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-13)
« Vastaus #15 : 29.07.2011 15:01:26 »
awwwww ! oon lukenu täsä 24h aikan varmaan 30 S/R one-shottii ja tää on on ainoo mikä sai mut itkemään :'(
tämä oli vaan aivan mahtava ♥ tykkäsin ihan kamalasti plus tämä oli vain niin........ awww ♥♥ ....

~Fidea
« Viimeksi muokattu: 06.07.2012 19:32:00 kirjoittanut Fidea »
"A girl doesn't need anyone who doesn't need her."

Marilyn Monroe

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 665
Vs: Toinen tapa lohduttaa (S/R, fluff, K-11)
« Vastaus #16 : 10.10.2020 20:08:21 »
Ah, tykkään kyllä aina Sirius/Remus -ficeissä tällaisesta Siriuksesta, joka ei ensiksi tajua yhtään, mistä on kysymys ja sitten tajuaakin :))

Lainaus
Iltapäiväaurinko sulatti Siriuksen kiinni ruohikkoon.
Tämä oli hauskasti sanottu! Ja tässä oli todella suloista kuvailua, kun Remuksen käsi pujahtaa Siriuksen paidan alle ja varsinkin suudelma oli kuvattu suloisesti. Ihanan nostalginen Sirremus-ficci ja Siriuksen vitsailu viimeisessä virkkeessä  ”Minähän sanoin, että ratkaisen ongelmasi” oli jotenkin niin Siriusmainen lopetus :D
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥