Tulen luoksesi vaikka väkisin RW/HG K11

[Meda]

Ficin nimi: Tulen luoksesi vaikka väkisin
Kirjoittaja: Meda
Tyylilaji: angst
Varoitukset: vaikea masennus, itsemurha, pari kirosanaa (lievä pahoinpitely?)
Ikäraja: K-11
Paritus: Ron Weasley/Hermione Granger
Yhteenveto: Hän tunsi olevansa hieman katkera tälle pienellä olennolle, joka sai rauhassa maata hänen sylissään kylläisenä ja tietämättömänä, että oli riistänyt äitinsä hengen


"Anteeksi kuinka?" Ron kysyi turtana.
"Rouva Weasleyn sydän petti. Olemme pahoillamme, emme pystyneet tekemään mitään", parantaja pahoitteli, mutta Ron halusi vain lyödä tältä hampaat kurkkuun ja pari kunnon kirousta kaupanpäälle. Sen sijaan Ron otti parantajan ojentaman tyttövauvan. Vauva oli niin pieni ja hauras. Kuinka Hermione olikaan rakastanut pientä tyttöä. Ron muisti elävästi Hermionen kasvoilla onnen, kun hän oli katsellut vauvaa.
Kyllähän Ronkin rakasti lasta. Silti, kaikesta huolimatta, hän tunsi olevansa hieman katkera tälle pienelle olennolle, joka sai rauhassa maata hänen sylissään kylläisenä ja tietämättömänä, että oli riistänyt äitinsä hengen. Vauva kohotti katseensa Ronia kohden. Jo niin pienestä tukasta saattoi nähdä, että se oli Weasleyn punainen. Siihen Ronin huomio ei kuitenkaan kiinnittynyt vaan tytön silmiin. Niiden muoto ja väri olivat täsmälleen Hermionen kauniiden silmien laiset. Siinä hetkessä Ron tunsi ääretöntä vihaa. Vauva oli vienyt Hermionen hengen ja kaupan päälle varastanut silmät. Silmittömän raivon vallatessa Ronin, hän ihmetteli miksi piti lasta sylissään.
"Hyi helvetti!" Ron huudahti ja pudotti lapsen parantajan silmien edessä maahan.
"Hyi helvetti!" Ron toisti,"pitäkää kuulkaa se hyvänänne, minä en koske vaimoni murhaajaan!" Niinehyvineen Ron poistui.

Viikon kuluttua

"Huhuu!" Ginny Potter huusi sisälle taloon ja nyrpisti nenäänsä. Talossa lemusi vahvasti viina.
"Ron!" Ginny huusi. Ginnyä ei huolestuttanut. Hän ajatteli Ronin olevan jossain sammuneena. Hän ajatteli kuljettavansa Ronin hänen ja Harryn kotiin, varoen ettei James ja Albus näkisi.
"RON!" Ginny huusi vielä kerran ovelta. Kun vastausta ei vieläkään kuulunut, Ginny raotti hitaasti ovea. Siellä sun täällä lojui pulloja ja pitsapaketteja. Häntä oksetti suunnattomasti haju. Jossain syvällä Ginny tunsi huolen piston. Hän kuitenkin hukutti sen nopeasti mutisemalla:"Saatanan Ron."  Katsastettuaamn alakerran Ginny lähti ylös; nyt Ginny oli todella huolissaan. Paikat muuttuivat siistimmälle, mutta pölyiseksimmi. Nainen otti kaksitoista tuumaisen orapihlajasauvansa esiin ja katsoi huoneisiin, yksi toisensa jälkeen. Hän avasi lopulta oven, jota oli vältellyt. Syvällä sisimmässään Ginny tiesi, mitä tulisi löytämään, mutta se oli shokki silti. Ron makasi aivan liikkumatta puhtaan vaaleassa makuuhuoneessa suurella parivuoteella. Verta oli jokapaikassa. Vaikka Ginny oli järkyttynyt, hän oli myös salaa helpottunut. Ron oli päässyt Hermionen luokse.

[mursuhilleri]

Voi, olipa surullinen teksti   Kamalaa, että Ron ei pysty hyväksymään, että Hermione on poissa ja pitää vastasyntynyttä lastaan murhaajana.

Ron oli päässyt Hermionen luokse.

Tää oli kyllä hyvä lopetus. Surullista, mutta helpottavaa.

Kiitos tästä lukuhetkestä

[Kiirsu]

Tämä oli kauhea surullinen ja traaginen tarina. Lyhyt ja ytimekäs, mutta tässä välittyy hyvin Ronin kokema tuska ja kärsimys.

Tässä ei ole kamalasti kuvailua, mutta toisaalta tykkään siitä, että teksti keskittyy pitkälti Ronin tunteisiin, jotka tulevat ilmi suuresti myös dialogin kautta. Ronin tuska on varmasti suurta ja Ron on myös sellainen hahmo, että voin hyvin kuvitella tämän suhtautuvan asioihin suurilla tunteilla ja Hermionen kuolema varmasti romuttaisi Ronin maailman. Pidin siitä näkökulmasta, että lapsi ei tuonutkaan lohtua Hermionen menetykseen, vaan Ron syytti lasta tapahtuneesta. Tässä tulee hyvin esiin hahmon epätäydellisyys ja ehkä myös tietynlainen lapsenomaisuus, olettaen siis että Ron ja Hermione saivat lapsena kohtalaisen nuorina.

Siinä hetkessä Ron tunsi ääretöntä vihaa. Vauva oli vienyt Hermionen hengen ja kaupan päälle varastanut silmät.

Pidin tästä kohdasta erittäin paljon! Varmasti Hermionen silmiin katsominen sattuu ja pidän tuosta ajattelu tavasta, että vauva on varastanut silmät, sillä Hermione kuoli heti lapsen synnyttyä, eivätkä kahdet silmät ehtineet olla täällä yhtä aikaa. Myös Ronin reaktio tähän ja lapsen pudottaminen oli erittäin dramaattista ja myös hyvin Ronmaista. Pieneen lapseen tuollainen pudotus saattaa sattua kunnolla, mutta toivottavasti lapsi on silti kunnossa. Ja toivottavasti tämä saa vielä jostain kodin itselleen - ehkä Harryn ja Ginnyn luota.

Paikat muuttuivat siistimmälle, mutta pölyiseksimmi.

Tämä virke on vähän hassusti muotoiltu. Itse sanoisin: "Paikat muuttuivat siistimmiksi, mutta pölyisemmiksi." Olipas hankala tuo jälkimmäinen sana, jouduin ihana googlettamaan sen taivutuksen    Muuten teksti oli kyllä sujuvaa, eikä silmiin osunut häiritseviä kohtia.

Tämä oli surullinen teksti, mutta pidin tuosta sinänsä lohdullisesta lopusta. Vaikka se karua onkin, on Ronilla varmasti parempi olla nyt Hermionen luona. Kiitos tästä tekstistä!