Kirjoittaja Aihe: Viesti || draama, sallittu, 22 virkettä -haaste  (Luettu 1909 kertaa)

Proserpina

  • ***
  • Viestejä: 56
Nimi: Viesti
Kirjoittaja: Proserpina
Beta: Mielenmaltti
Genre: draama, mystery
Paritus: lievä Hermione/Ron
Ikäraja: sallittu
Tiivistelmä: Lehtikuva herättää Hermionen huomion.
Disclaimer: hahmot ja maailma kuuluvat J.K.Rowlingille, eivät minulle, enkä saa tästä rahaa
Varoitukset: ei ole
A/N: Vastaus 22 virkettä –haasteeseen, sanat on lueteltu ficin lopussa. Ajallisesti sijoittuu ehkä noin kymmenen vuoden päähän KV:sta, mutta sekin on tulkinnasta kiinni. EWE (=Epilogue? What Epilogue?). Kaikenlainen palaute on tervetullutta, kuten aina.

Tuhannet kiitokset taas betalleni Mielenmaltille!



**



”Ojennatko luumuja”, Ron pyysi, ja Hermione ojensi vadin korjaten samalla ohimennen, että ne olivat kriikunoita, eivät suinkaan luumuja. Hermione jatkoi Päivän Profeetan silmäilemistä, ei ollut kovin kiinnostunut, mutta sitten tummahiuksisen tanssijan epäselvä kuva kiinnitti hänen huomionsa. Hänen sydämensä alkoi tykyttää kiivaasti, jyskyttää kuin se tahtoisi porautua rinnasta ulos, kun hän yritti silmiään siristämällä saada selvää suttuisesta kuvasta.

Mies pyöri siinä ympäri yhä uudelleen ja uudelleen, taustanaan karu lava, jonka sivustalla oli riemunkirjava mainoskyltti kirjaimilla, joita Hermione ei ymmärtänyt. Mies oli Harry – sen Hermione oivalsi heti kun tämän otsassa oleva salama-arpi välähti leimahduksen lailla hänen omaan tajuntaansa.

”Mitä nyt?” Ron kysyi, ilmeisesti huomaten avopuolisonsa ilmeen, mutta Hermione ei pystynyt muodostamaan järkevää vastausta suullaan, joka maistui yhtäkkiä ihan raudalle ja verelle. Vastauksen sijaan Hermione tyrkkäsi lehden Ronille, ja tämä alkoi lukea ääneen: ”Perjantai-iltana toistaiseksi tuntematon työtön pummi yritti ilmeisesti rahantarpeessa murtautua Uuden Irvetan holviin, jossa säilytetään huhujen mukaan itsensä Godrick...”

”Ei kun se alempi uutinen – ei minua kiinnosta, miten Mundungus sen homeisen miekan yritti tällä kertaa varastaa!” Hermione tiuskaisi purren verestävää huultaan uudelleen.

”Kyllä minua ainakin kiinnostaa, miten jotkut kuvittelevat voivansa noin vain siepata –”

”Ron, katso nyt, alemmas, se on Harry, muistatko hänen lupauksensa?”

Äärimmäisen toiveikas ilme kasvoillaan Ron liu’utti katsettaan alemmas. Ennen kuin Ron ehti kysyä, Hermione ilmoitti, ettei hänkään ymmärtänyt kyltistä mitään – kielimuuri oli ylittämätön.

”Täytyy ihailla hänen röyhkeyttään”, Ron lopulta sanoi mihinkään liittymättä, oudon kireästi, ”hän olisi voinut vaikka kuolla syöpään tai tippua luudalta tai tulla lohikäärmeen syömäksi, ilman että me tietäisimme mitään, ja nyt, vuosien päästä hän suvaitsee näyttää naamansa.”

Hermione ei ymmärtänyt Ronia – hän itse tunsi humaltuvansa ilosta ja onnesta. Mutta siinä missä Hermione oli pakahtua hymyynsä, Ronin ilme oli jäinen ja sulkeutunut. Tämä luki artikkelia varmaan kolmatta kertaa silmät viiruina, oikea käsi rusentaen tiedostamatta kastanjanruskean villapaidan vasenta hihansuuta toistuvasti.

”Minä luulen, että siinä lukee ’Sirkus Kieppukaramelli’,  ja tuo kuva on sitruunatoffee tai minä olen Tylypahkan rehtori”, Ron lopulta sanoi katkerasti laskien lehden pöydälle.

Hermione räpäytti silmiään – mistä lähtien Ron oli osannut venäjää – mutta hänen ihmetyksensä keskelläkin hänen katseensa hakeutui väkisinkin painottomuudessa pyörivään, hänen jo aikuistuneeseen ystäväänsä kuvassa.

Ron huokaisi ja sanoi menevänsä nukkumaan, vaikka kello oli yksitoista aamulla.

Ronin kadottua makuuhuoneeseen Hermione odotti kokonaisen vartin, ennen kuin kaivoi keittiön alimmasta kaapista, talouspaperivaraston takaa, pienen laatikon. Hän sysäsi sen pinnalla olevat valokuvat pois, valokuvat teini-ikäisestä Harrystä; hän penkoi läpi keskikerrosten matkamuistojen ja pöllöjen takaisin tuomien, perille löytämättömien epätietoisten kirjeiden, kunnes lopulta löysi aivan pohjalta sen, mitä oli etsinyt.

Minä lähden Englannista, kirjeessä luki, haluan välillä vähän omaa rauhaa ja seikkailla tuntemattomana vieraissa maissa ja kulttuureissa… pidän yhteyttä… kuulette minusta sitten, kun minä olen taas parempaa seuraa.


____________

Sanat:

1.kriikuna
2. tanssija
3. sydän
4. karu
5. leimahdus
6. rauta
7. pummi
8. miekka
9. siepata
10. lupaus
11. toiveikas
12. kielimuuri
13. syöpä
14. humaltua
15. jäinen
16. villapaita
17. karamelli
18. painottomuus
19. nukkua
20. laatikko
21. pinta
22. vieras
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 23:51:08 kirjoittanut Pops »
- Minäkö siirtäisin kelloani, ei, en koskaan! Passepartout huudahti kiivaasti.
- Niin mutta se ei muutoin täsmää auringon kanssa.
- Sen pahempi auringolle, hyvä herra!

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Viesti || draama, sallittu, 22 virkettä -haaste
« Vastaus #1 : 04.05.2016 12:00:54 »
Metsästelen Finistä mysteeri-ficcejä saadakseni selville, mitä muita mahdollisuuksia on kirjoittaa sitä kuin perin tavanomainen murhamysteerin tarjoama lähestymistapa. Tämä oli kyllä kiva näkökulma!

Tykkään virkehaasteesta tosi paljon itse kirjoittajana. Harvemmin ehkä tulee luettua vastausficcejä siihen, mutta nämäkin ovat kyllä tosi kivoja. Alkupuolella hoksasin kriikunan ja tanssijan, mutta sen jälkeen sanat soljuivat mielestäni varsin huomaamattomasti tekstiin - tai sitten kiinnostuin tarinasta niin paljon, että vain hotkaisin sanat sisääni niitä sen enempää makustelematta.

Tykkäsin! Ronin ja Hermionen välit tuntuivat ehkä vähän kireiltä, tai sitten syötän tätä mielikuvaa itselleni, kun en parituksesta pidä. Plussa siis siitä. Lisäksi tykkään skenaariona siitä, että Harry kyllästyy kaikkeen ja lähtee velhosodan jälkeen vetelemään. Ja koska Harry on Harry ja varsinainen draamakuningas, hän ei tietenkään kerro edes parhaille ystävilleen, minne on menossa ja mitä tekemään. Tykkään tässä siitä, että mysteeri ratkeaa vain puoliksi: okei, Harry on venäläisessä sirkuksessa, mutta miten hän on sinne päätynyt ja miksi? Mysteeri säilyy kutkuttavana.

Eli joo, tämä oli kiva, kiitos mysteeristä!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman