Author : Syvä Miete
Genre : Tavallaan itsetuhoisuutta, elämän vaikeuksia ja draamaa
Rating : S luulisin, nostakaa jos ei pidä paikkaansa!!
Warnings : Se itsetuhoisuus muttei mitenkään selvästi, vertauskuvallisesti.
A/N : Kirjotusinspi joku semmonen iski mutta myös tarkotus tälle. Aika syvällä mun tilaannetta tavallaan. Tavallaan. Yli sata sanaa pitäs olla, sillai mitää laskenu. Puoltoistaraapale ehkä,,< joo Puolitoistaraapale! 183 sanaa
Lupasit aina noujautuu muhun, kun tarvittet apuu. Ettet tekis ittelles mitään. Me luvattiin yhes, ettei koskaa jätetä toisiamme. Luvattiin, että veteen pudottiin yksin mutta rannalle ei koskaan mentäisi. Luvattiin myös, että molempien silmät pysyy kiinni koko ajan, ettei vaan nähtäis mitä tapahtuu. Oltais vaan omassa tietoisuudessa, ei muita kuunneltaisi. Valehdeltiin, mutta valheet oli kauniita ja me kerrottiin niitä toisillemme. Muut ei niistä tietäny mitään.
Kaikki peittiin, vaan sä ja mä, maatiin aloillamme kun muut lainehti eteenpäin. Jos me oltais jouduttukkin eri polulle? Metsä on niin iso, ettei sieltä löydä paluuta takasin toisen luo. Piikkilangat ohjas meijät rannalle ja veteen, sinne piti sukeltaa ja pelkäsin niin paljon. Mutta hetken kuluttua en halunnu enää nousta pinnalle, en tulla vedestä pois. Virta vei mut mukanaan vastarannalle, en nähnyt sua siellä. Olit jo upoksissa.
Sitä mä aina mietin ku nukutaan. Lupaukset tuntuu tyhmiltä jos niitä ei pidä. En voinu erottautua susta, olin osa sua. Itketään me yhdessä, jos itketään, päätin ja en koskaan päästäny sun kädestä irti. Me ollaan samanlaisia, me erotaan muista. Siks me tarvitaan toisiamme. Meijät on luotu yhteen, sidottu eikä se side koskaan katkea.
