Ficin nimi: Keisarillinen valloittaja
Kirjoittaja: Nax
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Vincent/Alastor (omalla tavallaan vaikkakin sinänsä yksipuolinen
)
Genre: Slice of life ja tämmöinen arkinen höntteily, ihmis-AU
Summary:
“Oliko se muka uusi vertaus?”A/N: En kestä, miten nämä kaksi ovat muuttaneet kimppakämppään pääni sisään, enkä ole edes varma, maksavatko vuokraa.
Meinasin kirjoittaa, että tämä teksti osallistuu haasteeseen tämä ja tuo, mutta eipäs osallistukaan. Kunhan tässä vuoden loppua kohti raapustelen fiktiota ja otan takaisin tämän vuoden hiljaisuutta tuotannon osalta! xD
***
“...eikä se kanavan pomo, Abe Rowan, sanonut juuta tai jaata Timmyn erinomaiseen ehdotukseen! Voitko uskoa tuollaista tökeryyttä?” Vincent puuskahti avautumisensa päätteeksi ja työnsi haarukkansa kiukkuisesti pastaansa.
“Ai että television pomoporras voisi käyttäytyä tökerösti? Herranen sentään”, Alastor hymähti ja ansaitsi Vincentiltä silmäyksen kulmien alta.
“Minä kyllä listin sen kusipään jonain päivänä. Oppisi olemaan...”
“Hmm, varmasti olet turhautunut. Sinuna kuitenkin pysyisin omalla tontillani herättämättä turhaa huomiota”, Alastor tokaisi ja pyyhkäisi suunsa lautasliinaan.
“Niin minä yleensä teenkin, mutta tässä –”
“Ei vaan oikeasti ja todella”, Alastor painotti terävästi hymyillen. “Olen tietoinen, että sinun on toisinaan hankala olla työntämättä tuota keisarillista nenääsi toisten asioihin, mutta tee kerrankin järkeviä siirtoja heti kättelyssä! Älä ihmeessä hanki itsellesi mitään motiivilta haiskahtavaa, jos haluat myöhemmin saada tämän Rowanin
vastuuseen.”
“Kuulostat ärsyttävän järkevältä.”
“Kuten minulla on tapana. Saat vieläpä ilmaisia neuvoja,
cher.”
“No hyvä on, ollaan sitten kuin ei oltaisikaan”, Vincent jupisi ja työnsi suuhunsa ison haarukallisen pastaa kastikkeineen. Illallinen jatkui hiljaisuudessa, joka hetken kuluttua rikkoutui Vincentin kysymykseen.
“Kuule, mitä varten juuri
keisarillinen?” tämä uteli nenäänsä osoittaen.
“Oliko se muka uusi vertaus?” Alastor hymähti.
“En ole koskaan kuullutkaan!”
“Todellako? Vaikka omistat noin ilmeisen roomalaisen valloittajan nenävärkin?” Alastor naurahti, ja Vincent melkein punastui.
“Roomalaisen valloittajan?” hän toisti hämillään. “Oliko tuo kehu?”
“Sitä sopii miettiä”, Alastor virkkoi ovelaan sävyyn. “En kuitenkaan antaisi sen nousta päähän, kuten sinun selkeästi tekee mieli.”
“Noh, keisarillinen on keisarillinen ja valloittaja on valloittaja. Kiitos vain, Al!” Vincent myhäili harvinaisen ärsyttävästi.
“Täten perun puheeni ja kadun sanavalintaani.”
“Voinko siitä huolimatta istua tässä ja hymyillä itsekseni kehuasi tunnelmoiden?”
“Kultaseni, se ei edes ollut vilpitön kehu, mikäli tajuat tarkkailla kontekstia”, Alastor huomautti. “Kaiken sinäkin käännät imarteluksi tuossa sietämättömässä ja sanoisinko... läpitunkevan
valkoisessa turhamaisuudessasi.”
Vincent kohautti olkiaan kasvoillaan leveä hymy, joka ei kuitenkaan ollut enää yhtä ylimielinen. “No, olkoonkin, että kommenttisi nenästäni oli yhteiskunnallisesti ja rodullisesti virittynyt, se on melkeinpä uljainta, mitä olen siitä kuullut tai ajatellut näiden 46 vuoden aikana. Siksipä aion ottaa ilon irti!”
“Kaikin mokomin”, Alastor hymähti kuivasti. “Kunhan vain pidät sen etäällä tästä kanavapomon ja alaisesi välisestä tapauksesta.”
“Pidetään, pidetään...” Vincent kaatoi Alastorille ja itselleen lisää viiniä. “Vaan jos minulla olisi yhtä hemmetin söötti nenä kuin sinulla, en
todellakaan pitäisi.”
“Jo riittää tämä humpuukikeskustelu. Ole hyvä ja anna minun syödä”, Alastor puuskahti ja pyöräytti kerän pastaa haarukkaansa.
“Toki, toki. Ei ollut missään nimessä tarkoitukseni käydä nenäkkääksi tai alkaa nokitella”, Vincent virkkoi maireasti, eikä Alastor olisi voinut näyttää yhtään vetävämmältä haarukka suussaan, murhanhimoa silmissään ja hartiansa äänettömästä naurusta nytkähdellen.
