Heated Rivalry: Ei tarpeeksi | S

[Grenade]

Nimi: Ei tarpeeksi
Ikäraja: S
Fandom: Heated Rivalry
Paritus: Shane/Ilya

A/N: Mietin syksyllä, että löytyispä jostain sarja, joka taas auttaisi löytämään kirjoittamisen ilon. Inspiraatio on ollut pidemmän aikaa hukassa. Sitten joulukuun alussa Instagram alkoi tarjoilla HR-kamaa ja kun katsoin yhden reelsin, katsoin toisenkin ja lopulta oli pakko katsoa jo ilmestyneet pari jaksoa. Vaikkei innostus lopulta kestäisi kuin parin tekstin verran, on se jo jotain.


Ei tarpeeksi

Shane ei ole varma, milloin ajatus ensimmäisen kerran hiipii mieleen. Ehkä se on käynyt mielessä muutamaan otteeseen jo aikaisemmin, mutta nyt se tuntuu olevan koko ajan enemmän äänessä.

Ajatus siitä, ettei tämä ole tarpeeksi. Ettei hän halua jättää tätä tähän, nähdä Ilyaa vain kerran puolessa vuodessa, kun Boston ja Montreal hyvällä tuurilla tapaavat. Se on sentään jotain, hän miettii taas kaivaessaan puhtaan t-paidan kaapista juoksulenkin ja suihkun jälkeen. Se on sentään kahdesti vuodessa, se on sentään edes muutama yö samassa paikassa toisen kanssa. Onko se enemmän kuin hän voisi edes toivoa?

He tekstaavat aina silloin tällöin, varsinkin yhteisen pelin lähestyessä. Shane on varma, että Ilyalla on muutakin vientiä, mies on niin kuuma, että pakko olla, mutta sitä ajatusta hän ei kovinkaan usein halua ajatella.

Aluksi se olikin vain hauskanpitoa. Jotain uutta. Jotain ihmeellistä. Jotain, mitä Shane ei edes tiennyt tarvitsevansa ennen kuin Ilya sen hänelle tarjoili. Sellaisena se olisi voinut hyvin jatkuakin, ellei Shane olisi huomannut tarvitsevansa jotain. Hän halusi lisää. Janosi lisää.

Eikä hän ole hyvä sanojen kanssa, eikä tämä maailma, jossa hän eli miesten keskellä pukuhuoneissa, ollut hyvä paikka tuoda sanoja julki. Edes sille yhdelle. Oliko helpompaa kamppailla yksin? Ehkä ei, mutta jos vaihtoehtona oli…

No, vaihtoehdot eivät olleet kovin hyvät. Shane rojahtaa istumaan sohvalle ja avaa television. Ilyalla on peli tänään Minnesotassa. Ei sillä, että hän olisi asiaa sen enempää selvittänyt… Kunhan vain sattui tietämään.

Peliä ennen hän ja kommentaattorit katsovat, kuinka joukkueet tulevat jäälle. Varmaan hän voisi sanoa, kuinka katsoo peliä ihan vain kapteenin ominaisuudessa, mutta ehkä oman kodin seinien sisällä omien seinien ei aina tarvitse olla pystyssä. Ehkä hän vain haluaa katsoa, kuinka Ilya vetää viimeisen motivaatiopuheensa joukkueelleen, miten hän luistelee pää pystyssä jäälle ja ottaa aloitusasennon.

Pelin jälkeen hän saa tekstiviestin.

”Hattutemppu. Ensi viikolla teidän maalivahdin taakse.”

Shane hymyilee viestille.

”Ei varmana. Montreal tuhoaa teidät.”

Ilyan vastauksessa kestää hieman, mutta kun se tulee, se on uhoa täynnä. Shane hymähtää toisen sanoille ja laittaa puhelimen pois.

Ei se ole tarpeeksi, mutta nyt sen on vain riitettävä.

[Vuorna]

Olipa ihana ylläri, että joku on Finiinkin asti saanut HR-ficin! Kuulun sinänsä samaan kerhoon, että joulukuun alussa Heated Rivalry -kontenttia rupesi puskemaan kaikista mahdollisesta suunnista ja se oli menoa sitten saman tien. Tosi kivaa, että oot löytänyt tän sarjan myötä kirjoittamisinspistä ja minä mielelläni luen sen hedelmiä

Tää oli tosi söpö teksti ja useaan kertaan mulle tuli semmoinen tyhmä virne kasvoille, koska olit niin hyvin tavoittanut Shanen fiilikset niin Ilyaa kuin elämääkin kohtaan. Shanen ja Ilyan suhteeseen mahtuu vaikka minkälaisia vaiheita, mutta erityisesti tää vähitellen syvenevien tunteiden osuus on tooooosi herkullinen ja tässä tekstissä olit sitä kuvannut varsin kivasti!

Shane on varma, että Ilyalla on muutakin vientiä, mies on niin kuuma, että pakko olla, mutta sitä ajatusta hän ei kovinkaan usein halua ajatella.

Tälle hihittelin erityisesti siksi, koska oon ihan samaa mieltä Shanen kanssa, mutta tässä oli myös tosi osuva esimerkki siitä, miten Shanen syventyneet tunteet näyttäytyvät.

Varmaan hän voisi sanoa, kuinka katsoo peliä ihan vain kapteenin ominaisuudessa, mutta ehkä oman kodin seinien sisällä omien seinien ei aina tarvitse olla pystyssä.

Tää oli varmastikin mun lempparikohta! Shane on hahmona tosi mielenkiintoinen varsinkin käyttäytymisensä puolesta niin yleisesti kuin Ilyaan liittyen, ja toi seinät seinien sisällä oli jotenkin mainio kuvaus siitä, miten hän voi joskus tosiaankin myös antaa itsensä olla oma itsensä ihan rauhassa.

Shanen ja Ilyan tekstailu sekä se, miten Shane nyt vaan sattui tietämään, missä Ilyan peli on (hmmmm miten voi olla), olivat myös hirveän symppiksiä kohtia tässä! Kaikkiaan tää oli supersympaattinen teksti ja kuten todettua, oot tavoittanut tässä Shanen ajatuksenjuoksua ihan todella mainiosti. En yhtään pistäisi pahitteeksi, jos lisääkin HR-tekstejä innostuisit kirjoittamaan, mä ainakin lukisin niitä tosi mielelläni! Kiitos paljon tästäkin jo <3