Ficin nimi: Täysin asiallinen vaihtokauppa
Kirjoittaja: Nax
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Vincent/Alastor (omalla tavallaan yksipuolisena jne.)
Genre: Elämänviipale ja kimppakämppäily-AU
Summary: Tuoksu oli raikas ja myskinen, kovin hienostunut ja sovelias herrasmiehelle. Ehkä hänen oli syytä selvittää tuotteen nimi ja hintaluokka.
A/N: Vihdoin sain taas jotain tekstiä aikaan näistä hahmoista. 😂 Eikä pitänyt alkuperäisen idean skenaariosta ihan 700+ sanan mittaista tarinaa tulla, mutta joskus juonen katkaisu on vain hankalaa. Ja ovathan nämä nyt kiva kaksikko. xD Joissain MurderMedia-tarinoissani on olennaista (tai vähemmän olennaista, miten sen nyt ottaa) se, että Alastor ja Vincent asuvat kämppiksinä (tilavassa kahden kylpyhuoneen kolmiossaan), ja tämä on yksi niistä. Eli AU:na vähän niin kuin MurderMedia-KimppaKämppä. 😂 Osallistuu Kerää 10 -haasteen tuoreelle kierrokselle hahmolla Alastor.
***
Kulkiessaan olohuoneen ohi Alastor tavoitti sivusilmällään jotain poikkeavaa, nimittäin sohvan käsinojalle heitetyn vaaleansinisen kauluspaidan. Halvatun Vincent, kehtasikin sillä tavalla jättää vaatekaappinsa sisältöä lojumaan, eikä kyseessä ollut ensimmäinen kerta. Alastor rypisti otsaansa ja poimi paidan hyppysiinsä huoneen järjestystä pilaamasta. Jos jollakulla oli varaa kohdella hienoja vaatekappaleita niin huolimattomasti, ei tämän olisi sopinut omistaa sellaisia lainkaan.
Kenties hänen olisi sietänyt ojentaa paita takaisin Vincentille yksi opettavainen suikale kerrallaan.
Paitaa tutkaillessaan Alastor havaitsi kevyen tuoksun, joka kankaasta leijaili hänen tarkkaan nenäänsä. Se oli häivä miesten tuoksua, jonka Alastor oli haistanut aikaisemminkin Vincentin vaatteista, ja joka ei oikeastaan ollut lainkaan hassumpi.
Hetken vietävänä Alastor nuuhkaisi paitaa lähempää ja syventyi viehättävään aistielämykseen. Tuoksu oli raikas ja myskinen, kovin hienostunut ja sovelias herrasmiehelle. Ehkä hänen oli syytä selvittää tuotteen nimi ja hintaluokka.
Alastorin tuuminta katkesi lähestyvien askeleiden ääneen epämiellyttävästi jysähtäen. Hän lakkasi välittömästi nuuhkimasta paitaa, mutta tiesi jääneensä kiinni jo ennen kuin kohtasi Vincentin katseen. Tämä pönötti olohuoneen oviaukossa puolipukeissa ja näytti melkoisen pöllämystyneeltä havaitessaan paitansa hänellä.
“Jaa, tuota...” Vincent ei saanut kummallista köhähdystä enempää ulos suustaan. Tosin vaikka olisikin, Alastorilla ei ollut halua tai aikaa jäädä kuuntelemaan. Oli aivan tarpeeksi noloa jäädä kiinni ja vielä nolompaa todistaa Vincentin punertavia poskipäitä ja nykivää hymyä. Ei siinä tilanteessa ollut mitään perhanan hymyiltävää.
“Haluaisin toistamiseen huomauttaa, että olohuoneemme sohva ei ole tarkoitettu vaatteiden säilytykseen”, Alastor lausui harkitun tyynesti.
“Äh, tiedänhän minä. Se vain sattui olemaan näppärin paikka, johon saatoin hetkeksi paitani jättää”, Vincent pahoitteli perin hurmaavasti. “Ja ennen kuin sille nyt tapahtuu kamaluuksia näpeissäsi, ehdottaisin täysin asiallista vaihtokauppaa. Niistähän sinä pidät!”
Alastorin suupieli nytkähti. Vincent taisi nähdä mielessään paitansa lepattelevan punahehkuisella veitsenterällä, eikä ihan syyttä.
“Mitäs ehdottaisit?”
“Tehkäämme niin, että annat paitani takaisin ehjänä ja rypyttömänä, ja minä puolestani lahjoitan sinulle pullon tätä”, Vincent virkkoi ja kätensä kepeällä liikkeellä osoitti lisänneensä Alastorin juuri haistelemaa tuoksua pari tippaa iholleen.
“Mikä saa sinut luulemaan, että pidän siitä?” Alastor kokeili kepillä jäätä, ja Vincentin maireasta ilmeestä päätellen se petti mehukkaasti rasahtaen.
“Mitähän sitten mahdoin juuri nähdä? Tulkitsisin sen suorastaan lumonneen sinut, Al hyvä.”
“Liekö pelkkää toiveajatteluasi”, Alastor hymähti, vaikka tiesikin kuulostavansa turhanpäiväiseltä vänkäriltä.
“Toiveajattelua on enemmänkin verraton kuvitelmani siitä, että syleilit paitaani, koska ikävöit minua niin kovasti, vaikka asumme samassa asunnossa”, Vincent virkkoi astellessaan lähemmäs, ja siinä missä Alastor katsahti tätä merkitsevästi kulmiensa alta, moinen itseironia nauratti häntä väkisinkin.
“Se ei ollut niinkään syleilyä, Vincent.”
“Niin... ja minä olen Jeesus Kristus.” Vincent virnisteli niin omahyväisesti, ettei paidan nylkeminen suikaleiksi ollut lainkaan huono idea.
Vincentin ehdotuksessa oli silti puolensa.
“Miksi edes puolissa järjissäni haluaisin tuoksua samalta kuin sinä, kaikista maailman ihmisenkuvatuksista?” Alastor pyrki vielä tarkastelemaan tilannetta nenänvarttaan pitkin.
“No, se olkoon kivenkovan omantuntosi pulma!” Vincent tokaisi ja ojensi kätensä ottaakseen paidan. “Minulla nyt on muutama muukin tuoksu, joista valita, joten voit varata itsellesi tämän nykyisen.”
“Hmmm...”
“Mikäli siis haluat pikkusieluiseksi alkaa ja vältellä samaa hajustetta kanssani”, Vincent lisäsi huvittuneena.
“Tietenkin haluan”, Alastor tokaisi. “Millaisen kammottavan vaikutelman sekin antaisi, jos tuoksuisimme samalta julkisesti?”
“Enpä minä sitä – mmph”, Vincentin hilpeä vastaus keskeytyi, kun Alastor painoi sormensa tämän huulille vaientavana eleenä.
“Älä vastaakaan mitään, voin arvata tuumasi”, Alastor tuhahti ja työnsi sitten kauluspaidan Vincentille suurin piirtein rypyttömänä. “Vaihtokauppa hyväksytty ja asia loppuunkäsitelty. Puepa päällesi.”
“Kenties se on asiaankuuluvaa tässä hetkessä”, Vincent myhäili ja heilautti paidan ylleen, jolloin hajusteen tuoksu leijaili Alastorin nenään lempeänä tuulahduksena. Vaadittiin muutama ylimääräinen sekunti, että hän sai taas aivonsa toimimaan.
“Kehtaatkin tuoksua noin hyvälle”, Alastor murahti ja käänsi rikos- ja asuinkumppanilleen ylväästi selkänsä siirtyäkseen muihin puuhiin.
“Voithan napata siitä häivän itsellesikin.”
“En ole aikeissa käydä penkomassa kylpyhuoneesi kaappia, kiitos vain.”
“En minä sitä. Löytyy nopeampikin keino.” Vincent sai paitansa napitettua ja lähestyi häntä rauhallisin askelin käsivartensa auki ojennetuina.
“Olisi pitänyt arvata.”
“Voit aina kääntyä pois, kultaseni.”
Niin, olisihan hän voinut. Alastorin ei ollut tarkoitus jäädä nököttämään paikoilleen kuin peura ajovaloissa, mutta tilapäisen saamattomuutensa seurauksena hän päätyi Vincentin ärsyttävän hyväntuoksuiseen halaukseen.
“Toivon, että sinulla menee töissä erittäin myöhään”, Alastor jupisi.
“Voi mennäkin”, Vincent naurahti. “Viihdeohjelman juontaminen ei ole maailman sukkelimpia työnkuvia, vaikka toisin voisi kuvitella.”
“Hmmmh.”
“Tuon sinulle mukanani jotain kivaa.”
“Ei ole tarpeen. Alahan mennä jo”, Alastor virkkoi ja vääntäytyi kauemmas halauksesta.
“Mutta tämä sinua kiinnostaa aivan takuulla”, Vincent myhäili kylmä kiilto silmissään ja nojautui kuiskaamaan hänen korvaansa.
Alastorin hymy nytkähti asteen leveämmäksi. “Vai niin.”
“Tiesin, että kiinnostuisit...”
“Mitä voin sanoa? Mieltäni tenhoavat monenlaiset asiat”, Alastor tuumasi, käänsi Vincentin hartioista ympäri ja työnsi tämän kohti ovea. “Ja nyt sinä painut ansiotöihisi, hyvää illanjatkoa ja aamuyötä!”
“Mennään, mennään... Nautihan vain sulotuoksustasi!” Vincent lohkaisi kompuroidessaan ovelle.
“Voit jättää vaihtokaupan osuutesi huoneeni ovelle viikon sisällä”, Alastor sanoi viimeiseksi. Keittiön puolelle kipaistuaan hänen oli suorastaan pakko nuuhkaista vaivihkaa paitansa hihaa.
Eräiden ei tosiaan olisi sietänyt tuoksua niin uljaalta, Alastor tuhahti itsekseen. Etenkään ryökäleiden, jotka jättivät vaatekappaleitaan retkottamaan olohuoneen sohvalle.
