Olipa ihana lukea hieman vanhempi fikki näin sunnuntai-illan iloksi
Fiorella oli tainnut myös kommentoida, joskin jo vuonna 2012, että tässä oli sellainen ihana, nostalginen tunnelma varsinkin Harry/Draco parituksen kanssa! He sopivat kyllä niin täydellisesti sekä idiots in love sekä enemies to lovers tropeihin, etten yhtään ihmettele, että heistä on kirjoitettu paljon ja kirjoitetaan edelleen. Mutta tämä tarjosi tosissaan ihanasti sitä kirjoistakin tuttua pientä ilkeilyä toinen toisilleen. Vaikka ei Harry Dracon pusuttelustakaan vaikuttanut erityisen pahoillaan olevan
Noo, se on tuo nuoruus sellaista itsensä etsimisen aikaa...
Tuosta ekasta osasta voi jo aika helposti rivien välistä lukea, että Ron olisi myös ollut omaa pusuaan vailla. Onneksi asia järjestyy toisessa osassa, vaikkakin Ronin (ja muiden nukkumassa olevien poikien) harmiksi aamuviideltä
Olisi kyllä toisaalta niin Harrya vähän päätellä ja tehdä erikoisia aikatauluratkaisuja, kun hänellä kerran on ihan varta vasten Ronille hankittu lahja. Ensin ajattelin, että Ronilla kaatuu kuppi aivan kokonaan, kun hän näkee kuvan Harrysta ja Dracosta, mutta onneksi Ron tyytyy vain yllyttämään Harrya hävittämään kyseisen kuvan mahdollisimman pikaisesti. Jotenkin liikkistä kuitenkin, että Ron sanoo sitten, että Harry on nyt hänen omansa
Tainnut punapäätodistaja joutua jo vähän aikaa antamaan vihjeitä Harryn suuntaan. Mutta jos jotain olemme kirjoista (ja miksei fikeistäkin) oppineet, niin sen, että Harry ei tajua ihan kevyitä vihjeitä;D
