Nimi: Patikointi Merlinin tornille
Genre: romantiikka
Hahmo(t): Harry/Cedric
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Hahmot tai alkuperäisteos eivät ole omani. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille.
A/N: Hyvää syntymäpäivää
Meldis (joskin mattimyöhäsesti)! ♥ Toivoit HP:ta tai BBC!Merliniä ja en tunne Merlin-fandomia lainkaan, mutta jotenkin Merlinin nimi inspiroi tähän.
En tiedä, osuuko hahmot yhtään sun headcanoneihin, mutta toivon, että tämä pieni välipala ilahduttaa. :3
"Oikeasti parampaa kuin huispaus? Tai lentäminen?"
Patikointi Merlinin tornille
"Cedric, oletko varma, että tämä on oikea suunta?"
"Olen", Cedric vakuutti Harrylle, mutta Harry ei ollut siitä lainkaan varma.
"Olemme perillä ennen kuin ehdit huispausta sanoa", Cedric naurahti ja käveli määrätietoisesti eteenpäin.
"…huispaus", Harry mutisi, kun yksinäinen torni ilmestyi heidän eteensä. Muratit kasvoivat sen rappeutuneita kiviseiniä pitkin.
"Kuuluisa Merlinin torni!" Cedric sanoi hyväntuulisesti, kun taioin kätketty torni oli ilmestynyt heidän eteensä. Kaiken tarpomisen jälkeen he olivat viimein perillä.
"Oho, se löytyi sittenkin", Harry sanoi vaikuttuneena.
"Sinun tulisi luottaa minuun", Cedric tuhahti.
"Luotanhan minä! Matka vain tuntui kestävän ikuisuuden…" Harry yritti puhua itsensä pinteestä.
"Älä ole höpsö! Ei ole vielä edes iltapäivä", Cedric naurahti.
"Mitä seuraavaksi? Tutkimmeko tornin?" Harry kysyi ja katseli ennen niin loistokasta tornia. Nyt se näytti surkealta, mutta Harrykin aisti, että taikuutta oli ilmassa paljon.
"Se on suojattu loitsuin", Cedric pohti. "Halusin vain näyttää sen sinulle."
"Mitä?" Harry parahti.
"Ulkoilma tekee sinulle hyvää. Teet niin paljon töitä Ministeriössä", Cedric huomautti.
"Ehkä", Harry myönsi. "Olisimme voineet lentää?" hän heitti takaisin.
"Ei se ole yhtä hauskaa kuin patikointi", Cedric vastasi.
"Ei yhtä hauskaa?" Harry tuijotti tyrmistyneenä.
Treffit olivat heidän kolmannet sen jälkeen, kun Cedric oli pyytänyt Harrya ensikertaa ulos. He olivat toki tunteneet jo Tylypahkassa, mutta he olivat tutustuneet kunnolla vasta työn kautta. Harry ei ollut uskoa, että niin ilmiömäinen huispaaja kuin Cedric, valitsi mieluummin patikoinnin.
"Pidän tietysti myös lentämisestä, mutta patikointi rauhoittaa. Se on… maanläheisempää?" Cedric tarjosi selitystä.
"Sinähän olet aina rauhallinen."
Cedric nauroi ja tunnusti sitten: "Olen kauhuissani."
"Mitä, miten niin?" Harry ei ymmärtänyt enää mitään.
"Pelkään, ettet pidäkään minusta. Pidemmän päälle", Cedric myönsi hiljaa.
"Minä pidän sinusta valtavasti", Harry töksäytti ja punastui saman tien. "Tarkoitan, ettei ole syytä pelkoon, koska minä…"
"Jos olet tuota mieltä, saanko suudella sinua?" Cedric katsoi suoraan Harrya silmiin.
Ennen kuin Cedric ehti huispausta sanoa, Harry painoi huulensa Cedricin huulille.
Kun he astuivat hieman kauemmaksi toisistaan, Cedric naurahti: "Taidat olla toiminnan mies."
"Niin jotkut sanovat", Harry sanoi ja punastui toistamiseen. Cedric vastasi leveällä hymyllä.
"No, mitä pidät?" Cedric kysyi ja osoitti Merlinin tornia.
"Taikuus tuntuu vahvana täällä", Harry huomautti. Torni tuntui kuin hohkavan taikuutta.
"Niin tuntuu", Cedric myötäili. "Pidätkö siitä?"
"Onhan se aika taianomainen", Harry vastasi. "En tiennyt, että pidät näin paljon historiasta."
"Pidän paljonkin", Cedric sanoi. "Eritysesti Merlinistä."
"Minä taisin nukkua kaikki professori Binnsin tunnit…" Harry myönsi nolona.
"Kukapa ei?" Cedric nauroi.
"Ai…", Harry totesi ja punnitsi hetken sanojaan ennen kuin sanoi: "Minusta on hauskaa oppia tuntemaan sinut paremmin."
"Samaten", Cedric vastasi, "Toivon että tämä kestää." Cedric veti Harryn syleilyynsä, jossa he viipyivät hetken.
"Patikoimmeko nyt takaisin?" Harry kysyi hieman pettyneenä, kun Cedric suukotti häntä otsalle ja vetäytyi kauemmaksi.
"Kävellään vähän matkaa, sitten voidaan kaikkoontua", Cedric sanoi ja tarttui Harrya kädestä.
"Oikeasti parampaa kuin huispaus? Tai lentäminen?"
"Joo, etenkin silloin, kun se tarkoittaa enemmän aikaa kanssasi."
Harry hymyili, kun Cedricin käsi puristi hänen omaansa.
