Kirjoittaja Aihe: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-11)  (Luettu 7427 kertaa)

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Nimi: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja
Kirjoittaja: Sakura
Ikäraja: K11
Paritus: James/Sirius
Tyylilaji: angst, (romance)
Yhteenveto: Minä haluaisin kuolla kesällä.
Vastuuvapaus: Potter-kirjojen maailma on Rowlingin. Myöskään Lauri Viidan runonpätkä ei ole minun. En hyödy tekstistä taloudellisesti.

A/N: Rakkain paritus ♥ Tämä on kirjoitettu melko tajunnanvirtana yhdeltä istumalta, ja on osittain aika tulkinnanvarainen myös, ja harrastin ehkä vähän luovaa pilkuttamista… Lauri Viidan säkeet putkahtivat mieleeni ja inspiroiduin niistä sekä mustaviinimarjoista. (Haha mulla on yksi vanhempi James/Sirius –fikki jossa kerrotaan punaviinimarjoista.) Kommentoithan niin saat keksin! 8)



Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja


Kun olen kuollut, kun olen kuollut. Kesä jatkuu. Kesä.
- Lauri Viita


James oli unta, mustaviinimarjojen mehua sormenpäissä ja savukiehkuroita huulilla. Lily tuli portaille ja nauroi, käyttäkää nyt hyvät ihmiset taikasauvojanne. Mutta ei, meidän piti tehdä se käsin, poimia pienten mustien korpinsilmien näköiset marjat ja heitellä ne huolimattomasti ämpäriin tai vähän ohi. Se oli kaikki mitä saatoimme tehdä, se oli meidän huolettomuutemme, se oli kesä. Ei varjoja paitsi pihan takana metsänrajassa, jonne ei nähnyt talosta; sielläkin varjo oli kevyt, kaunis, viileänsininen. Ja varjot minun silmissäni: ne hapuilivat esiin kun katselin puiden tummaa heijastusta Jamesin kasvoilla, sileää siniseksi värjäytynyttä ihoa. Hänen silmiensä hehkua varjo vain korosti. En halunnut katsoa, ja halusin. Kuollakseni.

Kyykimme puron varrella ja katselimme alajuoksulta nousevaa hämärää, puhaltelimme tupakansavua usvaiseen iltaan. Jameskin vaikka Lily ei pitäisi siitä. Mutta minä rakastin tupakantuoksua hänessä. Anna anteeksi Lily, se on aina minun syyni. Minä saan hänet sortumaan. (Saisinkin.)

Sormemme hipaisivat toisiaan kun annoin sätkän Jamesille. Kuinka herkästi hän pitelikään sitä, asetti huuliensa väliin. En katsonut häntä silmiin kun hän ojensi sen takaisin, en vain voinut. Mutta:

”Älä”, James sanoi. Älä mitä? Aina vain kieltoja. Vedin viimeiset savut syvälle keuhkoihini. ”Tiedän mitä ajattelet”, hän jatkoi. Minä kohautin olkiani. James tiesi aina. Tai luuli tietävänsä. James tiesi ja silti hän teki sen minulle, sen kaiken.

James oikaisi selälleen kostealle nurmikolle ja sulki silmänsä. Nyt saatoin katsoa, annoin katseeni pyyhkiä hänen vartalonsa ylitse, kuvan palaa kiinni mieleeni kuin kankaan iholle. Lyhyet tummat silmäripset, nuhjuinen valkoinen t-paita rypyssä litteän vatsan päällä, etuvarpaat heiluivat edestakaisin kuin itsekseen, aataminomena jännittynyt nielaisu polte vatsassa heikotus joka eteni sormenpäihin asti, rystyset joiden välejä halusin suudella.

”Minä haluaisin kuolla kesällä”, James sanoi ja minä yritin uida pintaan ajatusteni suosta. ”Silloin voisi vain päästää irti ruumiistaan ja sulautua aamuiseen usvaan, puissa humisevaan tuuleen. Se ei sattuisi eikä olisi surullista, kaikki olisi sinistä ja vihreää ja elävää.”

”Kyllä se olisi surullista, James.”

”Mutta sattuisiko se?”

En voinut olla sanomatta sitä: ”Ei se sinuun sattuisi.” Ja oletko sinä koskaan välittänyt sattuuko minuun. ”Lilyn kesä menisi pilalle.”

”Entä sinun kesäsi?” James kysyi ja kohottautui kyynärpäidensä varaan, katsoi minuun vähän liian pitkäksi päässeiden hiustensa alta.

Hymyilin kuivasti. Tyhjästi. Pääni oli kuin kurpitsalyhty, suu hymyili vielä vaikka sisällä ei ollut muuta kuin pimeää, liekki oli sammunut kauan ennen aamua. ”Minun kesäni on jo pilalla.”

James katsoi minua hetken. Se oli hyvin surullinen katse; sitten hän kävi taas makaamaan ja epäilen että katseli ohuita pitsipilviharsoja taivaalla. Hän ei sanonut mitään, ei kai halunnut lietsoa marttyyrinraivoani tai pelkäsi kaikuja tyhjyydestä. Minä odotin hetken mutta sitten en enää jaksanut, en jaksanut katsoa hänen näennäistä mielenrauhaansa ja sitä helvetin teeskenneltyä huolettomuutta, varmuutta. Joojoo kyllä sinä teit oikean valinnan ja rakastat Lilyä niin vitusti, mutta me kuollaan kaikki kuitenkin.

Nousin ylös ja kävelin pois sanomatta sanaakaan, matkalla astuin kaikkien vastaantulevien mustaviinimarjaterttujen päälle. James jäi makaamaan pimenevään iltaan ja kun portilla katsoin taakseni, hän oli kadonnut tummanvihreään katveeseen, usvalonkeroiden joukkoon.

*

Minun kämpässäni ei ollut lamppua. Se ei ollut koti, se oli vain paikka jossa nukkua. Paikka jonne raahauduin taisteluiden jälkeen haavoilla ja hiukset likaisina, verta kynsien alla ja kasvoina pelkkää mustaa aukkoa, kuoppia poskissa ja läpikuultavia silmäluomia ja rohtuneita huulia, suuta jonka tuskin jaksoin sulkea. Joskus sen kautta oli pakko hengittää koska nenä oli täynnä hiekkaa tai ties mitä.

Niinä hetkinä seisoin ovensuussa ja otin tukea karmeista, katselin autiota huonetta jonka yhdessä nurkassa oli liesi ja surkea keittiökaapisto, keskellä suuri suorakulmainen pöytä ja kaksi tuolia, seinustalla sohva jonka olin levittänyt sängyksi. Ryppyiset lakanat joissa makasin öisin saamatta unta, kylmä hiki ihollani ja mieli kuumeisena. Ja ne kaksi tuolia: toinen oli hautautunut sanomalehtipinon alle.

Sytytin pari pöydällä lojuva kynttilänpätkää ja istuin sille toiselle tuolille. Tuijotin ulos verhottomasta ikkunasta sitkeän vanhan tammen oksistoon. Olin paikoillani vieläkin, kun tuli yö ja alkoi sataa, ja tammenlehdet liimaantuivat kiinni märkään ikkunaan.

Tuliviskiä. Tupakkaa. James.

Ei Jamesia. Kai se taas joskus helpottaisi, kesä vain oli niin kaunis. Se olisi kaunis kuolla. Mutta minä en voinut tehdä sitä Jamesille; itselleni tekisin vaikka heti. Hirttäytyisin tuohon tammeen tai sekoittaisin tuliviskiin myrkkyä, joisin itseni känniin ja sytyttäisin talon palamaan. Ehkä jäisin kummittelemaan Jamesille ja Lilylle ja heidän tulevat lapsensa pelkäisivät minua.

Mutta se siitä ilosta, en kuitenkaan voinut tehdä sitä. En Jamesin takia enkä sen sydämessäni asuvan pienen siemenen, josta voisi vielä jonakin päivänä kasvaa vehreä taimi ja lopulta kokonainen mustaviinimarjapensas. Ehkä se oli elämä tai ehkä se olisi rakkaus: en voinut tappaa sitä kaiken sen jälkeen mitä olin nähnyt. Se olisi ollut luovuttamista, enkä minä ollut pelkuri vaikka surkea raukka olinkin.

Pimeässä kiipesin ikkunasta tammen oksalle istumaan. Sade valui päälleni kun nojasin selkäni paksua runkoa vasten ja silitin koppuraista kaarnaa kädelläni. Kuvittelin tuntevani puun hengityksen ja sen suonissa virtaavan mahlan kuvittelin Jamesin veren sykkeen ja katkonaiset huokaukset -

*

Eikä hän kuollut kesällä vaan syksyllä maatuvien lehtien tuoksussa, ja sitä seurasi minun elämäni kylmin talvi.
« Viimeksi muokattu: 24.05.2015 02:57:24 kirjoittanut Beyond »
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • Until you believe
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #1 : 04.10.2011 13:06:28 »
Voi että. Tämäpä oli kaunis ficci! J/S on rakkaus, mutta sinä kirjoitit aivan hemmetin ihanasti ja hyvin, vau. Tykästyin kyllä todella!

Alun kuvailut ja ajatukset viinimarjoista ja kesän huolettomuudesta hämäsivät, mutta aika nopeasti sieltä sitten tulikin haikeutta, ja Siriuksen ajatuksia Jamesista, joka satutti häntä – tietoisesti vieläpä. Pidin rytmistä ja kuvailusta (et viljellyt kielikuvia liikaa, mutta siellä oli muutamia niin herkullisia ja tuoreita uusia, että ei awws! Rakastuin mm. pitsipilviharsoihin ja usvalonkeroihin), tavastasi kirjoittaa ja ilmaista asioita. Olin havaitsevanani tässä myös jotain sarkasmiin ja ivaan viittaavaa, ja se sopi kyllä ihan hyvin siihen haikean suloiseen kesäusvatunnelmaan, ja noihin poikiin, jonka välillä oli selkeästi jotain, mutta koska James nyt on vähän tyhmä, niin se aina vaan valitsee Lilyn ja kuvittelee, että Sirius on silti siinä. Mutta ah, kuvailu. <3

Juonellisesti tämä oli erilainen, tosi kiinnostava. Tuo summary herätti heti ajatuksia ja kiinnostusta, ja vau, teemana tuo sopi tähän mainiosti! Ja vaikka aika nopeasti tässä tajusikin, että mitenkäs lopussa käy, niin silti lopetus itsessään oli ehkä ficin paras kohta. Meni kylmät väreet, ja vaikka tulkintani Siriuksesta ja hänen katkeruudestaan yms. jäikin vähän tulkinnanvaraiseksi, niin kävi kyllä häntä sääliksi. Ja niin, pidin myös tosi paljon siitä, miten upotit tämän hyvin onnistuneesti canoniin!

Paritustakin pyörittelit oikein uskottavasti, tosin näkökulma on mulle vähän vieraampi. Tässähän Jamesista tuli vähän sellainen kopea ja kylmä kuva, ja Sirius nyt käsitteli omaa kipuaan katkeruudella ja ilmeisesti kärsi kovastikin siitä, miten James lopulta valitsikin Lilyn jne. Periaatteessa siis aika normaali kuvio yhdistettynä sormien hipaisuun, dialogiin ja katseisiin, mutta silti tässä oli jotain paljon realistisempaa. Ei ollut ylimalkaista katkeruutta ja kaihoisuutta, vähän jotain syvällisempää ja ehkä enemmän niitä itseltäkin vaiettuja tunteita. (sekavaako?) No joka tapauksessa tässä oli jotain erilaista ja pidin siitä!

Vähän ehkä korvaan särähti muutamat ”puhekielen” ilmaisut (kuten sätkä ja kämppä), mutta ne eivät latistaneet tunnelmaa. Ja jäin ehkä kyllä vähän pohtimaan, miksi Sirius halusi tappaa itsensä. Periaatteessa se oli ihan jännä oivallus, miten synkimpänä hetkenä Sirius sitä ajattelee, koska James valitsi Lilyn ja häneen sattuu, mutta sitten kuitenkin James on edelleen siellä, eikä Sirius pysty päästämään irti ja aiheuttaa tuskaa rakkaalleen. Mutta niin. Ehkä kuitenkin tuo kohta on nyt paljon loogisempi, kun asiaa enemmän miettii ja avaa itselleen. :D Mutta kokonaisuudessaan tämä oli oikein ihanasurullinen tulkinta noista ihanista pojista! Ja vielä muutaman lainauksen haluan laittaa;

Lainaus
jännittynyt nielaisu polte vatsassa heikotus joka eteni sormenpäihin asti, rystyset joiden välejä halusin suudella.

Kursivoitu kohta oli kiihkeää kuvailua, sopii hyvin J/Sään (samoin kuin tupakka, jonka unohdin vallan mainita!). Mutta viimeinen virke, namnam. <3
Lainaus
Kuvittelin tuntevani puun hengityksen ja sen suonissa virtaavan mahlan kuvittelin Jamesin veren sykkeen ja katkonaiset huokaukset –
Tykkäsin tästä puhtaasti siksi, kun olit kirjoittanut tämän niin nätisti!

Lainaus
Eikä hän kuollut kesällä vaan syksyllä maatuvien lehtien tuoksussa, ja sitä seurasi minun elämäni kylmin talvi.
Ja paras kohta. Mulla olisi tästä niin paljon sanottavaa ja irtirevittävää, mutta en saa sanoja edes paperille. Aivan tajuttoman hieno oivallus, ja jokaisella sanalla on merkitystä ja kaikki on  niin täydellistä. Uskomaton, ihana ja kiitoksia sinulle tästä! (:
All I wanted was you

Ava by Sinderella

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #2 : 12.10.2011 09:03:18 »
Sädekehä, oi kiitos kommentistasi! J/S on tosiaan rakkaus ♥ Sarkasmiin ja ivaan viittaavaa tästä voi hyvinkin löytyä, koen molemmat Mustan veljekset yleensä hieman sarkastisiksi persooniksi. Toisaalta en kauheasti ajattele kirjoitusprosessin aikana tai edes sen jälkeen, kirjoitan vain, joten hauska kuulla mitä muut ovat tekstistä löytäneet! Niin, nuo puhekielen ilmaisut: en jotenkin osannut kuvitella Siriusta käyttämässä sanaa asunto, mutta toisaalta kerta tämä kirjakieli muutenkin tulee Siriuksen päästä, niin miksei se asuntokin voisi. Ja itsemurhamietteissä taisin sortua kliseeseen, ehkä on vähän turha paradoksi että haluaa tappaa itsensä mutta ei haluakaan :D Hienoa jos tykkäsit tästä ja kiitokset vielä, ja kiitos myös tuolle Lauri Viidan ihanalle runolle joka mua niin inspiroi!
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Antelope

  • Vieras
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #3 : 13.11.2011 18:35:04 »
Oi tämäpä oli hieno. Juu siis heipähei kommenttikampajasta. (:

Tämä on tosi hieno! En yleensä lue James/Siriusta, kun se Sirius/Remus nyt vaan on se OTP, mutta tämä oli kyllä ihana! Olen aina ollut sitä mieltä, että J/S toimii angstina todella hyvin, ja tämäkin oli tosi ihana. ^^

Kompin kyllä Sädekehää kaikessa ja niin hieno teksti kyllä että! Sirius oli juuri tuollainen sarkastinen ja ivallinen, niin kuin Sädekehä jo mainitsikin. Joo anteeksi, munhan pitäisi osata antaa vaikka mitä rakentavaa ja kaikkea, kun kommenttikampanjan kautta tulen, mutta ei nyt irtoa. Sitä paitsi Sädekehä sanoi jo kaiken mitä piti sanoa. :D

Mutta todella hieno ja varsinkin tämä lause:
Lainaus
Eikä hän kuollut kesällä vaan syksyllä maatuvien lehtien tuoksussa, ja sitä seurasi minun elämäni kylmin talvi.
oi luoja.

Tykkäsin kamalasti, kiitos. (:


Antelope :-*

Swizzy

  • queen
  • ***
  • Viestejä: 967
  • have some pride
    • High-functioning fangirl
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #4 : 01.12.2011 20:25:42 »
Antelope ilmeisesti ehti ensin, mutta kommentoin nyt minäkin. Eikun hups, tuohan on marraskuulta. Tämä on siis ollut ennenkin kommenttikampanjassa.

Tosi kaunis tämä oli, ja kuvailu oli mahtavaa. Siriuksen angstipuoli oli tässä esillä, mutta myös tunteet Jamesia kohtaan. Koska Sirius on aina ollut mun päässäni se iloinen naistenmies, niin oli hieno saada päähän toisenlainenkin puoli hänestä. Hän on niin yli-iloinen ja hauska tyyppi, täytyy hänessä olla myös voimakas angsti. Kai, tämä on vaan näitä mun filosofointeja. Jamesia tässä ei niin paljon ollut, mutta hän vaikutti varsin IC:ltä.

Ympäristön kuvailu oli tarkkaa ja hienoa, aidontuntuista. Kaunis oli kuvaus muutenkin.

Suhde näin päin eli Sirius angstaa Jamesin vuoksi, kuulosti sinänsä jo hienolta. Yleensähän Sirius ei joudu kuolaamaan kenenkään perään, kaikki haluavat hänet. James on yleensä muutenkin se, joka angstaa kun ei saa Lilyä. Tässä Jamesilla kuitenkin oli Lily, ja asetelma oli hieno ja luonnollinen.

Tykkäsin kamalasti.

Swizzy


22.3.2013 & 17.2.2015 ♥ raison d'etre

Ava: Demeter, banneri: minä

Funtion

  • Vieras
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #5 : 02.01.2012 18:41:24 »
Haluan keksin, joten kommentoin. No ei vais, mua muutenkin kiinnosti lukea tää sillä Sakura + ihanaakin ihanampi otsikko + James/Sirius = mitään huono ei voi olla luvassa. Enkä erehtynyt tälläkään kertaa.

Mutta minä rakastin tupakantuoksua hänessä.
Haha, taas tää sun tupakantuoksus. Mut no joo, en valita. <3

Anna anteeksi Lily, se on aina minun syyni. Minä saan hänet sortumaan. (Saisinkin.)
Tykkäsin noista sulkeista hirmupaljon! Ihana lisäys.

Lyhyet tummat silmäripset, nuhjuinen valkoinen t-paita rypyssä litteän vatsan päällä, etuvarpaat heiluivat edestakaisin kuin itsekseen, aataminomena jännittynyt nielaisu polte vatsassa heikotus joka eteni sormenpäihin asti, rystyset joiden välejä halusin suudella.
Nyt viimestään mulle tuli kauhea fanityttöolo. :’D Voi luoja mitä kuvailua oikeesti, saanko palvoa maata sun jalkojes alla? Erityisesti tuo kursivoitu kohta (tässä alleviivattu) sai mut kukkimaan kateudesta. Miten. Sä. Osaat. Kin.

James jäi makaamaan pimenevään iltaan ja kun portilla katsoin taakseni, hän oli kadonnut tummanvihreään katveeseen, usvalonkeroiden joukkoon.
Usvalonkerot… ah mikä sana. Ja niin kauniin synkän herkkä tunnelma.

Sytytin pari pöydällä lojuva kynttilänpätkää ja istuin sille toiselle tuolille.
Lojuvaa, ei lojuva.

Tuliviskiä. Tupakkaa. James.
<3

Sun ficcis sai mut nyt erittäin epämääräiseen mielentilaan. Taistelen kyyneleitä vastaan, mutta toisaalta mun tekis mieli nauraa kovaan ääneen. Tää ficci oli niin pirun upea! Uskaltaisin jopa väittää, että paras jonka olen sulta ikinä lukenut! Sirius oli ihana oma itsensä, sellainen vähän nuhjuuntunut ja renttu, kun taas James oli James, vähän erilainen James, vähän jotenkin haikeampi? James. Mutta Siriukseen mä rakastuin.

Sun kuvailus ja sanavalinnat on vaan niin uskomattomia. Miten sä pystytkään kuvailemaan Siriuksen kotia noin, miten sä saitkin sen tammen jonka oksalla Sirius istui suoraan mun eteeni ja miten ihmeessä sä pystyit luomaan noin ihanan leikittelevän lopetuslauseen,

Eikä hän kuollut kesällä vaan syksyllä maatuvien lehtien tuoksussa, ja sitä seurasi minun elämäni kylmin talvi.

 miten? Sä oot aivan uskomaton kirjoittaja ja aivan älyttömän taitava ikääs nähden. Sä oot aina ollut taitava, suorastaan luonnonlahjakkuus (tällä muistelen niitä sun th-ficcejäs) mutta vuosi vuodelta sä vaan kehityt paremmaksi. Kuinka pitkälle sä voit enää kehittyä?

Mä tiedän, että tuun vielä palaamaan tähän ficciin. Lukemaan tän kun tuntuu siltä, että mun omat kirjoitukset on ihan okei, jolloin tipun maan kamaralle ja tajuan etten mä ole mitään.

Kiitos. <3

emmnni

  • *
  • Viestejä: 1
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #6 : 02.01.2012 19:49:24 »
Hmm, mä en oo kommentoinu fikkeihin tosi pitkään aikaan, joten kommentointitaidot voi olla hiiren verran ruosteessa. Yritän kuitenkin parhaani ;) Tuo neiti Funtion yläpuolellani linkkas heti ensimmäisenä tämän oneshotin mulle, kun tänään viimeinkin tänne finiin jaksoin rekata itseni. Oli kyllä hyvä juttu, että linkkas. Tää nimittäin oli ensimmäinen HP-fikki ikinä, jonka alotin, luin ja vielä yritän kommentoidakin!

Oon lukenu sun kirjotuksia yhellä toisella foorumilla ja jo sillon tykkäsin kirjotuksistas tosi paljon! Sun kirjotuksissa on aina semmonen tietty tunnelma, joka tekee tekstin todella mukaansatempaavaksi ja helposti luettavaks. Vähän niin kuin näissä sun kirjotuksissa olis ns. näkymätön leima, josta kyllä sun tekstin tunnistaa, vaikkei nickiäs missään näkyiskään.

Otsikosta sen verran, että se on aivan uskomaton! Joku siinä vetää puoleensa ja oikeestaan vaikkei tätä oliskaan mulle linkitetty, olisin varmasti kiinnostunut tästä otsikon perusteella ja löytänyt tieni tänne sitä kautta. Yksinkertainen mutta samalla niin mielenkiintoinen.

Nyt asetit kyllä riman todella korkeelle ja saa nähdä, mitä mieltä tuun sitten olemaan seuraavilla kerroilla, kun jotain HP-fikkiä lueskelen.

FlowerLadies

  • hölmö
  • ***
  • Viestejä: 601
  • miss kiss kiss bang
    • Songs from the Hungerland
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #7 : 02.01.2012 21:55:28 »
No tuota juu...
 En mä ees oikeasti tiedä mitä tähän kommentoida. Tämä oli jotain aivan uskomatonta, kuvailu oli älyttömän kaunista ja jotenki sydämeen hiipivää. Tykkäsin siis aaaaaaivan valtavasti, enkä oikeasti oikeen tiiä mitä sanoa. :) Jotenkin tuntu ettei tämä ollu semmonen perinteinen J/S angst-ficci, joka katoaisi mielessäni muiden joukkoon. Tuntuu että tämän muistan vielä ties miten pitkään. Kuvailu oli jotain ihaninta, siis ihan totta!  :-* Rakastan kyllä sua, ja nyt tuli palava halu kirjottaa hirveästi uusia ideoita tai ees lukea lisää sun tekstiä!
 Kiitos sulle hirveästi tästä aivan kerrassaan uskomattomasta lukukokemuksesta!  :-* Osaisinpa itsekin kuvailla noin!  ;)

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #8 : 03.01.2012 14:37:13 »
Antelope, kiitos kommentista! Mä taas olen vannoutunut J/S:n kannattaja, nimenomaan angstina varsinkin. Sirius/Remuskin on kieltämättä aika herkullinen paritus!
Swizzy, mulla on aina tällainen angstisempi Sirius enemmän esillä, en jotenkin osaa nähdä hahmoa siinä iloisessa naistenmiesroolissa. Mutta toisaalta Siriukseen kyllä sopii tuollainen ääripäisyys, en minäkään osaisi kuvitella sellaista tasaisen harmaata keskitienkulkija-Siriusta. Kiitos kommentista ja kiva jos tykkäilit :)
Funtion, huhhuh mitähän mä tähän sanoisin :) Kiitokset ainakin! Musta itsestäni tuntuu, etten enää tavoita niiden parhaiden TH-aikojeni (enkä liioin Potter-aikojenkaan) fiilistä, tai sitten sitä on vain itse muuttunut kriittisemmäksi ajan kanssa... Hienoa kuulla jos kuitenkin olen mielestäsi kehittynyt. Toi tupakantuoksu ja tupakka yleensäkin ovat kyllä mun ikuinen paheeni, pitäisi välillä keksiä jotain muuta tilalle! Ja varmasti sun kirjoitukset on okei tai paljon enemmänkin, eikös kaikista joskus tunnu että omat kirjoitukset eivät ole mitään (kuten yleensä mustakin, ja silti tulee näin ihania kommentteja...)?
emmnni, vau jännä kuulla että joku muukin on lukenut mun vanhoja fikkejäni :) Ja kiitos palautteesta! Voin kyllä kertoa että rimasi ylittäviä fikkejä tulee varmasti löytymään Finistä, sen verran paljon hyviä kirjoittajia täällä pyörii.
FlowerLadies, kiitän ja kumarran! Hienoa jos tämä jäi mieleen eikä tuntunut katoavan muiden joukkoon, olen siis onnistunut ainakin jossain 8)
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #9 : 09.01.2012 16:06:22 »
Oi hitsit, kun ihana teksti!

Olenkin tainnut lukea tämän ehkä jo noin kahdennen tai kolmannen kerran ja joka kerta ihailen kovasti kirjoitustyyliäsi. Olen muutenkin selaillut tekstejäsi hieman, mutta kommentointi jäi kuuseen, joten tulenpas nyt korjaamaan sen asian.

Äsh, en oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa. Ehkäpä siitä, että tykkäsin todella kovasti tästä tekstistä! James/Siriusta en olekkaan lukenut paljon, välillä muutaman vain, mutta suloinen paritus se kyllä on silti! Ehkä olisi tosiaan aika siirtyä lukemaan myös enemmän sitäkin paritusta, on nimittäin jäänyt aika vähäiseksi. Mutta tosiaan, teksti on aivan ihana. Ja ah, otsikko. Tarvitseeko sanoa mitään? Siinä on sellaista suloista mystisyyttä, mustaviinimarjojen tahroja sormenpäillä, auringon paahtamaa kesää ja vähän sumuakin kaiken kirkkauden keskellä.

Teksti etenee niin kovin haikeasti, mutta kauniisti, tapaa, jolloin Sirius haluaa omistaa Jamesta, mutta ei saa tätä lankeamaan itseensä. Ajatuksensa kanssa kiemurtelua, todellisuudenpakoilua ja halua saada toisen niin kovasti itselleen. Miten James tiesi kaikki, niin läheinen ystävä Sirius kuitenkin oli, mutta kielsi kuitenkin; hänellä oli Lily ja Lilylla hänet, he kuuluivat toisilleensa. Siriuksella ei jäänyt ketään, James ei ollut häneen. Hän ei saanut tätä lankeamaan, vaikka toivoi, että saisikin.

Sirius ui jossain unelmissaan, haaveili saavansa toisen viereensä, kuulla katkonnaiset huokaukset ja veren sykkeen, mutta ei. Joskus kesä oli niin kaunis, kun pystyi hetken unohtamaan Jamesia, mutta se sattui silti: sattui, kun ei saanut hartaimman toiveensa. Siriuskin haluaisi vain kuolla. James halusi tosiaan kuolla kesällä, mutta lopulta kävikin niin, että se aika oli syksy. Maatuvat lehdet, kirpeä ilma: niin erilainen kuin kesä.

Tykkäsin kovasti myös kirjoitustyylistäsi, nokkelia ja suloisia sanavalintoja ja kuvailua (esim. marjojen vertaus mustiin korpinsilmiin oli kovin ihana). Tunnelma oli kesäinen, marjojen makuinen, mutta sait sujautettua siihen tupakansavua, viskiä ja kuolemaakin mikä lisäsi mukavasti särmää tähän tekstiin. Pienoisen kesäpurjehduksen jälkeen tunnelma tosiaan raskeni hiukan, kun puheeksi tuli kuolema ja pahemmat vaikeudet, mutta se sopi aivan mahtavasti tähän - Sirius ryyppäämässä nimittäin surussaan. Ja teksti oli kivan kevyt, ei turhan raskas vaan sellainen soljuva ja miellyttävän tunteen jättävä, niin kaunista.

Lainaus
jännittynyt nielaisu polte vatsassa heikotus joka eteni sormenpäihin asti, rystyset joiden välejä halusin suudella.
Anteeksi pakko lainailla hiukankin myös mutta kun. Tykkäsin nimittäin kovin tämä kohdan kiihkeydestä, niin lujasta halusta suudella ja olla toisen.

Lainaus
James oli unta, mustaviinimarjojen mehua sormenpäissä ja savukiehkuroita huulilla.
Tarvitseeko tähän sanoa muuta kuin, että aivan kaunis alku, ihanasti kuvailtu.

Lainaus
Eikä hän kuollut kesällä vaan syksyllä maatuvien lehtien tuoksussa, ja sitä seurasi minun elämäni kylmin talvi.
Ja loppu ah! Aivan mahtava, tätä nokkeluutta tarkoitin myös, hienosti oivallettu ja sujautettu loppuun. Kieltämättä aivan upea lopetus tähän.

Kiitosta siis hienosta lukukokemuksesta, oli aivan suloinen ja ihanan haikea teksi! :)
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

Sakura

  • ***
  • Viestejä: 172
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #10 : 03.02.2012 18:39:40 »
Upsila, kiitos kaunis ihanasta kommentistasi! En mä tähän taida mitään muuta osata sanoakaan :)
kuinka sarastuksen aikaan hehkuu graniitti

Rutto

  • kaunis pappi
  • ***
  • Viestejä: 397
    • לֵ֗ב י֭וֹדֵעַ מָרַּ֣ת נַפְשׁ֑וֹ וּ֝בְשִׂמְחָת֗וֹ לֹא־יִתְעָ֥רַב זָֽר
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #11 : 24.12.2013 01:14:56 »
Hei.

Rakastuin tähän tekstiin silloin joskus pari vuotta sitten kun julkaisit tämän, ja nyt kun tuli puhetta ihan toisessa yhteydessä tuosta Viidan nimenomaisesta runonpätkästä, muistin tämän. Häpeäkseni huomasin, etten kaikesta huolimatta ollut kommentoinut. Tulin paikalle korjaamaan asian, vaikka vuodenaika on väärä.

En yleensä oikein pidä Sirius/James -parituksesta, mutta tämä toimi kyllä jotenkin todella hyvin. Hahmojen suhteet toisiinsa - tietty veljellisyys mutta silti varauksellisuus - vaikuttivat hyvin uskottavilta, ja juonen kaari eteni kivasti. Ehkä vähän epäselväksi jäi se, miksi kuolema oli tässä niin läsnä - miksi James leikitteli ajatuksella, kun mielessä oli selvästi samalla ihan toisenlainen tulevaisuus? Vai oliko se sitä vain Siriuksen mielessä? Oliko rakkaus sittenkään niin yksipuolista kuin miltä ensi lukemalta vaikutti. :o Tätähän joutuu ihan tulkitsemaan ja tutkiskelemaan. (Tragedia.)

Ylipäätänsä kirjoitat kauhean taidokkaasti. Tekstiä lukee nautiskellen, kun virheitä ei ole ja kieli ikään kuin liukuu eteenpäin, kun sananvalinnat toimivat ja kerronta kulkee kivasti kaikesta koristeellisuudesta huolimatta. Savukiehkurat ja mustaviinimarjat sopivat tekstiin ihanasti, tykkäsin etenkin siitä, miten Sirius asteli terttujen yli. Pieniä, nättejä, kuvannoillsia juttuja. Oi.

Lainaus
Paikka jonne raahauduin taisteluiden jälkeen haavoilla ja hiukset likaisina, verta kynsien alla ja kasvoina pelkkää mustaa aukkoa, kuoppia poskissa ja läpikuultavia silmäluomia ja rohtuneita huulia, suuta jonka tuskin jaksoin sulkea. Joskus sen kautta oli pakko hengittää koska nenä oli täynnä hiekkaa tai ties mitä.

<3 Tästä kohdasta tykkäsin ihan erityisen paljon. Käytät mielettömän kaunista, kiemuraista kieltä, mutta esimerkiksi tässä kohdassa ihan normaaleilla sanoilla ja lyhyillä lauseilla saat kuvailtua hirvittömän paljon.

Kiitän lukukokemuksesta silloin Joskus ja nyt. :>
I am not slow at finding beauty; but really there was none to find.

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Vs: Savukiehkuroita, mustaviinimarjoja (James/Sirius, K-13)
« Vastaus #12 : 10.03.2014 01:42:22 »
Aiii, rakastuin tähänkin..<3

Rakentava lähti lomalle ja kellokin on niin paljon, mutta olen onnellinen, tän lukeminen oli huomisen zombiolon arvonen. (eihän se yks yö, eikä kello nyt niin paljon ole, mutta kun koko viikko ja kahden vuoden univelat.)

Rakastuihin tähän tunnelmaan, sateiseen, viileään kesäyöhön ja mustaherukoiden tuoksuun, Siriusparka.

Pisti jotenkin ajattelemaan menneitä kesiä. Sitä homeista talonrotiskoa, jonka kellariautotalli tulvi puolisen metriä joka kevät ja jossa me asuttiin kun olin sen kymmenen.. Tai yhdeksän, ja kun luin Potterit ensimmäisen kerran ja pelkäsin pimeässä katulampun valossa lukiessani nelosen hautausmaakohtaa. Mutta ihana. Tämä ficci.

Tykkäsin tosi paljon, ja siitä on oikeestaan aikaa, kun viimeksi luin Potterficciä. Viimesen viikonkin aikana about neljä onnistunut lukemaan ja useamman kirjoittamiseen haalinut ideoita...

Ja sitten kun lukee, törmääkin helmiin!

Muutaman hyvin pienen kirjoitusvirheen yli-aktiivinen sisäinen kriitikkoni bongasi, mutta yksikään niistä ei haitannut lukemista enkä jaksa niistä sen enempää, koska ficin sisältö, maailma tekstin takana, oli so lovely.

Kiitos :3

-Duzku

(Tuntuu vähän siltä, että saatan eksyä lukemaan enemmänkin potterficciä...)
pannu by wolferain ♥