Fiorella: Kiitos kommentista <3 alkuteksti oli joo kovin suorasukainen, mutta kuten sanoin niin siihen ei ollenkaan tekstissä keskitytä, piti vain lyödä faktat pöytään
Saa nähdä miten Häive tylypahkassa pärjää!
Crysted: Kiitos kommentistasi <3 Hermionestä ja Häivestä tulee toivottavasti vielä ystäviä.
7.Häive näkee Hermionen seuraavan kerran vasta lokakuussa. Tyttö hymyilee hänelle leveästi ja selkeästi muistaa hänet edelleen. Häivekin muistaa Hermionen. Hermione on ainoa, joka hymyilee hänelle.
Hermionen aura on kirkkaan sininen. Sähkönsininen. Se sykkii samaan tahtiin Hermionen elinvoiman mukana. Tum, tum, tum, tum. Häive pitää sinisistä auroista. Useimmilla oppilaista on harmaita ja valkoisia auroja, vain muutamalla on sininen. Häive ihmettelee, miten hän ei ole huomannut Hermionea aiemmin, koska tytön aura erottuu joukosta niin selvästi.
Yleensä hän tosin katsoo vain auroja, ei koskaan kasvoja.
Hermione kävelee kirjaston poikki ja pysähtyy hänen pöytänsä ääreen.
“Häive, eikö niin?” Hermione kysyy ystävällisesti ja Häive nyökkää.
8.“Haluaisitko sinä istua?” Häive kysyy sitten hiljaa, koska sitä häneltä varmaan odotetaan. Hän viittoo paikkaa pöydän toisella puolella. Hermione istuu alas ja nostaa kirjoja laukustaan.
“Mitä sinulla on?” Hermione juttelee. Häiveen pitää katsoa edessään olevia pergamentteja, ennen kuin muistaa.
“Muodonmuutoksia”, Häive mumisee.
“Minulla on taikajuomia. Kalkaros antoi hurjan pitkän esseen kuukivistä”, Hermione selittää innoissaan ja availee kirjoja.
“Meidän pitää kertoa miten tulitikku muutetaan neulaksi”, Häive uskaltautuu sanomaan. Hän ei ole vielä kirjoittanut paljoakaan. Muodonmuutokset ovat haastavia. Hänen sauvansa ei tunnu tottelevan sellaisia taikoja. Ja professori McGarmiwa tuntuu tietävän jotakin siitä. Häive on aika varma, että rehtori ja apulaisrehtori tietävät hänestä.
9.He tekevät läksyjään hiljaisuuden vallitessa ja se on oikeastaan aika mukavaa. Välillä Häiveen keskittymiskyky kuitenkin katoaa ja Hermione nostaa kummastuneena päätään, kun kirjaston ilma muuttuu hieman kylmemmäksi.
“Täällä on kovin vetoista tänään”, Hermione sanoo ja Häive nyökkäilee mukana. Sitten Hermione katsoo häntä suoraan silmiin ja Hermionen ilmeessä on jotain tietäväistä.
Hetki menee kuitenkin nopeasti ohi. Pian punapää poika tulee rymistellen heidän pöytänsä viereen ja pyytää Hermionea mukaansa. Poika ei edes katso Häivettä. Ehkä hän ei huomaa. Hermione hymyilee Häiveelle pahoittavasti, ennen kuin lähtee pojan mukaan.
Sitten Häive on yksin. Hän huokaisee, pakkaa läksykirjat takaisin laukkuunsa ja alkaa kirjoittaa kirjettä tutkijoille.