Kirjoittaja Aihe: Viha (ja toisen heikkous) [S, Sirius/Remus]  (Luettu 5195 kertaa)

Pinkkura

  • ***
  • Viestejä: 97
  • Hurr.
Viha (ja toisen heikkous) [S, Sirius/Remus]
« : 10.08.2014 02:27:00 »
Viha (ja toisen heikkous)
Kirjoittaja: Pinkkura
Ikäraja: S
Genre: Angst & drama
Paritus: (James/)Sirius/Remus
Varoitukset: Kirosana.

A/N: Kello kahden inspiraatio, joka ei välttämättä sovellu luettavaksi enää päivänvalossa. Kiukkuficlet. Nauttikaa!


Hillitön raivo sai kiukun kyyneleet nousemaan kirvellen Remuksen silmiin. "Saatanan Sirius.. Sä teit sen taas", mies murahti vaimennetulla äänellä, mulkaistessaan kelloa. Ajan vikahan kaikki oli, minuutit juoksivat liian nopeaan ja sitäpaitsi saahan aikuinen mies viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa, vai kuinka? Muttaa oli Remus yrittänyt ties kuinka monennen kerran ja tälläkään kertaa kukaan muu ei tuntenut syyllisyyttä, kuin hän itse. Vajotessaan istumaan hätätapauksiin tarkoitettu puhelin kolahti lattiaan ja hetken Remus kuvitteli, että Sirius oli sittenkin täällä, aivan ajallaan, lupauksiaan rikkomatta.
Syyllisyys, turtumus ja turhautuminen vuorottelivat vihan kanssa tiuhaa tahtia, jumputtaen kallonpohjassa päänsärkyä enteillen. "Olen vain inhottava ilkimys, tyhjästä kiukutteleva lapsellinen Remus", kertoi miehelle ääni hänen omassa päässään. Aina vain se sama ääni. Se ääni, joka sai villieläimen nöyristelemään, häpeämään omaa itseään muiden edessä. Tuo ääni sai ihmissuden poimimaan puhelimen parketilta, hengittämään syvään, nielaisemaan vihansa ja näppäilemään yhden ainoan sanan -  anteeksi.

Vastaus ei koskaan tullut.
« Viimeksi muokattu: 26.11.2015 22:15:59 kirjoittanut Pinkkura »
Juostaan pakoon elämää, kuolemaa, päivää ja yötä - ei kukaan särkyneitä sydämiä kaipaa.

Pinkkura

  • ***
  • Viestejä: 97
  • Hurr.
Vs: Viha (ja toisen heikkous) [K7, Sirius/Remus]
« Vastaus #1 : 04.10.2014 22:28:19 »
Oho, kommentti :o Kiitos Renneto, en osannut odottaa noin laadukasta kommenttia :')

Menin aika sanattomaksi, mutta tunne oli tässä kieltämättä se mitä hain. Nostan hattua tuolle, että olet huomannut ne pienet vivahteet ja muut, joita enemmän ja vähemmän tarkoituksellisesti tuli ficlet täyteen.
Tuo puhelin, oi ei. En tainnut laisinkaan ajatella tuota aikakautta.. Kaipa tuo sijoittuu sinne Kelmien (elävien ja kuolleiden ;D) aikuisikään, mutta en tosiaan ole varma puhelinten (vai puhelimien?) olemassaolosta.

Kiitän vielä uudestaan, kävi itsenikin sääliksi Remusta, kun toisen viestiin ei vastattu, mutta elämä on julmaa.
Juostaan pakoon elämää, kuolemaa, päivää ja yötä - ei kukaan särkyneitä sydämiä kaipaa.