Title: Kuilun reunalla
Author: Kailey
Rating: K-11 (?)
Genre: Angst
Summary: Tällainen angstinen pätkä. Ei kerro kenestäkään oikeasta henkilöstä.
A/N: No, aloin vain kirjoittamaan hetkellisen inspiksen vallassa. En oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta... Kommentit olisi kivoja
Kuilun reunallaJoskus mä mietin, miten mä jouduin tähän jamaan. Ja kyllä mä tiedän mistä tää juttu alko. Siitä kun faija ratkesi juomaan. Sitten mun tilanne alko hitaasti pahentua ja nyt mä olen mitä olen. Mutsi ei huomaa, että mikään olis vialla, sen maailmaan ei mahdu mua tai mun murheita sen enempää kuin sen aviomiestä.
Kuinkahan kauan kestää, ennen kuin joku huomaa jotain? Tai ehkä ne tietää, mutta ei välitä. Mä olen aina ollu hiljainen oman tieni kulkija. Mutta ne ei tiiä minkälaista sillä tiellä on. Viiltely tuntuu hyvältä, mutta samaan aikaan mä tiedän että se on väärin. Kun mä vedän pitkän viillon mun käsivarteen, kaikki ajatukset päässä kohdistuu siihen ja murheet katoaa. Itsari vaikuttaa välillä aika hyvältä vaihtoeholta, pääsisin pois tästä paskasta.
Terkkarille ei viitti puhua. Se akka on niin täynnä omaa pientä maailmaansa, vähän niin kuin mutsi. Ei kukaan tullu väliin kun mua ala-asteella kiusattiin. Ja ne varmana tiesi. Ylä-asteella se kiusaaminen loppu, mutta mä olen jo sekasin. En mä ollu yllättynyt, kun mut jätettiin luokalle. Opo selittää jotain vastuun ottamisesta ja siitä, miten mä kyllä osaisin jos yrittäisin. Ehkä, mutta kun mua ei kiinnosta yrittää.
Ehkä pitäisi ens kesänä mennä rannalle ihan piruttain t-paidalla ja kattoo, sanooko ne mitään. Tuskin. Ei ne välitä. Mä olen yksin mun pään sisällä, eikä ulospääsyä ole.
