Kirjoittaja: Minä.
Ikäraja: S
Genre: Pieni söpö tarina. Voidaan tulkita scifiksi.
”Vihersolut tekee vedestä ja hiilidioksidista auringon energian avulla happea”, Laura vastasi. ”Haluutko tietää kemiallisen kaavan?”
Tyttö joka teki happea
Laura istui luokan takarivissä, paikassa, johon aurinko paistoi. Hänellä oli tapana vaihtaa istumapaikkaansa vuoden mittaan auringon mukaan, eikä kellään ollut siihen mitään sanomista. Laura istui kirkkaassa suorakaiteessa kirjat avattuina eteensä ja vieressään kahden litran vesipullo. Jyri tiesi, millaisia ravinteita pullossa oli.
Jyri istui myös takarivissä, koska siellä ilma tuntui paremmalta hengittää. Yleensä hänen ei tullut kiinnitettyä huomiota hengittämiseen - koulun tunkkainen sisäilma sai vain ajatukset soutamaan raskaammin. Se tuntui korvikkeelta, johon oli niin tottunut, että muuta ei tajunnut kaivata. Tällä tunnilla puhuttiin kuitenkin hapen tekemisestä.
”Muistaako joku viime vuodelta fotosynteesin kaavan”, opettaja kysyi luokan edessä. ”Kaikkien pitäisi nyt oppia se. Voin luvata, ettei kukaan pääse kokeesta muuten läpi.”
Kymmenkunta kättä nousi pystyyn. Myös Jyri ja Laura viittasivat. Jyri huomasi, että Lauran ranteen verisuonet erottuivat vihertävinä vaalean ihon alta. Se ei ikinä ruskettunut, vaikka viihtyi auringossa.
Opettaja katseli käsiä ja hymyili yllättäen lempeästi.
”Annetaas Lauran vastata tähän”, opettaja sanoi.
”Vihersolut tekee vedestä ja hiilidioksidista auringon energian avulla happea”, Laura vastasi. ”Haluutko tietää kemiallisen kaavan?”
”Tää riittää mulle”, opettaja totesi. ”Mutta sä et maininnut yhteyttämisen sivutuotetta.”
”Sokeri”, Jyri tokaisi viittaamatta. Laura virnisti Jyrille.
Opettaja korjasi, että kyseessä oli glukoosi.
Tällä tunnilla porukka oli tavallista virkeämpää. Ehkä se johtui alkavan kevään auringonpaisteesta.
Joku tytöistä varasti vierustoveriltaan pipon vedoten siihen, että pojat eivät saaneet hyvien tapojen mukaan pitää pipoa päässä sisällä. Tyttö veti pipon omaan päähänsä ja sai kaikki nauramaan. Laura nauroi myös, näytti terveemmältä kuin kuukausiin.
Se oli koulupäivän viimeinen tunti ja päättyi kellon soittoon. Jyri jäi tahallaan keräilemään tavaroitaan, jotta ehtisi vaihtaa pari sanaa Lauran kanssa. Nimittäin:
”Tuutsä tänäänkin käymään meillä”, Jyri kysyi.
”Joo”, Laura sanoi, ”voin mä tulla.”
Se vilkaisi ympärilleen ja seurasi katseellaan opettajaa. Opettaja astui luokan ovesta ulos jättäen heidät kahden.
Laura kiersi pulpetin ja kurkotti kätensä Jyrin kaulaan. Jyri joutui kumartumaan alaspäin, koska tyttö oli niin paljon lyhyempi. Lauralla oli tummat, ihan vihreät silmät.
Jyri tiesi Laurasta jotain, mitä muut eivät: miten makea sen suukko oli. Jyri saattaisi kehittää riippuvuuden happihumalaan.
//edit: kommentoidakin saa toki mielellään!
