Ficin nimi: Muistan kuinka, muistan sinut
Author: Crywell
Ikäraja: S
Genre: romantiikka, angst
Pairings: Moona/Anita
Disclaimer: kaikki © Crywell
Warnings: kiroilu, tyttö/tyttö
Summary: “Ei mua haittaisi, jos joku päivä heräisin aamulla ja tajuisin tykkääväni jostain tytöstä.” “Ei muakaan.”
A/N: Jotain omassa elämässä nähtyä, jotain fiktiivistä. Jotain.
Ns. "jatko-osa" löytyy tästä: Ympyrää (K-15, femme)Muistan kuinka, muistan sinut
“Ei mua haittaisi, jos joku päivä heräisin aamulla ja tajuisin tykkääväni jostain tytöstä.”
“Ei muakaan.”
Me istuimme koulun käytävää reunustavilla puisilla penkeillä, me kaikki viisi. Ylä-aste ympärillämme eli omaa vilkasta elämäänsä, seitsemäsluokkalaiset juoksivat ohitsemme toisiaan jahtaillen, yhdeksäsluokkalaisista pojista supisten. Istuin vieressäsi, jalat nostettuina syliisi ja nojasin päätäni kaiteeseen, jonka takana avautui pudotus ensimmäiseen kerrokseen. Venla istui selkä vasten selkääni ja oli syventynyt englannin läksyihin, Jenna auttoi häntä parhaansa mukaan ja Mira istui käytävän vastakkaisella puolella.
“Tai siis, mitä sitten? Oisko se muka niin helvetin kamalaa? Ei se ainakaan mulle olis mikään ongelma”, sanoit ja kohautit olkapäitäsi. Nyökkäsin hyväksyvästi.
“Niinpä, oikeesti, en vittu tajua miten jotkut jaksaa olla niin ahdasmielisiä”, Mira vastasi ja nojasi kyynärpäät polviinsa. “Kai sitä nyt saa tykkää kenestä haluaa.”
“Totta kai. Ei siitä pitäis tehdä niin isoa ongelmaa.”
Me pussattiin ensimmäisen kerran - milloin? En muista enää. Mutta muistan, kuinka odotimme matematiikan tunnin alkua ja kaksi pantterikarkkia oli juuttunut limittäin yhteen.
“Ota,” mutisin hampaat puristettuina toisen karkin reunan ympäri. Kumarruit lähemmäs, ja ottaessasi karkin hampaisiisi ylähuulesi kosketti omaani. Muistan pienen lämmön kiertyneen rinnassani.
Muistan kesälomaleirin ja kerrossängyt. Kuinka makasin vieressäsi alasängyssäsi, sinun kädet vyötäisteni ympärillä, sen lämpimän tunteen selkääni vasten ja hengityksesi niskassani. Muistan muiden iloisen naurun “Moona ja Anita lesboilee” ja meidän naurumme “no totta kai“.
Muistan ne kaikki yöt, jotka vietit meillä vieressäni nukkuen, kuinka oli kuumaa ja hikistä pienessä sängyssäni, mutta en silti halunnut liikkua. Kuinka heitin käteni lantiosi kaaren ylitse ja painoin kasvoni yön sinisenharmaassa pimeydessä paitasi selkään. Muistan kuinka hiuksesi kutittivat nenääni, muistan miltä tuoksuit.
Muistan pullonpyörityksen, kovan lattian polvien alla kun kontattiin aina seuraavan luokse. Muistan kuinka Coca Cola pullon pää pysähtyi minuun, kuinka nojauduit eteenpäin. Muistan miltä huulesi maistuivat.
Muistan pikkujoulut, sipsit ja sokerin, alkoholin hassun maun suussa, ai tällekö se maistuu? Muistan kuinka kaikki ahtautuivat yhdessä leveään sänkyyn yöksi, muistan hauskat salaisuutemme, leikkimme ja pelimme, kikatuksen ja naurun. Kuinka lunta satoi ulkona yön pimetessä, kuinka sen omakotitalon ikkunasta paistoi lämmin valo myöhälle yöhön. Muistan ne monet suukot joita jaoimme kaikki toisillemme, parhaiten muistan sinut.
Muistan viimeisen pusumme, nopean ja kiusan tähden annetun. Kuinka bussi tärisi allamme, kuinka pitelin kiinni mattapintaisesta kaiteesta, kuinka hän katsoi tuimasti. Muistan ensimmäisen poikaystäväsi ja miltä tuntui menettää toivo.