Eternal snow, S

[mao-chan]

Kirjoittaja: mao-chan
Ikäraja: S
Paritus: Karo/Teemu
(Molemmat hahmot kuuluvat minulle.)
Tiivistelmä: Niine hyvineen tyttö nukahti  rakastamansa pojan käsivarsille - ja tällä kertaa ihan oikeasti, eikä vain kuvitelmissaan.

Kyseessä on aika surullinen one shot, johon kuitenkin mukaan mahtuu hieman söpöilyäkin.

//En olekaan pitkään aikaan saanut aikaseksi kirjoitettua mitään, mutta sitten inspiroiduin eräästä aivan älyttömän kauniista kappaleesta, nimittäin Eternal snow:sta, joka kuuluu changin' my life:lle. Suosittelen kappaleen kuuntelemista samalla kun lukee. No pitemmittä puheitta, mennään tekstin pariin. (Toivon, että edes joku piti tästä tekstistä, sillä itse tykästyin siihen)                                 

Eternal snow

Lumihiutaleet putoilivat hiljalleen, värjäten maan valkoiseksi. Täysikuu paistoi ja lämpötila oli pudonnut pakkasen puolelle. Kuuraisten puiden keskellä puistossa istui penkillä nuori tyttö, toistellen mielessään:
“Hän kyllä tulee. Hän kyllä tulee.”

“Kimi wo suki ni natte dorekurai tatsu no kana?
Kimochi fukurande yuku bakari de
Kimi wa kono omoi kizuiteiru no kana?
Ichido mo kotoba ni wa shitenai kedo

Yuki no youni tada shizuka ni
Furitsumori tsuzukete yuku”

Tyttö oli haudannut kasvonsa käsiinsä, jotka hän oli peittänyt lämpimillä valkoisilla lapasilla. Yllään tytöllä oli valkoinen pipo, vaaleanbeige villakangastakki, sekä ylipolven saapikkaat. Tyttö hytisi kylmästä, ja halasi itseään, yrittäen pitää itsensä lämpimänä. Kuullessaan askelia tyttö nosti katseensa ja huomasin tutun oloisen poikaporukan kävelevän häntä kohti. Eräs pojista naurahti kovaan ääneen huomatessaan jäätyneet kyyneleet tytön poskilla.
“Luulitko todellakin hänen tulevan? Luulitko hänen todella pitävän sinusta?”, vaaleahiuksinen poika kysyi ivallisesti.
“Hän ei koskaan aikonut tullakaan, eihän?”, tyttö kysyi nieleskellen kyyneliään.
“Miksi hän olisi tullut? Hän saisi kenet tahansa, joten miksi tyytyä johonkuhun sinunlaiseesi?”, mustahiuksinen poika puuttui puheeseen.

Tyttö oli saanut tarpeekseen, hän ei halunnut kuulla enää sanaakaan. Se raastava kipu, joka nyt viilsi tytön sydäntä, sai tytön luhistumaan polvilleen. Vaikkakin alitajunnassaan tyttö oli tajunnutkin, ettei poika saapuisi, oli hän antanut sydämensä toivoa - turhaan.
“En halua enää kuulla, kiltit älkää enää”, tyttö itki, mutta turhaan, hän ei vain saanut poikien satuttavia sanoja loppumaan.
Pian kuitenkin tyttö kuuli jonkun juoksevan kohti heitä, mutta tyttö ei halunnut nostaa katsettaan. Kuka ikinä tulija olikaan, tyttö ei halunnut näyttää hänelle kyyneleitään.
“Karo, Karo, mikä on?”, huudahti hyvin tutunkuuloinen pojan ääni.
Sillä samalla hetkellä tyttö tunsi lämpimän käden olkapäällään.
“Älä koske” tyttö kiljahti, hypähtäen äkillisesti jaloilleen.
Tyttö huomasi katsovansa suoraan pojan silmiin, saman pojan, joka oli särkenyt tytön sydämen miljooniksi palasiksi, jotka olivat teräviä kuin peilin sirpaleet, saaden aikaan suunnatonta tuskaa.
“Karo, mikä on hätänä?” Poika kysyi, katsoen tytön silmiä, joista valui kyyneliä virtanaan.
“Teemu, älä satuta enää, älä enää”, tyttö nyyhkytti kääntyen kannoillaan ja juosten niin nopeasti kuin vain suinkin pääsi.
Poika jäi huutamaan tytön perään, mutta turhaan. Tyttö ei edes kääntynyt katsomaan seurasiko poika tätä vai ei.

Tyttö lysähti sängylleen, painaen päänsä tyynylle, kuitenkaan pystymättä enää edes itkemään. Tytöstä tuntui, kuin kaikki olisi yhdentekevää, mikään ei enää tuntunut miltään. Tyttö nousi sängylleen istumaan ja suuntasi katseensa kohti ikkunaa. Hänen aikaisemmin niin eläväiset silmät, tuijottivat ilman minkään näköistä tunnetta tyhjyyteen.  Huoneen ovelta kuului hiljaisia koputuksia, joita seurasivat huolestuneella äänensävyllä lausutut sanat.
“Karo, Teemu tuli käymään.”
Hiljaisesti narahtaen ovi aukesi ja poika astui huoneeseen huolestunut ilme kasvoillaan. Hänen katseensa kävi tytössä hetken aikaa, mutta kuitenkin pudoten pian lattialle. Lattialla pojan silmiin pisti valkoinen paperilappu, johon oli kirjoitettu  tytön nimi. Poika nosti lapun hitaasti ja avasi sen tuijottaen siihen kirjoitettuja sanoja.

Haluan puhua kanssasi.
Odotathan minua huomenna puistossa kahdeksalta?
Pidän sinusta todella paljon, joten haluan todella sinun tulevan.
Teemu

“Mitä tämä tarkoitti?”, poika ihmetteli.
"En ole kirjoittanut tällaista lappua."
Silloin pojalle valkeni, mistä hänen niin sanotut ystävänsä olivat puhuneet. Poika vilkaisi tytön seinällä olevaa kello. Kello näytti yhtätoista.
“Sinä odotit minua lumisateessa kaksi tuntia” poika sanoi uskomatta korviaan.
Tyttö nyökkäsi ja poika nojasi eteenpäin ja kietoi äkillisesti kätensä tytön ympärille. Aluksi tyttö yritti rimpuilla pojan otteesta, mutta huomasi pian pojan otteen olevan liian vahva. Tyttö huokaisi, samalla painautuen pojan rintaa vasten.

“Hold me thigh konna omoi nara
Dareka wo suki ni naru kimochi
Siritaku nakatta yo
I love you namida tomaranai
Konna ni kimi no koto
Shirazu ni ireba yokatta yo”

“Olen niin pahoillani Karo. En se ollut minä, joka tuon lapun on kirjoittanut, vaikka siinä on juuri ne sanat jotka sinulle halusin niin kovasti kertoa.”, poika kertoi suudellen tytön päälakea.
“Si…sinä pi…pidät minusta?”, tyttö takelsi.
“Niin, todella paljon. Ja aion tästä lähin viettää jokaisen päivän pyytäen anteeksi tätä. En koskaan halunnut satuttaa sinua.”
“Ei se ollut sinun syysi”, tyttö yritti selittää, mutta tiesi että veisi vielä jonkin aikaa, ennen kuin tyttö pystyisi taas täysin luottamaan kehenkään.
Tytön sydänkään ei ollut täysin kunnossa, mutta sekin korjautuisi ajallaan. Kuitenkin juuri nyt, tyttö halusi keskittyä täysin tunteeseen pojan käsivarsista ympärillään. Monet illat itkiessään itsensä uneen tyttö oli yrittänyt kuvitella nukahtavansa pojan syliin, mutta tytön kuvittelema tunne ei ollut mitään verrattuna tähän.

Pian tyttö tunsi pojan sormet leukansa alla ja huomasi katsovansa poikaa suoraan silmiin. Pojan silmänurkissa kimaltelivat kyyneleet, kun tämä painoi huulensa tytön huulille. Tytön ajatukset ja kaikki järkevä aivotoiminta loppuivat kuin seinään, samalla hetkellä, kun pojan huulet koskivat tytön omia. Tyttö ei pystynyt edes kuvailemaan  suudelman herättämiä tunteita. Hän oli sanaton. Suudelman jälkeen poika antoi vielä muutaman lyhyen suudelman tytön huulille, ennen kuin katsoi tyttöä silmiin.
“Nuku vain rakas, kaikki on nyt hyvin”
Niine hyvineen tyttö nukahti  rakastamansa pojan käsivarsille - ja tällä kertaa ihan oikeasti, eikä vain kuvitelmissaan.

♥mao-chan kiittää ja kumartaa