// Alaotsikko: Drama, Lily/Rose (3. sukupolvi), Songfic ~ HIM - For you
Kirjoittaja: Ruskapoika
Beta: Natsu (ei täällä)
Ikäraja: K-11 (koska en uskalla lätkästä tätä tohon K-7)
Paritus: Lily/Rose +muita vähäpätösempiä
Genre: Drama, Songfic
Vastuuvapaus: Row omistaa hahmot ja Potter maailman, HIM biisin ja mie juonen
A/N: Menee Yhtyeen tuotanto -haasteeseen HIMin kappaleella
For You. Jatko periaatteella edelleen kulkee
Hetki kaksin ja
Aamukahvia ficcieni kautta
Molemmat Lily/Rosea ja K-11, mutta vaikka niitä ei olisi lukenut, niin tajuaa pohja idean (ainakin uskoisin niin).
A/N2: Olen oikeasti ihan liian hurahtanut tähän pariin. Ainoaa femmeä jota olen kirjoittanut *heh*
Rose kuunteli kuinka Lily selaili hänen suurta musiikkikansiotaan tietokoneelta välillä miettien ääneen mitä haluaisi kuunnella. Hän pysähtyi lopulta juuri For you kappaleen kohdalle. Kappaleen ensimmäiset kitaran soinnut alkoivat soljua koneen kaiuttimien läpi, ja Lily hymyili leveästi. Punatukkainen nousi seisomaan ja sukelsi nopealla liikkeellä Rosen kainaloon isolle, mustalle tekonahkasohvalle.
”In the grace of your love I writhe in pain
In 666 ways I love you and I hope you feel the same…”Jos Rose keksisi kuusisataakuusikymmentäkuusi tapaa rakastaa Lilyä, hän kyllä kertoisi ne naiselle. Hän ei koskaan ollut rakastanut ketään enempää. Jo ihan pienenä hän oli tykännyt Lilystä kaikkein eniten. Olihan hän tullut Sevin kanssa toimeen ja he olivat hyvät ystävät, mutta Lilyn kanssa hän oli ollut se paras ystävä; joka on muuttunut ajan myötä hänelle tärkeimmäksi ihmiseksi koskaan.
Ne pari vuotta jolloin hän oli piilotellut tunteitaan olivat olleet vaikeita. Hänen mielialansa oli muuttanut suuntaansa laidasta laitaan. Aamusta hän saattoi olla pirteä kuin peipponen, kun taas päivästä äkäinen kuin talviuniltaan herätetty karhu. Hän pelkäsi usein, että Lily alkaisi seurustella ja unohtaisi hänet; että seurustelukumppani menisi hänen edelleen.
“Mitä mietit?” Lily kysyi hiljaa kuiskaten Rosen korvaan, herättäen tämän ajatuksistaan, sillä tämä sävähdytti hieman häntä.
“En mitään erityistä… Meitä, aikaa ennen meitä”, Rose vastasi ympäripyöreästi ja hymyili varovasti.
“I'm for you
I'm for you
I'm killing myself for your love and again all is lost
In 777 ways I love you 'til my death do us part”“Tiedätkö… Haluaisin keksiä seitsemänsataaseitsemänkymmentäseitsemän tapaa rakastaa sinua”, Lily kuiskasi punastuen hennosti. Hänelle tuli mieleen heti pari, mutta niinkin monta kuin hän toivoisi keksivänsä olisi mahdotonta. Rose hymyili hänelle suloisesti ja suukotti tämän nenänpäätä.
“Minäkin ajattelin juuri samaa.”
Lily hymähti ja ihmetteli, kuinka sokea hän oli ollut pari ensimmäistä Tylypahkan vuottaan. Tietysti yksi syy saattoi olla se että hän oli nuori, mutta silti Rose oli ollut hänelle niin kiltti ja jaksanut auttaa häntä koulu tehtävissä -joita hän ei aina ollut tajunnut kunnolla. Nainen ei koskaan ollut jättänyt häntä yksin ja antanut tukeutua itseensä esteettömästi.
”I'm for you - and I'm dying for your love
I'm for you - and my heaven's wherever you are”Rose kuljetti sormiaan leiskuvanpunaisten hiusten seassa ihmetellen niiden pehmeyttä ja suoruutta. Lilyn hiukset muistuttivat paljolti tämän äidin, Ginny Potterin hiuksia, mutta siellä täällä niistä saattoi nähdä laineita, jotka selvästi olivat peritty naisen isältä, Harry Potterilta. Rosen omat hiukset olivat usein sekaisin ja todella pörrössä; vaikka hän kuinka yritti selvittää niitä. Niihin meni usein melkein puoli pulloa lakkaa ennen kuin ne suostuivat pysymään paikoillaan ja kurissa. Hänenkin hiukset olivat väriltään punaiset, mutta vain vaaleammat kuin Lilyn. Hän oli perinyt värin isältään, Ronald Weasleyltä, mutta siellä täällä saattoi nähdä ruskean häivähdyksiä; jotka tulivat hänen äidiltään Hermione Weasleyltä. Hän kuitenkin piti niiden väristä, vaikka olikin usein miettinyt niiden värjäämistä. Lily oli kuitenkin aina saanut hänet muuttamaan mielensä. Naisella oli aina ollut jotain ihmeellistä hänen hiustenvärjäämistä vastaan.
“In 666 ways I love you and my heaven's wherever you are
I'm for you
I am here for you
I'm here for you
I am here for you
I'm here for you
I am here for you
I'm here for you
I am here for you ”“Äiti ja isä tulevat kohta Hugon kanssa takaisin kaupungilta”, Rose sanoi huokaisten. Lily nosti katseensa hiukan epävarmana toiseen ja oli pitkään hiljaa, mutta rohkaisi lopulta mielensä ja kysyi:
“Kerrommeko heille tänään?”
“Kerrotaan. Äiti nyt ottaa asian helpommin kuin isä, mutta kyllä hänkin ymmärtää. Harry ja Ginny tuskin sanovat juuta tai jaata asian suhteen. Hehän kuitenkin hyväksyivät muitta mutkitta Sevin ja Scorpin suhteen, vaikka Scorp onkin Malfoy. Isä ihmetteli asiaa monta viikkoa ennen kuin suostui jättämään aiheen”, Rose hihitti. Ron oli ollut kuin pirun riivaama, kun oli selittänyt kuinka Malfoyt olivat pahuuden ruumiillistumia ja kaiken pahan alku ja juuri.
Hermione oli monta kertaa saanut pitä miehelleen pitkäkestoisen saarnan siitä, kuinka jokainen tulisi hyväksyä; olivat he tehneet elämänsä aikana kuinka isoja virheitä tahansa. James -Lilyn vanhin veli- oli myös saanut kuulla osansa tätä saarnaa alkaessaan Ronin kanssa yhtenä iltana pilkata Malfoyden perhettä.
Lily pudisti päätään huvittuneena. Hän muisti aivan yhtä hyvin Hermionen tiukkasanaisen puheen ja Ronin punehtuneet korvat, ja Jamesin nolon ilmeen Ginnyn puuttuessa saarnaavaan sävyyn keskusteluun. Rose, Lily ja Harry olivat Hugon kanssa naureskelleet kämmeniinsä kahdelle pikkulapsentasolle pudonnelle miehille.
”I am here for you
I'm here for you
I am here for you”“Mennään sitten vaikka porukalla teille ja kerrotaan Harrylle ja Ginnylle, ja tietysti Jamesille ja Seville; heillä on yhtä suuri oikeus tietää”, Rose sanoi suukottaen Lilyn otsaa.
“Niin, vaikka luulen, että Sev on arvannut jo jotain”, Lily mutisi kulmiaan kurtistaen ja aloitti selittämään nähtyään Rosen kummastuneen ilmeen.
“Hän kiusoittelee minua jatkuvasti sinusta ja kyselee ohi mennen ihan outoja kysymyksiä liittyen sinuun. Enkä edes aina huomaa, että vastaan hänelle!”
Rose pyöräytti huvittuneena silmiään ja suukotti Lilyä viipyilevästi. Juuri silloin ulko-ovi kävi ja Lily meinasi siirtyä kauemmas, mutta Rose ei päästänyt. He olivat päättäneet kertoa, joten kertoisivat sitten mahdollisimman suuri eleisesti!
“Rose? Lily? Oletteko te täällä?” Hermione huhuili kävellessään olohuoneen ovi-aukosta sisään. Hän seisahtui paikoilleen huomattuaan tyttöt toisiinsa kietoutuneena isolla sohvalla, näyttäen niin pieniltä; mutta onnellisilta. Ron saapui hänen viereensä, mutta Hermione kerkesi painaa sormensa tämän huulille ennen kuin mies kerkesi sanoa edes yhtä tavua.
“Vihdoinkin te kerrotte tuosta meillekin oikein julkisesti!” Hugo naurahti vanhempiensa välistä ansaiten äidiltään mulkaisun osakseen. Poika kuitenkin käveli rennosti -välittämättä yhtään äitinsä mulkoilusta- sohvan vieressä sijaitsevalle nojatuolille ja rojahti siihen istumaan.
Rose virnisti veljelleen rennosti, vaikka hänen sisällään kävi tunteiden pyörremyrsky. Lily haitasi punaiseksi leihahtaneita kasvojaan hänen kaulaansa vasten yrittäen piilottaa ne. Hermione nauroin heleästi oven suussa nuoren punapään ujoudelle, vaikka tämä oli tuntenut heidät koko elämänsä.
"Voi Lily, ei sinun tarvitse mitään hävetä. Tämähän oli oikeastaan odotettavissa."
"Ai oli vai?"
"Ron. En odottanutkaan sinun huomaavan."
"Mitä minun olisi pitänyt huomata?"
"Kuinka läheisiä he ovat!"
"Hehän ovat olleet sitä aina."
"Ron! Sinulla ei ole yhtään älliä tuossa isossa päässäsi!"
Lily kuunteli enonsa ja Hermionen kinastelua vain puolella korvalla. Olivatko he olleet noin näkyviä? Vaikka he olivat olleet niin varovaisia? Rosen sormet hieroivat rauhoittavin liikkein hänen päänahkaansa. Nainen tosiaan tiesi mitä hän milloinkin tarvitsi. Oli aina tiennyt, oli aina ollut vierellä. Ehkä Hermione oli arvannut jo ennen heitä.
Lilyä ei toisaalta edes kiinnostanut, koska kukakin arvasi ja mitä. Rose oli hänen, nyt jopa perheen kesken; enää tarvitsisi kertoa Ginnylle ja Harrylle. Sen jälkeen, kaikkien olisi helpompi olla.
Tietokoneelta kappale jatkoi tausta toiminnolla soittoaan.
In the grace of your love I writhe in pain
In 666 ways I love you and I hope you feel the same
I'm for you
I'm for you
I'm killing myself for your love and again all is lost
In 777 ways I love you 'til my death do us part
I'm for you - and I'm dying for your love
I'm for you - and my heaven's wherever you are
In 666 ways I love you and my heaven's wherever you are
I'm for you
I am here for you
I'm here for you
I am here for you
I'm here for you
I am here for you
I'm here for you
I am here for you 
