Ficin nimi: Häiritsenkö?
Kirjoittaja: Chibi
Beta: Ei valitettavasti ole. Kirjoitusvirheitä ja nimien toistoa sen sijaan valitettavasti on.
Ikäraja: K11
Genre: Romance
Paritus: Sirius/OC (Olive Wilson)
Vastuuvapaus: Valitettavasti Rowlingin hahmot eivät ole minun, enkä näistä mieleni sopukoista syntyneistä luomuksistani saa korvausta.
A/N: Eli tosiaan. Niille, jotka eivät ole tutustuneet (mielettömän kauan kesken olleeseen) ficciini, Viides Kelmi (linkki alempana), hyvin lyhyt pikaesittely Olive Wilsonista; 155 senttinen, vaaleahiuksinen ja sanavalmis Olive on Remuksen jokakuisesta ongelmasta tietävä lapsuudenystävä, joka sai selville sen, että Kelmit ovat opiskelleet itsensä animaageiksi. Tyttö on itsekin päätynyt samaan tilanteeseen ja animaagimuodoltaan kissa. Opintojen alusta alkaen Olive ja Sirius ovat olleet napit vastakkain. Ja kovaa. Kuudennen vuoden keväällä Olive alkoi seurustella parhaan ystävänsä Remuksen kanssa. Jokin ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Viides Kelmi osaa kertoa, että Olive ja Sirius olivat ennen Siriuksen vangitsemista pari. Sitä kuinka nämä kaksi päätyivät yhteen, kyseinen ficci ei kuitenkaan kerro. Tämä ficci kertoo.
Tämän ficin heräämisessä osana ollut myös pinterestissä vastaan kävellyt "Hogwarts Weekly"- lehden kansikuva Siriuksesta;
Hogwarts Weekly Ai että oli ihana kirjoittaa tästä parista monen vuoden tauon jälkeen. Ehkä Viides Kelmikin saa joskus jatkoa.
Viides Kelmi , K-11
***
Toinen syyskuuta oli lämmin ja vähäsateinen päivä. Tuuli repi jo joitain lehtiä puista, mutta kesä viipyi vielä tarjoten lämpöä ja aurinkoa. Luokkien ikkunat olivat auki pienimpienkin auringon säteiden sisälle pääsyksi. Viimeistä vuottaan aloittavat rohkelikot tungeksivat luokkaan, jossa loitsujen tunti pidettäisiin.
”Mikä teitä kahta vaivaa?” James ihmetteli, kun vielä keväällä tiiviisti vierekkäin istuneet Olive ja Remus paukkasivat näyttävästi eri puolille luokkaa. Sirius laski reppunsa Oliven viereiselle paikalle, kun Peter könysi Remuksen viereen. ”Kaikki on kunnossa”, Olive vakuutti ja kuin yhdestä päätöksestä Remus nyökkäsi. Molemmat avasivat kirjansa yhtä aikaa ja kääntyivät tiukasti tuijottamaan tekstiä etusivulla. ”Ei pidä paikkaansa”, James uhmasi ja vei kätensä Remuksen poskille. ”Kuutamooo”, poika mairitteli saaden toisen näyttämään niin vihaiselta, että Peter ihmetteli, ettei tämän korvista noussut savua. ”Olive jätti minut!” Remus tiuskaisi ja läimäytti Jamesin kädet kasvojaan kehystämästä. James katsoi vuorotellen Olivea ja vuorotellen Remusta. ”Milloin?” tämä ihmetteli. ”Kesällä, ennen kuin Sirius hankki moottoripyörän”, Olive puuttui keskusteluun saaden Remuksen huokaisemaan tuskastuneena. James vaikutti sekoavan tilanteessa entisestään. ”Eli te ette ole enää yhdessä?” Sirius laski yksi plus yksi. Olive taputti hyvin hitain, kovaäänisin taputuksin ja katsoi Siriusta turhautuneena, kuin tämä olisi manannut kirouksen. ”Hienosti päätelty Musta”, Olive sanoi sarkastisimmalla äänellä, jonka osasi ja kääntyi sitten kirjaansa päin. Sirius oli jo jatkamassa keskustelua, mutta Lipetit köhisi luokan edessä valmiina aloittamaan oppitunnin.
***
Illan ensimmäiset soihdut oli sytytetty käytäville auringon laskettua mailleen. Remus oli poistunut oleskeluhuoneesta jo hyvissä ajoin, mutta Olive oli muistanut Kuhnusarvion kutsun vasta viime tingassa. Hetken hän manasi Remusta, joka ei ollut muistuttanut häntä, mutta mietti, miksi olisikaan. Remuksella ei ollut siihen velvollisuutta eikä viime aikaisten tapahtumien varjossa varmasti haluakaan.
Matkalla tyrmiin Olive oli omasta mielestään pahaksi onnekseen törmännyt lenkiltä palanneeseen Siriukseen. Poika oli suunnannut rohkelikkotorniin, mutta vaaleaverikköön törmääminen oli saanut hänet vaihtamaan suuntaa. ”Mihin sinä olet menossa?” Sirius oli kysynyt ja lähtenyt seuraamaan nuoremman tupalaisensa kulkua tyrmien suuntaan. ”Meillä on valvojaoppilaiden tapaaminen”, Olive vastasi katsomatta rinnalleen ehtinyttä Siriusta päinkään. ”Ai tyrmissä, niin varmaan”, Sirius nauroi epäuskoisena, eikä ollut itsekään varma, miksi lähti seuraamaan toista. Ainakin osa syy oli ottaa selvää mitä tämä todella aikoi, toinen syy vain ärsyttäminen. Jos kolmas syy olikin olemassa Sirius ei halunnut myöntää sitä itselleen, eikä ainakaan sanoa ääneen.
”Sinulla on sittenkin joku salaisuus”, Sirius sanoi Oliven kiihdyttäessä tahtiaan tyhjillä käytävillä. ”Onko sinulla joku luihuinen, jonka takia jätit Remuksen?” poika uteli hämmästystä äänessään ja ehkä vähän syyllistävästikin. ”Anna minun olla”, Olive tiuskaisi, kääntyi napakasti kannoillaan ja oli jo kohottanut kätensä läimäistäkseen perässään kulkenutta nuorta miestä. Sirius tarttui ranteeseen napakasti ja tutki avointa kämmentä, kuin olisi ennustanut siitä, vaikka Olive hyvin tiesi pojan jättäneen ennustamisen kurssin kesken. Siriuksen ote oli vahva ja lämmin, eikä Olive voinut olla miettimättä hetken, että se tuntui lähes turvalliselta. ”Tsot tsot, ei yhtään valvojaoppilaalle sopivaa käytöstä”, Sirius sanoi vinosti hymyillen ja Oliven onnistui nykäistä kätensä irti tämän otteesta. Siniset silmät tuijottivat tiukasti harmaisiin. ”Ja sinäkö sen tiedät?” vaaleaverikkö sähähti rikkomatta katsekontaktia. ”No, kun sinua ja Kuutamoa on katsellut, se on tullut liiankin selväksi”, Sirius vastasi ehkä vähän inhoavan ja turhautuneenkin oloisena.
Olive vihasi itseään ja ajatuksiaan. Hän ei tiennyt missä vaiheessa tunteet häntä vastapäätä seisovaa poikaa kohden olivat alkaneet muuttua vihasta ihastumiseksi ja rakkaudeksi. Hän ei ollut koskaan tullut toimeen Siriuksen kanssa samalla tavalla, kuin Remuksen. Mutta silti, kaikesta siitä huolimatta, hän oli päättänyt seurustelun Remuksen kanssa, jottei satuttaisi tätä sekaantumalla Siriukseen. Senkin jälkeen, kun Sirius oli viime kesänä hankkinut laittoman lentävän moottoripyörän, joka voisi saada heidät kaikki vaikeuksiin, Olive oli tajunnut, että tunteet, joita hän ei ollut toivonut löytävänsä kaivoivat tiensä pinnalle. Aluksi hän ei halunnut hyväksyä niitä, mutta nyt oli enää turha kieltää.
”Jätä minut rauhaan”, Olive tuhahti ja kääntyessään poispäin työnsi vaaleat hiuksensa otsalta korvan taakse. Hän kuuli, kuinka Siriuksen kengät kopisivat lattiaa vasten askelten seuratessa useasta kiellosta huolimatta. ”Miksi sinä oikeasti jätit Remuksen?” Sirius uteli Oliven perään. Tyttö yritti pysyä neutraalina vastatessaan, vaikka tunsi korviaan kuumottavan. ”Se ei toiminut”, Olive sanoi napakasti ja kääntyi haaroittuvasta käytävästä oikealle. Siriuksen askelten äänet kuuluivat nyt aivan hänen takaansa. ”Te olitte unelmapari. Valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa en olekaan kokeillut”, Sirius laskelmoi mietteliäänä ja jäädessään tuijottamaan käytävän lasimaalausta oli jo päästää Oliven näkyvistään. ”Olet inhottava”, vaaleahiuksinen sihahti tajutessaan Siriuksen ottaneen hänet taas kiinni muutamalla pidemmällä askelella.
Olive kääntyi taas ja käveli käytävää napakasti eteenpäin vain tajutakseen suunnistaneensa harhaan. Hän luuli, ettei enää kuuden vuoden käytävillä liikkumisen jälkeen olisi voinut eksyä, mutta nyt se oli tapahtunut. Olive manasi, hän oli eksynyt viimeksi neljännellä luokalla, mutta Sirius oli saanut hänet hämmentymään ja kääntymään harhaan. Tyttö pysähtyi kiinnimuuratun seinän eteen, mutta ajatuksiinsa jäänyt Sirius ei tajunnut askelten hiljenneen. Poika käveli päin Olivea, joka ehti ottaa kyynärpäällään vastaan tömähtäessään seinää päin.
Seinä tuoksui vahvasti sammalelta ja kosteudelta, jonka Olive tunsi myös kättään vasten. Hänen kasvonsa olivat lähes kiinni seinässä. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässään hän kuuli Siriuksen pahoittelevan jotain. Poika oli kietonut toisen kätensä hänen ympärilleen ja ilmeisesti tajunnut aiheuttaneensa törmäyksen, sillä näytti itsekin ottavan tukea seinästä.
”Voisitko vain antaa minun hoitaa velvollisuuteni rauhassa?!” Olive turhautui ja yritti pyristellä irti mustatukkaisen otteesta ja pojan ja seinän välistä. ”Häiritsenkö?” Sirius kysyi ja vaikka Olive ei voinut nähdä tämän kasvoja, hän kuuli äänestä, millainen virne niillä oli. Siriuksella oli ärsyttävä tapa virnuilla voitokkaana niin, että sen kuuli selkeästi äänestä, kun poika puhui. Aivan kuten nytkin. Olive tunsi hengästyvänsä ja kasvojensa punoittavan. Osaksi siksi, että hän yritti rimpuilla pois pojan otteesta. Osaksi vain siksi, että kyseessä oli juuri Sirius. ”Häiritset”, Olive henkäisi ja lopetti pyristelyn tultuaan siihen johtopäätökseen, että jahtaajana toimivan Siriuksen ylivoima oli hänen etsijän voimilleen liikaa.
”Sanoisin kyllä, jos pyytäisit”, Sirius sanoi, eikä Olive tajunnut, mistä tämä puhui. Kylmä ja kostea seinä alkoi jo tuntua inhottavalta kättä vasten, eikä hän tiennyt nojaisiko päätään tällä hetkellä mieluummin seinään vai takanaan seisovan pojan rintaan. ”Minä pyysin jo”, Olive vastasi lannistettuna ja päätti, että pään nojaaminen pojan rintaan olisi vaihtoehdoista vähemmän epämiellyttävä. ”Et sitä mitä haluat”, Siriuksen vastaus jäi mietityttämään Olivea, joka puhalsi korostetun rauhallisesti ilmat ulos keuhkoistaan. ”Ja sinäkö tiedät, mitä minä haluan?” tyttö kysyi hammasta purren, jottei huokaisisi. Sirius päästi irti hänen ympärilleen kietomansa käden ja asetti senkin nojaamaan seinää niin, että Olive jäi hänen käsiensä väliin. Tytöllä oli nyt mahdollisuus lähteä Siriuksen ja seinän välistä, mutta tämä ei tehnyt sen suuntaista elettäkään. Hetken he vain seisoivat seinään nojaten antaen tilanteen kehittyä siitä huolimatta, että Olivea kaivattaisiin pian toisaalla. Kuhnusarvio oli kutsunut valvojaoppilaat iltateelle keskustellakseen tulevasta vuodesta ja näiden asemista. Johtajapoika ja -tyttökin julistettaisiin tilaisuudessa, mutta Olive tiesi, ettei McGarmiwa edes ehdottaisi häntä ja Remusta ikipäivänä. Hän oli usein ihmetellyt, miksi heidät oli edes valittu valvojaoppilaiksi kaiken tekemänsä jälkeen.
”James sanoo, että katselet minua eri tavoin kuin ennen”, Sirius rikkoi hiljaisuuden ja nojasi hieman lähemmäs toista. Olive ei pääsisi enää yhtään lähemmäs seinää painamatta kasvojaan siihen. ”James voi työntää kaadon sinne, minne aurinko ei paista”, vaaleaverikkö mutisi seinälle, mutta niin kovaa, että Sirius kuuli. Olive ei nähnyt, mutta Siriuksen kasvoille nousi hetkeksi hymy. ”James sanoo myös, että minä katselen sinua eri tavoin kuin ennen”, poika myönsi ja Olive saattoi vannoa, että äänessä oli enemmän nöyryyttä, kuin tavallista ylimielisyyttä. ”Sinä katselet kaikkia”, tyttö vastasi ja painoi kämmeniään vasten seinää yrittäen keskittyä sen kylmyyteen. Muuten Siriuksen hengitys hänen niskassaan saisi hänet paljastamaan asioita, joita ei halunnut sanoa ääneen. Ne loukkaisivat Remusta ja sen lisäksi hän tietyllä tapaa pelkäsi, että tämä oli vain uusi tapa Siriukselle nöyryyttää häntä henkilökohtaisella tasolla nyt, kun heillä ei ollut julkisesti aihetta riitoihin.
Olive värähti, kun Sirius painautui aivan häneen kiinni ja pyyhkäisi nopealla liikkeellä hiukset niskasta vain toiselle puolelle. Käytävän viileä ilma sekoittui Siriuksen kuumaan hengitykseen hänen kaulallaan. He olivat ennenkin olleet lähekkäin, mutta eivät näin lähekkäin eivätkä tällä tavalla. Sirius vei toisen seinään nojanneista käsistään Oliven omaansa huomattavasti pienemmän käden päälle ja vei sormet tytön omien lomaan. Siriuksen hengitys tuntui niin voimakkaana, että Olive pystyi jo aistimaan, kuinka lähellä tämän kasvot olivat hänen kaulaansa. Tyttö oli purrut huulensa melkein verille, eikä tilannetta auttanut Siriuksen kuiskaus; ”Sinun ei tarvitse kuin pyytää.” ”Minä en pyydä”, Olive sanoi tiukasti raskaasti hengittäen, nykäisi kätensä Siriuksen otteesta ja puikahti pois tämä käsien välistä.
Sirius raapi niskaansa jäädessään käytävän päähän katsomaan ripein askelin loittonevan tytön perään.
***
Lounaistornin ovi narahti Siriuksen astuessa sisään. Olive kohotti katseensa. ”Missä muut ovat?” tyttö istui lounaistornin lattialla ja oli jo levittänyt tavaransa pitkin poikin. Kaukoputki oli viimeisiä asetuksia vaille valmiina ikkunalla. ”James on Lilyn kanssa, Remus ei halua nähdä sinua ja Peter paleli jo matkalla tänne”, Sirius virnisti ja pyyhkäisi hiukset kasvoiltaan, jonne ne valahtivat pian takaisin. ”Tietysti”, Olive vastasi silmiään pyöritellen ja nousi lattialta. Hän alkoi keräillä tavaroitaan lähtevän näköisenä. ”Aiotko oikeasti jättää Jupiterin sinertymisen välistä vain, koska joudut olla kanssani kahdestaan”, Sirius kysyi hymyillen epäuskoisena.
Lounaistornista Jupiter asettui täydelliseen kulmaan ja sinertymistä pystyisi tarkastella pidempään, kuin muista torneista. Lisäksi sisäänkäynti oli niin täynnä hämähäkin seittejä ja lohjenneita tiiliä, etteivät juuri ketkään käyttäneet tornia. Hekin olivat tajunneet sen käyttökelpoisuuden vasta kelmien kartan luontivaiheessa. Lounaistorni tarjosi suojaa katseilta ja se oli yksi syy, miksi he sen useimmiten valitsivat, kun halusivat olla rauhassa. Olive tiesi, ettei kukaan keskeyttäisi tai odottaisi heitä, eikä hänellä olisi mitään tekosyytä lähtemiselle. Eikä hän oikeasti halunnut jättää Jupiterin sinertymistä välistä.
Sirius kohotti kulmakarvojaan kysyvästi ja Olive kohautti hyväksyvästi olkapäitään. Hän laski laukkunsa takaisin lattialle, muttei vielä purkanut kaikkea aiemmin levittämäänsä. Tyttö ei ollut varma halusiko jäädä Siriuksen kanssa kahden viime viikkoisten tapahtumien jälkeen, mutta ei voinut tilanteelle mitään.
Sirius virnisti hyväntuulisena ja astui askelen lähemmäs tyttöä. ”Meillä jäi jotain kesken, kun olimme viimeksi kahdestaan”, Sirius sanoi ja Olive osoitti hänelle epäuskoisen turhautuneen katseen. Hän ei ollut valmis jatkamaan viimeksi kesken jäänyttä tilannetta. Niin paljon, kuin hän olisi halunnutkin, hän ei voinut. Remus loukkaantuisi, James nauraisi ja Peteriltäkin löytyisi varmasti joku reaktio, josta hän ei pitäisi. Eikä hän ollut varma, mitä Sirius halusi tilanteelta. Oliko hän vain viimeinen valloitus, kun kaikki muut oli jo käyty läpi?
Sirius astui toisen askelen lähemmäs ja virnisti valloittavasti, kuten hänellä oli tapana. ”Muistelisin, että viimeksi olin lähempänä”, Sirius sanoi. Olive pystyi astumaan vain puoli askelta taakse päin, kun tajusi olevansa taas Siriuksen ja seinän välissä. Tyttö nielaisi. Sirius seisoi melkein kiinni hänessä. Olive tunsi punan kohoavan kasvoilleen osaksi kiukusta ja osaksi, koska hän ei voinut olla miettimättä, mihin tilanne johtaisi.
”Mikä sinua pidättelee?” Sirius kysyi, nosti toisen kätensä nojaamaan seinään ja toisen kätensä tytön leualle. Heidän välissään oli vain pari tuumaa. Olive käänsi katseensa. Jos hän olisikin vain yksi Siriuksen valloitus, hän loukkaisi Remusta turhaan ja saattaisi itsensä naurunalaiseksi. Ei vain koko koulun vaan myös Kelmien kanssa. Sirius painoi Oliven itsensä ja kylmän kiviseinän väliin, työnsi vaaleat suortuvat tytön korvan taakse ja kuiskasi; ”Päästä siitä irti.”
Huulet painuivat huulia vasten. Olive tunsi takanaan olevan kiviseinän kylmyyden ja häntä siihen painavan pojan lämmön. Vaikka Sirius tuntui oikealta ja turvallisesta, tyttö ei voinut heti antaa itsensä antautua tilanteelle, johon oli ehkä salaa toivonut joutuvansa. Sirius tunsi Oliven ensin vastustelevan, mutta pojan pidettyä itsepintaisesti pintansa, tyttö kietoi kätensä tämän kaulaan.
Sirius astui hieman kauemmas seinästä, nosti Oliven puoliksi syliinsä ja laski tämän tornin ikkuna-aukolle istumaan hellittämättä suudelmasta hetkeksikään. Tytön aiemmin tarkasti asettelema kaukoputki kaatui, mutta kumpikaan ei välittänyt. Vuosien riitelyn jälkeen he olivat alkaneet sietää toisiaan, ystävystyneet ja se kaikki oli johtanut tilanteeseen, jossa he olivat nyt.
Kun tilanne pakotti molemmat hengittämään hetkeksi ja selvittämään päätään, lähes hengästynyt Olive katsoi yhtä raskaasti hengittävää Siriusta silmiin. Tilanne oli kuin tuijotuskilpailusta, kun kumpikaan ei suostunut hellittämään. ”Sinä haluat minusta vain uuden loven sänkysi päätyyn”, Olive sanoi painokkaasti ja melkein itsekin uskoi sanomansa. Siriuksen sormet olivat eksyneet hänen ympäriltään vyötärölle ja toinen käsi oli laskeutunut reidelle. Hänen kätensä lepäsi Siriuksen vyöllä ja toinen olkapäällä. ”Merlin vieköön, näkisinkö näin paljon vaivaa vain sen eteen?” Sirius tiuskaisi vakuuttavasti ja toi kasvonsa lähemmäs Oliven omia. Olive nuolaisi huuliaan ja pudisti päätään. ”Et”, hän vastasi. Käsi etsi tiensä olkapäältä Siriuksen kaulukselle ja tarttui siihen, mutta liikettä ei tarvittu. Sirius oli jo painamassa huulensa hänen omiaan vasten myöntäessään hymyillen; ”En todellakaan.”
”Kai tajuat, että meillä olisi yhdessä kaikki ainekset katastrofille”, Sirius kysyi antaen toiselle taas aikaa vetää henkeä, kuitenkin näykäten huulesta. ”Yhdessä?” Olive toisti ja naurahti tilanteelle. Kissa ja koira, toistensa entiset viholliset, niin suurella kapasiteetilla, että koko koulu tiesi sen, puhuivat yhdessä olosta. ”Ehkä minun olisi aika rauhoittua”, Sirius myönsi, muttei Oliven mielestä vaikuttanut siltä lainkaan. Pojan toinen käsi oli vetänyt hänet niin lähelle kuin mahdollista ja toinen uponnut niskassa hänen hiuksiensa sekaan, missä se ohjasi Olivea taivuttamaan niskaansa tehden Siriukselle tilaa kaulalle. Tyttö tunsi kaulallaan hengityksen ja huulet. Satunnaiset kokeilut hampailla saivat hänet ynähtämään ja taivuttamaan kaulaansa enemmän pojan käden suuntaan.
”McGarmiwa saa sydänkohtauksen”, Olive pohti ääneen ja Sirius kurotti itsensä suutelemaan tämän huulia. ”Onko tuo myöntävä vastaus?” harmaasilmäinen poika kysyi ja odotti, kunnes kohtasi siniset silmät. ”Pyysitkö sinä?” Olive kysyi kohottaen kulmiaan ja toi toisen kätensä Siriuksen leualle. Parin päivän ajamaton parta näkyi ja tuntui, mutta Olive piti siitä. Hänen mielestään Sirius näytti aikuisemmalta, eikä vain siltä nenäkkäältä ja itsekkäältä pojalta, jonka viereen hän oli istuutunut lajittelun jälkeen. ”Pitääkö minun tehdä asiani vielä selvemmäksi?” Sirius kysyi kurottaen lähemmäs. Pojan painaessa hänen huulilleen uuden suudelman, Olive joutui ottamaan tukea ikkunalta, jolla istui. Hänen kätensä osui kylmään metalliin, joka oli epäilemättä kaukoputki. Tyttö kohotti kättään katsoakseen kelloa.
Olive työnsi Siriuksen voimakkaasti, mutta hellästi kauemmas ja kääntyi katsomaan olkansa yli. ”Jupiter”, tyttö kuiskasi. Sirius ojensi kätensä auttaakseen tytön alas. Olive asetteli kaukoputkensa ikkunalle ja hetken planeettaa silmäiltyään viittoi Siriuksenkin katsomaan.
Sirius tiiraili sinistä planeettaa vain hetken ja jätti sitten kaukoputken takaisin Oliven käyttöön. Sirius tiesi tekevänsä tytön Jupiterin seuraamisen lähes mahdottomaksi, muttei saanut uudesta tilanteesta tarpeekseen. Kädet sivelivät Oliven käsiä, kylkiä ja niskaa, huulet painoivat pieniä suudelmia minne pystyivät; otsalle, poskelle, kaulalle.
Olive tarttui ensin Siriuksen käteen ja nosti sitten katseensa kaukoputken linssiltä. Siniset silmät kohtasivat harmaat. ”Häiritsenkö?” Sirius kysyi lempeän piikittelevästi. Oliven huulille nousi määrätietoinen hymy, kun tämä nyökkäsi. ”Häiritset”, hän vastasi ja lomitti sormensa Siriuksen omien lomaan, kun kurottautui suutelemaan poikaa.
***