Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 ... 7 8 [9] 10
81
Nawwww, olipa tämä söpö <3
Siis mielikuva Valvatista Geraltin kainalossa viitan alla😍
Valvatin jääminen jälkeen oli myös hyvin IC, varmaan sillä on taas jotkut täysin tarpomiseen sopimattomat saappaat jalassa  ::)
Ihanaa, että Geralt kuitenkin suostui odottamaan bardiaan, ja enemmänkin. Melkein odotin, että se heittää Valvatin olalleen ihan kiusaksi, mutta kainalovaihtoehto oli kyllä söpömpi😂

Tämä piristi suuresti aamuani, kiitos🫶

~Violet
82
Rinnakkaistodellisuus / Noituri: Noiturin vierellä • S • Valvatti ja Geralt, ficlet
« Uusin viesti kirjoittanut Odo 04.11.2025 09:55:42 »
Ficin nimi: Noiturin vierellä
Fandom: Noituri (kirjasarja)
Kirjoittaja: Odo
Genre: draamaa fluffilla (?)
Hahmot: Valvatti ja Geralt, vai Valvatti/Geralt
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Andrzej Sapkowskille kunnia noituritarinoista, minulle vain fanituksen ilo!

A/N: Tämän oli tarkoitus olla kuuden lauseen lahja Violetulle, jonka toive tuossa alapuolella. Innostuinkin kirjoittamaan pidemmin tai tällaisena tämä vain putkahti ennen kuin ensimmäinenkään aamukahvi oli tullut juotua loppuun asti. Toivon, että tämä on vähän lohdullinen, ja ettei talvinen kävely ole liian pyryttävä. :D Kiitos inspiksestä. ♥ Siitä alkaa olemaan jo tovi, kun kuuntelin Noiturit, enkä esim. Netflix-sarjaa tainnut katsoa kuin yhden jakson ja Witcher: Wild Hunt-peli on yhä vuosien ja vuosien jälkeen yhä alkutaipaleella. Nyt kuitenkin kuuntelussa uusi Noituri: Korppien tienhaara, jossa Geralt on vielä "maitoparta". :D Tämä kuitenkin, jos jonnekin sijoittuu, niin tuonne alkuperäiseen Noituri-kirjasarjaan. :)

Lainaus
Toivoisin jotain lämmintä ja lohdullista tai vaikkapa hetkeä talvisella kävelyretkellä.
Fandomeista nappaa erityisesti Witcher ja Marvel Cinematic universe, sekä originaalifemme.


“Et sitten kanna minua kuin neitoa pulassa!”


Noiturin vierellä


Valvatti käveli Geraltin rinnalla, vaikka joutuikin puskemaan itseä lumituiskua vastaan eteenpäin. Kinokset olivat valtavia ja tiekin alkoi olemaan jo pitkälti lumen peitossa. Geraltilla ei vaikuttanut olevan ollenkaan haasteita lumen kanssa, mutta Valvatti ähersi itseään eteenpäin koko ajan vähemmän ponnekkaasti.

”Geralt, voisitko hidastaa?”

”Miksi?”

”Tämä lumi…”

”…”

Valvati huokaisi raskaasti ja hytisi samalla kylmästä. ”Geralt, tämä tarpominen käy työstä!”

”Pitäisikö sinut kantaa perille? Majataloon on alle puoli virstaa.”

”Kantaa? Ei!” Valvatti sanoi, mutta hänen poskensa punastuivat muustakin kuin pakkasesta. Geraltin kasvoilla näkyi hymynkare. Noiturin harvinainen hymy kieli huvittuneisuudesta.

”Tule tänne”, Geralt kehotti.

”Et sitten kanna minua kuin neitoa pulassa!”

”En.”

Geralt nosti viittaansa ja veti Valvatin kainaloonsa ja heitti viitan tämän ylle. He tarpoivat jonkun matkaa yhdessä kohti majataloa, kunnes lumipyry hellitti ja paljasti tähtikirkkaan yön ja kuutamon pilviverhon takaa. Tie alkoi muistuttaa tietä, sillä kelistä huolimatta pääkadulla oli liikuttu ja lumi painautunut.

”Pärjään kyllä”, Valvatti sanoi, kun kulku muuttui helpommaksi. Geralt ei kuitenkaan nostanut kättään tai viittaansa Valvatin ympäriltä.

”Niinkö?” Geralt kysyi, mutta ei Valvatilla käynyt mielessäkään pyristellä irti noiturin lämpimästä kyljestä. Eikä toistaa sanojaan.

”Joku voi nähdä!” Valvatti silti ähkäisi.

”Nähköön.”

Geralt puristi Valvatin lähemmäs itseään ja he kylkivät kylki kyljessä aina majatalolle asti. Valvatti ei kysellyt tai napissut enempää.  Geralt saattoi olla karski, mutta tällaisina hetkinä Valvatti näki ja tunsi myös noiturin pehmeämmän puolen.
Sen, joka piti Valvatista. Majatalossa he saisivat syödäkseen ja juodakseen sekä huoneen, jossa nukkua. Silti Valvattia lämmitti eniten noiturin lämpö.
83
Remo: Jes, ihanaa kuulla että tää nauratti!  ;D Virnistelen itsekin tätä kirjoittaessa, Lehdon kyrpiintyneisyttä on ihan parasta kirjoittaa.

Koko tämä ficin idea lähti liikkeelle vampyyri-Lammiosta, se jotenkin vaan istuu hahmoon kuin nenä päähän - ehkä myös siksi että vampyyrit on suosikkihirviöitäni. ::)

Määttä ja Lahtinen on yksi suosikkiparejani ❤️ Oon aina onnellinen kun pääsen ottamaan heidät osaksi jotain ficciä. Lueskelin hetki sitten oman vanhan Tuntematon-joulukalenterificcini ja ilahduin aina kun pääsin niihin lukuihin joihin olin kirjoittanut mukaan Lahtisen ja Määtän. :'D

Kiitos kommentista, se ilahdutti! 🥰❤️


Paquette: Kiitos siullekin ihanasta kommentista!

Tuntematon (tai Tuntsa, lempinimistä hauskin ;D) osaa olla kyllä rankkaa luettavaa ja mietittävää, joten välillä on just hyvä lukea tai kirjoittaa jotain tämmöstä huumorificciä!

Loistavaa, että tykkäät Lehdon kerronnasta! Sitä on tosi kivaa kirjoittaa. Vampyyri-Lammion keksin tosiaan ensimmäisenä, ja heti perään tuli ihmissusi-Lahtinen, sekin tuntui sopivan niin hyvin. Riitaoja olikin sitten vaikeampi ja hämärämpi tapaus, mutta hänestä lisää seuraavissa osissa!

Kiitos vielä kommentista! ❤️
84
(Tuntematon sotilas on ollut mulla kirjan lukemisen jälkeen aivan liikaa mielessä (varsinkin ne yhdet, jotka ovat jo ruvenneet elämään siellä ihan omaa elämäänsä...) ja mun olisi varmaan parempi pidättäytyä jonkin aikaa ficcienkin lukemisesta, mutta tämä on jo sen verran kaukana kirjan maailmasta, että tämän lukeminen saattaa jopa tehdä hyvää. :D)

Hulvaton idea tosiaan on ja toteutus toki myös.  :D  Tässä on erityisen hilpeää se, miten arkisesti nämä hirviöt normaaliin elämänmenoon solahtavat. Lehdon mietteitä myötäilevä kertojanääni on onnistunut ja jollain lailla hyvin samastuttava. Vampyyriys vaikuttaa sopivan Lammiolle varsin kivasti, mutta minua riemastutti erityisesti ihmissusi-Lahtinen. Lahtinen herättää minussa muutenkin lämpimiä tunteita, ja sitten tykkään usein myös ihmissusista, ainakin enemmän kuin vampyyreistä.  ;D  Riitaoja jäi vielä aika mystiseksi olennoksi, mutta olettaisin hänen jossain vaiheessa palaavan kuvioihin.

anteeksi offi, mutta
No nyt on ollut sopivaa Halloween-lukemista!  ;D Aivan loistava idea, ja tuskin on kukaan aiemmin kirjoittanut Tuntsasta tämmöistä ficciä.
Tuntsa?!!  :o
85
7. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 272: ilman. Juliet Jonesin Sydän: Haluaisin vaimokseni tarjoilijattaren. 350 sanaa.)


Aikansa se vie, mutta lopulta Cheyennen kuume taittuu. Se ei yksin tietenkään tarkoita hänen olevan vielä terve – Harmonica tietää kokemuksesta, ja lääkärikin toteaa käydessään, että kunnollinen parantuminen voi kestää kuukausia ellei vuosiakin, ja kivuista Cheyenne ei välttämättä pääse eroon koskaan. Mutta nyt hänen voi lääkärinkin mielestä sanoa varmasti selviävän. Hän on voiton puolella.

”On tämäkin voitto”, Cheyenne jupisee lääkärin mentyä. ”Kun pääsisi edes kusella käymään omin voimin.”

”Kaikki ajallaan”, Harmonica sanoo. Cheyenne tuskin pystyy vähään aikaan liikkumaan pitkiä matkoja, mutta ihminen pystyy selviämään ihmeellisistäkin asioista. Harmonica tietää senkin kokemuksesta.

Cheyenne näyttää siltä, että jupisisi vielä kernaasti ärtymystään, mutta hänen ilmeensä lientyy silminnähden, kun Jill istuu sängynlaidalle ja ottaa hänen kätensä omiinsa. Jill nojaa painamaan Cheyennen poskelle hellän suudelman, joka saa Cheyennen räpyttelemään silmiään häkeltyneenä ja hänen poskensa käymään parran alla punaisiksi.

”Selviämisestä”, Jill sanoo hänen kysymättömään kysymykseensä hymyillen yhtä vilpittömästi kuin silloin, kun Harmonica palasi voittajana kaksintaistelustaan Frankin kanssa.

Cheyenne hymisee jotain ja selvittää kurkkuaan.

”Voisiko täällä sairas ihminen vihdoin saada kupin kahvia”, hän puuskahtaa. ”Tässä on ties kuinka kauan pitänyt sinnitellä ilman. Jill?”

”Harmonica, voisitko sinä”, Jill pyytää nyökäten tuvan suuntaan.

Kun Harmonica jonkin ajan kuluttua palaa höyryävän kupin kanssa, näyttää Cheyenne huomattavasti rentoutuneemmalta. Jill on siirtynyt lähemmäs häntä, ja Cheyennen kädet ovat siirtyneet hänen käsiensä ylle kuin varkain. Hän sivelee hajamielisen oloisena peukalollaan Jillin toista rannetta sittenkin, kun hän toisella kädellään ottaa kupin Harmonicalta ja nyökkää kiitokseksi.

Harmonica asettuu istumaan Jillin viereen sängynlaidalle ja katsoo huvittuneena, kuinka Cheyennen kasvoille leviää nautinnollinen ilme hänen siemaistessaan ensimmäisen suullisensa kahvia sen jälkeen, kun hän ja Harmonica ylittivät McBainin talon kynnyksen uudestaan.

”Hyvää”, hän toteaa. Hän suo Harmonicalle hymyn, jossa on kaikuja hänen Jillille suomansa hymyn lämmöstä. ”Keität kahvia paremmin kuin soitit huuliharppua.”

”Toivon niin”, Harmonica hymähtää.

”Kuumaa, vahvaa ja hyvää”, Cheyenne sanoo. ”Juuri sellaista kuin kahvin kuuluu olla. Kuumaa, vahvaa ja hyvää.” Hän juo toisen kulauksen ja kallistaa päätään kuin miettisi jotain, ja häivä vanhaa ilkikurisuutta on palannut hänen ääneensä, kun hän päättää arvionsa: ”Minun kannattaa varmaan pitää sinutkin.”

Se on vitsi vain puoliksi. Kukaan ei sano siitä mitään. Harmonica vaihtaa Jillin kanssa katseen ja siirtyy lähemmäs Cheyenneä mietteliäs hymy huulillaan.
86
6. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 271: syli. Juliet Jonesin Sydän: Tätäkö rakkaus on. 350 sanaa.)


”Sinun ei pitäisi ratketa tällaiseen tyyppiin”, Cheyenne varoittaa Jilliä. Hän tietää kuulostavansa pettyneeltä, katkeraltakin – mutta ei Jilliä vaan itseään kohtaan, ja hiukan myös Harmonicaa, koska tätä ei lainkaan tunnu haittaavan se, että Jill flirttailee hänellekin koko ajan häpeilemättömämmin. Jill näyttää yhtä rakastuneelta myös Harmonicalle flirttaillessaan, vaikka sillä ei tunnu olevan Harmonicaan lainkaan samanlaista vaikutusta kuin Cheyenneen – tai mitään vaikutusta ylipäätään. Ja jos Harmonica ei kerran välitä kauniimman sukupuolen edustajista, voisi hän Cheyennen mielestä edes torjua Jillin suoraan. Se olisi kohteliasta. Reiluakin. Jäljestä ei tulisi ehkä aivan niin rumaa.

Ennen kaikkea Cheyenne on Harmonicalle katkera siksi, ettei hän itse usko voivansa vastustaa Jilliä enää kauaa, jos hän jatkaa tällaista. Ennen tätä hän ei olisi edes yrittänyt vastustaa mielitekojaan tällä tavalla, mutta nyt Cheyenne yrittää kerrankin tehdä oikein. Se ei ollut lainkaan näin hankalaa silloin, kun hän uskoi olevansa muutaman minuutin kuluttua vainaa.

”Millaiseen tyyppiin”, Jill kysyy hellän leikkisällä äänellä pyyhkiessään Cheyennen otsaa, ja Cheyenne nurisee turhautuneena, koska se tuntuu niin hyvältä, ja koska hän haluaisi niin kovasti ottaa Jillin syliinsä ja suudella, mutta hän on niin pyhästi päättänyt pysyä vahvana, ja haavaa särkee niin perkeleellisesti.

”Jill”, hän yrittää vedota, ”sinä olet hieno nainen. Minä olen vanha roisto. Ollut lainsuojaton koko ikäni. Ryöstänyt vaikka mitä ja ketä ja tappanut enemmän ihmisiä kuin jaksan muistaakaan. En minä ole oikea mies sellaiselle naiselle kuin sinä. Eikä ole Harmonicakaan.”

”Hieno nainen?” Jill tuhahtaa kuivan, happaman naurahduksen. ”Minä olen huora New Orleansista. Olisin siellä vieläkin, ellen olisi tavannut Brett McBainia.”

”Jill…”

”Minä nain oikean miehen jo kerran”, Jill sanoo. ”Ehdin unelmoida kaiken valmiiksi, mutta tuolla ulkona hän vain makaa haudassaan. Anna minun päättää tästä itse, Cheyenne.”

Hänen kätensä Cheyennen poskella on niin pehmeä. Cheyenne haluaisi niin kovasti pystyä tekemään oikein. Olisi edes Harmonicasta jotakin apua, mutta ei hän tähänkään asti ole yrittänyt puhua Jillille järkeä. Vaikka eihän hän paljoa puhele muutenkaan.

”Nuku”, Harmonica sanoo Cheyennelle nyt jostain vähän matkan päästä. Cheyenne tuhahtaisi hänelle jotain, jollei olisi niin perkeleen uupunut. Hymähdyksestä päätellen Harmonica arvaa sen.

”Nuku”, Jillkin toistaa. Hänen kätensä on yhä Cheyennen poskella, peukalo silittää hänen poskipäätään. ”Katsotaan, kun voit paremmin.”

Cheyenne ei jaksa väittää vastaan.

87
No nyt on ollut sopivaa Halloween-lukemista!  ;D Aivan loistava idea, ja tuskin on kukaan aiemmin kirjoittanut Tuntsasta tämmöistä ficciä. Naureskelin ja virnistelin moneen otteeseen näitä osia lukiessani xD Aivan hillittömiä yksityiskohtia, ja jotenkin tämä sekoitus siitä miten kaikki on samalla niin tavallista, mutta samalla niin hullunkurista.

Lainaus
“Varo nyt saatana vähän”, hän äsähti miehen astuessa tielleen.

Tykkään aina kun sinulla on tapana käytellä tällaisia omanlaisempia verbejä joista samalla on täysin ilmiselvää mitä sillä tarkoitetaan :D

Lainaus
“Voisitko kutsua minut sisään?” mies kysyi, vaikka kireästä ilmeestä olisi voinut päätellä, että tämä olisi mieluummin halunnut olla missä vain muualla.

Tietenkin Lammio on vampyyri, tämä sopii jotenkin täydellisesti koska se vaan alleviivaa hänen jotenkin toisinaan vähän jähmeätä olemustaan xDD Repesin myös tälle miten tässä on hyödynnetty sitä, ettei vampyyrit voi tulla kotiin sisään ellei heitä sinne ole kutsuttu.

Lainaus
“Terve mieheen”, Määttä sanoi rauhallisesti, aivan kuin ei istuisi parhaillaan poikaystävänsä sylissä. Poikaystävänsä, joka näytti olevan jollain häiriintyneellä tavalla keskellä muodonmuutostaan.

:'DDD ja vai reenaavat he muodonmuutoksen hallintaa. Toistaiseksi hyvin näyttää sujuvan, toivotaan että kahleita ei tarvita jatkossakaan....vai...?

Lainaus
“Jos mää näyttäsin vähän normaalimmalta niin ehottasin, että lähetään alta pois”, se jupisi, mutta lopetti kun Määttä kiskoi sitä sen verran alemmas ja nojaamaan itseensä, että sai peitettyä sen korvat käsillään.

Niin suloista :3

Loistavaa kun ryhdyit tätä kirjottamaan, aivan hulvaton ficci-idea ja olen tämän parissa viihtynyt kovasti :D Jatkoa odotellessa!


//Paquette: Ilmeisesti Tuntematon sotilas -genre lyhennetään Tuntsaksi, ainakin jos on uskominen Ylen artikkelia jossa käsiteltiin Tuntematon sotilas -ficceilyä xDD Minusta se on ihana lempinimi! :D
88
Saivartelija / Vs: Elokuvat # 2
« Uusin viesti kirjoittanut Abarat 02.11.2025 11:38:12 »
Oon innostunut nyt katsomaan elokuvia niin paljon, että perustin arvostelu blogin. Siellä on arvosteluja jo kymmenen kappaletta mm. Elokuvista Moulin Rouge, Tuhkimon tarina, A star is born ja Star Trek.

Blogi löytyy osoitteesta kulttuurinkulma.blogspot.com

Sieltä saa aika hyvin myös vinkkejä jos ei keksi mitä katsoa  ;)

Nostin nyt esille vähän vanhemman viestin. Hei, ihana blogi!  :)
Oon katsellut koko syksyn läpi tähän alkutalveen asti elokuvia. Hyvää todellisuuspakoa. Taidan olla vähän leffahullu. Oon katsellut pääasiassa trilleri-genreä.
89
carrowfan, minäkin tykkäsin, kun kerrankin päädyttiin keskeyttämään raskaus, sitä niin harvoin tapahtuu ficeissä. Ja päätös sopi hahmoille. :) Kiitos kommentistasi!
90
Toinen ulottuvuus / Vs: MCU: Päättymätön jahti | K-11 | Zemo/Walker
« Uusin viesti kirjoittanut Violetu 01.11.2025 19:50:14 »
Okei, siis lääh.
Aivot ei nyt yhtään toimi, toi viimenen osa oli niin herkullisen jännitteinen, suorastaan kuuma.

Fiilaan kyllä hyvin, miks John on turhautunut (lol, varmaan useammalla kuin yhdellä tavalla, vaikka keskityitkin tässä lähinnä siihen emotionaaliseen puoleen). Zemo on varmaan vähän liiankin hyvä ignoroimaan ja näyttämään siltä, ettei oikeesti välitä, tai että sitä ei John pahemmin kiinnosta.

Lainaus
Ja kun Zemon suusta karkaa tyytyväinen murahdus, katkeaa Walkerin itsehillintä lopullisesti ja hän pudottautuu polvilleen, tarraten tiukasti toisen lanteista.
lfdkjghkjdgfdkghldfkj hothothot.

Hihittelin viidennelle kerrokselle ja Zemon lammaslorulle, gotta love "canonviittauksia" ;D

Zemo pysyi hyvin IC:nä, just sopivasti sen pehmeää puolta vilautit lukijalle tässä. Ja John nyt tunnetusti on hyvin tunteellinen tapaus, tässä kivan syvällisesti mietti asioita, eikä vaan kiukutellut. (Ei sillä, myös kiukutteleva Walker on hirveen viihdyttävä).

Ihanaa saada uutta ZemoWalker-matskua vielä herran vuonna 2025. Muutenkin kun Zombies!canonissa 8)

~Violet kiittää
Sivuja: 1 ... 7 8 [9] 10