Mustakin oli ihanaa, miten Harry (edes ohikiitävän hetken) näki Dracon eri tavalla!

Harry on aina ajatellut, että Malfoy kilpailee vain sortaakseen, mutta ei se näyttäisi tuolta. Malfoyn säkenöivä, teeskentelemätön ilo muuttaa hänet täysin. Yhtäkkiä hän ei olekaan enää se Draco Malfoy, jota Harry halveksuu ja vihaa. Hän on vain tavallinen, teini-ikäinen poika, joka on voittanut rakastamassaan urheilulajissa. Tässä hetkessä, riemunsa valloittamana, Malfoy näyttää sellaiselta pojalta, jonka Harry haluaisi tuntea.

Tää oli joten niin naawww <3 Sen lisäksi, että Harry näki Dracosta erilaisen puolen, oli ihanaa, että Draco sai näyttää tällaisen puolen itsestään! Kerrankin saa edes hetken vain olla onnellinen ilman mitään roolia. Toki tuo hetki todellakin oli vain hetki, koska tietenkin Dracon piti itse se mennä pilaamaan :'D Nautin kuitenkin siitä, että Harry osasi myöhemminkin ajatella, että tuo puoli on Dracossa kuitenkin olemassa ja sitä olisi kiva nähdä lisää :3 Harry todellakin ajattelee ihmisistä välillä kovin mustavalkoisesti, mutta mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä tunneälykkäämmältä hän tuntuu.

Inhokkishippiä vois aivan hyvin kirjottaa lisää, tällehän sopisi täydellisesti joku jatko

Nimi: Säröjä
Paritus: Shane Hollander/Ilya Rozanov
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Drama, angst
Pituus: 3,5 raapale
Vastuuvapaus: En omista mitään.

Tiivistelmä: Ilya ei ymmärrä.


Vapaa sana: Jaahas, se taitaa olla nykyisin LW mikä saa minut kirjoittamaan Onko se hyvä vai huono, mene ja tiedä. Tämä sijoittuu tv-sarjan ensimmäisen kauden neljännen jakson loppupuolelle. Ei kuitenkaan spoilaa.

Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.

Osallistuu Lyrics Wheel 22 -haasteen bonarikierrokselle.

---

Kiekko putosi jäähän.

Ilya hävisi aloituksen, mutta hän sai tyydytystä taklatessaan Shanen hetkeä myöhemmin vasten laitaa. Ilya olisi halunnut kyllä tehdä paljon muutakin. Hän olisi halunnut painaa lantiotaan pidempään vasten toisen tiukkaa vartaloa. Hän olisi halunnut iskeä nyrkkinsä suoraan Shanen nenään. Hän olisi halunnut karjua ja huutaa ilmoille hämmennyksenä ja turhautuneisuutensa. Mutta yksi mulkaisu ja tönäisy myöhemmin Ilya katseli kuinka Shane luisteli hänen kosketuksensa ulottumattomiin.

Sen jälkeen erä oli Ilyan osalta yhtä räpeltämistä, eikä hän saanut toista mahdollisuutta lähikosketukseen Shanen kanssa.

Hammasta purren Ilya yritti keskittyä, mutta hän ei saanut mielestään sen aamun otsikoita. Ne olivat hehkuttaneet Rose Landryn ja Shane Hollanderin onnea ja rakkautta. Asioita, jotka eivät mahtuneet Ilyan päähän. Koska hän oli kuvitellut, että se mitä Hollander teki nykyisin Rosen kanssa, oli jotain mitä tämän olisi pitänyt tehdä Ilyan kanssa.

Se kaikki oli ollut Ilyan ulottuvilla todellakin vain hetki sitten. Ennen kuin Hollander oli jostain syystä pakittanut ja katkaissut yhteydenpidon kokonaan. Minkä jälkeen Ilya oli saanut seurata Shanen elämää enää lehtien palstoilta.

Vaihtopenkillä istuessaan Ilya tuijotti mitään näkemättömin silmin eteensä. Hän ei ymmärtänyt missä ja miksi kaikki oli mennyt niin pahasti vikaan.

Yhä uudelleen ja uudelleen Ilya pyöritti mielessään heidän edellistä tapaamistaan.

Makuuhuoneessa kaikki oli sujunut loistavasti. Shane oli ollut yhtä aikaa avoin mutta niin helvetin tiukka. Ilya oli palannut mielessään yhä uudelleen noihin kuumiin kosketuksiin ja suudelmiin. Sekä runkannut muistolle useammin kuin kehtasi myöntää edes itselleen. Seksi oli todellakin toiminut heidän välillään, sitä ei voinut kiistää.

Oli kuitenkin ollut yllättävää, että Shane oli suostunut jäämään yöksi. Ilya ei todellakaan valittanut asiasta, päinvastoin! Itsehän hän oli sitä ehdottanut.

Jostain syystä seuraavana päivänä kaikki oli kuitenkin mennyt pieleen. Ilya olisi halunnut syyttää siitä isäänsä, tai ketä tahansa, mutta rehellisyyden nimissä ei voinut. Vaikka ei hän vieläkään ollut aivan varma mitä oli tapahtunut.

Summeri soi erätauon merkiksi.

Vaistomaisesti Ilya vilkaisi Montrealin joukkueen suuntaan, mutta näki kuinka numero 24 katosi ensimmäisten joukossa kohden pukuhuoneita. Shane oli siis valinnut tällaisen linjan.

Ilya pyöräytti ensin silmiään, sitten hartioitaan ja luisteli jään poikki.

Mikäli hän saisi vaikuttaa tilanteeseen - ja hän aikoi vaikuttaa siihen - Shane tulisi katumaan käytöstään. Ilya näyttäisi kyllä miten tätä peliä pelattiin.



E-Type - Angels Crying

I've got all systems going nothing standing in my way
I should be far down the road but I'm not
Something's holding me back like a wild boar attack
And I've got you by my side but your not

Do you remember when
We thought there was no end
A shooting star around the sky
Do you remember when
You were from heaven sent
How far the wind could make me fly

Angels crying, when you're far away from me
Always trying, I will make you see
Angels crying (The angels cry), when you're far away from me
No denying (There's no deny), we were meant to be

I tumbled from the sky
Where I was soaring so high
I never thought that I could fall back down to the ground
Somewhere along the ride
I found that we can't stop the tide
It's time for me to buy another round

Do you remember when
We thought there was no end
A shooting star around the sky
Do you remember when
You were from heaven sent
How far the wind could make me fly

Angels crying, when you're far away from me
Always trying, I will make you see
Angels crying (The angels cry), when you're far away from me
No denying (There's no deny), we were meant to be

Angels are crying
Angels are crying
Angels are crying

I've got all systems going nothing standing in my way
I should be far down the road but I'm not
Something's holding me back like a wild boar attack
And I've got you by my side but your not

Angels crying (The angels cry), when you're far away from me
Always trying (I always try), I will make you see
Angels crying (The angels cry) when you're far away from me
No denying (There's no deny), we were meant to be

---

Oiii, miten jännittävä tarinan palanen tämä olikaan! Rakastuin maailmanrakennukseesi, joka tuli kivasti esiin Joutsin ajatuksista, vaikka hän tunsi maailman oikein hyvin jo. Ja miten upea maailma tässä olikaan. Nimistä lähtien rakastuin taikuuteen ja luontoon. Itkevät virvatulet ja Hiisi sekä Maailmantammi kuulostivat kaikki osasilta sellaista suomalaista mytologiaa, jota rakastan. Maailmantammesta itse asiassa tuli heti mieleen maailmanpylväs ja se yhdistettynä suomalaisuuteen ja Sampoon, tästä tuli minulle Kalevalamainen fiilis.

Jotenkin hupaisaa, että Joutsi elää virvatulien keskellä, mutta ei voi uskoa, että tuntematon poika pystyy liikkumaan mielensä voimalla. Joutsin teinipoikamainen reagointi Valtariin sai hänet tuntumaan aidolta, eikä korkealentoisen fantasian myyttiseltä hahmolta. Yhdistelit tosi kivasti kiehtovaa fantasiaa ja siinä tavallisesti käyttäytyviä ihmisiä.

”Pitääkö minun antaa sinulle turpaan, että alat puhua totuuksia?”

Tämä kirvoitti minusta nauruntyrskähdyksen, koska äkkiä metsä ei ollutkaan niin maaginen vaan Joutsi rupesi kiivailemaan, kun luuli Valtarin vittuilevan. Ohh ja sitten taas tunnelma muuttui, kun Valtari kehotti heitä lähtemään ja ihan raahasi Joutsin pois metsästä. Mutta ulkona metsästä hän ei ollutkaan enää hädissään. Minäkin taidan miettiä Joutsin tapaan pitkään, millainen poika Valtari oikein olikaan. Kiitos tästä, oli upea kahden hahmon kohtaaminen taianomaisessa paikassa. ^^

Oon joskus törmännyt tähän sun fikkiin ja ihmetellyt, miten Albuksen ja Severuksen saa yhdistettyä Spice Girlsiin. Ja tän viimein luettuani täytyy todeta että harvinaisen hyvin. Apua, täytyy arvostaa Albuksen elämänfilosofiaa ja kykyä lähestyä vääjäämätöntä loppuaan näin kepeästi. Vaikka kävihän se lopulta ilmi, että synkkiä se Albuskin sitten lopulta ajattelee - mutta hyvä että välillä ne ajatukset voi hiljentää luukuttamalla spaissareita armottoman kovaa. Täytyykin joskus kokeilla. Sitten kun seuraavan kerran ahdistaa.

Severuksesta oli alkanut tuntua, että ystävyysjuttu ei ollut häntä varten ollenkaan. Lilyn kanssa oli ollut ihania, mutta myös aivan hirveitä hetkiä.

Iloisen hekottelun lomassa kävi kyllä Severusta vähän sääliksi. Ystävyysjutut ei tosiaan ole aina helppoja. :’( Mielenkiintoinen yksityiskohta muuten tuo violetin näkeminen! Ensin Lilyn kohdalla ja sitten Albuksen, oi voi.

Mut tää Albus on kyllä mainio ja veikeä, alusta loppuun. Juuri kun lukija luulee, että on päästy poppikeveydestä vakavien asioiden äärelle ja kaikki onkin synkän murheellista, Albus vielä riemukkaasti lainaa Wannaben lyriikoita ja toteaa ettei ystävyys koskaan lopu. Niinpä!

Kiitos, tää oli ihanan yllättävä fikki, tykkäsin tämän tunnelmasta (ja filosofiasta!) kovasti.

Minulla on ollut vaikeuksia kommentoida viime aikoina, joten halusin valita jotain kevyttä ja lyhyttä ja arjen palanen otsikossa kiinnosti. Tämä oli aivan ihana ja minulla on tällä hetkellä kamala väsy, joten fiilaan Villeä. Samoin tuo lintujen rääkyminen, tiedän niin tuon turhautumisen. Ensimmäisessä omassa kämpässäni linnut tulivat jostain syystä nakuttamaan ikkunoiden karmeja aamukahdeksalta viikonloppuisin ja harkitsin silloin haulikon hankkimista. Niin kivaa kuin luonto onkin, niin ei se aina ole kivaa. XD Oli kivaa, miten tässä oli ihan tavallinen aamu, väsynyt, Ville oli nähnyt painajaista, ettei kaikki ollut ruusuilla tanssimista, mutta silti on Martta, ihana koiran nimi muuten, ja kahvia ja lämmin aurinko. Tosi kiva tasapaino täydellisen normaalia arkea.
Kiitos tästä!