Olipas kiva lukea ficci, jossa Dudley oli yhtenä keskeisimpänä henkilönä, ja vielä aikuisena! Sain kirjoista sen vaikutelman, että hän oli nuorempana hyväkin nyrkkeilemään, niin onhan se mukavaa että hän jatkaa sitä aikuisenakin. Kuulostaa Dudleylle sopivalta, että hän nyrkkeilee siksi, että on hyvä siinä, vaikka ei olekaan ihan satavarma, pitääkö siitä edes 😅 Mut sitä välillä kuulee tosielämässäkin, että ihmiset tekevät asioita siksi, että ovat niissä hyviä, eivätkä siksi, että sen erityisemmin niistä pitäisivät.

Tykkään siitäkin, että aikuisiällä Dudleyn ja Harryn välit ovat huomattavasti paremmat kuin mitä nuorempina, ja että Harry käy katsomassa tämän matseja. Se nyt taasen ei ole kovin kivaa - eikä ainakaan rehellistä - että Harry käyttää taikaa taatakseen serkulleen voittoja. Dudleykin varmasti mieluummin voittaisi omien taitojensa avulla, rehellisesti. Ja Harryn "auttamisen" voi helposti tulkita niin, ettei hän usko Dudleyn pärjäävän itse :/ (Vaikka enemmän Harrya tuntuu huolettavan, että Dudleyyn sattuu.)

“Mutta sinulle voi käydä huonosti–”
“Anteeksi nyt vain herra -melkein-jouduin-pahan-velhon-tappamaksi-ensimmäisenä-kouluvuotenani. Minä harrastan nyrkkeilyä. Se on urheilulaji. Sinä sen sijaan olet hypännyt surman suuhun aina kun sellainen on vain ollut tarjolla. Älä luule, etten tiedä siitä basiliskista.”

Haha XD Mut täysin oikeutettua! Harryn elämä on ollut niin paljon vaarallisempaa, että siinä jää kuka tahansa kakkoseksi! Eipä se, että Dudleyyn voisi sattua nyrkiniskusta, tunnu missään Harryn kokemusten rinnalla! (Hajottaa kans, että Dudley on saanut tietää kaikesta, koska Ron ja Hermione eivät vähän kuppia nostettuaan osaa pitää suutaan kiinni XD)

Ja ohoh, se olikin Ginny, joka oli mennyt taikomaan kesken matsin! Dudley-parka, kun on peräti kaksi häirikköä paikalla XD Ovat Harry ja Ginny selvästi luodut toisilleen, kun yhdessä vielä juonittelevat asiasta. Omalla tavallaan sööttiä, mutta antaisivat vain Dudleyn pelata reilua peliä ja keskittyisivät katsomaan ottelua sen sabotoimisen sijasta 😅

“Et viitsisi opettaa minulle paria noista liikkeistä?”

Ja tästä sitten vaa seuraavaa ficciä kehiin!

Cedric elää!AU on ihan parhautta Harry/Cedric -ficeissä, ja tässä tykkäsin ihan erityisen paljon tästä näkökulmasta, että Cedric on selvinnyt turnauksesta läheltä piti -tilanteella, mutta siitä on jäänyt hänelle vakavat traumat, joiden kanssa hän yrittää nyt parhaansa mukaan elää muita huolestuttamatta. Niin kovin tyypillistähän sellainen olisi juuri hänelle. Ajattelin, että kommentoin jokaista raapaletta erikseen, koska muuten en ehkä osaa jäsennellä ajatuksiani mitenkään järkevästi.

1. Voi, osaan niin kuvitella, miten Cedricin vanhemmat osoittaisivat välittämistään ja huolehtisivat pojastaan järjestämällä ulkoiset puitteet viimeisen päälle kuntoon. On toimivat viilennysloitsut ja hyvää syötävää, eikä lämpöä ja välittämistä varmastikaan puutu, mutta silti Cedricin on ihan mahdoton avautua vanhemmilleen siitä, millainen olo hänellä oikeasti on. Ja äideille on varmaan kyllä kovin tyypillistä tuollainen, että jos ei oikein osata kysyä eikä puhua hankalista asioista, niin osoitetaan rakkautta sitten laittamalla hyvää ruokaa.

2. Olipa kiva ajatella, että Verso olisi tällainen huolehtiva ja empaattinen tuvanjohtaja, joka pitäisi huolta omistaan ja olisi sillä tapaa tarkkanäköinen, että huomaisi kyllä, jos jollain ei mene oikein hyvin. Melkein harmitti, kun Cedric ei sittenkään halunnut avautua opettajalle, vaikka tällä oli sentään jo aika paljon yritystäkin siihen suuntaan. Mutta Cedric on kyllä varmasti sellainen, joka osaa hymyillä ja pitää yllä pärjäävää vaikutelmaa, vaikkei oikeasti kaikki olekaan kunnossa. Vaikeahan kenenkään on päästä sellaisen kuoren läpi, jos ei toinen sitä itse halua. Tässä kohtaa jo mietin, että Harrylle puhuminen voisi käydä Cedriciltä jotenkin helpommin, kun heille kokemus oli kuitenkin yhteinen.

3. Tykkäsin, kun Harry päätti tulla kysymään Cedriciltä suoraan, oliko tällä kaikki hyvin, kun tämä ei pelannutkaan huispausottelussa. Onneksi Cedric päätyi avautumaan Harrylle ja puhumaan oireistaan rehellisesti, vaikka hän ensin meinasikin hermostua toisen kyselystä. Harry hoiti tuon tilanteen jotenkin tosi hienosti, vaikka varmaan hänellekin oli hankalaa ottaa tuon tyyppisiä juttuja puheeksi Cedricin kanssa, jonka kanssa ei ollut ehkä vielä siinäkään kohtaa kovin tuttu. Harryn huolestuneisuus ja välittäminen varmaan saivat Cedricin lopultakin avautumaan jollekin, ja minäkin uskon Harryn tavoin, että puhuminen voisi auttaa. Olipa Harry ollut tarkkanäköinen huomatessaan, että Cedric näytti surulliselta silloin, kun luuli, ettei kukaan huomannut.

4. Tässä oltiinkin siirrytty jo ajassa sen verran eteenpäin, että Cedric on ehtinyt valmistua, ja niinhän se tosiaan on, että Harry on häntä kuitenkin useamman vuoden nuorempi, joten tässä kohtaa he eivät varmaankaan näe toisiaan kovin paljon pitkiin aikoihin. Heidän välilleen on selvästi kuitenkin jo ehtinyt rakentua luottamus, kun Cedric ajattelee, että Harrylle puhuminen oli helpompaa kuin kavereille, ja hän taitaa muutenkin kaivata Harryn seuraa. Velhonuorten ammatinvalinta-asiat kiinnostavat minua aina, ja tuossa sodan keskellä on itseä kiinnostavan ja mielekkään tuntuisen ammatin valitseminen varmaan ollutkin ihan erityisen haastavaa. Ja varsinkin, kun on vielä joutunut kokemaan jotain sellaista kuin Cedric. Olipa hyvä, että hän kuitenkin uskaltautui hiukan avautumaan Anthonylle, vaikka muut kaverit eivät tainneetkaan olla sen tyyppisiä, joiden kanssa jutellaan vakavia.

5. Tylypahkan jälleenrakennustöissä onkin mielenkiintoinen aihe ja tapahtumamiljöö vaikka mille, enpä olekaan sitä tullut ikinä ennen ajatelleeksi. Rakennushommat varmasti pitävät kiireisenä niin, ettei ehdi oikein muuta ajatellakaan, ja korkeintaan ehtii välillä nähdä vilauksen toisesta jossain kaiken keskellä. Onhan Tylypahka ihan valtavan kokoinen paikkakin. Mutta onneksi tuli tuo viilentymistauko järven rannalla. Kuvittelin mielessäni, että Harry on varmaan katsellut vedessä pelailevaa Cedriciä, ja sen takia heidän katseensa tuossa välillä kohtasivat. Tuossa kohtaa, kun Cedric meni Harryn luo juttelemaan, myönnän että toivoin, että heidän välillään tapahtuisi jokin liikahdus läheisempään suuntaan. Niin kuin sitten kävikin. Tykkään tosi paljon tuollaisista kohtauksista, joissa jokin dramaattinen, ehkä henkeä uhannut tapahtuma saa hahmon tunnustamaan toiselle jotain isoa, ja sitten yksi asia johtaa toiseen. Tuo loppu oli aivan ihana, kun Harry meni Cerdicin perään ja suuteli. Olisin voinut lukea siitä vaikka miten pitkään.

6. Olipa hauskaa, että tässä Harry ja Cedric olivat yhdessä Kalmanhanaukiolla, missä ilmeisesti Harry asui, ja Cedric vietti muuten vaan paljon aikaa. Harrylla ei tainnut olla mikään ihan paras mahdollinen päivä, mutta onneksi kuitenkin Cedric osasi suhtautua hänen kärttyisyyteensä hyvin, ja lopulta Harrynkin päivä taisi olla ihan hyvä, kun Cedric jäi yöksi. Voin kyllä kuvitella, että aurorikoulutus ei ole Harrylle mikään yksiselitteisen helppo paikka olla, koska totta kai se herättää kanssaihmisissä kaikenlaista, että hän on Harry Potter. Varmasti löytyisi niitä tyyppejä, jotka aukoisivat päätään aina tilaisuuden tullen. Mutta Cedric siis päätyi opettajan töihin sitten kuitenkin, vaikka aiemmin hän sitä vähän mietti. Tosi mukava huomata, että hänellä alkaa mennä aikuisessa elämässään tasaisemmin, ja hän on löytänyt paikkansa.

7. Tämä viimeinen raapale oli surullinen, mutta kaunis ja sydäntä riipaiseva. Todella hyvin voin kuvitella, että vihreät ilotulitukset tulevat aina herättämään Cedricissä tietynlaisia tunteita, vaikka tapahtuneesta olisi aikaakin. Onneksi Harry osasi huomioida hänet tosi hienosti, vaikka Cedric ei itse meinannutkaan haluta myöntää, että mikään olisi pielessä. Ymmärrän hyvin, että hänestä itsestään reaktio tuntuu liialliselta, kun kyse on kuitenkin kaikille muille iloisesta perhetapahtumasta. Tuo lopun kohtaus sulatti sydämeni, ja minäkin olin onnellinen, että Harry ja Cedric olivat löytäneet toisensa. Heidän suhteensa tuntuu tässä vaiheessa jo niin vakaalta ja turvalliselta. Olitpa kyllä hienosti onnistunut mahduttamaan raapalesarjan muotoon Harryn ja Cedricin suhteen muodostumisen ja lähentymisen pitkältä ajalta! Hienoa myös, miten tässä tuli esiin Cedricin persoonallisuus, ja hahmoon tuli paljon syvyyttä hänen sisäisten kokemustensa kautta. Ja aina on mieltä lämmittävää lukea aikuisesta Cedricistä, jolla on kaikki ainakin enimmäkseen hyvin.

Kävin taas aikani kuluksi ihastelemassa kuvia, ja koneellekin tallentui ainakin 20. <3

Jos saa toivoa, niin olisi ihanaa saada pikkuisen avoja/bannuja whatever A Discovery of Witches sarjasta/kirjoista (tämänhetkinen hyperfiksaatio ja sun tyyli on ihana)

-Ansa

Toivottavasti näistä on sulle iloa! Lemme know jos haluat pyöreät reunat.

Uuuh, vitsit tykkäsin tuosta lopusta, kylmäävä.
Dialogi toimi tosi hyvin, tuntui canoniselta etenkin Hannibalin puolelta. Hyvin Hannibalmaista ihan vaan sivistyneesti keskustella ja kysellä, vaikka syytetään avoimesti murhaajaksi xD

Vähän creepyä, että Will menetti taas aikaa, siinä kohtaa putosi itsekin hetkeksi lukijana hieman kärryiltä.
Vähän irvokasta oli myös lukea Hannibalista vetämässä pihviä, kun lukijana tiesi tasan tarkkaan mitä lihaa siinä on. Sarjan alkupuolta katsoessa tulee yleensä itselle vaan nälkä, kun Hannibal kokkaa/syö :'D
Tässä ei tullut.
Fic on vanha, mutta silti peräänkuulutan, että finiin tarvitaan lisää Hannibalia, ja varsinkin näitä kahta <3

~Violet kiittää

Uuu, olipas tää hauska! Ehdin jo olla ihan awww fiiliksissä poikien treffeistä, mutta mitä vielä.

John rypistää käsiohjelmaa nyrkissään ja koittaa niellä pettymyksensä. Mitä muuta Sherlockilta voisi treffeillä olettaakaan, kuin mahdollisimman epäromanttista käytöstä.

Haha nyyh voi ei, John on kyllä jotenkin niin samaistuttava epävarmaillessaan ensin puvustaan ja sitten olemalla himpun verran mustasukkainenkin. Eikä koko teatteriesitys sitten ollut treffi-ilta ollenkaan, mikä pettymys (sekä mulle että ehkä vähän myös Johnille)! Olisi pitänyt arvata, että työkeikastahan alun alkaenkin oli kyse :'') Onneksi sentään Sherlock on tajunnut järjestää korvaavaa ohjelmaa tilalle! Vaikka no toisaalta Johnin tuntien, niin ehkä pieni jännitysmomentti teatteri-illassa oli vain ja ainoastaan positiivista

Tässä oli ihanan sherlockmaisia todisteita ja päättelyketjuja ja muutenkin tää oli tosi mielenkiintoisesti rakennettu. Pakko mainita erikseen, että pidin hajuvedestä todistusaineistona, tällainen tuoksuhullu kun olen - ja tietysti jäin miettimään, että mistähän tuoksusta mahtoi olla kyse

Kiitos tästä, tää oli tosi mukaansatempaava teksti <3