Heti kun huomasin että voitit kommenttiarpajaiset, tiesin, mitä lukisin! Muistan nimittäin että joskus pari vuotta sitten kirjoitit paljonkin tätä paritusta raapalejuoksuun. Luin niitä aikoinaan kaikki ja tykkäsin tosi paljon, vaikka en fandomista oikeastaan mitään tiedä.

Tästäkään tekstistä en tiennyt etukäteen mitään, mutta eipä se oikeastaan haitannut. Tässä oli niin kaunista kuvailua että tekisi mieli lainata koko ficci mutta tässä muutama nosto:

Ehkä ne olivat hänen silmänsä, jotka olivat kuin tehty utua varten

”Anna, rakas, kun autan sinua. Fiksusti tehty, että lähdit seuraamaan vettä, vesi vie aina loppujen lopuksi jonnekin”, sanoi Litefoot, vaikka nyt jo tiesi, ettei herra Jago häntä kuitenkaan kuulisi

Rakastuin myös ilmaukseen timanttimieli <3

Teksti oli alkuun hyvin unenomainen, tällaista unta voisi hyvin kuvitella näkevänsä. Siinä oli hetken hyvin surumielisiä sävyjä, mutta lopussa oli kaunis toiveikas, jopa voitonriemuinen tunnelma. Pidin kovasti!

Viime aikoina lukemani romantasiaa, josta oon tykännyt:

Jennifer L. Armentroutin Blood and Ash - tää on spicy ja tästä on ilmestynyt englanniksi 5/6 kirjaa ja suomeksi ekat kaks. Vika (?) osa ilmestyy ilmeisesti kesällä ja ootan sitä kuin kuuta nousevaa.


Tahereh Mafin This Woven Kingdom - tää on kanssa ihana. Syksyllä ilmestyy neljäs osa ja hankin tän omaan hyllyyn heti, kun olin kirjaston kautta lukenut.

Maasilta suosittelen myös Throne of Glass -sarjaa, josta tykkäsin jopa melkein enemmän kuin Acotarista.

Raven Kennedyn Plated Prisoner on kanssa ilmeisen kehuttu, itse oon lukenut ekan osan ja luen kyllä jatkonkin. Ekan osan perusteella tykkään, vaikka teemat rankkoja.

En tiedä lasketaanko Heather Fawcettin Emily Wilde-sarja romantasiaan, mutta tän eka osa oli yksiä vuoden parhaista kirjoista!

Lexi Ryanin These Hollow Vows jatko-osineen oli myös sellanen, että ootan sitä hetkeä, kun pääsen lukeen sen uudestaan.

Tässä nyt muutamia mieleen tulevia tältä ja viime vuodelta. Luen kyllä tosi paljon romantasiaa ja etsin koko ajan uusia genren kirjoja luettavaksi, että voi olla, että suositeltavia olisi muitakin, mutten hoksaa miettiä just nyt.

Au! Inspis löi juuri päähän, Odo, pahastutko, jos kirjoitan tälle joskus, en lupaa milloin, jatko-osan, sillä houkuttelisi kertoa oma versio Entvaimojen tulosta?

Minä rakastan niin paljon sitä, miten muovaat kieltä ja millaisia kuvia kuvauksesi luovat mieleeni. Tämä on erinomainen osoitus siitä, koska Alicen pohdinnat Frankista ja Lilysta luovat niin erilaiset tunnelmat ja tuntuvat niin aidoilta.

Tämä oli loistava pätkä, hienosti raapalemittaan tuotu kokonainen tarina ja ajatusten myllerrys, jota Alice selvästi käy läpi. Kiitos <3

4. luku

Se tuli hiipien, kun Draco sitä jälkikäteen pohti, mutta silloin se tuntui ilmaantuvan yhden yön aikana. Ei sitä varmaan aiheuttanut mikään, kunhan Dracossa vain jokin alkoi kierteillä. Häntä väsytti enemmän aamulla, hän ei muistanut, mitä Pamela oli kertonut siskonpoikansa häistä, hän unohti syödä mitään töihin pakattujen eväiden jälkeen, hän ei halunnut enää käydäkään kirjastossa. Se ei tuntunut heti oudolta, koska hän puhui äidille, hän otti lääkkeet ja hän näki ainakin kerran viikossa Harrya. Mikään ei ollut vinossa. Kunnes oli.

Se oli maanantai, kun Harrylla oli lukulomaa ja Dracolla vapaapäivä. Ensi kertaa Harryn piti tulla Dracon luokse ja ainakin lyhyesti tavata äiti. Draco ei ollut valmis mihinkään päivälliseen, jossa Harry ja äiti tapaisivat ja tutustuisivat, mutta hän uskaltautui tähän. Ehkä usko omaan rohkeuteen oli pitänyt häntä huomaamasta harmaan verhon hiipimistä takaisin hänen elämäänsä. Kun hän sinä aamuna heräsi, sekin vähäinen muuri oli poissa.

Musta aukko oli avautunut Dracon päähän, jota se painoi tyynyyn houkuttelevasti. Se imi odotuksen Harryn vierailusta mukanaan. Se muistutti, miten tämä kaikki oli tietenkin lyhytaikaista. Se kertoi Dracolle, että hän haaveili turhasta ja oli typerys sen takia.

Draco hätääntyi, mutta vain hetkeksi. Sitten hän käänsi kylkeä ja alkoi upota pedin lohtuun. Oli varmaan parempi, että äiti sanoisi Harrylle, että vierailu pitää siirtää. Perua. Unohtaa koko juttu. Draco katsoi mitään näkemättömin silmin eteensä. Yöpöydällä oli hänen taikasauvansa, vesilasi ja kello. Sen viisarit hohtelivat sinisenä ja ilmassa niiden ympärillä hohteli hopeisia ja sinisiä pikkuisia tähtiä. Hän oli saanut sen vanhemmiltaan joululahjaksi 13-vuotiaana. Vasta vanhemmiten hän oli alkanut ymmärtää sen kauneutta. Ja sitäkin myöhemmin hän oli asettanut sen yöpöydälleen muustakin syystä kuin kertomaan ajan.

Draco katsoi kellon viisareita ja nousi istumaan sängylle. Se tuntui jo kamppailulta, mutta hän katsoi uudelleen äidin ja isän antamaan kelloon ja mietti, taisteli miettiäkseen. Ensiksi, pese hampaat, hän päätti ja kiskoi itsensä kylpyhuoneeseen makuuhuoneensa yhteydessä. Peilistä hän näki, miten kalvakat hänen kasvonsa olivat ja yritti olla välittämättä. Hän sai pestyä hampaansa ja kävi takaisin makaamaan sänkyyn. Hän taivutteli itsensä onnittelemaan itseään. Hän katsoi kelloa.

Aamiainen, Draco pohti ja häntä alkoi oksettaa heti. Teetä, hän päätti ja kutsui kotitontun tuomaan hänelle valkoista teetä. Kotitonttu, Ubun, oli onneksi nopea ja jätti tarjottimelle työpöydälle kupin, teepannun ja maitoa kannussa. Draco katseli tarjotinta kaukaa sängyltään, kunnes pakotti itsensä liikkeelle. Hän kaatoi valkoiseen, kultareunaiseen kuppiin haudutettua teetä, jonka joukkoon sekoitti maitoa. Verhot olivat vielä kiinni hänen huoneessaan, joten hän asteli höyryävän kupin kanssa ikkunasyvennykselle, istui pehmustuksille ja vetäisi vähän verhoa auki niin, että näki takapihasta osan. Sitä peittänyt lumi oli jo melkein kokonaan sulanut. Aurinko oli noussut ja kimmelsi jäljellä olevista läiskistä. Draco nojasi syvennyksen seinämään ja jäi siihen istumaan.

Hyvä, Draco, hän ajatteli. Olet pessyt hampaasi ja noussut sängystä juomaan teetä, hän selitti itselleen ja piteli sarkasmin ääntä aisoissa. Hän ryysti kuumasta teestä ja sen tuttu ja lempeä maku maadoitti. Oli oikeastaan ihan tarpeeksi, että hän jaksoi tällaisena päivänä tehdä näin paljon. Ja se tarkoitti, että hänen oli todella pakko perua Harryn vierailu. Mutta ei unohtaa koko juttua, Draco ajatteli.

Ovelta kuului koputus. ”Draco? Oletko hereillä?” Se oli äiti.
”Olen”, Draco raakkui.
”Saanko tulla sisään?” äiti kysyi.
”Joo”, Draco murahti. Äiti oli tietenkin huomannut, että hän ei ollut aamiaisella. Sitä sattui enää harvoin, viimeksi ennen joulua. Äidillä oli jo päivävaatteet päällään ja Draco ymmärsi, että oli tainnut istua ikkunan ääressä aika kauan. Pannu oli ollut aivan täynnä.

”Kaikki hyvin?” äiti kysyi ja tuli istumaan Dracoa vastapäätä ikkunasyvennykseen.
”Ei”, Draco sanoi. ”En tiedä, miksi”, hän sanoi ikkunaan päin.
”Ei se haittaa”, äiti sanoi.
”Harryn piti tulla tänään”, Draco mumisi.
”Haluatko sinä perua sen?” äiti kysyi.
”En minä...halua…” Draco mumisi vieläkin epäselvemmin. ”Mutta…”
”Hän ymmärtää”, äiti sanoi ja Draco yritti uskoa sen.

Draco ei voinut puhua hormipuhelussa, joten kirjoitti Harrylle kirjeen, jonka kanssa hän tuskaili pitkään. Sen lähettämisen jälkeen hänellä oli entistä kurjempi olo. Sänky kutsui ja Draco antautui kutsulle.

Hän oli makoillut sängyssä jonkin aikaa, kun ulko-oven kolkutin kumahteli läpi kartanon. Dracon silmät rävähtivät auki. Se ei voinut olla kukaan muu. Hän kohotti päänsä tyynyltä ja hetken ajatteli, oliko Harry ja hänen kirjeensä menneet ristiin, mutta siitä oli kohta kaksi tuntia, kun hän oli lähettänyt sen, eikä hänen pöllönsä niin hidas ollut. Paniikki sai häneen vauhtia. Hän kipusi sängystä, petasi sen taikasauvan liikkeellä, etsi jotain säällistä päällepantavaa vaatekaapista ja oli juuri juoksemassa kylpyhuoneeseen tarkistamaan hiuksiaan, kun makuuhuoneen ovelta kuului koputus.

”Draco, Harry on ovella”, äiti puhui oven läpi. ”Hän sai kirjeesi, mutta halusi tulla silti käymään. Pyydänkö häntä lähtemään?”
Draco pureskeli poskensa sisäpintaa. ”Älä. Tulen ihan kohta aulaan”, hän huikkasi ja juoksi kylpyhuoneeseen.

Harry asteli edes takaisin etuoven edessä, kun Draco vihdoin oli valmis. Harry kuuli Dracon askeleet ja hänen katseensa hakeutui tähän välittömästi ja huolissaan. Draco laskeutui portaat alas miettien näyttiköhän Harry oikeasti kalpealta vai tekikö hänen mielensä tepposet.
”Anteeksi, anteeksi, anteeksi”, Harry kumarsi päätään, kun Draco pääsi portaat alas ja Harryn luokse. ”Ei olisi varmaan pitänyt tulla, kun sanoit, että pitää perua, joten olen pahoillani. Halusin vain kunnolla tarkistaa, että pärjäätkö. Ja tiedän, että sanoit, että pärjäät ja äitisikin on täällä, minä vain...olin huolissani”, Harry sönkötti nopeasti.

”Ei se haittaa”, Draco sanoi. ”Olen ihan kunnossa”, hän lisäsi. Harry huohotti kuin olisi juossut, ehkä olikin.
”Voinko tehdä mitään? Tuoda mitään? En tiedä, mitä voisit tarvita”, Harry levitteli käsiään, ”tuntui vain niin hankalalta olla tekemättä mitään.”
”Et, mutta ei se mitään”, Draco sanoi. ”Tajuan kyllä.”

”Oikeasti?” Harry varmisteli. ”Koska jos vaikka tahdot juuri nyt Hunajaherttuan kermatoffeeta tai kirjan Tylypahkan kielletyltä osastolta tai jos tarvitset”, Harry punastui, ”läheisyyttä. Ihan vain olla. Minua ei haittaa. Mikään. Mitä tahansa haluat. Pyydä vain. Haluan auttaa, jos voin.” Hän kipristeli nyrkkejään hermostuneena.

Draco vaihtoi asentoaan jalalta toiselle. Nyt kun Harry oli siinä ja pyysi läheisyyttä, hän halusi äkkiä hirveästi olla Harryn lähellä. Se auttaisi taatusti. Harry sanoi, että halusi sitä. Musta aukko Dracon päässä surisi.

”Et näytä siltä, että jaksaisit olla tekemättä mitään”, Draco päästi suustaan ennen kuin aukko sai estettyä häntä.
”Jaksan, varmasti jaksan”, Harry vakuutti nyökytellen päätään kiihkeästi, selvästi olettaen, että Draco aikoi suostua. ”Tunnustan, tämä on vähän myös itsekkyyttä. Koska en ole nähnyt sinua kohta viikkoon ja tällä hetkellä tekisin mitä vain, että voin olla kanssasi”, hän lisäsi vielä. Dracon suu oli loksahtaa auki. Hetken aikaa hän ei muistanut, että mitään mustaa aukkoa olisi koskaan ollutkaan.

”Minä en oikeasti jaksa tehdä mitään”, Draco sanoi vielä.
”Ei haittaa”, Harry ravisti päätään vakuuttavasti.
”Hyvä on”, Draco sanoi ja Harryn naama loisti niin kirkkaasti, että jälleen Draco unohti mustuuden.

Makuuhuoneensa ovella Dracoa alkoi jännittää uudelleen, mutta hän avasi oven ja päästi Harryn sisään. Lattialla oli ainoastaan onneksi pyjama, jokunen pariton villasukka, työlaukku leviteltynä työpöydän juuressa sekä aamutakki villisti viskattuna päin sängyn jalkopäätä, jolloin vain yksi hiha osui sängyn päälle saakka, muutoin se roikkui auki levitettynä osin lattialla, osin pylväitä ja päätyä vasten. Pöydällä oli hänen kirjojaan ja muistiinpanojaan leviteltynä, mutta niiden siivoamisesta Draco ei jaksanut välittää.

”Vau”, Harry sanoi ensimmäiseksi tutkiessaan makuuhuonetta. Hän riisui ulkovaatteensa ja laski ne matalan kirstun päälle oven lähellä. ”Vihreä peitto? Ja vihreät verhot?” hän ivasi virnistellen. ”Ja sinä irvailit minun värivalinnoistani.”
”Pidän vihreästä väristä”, Draco tokaisi.
”Niin minäkin”, Harry sanoi virnuillen edelleen.

”Tahdotko teetä?” Draco kysyi.
”Joo. Tahdotko halailla sängyllä vai tuossa?” Harry sen sijaan kysyi osoittaen ikkunasyvennystä, jonka painaumista näki, että Draco oli viettänyt siinä jo ison osan päivästä. Draco raapi niskaansa, kun Harry lähestyi syvennystä tarkastellen ikkunoista aukenevaa näkymää takapihalle.
”Ömm”, Draco hölisi ja vastaamisen sijaan pyysi kotitontun hakemaan lisää teetä ja Harrylle kupin.

”Onko teillä labyrintti?” Harry kysyi polvistuen syvennykseen yrittäen nähdä tarkemmin lumesta sulavaa maisemaa.
”On”, Draco vastasi ja käveli lähemmäs Harrya. Tämä kiepsahti istumaan vasten syvennyksen seinää. Draco empi hetken ja istui tämän viereen, mutta salamana ponnahti ylös, kun kotitonttu räksähti tuomaan teetä.

”Oliko tämä huono idea?” Harry kysyi Dracon selän takaa, kun hän kaatoi kahteen kuppiin teetä, samaa valkoista, mitä hän oli juonut aamulla.
”Miten niin? Ei ollut”, Draco sanoi ja leijutti Harrylle tämän kupin.
”Okei, voitko tulla tänne?” Harry kysyi, laski kuppinsa ikkunalaudalle ja ojensi kättään Dracolle. Draco katsoi kättä vähän aikaa ja meni uudelleen istumaan syvennykseen. Hänen jalkansa olivat lattiaa vasten, mutta Harryn polvi osui hänen reiteensä, kun tämä oli koukistanut sen alleen.
”Draco?”
”En minä tiedä!” Draco kivahti ja tee läikkyi hänen syliinsä.

Draco vilkaisi Harrya, jonka silmät olivat suurenneet. Draco laski omankin kuppinsa ikkunalaudalle tärisevistä käsistään ja hieroi niitä yhteen sylissään.
”Tiedän kyllä, että haluan olla lähelläsi ja tiedän, että se on myös hyväksi, mutta silti juuri nyt se on vaikeaa”, Draco puristi silmänsä kiinni. ”Jos sinä et haluakaan olla siinä. Jos minä säälitän sinua. Jos olen taakaksi. Jos sinä vain teeskentelet, koska olet tuollainen helvetin maailmanpelastaja.” Draco jäi huohottamaan ja odottamaan Harryn vastausta.

Vastaus oli Harryn kädet, joista toinen otti hänen kädestään kiinni ja toinen laskeutui hänen kyljelleen. Harry veti Dracon syliinsä, nojasi vähän makaavaan asentoon syvennyksen seinämää vasten ja hilasi Dracon päälleen. Dracon koko keho jännittyi, mutta Harry alkoi silittää hänen selkäänsä ja hiljalleen hän antoi itsensä rentoutua. Harry oli kaikkialla hänen ympärillään. Tämän tuoksui tulvi hänen nenäänsä, tämän voimakkaat käsivarret pitelivät häntä hellästi, tämän hengitys kutitti Dracon hiuksia.

Draco nosti jalkansa lattialta ja käpertyi kunnolla Harryn syliin. Hänen kätensä lipuivat puristamaan tämän käsivartta ja hän hautasi nenäänsä Harryn kaulaan. Asento ei ollut mukava ja Dracolla oli siinä äärimmäisen hyvä olla.

”Draco”, Harry kuiskasi.
”Ei sinun tarvitse”, Draco sanoi, koska hänen ei tarvinnut kuulla Harryn sanoja, ele oli tarpeeksi.
”Ei kun, jalkani puutuu”, Harry ähkäisi. Draco nousi nopealla liikkeellä pois Harryn päältä.
”Anteeksi”, hän inahti.
”Älä pyydä anteeksi”, Harry murahti. ”Odota”, hän sanoi ja suoristi jalkansa niin, että hänen jalkojensa väliin jäi kolo. ”Tule tähän, selkä minuun päin”, hän kehotti. Draco kääntyi ympäri ja hautautui Harryn syliin. Asento oli mukava ja Dracolla oli hyvä olla siinä.

Draco lepuutti päätään Harryn rintaan, Harryn vasen käsi oli kiertynyt hänen rinnan ympäri ja hän käytti näppärästi toista kättään juodakseen teetä. Draco piirteli kuvioita Harryn kämmenselkään ja katseli ulos ruskean ja valkoisen sävyistä pihaa. Hän suli Harryyn kiinni ja mustuus pysyi poissa.

”Se on talvisin ummessa käytännössä”, Draco sanoi ikuisuuden kuluttua, kun Harry oli juonut ensimmäisen kupillisen loppuun ja taikonut pannun kaatamaan hänelle lisää. ”Pensaat ovat paljaita ja jos lunta tuleekin, se on niin märkää, että painaa ne melkein maahan saakka.”
”Harmi, kuulostaa hauskalta ajatukselta, eksyä labyrinttiin”, Harry sanoi ja Dracoa helpotti, kun tämä ei reagoinut erityisesti Dracon äkilliseen puheeseen, vaikka he olivat istuneet hiljaisuudessa ensiksi pitkään.
”Voit tulla eksymään kesällä. Se on kesäkuun alussa viimeistään kunnossa”, Draco sanoi.
”Minähän tulen”, Harry julisti.

He olivat taas hiljaa, kunnes Harry kysyi teenlehdistä ja Draco vastasi niiden olevan hänen kehumaansa valkoista teetä. Uuden viipyilleen hiljaisuuden jälkeen Draco kysyi Harryn lukuloman sujumisesta ja Harry vastasi naureskellen, että se edistyi huonosti. Kauan kestäneen äänettömyyden katkaisi seuraavaksi Harryn muriseva vatsa.

”Lähdin aika äkkiä siinä päivällä”, Harry vastasi.
”En tajunnut”, Draco sanoi ja seuraavaksi Harry oikein läimäisi kätensä hänen suulleen.
”Kehtaatkin pyytää anteeksi”, hän sanoi tiukasti ja Dracoa hymyilytti Harryn kämmenen alla. Hän pyysi voileipiä kotitontuilta ja Draco siirtyi nojaamaan seinämään Harrya vastapäätä tämän mutustellessa niitä.
”Sinun pitää syödä yksi ennen kuin tuhoan nämä kaikki”, Harry sanoi voileipien tosiaan kadotessa pikavauhtia. Draco nieleskeli, mutta järsi kokonaan yhden leivistä. Sitten he taas istuivat hiljaa, nyt kasvotusten. Harry katseli tyytyväisen mykkänä ulos ja Draco katseli Harrya.

Päivä alkoi pimentyä, vaikka lumipilkut valaisivat pihaa vielä pitkään auringon mentyä mailleen. Lopulta Harry totesi, että hänen pitäisi lähteä.
”Yritän huomenna kiriä, mitä tänään jäi lukematta”, hän sanoi venytellessään jäseniään istuttuaan paikoillaan monta tuntia. ”Ja niin se oli tarkoitus alun perinkin”, hän huomautti, kun Draco väänteli käsiään.
”Okei”, Draco sanoi. Harry käveli ottamaan ulkovaatteensa, mutta kääntyi ovella vielä ympäri.
”Saanko suudella sinua?” hän kysyi suoraan. Draco kohotti kulmiaan yllättyneenä ja puuskahti sitten.
”Onneksi sinä kysyit”, hän henkäisi ja harppoi kiinni Harryyn ja suuteli tätä lujaa.

”Minulla oli kivaa”, Harry sanoi vetäydyttyään suudelmasta Dracon jäätyä vielä roikkumaan tämän niskaan.
”Hyvä”, Draco sanoi. ”Tänään...oli parempi päivä kuin pelkäsin.” Harry hymyili.
”Hyvä juttu”, hän sanoi.

Sama aukko painoi Dracon päässä seuraavana aamuna. Hän pakotti itsensä pesemään hampaansa. Seuraavaksi juomaan teetä. Lopulta hän pakotti itsensä töihin. Sitä seuraavana päivänä nouseminen hampaita pesemään oli aavistuksen helpompaa. Äiti ehdotti, että he kävisivät viikonloppuna isää katsomassa. Vierailun aamuna nouseminen oli kamalaa.

Draco ei yleensäkään ollut puhelias käydessään katsomassa isää. Häntä hävetti se. Hän halusi puhua isälle, olla tähän yhteydessä, pitää jonkinlaista normaaliutta yllä. Mutta vankila teki sen vaikeaksi. Hän oli viettänyt sen selleissä tutkintavankeudessa melkein neljä viikkoa, mutta se oli aivan tarpeeksi. Ankeuttajista oli nykyään luovuttu, mutta se oli pieni ero Dracolle. Hän puristi äitinsä kättä heidän kävellessä kohti tapaamishuonetta.

Isä näytti samalta kuin ennen. Tämän harmaantuneet, takkuiset hiukset oli solmittu ponihännälle niskaan, Draco ei tiennyt oliko harmaantuminen luonnollista vai eikö isä pessyt tukkaansa. Tämän parta oli kasvanut hieman taas. Silmät olivat synkät, mutta hymy ulottui niille, kun hän näki Dracon ja vaimonsa.

Äiti piti huolen juttelusta. Hän kertoi lukemistaan kirjoista, sisäkasvien kunnosta, miten hän oli kuluneen kuukauden aikana nukkunut taas vähän paremmin. Isä takertui jokaiseen sanaan kuin pelastusrenkaaseen. Hänellä ei ollut hirveästi kerrottavaa. Hänkin kertoi kirjoista, joita luki. Hän kertoi, että oli syönyt joka päivä sen jälkeen, kun he olivat viimeksi käyneet.

Draco halusi kertoa Harrysta isällekin. Hän tiesi, että äiti ei kertoisi, jos hän ei sanoisi mitään. Mutta hetki oli huono, viikko oli huono, Dracon olo oli huono.
”Miten töissä sujuu?” isä kysyi Dracolta, yrittäen saada tämä avaamaan suunsa, kuten teki joka kerralla. Dracon sisällä syyllisyys kivisti kuin pirunnuora.
”Ihan hyvin, siellä on ollut kivaa”, Draco sanoi vatsaa puristaen.
”Hyvä kuulla”, isä sanoi hymyillen.

”Sinun ei tarvitse kertoa isälle”, äiti sanoi, kun he siirtyivät takaisin kaikkoontumisalueelle.
”Joo, tiedän”, Draco sanoi.
”Hän rakastaa sinua kaikesta huolimatta”, äiti sanoi.
”Tiedän”, Draco sanoi.

Töissä oli isälle annetuista vakuutteluista huolimatta taas vaikeaa. Draco käytti kaiken energiansa, että jaksoi siellä, joten hän ei enää käynyt kirjastossa. Harrya Draco aikoi nähdä taas maanantaina illalla kahvilassa. Dracon astuttua ulos kirpputorilta, hänestä tuntui kuin kaikki hänen lihaksensa antaisivat periksi. Harry ei ollut tullut vielä, joten Draco nojasi oveen silmät kiinni. Hänellä olisi huomisen jälkeen kaksi vapaata peräkkäin. Hän jaksaisi kyllä.

”Odotitko kauan?” kuului Harryn ääni ja Draco avasi silmänsä ja suoristautui nopealla liikkeellä. ”Kaikki ok?” Harry kysyi katsellen Dracon reaktiota.
”Raskas työpäivä”, Draco sanoi rehellisesti.
”Jaksatko lähteä vielä?” Harry kysyi, eikä tämä peitellyt kauhean taidokkaasti, että häntä harmitti, jos kahvilassa käynti peruuntuisi. Se toisaalta ilostutti Dracoa.
”Jaksan”, Draco vakuutti. Sanojensa vakuudeksi hän otti vielä Harrya kädestä kiinni.

”Minulla on ehkä vähän tyhmä kysymys”, Harry sanoi, kun he istuivat alas teekupposten kanssa.
”Rajaa enemmän”, Draco sanoi ja Harry mulkaisi häntä.
”Tai ehkä tunnustus ja kysymys”, Harry jatkoi ja Draco kohotti kulmiaan kysyvästi. ”Minä, ömmm, sanoin sinua poikaystäväkseni yhdelle luokkalaiselleni.” Draco veti teetä väärään kurkkuun. ”Se ei ollut se nuuskijatyyppi”, Harry vielä lisäsi ajatellen kai, että oli tärkeää täsmentää.

”Se vain lipsahti”, Harry ojensi Dracolle lautasliinaa, kun tämä köhi kuumaa juotavaa kyyneleet vuotaen. ”Hän kysyi lähdenkö kaljalle ja sanoin, että minulla on menoa ja hän kysyi, mitä menoa ja sanoin, että tapaan poikaystäväni. Ja, ömm”, Harry punehtui, mitä enemmän hän höpisi, ”minä kyllä haluaisin kutsua sinua poikaystäväkseni, mutta halusin kysyä sinulta ensin ja...niin”, hän hiljeni. ”Anteeksi.”

Draco joi teetä vähän lisää selventääkseen kurkkuaan. ”Ei se mitään. Minä yllätyin”, hän köhi. ”Kyllä sinä voit kutsua minua poikaystäväksesi”, hän jatkoi.
”Okei, hyvä”, Harry huokaisi helpotuksesta. ”Ja sinä myös”, hän sanoi äkkiä perään. Draco hymyili Harrylle.

”Minä yritin kertoa isälle sinusta”, Draco sanoi. Harryn kulmat kohosivat. ”Tai en oikeastaan edes yrittänyt, mutta mietin sitä.”
”Ai”, Harry sanoi. ”Mitä luulet, että hän sanoisi?”
”En tiedä”, Draco sanoi kireästi. ”Äiti oli okei oikeastaan heti. Mutta isä on erilainen.” Oli kamalan vaikea puhua Harrylle äidistä ja isästä. Dracon teki mieli vaihtaa aihetta ja alkoi katua, että sanoi isästä mitään.

”Minä en olisi uskonut, että äitisi on okei minun kanssani. Mutta hän oli”, Harry huomautti. Draco kohautti olkiaan. ”En ole kertonut kenellekään sinusta. No, nyt olen sille yhdelle luokkalaiselle”, Harry korjasi.
”Et kenellekään?” Draco toisti. ”Etkö sanonut, että puhuit minusta Grangerille?”
”En ole kertonut ihan kaikkea, tosin en ihmettele, jos hän olisi arvannut”, Harry puuskahti. ”Mutta ei, en ole”, hän sanoi. ”En vain ole pystynyt. Enkä oikein ehtinytkään, olen nähnyt vain Ronia ja häntäkin lähinnä tunneilla.”
”Ai”, Draco sanoi.

”Kyllä minä haluan. Minä hieman pelkään, että he reagoivat huonosti”, Harry mutisi.
”Siihen, että olen poikaystäväsi?” Draco kysyi.
”Ei, en minä sitä tarkoita”, Harry sanoi nopeasti.
”Mitä sinä tarkoitat?” Draco kysyi.
”Minä...he ovat joskus sellaisia”, Harry mutisi vaikeasti.
”Jotka reagoivat huonosti, jos kerrot, että Draco Malfoy on poikaystäväsi?” Draco kokosi.

Harry risti kätensä rinnalleen. ”En minä häpeä sinua, jos sitä haet”, hän sanoi.
”En minä sellaista sanonutkaan”, Draco rypisti otsaansa.
”Et juuri niillä sanoilla”, Harry sanoi.

Draco nojasi kauemmaksi pöydästä. Kahvila oli tupaten täynnä. Häntä väsytti.
”Ei sinun tarvitse kertoa ystävillesi, jos et halua”, hän sanoi rauhallisesti kaivaen viimeisetkin energiat itsestään.
”Haluan minä”, Harry tokaisi vastaukseksi. ”Se vain ei ole niin helppoa.”
”Tiedän, ei se olekaan”, Draco sanoi. ”En tiedä, miten itse kertoisin isälleni.”

Harry katsoi Draco vähän aikaa kulmiensa alta, kunnes huokaisi ja päästi kätensä puuskasta.
”Minä tykkään tästä tällaisena”, hän sanoi hiljaa ja työnsi kättään pöydällä lähemmäs Dracoa. ”Olen oikeastaan saanut koko elämäkseni tarpeeksi huomiosta ja tiedän, että kun kyse on sinusta, ystäväni utelisivat pienimmätkin yksityiskohdat tästä.” Draco arpoi pari sekuntia, kunnes laski kätensä Harryn käden päälle. Harry silitti peukalollaan hänen kämmenselkäänsä. ”En jaksa sitä, en vielä. Kysymyksiä ja virnuilua ja”, Harry voihkaisi, ”kaapista tulemista, hitto vie.” Hän hymyili vaikeasti Dracolle. ”Sen takia minä en halua nyt kertoa.”

”Okei”, Draco sanoi lyhyesti, kun hänestä tuntui, että Harry aikoi vielä jatkaa.
”Minä ehkä enemmänkin pelkään, että sinä luulet, että häpeän sinua, kun en kerro sinusta ystävilleni”, hän jatkoikin katsomatta Dracoon.
”Jos sinä sanot, että se ei ole syynä, minä luotan sinuun”, Draco sanoi. Harry puhalsi keuhkonsa tyhjäksi.
”Kiitos”, hän sanoi.

Draco suuteli Harrya hellästi kahvilan mentyä kiinni, kun he hyvästelivät toisensa sen ulkopuolella. Kotona hän hädin tuskin sai ulkovaatteensa päältään ennen kuin kaatui sänkyyn uupuneena.