Hahah, en tiedä onko mulla jäänyt jokin Daniel-kommentaario aivoissa päälle, kun jotenkin tulee tän topicin äärellä sellainen fiilis kuin tässä ryömittäisiin kaikki varjoista ja kokoonnuttaisiin johonkin AA-tapaamiseen Ainakin itsellä tämä fandom on viimeisen parin kuukauden sisään aiheuttanut sen verran suuria fanihurahduksia ja selausaddiktiota, että se ei ole kovin kaukana totuudesta. Finiinkin palasin nyt tämän merkeissä, tosi poikkeuksellista ja kivaa kun on kerrankin itsellä kierroksessa sellainen fandom josta muutkin suomalaiset ovat kuulleet ja tykkäävät puhua/kirjoittaa, ja joka on nykyhetkessä telkkarissa eikä joku konkreettisesti sata vuotta sitten julkaistu kirjasarja kuten itseni kohdalla fanitusjutut niin usein ovat.

Myönnän heti kättelyssä, että olen nimenomaan uuden televisiosarjan fani. Ricen purppuraproosa on ollut aina itselleni liikaa vaikka tällainen gootti olenkin. Lisäksi olen aloittanut ficcausuraa aikana jolloin Ricen asianajajien ficcaajiin kohdistama vaino eli vielä vahvana ilmassa, joten se on värittänyt vahvasti käsitystäni kirjailijasta jo kauan ennen tätä sarjaversiota. Olen nyt hiljattain tietoutta täydentääkseni kuitenkin lukenut tiivistelmiä, hahmowikejä ja joitakin pätkiä kirjoista, eniten ylläri ylläri Devil's minion luvusta, ollakseni vähän paremmin kärryillä kaikista viittauksista ja vivahteista. Koen että varsinkin Armand on (ainakin vielä tässä vaiheessa) sellainen hahmo, jolld kirjojen tuoma taustakonteksti antaa ihan erilaista syvyyttä, vaikka toki kirja-Armand ja sarja-Armand ovat myös eri hahmoja omine kulttuurisene konteksteineen. (Oli esim. aika jännä keskustelu oman kumppanini kanssa, kun hän katsoi sarjan kakkoskauden kasuaalina, fandomista täysin irrallaan olevana katsojana, ja erehtyi näemmä juuri kiinnittämään vähän vähemmän huomiota niiden kolmenkymmenen sekunnin aikana joina Armand puhuu omasta historiastaan Louvressa maalauksen äärellä. Niin sitten kun meike intoutui puolen tunnin esseeseen siitä miksi hahmosta niin paljon tykkään, siinä tuli jo heti kättelyssä melko monta "mm okei, enpäs tiennytkään!" -hetkeä hänellä.)

Queer- ja kauhumedian ystävänä innostuin sarjasta jo silloin kun ykköskausi vasta ilmestyi ja katsoin sen silloin. Kakkoskauden kanssa sen sijaan lipsahti jostakin syystä niin, että katsoin sen vasta kun koko sarja oli ilmestynyt ja olin tumblrin kautta jo aikalailla spoilaantunut. Syytän tästä sitä, että sarjaa on tosiaan ollut täällä Suomessa niin hankala katsoa ennen netflix-julkaisua, terveisia vaan kaikille epäilyttäville striimaussivuille, joiden versioista ei aina tiennyt oliko vaikka kaikki puhuttu ranska käännetty vai ei (luojan kiitos ymmärrän sitä edes vähän). Mutta sitten kun netflix suvaitsi astua kuvioihin silloin mitä, vuosi sitten? kaksi?, niin äkkiä tuntuikin siltä että yhdessä yössä vähintään kolmasosa tuttavapiiristäni oli nähnyt sarjan ja rakasti sitä. On helpottanut huomattavasti elämää kun ei tunnu enää siltä että höpäjää ihan omiaan Mutta toki nyt kolmoskauden äärellä on jälleen se tilanne, että itse on nyt aivan faniroskiksessa, ja kasuaalimmat katsojakaverit ehtinevät mukaan ehkä sitten joskus vuoden päästä. Mutta luojan kiitos finipiireissä ollaan nyt aivan poikkeuksellisen ajankohtaisesti mukana niin ei tarvitse seota yksin.

Vaikka olenkin ollut ns. alusta asti mukana, niin poikkeuksellisesti välttelin fandomin tonkimista varsinkin koko ykköskauden. En tiedä oliko se niinkään tietoista, vaan silloin tuntui että sain kaiken haluamani (= Lestatin ja Louisin romanssin) ihan vaan sarjan katsomisesta. Ainut mistä silloin kuulin oli vitosjaksossa olevan parisuhdeväkivallan synnyttämä valtava polemiikki katsojissa, että olisiko siitä pitänyt varoittaa enemmän, oliko se liikaa, tuhosiko se Lestatin hahmona täysin jne. Ja olin niin hämmentynyt tästä reaktiosta (ja olen edelleen), koska itselleni oli alusta asti selvää että hahmot ovat moraalisesti arvelluttavia hirviöitä, että vampyyritarinat ovat aina kihisevä kattila myrkkyä ja rakkautta samassa sopassa, ja että koko tarinan kehys on tässä sarjassa kreikkalainen tragedia jossa loppumurhe on alusta asti tiedossa. Joten päätin visusti pysyä faniympyröiden ulkopuolella. Ja nyt kun sitten olen fandomissa ja seuraa keskustelua kv-puolella aktiivisesti, voin vain todeta että eihän se diskurssi ole oikeastaan yhtään muuttunut Monista tikuista syntyy varsinkin nuoremmilla faneille sellaista asiaa jota meikeläinen täällä kiikkustuolissa ei ymmärrä alkuunkaan, mutta sitten vaan suljen ikkunan ja jatkan menoani muualla. Kukin fanittakoot tavallaan.

Täällä onkin jo mainittu sarjan yhdeksi suureksi viehätykseksi aivan loistava cast sekä kyseisen näyttelijäkaartin välinen kemia ja lämpö. On aina ilo katsoa jotakin sellaista, josta näkee, että sen tekijöillä on ollut kivaa sitä tehdessä. En oikein edes halua nimetä ketään suosikkeja koska kaikki ovat musta omissa rooleissaan niin huikeita. Toki toiset hahmot puhuttelevat mua vaikkapa ficcaajana enemmän kuin toiset ja huomaan että parituksista vaikkapa Louis/Lestat on sellainen jota seuraan rävähtämättä ruudulta, mutta joka ei ainakaan tähän mennessä ole herättänyt mitään omia luomishaluja faniteosten suunnalla. Claudia/Madeleinen pienoinen kiirehtiminen varsinkin kauden loppua kohti sekä kyseisen parituksen vähäinen ruutuaika on ehkä yksi niistä ainoista kritiikeistä joista sarjan kahdelle ekalla kaudelle voin antaa. Mutta sen sijaan Armandin ja Danielin dynamiikka, voi pojat Syytän osittain sitä, että kauan sitten meikeläisestä piti tulla (tutkiva)journalisti, mutta sen sijaan meninkin opiskelemaan taiteita ja kulttuuria, ja myöhemmin mm. muistelukerrontaa ja identiteettitutkimusta, mutta olen kyllä harrastelijajournalismiin hairahtanut kerran jos toisenkin. Niin onhan tässä jo aikalailla aivopesty itsensä oikeaan mielentilaan. Olen rakastanut sitä loputonta kuittailua ja taistelua narratiivisesta kontrollista jota Daniel ja Armand ovat käyneet läpi tähän asti, ja toki nyt käsillä ovatkin ihan uudet kierrokset Danielin muuttamisen myötä. Ja kaiken, hmm, muunkin. Kyllä te tiedätte mistä mä puhun, oletan että valtaosalla meistä on DM-jäsenkirja taskussa.

Tästä kommentista on tulossa aivan hirveän pitkä ja sekava vuodatus, mutta laitan nyt vielä parit spoilaavat ajatukset kolmoskaudesta tagin alle:



Loppuun ihan vähän doom and gloom, että koska olen ollut faniympyröissä niin kauan, on siihen sekaan mahtunut myös paljon pettymyksiä. Siksi jotenkin aina jännittää antautua näin kokonaisvaltaiselle hypetykselle, kun sitten poksahtaessaan se kupla on karvas kalkki niellä. IWTV/VL on ollut stressaavien irl-kuvioiden ja maailmantuskan keskellä varsinkin nyt loppukeväästä sellainen iloisen eskapismin lähde, että olisi vaikea suhtautua asiaan jos se tarjoaisikin jossain vaiheessa jotain suuria pettymyksiä tai epämukavia asioita. Mutta se mahdollisuus pitää aina vain hyväksyä kun fanittamaan rupeaa ja toki sitä voi (ja nykyään osaa) kuratoida omaa fanikokemustaan juuri sellaiseksi kun haluaa. Ehkä se vain on sarjan itsensä luonne joka tekee vainoharhaiseksi, että aina jossain vartoo uusi giljotiini putoamista

Piirustusketjuun piirustukseni!

Ollaanko me sit valmiita??

Jos jokin voi herättää mut Finihorroksesta, se on mahdollisuus keskustella näistä tyypeistä! Ja oon kyllä ihan samaa mieltä siitä, että Tumblrista saa parhaat sarjasuositukset: itse hurahdin tähän sarjaan 2024 kakkoskauden ilmestymisen lomassa, koska tuntui siltä, että kaikki mun Tumblrissa seuraamat tyypit katsoi IWTV:tä ja gifien perusteella oli pakko kurkata itsekin mistä on kyse - ja se oli menoa se! Tässä parissa vuodessa oon ehtinyt katsella kaksi ekaa kautta läpi pariin otteeseen ja oon lukenut Ricen kirjoista kolme ensimmäistä, nyt toki ilolla odottelen mihin kolmoskausi meidät vie!

Ylivoimaisesti paras osuus tätä sarjaa mulle on ihan uskomattoman lahjakas cast, en koskaan lakkaa ihailemasta erityisesti Sam Reidin ja Jacob Andersonin huikeita suorituksia. Nyt kolmoskautta promotessa on ollut ihana saada pitkästä aikaa taas kunnon kontenttia kaikista, mua aina huvittaa erityisesti aina nähdä se, mitä Assad ja Eric intoutuu tekemään/sanomaan/ihan mitä vaan kun ovat samassa tilassa (Sisiljan tänhetkinen ava on UPEE esimerkki).

Mun lempijakso on ehdottomasti myös S2E5, 1970-luvun San Franciscon tapahtumat erityisesti veivät mut mennessään. Ja Luke Brandon Field nuorena Danielina on muuten ollut ihan törkyhyvä valinta, en ymmärrä mistä ne on löytänyt noin lahjakkaan tyypin joka näyttää noin paljon nuorelta Eric Bogosianilta. Sarjan ihan ekalla jaksolla on myös jostain syystä ihan valtava nostalgia-arvo mulle, rakastan katsoa Louisin ihmiselämän rippeitä ja Lestatin tapaamista uudestaan ja uudestaan.



En ihan kauhean usein nykyään törmää sarjoihin, jotka iskee ihan samalla tavalla kuin tämä, mutta tässä on kyllä Sitä Jotain, joka vie mennessään!!

EIKÄ, mulla on varmaan ladannut noi meemikuvaviestit huonosti, koska kävin ihan äsken tsekkaamassa tuon topan enkä löytänyt tarraa ja aattelin että jaa, Meldistä rupesi meemeilyttämään. :’D Huippua työtä hobittitoverit!!

Haistoin veren tämän topicin ilmestyneen, jee! Ihanaa kun teit tämän ♥

Olen niin iloinen ja kiitollinen, että suosittelit Sisi tämän sarjan katsomista! ♥ En välttämättä olisi ilman hienoista painostusta () saanut aikaiseksi katsottua tätä, ainakaan niin nopeasti, sillä mulla on tapana hinata vaan samoja lempparisarjoja uudelleen ja uudelleen sen sijasta että katsoisin jotain uutta, koska kiinnyn hahmoihin niin valtavasti ja haluan vaan katsoa samoja rakastamiani hahmoja lisää ja lisää ja lisää ja... Uusiin sarjoihin tutustuminen on mulle siis suht harvinaista herkkua, mutta herkkua tämä sarja tosiaankin on! En ole pitkään aikaan hurahtanut mihinkään sarjaan näin kovasti. Ihan vallan koko ajan on vampyyrihommat mielessä. Tämä sarja onkin mulla nyt osana tuota uudelleenkatsottavien sarjojen rosteria, sillä kolmoskauden uusien jaksojen ilmestymisen odottelun lomassa olen aloittanut ykköskauden katselemisen uudelleen. Uudelleen katsottaessa ykköskauden viihdyttävimpiä juttuja on mielestäni ylivoimaisesti "Rashid", jonka kohtauksille hymistelen koko ajan suu virneessä Oli myös ihanaa katsoa uudelleen Claudian ensimmäinen jakso, eli S1E4, se oli ekallakin kerralla mun lempparijaksoja ja samoin nytkin, aivan ihana jakso hauskuutta kaiken ankeuden keskelle! Claudia best ♥ Mitkä on teidän lempparijaksoja?