Uuutta lukuu teille taas katotaan miten pitkää tää fiksaatio kestää tähän tarinaan
✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨✨

Luku  12 rakastavaiset

Harryn nk

Herään siihen kun kuulen jotain kolinaa mikä kuuluu naapuri talosta.

Suutani kuivaa ja päätäni särkee.

Yhtäkkiä tajuan olevan jonkun lämpimässä syleisyssä sängyllä. Otan lasini pöydältä ja näen Dracon.

Hän nukkuu todella söpösti ja levollisesti minä hänen kainalossaan. Hörppään pöydältä vesipullosta vettä ja kömmin takaisin peiton alle.

Siinä vaiheessa tajua että me molemmat olemme vain boxserit jalassa. Se saan poskeni punoittamaan.

Yhtäkkiä tunnen toisen vierelläni liikahtavan.

Draco suukottaa mua otsalle sanoen " huomenta  mun söpöys."

Menen hänen  kaunaloonsa paremmin ja laitan toisen käteni hänen rintakehän päälle.

" huomenta" sanon hiljaa.

Minulla oli taas todella hatarat muistkuvat. Ron oli juottanut tequlaa jossain vaiheessa ja sen jälkee muisti katoaa.

Draco painaa päänsä minun tukkaan ja nuuhkii sitä.

" Hei lopeta mä haisen varmana iha  kuolemalle." sanahdan nolona

Draco ei lopeta mutta päätän sanoa" lähden suihkuun."

Nousen sängyn reunalle . Toinen tulee takaa päin ja halaa minua kuiskaten " pääsenkö mä mukaan."

Kikatan koska Draco hivelee mun kaulaa kädellään.

En vastaa mitää vain nousem ylös.

Toinen tulee perässäni ja häviämme suihkuu.

Matkalla sinne olen saada sydärin kun kuulen sohvalta " huomenta rakastavaiset."

Hiljahdan joka Dracon kuuleman mukaa kuulostaa söpölle.

Näen Ronin sohvallani.

" älkää musta välikkö" Ystäväni virnuilee.

Häviämme molemmat suihkuun.

Ron pakkaa tavaransa ja huudahtaa " mä tästä  lähenki nähdään maanantaina."

Avaan vessan ovea ja nyökkään .

Menen suihkuun joka tuntuu parhaalta pienessä krapulassa. Draco tulee taakseni sanoen  " mä voin auttaa." Hän ottaa shamppoon ja levittää sitä tukkaani.

" Osaan kyllä itsekki" murahdan mutta anna hänen tälläkertaa tehdä sen.

Suihkun jälkee menen peilin eteen kun Draco häviää jo pukemaan.

Kiljahdan kun näen kaulani.

" Draco sä oot syöny mun kaulaa ku pahainen teini!"

Tulen ulos vessasta pukemaan ja toinen  katsoo kaulaani ylpeyttä rinnassaan.

" Sovitaa että ei enää ikinä jälkiä kaulaan olen kuitenki jo  27." mutisen nolona.

Draco tokaisee " voit peittää huivilla kun kun talvi mut eilen oli villi ilta."

Katson punastuneena ja mutisten " minä en muista  oikein loppu iltaa."

Draco kertoo että olimme tanssineet ottaneet kuvia ja pidimme hauskaa ja kun oli tullut lähdön aika olin itse vaatinut Ronia ja häntä tulemaan luokseni.

Ron oli samantie sammunut sohvalle.

Draco  nk yön tapahtumat.

Katson kun Ron on sammunut sohvalle .

Kaappaan Harry seinää vasten ja suutelen häntä intohimoisesti Harry päästellessä pieniä söpöjä huokauksia.

Nostan häne syliinii ja kannat makuuhuoneen sängylle.

Jatkamme sängyllä suudelmia, kunnes alan kuulla pientä tuhinaa. Rillipää oli nukahtanut. Nousin pois hänen päältään ja ja suukotin vielä otsaa ottaen toisen kainaloon laitan vielä hänet lasinsa pöydälle.

Mietin alku illan tapahtumia.

Juhlissa

Harry vetää mua perässään yläkerran huoneeseen.

Tunne pienen ahdistuksen kehossani kun alamme juttelemaan.

Yhtäkkiä huomaa että olen kertonut koko tarinan yställälleni joka halaa mua.

Minunki poskille valahtaa pari kyyneltä.

Harry päästä otteen musta ja laittaa kätensä mun poskelle ja sivelee sitä.

Sydämeni hakkaa todella  kovaa ja minä yritän lukea tilannetta missä tunne suuren jännitteen meidän välillä.

Yhtäkkiä onki  jo sylissäni ja tulee vain lähemässä ja lähemmäs huulia. Ensin tunne pienen näykkäyksen ja sen jälkeen se on menoa.

Huulemme on kuin luotuja toisillemme. Asiat olivat meinanneet eskaloitua mutta Harry keskeytti sen ja päätimme mennä takaisin alas juhlimaan.

nyhyhetki

Istumme Harry sohvalla . Minulla ei taaskaa ole niin paha olo kuin toisella osapuolella vieressäni.

Haen hänelle mehua kaapista ja otan kainalooni.

" sä oot ihan kylmä." Vedän häntä lähemmäs.

Ron soittaa Harrylle video puhelua ja puhumme illan tapahtumista.

Ron melkein huutaa ääneen sanoessaan " näittekö juoru Martta  oli sen ykkös osaston miehen kanssa aika lähäinen."

" Ron parempi kun en edes muista" Harry tokaisee päätään pudistellen.

" noh rakastavaiset mites teidän olo?" Ron hymyilee meille.

" Harry joi liikaa kun taas mä osasin lopettaa hyvissä ajoin."

Puhumme vielä hetken juhlista kunnes lopetamme .

Ron oli saanut jopa Hermionen numeron.

kysyn söpöltä poikaystävältäni mitä hän haluaa syödä ja Harry sanoo " ananas pizzaa extra ananaksella kiitos."

Naurahdan ja tilaan kinkku ananaksen ja itselleni tonnikalapizzan.

Kun pizza tulevat aloitamme katsomaan jotain elokuvaa. 

Yhtäkkiä huomaan Harry olemuksen muutteen . Toinen  pyörittelee hermostuneesti hiuksiaan ja näen hänestä että toisella olisi jotain asiaa.

Luku 11 Suudelmia mistelin oksan alla

Harryn nk

Kun Pääsimme isolle huvilalle paikalle se oli täynnä porukkaa jopa juoru Martta oli sielä.

Ron ojensi taskumattiaan ja join siitä kamalan polttavaa viinaan.

" Hyi tää maistuu ihan kauheelle." Huudahdan

Ron virnistää ja sanoo " sut pitää saada rentoutuu oot nii jäykkä kuin kivi ollu jo pitkään"

Pyörytän silmiäni ja tulen ystäväni peressä sisällem Pomo halaa meitä innoissaa.

Hän ojentaa meille Glögi maljat ja juomme niitä.

Ensin on  puuduttavia puheita kuinka huokea vuosi meillä on ollut ja  sen jälkee oli kunnon ruoka.

Kun olimme saaneet syötyä pystyi olemaan rennosti.

Jokaisella tuntui olevan oma kuppikuntansa.

Hermione tuli juttelemaan meille ja Ronin ilmeestä näki kuinka mielissään hän oli. He menivät jopa tanssimaan yhdessä.

Yritin etsiä Dracoa silmilläni mutten nähnyt häntä.

Hän ei tainut tulla juhliin minun takiani. Tunnen surua siitä.

Istun yksin sohvalla ja katson kun muut juttelevat toisilleen. Toiset nauravat joku tanssiin hassusti ja joku pari pussailee .

Näen jopa Ronin ja Hermionen läheisissä tunnelmissa. Olin Iloinen Ronin puolesta.

Yhtäkkiä ovi aukeaa ja näen nenäästään punainen Draco astuu sisälle ja pomo halaa häntä iloisena.

Dracon päällä on vihreä villapaita ja tumma farkut ja päässä hauskat poron sarvi panta.

Draco katsoo ympärillee ja näkee minut selvästi.

Katseemme kestää hetken kunnes hän häviää hakemaan juomaan.

Lähden heti perään ja päätän että meidän oli pakko saada puhua nyt.

Draco hörppää juuri juomaansa kun tulen  ja sanon topakalla äänellä " mä en kestä enää voidaanko puhua?"

Blondi  nyökkää minulle ja yllätyn siitä.

Otan hänen kädestään ja vien yläkertaa jossa ei satu yhdessä huoneessa olemaan ketään.

Sielä loumuaa takkatuli ja sen edessä on iso punainen sohva.

Laitan oven perässäni kiinni lukko asentoo niin saisimme olla kahdestaan rauhassa.

Istumme molemmat sohvalle

Piinava hiljaisuus laskee yllemme kuulemme vain puitten poksumisen.

Dracon iho näyttää täydellisen virheettömältä takan valossa.

" Anteeksi" Draco sanoo hiljaa puristaen lasiaan.

Pudistan päätäni ja otan toisen kädestä kiinni " Mä en ole vihainen haluasin vain tietää onko sulla kaikki hyvin."

Näen toisen silmistä pelkoa.

" Mä en sua pakota puhumsam, mutta se voisi helpottaa." Katson lempästi.

Draco puree huultaan söpösti.

Hän suunsa aukeaa mutta sieltä ei tulee yhtää sanaan hetkeen.

" Tää ei johdu susta vaa musta" toinen sanoo ääni värähtäen.

Nyökkään ja hymyillen hänelle.

Draco ottaa paremman asennon ja juo kerralla juoman loppuun laskien lasin lattialle

Hän kertoo mulle menneisyydestää josta olin luvannut olla kertomatta kellekkään.

"  Sitten kuuliin laukausen ääniä ja tajusin että se hullu yritti tappaa minut."

" Sen jälkee mun on todella vaikea päästää ketää mun lähelle." Toinen jatkaa

En voi mitää järkytyn siitä mitä kuulen ja päätän halata Dracoa joka puristaa mua lujaa.

" anteekis Harry mä oon ääliö."

Pyyhin omia kyyneleitä ja sanon" et ole mä ymmärrän sua nyt sä olet tärkee mulle."

" Etkö sä vihaa mua?." Ystäväni kysyy varovasti.

Naurahdan " Sä oot parasta mitä mun elämässä on tapahtunut." Pyyhin kyyneleitäni

Dracon kasvot punehtuvat uudestaan.

Katsomme nyt sohvalla tosiamme. Taustalla kuuluu musiikkia himmeää ihmisten puhetta.

Otan Dracon poskesta kiinni kädellä ja silitän hennosti.

" Sä oot tuonu mulle elämään merkityksen." Kuiskaan

Katsomme toisiamme intensiivisesti.

Aika tuntuu pysähtyvän ja tuli roihuaa kuin minun rakkaus Dracoa kohtaa sydämessäni.

Ei mene pitkään kun olem päässyt Dracon lähelle hän nojaa sivuttain sohvan nojaa ja minä olen hänen sylissään.

Emme tee vielä mitää annan hänen katsoa minua ja odotan hetken miten häne  kehonsa reakoi tähän .

Hivuttaudun lähemmäksi ja lähemmäksi hänen huuliaan . Näykkää ensin pienesti joka saa toisen puolen huokaisemaan kunnes en voi enää mitää huuleni koskettavan hänen huulian. Meidän huulet liikkivat tasaisesti , mutta se tuntuu luonnolliselta.

Mahassni on sata perhosta jotka yrittävät päästä ulos.

Draco laittaa kätensä hiuksiini ja jatkaa minun suutelemista niin että päästä itsekki hengätyksen.

Hän siirtyy kaulalleni ja tunne kuinka kehoni jännittyy hetkeksi .

Alan kikattamaan kun minua kutittaa. Kaulani on hyvin herkkä kutiamaan .

Dracon lopettaa ja katsoo minua. Hänen huulensa ovat hieman turvonneet ja punertuneet meidän suudelmista.

Katsahdan ylös päin ja näen katossa roikkuvan Mistelin oksan . Oliko tämä joku merkki. Ehkä hieman kliseistä

Draco katsoo edellee minua silmät säyhkyen .

"Harry mä taidan tykästä susta."  Hän sanoo sen kuulosten hassulta söpöltä samaan aikaan.

" ai ootko ihan varma" virnuille hänen sylissään."

Näen Dracon hämmetyneen ilmeen hetken kunnes toinen tajuaa vitsin.

Hänkin alkaa nauramaan suutelee mua uudestaan .

Emme meinaa päästää irti toisistamme mutta ennenkö menemme jatkamaan juhlia lupaamme pitää mataalaa profiilia.

tulemme tanssimaan Ronin ja Hermionen luo .

Ron virnuillee mulle mutta en vastaa sen yhteenkää kysymykseen.

Mulla oli pitkästä aikaa hauskaa . Otamme  porukalla kuvaus pisteellä hassuja joulukuvia polaroid kameralla .

Ron kääskee minut ja Dracon kuvaan kahdestaan . Meillä on päässämme tonttu lakit ja Draco nostaa mut yllättäen syliinsä saaden mut punastumaan.

Ron ottaa kaksi kuvaa ja me laitamme ne hetkeksi tekeytymään.

Kun kuvat ovat valmiit Draco kuiskaa mulle " sä oot maailman söpöin."

Kikatan ja juoksemme takaisin tanssimaan.

Minulla oli olo kuin vasta rakastuneela teinillä.

Aamu alkaa sillä kun kuulen hirveä kolinan jostain.

Ficin nimi: Lokin kolme huonetta
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre; ABO, modern!AU
Paritus: viitteellinen Thor/Loki
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: 3 kertaa kun... VII, Otsikoinnin iloja II (intertekstuaalinen otsikko)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Loki katseli pikkuista asuntoa kiitollisuuden sekaisella hämmennyksellä. Oliko tämä todella heidän? Hänen vauvansa saisi syntyä omaan kotiin.

”Eihän tämä kummoinen ole…”, hänen takanaan seisova Thor aloitti.

”Voi, tämä on oikein hieno! Saanko tosiaan pitää huonekalutkin?”

Alkovissa oli sängynrunko ja täysin käyttökelpoinen patja, keittokomeron edessä oli pieni ruokapöytä tuoleineen.

”Saat. Tuttuni ei tarvitse niitä.”

Loki hymyili miehelle. ”Milloin takuuvuokra on maksettava?”

Thor näytti ensin hölmistyneeltä ja alkoi sitten pyöritellä päätään. ”Älä siitä huolehdi, se on jo hoidettu.”

Lokin sisällä sykähti. Tuo ihminen huolehti hänestä, vaikka tällä ei ollut siihen mitään velvoitetta ja hän vieläpä kantoi toisen miehen lasta. Hän halasi Thoria lämpimästi. ”En oikein osaa ilmaista kiitollisuuttani enkä varmaan voi koskaan korvata tätä sinulle…”

Thor kosketti hänen hiuksiaan. ”Kunhan sinulla ja pikkuisella on kaikki hyvin”, tämä sanoi hiljaa.

Lokin silmiin herahti kyyneleitä. ”Minä laitan tämän kauniiksi meitä varten. Tule pian taas käymään.”

Thor hyvästeli ja Loki istahti sängylle katselemaan uutta kotiaan.






Loki puuhaili ruokaa tason edessä. Hän tunsi pöydän ääressä istuvan Thorin katseen selässään ja se tuntui mukavalta. Vatsa alkoi olla jo hieman tiellä, oli ulotuttava asioihin eri kulmista, mutta se ei haitannut. Hänestä oli ihanaa, kun Thor oli tullut käymään. Loki oli tuntenut vauvan potkut ensi kertaa aamupäivällä ja halusi jakaa tiedon jonkun kanssa. Hän asetti pöydälle, jonka oli jo kattanut lautasilla ja laseilla, pienen iltapalalautasen. He söivät sopuisassa hiljaisuudessa. Silloin Loki tunsi uudelleen pienen pehmeän töytäisyn alavatsan tienoilla. Hän puhkesi hymyyn, nousi ylös ja astui Thorin viereen asettaen tämä kämmenen vatsalleen. Toisen silmät suurenivat, kun tämä alkoi tuntea potkut.

”Hän tassutteli jo aamulla”, Loki kertoi. ”Olin niin iloinen, kun soitit. Halusin jonkun jakamaan tämän kanssani.”

Thor näytti pöllämystyneeltä, mutta ilmeessä oli myös jotain hyvin hellää. ”Reipas pikkuinen”, tämä henkäisi tuskin kuuluvasti.

He olivat niin hetken aikaa, kunnes vauva väsyi kokeilemaan raajojensa rajoja ja Thor laski kätensä alas onnellisen oloisena.






Loki tiesi, että aika mennä klinikalle koittaisi minä päivänä hyvänsä. Thor oli taas hänen huoneistossaan ja siirteli kaakaokuppiaan kädestä toiseen. 

”Joko sinua jännittää?” tämä kysyi selvästi jotain keskustellakseen.

Loki naurahti. ”Ei oikeastaan. Luotan lääkäreihin ja hoitajiin, he ovat ammattilaisia ja osaavat kyllä hoitaa hommansa. Pääsen pian tapaamaan pikkuiseni.”

Thor nyökkäsi ja hörppäsi juomaansa.

Loki työnsä muutaman karanneen hiussuortuvan korvansa taakse. ”Tulisitko katsomaan meitä sairaalaan?” hän tiedusteli arasti. ”Minä… minä en oikein tunne täältä ketään vieläkään ja… ja tuntuisi niin oudolta, jos… jos kukaan ei tulisi…”

Vaikka Loki piti heitä ystävinä, hän koki hyvin intiimiksi kysyä asiaa. Ei hän odottanut Thorin roikkuvan koko ajan itsessään kiinni.

”Totta kai… mielelläni… tai siis tulen”, Thor vastasi niin innokkaasti, että sanat menivät sekaisin.

Loki uskalsi viimein istua tuoliin toista vastapäätä. Hän oli tietämättään jännittänyt tämän vastausta ilmeisen paljon. ”Sittenhän minulla ei ole mitään hätää”, hän totesi hiljaa ja tyytyväisenä.

Thor hymyili suloisesti kaakaoviiksien lomasta.

En ole itse taiteellinen, niin katsotaan mitä osaan kommentoida. Muotokuvissa tykkään niiden selkeistä viivoista ja ne on jotenkin rauhallisia katsoa. Mun suosikki on ehkä tuo oikeanpuoleinen, vaikka ihan vasemmanpuoleisessakin vaaleanpunainen tausta pistää hyvällä tavalla silmään.

Mymmeli oli enemmän mun alaa. Siitä pidin todella paljon. Se on ihanan mymmelimäinen, mutta siinä näkyy myös sun oma kädenjälki. Mun mielestä tulee valo hienosti esiin, kun Mymmeli on kirkkaampi ja metsä tuntuu synkemmältä. Katson ja kommentoin mielelläni, jos päätät laittaa tänne lisääkin sun töitä

Reki nukkui aina vain huonommin eikä hän voinut kovin hyvin. Hän oli päivisin väsynyt ja levoton eikä hän jaksanut keskittyä oikein mihinkään. Koulutehtävät olivat haastavia ja paikoillaan istuminen oli tuskallista. Hän tiesi, että hänen pitäisi käydä lääkärissä jotta hänelle voitaisi etsiä sopivampi lääkitys, sillä nykyinen ei auttanut tarpeeksi ja viime kuukausina adhd-oireet olivat vain pahentuneet. Häneltä jäivät toisinaan koulutehtävät tekemättä kokonaan ja skeittailukin junnasi paikallaan eikä hän oppinut mitään uutta. Hän oli aina vain turhautunut ja se pisti mielen matalaksi.
Kun hän oli skeittipuistossa kolhaissut polvensa, hän istui nurmikolle ja murjotti. Mistään ei tullut mitään. Läksyt eivät kiinnostaneet eikä hänestä koskaan tulisi mitään. Tuskin hän pääsisi lukion huonolla päästötodistuksella mihinkään. Hän oli toivoton tapaus.

”Reki?” Langa ihmetteli.
Reki ei sanonut mitään, tuijotti vain ilmeettömänä maahan. Langa ei kysellyt enempää, istui vain vierelle ja antoi Rekin olla. Reki kyllä puhuisi jos halusi. Rekin päässä humisi ja häntä väsytti. Kotona häntä odottivat tekemättömät tehtävät, mutta hänen pitäisi päästä nukkumaan. Hän nousi, otti reppunsa alkoi kävellä kotiinsa, sillä kipeä polvi ei kestänyt skeittaamista. Langa seurasi häntä alakuloisena.
”Minun täytyy päästä nukkumaan”, Reki sanoi.
”Nähdään huomenna”, Langa sanoi ja lähti kotiinsa. Reki oli ollut viime aikoina väsynyt, mutta nyt näytti siltä että hänen masennuksensa alkoi nostaa päätään. Iloinen Reki tartutti iloisuuttaan muihinkin, mutta alakuloinen Reki vetäytyi ja se sai Langankin olon kurjaksi. Ei hän osannut auttaa.

Reki yritti nukkua. Hänen aivonsa olivat totaalisen sumussa, mutta silti uni pysyi kaukana. Hänen päässään vilisi synkkiä ajatuksia eivätkä hänen jalkansa löytäneet sopivaa ja levollista asentoa. Niinpä hän selasi puhelimeltaan vielä uusia videoita, mutta skeittailuvideot saivat hänet vain tuntemaan itsensä huonommaksi kuin muut ja niinpä hän yritti keksiä muuta katsottavaa. Hän luki tyynynsä alla olevaa bl-mangasarjaa. Ei sarjassakaan aina kaikki mennyt hyvin, mutta päähenkilöt tukivat toisiaan ja he selvisivät lopulta aina kaikesta. Mangakin tuntui kurjalta ja tarina loppui aivan kesken. Rekillä oli vielä yksi keino, joka toisinaan auttoi häntä rentoutumaan ja toi hetkeksi hyvää oloa. Niinpä hän työnsi kätensä housuihinsa.


Reki tuijotti uusia lääkepakkauksia. Lääkäri oli määrännyt hänelle uusia lääkkeitä kokeiltavaksi ja annostuskin olisi aikaisempaa erilainen. Hän ottaisi aamuisin pitkävaikutteisen lääkkeen, mutta sen lisäksi hän ottaisi jatkossa illalla lyhytvaikutteisen lääkkeen vähän ennen nukkumaan menoa, jolloin hän toivon mukaan saisi myös paremmin nukahdettua. Lääkäri oli kieltänyt energiajuomat, joita Reki oli viime aikoina juonut pysyäkseen koulussa hereillä. Ne sotkivat lääkkeiden vaikutusta ja pahimmillaan vain lisäsivät levottomuutta. Lisäksi hänen pitäisi mennä joka ilta samaan aikaan nukkumaan. Reki tiesi että se oli täysin mahdotonta. Eihän hänellä olisi viikonloppuisin elämää laisinkaan!

Oli maanantai ja Reki oli saanut pitää muutaman sairauslomapäivän, jotta saisi nukkua ja levätä ja totutella uusiin lääkkeisiin. Hän ei ollut nähnyt Langaakaan kokonaiseen neljään päivään ja se oli pieni ikuisuus. Nyt hän odottikin että Langa tulisi ja he tekisivät yhdessä läksyjä ja katsoisivat sitten televisiota. Viimein ovikello soi.
”Minulla on varmaan kahden viikon edestä tehtäviä tekemättä”, Reki voihkaisi. Ja Langa toi uusia.
”Tehtävä kerrallaan. En minäkään muuhun pysty”, Langa sanoi.
Reki teki englannin kielen tehtäviä ja Langa modernin japanin tehtäviä, kuten he aina maanantaisin tekivät. Se oli yhtä tuskallista kuin aina ennenkin. Tehtävät eivät antaneet armoa.
”Tämä on ihan hirveää. En voi kuvitella itseäni lukion kolmannella”, Langa sanoi ja näyttikin surkealta.
”Kello on paljon. Mennään katsomaan uusi jakso”, Reki sanoi.
He menivät katsomaan uutta jaksoa sarjasta Japan Sinks. Sarja oli edennyt sen kahdeksanteen jaksoon. Reki oli yhtä jännittynyt, kuin aina sarjaa katsoessaan ja Langaa jopa vähän hymyilytti kuinka Reki eläytyi tapahtumiin joka solullaan.

Sen jälkeen he kipusivat portaat ylös Rekin huoneeseen ja päättivät jatkaa vielä koulutehtäviä.
”Sain uudet lääkkeet ja nyt pitää ottaa toinen lääke aina iltaisin tähän aikaan”, Reki kertoi ja otti lääkkeensä.
”Auttavatko ne?” Langa kysyi.
”Syön näitä nyt kuukauden ja sitten tapaan lääkärin vielä uudelleen. En tiedä vielä onko näistä parempi apu kuin edellisistä”, Reki huokaisi ja lysähti pieneksi epätoivoiseksi mytyksi lattialle.
Langa jatkoi vielä Rekin avustuksella japanin kielen läksyjä ja Reki aloitti urheasti paikkaamaan rästiin jääneitä tehtäviään.
”Voitko auttaa minua huomennakin? Tämä jäi vielä pahasti kesken”, Langa pyysi. ”Ja tietysti minä autan sinua, kuten aina.”
”Mieleni tekisi skeittipuistollekin”, Reki myönsi. ”Mutta jos sataa, niin kuin tänään niin tehdään sitten läksyjä.”

Sadetta riitti vielä seuraavillekin päiville. Joulukuun puolivälissä Okinawan yli pyyhkäisi raju taifuuni. Ja koska oli torstai, oppilaat saivat poikkeuksellisesti torstain ja perjantain vapaaksi koulusta. Reki ja Langa käyttivät päivät järkevästi, mutta äärimmäisen tylsästi koulutehtävien vääntämiseen.



Kun kelit paranivat, he palasivat skeittipuistolle. Viikonloppuna S:llä Adam ilmoitti että turnaus alkaisi uudenvuoden aattona. Turnauksessa kisattaisi myös temppuja. Reki ei ollut järin innostunut tästä uudesta turnauksesta, sillä hän ei ollut päässyt harjoittelemaan temppuja ja sen lisäksi hänestä tuntui että hänen vähätkin tempputaitonsa olivat ruostuneet parin viime kuukauden aikana. Hän oli parempi radalla, kuin puolipaipilla. Hän vilkaisi Langan suuntaan ja mietti kuumeisesti osaisiko hän olla rehellisesti ja vilpittömästi tukemassa Langaa, vaikka ei itse osallistuisikaan. Hän myönsi että se oli todella vaikeaa. Kateuden peikko istui hänen olallaan ja ilkkui. Mutta kateus ei johtunut Langan taidoista, vaan siitä että muut pääsisivät jakamaan jotain kivaa Langan kanssa.
”En ole varma osallistunko”, Langa sanoi yllättäen. Rekin silmät suurenivat ihmetyksestä, mutta hän ei sanonut mitään.

Langa näytti tavallista levottomammalta ja hän halusikin yllättäen aikaisemmin pois koko alueelta. Kun he olivat jättäneet S:n selkänsä taakse Rekin oli pakko kysyä mistä kenkä puristi.
”Oletko kunnossa?” Reki kysyi.
”En tiedä”, Langa vastasi. Oli hän fyysisesti kunnossa, mutta hänen henkinen puolensa ei ollut. Jokin vaivasi häntä tavallista enemmän ja se tunne vain vahvistui kun he olivat S:llä.
”Jos haluat osallistua turnaukseen, niin minä olen puolellasi. En halua olla esteenä tällä kertaa”, Reki sanoi.
”Ei ole kyse siitä”, Langa sanoi.
”En ymmärrä. Etkö halua tänään enää skeittailla vai mistä on kyse?” Reki uteli.
”Haluan kyllä skeittailla ja voimme mennä vielä skeittipuistolle, mutta jokin S:llä tuntuu väärältä tai erilaiselta kuin ennen”, Langa selitti.
He skeittasivat vielä puistolle ja harjoittelivat siellä temppuja. Kun Reki onnistui uudessa tempussaan monen yrittämisen jälkeen, hän hymyili leveästi.

Langa oli iloinen Rekin puolesta. Oli ollut hyvä päätös tulla kahdestaan skeittipuistolle suuren hälisevän ihmispaljouden keskeltä. Langalla oli ollut painostava tunne, että kaikki odottivat hänen osallistuvan turnaukseen. Mitä tapahtuisi, jos hän ei osallistuisi? Harmittaisiko häntä myöhemmin?
Yhtäkkiä Reki ei enää näyttänytkään iloiselta, vaan mietteliäältä. Mitä nyt oli tapahtunut?
”Reki?”
”Tämä on jo toinen viikonloppu, kun unohdin iltalääkkeeni”, Reki voihkaisi.
”Ei kai vielä ole myöhäistä?” Langa varmisti.
”Olisi ollut parempi ottaa se jo pari tuntia sitten. Mutta en haluaisi mennä kotiin”, hän sanoi.
”Minä tulen mukaan”, Langa sanoi heti. ”Tai siis... jos sinulle sopii.”
Rekin ilme kirkastui. He olivat viimeksi yöpyneet yhdessä heidän telttaretkellään.
”Tule!” Reki sanoi ja oli jo menossa.


Tuli joulu. Se ei näkynyt Rekin perheessä mitenkään erityisesti, mutta Rekin isä tuli useammaksi viikoksi kotiin työmatkoiltaan. Langa ja hänen äitinsä sen sijaan laittoivat kotia jouluiseksi ja Reki viihtyikin paljon Langan luona. Hän sai vatsansa täyteen perinteisiä kanadalaisia jouluruokia, mutta jälkiruoaksi oli tyypillinen japanilainen mansikkakakku ja muita herkkuja.

Sunnuntaiaamuna Rekin kännykkä piippasi: Tule joulukirkkoon. Siellä ei ole kivaa olla yksin.
Reki vastasi: Ok, tulen.
Lähtöön olisi yli tunti aikaa joten hän ehtisi syödä ja käydä suihkussa. Kyllä hän mielellään meni Langan seuraksi, mutta ne pari saarnaa, joita hän oli kuunnellut olivat olleet outoja. Rekille oli jäänyt mieleen synti ja synti ja taas kerran synti. Niin ja Jeesuksen kuolema. Ei hän ollut vielä oikein osannut laittaa palasia paikoilleen mistä siinä kaikessa oikein oli kyse. Hän oli miettinyt uskoa ja oli yrittänyt ymmärtää miksi Jeesuksen piti kuolla ja mitä se oikein tarkoitti että hän kuoli koko maailman syntien takia. Miksi jonkun piti kuolla sen takia? Eikö Jumala olisi voinut toimia toisella tavalla?

Reki ilahtui nähdessään kuinka kirkkosali oli koristeltu jouluiseksi. Salin etuosassa oli kaunis joulukuusi ja seinillä oli havukoristeita ja valosarjoja. Salin sivuosassa oli pieni jouluseimi, jota Reki jäi ihmettelemään. Joku oli rakentanut seimiasetelman ja etsinyt siihen sopivia nukkeja ja tehnyt niille puvut. Asetelmassa oli myös eläimiä. Reki mietti että olisi joskus kiva rakentaa jotain vastaavaa. Siinä saisi tehdä vähän puutöitä, etsiä luonnosta heinää, hiekkaa ja kiviä.
”Katso”, Reki sanoi osoittaen seimiasetelmaa Langalle. ”Haluaisin tehdä itsekin tuollaisen.”
”Sen haluaisin nähdä. Sinä osaat tehdä tuollaisia”, Langa sanoi.
He istuutuivat seimen lähelle istumaan. Tilaisuus alkoi muutamalla jouluisella laululla.

Joulun saarna kertoi Jeesuksen syntymästä ja elämästä ja siitä kuinka koko Jeesuksen elämä huipentui hänen varsinaiseen tehtäväänsä kuolla ihmiskunnan syntien tähden. Reki katseli seimiasetelmaa ja ymmärsi nyt mitä se kuvasi. Jeesus oli syntynyt tallissa ja nukkunut seimessä.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Jeesus sanoi ”Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.”(Joh. 6:39)

”Jeesus eli maan päällä synnittömän elämän ja oli sen tähden Jumalalle kelpaava. Sen tähden myös Jeesuksen kuolema pystyi sovittamaan meidän syntimme. Mutta Jeesus ei jäänyt hautaansa, vaan nousi kuolleista ja sen tähden Jeesus voi luvata omilleen että hän itse herättää heidät kuolleista, kuten hän itsekin nousi kuolleista. Sen tähden me iloitsemme”, pastori saarnasi.
Rekin mielessä syttyi oivallus. Jeesus ei vain kuollut, vaan nousi kuolleista? Siitäkö animeissa toistuvat inkarnaatiotarinat oli keksitty?
”... ja koska Hän elää, on hän voimallinen pelastamaan ja parantamaan vielä tänäänkin”, pastori puhui ja Reki mietti että eihän kukaan kuollut ja hautaansa jäänyt voinutkaan ketään parantaa. Vain elävä voisi parantaa. Vain elävä! Mitä tämä kaikki oikein tarkoitti? Rekillä olisi paljon pohdittavaa.

”Jeesus myös antoi lupauksen siitä, että eräänä päivänä hän saapuu maan päälle takaisin. Silloin hän ei tule tänne enää vauvana, eikä hän kuole ristillä, vaan hän saapuu voittajana ja kuninkaana. Se päivä tulee yhtäkkiä ja yllättäen, eikä se päivä ole enää kaukana. Me elämme tässä maailmassa niin pimeitä aikoja ja kaikki merkit näyttävät sitä, että Jeesukseen paluuseen on enää vain pieni hetki. Maailman keskiyöhön on enää minuutti aikaa, jos sitäkään. Me emme tiedä saapuuko Jeesus noutamaan omiaan keskiyöllä vai vasta sen jälkeen. Meidän tulee olla valmiita, kun hän saapuu”, pastori puhui. Eikä Reki ymmärtänyt enää mitään. Saarnan alku oli ollut selkeä ja Reki oli oivaltanut Jeesuksesta jotain uutta. Mutta mitä oli tämä puhe siitä, että Jeesus tulee pian maan päälle vielä uudelleen?

Tilaisuus päättyi jouluiseen kahvipöytään, jonne Reki ja Langa liittyivät vähän ujoina. Joku heitä vähän vanhempi nuori mies tuli heidän kanssaan juttelemaan. Toisessa pöydässä oli muutama heidän ikäisensä tyttö kikattamassa ja he vilkuilivat Rekin ja Langan pöytään. Reki ei ollut aivan varma, näyttikö muutama tytöistä tutulta. Olivatko he heidän koulusta lukion ykkösiä? Joku vaahtosammuttimen kokoisista kirkkovieraista osoitti Rekin punaisia hiuksia sormellaan, mutta Reki vain hymyili leveästi takaisin. Langa mietti kehtaisiko ottaa vielä neljännenkin joulupiparin. Kun hän oli varma, ettei kukaan huomannut, hän otti ja söi.

Joulun ja vuodenvaihteen ajan oli koulusta lomaa. Reki vietti muutaman yön Langan luona koska siellä oli jouluinen tunnelma ja oli kiva vaihteeksi olla Langan kotona. Päivisin he skeittailivat ja olivat ulkona ja iltaisin he katselivat olohuoneessa televisiota tai makoilivat Langan huoneessa patjalla katselemassa You tube-videoita. Langan luona oli rauhallisempaa. He olivat kuunnelleet muutaman saarnankin Rekiä mietityttävistä aiheista, kuten Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja nyt viimeisimpänä Jeesuksen takaisin tuloon liittyvän puheen. Se sai heidät molemmat miettimään asioita.
”Jos Jeesus tulee tänään tai huomenna takaisin, en taida olla valmis”, Reki sanoi vaikeana.
”Sinä menetät vain syntisi, jos seuraat Jeesusta”, Langa sanoi.
”Sinä tiedät ettei se ole Japanissa ihan niin yksinkertaista”, Reki sanoi. ”Monet menettävät perheensä ja sukunsakin.”
”Mitä luulet että sinun vanhempasi tekisivät? Heittäisivätkö he sinut pihalle?” Langa kysyi.

Reki oli pitkään ihan hiljaa ja mietti.
”En tiedä”, hän sanoi viimein.
Langa vakavoitui vähän ja katsoi Rekiä. Hän ei ollut oikeastaan ajatellut, kuinka erilaista olisi olla Jeesuksen seuraaja Japanissa kuin Kanadassa. Mutta heidän kuulemansa puheen mukaan se ei tulisi missään päin maailmaa yhtään helpommaksi vaan päin vastoin. Kristittyjä vainottaisi aina vain enemmän.
”Jos sinun perheesi ei jostain syystä hyväksyisi sinua kristittynä, voit aina muuttaa tänne meille”, Langa lupasi. Se oli vähintä mitä hän saattoi Rekille sanoa.
”Kiitos Langa.”

”Katsoin yhtenä päivänä erään rohkaisevan puheen”, Langa sanoi ja laittoi videon pyörimään. Nauhalla puhui japanilainen nuori mies joka oli asunut myös Kanadassa ja joka oli tullut uskoon. Hän kävi nyt Raamattukoulua Japanissa. Reki kuunteli ja Langalle tuli asiaa keittiöön ja vessaan. Sillä aikaa kun Langa oli pois, video päättyi. Ja silloin näyttöruudulle paljastui sivuvalikko Langan seuraamista You tube – kanavista ja lista muista  katsottavista videoista. Osa otsikoista oli japanin kielisiä ja osa englannin kielisiä, mutta Reki kyllä ymmärsi mitä niissä luki. Hän tuijotti ruutua ensin suu auki. Sitten hänen sydämensä alkoi hakata kovemmin. Oliko Langa katsellut ja kuunnellut tällaisia aiheita? Videoitten otsikot saivat Rekin korvat kuumottamaan ja hänelle tuli tunne että tämä ei ollut tarkoitettu hänen silmilleen. Aiheet olivat hyvin henkilökohtaisia, eikä hän ollut puhunut sellaisista Langan kanssa. Hän päätti että oli parempi painaa tietokoneen kansi alas, mutta silloin Langa tuli takaisin ja tuijotti tietokoneensa ruutua kasvot kalpeina. Reki katsoi silmät suurina Langaa.
”Anteeksi Langa”, Reki mumisi ja katsoi sitten hämillään kohti lattiaa.