Jee, ihanaa että nää tyypit saa ihmiset heräämään horroksesta!! Tervetuloa sekaan Vuorna, ihan mahtavaa löytää uusia (tai siis vanhoja, sähän oot kahden vuoden fanituskokemuksella ihan konkari!) kanssafaneja! Mä muistan kun tumblrissa alkoi näkyä gifejä kakkoskaudesta, ja niitä vähän katkerana katselin ja mietin, miten hitsissä voi olla ettei sarjaa näe Suomessa vieläkään ilman piraattivesillä seilaamista. Sitten sain itseni jo hienosti vakuutettua että noooo, kyseessähän on kauhusarja, varmaan olisi joka tapauksessa mulle liian pelottava. Oli HIUKAN happamia meikäketun pihlajanmarjat. :’D

Ja ooh, oot lukenut kaikki suomennetut kirjat siis! Mä oon lukenut Veren vangit ja Vampyyri Lestatin (tosin Lestatista hyppäsin noin sata sivua yli kun en todellakaan jaksanut kiinnostua Mariuksen menneisyysmuisteloista) ja Kadotettujen kuningatarta oon koettanut lukea alusta asti ehkä noin kolmesti tai neljästi mutta hyydyn joka kerta, niin oon vaan hypellyt ja pysähtynyt lukemaan kohdat, joissa mainitaan joko Armand tai Daniel. Oon suosikkini valinnut eikä muiden meiningit kiinnostele tarpeeksi, jotta rämpisin Anne Ricen purppuraisen proosan läpi kovin tunnollisesti. Oon myös ajatellut, että pärjään pitkälle sillä tiedolla, mitä TV-sarja päättää tarjoilla, koska nehän ovat muuttaneet tarinaa jo valmiiksi aika paljon. Ja SILTI luen just nyt, tai siis kovasti yritän lukea, Armandin menneisyyden kauhuista kirjasarjan kuudennesta osasta The Vampire Armand, mutta hidasta on, hidasta on. Nää kirjat eivät ole ihan mulle, mutta kun pikku nippelitiedot kiinnostaisi kirjacanonissa kuitenkin, niin en osaa lopettaakaan tätä kirjojen kahlaamista. Oon siis hölmö masokisti. :’D

Kun pääsin kirjojen ruotimisen makuun, niin täytyy myöntää sekin, että mua järkytti valtava tyylimuutos ekan ja tokan kirjan välillä, eli siis kuinka erilaisia kertojia Louis ja Lestat on. Kirja!Lestat ärsytti mua aivan mahdottomasti ja olisin varmaan lopettanut Vampyyri Lestatin kesken, ellei siellä olisi ollut herkullisia Armand-osioita, jotka pitivät mielenkiintoni sopivasti yllä. Tiedostan että on vähän hassua ärsyyntyä Lestatista joka nyt kuitenkin on kirjasarjan keskeisin hahmo, ja olihan se kirja!Louis myös tosi masentavan alakuloinen kaveri, mutta olin silti häkeltynyt, miten kirjailija voi muuttaa tunnelmaa kirjasarjassa niin ISOSTI.

Niin tältä pohjalta täytyy kyllä loputtomasti ihastella ja kiitellä, miten monipuolisia ja kaikessa karmeudessaankin ennen kaikkea sympatiaa herättäviä hahmoja näistä on tehty tuohon TV-sarjaan! Ne on ihan eri tyyppejä, vaikka samalla eivät olekaan.

Ja kolmoskausitärinää:

Palatakseni takaisin jauhamaan suosikkijaksostani sekä hehkuttamaan tän sarjan roolitustyön upeutta, mä en edelleenkään tajua, miten Luke Brandon Field VOI olla niin saman näköinen kuin Eric Bogosian, se on taikuutta tai jotain. Ja myös nuoren ja vanhan Danielin olemus, eleet ja puhetyyli ovat ihastuttavan samanlaiset! Oon nyt täristen seurannut sarjan tekijöiden ei niin hienovaraista vihjailua siitä, kuinka Night Island -spinnarisarja saattaisi sittenkin olla vielä mahdollinen, ja sitten olenkin varomattomasti jo pitkälle pitkälle haaveillut, josko siinä voisi sitten olla kaikenlaista Armandaniel-matskua sekä nuorella että vanhalla Danielilla ja sitten mun aivot sanovatkin jo kovaäänisesti PIIP. :’D <3

// Kävin lisäämässä Night Islandiin liittyen linkin Nerdistin Rotem Rusakin artikkeliin. Piti myös hehkuttaa vielä Ericin ja Assadin ihanuutta, palaan siispä tänne höpöttelemään lisää heti kun ehdin!

///

Ylivoimaisesti paras osuus tätä sarjaa mulle on ihan uskomattoman lahjakas cast, en koskaan lakkaa ihailemasta erityisesti Sam Reidin ja Jacob Andersonin huikeita suorituksia. Nyt kolmoskautta promotessa on ollut ihana saada pitkästä aikaa taas kunnon kontenttia kaikista, mua aina huvittaa erityisesti aina nähdä se, mitä Assad ja Eric intoutuu tekemään/sanomaan/ihan mitä vaan kun ovat samassa tilassa (Sisiljan tänhetkinen ava on UPEE esimerkki).

Ensinnäkin kiitos kiitos avani keräämistä kehuista, flaw teki valtavasti valtavan upeita Veren vangit -avoja (käy säkin Vuorna nappaamassa niitä itsellesi! ), ja sitten mä kyltymätön kehtasin haaveilla ääneen, että voi kun saisi vielä liikkuvan avan tästä Eric puree Assadin kaulaa -hetkestä (vinkeää kun esim. tumblrissa joka toisella Armandaniel-/Zamasian-fanilla on tällä hetkellä miltei täysin sama ava :'D) - ja ihanainen flaw meni tekemään mulle vielä tällaisen!! Että kyllä kannattaa into piukeena ja miltei puoliväkisin käännyttää ihmisiä katsomaan Veren vankeja, saa paitsi fanitusseuraa myös upeeta profiilitaidetta kaupan päälle! <3

Ja sit mun piti kyllä kans huutaa tätä näyttelijäkaartin yleistä mahtavuutta. Ne on paitsi mahdottoman taitavia näyttelijöitä myös ihastuttavan lämpimissä väleissä keskenään. Katsoin taas tässä aamulla tän tuoreen, ilmeisesti Lestatin livekeikan jälkeisenä päivänä (päätellen siitä, että TV-sarjan luojan Rolin Jonesin ääni on totaalisesti mennyt, ai kauhia, ja haastattelija kommentoi sitä huvittuneen kannustavaan sävyyn) kuvatun Rotten Tomatoesin haastattelun (ei spoilaa kolmoskautta, ainakaan isosti, kaikki on nätisti, jopa Eric ja Jennifer), jossa on KERRANKIN mukana kaikki olennaiset tyypit, nää ryhmähaastattelut on aivan ihania, ja tästä(kin) mun mielestä välittyy kauhean hyvin, kuinka kivaa näillä on keskenään. <3 Tässä myös Sam kommentoi tosi hyvin sitä kuinka rohkeasti Rolin on muuttanut sarjan suuntaa, ja ehkä munkin täytyy tosiaan vaan ruveta juomaan kunnolla kahvia kolmoskauden jaksojen alle että oon sopivassa tärinätilassa vastaanottamaan kaiken sen vauhdin. Eihän nyt vauhdista puhuminen ole mikään spoileri? Sovitaan ettei oo!

Mun suosikkini sekä hahmoissa että näyttelijöissä menee ihan yksiin, eli mun suosikkihahmoni on Armand ja suosikkinäyttelijäni on Assad ja hyvinä kakkosina tulevat Daniel ja Eric. Niin mä oon aina ihan sydänsilmäisenä, kun Assad ja Eric esiintyvät yhdessä, mitä ei sarjaa promotessa ole tapahtunut yhtään liikaa. Foliohattupää minussa aattelee, ettei niitä päästetä turhan usein samaan tilaan yhtä aikaa siksi kun ne on niin.... villejä, heti kun saavat vähänkään siimaa. MIKÄ ON IHANAA!! Niiden pitäisi olla yhdessä KAIKEN AIKAA!!! <3<3

Just tänään tuli pohdiskeltua ääneen (kun näin lurikkoa ja Ricolettea, hei kaverit jos satutte näkemään tämän viestin niin kiitos vielä erinomaisesta sekoilunsietokyvystänne, pus!), että tumblrista saa nykypäivänä parhaat sarjasuositukset, ja niin kävi aikoinaan tämänkin sarjan kanssa. Rupesin näkemään vuonna 2022 tumblrvirrassani toistuvasti gifejä komeasta ja usein vaatteettomasta mieskaksikosta, joka paljastui hetken seuraamisen jälkeen vampyyripariskunnaksi, ja jo silloin ajattelin, että vaikuttaa aivan täydellisesti mun sarjaltani, täytyypä jäädä odottamaan, milloin se tulisi katsottavaksi Suomessakin. EIKÄ SE IKINÄ TULLUT. Paitsi sitten lopulta kolmen vuoden päästä, jolloin olinkin tikkana paikalla aivan välittömästi, kun jaksot suvaitsivat putkahtaa Netflixiin. En jotenkaan niistä erinomaisista gifeistä huolimatta vielä tajunnut kuinka täydellisesti tää on mun sarjani, sillä jos olisin, olisin tehnyt kaikkeni, että olisin saanut sarjan katsottavakseni aiemmin.

Mä oon nyt katsonut sarjan miltei neljästi, pari jaksoa jäi vajaaksi uusimmalla kierroksella, kun kolmoskausi kiilasi väliin ja sai pasmani siinä määrin sekaisin, etten ole saanut itseäni palaamaan sinne kakkoskauden loppupuolelle. Vaikka ne kakkoskauden vikat jaksot ovat AIVAN PARHAAT. Mut mun suurin suosikkini on ehdottomasti kakkoskauden vitosjakso, "Don't Be Afraid, Just Start the Tape", jossa ollaan suurimmaksi osaksi 1970-luvun San Franciscossa (aivan timanttisten 2020-luvun Dubai-kohtausten ohella). Olinkin itse asiassa tosi yllättynyt, kun flaw ohimennen mainitsit, että pidit nuorta Danielia ärsyttävänä! Mun mielestä hän on ihana! Ei tietenkään mitenkään yhtä ihana kuin useita vuosikymmeniä vanhempi ja elämän ja kaiken muunkin kuluttama Daniel, mut kuitenkin.

Ja hahaa, "Rashid", hän vasta ihana onkin! Melkein yhtä ihana kuin Armand, mut vain melkein.

Linne: Sieg on joutunut isänsä takia olemaan erossa muista. Isä karkotti Anya ja Davinin kauas pois siirtokuntiin, kun sai selville, että poika vehtaili heidän kanssaan. Kiva, kun kommentoit!

Minä voisin ottaa jalkapallon, mutta kun en löydä koko topaa mistään vaikka laitan hakuun! Meldiksen linkkikin johtaa mystisesti vain etusivulle  Minne ihmeeseen se on karannut?

Hups, pahoitteluni, tainnut mennä linkit sekaisin, hyvä että löytyi silti! ^^

Piirrustusketju tarra voi olla kumpi noista kahdesta vihjeestä vain. Näpäyksen ketju, jossa tulee olla kynä kädessä tai humoristinen ketju, johon kaivataan kuvaa. Ajattelin, että kynä kädessä voisi viitata johonkin jatkotarina tyyppiseen, mitä Näpäyksessä on, tai ropeen, mutta yritin käydä kaikki niistä läpi, enkä löytänyt tarraa.

//Lunasin pesäpallo topsan tarran.

//Tulipa mieleen olisiko humoristinen kuva ketju meemi tai gif ketju, mutta kummassakaan ei ollut tarraa. Onkohan tuon tyylisiä muualla, en ainakaan itse keksinyt muita. KÄÄÄK anteeksi, se oli kuin olikin Meemiketjussa! En tsekannut sitä kunnolla kun alkuun näitä kalastelin, koska en jaksanut odottaa sivujen lataamisia kun oli paljon kuvia ja nyt yritin katsoa paremmin, mutta se hukkui tuonne kuvien sekaan. Pahoittelut, että johdin harhaan! -.-' //Lunastus!

Minulle tuli mieleen, että voisin ehtiä huomenna piirrellä veljenpojan kanssa, kun tulevat käymään, mutta en lupaa mitään ja jos joku muu ehtii ensin, saapi piirrellä. Ja meemiin kuka vaan ehtii ensin, en itse tänään enää saa ongittua mitään nopsaan. Mutta hei kaksi tarraa enää! Yksi tarra enää!! o_O

En sanoisi, että oma elämäni muistuttaisi mitään tiettyä leffaa, sarjaa tai kirjaa, mutta toisinaan tulee sellaisia hetkiä, joissa tuntee ikään kuin elävänsä jonkinlaista elokuvaa tai tarinaa Elämässä kun tapahtuu sellaisia hassuja juttuja - esimerkiksi saattaa erikoisten käänteiden kautta päätyä jonnekin yllättävään paikkaan, tai yhtäkkiä löytää itsensä samoista piireistä vaikkapa julkisuuden henkilöiden kanssa. Sellaista, mitä ei olisi ikinä osannut kuvitellakaan, ja joka on aiemmin tuntunut varsin etäiseltä. Sellaisesta syntyy aika surrealistisiakin fiiliksiä. Välillä sitten on kauniita ohikiitäviä ja silmiä avaavia hetkiä, jotka voisivat olla vaikkapa jostain kirjasta. Ei se elämä onneksi aina ole vain kurjaa, harmaata puurtamista. Maagisiakin hetkiä löytyy, vai mitä? Kirjoitamme kaikki täällä maan päällä omaa tarinaamme...