Armandilla on myös sen verran vihaajia että älä vaan nyt ala kelkkaa vielä kääntämään vain ollaksesi erilainen. Mikä syy se edes on hylätä kaikkein paras hahmo, voi hyvänen aika!

Ei niin mikään! Siksi mua onkin tänään naurattanut ihan liikaa tämä havainto, että eihän tämä voi olla tosikaan! Mä ymmärsin mun aiemmat suosittujen paritusten vastustukset, kun en milloinkaan ollut edes tykännyt niistä parituksista enkä tajunnut, miksi ne veti puoleensa, kun niissä ei ollut edes kemiaa tai jotain muuta, mutta tämä vie pohjat, että aijaa mua ärsyttää, että muut tykkää siitä mistä minäkin. 

Haha, mulla ei ollut mitään tietoa siitä, että Eric on kirjoittanut monologeja, mutta tuohan nyt sitten kertoo, että se on tosielämän Marius monologeineen ja varmasti sillä on myös ollut kuulemassa niitä nuoria miehiä, en epäile sitä yhtään.  Asioita, joita halusin ajatella.

Mä huomasin myös tänään, että kun kaikki tuntuu fanittavan Armandia niin mulle alkoi nousta väkisinkin luonteesta johtuvia tunteita siitä, että mä en enää tykkää yhtään Armandista (ainoastaan sen hullun tiedemiehen ominaisuuksista lol) vaan siirryn fanittamaan jotakuta,jota kaikki muut inhoaa - kuten vaikkapa sitä Mariusta. Hitto, nyt mulle nousee entistä pahemmin pakkomielle parittaa Marius ja Daniel ja se mulla oli jo aiemmin eikä se liittynyt siihen, että kun kaikki fanittaa Armandia, mä haluan olla erilainen nuori (vanha), vaan siihen, että ne on fandomissa vähän vanhemmat ja voisi toimia parituksena. Niissä oli jo alunperin paljon samaa ja nyt vielä enemmän  

Anteeksi että otan aiheen liian kevyesti mutta tuosta Marius-pätkästä tuli vaan yhtäkkiä mieleen se kun Eric haluaisi olla omassa elämässään Marius. Muut sille nauroi ja kehotti lukemaan lisää mut mä en ole yhtään varma ettei se jo tiennyt kaikkea ja silti sanonut niin. 

Erichän on kunnostautunut varsinkin vähän nuorempana rajoja rikkovien monologinäytelmien kirjoittajana/esittäjänä ja myös ihan irl jutunkertojana, niin varmasti Marius-fantasiaa on kerrakseen jo ihan siinä että kirjoissa Marius saa paasata keskeyttämättä montakymmentä sivua omaa historiaansa ja yleisö - joku nuori ja komea vampyyri, ja samalla kirjan lukijakunta - on vaan siinä äärellä silleen vau, onpa mielenkiintoista, kerro lisää! Eikä kukaan ole pistämässä vaaria nukkumaan Nuoret rakastajat ja erinäiset bakkanaalit on vaan bonusta.

Mahtavaa että tulit välihuutelemaan, wishbone, kun keskustelu on ollut täällä jo hetken tällainen kahden hengen kirjaterapiapiiri. Ja aivan ihana väliaikaiskuvaidea, vaan millä ilveellä sen Amadeon raaskii muka korvata? <3 Ja miten et ole katsonut sarjaa yhdessä kumppanisi kanssa, sehän on parasta yhdessä tekemistä. :’D Miten muuten sun fiilikset kolmoskaudesta jaksaa? Entä fikkailu? Vähän näin jo tumblrista viitteitä että olisit luisunut takaisin muihin fandomeihin, ja tämä harmitti mua kovasti!

Armandin kuva on kyllä ehdottomasti tullut jäädäkseen, en ole sitä minnekään vaihtamassa. Ja mitä tulee yhteiskatseluihin, niin meiken preferenssit ovat kyllä sellaiset että sitten kun olen oikeasti jonkun asian fani ihan sillä tavalla että pyörin fandomissä ja muutenkin obsessoin, en oikeastaan edes halua olla sen alkuperäismatskun äärellä kenenkään sellaisen kanssa joka ei ole parhaillaan samassa sekoamisen tilassa. Säästetään kaikkien hermoja ja samalla on siistiä että on myös ihan vaan omiakin juttuja Tällä kertaa tuli jopa vähän poikkeuksia tähän sääntöön kun pari irl kaveria alkoi sinnikkäästi kaikki kolme kautta katsottuaan kysellä ficcisuosituksia ja kirjemaailman lorea yms., ja liukui sitä kautta toviksi vähintään faniroskiksen reunalle.

Mielestäni olin kuitenkin aika chillisti Armand-fanitukseni kanssa, mutta sen verran deep cut tää kumppanin taulukuvan valinta oli, että en näemmä sitten kuitenkaan. Tarkemmin ajatellen taisi sinne joku monologi hahmosta mahtua, tai ehkä muutama... Ja onhan mulla edelleen kännykässä taustakuva aiheeseen liittyen... Ehkä nimenomaan tästä kakkoskauden yöllisestä taidemuseokohtauksesta taisin joskus vaahdota ja miten se sisältää noin 80% Armandin taustalorea, mutta kestää tyyliin puoli minuuttia, joten jos ei ole mielettömässä hyperfokuksessa juuri sillä hetkellä niin helposti menee varsinkin kasuaalikatsojalta kaikki Amadeo-pohjustus ohi ja voi olla silleen että siis Marius kuka? Toivoisin että sarjassa olisi aiheesta enemmän, ficcien massalukeminen on huijanut mut siihen käsitykseen että Amadeo-era on sarjassakin jo puitu ja aina kun palaan sarjan äärelle niin hämmennyn siitä miten vähän sitä on edes hahmojen välisissä keskusteluissa käsitelty. Kauhulla odotan ja tietysti toivon että nää haavat revitään kunnolla auki jahka Marius palaa nykyhetkessä näyttämölle.

Miten muuten sun fiilikset kolmoskaudesta jaksaa? Entä fikkailu? Vähän näin jo tumblrista viitteitä että olisit luisunut takaisin muihin fandomeihin, ja tämä harmitti mua kovasti!

Mun fiilikset kolmoskaudesta ei ole oikein parantuneet. Pitänee vaan hyväksyä että siellä oli kivoja yksittäisiä juttuja, mutta kokonaisuutena jätti mut hyvin kylmäksi varsinkin mitä tulee uudelleenkatselu- ja ficcauspotentiaaliin. Tein kyllä kauden aikana paljon muistiinpanoja ja koneelta löytyy varmaan kolme aloitettua ficintynkää jotka ovat lähinnä keskusteluja, mutta en tiedä tuleeko niistä ikinä mitään sen enempää sittenkään kun työkiireet helpottaisivat. Olen paikantanut nihkeitä ficcausintoja erityisen siihen, että (spoilereita kolmoskaudesta:)



Rakasta näyttelijäkaartia sen sijaan voisin mielläni katsella tässä kausien väliajalla lukemassa vaikka puhelinluetteloa. Huomaan ikävöiväni nimenomaan sitä haastatteluiden ja somepostausten (ja anteeksipyytelemättömän rpf:n) jokapäiväistä tulvaa. Nyt kun en enää saakaan jokapäiväistä annostani Ericistä tykkäämässä instagramin törkeimpiä devil's minion-artteja läpi ja postaamassa kiharakuvia Assadin kanssa, tai Jacobin ja Samin kuvankauniita yhteismuotikuvauksia, olen joutunut laittamaan omankin fanituksen säännöstelylle + keskittymään muuhun että kestää mielenterveys näiden näivetyskuukausien yli, kunnes joskus taas alkavat filmata ja sitten voi jälleen sekoilla. Nyt sekoilen vain sillä tavalla pienellä liekillä että luen ficcejä ja pidän fandomia vähän silmällä.

Viimeiseksi haluan vielä vähän dissata Mariusta, kun täällä on ollut niin hyvät suolanheitot siihen suuntaan. En siis ole lukenut kirjoja, mutta fandomosmoosin ja ficcien kautta, sekä Rice-universumin hahmowikeihin tutustumalla koen saaneeni aika hyvän kuvan juonista ja hahmoista. Mutta hitto kun ficeissä edelleen tulee usein vastaan Mariukseen liittyviä tilanteita, joista olen silleen että okei huh onpa kirjoittaja saanut keksittyä tähän jo valmiiksi ällön kaanonin päälle vielä oikein inhan oman lisän. Ja sitten selviää ettei se ollutkaan mikään lisäys vaan ihan original Marius flavor! Yritän olla spoilaamatta nyt ihan liikaa, mutta tähän oivallusten joukkoon mahtuvat mm. se spesifi tapa ja melko lungi tahti jolla Marius kauneusguruilee Amadeon haluamalleen mallille ennen tämän muuttamista tilanteessa jossa kiireen olisi kuulunut ajaa kaiken muun yli, sekä se yksi tavernakohtaus jossa Marius haluaa opettaa Armandille pienen oppitunnin ja johon liittyy lopulta lahjoitettu sormus, koska ymmärtääkseni sekin on kaanonia. Voi kiesus. Mietin täällä aiemmin puitua juonenkäännettä, jossa kirja-Armand on Mariukselle silleen että pidä silmällä ja suojele näitä kahta hahmoa, ja sitten skädäm Marius tekeekin mariukset - niin sehän on vain pohjimmiltaan jälleen uusi tapa jolla Marius kontrolloi Armandia. Että Armandin elämässä ei voi olla mitään, mitä Marius ei jollakin tavalla olisi omistanut tai jättänyt siihen jälkeään. Mukaan lukien eräs toinenkin Armandille olennainen läheinen, jonka Marius laupiaasti ottaa luokseen hermolomalle rakentelemaan pienoisrautateitä tai muuta yhtä kreisiä, aina siihen asti kunnes Rice itsekin tajusi miten paska idea se oli ja korjasi kuvion sivulauseessa.

Sinällään siis äärettömän mielenkiintoinen hahmo kaikessa hirveydessään, jossa olisi tosi paljon potentiaalia mikäli sarja ottaa tulkintaansa nyanssisemman otteen kuin Rice itse, ja mikäli kaikki Armand-Marius -draama saadaan jotenkin fiksusti sullottua Akashan mayhemin väliin. Christopher Heyerdahl on ihan huikea näyttelijä, mutta sarja-Gabriellan jälkeen en oikein tiedä mitä odottaa, jää nähtäväksi. 

Kosmik, minustakin tuntuu, että joku hieno kasvutarina voisi tästä kehkeytyä, mutta en varmaankaan itse jaksa sitä kirjoittaa. Jotain ajatuksia minulle syntyi Yöstä ja miksi se Taukon valitsi, ehkä liittyen jotenkin siihen, miksi Yö on vaarallista ainetta ja miksi Taukolle ei ole ilmaantunut vieläkään taikavoimia, mutta ei mitään kovin selvää kuvaa. Joten ihan hyvin arvailtu, että Taukon luonne mahdollisesti paljastuu tarinan edetessä! Kiitos tosi paljon kommentistasi. ^^