En ole itse taiteellinen, niin katsotaan mitä osaan kommentoida. Muotokuvissa tykkään niiden selkeistä viivoista ja ne on jotenkin rauhallisia katsoa. Mun suosikki on ehkä tuo oikeanpuoleinen, vaikka ihan vasemmanpuoleisessakin vaaleanpunainen tausta pistää hyvällä tavalla silmään.

Mymmeli oli enemmän mun alaa. Siitä pidin todella paljon. Se on ihanan mymmelimäinen, mutta siinä näkyy myös sun oma kädenjälki. Mun mielestä tulee valo hienosti esiin, kun Mymmeli on kirkkaampi ja metsä tuntuu synkemmältä. Katson ja kommentoin mielelläni, jos päätät laittaa tänne lisääkin sun töitä

Reki nukkui aina vain huonommin eikä hän voinut kovin hyvin. Hän oli päivisin väsynyt ja levoton eikä hän jaksanut keskittyä oikein mihinkään. Koulutehtävät olivat haastavia ja paikoillaan istuminen oli tuskallista. Hän tiesi, että hänen pitäisi käydä lääkärissä jotta hänelle voitaisi etsiä sopivampi lääkitys, sillä nykyinen ei auttanut tarpeeksi ja viime kuukausina adhd-oireet olivat vain pahentuneet. Häneltä jäivät toisinaan koulutehtävät tekemättä kokonaan ja skeittailukin junnasi paikallaan eikä hän oppinut mitään uutta. Hän oli aina vain turhautunut ja se pisti mielen matalaksi.
Kun hän oli skeittipuistossa kolhaissut polvensa, hän istui nurmikolle ja murjotti. Mistään ei tullut mitään. Läksyt eivät kiinnostaneet eikä hänestä koskaan tulisi mitään. Tuskin hän pääsisi lukion huonolla päästötodistuksella mihinkään. Hän oli toivoton tapaus.

”Reki?” Langa ihmetteli.
Reki ei sanonut mitään, tuijotti vain ilmeettömänä maahan. Langa ei kysellyt enempää, istui vain vierelle ja antoi Rekin olla. Reki kyllä puhuisi jos halusi. Rekin päässä humisi ja häntä väsytti. Kotona häntä odottivat tekemättömät tehtävät, mutta hänen pitäisi päästä nukkumaan. Hän nousi, otti reppunsa alkoi kävellä kotiinsa, sillä kipeä polvi ei kestänyt skeittaamista. Langa seurasi häntä alakuloisena.
”Minun täytyy päästä nukkumaan”, Reki sanoi.
”Nähdään huomenna”, Langa sanoi ja lähti kotiinsa. Reki oli ollut viime aikoina väsynyt, mutta nyt näytti siltä että hänen masennuksensa alkoi nostaa päätään. Iloinen Reki tartutti iloisuuttaan muihinkin, mutta alakuloinen Reki vetäytyi ja se sai Langankin olon kurjaksi. Ei hän osannut auttaa.

Reki yritti nukkua. Hänen aivonsa olivat totaalisen sumussa, mutta silti uni pysyi kaukana. Hänen päässään vilisi synkkiä ajatuksia eivätkä hänen jalkansa löytäneet sopivaa ja levollista asentoa. Niinpä hän selasi puhelimeltaan vielä uusia videoita, mutta skeittailuvideot saivat hänet vain tuntemaan itsensä huonommaksi kuin muut ja niinpä hän yritti keksiä muuta katsottavaa. Hän luki tyynynsä alla olevaa bl-mangasarjaa. Ei sarjassakaan aina kaikki mennyt hyvin, mutta päähenkilöt tukivat toisiaan ja he selvisivät lopulta aina kaikesta. Mangakin tuntui kurjalta ja tarina loppui aivan kesken. Rekillä oli vielä yksi keino, joka toisinaan auttoi häntä rentoutumaan ja toi hetkeksi hyvää oloa. Niinpä hän työnsi kätensä housuihinsa.


Reki tuijotti uusia lääkepakkauksia. Lääkäri oli määrännyt hänelle uusia lääkkeitä kokeiltavaksi ja annostuskin olisi aikaisempaa erilainen. Hän ottaisi aamuisin pitkävaikutteisen lääkkeen, mutta sen lisäksi hän ottaisi jatkossa illalla lyhytvaikutteisen lääkkeen vähän ennen nukkumaan menoa, jolloin hän toivon mukaan saisi myös paremmin nukahdettua. Lääkäri oli kieltänyt energiajuomat, joita Reki oli viime aikoina juonut pysyäkseen koulussa hereillä. Ne sotkivat lääkkeiden vaikutusta ja pahimmillaan vain lisäsivät levottomuutta. Lisäksi hänen pitäisi mennä joka ilta samaan aikaan nukkumaan. Reki tiesi että se oli täysin mahdotonta. Eihän hänellä olisi viikonloppuisin elämää laisinkaan!

Oli maanantai ja Reki oli saanut pitää muutaman sairauslomapäivän, jotta saisi nukkua ja levätä ja totutella uusiin lääkkeisiin. Hän ei ollut nähnyt Langaakaan kokonaiseen neljään päivään ja se oli pieni ikuisuus. Nyt hän odottikin että Langa tulisi ja he tekisivät yhdessä läksyjä ja katsoisivat sitten televisiota. Viimein ovikello soi.
”Minulla on varmaan kahden viikon edestä tehtäviä tekemättä”, Reki voihkaisi. Ja Langa toi uusia.
”Tehtävä kerrallaan. En minäkään muuhun pysty”, Langa sanoi.
Reki teki englannin kielen tehtäviä ja Langa modernin japanin tehtäviä, kuten he aina maanantaisin tekivät. Se oli yhtä tuskallista kuin aina ennenkin. Tehtävät eivät antaneet armoa.
”Tämä on ihan hirveää. En voi kuvitella itseäni lukion kolmannella”, Langa sanoi ja näyttikin surkealta.
”Kello on paljon. Mennään katsomaan uusi jakso”, Reki sanoi.
He menivät katsomaan uutta jaksoa sarjasta Japan Sinks. Sarja oli edennyt sen kahdeksanteen jaksoon. Reki oli yhtä jännittynyt, kuin aina sarjaa katsoessaan ja Langaa jopa vähän hymyilytti kuinka Reki eläytyi tapahtumiin joka solullaan.

Sen jälkeen he kipusivat portaat ylös Rekin huoneeseen ja päättivät jatkaa vielä koulutehtäviä.
”Sain uudet lääkkeet ja nyt pitää ottaa toinen lääke aina iltaisin tähän aikaan”, Reki kertoi ja otti lääkkeensä.
”Auttavatko ne?” Langa kysyi.
”Syön näitä nyt kuukauden ja sitten tapaan lääkärin vielä uudelleen. En tiedä vielä onko näistä parempi apu kuin edellisistä”, Reki huokaisi ja lysähti pieneksi epätoivoiseksi mytyksi lattialle.
Langa jatkoi vielä Rekin avustuksella japanin kielen läksyjä ja Reki aloitti urheasti paikkaamaan rästiin jääneitä tehtäviään.
”Voitko auttaa minua huomennakin? Tämä jäi vielä pahasti kesken”, Langa pyysi. ”Ja tietysti minä autan sinua, kuten aina.”
”Mieleni tekisi skeittipuistollekin”, Reki myönsi. ”Mutta jos sataa, niin kuin tänään niin tehdään sitten läksyjä.”

Sadetta riitti vielä seuraavillekin päiville. Joulukuun puolivälissä Okinawan yli pyyhkäisi raju taifuuni. Ja koska oli torstai, oppilaat saivat poikkeuksellisesti torstain ja perjantain vapaaksi koulusta. Reki ja Langa käyttivät päivät järkevästi, mutta äärimmäisen tylsästi koulutehtävien vääntämiseen.



Kun kelit paranivat, he palasivat skeittipuistolle. Viikonloppuna S:llä Adam ilmoitti että turnaus alkaisi uudenvuoden aattona. Turnauksessa kisattaisi myös temppuja. Reki ei ollut järin innostunut tästä uudesta turnauksesta, sillä hän ei ollut päässyt harjoittelemaan temppuja ja sen lisäksi hänestä tuntui että hänen vähätkin tempputaitonsa olivat ruostuneet parin viime kuukauden aikana. Hän oli parempi radalla, kuin puolipaipilla. Hän vilkaisi Langan suuntaan ja mietti kuumeisesti osaisiko hän olla rehellisesti ja vilpittömästi tukemassa Langaa, vaikka ei itse osallistuisikaan. Hän myönsi että se oli todella vaikeaa. Kateuden peikko istui hänen olallaan ja ilkkui. Mutta kateus ei johtunut Langan taidoista, vaan siitä että muut pääsisivät jakamaan jotain kivaa Langan kanssa.
”En ole varma osallistunko”, Langa sanoi yllättäen. Rekin silmät suurenivat ihmetyksestä, mutta hän ei sanonut mitään.

Langa näytti tavallista levottomammalta ja hän halusikin yllättäen aikaisemmin pois koko alueelta. Kun he olivat jättäneet S:n selkänsä taakse Rekin oli pakko kysyä mistä kenkä puristi.
”Oletko kunnossa?” Reki kysyi.
”En tiedä”, Langa vastasi. Oli hän fyysisesti kunnossa, mutta hänen henkinen puolensa ei ollut. Jokin vaivasi häntä tavallista enemmän ja se tunne vain vahvistui kun he olivat S:llä.
”Jos haluat osallistua turnaukseen, niin minä olen puolellasi. En halua olla esteenä tällä kertaa”, Reki sanoi.
”Ei ole kyse siitä”, Langa sanoi.
”En ymmärrä. Etkö halua tänään enää skeittailla vai mistä on kyse?” Reki uteli.
”Haluan kyllä skeittailla ja voimme mennä vielä skeittipuistolle, mutta jokin S:llä tuntuu väärältä tai erilaiselta kuin ennen”, Langa selitti.
He skeittasivat vielä puistolle ja harjoittelivat siellä temppuja. Kun Reki onnistui uudessa tempussaan monen yrittämisen jälkeen, hän hymyili leveästi.

Langa oli iloinen Rekin puolesta. Oli ollut hyvä päätös tulla kahdestaan skeittipuistolle suuren hälisevän ihmispaljouden keskeltä. Langalla oli ollut painostava tunne, että kaikki odottivat hänen osallistuvan turnaukseen. Mitä tapahtuisi, jos hän ei osallistuisi? Harmittaisiko häntä myöhemmin?
Yhtäkkiä Reki ei enää näyttänytkään iloiselta, vaan mietteliäältä. Mitä nyt oli tapahtunut?
”Reki?”
”Tämä on jo toinen viikonloppu, kun unohdin iltalääkkeeni”, Reki voihkaisi.
”Ei kai vielä ole myöhäistä?” Langa varmisti.
”Olisi ollut parempi ottaa se jo pari tuntia sitten. Mutta en haluaisi mennä kotiin”, hän sanoi.
”Minä tulen mukaan”, Langa sanoi heti. ”Tai siis... jos sinulle sopii.”
Rekin ilme kirkastui. He olivat viimeksi yöpyneet yhdessä heidän telttaretkellään.
”Tule!” Reki sanoi ja oli jo menossa.


Tuli joulu. Se ei näkynyt Rekin perheessä mitenkään erityisesti, mutta Rekin isä tuli useammaksi viikoksi kotiin työmatkoiltaan. Langa ja hänen äitinsä sen sijaan laittoivat kotia jouluiseksi ja Reki viihtyikin paljon Langan luona. Hän sai vatsansa täyteen perinteisiä kanadalaisia jouluruokia, mutta jälkiruoaksi oli tyypillinen japanilainen mansikkakakku ja muita herkkuja.

Sunnuntaiaamuna Rekin kännykkä piippasi: Tule joulukirkkoon. Siellä ei ole kivaa olla yksin.
Reki vastasi: Ok, tulen.
Lähtöön olisi yli tunti aikaa joten hän ehtisi syödä ja käydä suihkussa. Kyllä hän mielellään meni Langan seuraksi, mutta ne pari saarnaa, joita hän oli kuunnellut olivat olleet outoja. Rekille oli jäänyt mieleen synti ja synti ja taas kerran synti. Niin ja Jeesuksen kuolema. Ei hän ollut vielä oikein osannut laittaa palasia paikoilleen mistä siinä kaikessa oikein oli kyse. Hän oli miettinyt uskoa ja oli yrittänyt ymmärtää miksi Jeesuksen piti kuolla ja mitä se oikein tarkoitti että hän kuoli koko maailman syntien takia. Miksi jonkun piti kuolla sen takia? Eikö Jumala olisi voinut toimia toisella tavalla?

Reki ilahtui nähdessään kuinka kirkkosali oli koristeltu jouluiseksi. Salin etuosassa oli kaunis joulukuusi ja seinillä oli havukoristeita ja valosarjoja. Salin sivuosassa oli pieni jouluseimi, jota Reki jäi ihmettelemään. Joku oli rakentanut seimiasetelman ja etsinyt siihen sopivia nukkeja ja tehnyt niille puvut. Asetelmassa oli myös eläimiä. Reki mietti että olisi joskus kiva rakentaa jotain vastaavaa. Siinä saisi tehdä vähän puutöitä, etsiä luonnosta heinää, hiekkaa ja kiviä.
”Katso”, Reki sanoi osoittaen seimiasetelmaa Langalle. ”Haluaisin tehdä itsekin tuollaisen.”
”Sen haluaisin nähdä. Sinä osaat tehdä tuollaisia”, Langa sanoi.
He istuutuivat seimen lähelle istumaan. Tilaisuus alkoi muutamalla jouluisella laululla.

Joulun saarna kertoi Jeesuksen syntymästä ja elämästä ja siitä kuinka koko Jeesuksen elämä huipentui hänen varsinaiseen tehtäväänsä kuolla ihmiskunnan syntien tähden. Reki katseli seimiasetelmaa ja ymmärsi nyt mitä se kuvasi. Jeesus oli syntynyt tallissa ja nukkunut seimessä.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Jeesus sanoi ”Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.”(Joh. 6:39)

”Jeesus eli maan päällä synnittömän elämän ja oli sen tähden Jumalalle kelpaava. Sen tähden myös Jeesuksen kuolema pystyi sovittamaan meidän syntimme. Mutta Jeesus ei jäänyt hautaansa, vaan nousi kuolleista ja sen tähden Jeesus voi luvata omilleen että hän itse herättää heidät kuolleista, kuten hän itsekin nousi kuolleista. Sen tähden me iloitsemme”, pastori saarnasi.
Rekin mielessä syttyi oivallus. Jeesus ei vain kuollut, vaan nousi kuolleista? Siitäkö animeissa toistuvat inkarnaatiotarinat oli keksitty?
”... ja koska Hän elää, on hän voimallinen pelastamaan ja parantamaan vielä tänäänkin”, pastori puhui ja Reki mietti että eihän kukaan kuollut ja hautaansa jäänyt voinutkaan ketään parantaa. Vain elävä voisi parantaa. Vain elävä! Mitä tämä kaikki oikein tarkoitti? Rekillä olisi paljon pohdittavaa.

”Jeesus myös antoi lupauksen siitä, että eräänä päivänä hän saapuu maan päälle takaisin. Silloin hän ei tule tänne enää vauvana, eikä hän kuole ristillä, vaan hän saapuu voittajana ja kuninkaana. Se päivä tulee yhtäkkiä ja yllättäen, eikä se päivä ole enää kaukana. Me elämme tässä maailmassa niin pimeitä aikoja ja kaikki merkit näyttävät sitä, että Jeesukseen paluuseen on enää vain pieni hetki. Maailman keskiyöhön on enää minuutti aikaa, jos sitäkään. Me emme tiedä saapuuko Jeesus noutamaan omiaan keskiyöllä vai vasta sen jälkeen. Meidän tulee olla valmiita, kun hän saapuu”, pastori puhui. Eikä Reki ymmärtänyt enää mitään. Saarnan alku oli ollut selkeä ja Reki oli oivaltanut Jeesuksesta jotain uutta. Mutta mitä oli tämä puhe siitä, että Jeesus tulee pian maan päälle vielä uudelleen?

Tilaisuus päättyi jouluiseen kahvipöytään, jonne Reki ja Langa liittyivät vähän ujoina. Joku heitä vähän vanhempi nuori mies tuli heidän kanssaan juttelemaan. Toisessa pöydässä oli muutama heidän ikäisensä tyttö kikattamassa ja he vilkuilivat Rekin ja Langan pöytään. Reki ei ollut aivan varma, näyttikö muutama tytöistä tutulta. Olivatko he heidän koulusta lukion ykkösiä? Joku vaahtosammuttimen kokoisista kirkkovieraista osoitti Rekin punaisia hiuksia sormellaan, mutta Reki vain hymyili leveästi takaisin. Langa mietti kehtaisiko ottaa vielä neljännenkin joulupiparin. Kun hän oli varma, ettei kukaan huomannut, hän otti ja söi.

Joulun ja vuodenvaihteen ajan oli koulusta lomaa. Reki vietti muutaman yön Langan luona koska siellä oli jouluinen tunnelma ja oli kiva vaihteeksi olla Langan kotona. Päivisin he skeittailivat ja olivat ulkona ja iltaisin he katselivat olohuoneessa televisiota tai makoilivat Langan huoneessa patjalla katselemassa You tube-videoita. Langan luona oli rauhallisempaa. He olivat kuunnelleet muutaman saarnankin Rekiä mietityttävistä aiheista, kuten Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja nyt viimeisimpänä Jeesuksen takaisin tuloon liittyvän puheen. Se sai heidät molemmat miettimään asioita.
”Jos Jeesus tulee tänään tai huomenna takaisin, en taida olla valmis”, Reki sanoi vaikeana.
”Sinä menetät vain syntisi, jos seuraat Jeesusta”, Langa sanoi.
”Sinä tiedät ettei se ole Japanissa ihan niin yksinkertaista”, Reki sanoi. ”Monet menettävät perheensä ja sukunsakin.”
”Mitä luulet että sinun vanhempasi tekisivät? Heittäisivätkö he sinut pihalle?” Langa kysyi.

Reki oli pitkään ihan hiljaa ja mietti.
”En tiedä”, hän sanoi viimein.
Langa vakavoitui vähän ja katsoi Rekiä. Hän ei ollut oikeastaan ajatellut, kuinka erilaista olisi olla Jeesuksen seuraaja Japanissa kuin Kanadassa. Mutta heidän kuulemansa puheen mukaan se ei tulisi missään päin maailmaa yhtään helpommaksi vaan päin vastoin. Kristittyjä vainottaisi aina vain enemmän.
”Jos sinun perheesi ei jostain syystä hyväksyisi sinua kristittynä, voit aina muuttaa tänne meille”, Langa lupasi. Se oli vähintä mitä hän saattoi Rekille sanoa.
”Kiitos Langa.”

”Katsoin yhtenä päivänä erään rohkaisevan puheen”, Langa sanoi ja laittoi videon pyörimään. Nauhalla puhui japanilainen nuori mies joka oli asunut myös Kanadassa ja joka oli tullut uskoon. Hän kävi nyt Raamattukoulua Japanissa. Reki kuunteli ja Langalle tuli asiaa keittiöön ja vessaan. Sillä aikaa kun Langa oli pois, video päättyi. Ja silloin näyttöruudulle paljastui sivuvalikko Langan seuraamista You tube – kanavista ja lista muista  katsottavista videoista. Osa otsikoista oli japanin kielisiä ja osa englannin kielisiä, mutta Reki kyllä ymmärsi mitä niissä luki. Hän tuijotti ruutua ensin suu auki. Sitten hänen sydämensä alkoi hakata kovemmin. Oliko Langa katsellut ja kuunnellut tällaisia aiheita? Videoitten otsikot saivat Rekin korvat kuumottamaan ja hänelle tuli tunne että tämä ei ollut tarkoitettu hänen silmilleen. Aiheet olivat hyvin henkilökohtaisia, eikä hän ollut puhunut sellaisista Langan kanssa. Hän päätti että oli parempi painaa tietokoneen kansi alas, mutta silloin Langa tuli takaisin ja tuijotti tietokoneensa ruutua kasvot kalpeina. Reki katsoi silmät suurina Langaa.
”Anteeksi Langa”, Reki mumisi ja katsoi sitten hämillään kohti lattiaa.

Luku 7 Mä en pysty tähän

Harryn nk

nousen laiskasti sohvalta jossa minulla oli ollut juuri täydellisen rento olo.

Avaan oven ja Ron pelmahtaa sisälle suu vaahdossa selittäen.

" Rauhotu mikä sulla on ?" kyselen kun en saa selvää oikein.

Ron henkäise ja jatkaa " Tulin kertomaan se Martta oli  käynyt salilla ja joutunut sairaslomalle.

" ja tuota ei voinut kertoa puhelimessa koska" ? kyseenalaistan ystävääni.

" Soitin sinulle 4 kertaa etkä vastannut."

" ai sori" punastelen ystävälleni.

" Mulla olis nyt vähän kiire." Yritän hoputtaa.

" Kiire sähän sanoit rentoutuvas viinin kaa kotona rauhassa." Ron ihemettelee ja astuu kohti olohuonetta.

" oho moi Draco!" Hän hihkaisee innoissaan.

" Ymmärrän mun pitääni mennä." Ron kuiskaa.


Draco nousee myös ja sanoo " odota mä olin just lähdössä."

Katson  Dracoa . Meillä oli juuri ollut jotain . Hän oli sanomassa mulle jotain mutta typrerä Ronin piti tulla keskeyttämään

Draco katsoo mua hymyillen " Nähdään maanataina Potter  oli hauskaa." huikaten ennekö häviää käytävälle.

Nyökkää ja annan väkinäisen hymyn.

Kävelen jääkaapille ja ota  lasin viiniä.
Saan heti viestin Ronilta

"sori 🫣"
Vastaa ettei se haittaa vaikka se ei ole totta en vain voinut sanoa totuutta.

" onko kaikki hyvin? 😕" Kysyn Dracolta.
Hän vai lukee viestin muttei vastaa.

Minulle tuli olo että olin tehny jotain väärä  mutten tienny että mitä.

Istuin sohvalle. Minulle tuli heti äskeinen tilanne mieleen.
Minä Dracon lämpimässä syleilyssä ja hän silittämässä mun tukkaa söpösti.

Miten asiat olivatkaa menneet näin hankalaksi. Hän oli Itselleen sanonut ettei mitää työsuhteita ne eivät toimisi ikinä.

 kaadoin lisää viiniä annoin sen helpottaa oloaa edes hetken.


Maanantaina minulla oli hyvin jännittynyt olo. Draco ei ollut vastanut siihen viestii joka sai rillipään tuntemaan että olisi tehnyt jotain todella väärin.

Kun istun penkille en saa edes toiselta tervehdystä hän vain tuijottaa näyttöään.

Yritän Ronilta kysellä puhuivat he jostaki  supatten.
Ron pudistaan päätänää " ei mistää ihmeelisestä."

Nyökkää ja teemme kaikki kerranki hiljaa töitämme.

Ron lähtee lounaalle meidän työpaikan ravintolaa kun minä ajatellin säästää ja syön omia eväitäni niikuin Dracokin.

" Onko kaikki hyvin" kysyn varovasti.

Draco ei edes katso muhun.

"  Meidän pitäs puhua" jatkan.

Draco katsoo mua . Hänen suustaan ei tule yhtään sanaa .

" Tuu mun luo illalliselle teen tänää pastaa."

Draco nyökkää ja jatkamme töitä.

Kun puuduttava työpäivä on ohi lähden suoraa  kauppaan.

Ostan pasta tarvikkeet ja teen mun kanapastaa sinihomejuustolla ja ananiksilla.
Se oli mun bravuuri ruoka joka onnistui aina.

Kuulen oven kilkatuksen ja avaan hänelle.

En saa hymyä vain ehkä enemmänki vaivaantuneen katseen.  Otan pullon viiniä käteen minkä Draco tuo ja pyydän hänet keittiöön.

Otamme ruokaa ja kaadan viiniä molemmille.

" oletko sä kunnossa?" kysyn varoen

En saa heti vastausta.

Dracon nk

Lasken aterimet ja otan piene siemauksen viiniä.

" anteeksi Harry." sanon hiljaa.

" Mistä?" toinen kysyy.

" Mä en pysty tähän." töksäytän

" Mihin?" Harry jatkaa kysymistä

Mä  nousen pöydästä ja tärisen.

" Mun on pakko mennä!"  ääneni värähtää tuon sanoessani.

Harry tarraa kädestäni  kysellen" mikä sulla on?"

" Olenko mä tehnyt jotain väärää?

" Sä voit puhua mulle mistä vaan"

En kestä sitä kyselyiden määrää ja ryntään suoraan ovelle otan takkini ja suljen pikaisesti oven jättäen Harry sille sijoilleen.

Ihanaa, että löysit finiin ja julkaiset heti tarinaakin! Tervetuloa

Tykkään tarinasi rennosta tunnusta ja yksityiskohdista. Harrin mieltymys laadukkaaseen kahviin, kuuluuko-ananas-pizaan ja Dracon ura mallina ilahduttaa Jäin vähän miettimään, että palveleeko säeromaanityyppinen muoto(?) tätä tarinaa. Toistuva sanahtaa sana on semmonen, jolle koettaisin keksiä vaihtoehtoja, esim. ihan vaan sanoa. Älä kuitenkaan vaan "siivoa" kaikkia rosoja pois, musta tähän sopii hyvin epämuodollisempi tyyli! Jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten porukan matka jatkuu.

Luku 4 Lopeta jo kysely!

Draco  nk

Paistan juuri kananmunia pannulla ja pekonia ja vilkaisen kuinka levollisesti Harry nukkuu sohvalla.

Näen vain lattialla vaatteita mitä Harry oli varmana humalassa ottanut päältään ja viskannyt ympäri asuntoa.

Yhtäkkiä kuulen mutinaa ja käänähdän

" Huomenta" sanahdan.

Harry hieroo silmiää. Hän katsoo ympärilleen . näkö on hyvin utuinen ja sumuineb johtuen silmälasien puutteesta.

Hän etsii niitä käsillää muttei meinaa löytää.

" ne on pöydällä , odota"

ääni tulee häntä kohti ja ojentaa.

olin suoraan hänen  edessään hymyillen.

" miks mä oon täällä? Harry mutisee.

Mä katson huvittuneena toista ja kerron illan tapahtumat lyhyesti.

Siinä vaiheessa Harry on jo noussu ylös .

" ei siinä mitää mut aattelin sanoo et sulla on vaa boxserit päällä." Minä sanahdan virnuillen.

Näen Harry kasvot olivat tulipunaiset ja hän pukee äkkiä vaatteitaan.

" mitä kello on " Harry kysyy paniikissa."

minä naurahdan " rauhotu se on vasta 7 ja meillä alkaa 9 työt."

Harry huokaisee helpotuksesta kysyen " onko sulla buranaa?"

ojennan sen toiselle ja annan ison lasin mehua myös.

Harry juo sen kerralla ja ähkäisee.

" aivan järkyrttävä olo , kaduttaa ." kuulen mutinaa.

"mmh no sä joitki aika paljon , mä onneks tajusin lopettaa ajoissa."

Harry istuu pöytää ja katsio sitä. Siellä on hedelmiä ja marjoja sekä leipää ja seuraavaksi pöytää ilmestyi kananmunia ja pekonia.

" oi taivaallista" Hän sanoo ihaillen.

Hymähdän ja istun itsekkin.

" Krapulassa mikä vaan ruoka maistuu taivaalliselle." Rillipää mutisee mulle.

Nyökkää ja katson huvittuneena.

" juo tää se auttaa." sanon.

" mikä tää on ?" Harry ihmettelee mutta juo lasin vihreää litkua.

" kamalaa" hän parkaisee.

" Se oli viher smootieta Potter."

Harry irvistää " ei taida olla mun juttu."

Minä juon sen alas myös ja sahdan " juon joka aamu tätä , se on terveelistä."

" olkoo mutta pysyn laadukkaassa kahvissani." Harry sanahtaa.

Nyökkään ja syömme rauhassa.

" anteeks että näin tuppaanuin tänne." Toinen pahoittelee.

Pudistan päätäni.

" mee vaan suihkuun jos haluat." sanon.

Harry häviää vessaan.

Kun hän tulee sieltä tokaisen " tossa olis yks kauluspaita ja boxserit jotka olen saanut joskus ne on liian pienet mulle , oletan että ne mahtuis sulle saat ne ."

Harry katsoo tummanpunaista kauluspaitaa ja jotain hassuja ankka boxsereita.

" tiedän ne boxserit on hauskat." vastaan .

Menen omaan huoneeseen vielä laittamaaan itseni valmiiksi ja kun Harrykin on valmis otamme työlaukut ja lähdemme ulos.

" miten selviin tän päivän." rillipää miettii tuskissaan.

pörrötän toisen hiuksia " älä huoli mä pidän susta huolen."  sanon lässyttäen

Harry murahtaa ja katsoo mua vihaisesti.

Kun pääsemme toimostolle ei voi olla kuulematta Ronin puhetta.

" Huomenta vaa teille." toinen puhuu nii iloisesti.

Harry vain päästää pienen murahduksen ja katsoo meilkein itkien pöydälle ilmestynyttä paperi kasaa.

Ronin puheet menevät Harry  ohin kun hän yrittää keskittyä töihinsä.

" Harry kuuneletko sä mua?" Ron sanoo huvittuneena.

"mmh joo" Rillipää vastaa.

Katson ystävääni hän oli hyvin söpö  näköinen kun haroi tukkaansa ja katsoi vihaisesti konetta.

" Helvetin kone!" Harry kivahtaa suureen ääneen.

Ottaa  puhelimen ja soittaa jollenkin.

Hetken päästä Hermione tulee paikalle joka hymyilee kaikille tervehtien heitä.

Nainsella on päällä kaunis mekko joka puki hänen hiustensa väriä hyvin.

" hei Hermione." Ron sopertaa punastuneena.

Hermione moikaa Ronia ja jatkaa selitystä Harrylle.

En voinut olla huomaatta kuinka ihastunu Ron oli tuohon naiseen joka auttoi juuri Harryä joka näytti siltä kuin repisin hiuksensa päästään.

Lähdin toimiston ovelle ja näin siellä lähetin kiitin häntä ja annoin tippiä vielä.

Tulin takaisin paikalle ja kun Hermione hävisi paikalta sanahdin " tässä."

Harry katsoi muhin hämmentyneenä.

" jääkahvia sä sanoit tykkääväs laadukkaasta kahvista."

" kiitti" Hän sanahtaa mulle ja jatkaa töitään kun taas Ron on herpaanunut ja miettii mitä jos eläimet osaisivat puhua tai entä jos ihmiset osaisivat lentää.

Naurahdan tilanteelle.

Vaikka en ollu tuntenut tuota miestä kuin yhden päivän, hänessä oli jotain todella kiehtovaa joka sai minun jokaisen solun huutamaan.

Sitten tunnen  taan pienen ahdistuksen sisälläni ja nousen hakemaan itselleni vettä pullooni keittiöstä.

Tulen takaisin paikalle ja Ron on hävinnyt sillä välillä.

" mitä me syötäs tänää." kysyn.

Harry ei tunnu kuuntelevan mua ollenkaa.

" sori mitä sä sanoit?" Hän kysyy multa. Haroen tukkaansa.

" nii et mitä sä haluisit syödä."

Harry oli hetken hiljaa ja tokasi " joku kunnon juusto hamppar mistä se juusto oikein valuu sieltä välistä."

Nyökkäsin ja tilasin meille 1
yhdeksi  töihin ruuat.

Ihailin sitä Harryssä kuinka hän teki työnsä hyvin vaikka kärsi kamalasta krapulasta varmana.

" tässä ois sulle ruokaa." sanon Kun kello näyttää yhtä.

Harry kääntää katseensa muhun " hei ei sun olis tarvinnu , teit jo sen....."

Hän keskeyttää puheen juurin kun Ron tulee paikalle.

" mitä se teki sulle?" Ron kysyy.

" ei mitää unohda" Harry sanoo nolostuneena.

" muuten miten teidän yhdet meni?" tuli heti jatko kysymykset.

Vastasin " Harry jäi mun luo yöks ."

" oho sähän oon villi Harry." Ron kiusoitteli.

" lopeta!"  toinen sanoo vähä liian kovaa että muutki kääntyvät katsomaa.

Ei auta asiaa että mä tahallaan virnistän tilanteessa.

" tapahtuiko jotain ?" Ron kuiskasi ystävälleen.

"ei!" Harry kivahti.

" mikä toi paita on muuten?"  Ron kyseli lisää.

" uus paita ." Harry sanoo kyllästyneenä.

" kyllä mä sen tajuan mut ton paidan arvo on jotain 200-300€ tiedän et kehtais ostaa tommosta, saatikka käyttää."  Ron ihmettelee.

Harry ei jaksaisi typeriä kysymyksiä yhtää.

" voisitko sä olla vaan hiljaa , mä.yritän tehdä töitä." toinen kivahtaa.

Ron nostaa kädet ylös " sähän käyt kuumanan mut tuskin muhun" ja virnistää.

Harry pyöräyttää silmiään ja jatkaa töitä.

Katson itse tilannetta huvittuneena.

Kun päivä on vihdoin ohi Harry lähtee vähin äänin pois sanomatta kellekkään mitään.

Kun hän pääsee sisälle kotiinsa katsio hän itseää peilistä ja huomaa sen olevan joku merkki vaate.

Eihän hän voisin ottaa mitää näin kallisa ilmaiseksi.

Ron pommittaa hänelle viestiä , mutta Harry laittaa puhelimen äänettömälle ja lysähtää sängyllensä.

Ron osasi joskus olla rasittava vaikka olikin hänen paras ystävä.

Uni otti heti vallan hänestä ja hän nukahti sängylleen.

Kun pääsin itse kotiin huomasin Harry oli unohtanut kauluspaitansa pöydän nojalle.

Nostin sen ja ajattelematta nuuhkaisin sitä. Se tuoksu todella hyväköe jollekkin makealle hajuvedelle.

otin sen ja laitoin pyykkiin, voisin pestä sen ja antaa sitten takaisin , mutta jotkin sain minut ottamaan sen takaisin ja laitoin sen makuuhuoneen penkin nojalle.

Yhtäkkiä kuulen oven pirinää.

Kukahan mahtoi olla ovella.