11
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Täällä Pohjantähden alla: Virantoimituksia | S | 2/11 17.6.2026
« Uusin viesti kirjoittanut Aladdin Sane 17.06.2026 11:41:38 »3. KEVÄTTALVI 1915 (KOSKELAN EERON RISTIÄISET)
(Ficlet300 omavalintaisella sanalla 284 kummi. 210 sanaa.)
”Minä en lainkaan pidä siitä, että Koskela valitsee lastensa kummeiksi tuollaisia miehiä”, Ellen sihahtaa. ”Miten tuollaiset voivat edes suorittaa kummin velvollisuuksia?”
”No, no”, Lauri koettaa lepytellä, vaikka tietää itsekin, mistä Ellen puhuu. Halme olisi kyseenalainen valinta Eero Johannes Koskelan kummisedäksi muutenkin, mutta kaiken lisäksi hänet on vastikään vapautettu vankilasta, johon hänet loppuvuonna tuomittiin esivallan arvostelusta. Vankeuden laihduttamana ja kalventamana, mutta yhtä arvokkaana ja kohteliaana kuin ennenkin hän saapui ristiäisiin kävelykeppinsä kanssa. Hän myös otti kummin velvollisuutensa ilmeisen vakavasti, eikä tilaisuuden aikana viitannut sanallakaan mihinkään uskonnollisesti tai poliittisesti epäilyttävään, vaan päinvastoin esiintyi niin täydellisen kunnioittavasti, että Laurin on pakko uskoa hänen olleen vilpitön.
Mutta kyllä hän Elleniäkin ymmärtää. Hän kiivastuu niin herkästi ja epäilee vielä herkemmin. Hänen mielestään Laurin usko ihmisen perimmäiseen hyvyyteen on vaarallisen lähellä naiiviutta. Hänen epäilynsä juontuu vain halusta suojella puolisoaan ja maailman viattomia, niin kuin nyt Koskelan lapsia. Laurin sydän läikähtää rakkaudesta Elleniä kohtaan, niin kuin lukemattomia kertoja aiemmin.
”Uskoohan Halme sentään Jumalan armoon ja johdatukseen”, hän sanoo silti rauhoittaakseen Ellenin mieltä.
”Uskooko?” Ellen kysyy kulmakarvat koholla. Hänen käsivartensa ovat puuskassa ja suupielensä kiristyneet. ”Uskooko Janne Kivivuori? He ovat hyviä puhujia ja taitavia manipuloijia. Kyllähän sinä sen tiedät yhtä hyvin kuin minäkin.”
”Eivät kai he lapsille mitään tee.”
”Heidän takiaan toivon todella, että olet oikeassa”, Ellen sanoo.
(Ficlet300 omavalintaisella sanalla 284 kummi. 210 sanaa.)
”Minä en lainkaan pidä siitä, että Koskela valitsee lastensa kummeiksi tuollaisia miehiä”, Ellen sihahtaa. ”Miten tuollaiset voivat edes suorittaa kummin velvollisuuksia?”
”No, no”, Lauri koettaa lepytellä, vaikka tietää itsekin, mistä Ellen puhuu. Halme olisi kyseenalainen valinta Eero Johannes Koskelan kummisedäksi muutenkin, mutta kaiken lisäksi hänet on vastikään vapautettu vankilasta, johon hänet loppuvuonna tuomittiin esivallan arvostelusta. Vankeuden laihduttamana ja kalventamana, mutta yhtä arvokkaana ja kohteliaana kuin ennenkin hän saapui ristiäisiin kävelykeppinsä kanssa. Hän myös otti kummin velvollisuutensa ilmeisen vakavasti, eikä tilaisuuden aikana viitannut sanallakaan mihinkään uskonnollisesti tai poliittisesti epäilyttävään, vaan päinvastoin esiintyi niin täydellisen kunnioittavasti, että Laurin on pakko uskoa hänen olleen vilpitön.
Mutta kyllä hän Elleniäkin ymmärtää. Hän kiivastuu niin herkästi ja epäilee vielä herkemmin. Hänen mielestään Laurin usko ihmisen perimmäiseen hyvyyteen on vaarallisen lähellä naiiviutta. Hänen epäilynsä juontuu vain halusta suojella puolisoaan ja maailman viattomia, niin kuin nyt Koskelan lapsia. Laurin sydän läikähtää rakkaudesta Elleniä kohtaan, niin kuin lukemattomia kertoja aiemmin.
”Uskoohan Halme sentään Jumalan armoon ja johdatukseen”, hän sanoo silti rauhoittaakseen Ellenin mieltä.
”Uskooko?” Ellen kysyy kulmakarvat koholla. Hänen käsivartensa ovat puuskassa ja suupielensä kiristyneet. ”Uskooko Janne Kivivuori? He ovat hyviä puhujia ja taitavia manipuloijia. Kyllähän sinä sen tiedät yhtä hyvin kuin minäkin.”
”Eivät kai he lapsille mitään tee.”
”Heidän takiaan toivon todella, että olet oikeassa”, Ellen sanoo.

Tuoreimmat viestit

mutta samaan aikaan fiilaan tuota Leevin turhautumista - etenkin sähkölinja-asiat luulisi tosiaan olevan sellaisia, ettei tulisi mieleen huitoa sähköä johtavalla nosturilla johtojen suuntaan ^^" ainakaan toivottavasti..! Sain inspiraation juuri tähän skenaarioon elävästä elämästä eräältä työukolta, joka ei todellakaan odottanut sähköturvallisuuteen liittyvää koulutuspäiväänsä 