Vältän just nyt osittain asian analysointia myös siksi, että jotenkin tämä koko sarja aktivoi mussa jonkun prosessin tai sitten kaikki johtuu vain keski-iän hormoneista, että pitää tunnistaa elämästään asioita ja mä mieluummin eläisin fiktion hassussa kuplassa.

Tietty fiktiosta voi ja saa nauttia ilman analysointia! Ja mun mielestä fanikeskustelutkin voi olla jotain muuta kuin analysoivia. Toki perus hehkutuksenkin taustalla voi olla analysointia, mutta ei mun mielestä keskusteluihin osallistuminen vaadi mitään sellaista erityistä analysoivaa mielentilaa saati sitä että pitäisi kovasti avata muille, miksi tarkalleen jokin asia resonoi itsessä. Ja sori jos lähdin ihan hassuille poluille tän sun viestisi myötä. Kunhan yritän ymmärtää, miksi analysointia tarvitsisi pelätä tai välttää. Sitähän saa harrastaa jos haluaa muttei ole mikään pakko! Voithan olla vaan että onpas vaikka nää vampyyrit jänniä! Ei tarvi kaivelemalla kaivella, miksi ne on susta jänniä, jos et halua.

Mäkään en AO3:n puolella koe kuuluvani mihinkään yhteisöön, kun en kirjoita englanniksi. Siellä on kivaa lukea kaikkea sellaista, mitä täältä ei löydä ja julkaista kaikkea, mitä ei halua täällä päivänvaloon. 

Tää oli vinkeä näkökulma, koska mulla on tasan päinvastoin. Voin kuvitella julkaisevani ihan mitä vain Finissä, koska koen että täällä kanssafinittäjät hiffaa, että eriskummallisinkin fiktio on vaan fiktiota, mutta oon tässä viime aikoina pohtinut, että olisiko syytä jatkossa jättää vaikka ne potentiaaliset roisihkot rpf:t postaamatta ao3:een ja postata ne vain tänne.

Joulukatu on taas avoinna ja valmiina vastaanottamaan kaikki joulumieliset! Siellä voi tuttuun tapaan tunnelmoida jouluisten tekstien ja taiteen parissa tai vaikka jutella jouluvalmisteluista. Ensi kuussa siellä pyörähtää käyntiin myös Finin joulukalenteri! ❤️

Nimi: En mä aatellu
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: söpöilyfemme, draama
Ikäraja: S
Varoitukset: kiroilu
Paritus: Pihka/Ellen

En mä aatellu
100 sanaa

Hän hieroo shampoota Pihkan hiuksiin ja hymyilee hieman, toinen on kaunis. Suihkusta ropisee vettä heidän päälleen. Kylpyhuoneen peili on harmaa höyrystä.

Pihka huuhtoo hiuksensa ja tarttuu Elleniä kasvoista, suutelee häntä. Märät hiukset sotkeutuvat toisiinsa. Ellen pärskähtää, kun he lopettavat suutelun, ja sulkee suihkun.

”Rakas sä olet hölmö.”

”Ite”, Pihka sanoo samalla kun hieroo ihoaan kuivaksi. ”Vittu et oli muuten ahasta”, hän jatkaa Ellenin pestessä hampaitaan. Toinen irvistää Pihkalle hammasharja suussa. Pihka käärii hiuksensa pyyhkeeseen.

”Ai oikeesti? Ihanko totta? Voi olla ahdasta, jos menee kahestaan suihkuun”, vihreätukkainen pääsee irvailemaan Pihkalle.

”No en mä aatellu niin pitkälle.”

”No et varmaan”, Ellen nauraa.

Olipas tämä kivan tunnelmallinen halloween-viikonlopun päätös! Tässä oli ihanan kotoisa sekä leppoisa tunnelma, mikä sopii mitä parhaiten syksyfiilikseen, kun tekee mieli itsekin vain kyhjöttää viltin alla sohvannurkassa.

Cedric on kyllä niin Cedric, kun kaksi huippukokousta eri puolilla maailmaa on ihan "perusviikko". Onneksi hänellä on Harry tasapainottamassa menoa! Oikeastaan he taitavat tasapainottaa toinen toistaan. Heistä välittyy tunne, että he osaavat jarruttaa toisiaan lempeästi tarpeen tullen sekä arvostavat sitä, kun toinen näin tekee.

Tässä oli ihanaa arkista kotoisuutta, fluffya sekä syksyisyyttä. Nautin kovasti tästä lukukokemuksesta, kiitos!


Ihkuin terkkuperkuin, valokki

Tää on kiinnostava keskustelunaihe. Itsellä on vähän sellainen olo, että periaatteessa fanitan montakin juttua ja olen sisällä monessa fandomissa, mutta vaihtelee ihan todella paljon, mikä milloinkin on aktiivinen. Siis että saatan olla tosi syvällä jossain jonkun fandomin hahmoissa muutaman kuukauden, ja sitten se vaihtuu. En itekään yhtään osaa ennakoida, miten nää tulee ja menee. Ei siis tarvitse olla mitään, että johonkin sarjaan tulee uusi osa, että huomio kiinnittyy siihen. Näitä vuosien takaa tulevia fandomeita, joihin ei ole tullut edes mitään uutta, niitä vaan putkahtelee pinnalle säännöllisin väliajoin, ja yhtäkkiä huomaa lukevansa ja kirjoittavansa niistä ihan fiiliksissä. Nyt viimeisimmäksi tämä kävi The mortal instruments -sarjan kanssa, eli onko se nyt suomeksi Varjojen kaupungit. Se vaan tuli jostakin mieleen, ja seuraavassa hetkessä sitä tajuaa jo kirjoittelevansa fanfictionia siitä.

Sen sijaan kaikki yhteisöllinen fanittaminen on ehkä vähän vieraampaa. Siis toki finissä pääsee onneksi lukemaan muiden tekstejä, kommentoimaan ja ehkä joskus keskustelemaan jostain hahmoista tai pareista. Myös ao3:n puolella pyörin liikaa, mutta lähinnä vain lukien. Kuitenkin aina vähän tuntuu, että oon syvällä fandomeissa ja innoissani jostakin, josta kukaan muu ei, tai joka on ollut pinnalla joskus ehkä 15 vuotta sitten. Potter-kirjatkin on tulleet sen verran kauan sitten, että en oikein ehtinyt siihenkään fanittamiseen, spekulointiin ja kirjojen odottamiseen mukaan.

Näin in real life taas ei ole kirjaimellisesti ketään lähipiirissä, joka ficcaisi tai fanittaisi tai edes olisi tietoinen niistä fandomeista, mistä itse tykkää. Eli eipä tule hirveästi keskusteltua niistä kenenkään kanssa Siksi varmaan kirjoittelen ja luen netissä pitkin yötä, kun oikestaan olisi aika olla nukkumassa.