Ygritte, sori että herätin vaan enemmän kysymyksiä kuin annoin vastauksia. Tämä oli tosiaan vaan vähän niin kuin koeversio ja hahmotelma ja menneisyyden hahmotelma hahmoista ja maailmasta. Tästä maailmasta mun on tarkoitus kirjoittaa mun esikoisromaanini, joka on jo hyvässä vauhdissa ja jota mitä suurimmilla todennäköisyydellä en edes ala yrittää tarjota minnekään kustantamoille, koska nyt on muutenkin ylitarjontaa fantasiasta, kaikki haluaa kustannussopimuksia enkä mä halua mitään kustantamoiden kommentteja mun typeristä nimistä sun muista omista tyhmyyksistä, mitä aion tarinaan tunkea että miten ne pitää muuttaa, että teksti olisi kaupallisesti houkutteleva.  Teen tästä maailmasta hyvin todennäköisesti omakustanteen, että saan todisteen omaan hyllyyn, että olen saanut oman kirjan kirjoitettua ja valmiiksi.  Ehkä laitan sen sitten nettiinkin luettavaksi, tiedä sitä. Jos se on edes jotenkin kelvollinen. Siksi tämä on tällainen tynkäversio, josta ei selviä oikein mitään, mutta olen kyllä iloinen, jos mielenkiinto heräsi, koska se on positiivista aina, jos onnistuu tekemään jotain, mikä herättää kiinnostusta.

Paquette,

Tosin täytyy sanoa, että tämän tarinan kohdalla väistämättä aluksi mietin, että ovatko nämä nyt samat Simo ja Kalle kuin ne, joilla oli ruumis pihalle haudattuna

Nämä on tämän maailman versio samasta parista, mistä ne Simo/Kallet, mitä olen kirjoittanut ja pakko sanoa, että ehdottomasti myös ruumis on kukkapenkissä. Mikä ihana tunne, kun kirjoittajalla on valta päättää, että on maailmasta toiseen siirtyviä hahmoja, jotka aina edustaa tietynlaista tyyppiä ja joilla on aina ruumis haudattuna.  Ne halvat huvit...

Jotenkin tämä onnistuu olemaan aika häiritsevä ja vähän pelottavakin, vaikka suoraan ei sanotakaan kovin paljon, tai ehkä juuri sen takia. Simo vaikuttaa alkuun ihan ok tyypiltä, mutta eipä sitten olekaan. Mietityttää, mihin hänen kertomaansa (tai tarkkaan ottaen hänen kauttaan kerrottuun, mutta en osannut muotoilla asiaa oikein ) voi oikeastaan luottaa, vai voiko mihinkään

Mä olen erittäin ilahtunut tästä kommentista, koska se antaa mulle sen käsityksen, että ehkä tietynlainen psykologinen puoli kirjoittamisessa onkin yksi mun vahvuuksiani samalla kun se on yksi mun suosikkiasioitani kirjoittamisessa. Siis sekä tunnelman ja jännitteen luomisessa että sen epäilyksen aiheuttamisessa, että kuinka luotettava joku on. Hetken aikaa leijun tässä.

Fiorella,

Simo ja Kalle on kyllä parhaita. En taida vastata kysymykseen, onko Simo tehnyt tuhmaa. Se ehkä selviää joskus.

Kiitos teille kommenteistanne. Niistä oli paljon iloa, vaikka mä olen huono ja hidas vastaamaan kommentteihin.

 

Vaihdokkaista tervehdys!

Ooh, tästä välittyy saman tien sellainen ihastuttavan dystooppinen tunnelma! Miljööseen on helppo eläytyä heti ensimmäisistä virkkeistä lähtien. Minulle tuli tästä vahvasti mieleen Stephen Kingin Musta torni - salaisuuksia sisälleen kätkevä kaupunki, arvoituksellinen poika, aseet turvana... Samalla tästä vaikuttaa kuitenkin olevan purkautumassa ihan omanlaisensa tarina!

Pidän kovasti tällaisesta tyylistä, että lukijalle tarjotaan kiinnostavia koukkuja, mutta kaikkea ei kuitenkaan selitetä heti auki. Päähenkilö tietää enemmän kuin mitä lukija, mutta lukijassa herää halu saada tietää kaikki se, mitä tarinan hahmotkin tietävät! Samaten herää kiinnostus niitä hahmoja kohtaan, jotka mainitaan, mutta jotka eivät itse tapahtumissa ole mukana. Heistä tarjotaan mukavia pieniä murusia. Tämä teksti toimiikin minusta oivallisena johdantona maailmaan, hahmoihin ja tarinaan! Teksti vihjaa, että taustalla on iso kokonaisuus, mutta toisaalta tässä on myös tällaisenaan tyydyttävä kaari, kun missio on suoritettu ja lopuksi päästään pois karmivasta kaupungista.

Itse kaupunki vaikuttaa tosi kiehtovalta ja kiinnostavalta. Kaupunki, jossa ei koskaan paista aurinko, ja joka luo hirviöitä - kyllä kiitos! On hykerryttävän hyytävä ajatus, että kaikki kaupungin saloja selvitelleet ovatkin lopulta menettäneet järkensä. Omassa väitöstilaisuudessaan seonnut väitöskirjatutkija on mainio yksityiskohta, joka maalaa vähin sanoin kokonaisvaltaisen kuvan siitä, millaisia vaikutuksia kaupungilla voikaan olla. Lisäksi mua kutkuttaa tosi paljon tuo päättymätön moottoritie, joka ei salli matkalaisten poistua kaupungista. Loppu herättää pahaenteisen ajatuksen siitä, että mitä jos sitä ei Portista mentyään pystyisikään pitämään silmiään auki. Ah, tässä on niin ihastuttavan kauhistuttavia kauhuelementtejä! En ole lukenut kauhua pitkään aikaan, mutta tämä teksti nostatti minussa sellaisen nostalgisen kauhunnälän.

Kiehtova lukumatka, kiitos! -Walle

Onpa outoa, kun tämä on jäänyt kommentoimatta. Tykkään tällaisista maailmanlopun jutuista ja varsinkin nykymaailman menoa seuratessa nämä laittaa mietteliääksi. Kun oltaisiin kaikki ihmisiä ihmisille. Kiitos paljon, oli hieno!

Ficin nimi: Lapsivesilasku
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Mighty Nein (Critical Role)
Tyylilaji/Genre: Microficci
Paritus/Hahmot: Bren-vauva, Veth/Yeza, Caleb/Essek (paritukset sivuosassa)
Vastuuvapaus: Mighty Nein kuuluu Critical Rolelle. Veth on Samin hahmo, Caleb Liamin ja Yeza sekä Essek ovat Mattin NPC:tä. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Älyttömät otsikot vol. 8

A/N: Calebin alkuperäinen nimi oli Bren. Vethillä ja Yezalla on myös n. 17-vuotias poika Luke. Olen kääntänyt D´n´D:n halfling-hahmoluokan tähän tekstiin puolituiseksi (Veth, Yeza ja heidän lapsensa ovat siis puolituisia).

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------




Kun pikkupoika päästää ensimmäisen kiljauksensa, Caleb ei tiedä, miten päin olla. Yeza, joka on ollut synnytyskivuissa kiroilevan Vethin vierellä koko ajan, saa vauva syliinsä ensimmäisenä, mutta luovuttaa sen pian murisevalle äidille. Veth tarkastaa pienokaisen päästä varpaisiin. Caleb saa pidellä lasta vasta paljon myöhemmin.

 


Vauva saa nimekseen Bren. Caleb vastustaa hanakasti, mutta Veth ja Yeza eivät ota moista kuuleviin korviinsa ja tekevät hänestä vieläpä kummisedän. Caleb silittää pikkuisen paksua puolituisen tukkaa ja toivoo, että tästä tulee tulevaisuudessa parempi nimensä kantaja kuin hän itse koskaan menneisyydessä oli.




Bren itkee öisin ja valvottaa heitä kaikkia. Caleb on varma, että jokin on pielessä, vaikka vauvan vanhemmat vakuuttavat, että tämä on täysin normaalia ja että tämä tekee hulluksi lähinnä aikuiset, ei lasta itseään. Kun Bren viimein uinuu, ajaa Veth huolestuneen Calebin pois kehdon luota ja käskee tämän nukkumaan.




Essek saapuu katsomaan Breniä, mutta suhtautuu Calebin mielestä liian huolettomasti. Silti he valmistavat yhdessä kuvastimen, jonka avulla pientä voi vahtia, vaikka olisi itse kuinka kaukana. Taikaesineen vastinkappale luovutetaan Vethille, joka on jo kyllästynyt Calebin jatkuvaan murehtimiseen. Brenillä ei ole muuta kuin tavallisia vauvan ongelmia.




Caleb valmistautuu palaamaan hänen ja Essekin kotiin ja suukottaa Breniä monta kertaa. Lapsi jokeltaa iloisesti ja tarttuu hänen kaulassaan olevaan huiviin. Veth vakuuttaa, että he näkevät taas pian ja käskee Calebin mennä, jotta hän ja Yeza pääsevät jatkamaan aviollista elämäänsä. Öisin Caleb kurkistaa omaan peilin puolikkaaseensa ja huokaa helpotuksesta.

Sehän on ihan paras tapa kirjoittaa kiinnostava tarina, kun ei aloita tylsästi alusta vaan jostain keskeltä ja sitten lukija voi itse päätellä annetuista tiedoista tai kuvitella, että mitä siinä edellä on tapahtunut. Tästähän kätevästi pystyi lukemaan, että edellä ei oikeastaan ollut tapahtunut pahempaa, joten aavistus oli siinä, että tulevaisuudessa tapahtuu jotain. Sitähän se enteilee, ainakin jos tiedetään, että on olemassa pimeyden lordi ja sen kannattajat, jotka aikovat valloittaa maailman. Severuksen ja Siriuksen tavoitteista ei puhuta, mutta mä jostain syystä veikkaan että niiden tavoitteet on ensisijaisesti säilyä hengissä ja pitää ne ihmiset hengissä, joista he välittää. Kauhea ajatus tuli vasta nyt mieleen, että hitto se paha aavistushan on tietysti se, että Sirius kuolee, koska Voldemort onnistuu kusettamaan Harrya! En suostu siihen! Tulkitsen että kyseessä on jotain muuta ja kaikki elävät elämänsä loppuun onnellisina.

Mulla on yhä tunne, että joku näki kun Severus veti verhot kiinni. Joku kyyläsi sitä hetkeä ja näki. En ajattele sitä. Tämän sisältö on muutenkin niin söpö eikä siihen tarvita mitään muuta kuin Severus ja Sirius samassa sängyssä toistensa kanssa keskustelemassa kerrankin kuin kaksi aikuista miestä. Se on palkitsevaa luettavaa kävi tulevaisuudessa sitten, mitä tahansa. 

Ai joo, en muistanut katsoa tuota sanalistaa kuin nyt ja mä luen tuon haasteen jostain syystä aina virikehaasteena Hyvin olit sanat sujauttanut, kun ei mikään missään kohtaan herättänyt mulla tunnetta, että sana olisi sopimaton tai pakotettu just siihen kohtaan.