Enpä ole ennen huomannut tuota kirjoittajan nimeä, mutta pitäisihän sen tietää, että sinulla on taito löytää parhaat pikkuruisetkin sivuhahmot ja kirjoittaa heistä tarina. Brutus kuulostaa karmealta veljeltä ja valmentajalta, kun noin pistää veljensä koville vain harjoituksissa ja sitten vielä peleissä yllyttää vastapelaajia kiusaamaan häntä. Kielen käyttö on Brutuksella hallussa, kun noin värikkäin sanoin osasi usuttaa lyöjiä Rufuksen kimppuun.

Rufus havaitsi alaspäin syöksyessään maan vettyneen ja mietti, että pehmeä nurmi saattaisi pelastaa hänen henkensä, jos lyöjät alkaisivat kuunnella Brutuksen neuvoja.

Apua, mutta ihmeen tyynesti Rufus vaikutti suhautuvan asiaan, ehkä hän on tottunut, mikä kuulostaa aika surulliselta, että tietää, miten änkyrä hänen veljensä voi olla. :'') Peli sujui kivan vauhdikkaasti, mitä ihailen. Minusta huispauksen kirjoittaminen on haastava laji, mutta tässä lyhyessäkin pätkässä ottelu tuntui nopeatempoiselta, eikä vain verenhimoisen selostajan takia. Kiitos tästä!

Kivaa, että kirjoitit Mahlasta ja Hunajasta lisää, tällaiseen luonnonläheiseen tarinaan oli ihana uppoutua. ^^ Olen itse ihan jo fiiliksissä keväästä, joten oli ihanaa lukea, miten keijut ja nymfit odottavat innolla kevään saapumista. Tässä oli niin kauniita yksityiskohtia, joissa luonnon kosketus tuntui voimakkaasti, kuten voikukan haivenista kudottu sukka ja poimulehtihuivi, todella ilahduttavia! Kiitos tästä!

Olipa näillä hahmoilla ihanat nimet! Tällaiseen taianomaiseen maailmaan sopivat ihan täydellisesti suomalaiset luontonimet. Ja ihana, miten ystävysten nimet olivat samankaltaiset muutenkin, makeat Mahla ja Hunaja, täysin toista olisi ollut vaikka tekstissä esiintynyt Sammal. Minusta ajatus voikukanhaivenista kudotusta sukasta oli myös pörröisen suloinen! Tässä teksissä on valtava määrä söpöyttä ja lämpöä<3 Ja miten ajankohtaan sopiva tämä oli, kun hyvin pystyy kuvittelemaan kirpakan kevätilman siipien alla tällä hetkellä

Ikäkriisiä potevassa Harryssa on mukavasti samaistumispintaa:D Tuli joku hämärä muistikuva, että taisin itsekin omissa kolmekymppisissäni tehdä jonkin sortin katoamistempun Ei ole helppo ikä saavuttaa Onneksi Harrylla on oma henkilökohtainen tukijoukkonsa valmiina etsimään hänet takaisin juhliin.

10 pistettä ja papukaijamerkki kyllä Dracolle kaikesta kärsivällisyydestä. Harryn ja Dracon väleistä tuli mukava, lämmin fiilis. He ovat selvästi olleet yhdessä jo pitkään, ja tottuneet toistensa erikoisiin tapoihin käsitellä asioita. Tykkäsin siitä, miten Dracon ja Harryn haasteet ovat tässä hyvin arkisia. Menneisyyden käsittely ei ole helppoa, eikä yhteistä aikaakaan löydy niin paljon, kun haluaisi, tässä 3kymppisten kiireisessä oravanpyörässä. Vaikka tässä on taikuuskin läsnä, saavat Harry ja Draco kovin inhimillisiä piirteitä. Tykkäsin myös läsnä olevasta realismista, vaikka esim Harryn suusta leviävä viskin ja konjakin hajun kuvailu sai melkein nyrpistämään nenää. Dracon täytyy rakastaa Harrya, kun pystyy tätä pusuttelemaan hajusta huolimatta

“Auttaa, kun vertailukohta olet sinä.”

Ihanaa, kun Pöhlö!Harry ja viisasteleva Draco ovat kaikesta huolimatta läsnä!   Oli tosi söpöä, että miehet onnistuvat löytämään pienen yhteisen hetken kesken juhlien, jonka jälkeen Harry pystyy palaamaan juhlahumuun, vaikka tosin Dracon pikkuruisen huijauksen ansiosta. Uskon kuitenkin, että uusi viskipullo löytyi ilotulituksen jälkeen ja Harry ja Draco saivat tehdä yhdessä kuolemaa seuraavana päivänä

Onnea Jokereille Mestiksen mestaruudesta!

Hyvin ymmärrettävää, että Rovaniemeltä ei noin vain lähdetä jokaiselle vieraspelireissulle! Eikö Ouluunkin ole yli kahden tunnin matka Rovaniemeltä, tulee pitkiä pelireissuja, että pääset livelätkää katsomaan. Mutta parhaiden asioiden eteen sitä on usein valmis näkemään vähän vaivaa. Ootko siis Helsingin suunnalta muuttanut Rovaniemelle opiskelemaan vai muuten vain Jokerifani?

Tuossa aiemmassa viestissäni fiilistelin itsekin Jokereiden nousua Liigaan, ja ihan mahtavaa, että ensi kaudella tää toteutuu. Pääsin itse nauttimaan Jokerifanien luomasta tunnelmasta viime kauden karsintapelien myötä, ja onhan se jotain aivan uskomatonta! Menee vieläkin kylmät väreet, kun muistelen kuinka Helsingissä kajahti täyden hallin edustukselta se "Oi Jooookeeeriiit" Tein tälläkin kaudella toista kymmentä (piti oikein laskea, että voiko muka olla noin iso luku, ja kyllä se vain on! Herranjestas mulla menee rahaa ja aikaa tähän harrastukseen ) vieraspelireissuja Pelsujen matkassa (ja vielähän niitä on edessä), mutta ei samanlaista tunnelmaa vain ole missään Liigahallissa, mitä Jokerifanit saa aikaiseksi.

Minä kirjoittelen tätä jo vähän haikeilla fiiliksillä, sillä eilinen saattoi olla tämän kauden viimeinen kotipeli. Vaikka olen iloinen Kookoon puolesta, on aina hienoa, että ns. pikkuseurat pärjää, niin vähän surettaa, että kausi loppuu pian omalta osalta. Tiistaina lähden vielä Kouvolaan kannattamaan Pelicansia, mutta ei oikein usko enää riitä siihen, että kovin montaa peliä tätä sarjaa pystyttäisiin pitkittämään. Toki olen tavallaan tyytyväinen jo tähänkin; päästiin playoffeihin, tiputettiin JYP, pärjättiin paljon paremmin kuin piti olla mahdollista.