Tuoreimmat viestit11
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Interview with the Vampire: Kuoleman rajamailla | S | Louis/Lestat
« Uusin viesti kirjoittanut flawless 10.06.2026 10:37:17 »Siis mitä sinä nainen nyt hourit siellä, tää ei todellakaan ollut tekotaiteellinen!! Korkeintaan vaan ja ainoastaan taiteellinen 
Siis mä en saanut tästä irti tekotaiteellisuuden hiventäkään, en vaikka luin tämän sellaiset lasit päässä kun kerta jo etukäteen sellaista manasit, mutta ei. Lestatin kertojaäänelle sitä paitsi pieni dramatiikka on ihan pakollista Mut ihan oikeesti, en kyllä löytänyt tästä yhtään tekotaiteellisuutta. Mä myös luin tän tietoisena virkehaasteesta ja silti en saanut tikulla silmään mitään sanaa sieltä, siis yleensä virkehaasteen teksteistä pystyy edes jonkun pari sanaa arvata että no tässä virkkeessä sen sanan on pakko olla tää kun tulee joku vähän ihmeellinen aasinsilta tai hassu kielikuva, mutta kun ei tässä ollut sitäkään. Olen ällistynyt näin hyvästä virkehaasteen toteuttamisesta! Ja olen myös ällistynyt aaännän absoluuttisesta höpöpuheesta!! ❤️
Tykkäsin tehokeinona tosi paljon tosta toistosta, että kun makaa arkussa niin on aikaa miettiä ja Lestat miettii. Se toimi tosi hyvin ja oli vaan kovin hieno. Tykkäsin myös siitä että tää koko teksti oli tunteissa piehtaroimista laidasta laitaan, kuinka välillä oli oikein myrkyllisen vihainen tunnelma ja välillä sitten taas lällyn rakastava, Lestat ja sen tunteet on kyllä... Siis ne vaan on juttu Niitä tunteita on kovin paljon ja ah kun kuolematon elämä on vaikeaa kun ei kykene mieltäosoittamaan tunteistaan millään dramaattisilla tempuilla vaan pitää miettiä niitä yksin ja paikoillaan, hyi. Kerta kaikkiaan karmaisevaa. Tykkäsin siitä että Lestat jossain vaiheessa Louisin ja Claudian tekosten lisäksi mietti kriittisesti myös omiaan, on mahtanut kauan joutua maata arkussa että joutuu lopulta myöntymään myös itsereflektion äärelle tässä oli musta tuotu hyvin esille se muutos mikä Lestatissa tapahtuu että hänestä tulee sellainen kuin kakkoskauden vikan jakson reunion-kohtauksessa. Koska siinä oli selvä muutos ja musta tässä on möyhitty sitä muutosta esille hyvin. (Toi yliviivattu lause oli kosto siitä että "Claudia oli virhe" koska 😡😡😤😤 Lestat you suck a lot sometimes)
Tämä oli aivan täydellistä luettavaa mun aamuuni, ah suuria tunteita ja niissä sopivasti piehtarointia niin mikäs sen parempaa tunnelmointia. Tässä oli ne monet ekat toteutettu niin hyvin, että mulla on täysi luotto siihen että seuraavassa tekstissä ne monta haastetta toteutuu ihan helposti! 😌 Että kyllä se nyt vaan niin on että kitinät sikseen ja sormet näppikselle, kerta sieltä tällaista mahtavuutta tulee! 😌😌 Kiitos tästä, pidin kovin ❤️
Siis mä en saanut tästä irti tekotaiteellisuuden hiventäkään, en vaikka luin tämän sellaiset lasit päässä kun kerta jo etukäteen sellaista manasit, mutta ei. Lestatin kertojaäänelle sitä paitsi pieni dramatiikka on ihan pakollista Mut ihan oikeesti, en kyllä löytänyt tästä yhtään tekotaiteellisuutta. Mä myös luin tän tietoisena virkehaasteesta ja silti en saanut tikulla silmään mitään sanaa sieltä, siis yleensä virkehaasteen teksteistä pystyy edes jonkun pari sanaa arvata että no tässä virkkeessä sen sanan on pakko olla tää kun tulee joku vähän ihmeellinen aasinsilta tai hassu kielikuva, mutta kun ei tässä ollut sitäkään. Olen ällistynyt näin hyvästä virkehaasteen toteuttamisesta! Ja olen myös ällistynyt aaännän absoluuttisesta höpöpuheesta!! ❤️Tykkäsin tehokeinona tosi paljon tosta toistosta, että kun makaa arkussa niin on aikaa miettiä ja Lestat miettii. Se toimi tosi hyvin ja oli vaan kovin hieno. Tykkäsin myös siitä että tää koko teksti oli tunteissa piehtaroimista laidasta laitaan, kuinka välillä oli oikein myrkyllisen vihainen tunnelma ja välillä sitten taas lällyn rakastava, Lestat ja sen tunteet on kyllä... Siis ne vaan on juttu
Niitä tunteita on kovin paljon ja ah kun kuolematon elämä on vaikeaa kun ei kykene mieltäosoittamaan tunteistaan millään dramaattisilla tempuilla vaan pitää miettiä niitä yksin ja paikoillaan, hyi. Kerta kaikkiaan karmaisevaa. Tykkäsin siitä että Lestat jossain vaiheessa Louisin ja Claudian tekosten lisäksi mietti kriittisesti myös omiaan, Lainaus
Haluan kuun taivaalta, Lestat ja minä tuon sen sinulle, mon cher. Minä haluan, että vesi muuttuu viiniksi ja Pinot Noir vai Merlot, mon amour?Aaaaa tää oli niin sairaan hieno!! Tää oli mun ehdoton lempparikohta. Tuo on niin just paikkaansapitävä että mitä Louis tahtoi niin sitä Lestat myös tahtoi, ja tää miten oot muotoillut sen tässä on vaan yksinkertaisesti nerokas. Tykkäsin ihan hirveästi tuosta muotoilusta, kuinka tässä oli pyyntö ja vastaus ja kuinka se toistui uudelleen samanlaisena mutta vähän erilaisena, eri hellittelynimellä (ah oon heikkona siihen kun Lestat puhuu ranskaa ❤️) ja eri toiveella. Molemmat olivat sellaisia klassisia "ihmeitä" mutta tuntuivat tässä tosi freeseiltä. Ja siis ihan kirsikkana kakun päällä tuo kysymys että millaiseksi viiniksi, ihan täydellinen Lestatin versio siitä että hyppäämiskäskyyn vastataan vaan että kuinka korkealle ❤️ Tää kohta. Oli. Upea.
Tämä oli aivan täydellistä luettavaa mun aamuuni, ah suuria tunteita ja niissä sopivasti piehtarointia niin mikäs sen parempaa tunnelmointia. Tässä oli ne monet ekat toteutettu niin hyvin, että mulla on täysi luotto siihen että seuraavassa tekstissä ne monta haastetta toteutuu ihan helposti! 😌 Että kyllä se nyt vaan niin on että kitinät sikseen ja sormet näppikselle, kerta sieltä tällaista mahtavuutta tulee! 😌😌 Kiitos tästä, pidin kovin ❤️
