Kommenttiarpajaisista hei!

Olen tosi pitkään halunnut lukea Talo taivaansinisellä merellä. Pitääkin ottaa ohjelmaan. Tämä oli tosi suloinen ja haikea hahmotutkielma. Heitä katsottiin toistensa näkökulmista; ihmiset näkevät niin paljon hyvää toisissaan, mutta eivät usein itsessään. Ihanaa, kun he kumpikin kohtelevat kanssaan olevia lapsia selvästi tosi hyvin.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel

Kommenttikamppiksesta iltaa o/
Tämä valikoitui luettavakseni puhtaasti hahmojen takia. Larppaan kamppiksessa, jossa molemmat hahmot esiintyvät about samanikäisinä kuin tässäkin, ja kiinnosti lukea jonkun toisen tulkintaa heistä.
Tosi mielenkiintoista, miten paljon yhteneväisiä käsityksiä ihmisillä on potterhahmoista, joista ei ole teini-ikäisinä (tai kuten Narcissa, ylipäätään) ole kerrottu paljoakaan canonissa.

Sirius oli juonut viskipullon melkein tyhjäksi asti. Narcissa oli lopettanut viinistä nauttimisen, kun pullo oli puolivälissä – humalassa oleminen oli hyvin mautonta. Tosin, rosee oli onnistunut nousemaan hänen päähänsä iloisesti ja hän oli pienessä hiprakassa. Mutta vain pienessä, se oli täysin hyväksyttävää.

Tää oli jotenkin erittäin Narcissaa😂 eihän nyt mitään kännejä sovi hienon naisen vetää, mutta pieni hiprakka sallittakoon. 
Luin rivien välistä myös vähän paheksuntaa Siriuksen risaisia housuja kohtaan, kunnon puhdasveristä elitismiä, vaikka Sirius tässä saakin about kaiken anteeksi Narcissan ihastuksen takia.

Tää oli uskottava kuvaus, voin kuvitella, ettei puhdasverisissä piireissä omaan serkkuun ihastumista edes katsottaisi mitenkään vinoon, suurempi ongelma (eli näkisin, että syy, miksi Narcissa ei edes päiväkirjaan kirjoittanut tunteistaan) tässä oli Siriuksen huono maine, ei niinkään sukulaisuussuhde.

Hitsit, olisin niin mieluusti lukenut myös Bellatrixistä ja muista Mustista enemmän, vaikka toki tää toimi tosi hyvin ihan myös vaan Narcissan ja Siriuksen välisenä tekstinä.
Tykkäsin yksityiskohdista niin Narcissan kotitalossa kuin myös jäätelöbaarissa.
Ja siis mmmmm, Narcissan näyttelijänlahjat yllättivät itseni lukijanakin, mutta erittäin sopivaa hahmolle moinen "olen ihan viaton", mutta pohjimmiltaan juonittelevuus 😆

Tää oli mielenkiintoinen lukukokemus, olen tyytyväinen, että valitsin juuri tämän

~Violet kiittää

Tämän otsikko sopii mielestäni tosi hyvin tämänhetkiseen ajankohtaan, kun kesästä siirrytään syksyyn, ja siksi se kiinnittkin huomioni. Kauniskin se on ♥
Fiilaan tässä tosi paljon Valvattia, koska oon itsekin enemmän tai vähemmän palelija ja vilukissa, ja aivan varmasti olisin hänen osassaan vinkumassa toistakin huopaa omaan käyttööni Kelpaispa mullekin joku taikajuoma, jonka avulla pysytellä lämpimänä.

Vedestä nouseva näky sai Valvatin vatsan nuljahtamaan: kylmyys unohtui, kun hän antoi katseensa kulkea pitkin leveitä hartioita, pitkien hiusten vettä tippuvia latvoja ja vatsaa myöten valuvia pisaroita, jotka kertyivät noroiksi nivusiin. Edes noiturin kalu ei ollut säikähtänyt hyytävää vettä, vaan näytti samalta kuin ennenkin. Geraltin lähestyessä Valvatti näki, että tämän iho melkein höyrysi.

Tämmösen kuvailun ja kohtauksen kuvittelun myötä kyllä alkoi tulla aika kuumat paikat itsellekin 😂 Ai jestas, voin niin hyvin nähdä tuon näyn... Nams. Fiilaan Valvattia entistäkin enemmän!

Tykkäsin todella paljon muustakin kuvailusta, jota tässä oli. Sopi erinomaisesti tunnelmaan ja oli muutenkin mukavaa luettavaa. Geraltin ja Valvatin välistä vuorovaikutusta oli kiva lukea, miten paritusaspekti oli hienovaraisuudestaan huolimatta varsin selvä. Lopetuskin oli todella suloinen ♥ Kiitos ihastuttavasta tarinasta!

Voi apua, en tiedä, mitä odotin, kun tämän avasin, mutta onneksi avasin. Nostatti kunnon hymyn huulille. En lupaa tästä kommentista mitään järkevää, varmaan samalla tasolla kuin Waden sekoilut. Sekoilu oli kyllä aitoa Wadea ja voin hyvin kuvitella, että näin hänen ajatuksenjuoksunsa kulkee. XD Naimisiinmenoranteista masennukseen on juuri Waden kaltainen vuoristorata. Kävi sääliksi häntä, koska ääää, hän on siistein ikinä ja jos Spidey on typerys, jos ei sitä ymmärrä!

”Hei metkaa, lukija nyt keskity! Hans Zimmer on helvetin hyvä, ja tämä biisi on yhtä synkkä kuin Batmanin kalsarit. Se on sävelletty Batmanin kalsareille. Okei? Hyvä. Nyt keskittykää muhun.”

*huutonaurua*

Koko Hans Zimmerin kohta oli aivan loistava, kuten nuo välikommentit, upea yksityiskohta, sitä neljännen seinän rikkomista, mitä Deadpoolissa rakastan. Lopetus oli pöhköydessääkin aika söpö, vielä tässä naimisiin päästään. ^^ Kiitos, oli ihan hulvaton lukukokemus! XD

Oh, mikä otsikko ja mikä ficci sen alta löytyikään. Tämä oli aivan loistava, kikatin ääneen monessa kohtaa ja kielenkäyttösi oli todella rikasta. Tai siis Sanjin. XD Koska niin paljon kuin hän kieltääkin katselleensa Zoroa tai jos onkin katsellut, niin ei ainakaan ihaillut, tai jos onkin, niin ihan vähän vain, noh, aika monin sanankääntein hän Zoron rintalihaksia kuitenkin kuvailee. Vaikka ei ole katsellut niitä. Vaikka katelu olisi ihan ok, koska Zoro ei näytä välittävän. Jopa ihan kuin antaisi siihen mahdollisuuden... Yritin valita tekstistä jotain yhtä kohtaa, joka olisi noussut yli toisten, mutta tämä oli alusta loppuun kunnon ilotulitusta, että en osaa valita mitään lempparikohtaani. Rakastin monipuolista tyyliäsi, joka toimi hyvin Sanjille, erityisesti, kun hän ei yhtään tarkkaile Zoron vartaloa ja mieti sen muotoja alinomaan.

Kiitos tästä!