Huh, olen aikas sanaton, mutta yritän sanoa jotain. Kun aloitettiin Albuksen lapsuudesta, odotin kivaa arjen palasta ja siltä näytti pitkään. Minulle tuli ihan mieleen, miten oma isäni on opettanut, miten korjata autoni ruostuneita kohtia ja osaan nykyään tehdä sen itse, koska ensin isä näytti ja sitten katsoi, kun minä tein. Hyvin samalla lailla Albuksen isä opetti Albusta ja oli kivan vanhanaikainen fiilis tuossa myös, kun kyseessä oli talikko. Miljöö tuntui aikaan sopivalta lehmän maitoineen ja kynttilöineen.
Mutta tarina saikin kamalan käänteen. Tai olihan tämä tapaus tiedossa, mutta tuli täysin puskista, että kerroitkin tässä ficissä, miten Arianalle kävi. Olen iloinen, että jätit yksityiskohdat pimentoon, en ole koskaan henkilökohtaisesti pitänyt ajatuksesta, että Ariana olisi raiskattu, mihin monet ficcaajat viittaavat, koska minusta ei ole mielekästä, että taas naispuolinen fiktiivinen hahmo on seksuaalisen väkivallan uhri. Kiusaaminen ja väkivalta voi olla ihan yhtä traumaattista ja headcanonissani Ariana koki vain fyysistä väkivaltaa. Totta kai on sallittua ajatella toisin, mutta tässä ficissä on miellyttävää, että tapahtumat olivat epäselviä. Se toimi myös hyvin, kun teksti oli nuoren Albuksen näkökulmasta kuvattu ja vaikka lapsi tajuaa välillä enemmän kuin aikuinen luulisi, niin ei Albuskaan varmasti ihan selvillä ollut vielä tuolloin, mitä oikeastaan tapahtui.
Olit onnistunut tosi hyvin lapsen maiseman kuvaamisessa lähtien tuosta isän opetushetkestä ja Albuksen kateudesta siitä, miten isä kohtelee Arianaa. Läpi tekstin tuntui todella, että Albus on esiteini, joka jo jonkin verran ymmärtää maailmasta, varsinkin aikaan, kun lapsuus oli paljon lyhyempi kuin nykyisin. Myös Aberforthin lapsenomainen hätääntyminen oli hyvin uskottavaa. Upea pieni yksityiskohta myös tuo, miten Albus oli oppinut, että poikia ei halailla. Niin kivasti onnistuit tuomaan mukaan tällaiseen dramaattiseen hetkeen muitakin olennaisia puolia Albuksesta.
Albus ottaa Aberforthia kädestä ja äiti ei sano mitään, ja sitten he lähtevät yhdessä nukkumaan, ja sinä yönä Albusta ei naurata, kun Aberforth sanoo että omassa sängyssä pelottaa.
:''') Ihan isoveli Albus. Hän tuntui todella välittävän sisaruksistaan, vaikka samalla oli kateellinen Arianan saamasta huomiosta ja ylpisteli sillä, että sai nähdä taikuutta isän kanssa. Se Albus, joka hänestä kasvaa, tuntuu juuri tältä, lapselta, ristiriitaiselta, yrittää parhaansa. Ja miten ihanaa, että vaikka hänellä meni myöhemmin välit poikki veljensä kanssa, tässä hetkessä hän oli veljensä tukena. <3
Albus menee, ja äiti kaataa hänelle pienen tilkan aikuisten juomaa ja sanoo, että nyt Albus on virallisesti perheen pää mutta jos naapuri käskee hänen juoda enempää kuin yhden kulauksen niin Albus saa sanoa ei.
Vau. Niin paljon mahtuu yhteen lauseeseen. Tämä oli todella ajalleen ominaista, kauhea ajatus ja sitten kuitenkin hupaisaa, että äiti muistuttaa rajoista aikuisten juoman suhteen. :3 En muista canonista, onko Albuksella isänsä sauva, mutta se kuulostaa tosi sopivalta ja myös se, miten hän otti sen vastaan. Miten kauniisti saatakaan pujotettua yhteen niin monta säiettä, jotka kertovat äidin persoonasta, kylästä, Albuksen reaktiosta kaikkeen tapahtuneeseen. Hänessä on läpi tekstin tietynlaista eleettömyyttä, kuin ei osaisi olla surullinen tai vihainen ja hädissään ja se tuntuu sellaiselta nuorelta mieheltä, jolle on opetettu, että pojat eivät itke, pojat eivät halaile ja pikkusisko on vanhempien lellikki. Paljon onnistuit kertomaan myös Albuksen vanhemmista, heidän moraalistaan ja miten hekin ovat aikansa kasvatteja, kun äiti kuitenkin käskee alle kouluikäistä Albusta olemaan perheen pää, vaikka äitinä hän kykenisi siihen aivan hyvin.
Minusta tuntui myös, että Albus harmitteli eniten isän katoamista. Hänen turta reaktionsa Arianan kohtaloon oli vähäisempi kuin hetki ruosteen värisen taikasauvan kanssa. Ja minusta siinäkin vangitsit hienosti lapsen maailmaa. Ehkä Albuksesta jopa tuntui, että Arianasta johtuu se, että isä vietiin pois, eikä tuollaista lapsen ajatusketjua voi moittia, se kuulostaa minusta aika inhimilliseltä tuon ikäiseksi. Ja miten tämä sitten johtuu Arianan suosimisesta ja tulee vanhempien tavasta kohdella lapsiaan. Ää, en kestä, sait aikaan minussa ihan hirveästi jännittäviä ajatuksia ja se on minusta aina parasta ficeissä. ^^
Kiitos kaiken kaikkiaan tästä upeasta tuonnekuohusta!
Tuoreimmat viestit
Siis ihan mahtavaa! Enkä välitä yhtään, että jotkut itseään OG/hardcore/miksilie itseään nimittävät fanit oli sitä mieltä, että se oli tosi mid tai pelkkää fanservicee, koska mitä sitten! Ah, rakastin. Oon katsonut sen päätösjakson taistelun moneen kertaan ja itkenyt yhtä monta kertaa, meni kyllä itselläkin ihon alle ja vahvasti <3 (toki no, ehkä mulla ei sinänsä ole varaa moralisoida, koska musta episodit 7-9 oli kamalinta kuraa ikinä ja oon tuonut sen hyvin vahvasti esille, mutta... XD)
