No damn, kai mun pitää antaa sarjalle vielä mahdollisuus, kun sieltä tuli noin hyvä palopuhe flawilta ja vielä Sisiljan kehotus jatkaa katsomista. Danielia ja Armandia oli melko vähän ekalla kaudella ja he ovat ilmeisesti iso juttu fanien keskuudessa, niin siltäkin kantilta kiinnostaisi katsoa lisää, koska Danielista hahmona pidin jo ekalla kaudella. Hänellä oli hyviä kärkkäitä kommentteja ja omanlaistaan karismaa. Kusipäähahmot itsessään ei oikein iske, ellei heidän käytökselleen anneta tarpeeksi pohjustusta, mutta ilmeisesti hahmoja syvennetään lisää sitten seuraavilla kausilla, mikä kannustaa katsomaan pitemmälle! Mulla oli aavistus, että Lestat on sellainen hahmo, jolle lämpenee ajan kanssa ja on mielenkiintoista päästä tutustumaan Armandiin paremmin. Se ekan kauden loppu oli tavallaan yllätys, vaikka tiesinkin ennalta, että Armand on vampyyri, mutta se oli hieno ja mahtipontinen paljastus silti.

Se jotenkin hyppii kauheasti ja välillä on vaikea pysyä mukana. Ekan kauden perusteella Lestat on aika ällö, mutta Louis oli jotenkin ihana ja symppis ja Claudia oli raikas tuulahdus. Mietin, painottuuko tulevat kaudet enemmän Lestatiin, mikä on ehkä vähän turn off, kun hahmosta en ekan kauden perusteella kauheasti välitä, mutta ehkä (toivottavasti) häneen tulisi enemmän harmaan sävyjä. En ole kirjoja lukenut, niin ehkä vähän vaikea lähestyä tätä sarjaa, mutta oli ekassa kaudessa omat hetkensä.

Tokalla kaudella painopiste on ihan muualla! Ja niitä harmaan sävyjä todellakin tulee myöhemmin, eritoten kolmoskaudella, joten kannattaa ehdottomasti jatkaa jos vain Lestat oli se turn off - kyllä se on-asentoon kääntyy! Mun täysin puolueeton mielipiteenihän on että tää on ihan best sarja ikinä, joten suosittelen lämpimästi katselemisen jatkamista Itse kyllä hurahdin totaalisesti jo ykköskauteenkin, mutta kakkonen on musta vielä sitten taas omalla tavallaan ihana myös - siinä tulee tosi villejä käänteitä ja ah siis se vaan on mahtava. Eka jakso on imo vähän tylsä, tsemppaa sen läpi niin sitten alkaa hyvä kontsa. Hyppeleminen ja vaikeat konseptit hahmottaa kyllä jatkuvat, mutta musta on tosi ihanaa katsoa tarinaa jossa on kerroksia ja joka säilyttää uudelleenkatsomisarvon koska aina hoksaa jotain uutta tai saa jonkun uuden näkökulman tai näkee että aa tähän kuvioon toi aikoja sitten kylvetty siemen sitten päätyikin kukkimaan. Mä myös haksahdin ekalla kaudella siihen, että join Louis kool aidia ihan täysin ja pidin Lestatia ihan perseenä tyyppinä, mutta sitten kun hoksaa sen että Louisin näkökulma asioihin ei olekaan objektiivinen totuus ja itse asiassa Louis-mussukka on ihan vallan paskapuhetta harrastava herrasmies myös toisinaan, niin alkaa Lestatiakin ymmärtämään ja symppaamaan ihan eri tavalla. Toki siis kaikki hahmot tässä sarjassa on jollain lailla perseestä ja pahoja, myös Louis vaikka onkin babygirl ja viaton kaikkeen <3, mutta siitä musta se hohto osin tuleekin - kaikissa hahmoissa todellakin on laaja skaala harmaan sävyjä, heillä on vuosien ja joskus jopa vuosisatojen historia takanaan ja kovin inhimillisiä taakkoja kannettavanaan ja ovat ihan hirmu kiehtovia pikku trauma- ja draamakasoja. Kaikki ei toki oo kaikkien pala kakkua, mutta mä olin myös ekalla katselukerrallani ekan kauden aikana ponnekas Lestat hater ja tällä hetkellä rakastan sitäkin hahmoa ihan possuna - se on persoona Mäkään en ole lukenut kirjoja, mutta oon jonkun verran selaillut fandomjuttuja netissä ja sitä kautta päässyt jyvälle joihinkin juttuihin jotka ei ole vielä sarjassa realisoituneet, ymmärrän tuon lähestymisvaikeuden mutta ei imo hyvä katselukokemus kaipaa kirjatietämystä - itse asiassa toivon että sarjassa tietyiltä osin pysytään pliis kaukana niistä kirotuista kirjoista

Katsoin sen uuden Kärpästen herra -minisarjan Areenasta. En ole muistaakseni niitä vanhoja elokuvia nähnyt, mutta olipa vaikuttava ja hyvin toteutettu tuo sarja. Sopivalla tavalla jopa brutaali, vaikkei mitään mässäilyä silleen näytetty, mutta oli muutama sellainen oikein kylmäävä kohtaus. Tiesin pääpiirteittäin, mitä tarinassa tapahtuu, joten olen ehkä nähnyt jonkun elokuvan joskus, mutta siitä ei ole mitään muistikuvaa. Taidan etsiä käsiini ainakin sen ysärileffan ja vähän houkuttaisi se kirjakin lukea. Sarjassa näyttelee Lox Pratt, joka on HBO:n uudessa Potter-sarjassa Draco Malfoy. Erottui hyvin edukseen tuossa sarjassa! Pystyn hyvin kuvittelemaan hänet Dracon rooliin, vaikka se HBO:n sarja sinällään ei mua kiinnosta. Kun näin jotain ekoja kuvia tästä pojasta Dracon rooliin castattuna, ei ulkoisesti täysin vakuuttanut mua, mutta liikkuvassa kuvassa on kuin ilmetty Malfoy, varsinkin kun näytteli tuossa Kärpästen herrassa tavallaan "pahisroolia", jos lapsihahmosta voi niin sanoa. Tykkäsin, että hänen roolihahmoonsa Jackiin oli saatu harmaan sävyjä! Itsessään mua vähän aina mietityttää eettiseltä puolelta näin rankan sarjan kuvaus, jossa lapset on näyttelijöinä (tuossakin tosi pieniä lapsia osa), että toivottavasti heistä huolehditaan, ettei heille jää mitään traumoja.

Katsoin myös yhden kauden Veren Vangit -sarjaa, kun sitä on hehkutettu ja finissä olen siihen törmännyt. Olen vähän kahden vaiheilla, kiinnostaako katsoa enempää. Se jotenkin hyppii kauheasti ja välillä on vaikea pysyä mukana. Ekan kauden perusteella Lestat on aika ällö, mutta Louis oli jotenkin ihana ja symppis ja Claudia oli raikas tuulahdus. Mietin, painottuuko tulevat kaudet enemmän Lestatiin, mikä on ehkä vähän turn off, kun hahmosta en ekan kauden perusteella kauheasti välitä, mutta ehkä (toivottavasti) häneen tulisi enemmän harmaan sävyjä. En ole kirjoja lukenut, niin ehkä vähän vaikea lähestyä tätä sarjaa, mutta oli ekassa kaudessa omat hetkensä.

Mä en yleensä ole niin höpöttäjä, mutta näköjään on taas se aika maailmasta, kun menee jotenkin sekaisin.

Oon pelkästään iloinen ja kiitollinen, että muutkin menevät siinä määrin sekaisin, että juttua tulee miltei väistämättä. Eli älä ihmeessä lopeta. Tuu jatkaa juttua vaikka sit seuraavan kirjan lukukokemuksesta! Mulla on hassusti tilanne just päinvastainen, oon uusinut Kadotettujen kuningattaren maksimimäärän ja nyt mun pitäisi palauttaa se kirjastoon puoliksi luettuna. Ehkäpä varaan sen suorilta uudestaan, jotta voin sitten Armandin kirjan jälkeen yrittää sen lukemista vielä kerran. Jospa ne muiden vampyyrien näkökulmat vihdoin kiinnostelisivat tarpeeksi jotta saan sen tapeltua läpi.

// Löysin muuten eri kiinnostavan otteen Anne Ricen haastattelusta, jossa Rice vastaa kysymykseen, millaiset kirjoitusrutiinit hänellä on, ja tää selittää aika paljon.

On ihan hauskaa lukea fikkejä ja bongata eri teksteissä toistuvia samoja yksityiskohtia ja miettiä että onkohan kyseessä kirjacanon vai sittenkin vain laajemmalle levinnyt fanonjuttu. Mä en ole vielä fikeissä törmännyt Benjiin, oon lukenut liian kapea-alaisesti! Se on kirjacanonissa (laitan spoileritägin alle, koin yhtäkkinen heräämisen että pitäisikö olla höpöttämättä ihan kaikkia kirjajuttuja auki, saa sanoa jos häiritsee! Höpöttäjä!Marius on sittenkin mun toteemieläin...

Mä jo sain Mariuksesta vähän sellaisen hullun tiedemiehen viban jossain vaiheessa, mutta se oli ehkä enemmän hullu taidemies ja Armand sitten se hullu tiedemies. Paino kummassakin sanalla hullu.

Hahaa, joo, näinpä, näinpä! Ja Mariuksen karu kohtalo on, että huolimatta vampyyrivoimista tai just niiden vuoksi se ei osaa maalata yhtä hienon inhimillisesti kuin se tahtoisi! Kuin vampyyrihahmon ottanut tekoäly, mikä raasu! Voi voi kyllä se Mariuskin ansaitsee rippusen sympatiaa. :'D