Tervehdys Vaihdokkaista!

Haa. Olisin varmaan heti tunnistanut tämän sinun tekstiksesi, vaikken olisikaan tiennyt kirjoittajaa etukäteen, sillä niin samanlaista sympaattista henkeä tässä on kuin joissakin muissa kirjoituksissasi!

Harryssa on ihanasti pientä kömpelöyttä ja kankeutta, mutta samalla myös itseluottamusta ja päättäväisyyttä. On niin sympaattista kuvitella, miten hän on löytänyt jästielokuvien pariin ja yrittänyt syventyä flirttailun saloihin niiden avulla. ♡ Mistäs sitä muuten oppisi, haha! En ihmettele yhtään, että Harryn kyhäilemä toimintasuunnitelma sisältää muun muassa kermavaahdon pyyhkimistä toisen suupielestä. Romanttiset leffat ovat toden totta täynnä moisia kliseitä, ja ovathan ne kliseitä tavallaan syystäkin! Harrylla on vain vielä vähän opittavaa sen suhteen, ettei kaikki leffoissa toimiva välttämättä ihan toimi samalla sapluunalla tosielämässä.

Vaan väliäkös sapluunalla, kun toimintasuunnitelma kuitenkin lopulta johtaa toivottuun tulokseen! Riippumatta siitä, meneekö kaikki kuten valkokankaalla, Harry tekee jotain selvästikin oikein ihan jo menemällä rohkeasti juttelemaan ja olemalla oma ihana itsensä, joka saattaa välillä vähän panikoitua paidan juututtua silmälaseihin tai paeta pyytämään apua Hermionelta tai höpöttää hassuja hermostuksen hetkellä. ♡ Kiinnostusta kytee selvästi molemmin puolin, ja se realisoituu hauskasti viimeistään tässä kohtaa:
”Öö, vielä…” hän sanoi. Harry pyyhkäisi etusormellaan suupieliään ja siihen tarttui vaahtoa. Hän työnsi sen suuhunsa. Hän toisti eleensä vielä kerran ja katsoi taas Dracoa. Tämän suu roikkui auki katsoessaan Harrya.
”Nyt?” Harry kysyi. Draco ravisti päätään.
”Öh, joo”, hän henkäisi.
... tai siis realisoituu ainakin lukijalle, Harrysta ei ole takeita.

Minusta on niin huvittavaa, miten Harryn tekee tämän kohtauksen jälkeen mieli polkea jalkaa turhautumisesta. Minun taas tekisi mieli lempeästi ravistaa häntä ja huomauttaa, että tuohan nimenomaan oli onnistuminen eikä mikään moka!
Sydämeni sulaa sille, miten Draco vetäytyy mansikkamaalle ajattelemaan asioita. Ja sille, miten ne asiat ovat sellaisia, jotka kumpuavat Harrysta itsestäään - eivät siitä, mitä hän on opetellut jostakin leffasta, vaan siitä, millainen hän todella on. Harryn persoonasta kertoo oikeasti paljon se, miten hän lopulta myöntyy Teddyn pyyntöön, vaikkei tilanne hänelle paras mahdollinen olekaan, ja miten hän sitten huvittelee lasten kanssa tekemällä kuplataikoja. On ihanaa, miten Draco panee merkille tuollaiset jutut ja viehättyy niistä. Ja kuumuudesta, haha! Veikkaanpa, ettei siinäkään ole suinkaan olennaisimpana tekijänä Harryn muodikas paita, vaan ihan vain Harry itse.

Nämä kaksi ovat kyllä aivan valloittava match! Olen muun muassa näiden sinun tarinoidesi kautta lämmennyt tälle paritukselle tavalla, jolla en olisi ikinä uskonut lämpeäväni. Ihan parasta!
Täytyy vielä todeta, että tämä tarina oli myös mitä mainiointa kesälukemista ja sopi Vaihdokkaiden kierrosteemaan loistavasti. Rennot puutarhajuhlat ovat ihastuttava miljöö, ja letkeän kesäistä tunnelmaa tehostavat muun muassa mansikkakakku oman maan marjojen kera ja Georgen pilvikone, joka välillä vähän oikuttelee. Lisäksi sydämeni sulaa ajatukselle siitä, miten nämä kaikki tutut hahmot pysyvät toistensa kanssa tekemisissä tällä tavoin vielä aikuisinakin. ♡
Kiitokset tästä ihastuttavasta kesäromanssista, joka sai minut hyvälle tuulelle!

-Walle