Sain tämän tekstin Vaihdokkaista ja pidin kovasti!


Tykkään tällaisista "palasista" jotka sijoittuu lyhyeen hetkeen, kuten tässä tapauksessa välituntiin
 Paljon ei ehdi tapahtua eikä tarvitsekaan, kun lukijalle on jo pohjustettu, mikä tähän hetkeen on johtanut. Tämä oli myös tosi luonnollinen teksti, erityisesti tämä kohta:

Kuudennella luokalla osa pojista yrittää olla tosi isoja ja cooleja. Niillä on skeittikengät, yli-isot hupparit ja valmiiksi revityt farkut, ja niiden lempisana on vittu. Niiden mielestä piirtäminen on nynnyä

Koska tämmösiä kutosluokkalaiset usein on, yritetään olla jo niin isoa että xD

Tykkäsin myös päähenkilön pohdinnasta siitä, eikö häntä kiusata siksi, ettei hän kanna omista harrastuksistaan näkyvää merkkiä kuten tämä Hiiri. Se kertoi, että hän on miettinyt Hiirtä jo pitkään.

Loppu oli jätetty sopivasti avoimeksi, päähenkilön ja Hiiren ystävyys voi kehittyä tästä vaikka mihinkä suuntaan. Ehkä Hiiren oikea nimikin selviää sitten jossain vaiheessa.

Hieno teksti, kiitos tästä!

Ihanaa, uutta Tuntsaa! Nappasin tähän heti kiinni, koska paritus on niin ihana<3 Voi, Hietanen ja Koskela olisivat ansainneet vähän paremman lopun kirjassa. Mutta ehkä se tekee Tuntemattomasta sotilaasta niin kiehtovan.

Tää oli aivan ihanasti kirjoitettu. Olet tavoittanut molemmista hahmoista jotain tosi tuttua. Koskela on oma vaatimaton ja rauhallinen itsensä. Hietanen taas keksii asiaa, ja varsinkin paasausta, aiheesta kuin aiheesta. Tavallaan hauskaa, että miehet vitsailevat keskenään olevansa kriminaaleja, vaikka surullisen kaiun tähän tuo se, että tottahan asia oli. Yhteiskunnan silmissä he eivät olisi paljastuttuaan olleet mitään sotasankareita, vaan hylkiöitä. Onneksi heillä on toisensa. Ehkä se auttaa kestämään tätä kriminaalielämää.

"Kai täs piäne juhlanki vois pittä, vaik Lammio ja häne sakemanni kans malja nosta."

Tää on nyt ihan sivujuonne, mutta olin heti silleen mitä mitä, mikä sakemanni? Lammio on mun aivan lempihahmo Tuntsasta, hänen nimi heti hyppäsi tuolta tekstistä

En katsonut sanalistaa etukäteen, enkä olisi mitenkään voinut arvata, mitkä sanat tarinaa kuljettivat eteenpäin. Olit tosi hienosti kirjoittanut tämän tarinan annettujen sanojen mukaan. Kiitos:)

Nimi: Jälkeen ja ennen
Ikäraja: S

Kirjoittajalta: Kirjoitettu Virkehaasteen innoittamana. Tämä on jatkoa tarinalle, jota ei olemassa kuin mun päässäni, ja siksi tämä ei ehkä ole kovin ymmärrettävä, mutta jos joku tämän silti lukee, niin tulkita saa ihan omalla tavallaan. En ole tähän oikein tyytyväinen muutenkaan, tästä tuli jotenkin teennäinen, vaikka aikomus oli aivan vilpitön. Keksaisin sitten tuommoisen teennäisen otsikonkin.

Sanalista:



Killan kokous on päättynyt, talvimyrsky vaiennut ja Kalmanhanaukio kahdentoista vallannut hiljaisuus on tiheää ja raskasta.

Sirius on jättänyt makuuhuoneensa oven auki, kuten hänelle on tullut tavaksi, ja Severus astuu sisään, samanlaisella rutiinilla hänkin.

Sirius on jättänyt raolleen myös verhon, jonka lomasta pilkistää kirkasta yötaivasta, ja Severus menee sulkemaan sen. Hän hätkähtää valonvälähdystä ‒ katulampun heijastus vesilätäköstä ‒ ja aikoo hetken verran jättää verhon silleen, pienenä protestina jatkuvaa, väsyttävää varuillaanoloa vastaan, mutta sulkee sen kuitenkin; mitätön virhe voi tässä vaiheessa maksaa kaiken.

Sirius on seurannut katseellaan Severuksen toimia, ja kun tämän pehmeät askelet viimein tulevat sängyn luo, kertoo Siriuksen huulille nouseva pieni hymy hänen seuranneen myös Severuksen ajatuksenjuoksua.

Severus siirtää sivuun peittoa puikahtaakseen sen alle ‒ samalla hän siirtää syrjään ajatuksen, että ehkä juuri tämä on heidän ratkaiseva virheensä.

Sirius on lämmin hänen vieressään, sylissään, kosketus niskassa ja selällä on hellä, mutta painostava tunne ei päästä irti kummastakaan, vaan vaatii sitä huomiota, jonka he haluaisivat antaa toisilleen.

"Dumbledore vaikutti olevan hyvällä tuulella", Sirius sanoo ja kääntyy tuijottamaan kattoa. Severus tietää täsmälleen, mitä hän tarkoittaa ja mitä siitä todennäköisesti seuraa heille, Harrylle, koko sodalle ja killalle, jonka jäseniin on vaivihkaa hiipinyt kavala luottavaisuus ja petollinen toiveikkuus.

"Lupin on jotenkin onnistunut lumoamaan sinun serkuntyttösi", Severus huomauttaa näennäisen asiaankuulumattomasti, mutta hänellä on vahva tunne, että sekin liittyy samaan optimistisen odotuksen harhaan, jossa heidän joukkonsa ovat viime kuukaudet olleet, ja joka ei voi päättyä kuin huonosti. Syksyllä olleet yhteenotot kuolonsyöjien kanssa voitettiin liian helposti ja vuodenvaihteen juhlapyhät menivät vastoin oletuksia täysin rauhassa.

"Ei kai tuo niin suuri ihme ole verrattuna siihen, mitä me olemme tehneet toisillemme", Sirius virkkoo hymyillen, mutta hymy katoaa hänen jatkaessaan: "Keväällä tapahtuu varmasti", ja Severus tietää hänenkin ajattelevan, että se kevät saattaa hyvinkin jäädä heidän viimeisekseen.

"Harrylle on pakko kertoa pian", Severus sanoo ja näkee Siriuksen silmissä haavoitetun eläimen katseen, eikä halua ajatella, miten sama tieto haavoittaa Harrya. Unohtaakseen oman pelkonsa ja välttyäkseen näkemästä kipua Siriuksen kasvoilla Severus vetää tämän syliinsä, ja saadessaan hyväilyynsä vastakaikua hänet valtaa tunne, joka toisissa olosuhteissa voisi kehittyä iloksi.

Merkillistä, miten jonkun ensin haluaa lähettää alimpaan helvettiin, ja sitten onkin valmis menemään sinne yhdessä hänen kanssaan.

Tännekin vielä erikseen tiedoksi Raapalejuoksuun liittyen: Kaarnen luvalla olen aloittanut uuden kierroksen Raapalejuoksuun! Kuka tahansa voi aloittaa juoksuun uuden kierroksen, kun edellinen katkeaa - eli tähän ei tarvitse odottaa erillistä lupaa.

Mäkin näin tuon parin minuutin kestoisen trailerin ensimmäisen kerran eilen, ja minusta se puolestaan oli parempi, kuin olin osannut odottaa. Tykkäsin kaikista niistä pienistä yksityiskohdista, joita on kirjoista ujutettu mukaan ja ainakin minulle jäi trailerista sellainen maaginen, syksyinen ja pottermainen fiilis. Trailerin perusteella tykästyin uuteen trioon ja Minerva McGarmiwaan.