Ilahduin kun löysin sinulta luettavaa tällä parituksella, ja se oli vieläpä tällainen suloisen kesäinen ja lempeä tunnelmapalanen, joka sopii juuri tähän hetkeen. Minäkin muistelen lukeneeni joskus ficciä, tai ehkä useampaakin, jossa Mustan suvulla on kesähuvila (jossain päin Etelä-Ranskaa ehkä), ja mielessäni ajattelin nämä kaksi nyt sinne. Paikka olisi varmaan ollut loistonsa päivissä upea, ja maisemat epäilemättä ovat sitä vieläkin. Meri ja tällaiset vähän unohdetut mutta kauniit paikat sopivat niin hyvin juuri tälle paritukselle, ja niin myös kahdenkeskinen, pitkä purjehdus voisi olla juuri sitä, mitä he tarvitsisivat. Etenkin Azkabanin ja kaikkien muiden kovien kokemusten jälkeen. Haluaisin ajatella, että he vielä joskus pääsivät purjehdukselleen rentoutumaan ja olemaan vain toistensa seurassa. Ja mielenkiintoista kyllä ajatella, että velhojen purjehduskin voisi olla ihan erilaista kuin jästien versio siitä.

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta!

Tämän tekstin kaunis nimi ja paritus vetivät minua puoleensa, kun tutkailin listaustasi. Monet ovat aiemmin kommentoineet, etteivät pidä tästä parituksesta, mutta minä kuulun niihin, jotka oikeastaan pitävät. Pidän kyllä vielä enemmän Sirius/Remuksesta, mutta mielestäni tämä paritus on joka tapauksessa kaanonin näkökulmasta ihan luonteva ja koen Tonksin sopivan Remukselle.

Vaikka parituksesta tykkäänkin ja haluaisin ajatella hahmojen saavan viettää edes hetken verran onnellista, rakkaudentäyteistä yhteiseloa ennen ennenaikaista kuolemaansa, oli virkistävää lukea tällaisesta tilanteesta, jossa se rakkaus (jos sitä on) ei tunnukaan aivan oikealta. Erityisen kiinnostavaa ja kutkuttavaa on, miten kumpikin osapuoli tuntuu tavallaan tiedostavan sen, vaikkei sitä välttämättä haluaisikaan uskoa. Jokainen näkee, sinäkin huomaat. Silti pysytään yhdessä ja avioidutaan. Sellaiseen voi olla monia syitä, ja rupesinkin miettimään kaikkia niitä liittoja, jotka perustuvat lopulta jollekin muulle kuin rakkaudelle. Tässä on myös sellaista kiintoisaa vaiheilua, kun mieli on ja ei ja siltikin. Onko kaikki sittenkään sitä, miltä tuntuu? Ja mitä jos yhdessä hetkessä tuntuukin erilaiselta kuin toisessa?

Nautin tämän tekstin tyylistä valtavasti. Lauserakenteiden rikkominen ja pitkät, epäkonventionaaliset virkkeet tempaisevat mukaansa ja tehostavat epämääräistä, vaiheilevaa, hallansinistä tunnelmaa. Tässä on jopa pientä vaaran tuntua ja mystiikkaa. Erityismaininta on annettava poikin pitkin -ilmaukselle, jossa tunnetun sanaparin ympäri kiepauttaminen toimii minusta erityisen tehokkaasti! Se tuntuu tavallaan ikään kuin korostavan koko tilanteen nurinkurisuutta, sitä miten sitoudutaan loppuelämäksi ilman että täysin tarkoitetaan sitä.

Kiitokset tästä väkevästä, vaikuttavasta lukukokemuksesta, joka herätti paljon ajatuksia! ♡ -Walle

Tämä oli tosi kaunis teksti, ja mulle ainakin välittyi tästä tosi hyvin tilanne ja tunnelma raapaleen sanamäärän puitteista huolimatta. Raapaleissa muutenkin tykkään siitä, että lukijalle jätetään varaa omalle tulkinnalle, ja siinäkin tämä onnistui.

Tasainen piip, piip, piip -rytmi täyttää huoneen sinun pulssiasi matkien, ja minä hymyilen, sillä kuoleman hiljainen huuto ei ole tavoittanut sielujamme.

Pidin erityisesti tästä kohdasta, tässä oli jotain melkein runollista.

Kiitos tästä, tykkäsin kovasti!! <3

Tervehdys Vaihdokkaista!

Haa. Olisin varmaan heti tunnistanut tämän sinun tekstiksesi, vaikken olisikaan tiennyt kirjoittajaa etukäteen, sillä niin samanlaista sympaattista henkeä tässä on kuin joissakin muissa kirjoituksissasi! Harryssa on ihanasti pientä kömpelöyttä ja kankeutta, mutta samalla myös itseluottamusta ja päättäväisyyttä. On niin sympaattista kuvitella, miten hän on löytänyt jästielokuvien pariin ja yrittänyt syventyä flirttailun saloihin niiden avulla. ♡ Mistäs sitä muuten oppisi, haha! En ihmettele yhtään, että Harryn kyhäilemä toimintasuunnitelma sisältää muun muassa kermavaahdon pyyhkimistä toisen suupielestä. Romanttiset leffat ovat toden totta täynnä moisia kliseitä, ja ovathan ne kliseitä tavallaan syystäkin! Harrylla on vain vielä vähän opittavaa sen suhteen, ettei kaikki leffoissa toimiva välttämättä ihan toimi samalla sapluunalla tosielämässä.

Vaan väliäkös sapluunalla, kun toimintasuunnitelma kuitenkin lopulta johtaa toivottuun tulokseen! Riippumatta siitä, meneekö kaikki kuten valkokankaalla, Harry tekee jotain selvästikin oikein ihan jo menemällä rohkeasti juttelemaan ja olemalla oma ihana itsensä, joka saattaa välillä vähän panikoitua paidan juututtua silmälaseihin tai paeta pyytämään apua Hermionelta tai höpöttää hassuja hermostuksen hetkellä. ♡ Kiinnostusta kytee selvästi molemmin puolin, ja se realisoituu hauskasti viimeistään tässä kohtaa:

”Öö, vielä…” hän sanoi. Harry pyyhkäisi etusormellaan suupieliään ja siihen tarttui vaahtoa. Hän työnsi sen suuhunsa. Hän toisti eleensä vielä kerran ja katsoi taas Dracoa. Tämän suu roikkui auki katsoessaan Harrya.
”Nyt?” Harry kysyi. Draco ravisti päätään.
”Öh, joo”, hän henkäisi.

... tai siis realisoituu ainakin lukijalle, Harrysta ei ole takeita. Minusta on niin huvittavaa, miten Harryn tekee tämän kohtauksen jälkeen mieli polkea jalkaa turhautumisesta. Minun taas tekisi mieli lempeästi ravistaa häntä ja huomauttaa, että tuohan nimenomaan oli onnistuminen eikä mikään moka!

Sydämeni sulaa sille, miten Draco vetäytyy mansikkamaalle ajattelemaan asioita. Ja sille, miten ne asiat ovat sellaisia, jotka kumpuavat Harrysta itsestäään - eivät siitä, mitä hän on opetellut jostakin leffasta, vaan siitä, millainen hän todella on. Harryn persoonasta kertoo oikeasti paljon se, miten hän lopulta myöntyy Teddyn pyyntöön, vaikkei tilanne hänelle paras mahdollinen olekaan, ja miten hän sitten huvittelee lasten kanssa tekemällä kuplataikoja. On ihanaa, miten Draco panee merkille tuollaiset jutut ja viehättyy niistä. Ja kuumuudesta, haha! Veikkaanpa, ettei siinäkään ole suinkaan olennaisimpana tekijänä Harryn muodikas paita, vaan ihan vain Harry itse.

Nämä kaksi ovat kyllä aivan valloittava match! Olen muun muassa näiden sinun tarinoidesi kautta lämmennyt tälle paritukselle tavalla, jolla en olisi ikinä uskonut lämpeäväni. Ihan parasta!

Täytyy vielä todeta, että tämä tarina oli myös mitä mainiointa kesälukemista ja sopi Vaihdokkaiden kierrosteemaan loistavasti. Rennot puutarhajuhlat ovat ihastuttava miljöö, ja letkeän kesäistä tunnelmaa tehostavat muun muassa mansikkakakku oman maan marjojen kera ja Georgen pilvikone, joka välillä vähän oikuttelee. Lisäksi sydämeni sulaa ajatukselle siitä, miten nämä kaikki tutut hahmot pysyvät toistensa kanssa tekemisissä tällä tavoin vielä aikuisinakin. ♡

Kiitokset tästä ihastuttavasta kesäromanssista, joka sai minut hyvälle tuulelle! -Walle

En ole lukenut mangaa tai katsonut animea, mutta katsoin juuri uudelleen live actionin, johon rakastuin heti ensimmäisestä jaksosta alkaen. Tässä oli muutamia hahmoja, joita en tuntenut, mutta se ei haitannut lukukokemusta. Tämä oli ensimmäinen lukemani ficci One Piecestä ja katsoin, että sinulla on niitä enemmänkin ja pitää ehkä tutkailla niitä vielä jossain vaiheessa. ^^

Tämä oli oikein kiva pikku kurkistus, mihin kaikkeen voi törmätä massiivisten seikkailujen mainingeissa ja miten pieni löytö voi tarkoittaa paljonkin. Tämä hetki melkein tuntui kuin kuuluisi pidempään tarinaan ja zirkoniumlähde olisi Tšehovin ase, jolla joku vielä välttää kuoleman. Tosi ymmärrettävää, että Chopper halusi nähdä vaivaa saadakseen ainetta mukaansa edes vähäsen, jos sillä voisi sitten pelastaan jonkun ystävänsä hengen. Ja hauskaa, miten jokaisella hahmoista oli oma suhtautumisensa zirkoniumiin. Se vain toimii, kun jokaisen hahmon erottaa heidän reagoinnillaan tuntemattomaan löytöön ja olit näyttänyt jokaisen suhtautumisen lyhyesti ja ytimekkäästi.
Kiitos tästä!