Nimi: Suolainen kevät
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Crys
Yhteenveto: suolaisenkatkerantoiveikasta eropohdiskelua
A/N: Tämä syntyi yllättäen virkehaasteen inspiroimana, jee!! Olen taas ollut niin pitkään kirjoittamatta, että ihan hävettää, joten kivaa että inspiraationmurunen taas iski Aihekin tuli itselle ihan puskista, koska varsinaisesti tämän käsittelevä eroaihe ei itseä koske, mutta ehkä sellainen yleinen kevätfiilistely ja tunnetaitojen harjoittaminen inspiroivat.



Kevät


Niin, meitä oli siinä kaksi, mutta miksi vain toinen meistä joutuu kantamaan katkeransuolaisen maun mukanaan? Siitä huolimatta toiveikkaat haamumuistot valtaavat mieleni, kun löydän jättämäsi vivahduksen parfyymiasi – tyynyllä, vaatteissa, iholla... Tällöin kävelen ulos talosta, jotta voin muistaa pohjoistuuleen kylmyyden, sen tunteen, kun seisoo myrskyävän meren rannalla rukoillen taivaankannelta vastausta kaikkeen. Kuvittelen, kuinka suolavesi takertuu hiuksiisi, täyttää valheiden kammioksi muotoutuneen suusi suolalla ja tunkeutuu kirvellen sielusi riekaleiden ympärille muistuttamaan siitä, mikä sinusta on tullut.

Istun terassituoliin, hengitän, silitän syliin hypännyttä kissaa ja keskityn kissan turkin pehmeyteen nimetessäni mielessäni asioita, joita näen edessäni. Minun on ollut pakko oppia tapoja selvitä näistä tunteista, siirtää sielua ja itsetuntoa murjovat ajatukset mustaan laatikkoon, jossa niillä ei ole valtaa. Sentään voin olla kiitollinen siitä, että olen pakosta joutunut oppimaan hellyyttä itseäni kohtaan, sillä sitä kukaan muu ei jakele.

Kevätlinnut laulavat tuulessa humisevissa puissa, aurinko vilkkuu puiden lomassa ja kissa kehrää sylissäni. Lasken yhdeksänkymmentä sekuntia leskenlehtiä, kunnes kavalat ajatukset muuttuvat katkerista tunteista neutraaleiksi toteamuksiksi. Lumouduit, rakastuit, petyit. Se tapahtui, mutta ei se tarkoita, että juhlit elämäsi viimeiset juhlat.

Seuraan katseellani västäräkin lentoa ja hengitän sisääni kevättä. Edistyn hyvällä mallilla, sillä kunhan pystyn analysoimaan haavoittavat muistot suuttumatta, tiedän, että olen käsittelyni lopussa. Siirrän ajatukseni ilonaiheisiin – katson kissaa – ja hymyilen. Muistelen aikaisempia retkiäni alimpiin helvetinkuoppiin ja tunnen kerrankin, kuinka pääni sisäiset hyllyt ovat järjestyksessään, täynnä uusia työkaluja.

Kohtaan viimein kevään kiitollisuudella.

Onko muilla enemmän tai vähemmän salaisia tositelkkariin liittyviä guilty pleasureja?

No on kyllä! En siis koskaan katso MITÄÄN realitysarjoja tai muuta draamajuttua muuten, mutta My Big Fat Fabulous Lifeen olen jäänyt koukkuun (Upea lihava elämäni). Olen sitä ihan useita kausia katsonut ja jotenkin se onnistuu olemaan viihdyttävä ja hauska. Seuraa siis erään Whitney-naisen varsin aktiivista elämää sen jälkeen kun hän nousi kuuluisuuteen julkaisemalla aikoinaan netissä videon otsikolla "Fat girl dancing". Sarja rakentuu siis pitkälti kehopositiivisuudelle, mutta tokihan siinä myös draamaa ja käänteitä riittää, kun siinä seurataan tämän Whitneyn lisäksi myös hänen perhettään ja joitakin ystäviään ja realityssä nyt aina kaikki leikellään ja ohjaillaan mahdollisimman dramaattiseksi Todellakin vähän guilty pleasure, kun on niin random että sitä ylipäätään päädyin seuraamaan reality-vihaajana, mutta jotenkin siinä on viihdyttävä tunnelma ja henkilöt tulevat niin tutuiksi.

Niin kiva nähdä sun visioita Ronjasta ja Pepistä 😍 Varsinkin kun tietää, miten vahvat headcanonit sulla heistä on! Muutenkin kiva idea nää moodboardit, oon joskus kans miettinyt näiden tekemistä omista ficeistä, mutten oo saanut aikaiseksi :'D

Et tiedäkään miten onnellinen olin, kun näin, että olit kirjoittanut lahjaficin ja vielä Axelista ja Neosta! ^^ Näistä kahdesta ei voi olla liikaa arkista fluffya varsinkin, kun heidän väleihinsä sopii hurt/comfort saumattomasti. <3 Ja miten kivaa oli, että tämä olikin nyt Neon näkökulmasta. Se sopi niin hyvin, kun tunnelma oli kepeä ja vaikka Neollakin on taakkoja menneessä, hän on aina ollut niin valmiimpi suhteessa ja oli miellyttävää vaihtelua nähdä, miten avoimen rakastunut hän on Axeliin, eikä epäröi hänen kanssaan samalla tavalla kuin Axel. Olin onnessani tästä rennosta peli-illasta, vakiintuneen parisuhteen arjen palasista lukeminen Finissä on yksi suosikkijuttujani nykyään. Eikä tässäkään ollut kaikki ruusuilla tanssimista ja siitä pidänkin vakiintuneen suhteen arjen kuvauksissa. Vaikka ollaan päästy suhteeseen päätymisen turbulenssin ohi, ei tarina lopu siihen vaan edelleen on esteitä ja vaikeuksia, mutta ne eivät ole aina suuria taisteluita tai vaadi massiivista tunnekuohua. Siksi Axelin paha olo, joka kuitenkin pysyy aisoissa ja se että hän haluaa silti viettää aikaa Neon kanssa pelaamalla korttia ja samalla turruttaa itseään alkoholiin, tuntuivat juuri sopivan tavallisilta asioilta, joita tehdään parisuhteessa. ^^

Ihhih ja tämä kortin peluu oli erihupaisaa, kun mukana oli Neon kyky lukea Axelia ja siten päihittää hänet helposti. Jotenkin hauskaa, että Axel silti suostui peliin, vaikka luulisi hänen tietävän, että ei voi voittaa, kun Neon aistit toimivat ihan eri tavalla. Mutta ehkä se nyt vain oli jotain kivaa, kevyttä tekemistä häiriötekijäksi. ^^ Ihan sama vaikka häviäisikin pelissä. Isälisko, varmaan lempparini Axelin käyttämistä lempinimistä Neolle. <3

Yöuinti oli aivan ihanaa ja kyllä olisin ottanut sen K-18 kamankin tuohon loppuun, mutta tällainen pieni kiusoitteleva maistiainen toimii aivan yhtä hyvin, joskus jopa kutkuttavammin kuin tarkkaan kuvattu porno. ^^ He vain ovat niin lutuisia toistensa kanssa, edelleen umpirakastuneita, edelleen ihailevat toisiaan, kiusaavat ja hellivät toisiaan, ihan parasta. <3 Tämä oli aivan mahdottoman upea lahja lukea synttäripäivänä ja nostatti valtavan hymyn huulilleni. Kiitos tästä, kiitos, kiitos, kiitos! <3