No niin, Goyle, täällä ollaan taas!

MITÄ! Eihän tämä näin saa päättyä, mitä ehmettiä nyt. Sanoinko jo, että sun ficeissä mikä vaan on mahdollista? En minä nyt tällaista odottanut kun kaikki oli niin söpöä ja lämmintä ja pehmeää. Oli luistelua ja LÄMMINTÄ KAAKAOTAKIN. Tosi julmaa, mursis, tosi julmaa ;_;

Sinulle on kyllä taito kirjoittaa pieniin sanamääriin niin kovin söpösiä kohtauksia. Listauksessa oli mainittu genreksi slice of life ja sitä tämä todella vastaa. Itse en omaa tällaista taitoa ollenkaan. Minulla on valtava tarve selitellä syitä ja seuraamuksia ja olenkin kyllä vähän kateellinen tämmöisestä taidosta.

Vieläkään emme saaneet tietää alkua, mutta lopun vähän liiankin voimakkaasti. Hmph.

Kiitos kuitenkin, oli ilo (ja suru) lukea tämä rapsusarja. :3

- Frac

No niiiiin, olihan minun kaivettava ne Hermione/Goylet esille ja vähän niin kuinka äkkiä.

Vuosipäivä antoi toivotun vilauksen menneisyyteen, mikä oli kyllä surullinen, mutta tarvittu. Herätti toki paljon kysymyksiä, mutta antoi myös vähän näiden kahden tarinalle lisää - jotain. Sellaista tarttumapintaa.

HAAH arvasinhan, ettet malta olla kirjoittamatta Harry/Dracoa tähän mukaan, ehtaa mursista!

Mitäää, näähän loppui ihan kesken. Juuri kun pääsin vauhtiin ja makuun, niin olikin jo viimeinen osa. Onneksi näin vilauksen listauksessasi, että tätä paria on lisää!

Mutta olipa nämä ihanan söpöjä ja arkisia pieniä makupaloja. Vähän kyllä haluaisin tietää, että miten ihmeessä nämä kaksi ovat päätyneet yhteen! Ehkä kirjoitat siitä meille joskus (tai ehkä kirjoitat kuinka Hermione päätyykin yhteen Severuksen kanssa, we never know \o/)

Kiitoksia näistä mikromaalisista, ja tavataan taas pian <3

- Frac

Yhyy, olen niin iloinen, että Finissä on jälleen vähän lisää kitara-ankkaa, eikä edes omaa kirjoittamaani. 😄 Kaunis kiitus kovasti! Mikä tahansa teksti ilahduttaa valtavasti, mutta tämä pöllerö ship on niin pahuksen lähellä sydäntäni. ❤️

Olin innoissani, kun tämä skenaario tuli puheeksi ja olen itsekin miettinyt, miten kivaa olisi tökätä sinner!Adam taustalle kakkoskauden tapahtumiin. Charlien käytöstä suuren taistelun jälkeen on moni kyllä kritisoinut ihan syystä. Isillehän kävi melkein huonosti! Ja vaikka Voxin suunnitelma ei ollut toteutettu synkimmällä mahdollisella tavalla, vähän paha mieli tuli silti Lulun vuoksi. 🥺 Ei ollut hänen välkyimpiä momenttejaan vain marssia Voxin ansaan, mutta silti olisihan sitä nyt voinut prinsessa varmistaa, että kaikki on varmasti ok. Ehkä puhuivat sitten kulissien takana. D:

Pommityttö istui kissademonin vieressä. Peura oli kadonnut jonnekin, mistä Lucifer oli enemmän kuin kiitollinen.

Niin canonia ettei Lucifer muista tyyppien nimiä. xD

“Totta kai, isä! Anteeksi –minä en yhtään ajatellut –” 

Mjöö no et niin. 😂 Ullatus.

Hän jaksoi hädin tuskin kävellä ja kompastuisi taatusti niihin perhanan ankkoihin.

Siitä tietää että asiat ovat huonosti, kun rakkaat ankkasetkin joutuvat mollauksen kohteeksi. 🥺

“Ei vissiin mennyt kovin hyvin?”

Lucifer kohotti kulmaansa, liian väsyneenä hämmästyäkseen. “Helvettiäkö sinä teet täällä?”

Oli Adamin vuoro kohottaa kulmaansa. “Minä asun täällä, jos et satu muistamaan. Aina sen jälkeen kun Jumala rankaisi–”

“Tarkoitan sviittiäni, senkin ääliö.”

“Ai, se. No, olisihan se sääli jättää näin hyvä sänky käyttämättä, vai mitä?”

Lucifer irvisti. “Vaihtaisit edes lakanat.”

“Ei kuulu tapoihini, beibi.”

Yhyy tämä dialogi on niin parasta kakkea. 😂❤️ Ihana myös, miten Adam löytää nälväisyjen päälle aika nopeasti pehmeämmän sävyn ja tahtoo pitää huolta. Suojelija tämä loppujen lopuksi onkin. Enkelinkyynelpuun antimet onneksi tekevät tehtävänsä, ja hyvä että Adamilta sattui sitä löytymään. ✨

Se oli outoa ja monimutkaista ottaen huomioon heidän menneisyytensä, mutta toisaalta, juuri heidän menneisyytensä teki siitä niin helppoa. He olivat kumpikin lähes ikuisia olentoja: kumpikin oli nähnyt paljon enemmän kuin olisi halunnut nähdä. Kumpaakaan ei sitoneet ihmisten säännöt, ja ehkä siksi he olivatkin antaneet toisilleen anteeksi niin nopeasti.

Mukavaa lukea tuumintaasi ja omaa loreasi näistä hahmoista! 👍 Ihanaa, että välttelystä ollaan suht nopeasti päästy lämpimämpiin väleihin. Omassa AU:ssani määrittelin about kolme vuotta lankeamisesta ensisuudelmaan. xD

Lucifer käpertyi mukavasti peittonsa alle ja huokaisi tyytyväisenä. “Tule viereen, ole kiltti”, hän pyysi.

Adam silitti Luciferin hiuksia. “No mikäs siinä, mutta vain hetkeksi.”

Heeenuuuua. 🥺

Loppupätkä oli myös kiva Vaggien päästessä näkökulmaksi! Mitenköhän kauan hän on saanut lohdutella Charlieta myöhemmin, kun Adam on vähän jututtanut ja ripittänyt. 😅 Kiitus tästä ja ehdottomasti luen lisääkin, jos vain kirjoitusinspistä herää uudelleen! ❤️

- Mai

PS:

Äänestä ei voinut erehtyä. Se oli Adam, sen kuuli koko luomakunta.

Niin helkkarin autenttinen. XD Adam pitää huolen että näkyy ja kuuluu!

ÄÄÄÄÄÄ mikä ficci!!

Tämä herätti niin paljon tunteita. Surua. Kaipausta. Pahaa mieltä ja lopuksi toiveikkuutta <3

Draco parka, aivan yksin valtavassa kartanossa. Onhan se totta kai hänelle koti, mutta silti! Voin vain kuvitella, miten onttoa ja yksinäistä siellä on, pelkkä kotitonttu kaverina.

Tässä oli paljon mielenkiintoisia elementtejä, Harryn itsepintaisuus, Dracon turta suhtautuminen tilanteeseen, Ronin tölväisyt, mutta myös paljon mielenkiintoisia kysymyksiä. Mistä Draco tiesi, että kaikki olivat Pansyn juhlissa? Tuli vähän sellainen olo, että hänetkin olisi sinne otettu kyllä mukaan, mutta hän on itse valinnut jäädä kotiin viinipullo kaverina. Ja missä Lucius ja Narcissa ovat, Azkabanissako?

Tässä oli paljon yksinäisyyttä ja toivottomuutta, mutta lopussa ihanaa toivoa ja lohtua. Tuskin kukaan muu kuin Harry onnistuisikaan pääsemään Dracon toivottoman kuoren läpi, ja onneksi hän lopulta sitten onnistui. Ihana teksti, kiitos tästä!

En tunne lainkaan tätä fandomia, mutta halusin tulla kurkkaamaan, mitä olit kirjoittanut tähän haasteeseen. Itseni parittaminen hahmolle tuntuu tosi vaikealta, joten ihailen, jos on siihen ryhtynyt ja siinä onnistunut. Minusta tämä oli oikein kiva kohtaus. Ja koska en tiennyt mitään fandomista, tuli sopivasti sinun mukanasi tutuksi nämä muutamat hahmot. Jokaisen persoona tuli vähäisen kuvailun perusteella tutuksi sekä heidän väliset suhteet sekä menneisyys, joka olikin sitten hyvin merkityksellinen tällä hetkellä.

Minustakin kaksi vuotta kuulostaa aika vähäiseltä ajalta mennä uudelleen naimisiin, jos edellinen vaimo on tosiaan ollut elämän suuri rakkaus ja jännittävää, että tässä kihlauksessa onkin ehkä jotain muuta taustalla. Tykkäsin tämän tekstin Kelsierin suhtautumisesta asiaan, hyvän järkevä ja ymmärtäväinen. Älyykkyys oli hyvin läsnä, kun hän kertoi, mistä kihlauksessa on tosi asiassa kyse ja että se oli täysin ok. Minusta on aina viehättävää, kun naishahmot löytävät itsensä järkiavioliitosta ja pystyvät tekemään siitä oman näköisensä. Sellaiset naishahmot ovat minusta oikeasti vahvoja, eikä siihen tarvitse miekkoja ja haarniskoja.

Silitin miehen käsivartta. ”Mene kertomaan hänelle, että sinäkin itket.”

Tämä esimerkiksi hienosti korosti Kelsierin (apua, en tiedä nyt puhuako sinusta vai hahmosta, oh well XD) tarkkanäköisyyttä ja hellyyttä, jotka ovat mielestäni tärkeimpiä piirteitä, mitä ihmisellä voi olla. Hän myöskin hyväksyy suhteensa Percyn lapsiin, eikä odota liikoja, vaikka suhtautuu heihin lempeydellä, eikä mitenkään ilkeä äitipuoli -tyylillä.

Tartuin siihen. ”Ymmärrän. En ole tullut ottamaan hänen paikkaansa. Minulle muotoutuu täällä varmasti oma.”

Hänellä oli myös sana hallussa, kun osasi luovia vaikeassa tilanteessa ja sanoa juuri oikeat sanat oikeassa paikassa. Oikein näppärää!
Kiitos tästä!