11
Hunajaherttua / Vs: Kiihkeä kilpailu, K-11 Harry Potter/Draco Malfoy
« Uusin viesti kirjoittanut Pyhimys 08.07.2026 12:42:34 »4, Kirjasto
Draco ei koskaan myöntäisi sitä.
Hän oli lähtenyt Luihuisten oleskeluhuoneesta sanoen menevänsä etsimään Horatius Kuhnusarviota mutta nähtyään Potterin, joka oli suunnannut kirjastoon sen sijaan että Draco olisi palannut Luihuisten oleskeluhuoneeseen hän oli kääntynyt. Ja seurannut Potteria kirjastoon olematta täysin varma miksi.
”Ei se mitään. Mutta haluan että puhumme siitä. Harry minä tiedän miksi teit niin ja ymmärrän päätöksesi. Kuitenkin nyt-”
Se oli Ginny Weasley. Draco ei voinut olla tuhahtamatta. Hän ei kuitenkaan voinut vastustaa keskustelun kuuntelemisen jatkamista vaan jäi muutaman hyllyn päähän.
”Niin?” Potter kysyi.
Draco naurahti ivallisesti.
”Nyt kaikki on toisin.” Ginny tarttui Harryn käteen, joka oli aiemmin levännyt pöydällä heidän edessään.
Imelä tunnustus tuntui Dracosta kun hän voisi pahoin. Hän otti askeleen taaksepäin. Hän ei aikoisi enää kuunnella enempää. Ginny kuitenkin nousi.
”Haluan että ajattelet sitä.” Hän sanoi ennenkuin käveli kohti kirjaston uloskäyntiä.
Draco kääntyi samaan suuntaan ja huomaamattaan, törmäsi Potteriin joka oli noussut paikoiltaan yhtälailla kävelläkseen pois kirjastosta.
”Katso eteesi!” Draco huusi välittämättä siitä että oikeastaan se oli ollut hän joka ei katsonut eteensä.
”Voisin sanoa samaa sinulle Malfoy.” Potter tuhahti ohittaen hänet niin että hänen olkapäänsä osui Dracoon, tehden turhautumisensa Dracon reaktioon tiettäväksi.
”Potter!” Draco harppoi Harryn edelle. Työntäen Harryä niin että tämä melkein menetti tasapainonsa ja joutui tukeutumaan lähimpään kirjahyllyyn. Nousten kuitenkin nopeasti Potter astui eteenpäin ollen nyt hyvin lähellä. Liian lähellä.
Draco ei hetkeäkään epäröinyt. Ei hetkeäkään ennenkuin hän nojasi eteenpäin suudellen Harryä. Yllätyksestään huolimatta Harry ei lopettanut suudelmaa. Päinvastoin kun Draco työnsi Harryn vasten kirjahyllyä, Harry antoi hänen tehdä niin lopettamatta Dracon suutelemista. Hetken ajan kumpikaan heistä ei muistanut kuinka he olivat Harry Potter ja Draco Malfoy, he olivat Tylypahkan kirjastossa ja että kuka tahansa saattaisi kävellä sinne minä hetkenä hyvänsä. Ei ennen kuin Draco vihdoin irrottautui suudelmasta sanoen vain yhden sanan minkä jälkeen hän katosi ulos kirjaston ovesta:
”Tarvehuone.”
Draco ei koskaan myöntäisi sitä.
Hän oli lähtenyt Luihuisten oleskeluhuoneesta sanoen menevänsä etsimään Horatius Kuhnusarviota mutta nähtyään Potterin, joka oli suunnannut kirjastoon sen sijaan että Draco olisi palannut Luihuisten oleskeluhuoneeseen hän oli kääntynyt. Ja seurannut Potteria kirjastoon olematta täysin varma miksi.
”Ei se mitään. Mutta haluan että puhumme siitä. Harry minä tiedän miksi teit niin ja ymmärrän päätöksesi. Kuitenkin nyt-”
Se oli Ginny Weasley. Draco ei voinut olla tuhahtamatta. Hän ei kuitenkaan voinut vastustaa keskustelun kuuntelemisen jatkamista vaan jäi muutaman hyllyn päähän.
”Niin?” Potter kysyi.
Draco naurahti ivallisesti.
”Nyt kaikki on toisin.” Ginny tarttui Harryn käteen, joka oli aiemmin levännyt pöydällä heidän edessään.
Imelä tunnustus tuntui Dracosta kun hän voisi pahoin. Hän otti askeleen taaksepäin. Hän ei aikoisi enää kuunnella enempää. Ginny kuitenkin nousi.
”Haluan että ajattelet sitä.” Hän sanoi ennenkuin käveli kohti kirjaston uloskäyntiä.
Draco kääntyi samaan suuntaan ja huomaamattaan, törmäsi Potteriin joka oli noussut paikoiltaan yhtälailla kävelläkseen pois kirjastosta.
”Katso eteesi!” Draco huusi välittämättä siitä että oikeastaan se oli ollut hän joka ei katsonut eteensä.
”Voisin sanoa samaa sinulle Malfoy.” Potter tuhahti ohittaen hänet niin että hänen olkapäänsä osui Dracoon, tehden turhautumisensa Dracon reaktioon tiettäväksi.
”Potter!” Draco harppoi Harryn edelle. Työntäen Harryä niin että tämä melkein menetti tasapainonsa ja joutui tukeutumaan lähimpään kirjahyllyyn. Nousten kuitenkin nopeasti Potter astui eteenpäin ollen nyt hyvin lähellä. Liian lähellä.
Draco ei hetkeäkään epäröinyt. Ei hetkeäkään ennenkuin hän nojasi eteenpäin suudellen Harryä. Yllätyksestään huolimatta Harry ei lopettanut suudelmaa. Päinvastoin kun Draco työnsi Harryn vasten kirjahyllyä, Harry antoi hänen tehdä niin lopettamatta Dracon suutelemista. Hetken ajan kumpikaan heistä ei muistanut kuinka he olivat Harry Potter ja Draco Malfoy, he olivat Tylypahkan kirjastossa ja että kuka tahansa saattaisi kävellä sinne minä hetkenä hyvänsä. Ei ennen kuin Draco vihdoin irrottautui suudelmasta sanoen vain yhden sanan minkä jälkeen hän katosi ulos kirjaston ovesta:
”Tarvehuone.”

Tuoreimmat viestit
). En antanut sen haitata, kun se ei ole tässä shippihuuruilussani yhtään olennaista. :'D Mulla menee muutoinkin noin 70 prossaa tän kauden nimien pudottelusta ohi, kun ei jenkkipopulaarikulttuuri ole yhtään haliussa... niin samaan syssyyn ohi menee muutama Ricen luoma henkiolentokin. Mutta aikas veikeää kyllä on, jos tää sarja tulee vielä samaan monia kausia tän kauden jälkeen, että päädytäänkö aikuisten oikeasti vielä avaruusolentojuttuihin... :'D
). Plus ehkä jotain mahdollisia spinnareita Rice-universumista, joskin Talamascan floppauksesta oppineena.
Kirjat ja sarja ovat kuitenkin sen verran erilaisia, tai ainakin näin olen käsittänyt, että tuskin kumpaankin tutustuminen omina teoksinaan haittaa nautintoa. Joskin, kolmoskaudella on alkanut valjeta että kirjatuntemuksesta olisi paljon apua - koska en ole itse niitä lukenut, olen joutunut jonkun verran googlaamaan saadakseni asioihin kaivattua lisäkontekstia. Sanotaanko, että kolmoskausi ei ole ihan katsojaystävällisin niille jotka eivät ole kirjojen maailmaan perehtyneet, sillä vaikka asioita tehdään eri tavalla, jotkut viittaukset/juonikuviot on pohjustettu niin pitkällä ja verhoillulla foreshadowingilla, että niistä menee omasta mielestäni melkein maku jos ei yhtään aavista mihin jotkut asiat voisivat liittyä. Jännä käsikirjoitusvalinta, mutta tällä mennään.
Eli tietenkin Armandin ja Danielin kohtaus, josta olin heti shipperinä itsekkäästi kärttyinen että se oli suunnilleen yhtä lyhyt kuin jäätelökauhan ihasteluun käytetty aika. Ja jotenkin aika kummallisesti kuvattu ja leikattu, missä on hei ne viime jakson pitkät ja herkät lähikuvat, häh? Niin upeaa kuin onkin että tässä vain lisävarmistettiin se 52 vuoden yhteinen historia, niin olin kyllä ensin ihan näreissäni että onko se edes yhteinen. Että pelkällä stalkkauksellako aiotte tämän kuitata? Mutta sitten sulattelin hetken ja lueskelin muiden fiiliksiä somesta, ja tosiaan, Armandin kertomukset tästä vakoilusta alkavat vasta vuodesta 1990 eteenpäin. Että mitenkäs ne 17 vuotta ennen sitä? Ja varsinkin koska Armand sanoo että ei aikonut tunnustaa rakkauttaa ennen kuin vasta paljon myöhemmin, mutta se sitten lipsahti ulos, vaan ei hätää suunnitelma B on pitää Danielin huomiosta kiinni tiputtelemalla meheviä paljastuksia Lestatista ja opettamalla vampyyrivoimia. Olen nyt siis vakaasti siinä leirissä, että Armandin ja Danielin varsinainen historia eli se konkreettinen suhde on kauden lopun the paljastus, koska jos Daniel saisi tietää siitä jo nyt niin siinä oltaisiin vaan uudelleen vihan äärellä.