Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
11
Rinnakkaistodellisuus / Kaikenkarvaiset ystäväni: Yllätys oven takaa (S)
« Uusin viesti kirjoittanut Thelina 14.04.2026 21:17:34 »
Ficin nimi: Yllätys oven takaa
Fandom: Kaikenkarvaiset ystäväni
Kirjoittaja: Thelina
Hahmot: rouva Hall
Ikäraja: S
Genre: Slice of life
Yhteenveto: Taivas tietää, kuka ne oli oven taakse tuonut, tällä säällä.
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta alkuperäisiin kirjoihin liittyvästä kuuluu ilman muuta kirjoittajalleen James Herriotille eli Alf Wightille, tv-sarjoista puolestaan niiden tekijöille.

Kirjoittajalta: Osallistuu FFF1000 sanalla 398. Paimenkoira ja Virkehaaste XXII, sanalista alla.



Kaksi pientä unista paimenkoiran pentua makasi takkatulen edessä Dashin viltillä, eikä tämä ollut ilmeestä päätellen siitä lainkaan mielissään.

”Älähän nyt, ei ressukoita voinut uloskaan jättää!” rouva Hall sanoi ja kumartui silittämään spanielin turkkia. ”Taivas tietää, kuka ne oli oven taakse tuonut, tällä säällä.”

Vesi piiskasi Skeldale Housen ikkunoita harmaana eikä alkavasta keväästä ollut yhtäkkiä tietoakaan. Edellispäivän pehmeät pumpulipilvet olivat tiessään, eikä rouva Hall lainkaan kadehtinut töihin hälytettyä isäntäväkeään. Mutta eläinten vaivoja ei voinut siirtää, vaan puhelun tullessa oli lähdettävä kiireen vilkkaa hoitamaan poikimiset, ähkyt ja muut vaivat.

Hän istahti nojatuoliin ja soi nukkuviin koiriin hellän katseen. Toivottavasti myös herra Farnonin tavanomaisen huono tuuli kääntyisi suloisten nenien ja heiluvien häntien edessä, vaikka tällainen oven takaa löytynyt yllätys teettäisikin eläinklinikalle lisätyötä. Koiranpennuilla oli kuitenkin hyvällä tavalla kavala tapa sulattaa kenen tahansa yrmynaaman sydän.

”Kyllä me hänet ja James lumotaan”, rouva Hall kuiskutteli pennuille. ”Keksin teille jo nimetkin: tyttö saa olla Juhla lähestyvän kevätkarnevaalin kunniaksi, poika olkoon Julius.”

Rouva Hall ei käsittänyt, kuinka kukaan oli saattanut haavoittaa penturaasuja riistämällä heidät niin julmasti emältään. Ilo ja onni, että ne olivat kuitenkin kunnossa. Alin ikä pentujen luovutukseen taisi olla kahdeksan viikkoa, mutta nämä näyttivät rouva Hallin silmiin nuoremmilta.

”Annetaanpa seuraavaksi asiantuntijoiden tarkastaa teidät”, rouva Hall virkkoi, kun ovi kävi ja herra Farnon palasi jälkeen kotiin James kannoillaan.


Spoiler:  Sanalista • näytä

1. kaksi
2. jättää
3. taivas
4. vesi
5. pehmeä
6. siirtää
7. hellä
8. tuuli
9. kavala
10. lumota
11. juhla
12. kevät
13. haavoittaa
14. ilo
15. alin
Jokeri



 


12
Saivartelija / Vs: Harry Potter
« Uusin viesti kirjoittanut Thelina 14.04.2026 16:49:32 »
En ole kauheasti seuraillut aiemmin julkaistuja näyttelijävalintoja tai koko sarjaan liittyvää uutisointia. Nyt katsoin trailerin ja olihan se hassua, kun kaikkea väistämättä vertaa elokuviin. Vaikea kyllä sanoa vielä, tuleeko sarjasta hyvä.

Tässä vaiheessa itsestäni tuntuu yhtä aikaa siltä, että totta kai haluaisin nähdä uuden sarjan näin nostalgisesta fandomista, ja samalla, etten missään nimessä halua sarjaa katsoa. Ahdistaa ajatus, että tukisin sitä kautta JKR:n tarkoitusperiä ja etenkin se, että minua itseäni sitten myös pidettäisiin välinpitämättömänä ja typeränä, kun en ymmärrä boikotoida häntä. Huom. koen muutenkin herkästi ahdistusta siitä, pitävätkö ihmiset minusta ja että kaikki pitäisi tehdä oikein, enkä tietenkään tarkoita syyllistää tai nimitellä ketään toista, katsoi sarjaa tai ei. Itsekin luultavasti tilaan vielä silloin tällöin HBO:ta katsoakseni jotain muuta sarjaa sieltä ja kaiketi sitä kautta välillisesti annan rahaa myös JKR:n palkkioiden maksuun. Kaipa sarjan suosio silti palkkioon vaikuttaa, kun eihän sellaista kannata tehdä, jota ei katsota riittävästi, joten sikäli jaloillaan äänestäminen vaikuttaa.

Fikkailuun liittyen: oma HP-kirjoitusinspis on kyllä ollut kateissa, eikä fandom enää tunnu sellaiselta helpolta ja hauskalta inspiraationlähteeltä, kun väistämättä tulee ajatelleeksi näitä JKR:n toilailuja. Onneksi tosiaan olemassa olevat kirjat, dvd:t jne. eivät ainakaan tuo hänelle lisää rahaa, enkä usko että Finissä fikkaaminenkaan näin tekee. Olen yhä lukenut täällä HP-fikkejä ja varmaan luen jatkossakin.

Sitäkin pitäisin positiivisena asiana, jos Potterit edelleen kannustavat lapsia ja nuoria lukemaan kirjoja digilaitteiden katselun sijaan. Näinhän ainakin jossain vaiheessa uutisoitiin, miten ne olivat sytyttäneet kipinän lukuharrastukseen. Siinäkin tietysti vanhemmat voivat ohjata kirjastoon tai laina- tai kirppiskirjojen pariin uusien sijaan. Sekä tutustuttaa muihin kirjoihin, joiden kirjailijoilla ei ole vastaavanlaista touhua ilmoilla kuin JKR:lla.
13
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut Vendela 14.04.2026 14:59:22 »
Alchemised - Piinattu - uhka vai mahdollisuus?

Onko joku jo tutustunut tähän viime vuonna ilmestyneeseen, Dramione-pohjaiseen romantasiaan? Tai aikooko joku tarttua käännökseen kunhan se ilmestyy kesällä? Kiinnostaisi todella paljon kuulla mielipiteitä. Ja etenkin, jos joku on tutustunut myös ficciin (Manacled), jonka pohjalta tämä on saanut alkunsa. Onko kyseessä yksi yhteen teos vai onko tähän Alchemisediin todella rakennettu oma maailmansa? Itseäni mietityttää, kun teoksessa on käsittääkseni valtava määrä sisältövaroituksia, että onko tämä oikeasti rankka kirja. Vai onko kyseessä vain meiltä ficcimaailmasta tullut tapa varoittaa tietyistä asioista. Plus tietenkin Jenkeissä vallalla oleva käytäntö, että kaikestä täytyy varoittaa ;D Mutta siis, kaikenlaiset kommentit teoksesta kiinnostavat :)
14
Jästitaiteen uudet tuulet / Vs: Ingridin ikoniset | 13.3
« Uusin viesti kirjoittanut idairara 12.04.2026 21:58:43 »
Otin yhden pastellisen mekkoavan <3
15
Toinen ulottuvuus / Vs: Hannibal: Sublime | K-11 | Hannibal/Will
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina 12.04.2026 20:31:55 »
Kelsier: Will varmasti ymmärtää aivan yhtä hyvin kuin muutkin ja olisi kykenevä esittämään kiinnostunutta, mutta tämän ficin illassa häntä ei yksinkertaisesti huvittanut ;D Canonissa näiden kahden välinen dynamiikka on hyvin mielenkiintoinen ja Will liukuu aika ajoin kyllä mielenkiintoisille poluille, joten Hannibalin ruokailuun osallistuminen ei lopulta ehkä ole niin suuren kynnyksen takana ;D Kiitos kun luit ja kommentoit <3

Inkku: Kyllähän täältä aina säännöllisen epäsäännöllisesti jotain sotkua tulee ulos ja julkaistuakin ;D Mä lämpimästi suosittelen tätä sarjaa aina ja kaikille, toki en mä tiedä oisko se ihan sun jam. Toisaalta varmasti joo, sitten taas ehkä ei kuitenkaan? Joka tapauksessa ihan top tier paskea on tämä, kannattaa ainakin kokeilla! Raakahan se on ja paikkapaikoin aika sekopäinen, mutta ehkä sen jälkeen tämäkin tarina näyttäytyy melko mietona, vaikka musta olikin hauskaa että loppu sai suun loksahtamaan auki :'D

Lainaus
Sulla on taito kirjoittaa hahmojen välisestä dynamiikasta tavallaan todella syvällisesti ja hienovaraisella tavalla, mutta silti kuitenkin lisätä teksteihin paljon myös aivan arkipäiväisiä asioita ja eleitä - sun teksteissä on aika sellainen mukava balanssi, eikä mitään ole liikaa tai liian vähän.

Vähän tekisi kyllä mieli nyt itkeä, nyyh <3 Ihan hirveän kiva aina kuulla, että jopa näistä lyhyistä teksteistä saa lukijana jotain irti! Iso iso kiitos taas kerran ♥

Ygritte: Haha joo, ajattelin ettei englantia tässä enää lasketa vieraan kielen hyödyntämisenä, kun sitä niin paljon tulee kirjoittaessa käytettyä ;D Päätin sitten heittää hannigramin Italiaan ja hyödyntää paikallista kieltä, vaikkakin vain yhden sanan verran. Pizzatäytteet oli tämä fandom mielessä mulle heitetty (olin saanut juuri muistaakseni kolmannen kauden loppuun ja huusin siitä) ja kyllähän ne tähän sopivat kuin nyrkki silmään. Kiva kuulla, että säkin pidit pienistä huomioista ja yksityiskohdista :3 Kiitos kivasta kommentista ♥

flaw: Wääk, mua alko jännittää sun kommentti koska noh toi avatar tossa nököttää, mutta tosi kiva kuulla että tää toimi <3 Mä lueskelin useammankin hannigramin kun sain kolmannen kauden viimein katottua (siinä meni niin laittoman pitkään, että ihan hävettää) ja niissä monessa oli tosi herkkuja juttuja ja skenaarioita siitä, mitä sarjan jälkeen voisi tapahtua! Pidän jo ihan canonina sitä, että Will ja Hannibal pakenevat Eurooppaan ja pyörivät siellä paremmissa piireissä; Hannibal omana hurmaavana itsenään ja Will on sen kärttyisä trophy wife :'DDD Tähän fandomiin tarttuminen oli kyllä työn ja tuskan takana, koska tää vaan tuntuu niin kamalan vaikealta. Erityisesti Hannibal ja sen takia se jäikin tässä vähän pieneen rooliin -- miten ihmeessä sitä voi edes yrittää kirjottaa uskottavasti??

tbh siis mä olin ensin kirjoittamassa hieman pidemmin ja palkkion piti todellakin olla jotakin ihan muuta, mutta mulla loppui uskallus ja idea kesken :'D Mutta noh, koska tää on mun teksti niin saan päättää että se oikea palkkio tuli sitten vasta illalla kotona ;) Iso kiitos kommentista <3<3
16
Pergamentinpala / Vs: Pari- ja muita suhteita | K11 | Murjotusdraama
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 12.04.2026 20:05:43 »
Hiii, en kestä, kiitos tästä hirmuisesti! Nautin tästä kyllä tosi paljon, vaikka polysuhteet eivät kuulu yleensä lukulaariini. Mutta kivaa aina Finissä kokeilla jotain ihan muuta kuin mihin on tottunut ja kirjoitit tällaisen suhdedynamiikan ihanasti ja uskottavasti. Erityisesti tykkäsin Devonin murjotuksesta, joka oli kaikin puolin mielestäni kohtuutonta, koska jos on suostunut avoimeen suhteeseen, ei siinä voi hermostua, kun toinenkin osapuoli hyödyntää sovittua. :D Mutta toisaalta hyvin inhimillistä olla mustasukkainen kumppanista silloinkin, kun ajattelisi, että uusi ihminen voisi mahtua suhteeseen. Devon ei tosiaan vaikuttanut kaikkein aikuismaisimmalta ihmiseltä ryhtyä avoimeen suhteeseen tai suljettuun polysuhteeseen, mutta ehkä juuri siksi Amanda voisi sopia porukkaan. Tasapainottaa hänen lapsellista murjotustaan kypsyydellään. ;D

Kuulostaa myös, että Andy voisi kaivata myös Amandan kaltaista seuraa suhteeseen, vaikka jos pitäisi valita, hän valitsisi lopulta Devonin. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että enimmäkseen vastakohdat viehättävät, niin kliseistä kuin se onkin, joten se, että Devon ja Andy ovat erilaiset saa suhteen toimimaan. Amanda ehkä on hyvä lisä aikusiuutta, kun aikuisia kaikki ovat tai sitten ehkä kallistaisi tasapainoa liikaa tylsiin aikuisten juttuihin. Kuka tietää, mihin tästä mennään! Mutta kiva oli nähdä tällainen tavallaan alku uudelle suhteelle ja muutos olemassa olevassa suhteessa ja miten hahmot siihen kaikkeen reagoivat. ^^ Kiitos tästä!
17
Godrickin notko / Vs: Idän pikajuna (K-11, Harry/Cedric, mysteeri, 5/5, VALMIS)
« Uusin viesti kirjoittanut Meldis 12.04.2026 19:52:07 »
Linne, tämä on kunnon dekkarihommaa, että junassa on tietenkin ihmisiä, jotka jotenkin tietävät päähenkilön ja hyvin pian alkaa tapahtua outoja ja vielä niin, että päähenkilö hoksasi ajoissa, että jotain outoa on meneillään. :D Kivaa, että tykkäsit Dudleysta, oli hauskaa kirjoittaa tuota puhelukohtausta ja Dudley mukaan pelastamaan taikuusongelmaa. ^^ Harry varmaan rupeaisi olemaan kuin Villisilmä pidemmän päälle, olet muuten oikeassa. :D Minäkin saattaisin syödä pannukakkuja jos vaihtoehtona olisi paahtoleipää. ;D Hauskaa, että käänne on viehättänyt, teki mieli kertoa basiliskeista jotain erilaista kuin mitä kirjoissa niistä esitetään ja siihen lomaan sopi myös vammaisen hahmon luominen. Kiitos tosi paljon kommentistasi!
18
Ficin nimi: Hetken mielijohteen hyväntekeväisyyseleet
Kirjoittaja: Nax
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Pääosassa: Lucifer ja muita hahmoja mainittu
Genre: Slice of life, character study ja kepeä draama

Summary: Tietysti hän osasi olla hyväntahtoinen, ja mikä olisikaan ollut parempi keino osoittaa sellaista kuin ankkojen muotoon kiedotut kauniit eleet?

A/N: Tämä kamun synttärilahjaksi kirjoitettu pätkä toi kivaa vaihtelua parituskeskeisempiin teksteihin, niin ihania kuin ne ovatkin. 😄 Osallistuu haasteeseen Kerää10 hahmolla Lucifer.



***



Sanottiin, että tie Helvettiin oli kivetty hyvillä aikomuksilla, ja se näyttikin pitävän verrattomasti paikkansa. Tarkemmin olisi voinut luonnehtia, että polku karumpaan tuonpuoleiseen oli päällystetty ankoilla.

Niin, ankat, Lucifer hengähti itsekseen. Hänen rakkaat ankkamurusensa. Aikojen alussa, kun Edenin puutarha oli vielä leijunut suunnitelmana Taivaan ylimystön keskuudessa, ankka oli ollut ainoa Luciferin muovaamista eläimistä, jonka korkeammat enkelit olivat hyväksyneet projektinsa kaanoniin. Se oli ollut Luciferille merkittävä jo siksi, ja kun ensimmäinen ihminen Adam oli antanut hänen eläimelleen nimen, Luciferin sydän oli kiemurrellut lämpimälle rullalle. Ankka. No mutta tietenkin se oli ankka!

Oli miten oli, ankoista oli kehkeytynyt murheenkryyni Luciferin senhetkiseen arkeen. Apatian vaihteeksi väistyessä luovuuden tieltä hänessä oli roihahtanut palo, joka oli kohdistunut sillä kertaa hotelliin ja sen asukkaisiin. Lucifer tiedosti merkityksensä Helvetin hallitsijana, ja vaikka hänen nimeensä vannottiinkin – seikka, jonka hän koki vallan imartelevaksi – hän ei saattanut irvistellä liian loukkaantuneesti kuullessaan rivienvälistä panettelua. Kukaan oman parhaansa tiedostava syntinen ei sanonut mitään suoraan, mutta sivusilmällä luodut katseet, huokaukset ja vaivaantunut ilmapiiri kertoivat tarpeeksi. Ne kertovat, ettei hän tehnyt paljoa, tarpeeksi, tai peräti yhtään mitään.

Kiukun kipinä ohimollaan nykien Lucifer oli päättänyt antaa juoruille palttua oikein olan takaa. Kyse ei ollut niinkään todistelun tarpeesta, enemmän hyväntahtoisuudesta. Tietysti hän osasi olla hyväntahtoinen, ja mikä olisikaan ollut parempi keino osoittaa sellaista kuin ankkojen muotoon kiedotut kauniit eleet?

Ensimmäisenä ideanaan Luciferin mieleen oli juolahtanut loihtia jokaiselle hotellin vieraalle ankka, jonka saattoi laittaa kellumaan kylpyammeeseen tai vaikka koristeeksi pöydälle. Ele oli herättänyt kiitosten lisäksi hilpeyttä, mikä oli osoittanut Luciferille, että ankoista saattoi olla muutamaakin eri mieltä. Eräät eivät olleet ymmärtäneet koristeiden päälle, minkä johdosta muutama ankka oli joutunut mielenvikaisimpien hotelliasukkaiden ilkivallan kohteeksi. Sellaisen todistaminen oli loukannut Luciferia henkilökohtaisella tasolla, eikä Charlien sovittelusta huolimatta pehmentänyt hänen suhtautumistaan alamaisiinsa. Sädehtiviä helmiä turhanpanteille sioille. Johan hän sen oli tiennyt, ettei Helvettiin tuomituista kurjista ollut mihinkään, lukuun ottamatta ehkä niitä tapauksia, joita Charlie piti ystävinään – miinus Alastor.

Toisena hetken mielijohteen hyväntekeväisyyseleenään Lucifer oli loihtinut terapeutin virkaa toimittavia ankkoja, joiden tehtävänä oli kuunnella syntisten murheita ja söötillä kaakatuksellaan tarjota lohtua. Idea oli ollut aukottoman nerokas, vaikka olisihan hänen pitänyt aavistaa, millaisten henkisten likaämpäreiden kanssa hotellivieraat painiskelivat. Lucifer oli kehottanut vakioasukas Angel Dustia – jonka nimen hän oli varmistanut Charlielta kahdesti – testaamaan valmiiksi saatua tuotetta ensimmäisenä. Seuraavana päivänä tämä oli nolona antanut takaisin kullankeltaisesta mullanruskeaksi muuttuneen mutruankan ja naurahtanut, etteivät sille kerrotut jutut tainneet olla kovin lohdutettavissa olevia. Siihen Lucifer ei ollutkaan varautunut, että hänen ankkansa joutuisivat kuuntelemaan niin ällösurkeita asioita, että niiden hymy otti hävitäkseen ja väri tummentuakseen. Johan mahtoi olla säälittävä ja murheellinen elämä eräillä.

Tosin sitä Luciferin ei kai olisi sopinut virkkoa ääneen. Kyseisen sosiaalisen munauksen myötä hän oli saanut verbaalisesti kimppuunsa sekä hotellin baaria hoitavan kollinrähjän että yksisilmäisen pörröpääheitukan, joka oli näyttänyt siltä kuin olisi mieluusti jysäyttänyt häntä pommilla jos toisellakin ystäväänsä puolustaakseen. Lucifer ei ollut vaihtanut niiden kahden kanssa – Husk ja Cherri Bomb, kyllähän hän ne muisti – liiaksi keskusteluja, mutta ainakin se myllerrys oli osoittanut, ettei häntä kohtaan koettu vieraskoreutta. Kaiken huipuksi itse pahanilmanlintu Alastor oli pyörähtänyt paikalle juuri sopivasti todistamaan hänen kasvojen- ja auktoriteetinsäilytysoperaatiotaan. Aikoihin Lucifer ei ollut tahtonut yhtä hanakasti vajota maan alle ja vetää samalla koko Helvettiä mukanaan.

Toisen ankkafiaskon jälkeen Lucifer oli ajatellut heittää hanskat tiskiin, mutta Charlien epätoivon ja päättäväisyyden soutamishuopaamisen todistaminen potkaisi hänet ajattelemaan lisää. Hänen tyttärensä tarvitsi häntä. Se mokoma hotelli tarvitsi häntä. Hänen täytyi saada olla hyödyksi.

Ja Lucifer mietti. Ehkä hän olisi voinut luoda hotelliin joukon iskunkestäviä ankkoja, jotka kaakattivat paheksuvasti, kun joku poikkesi kaidalta polulta? Olisivat siten oppineet olemaan?

No ei. Ei sellaisessa hulabaloossa olisi kuullut omia ajatuksiaankaan, ja ankat olisivat päätyneet kuvitteelliseen pataan alta aikayksikön. Syntiset tuskin tahtoivat jatkuvia ja kovaäänisiä muistutuksia tekemistään virheistä.

Lucifer rapsutti ohimoaan ja talsi huoneistossaan epämääräistä ympyrää. Ehkä hän olisi voinut loihtia hotellin ympärille joukon lenteleviä ankkoja, jotka päivystivät tiluksia poliisin tavoin ja pitivät asiat järjestyksessä?

Tai sitten ei. Johan siinä olisi kaupunkilaisten huomio herännyt väärällä tavalla ja hatarakin rauha häiriintynyt.

Rauha... Miten he kaipasivatkin rauhaa, turvaa ja suojelua, vaikkei kukaan olisi suutaan avannut.

Sitten Luciferilla välähti. Tietenkin.

Hän levitti kuusi siipeään ja lensi kepeästi kaarrellen hotellin katolle. Hän hengitti syvään, kokosi energiaansa ja kohotti kätensä. Kultaiset valonjuovat leijuivat hänen sormenpäistään viininpunaiselle yötaivaalle. Jos joku syntinen olisikin luonut katseensa hotellin suuntaan, ei tämä olisi nähnyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Lucifer piti taikansa näkymättömissä turhaa huomiota välttääkseen, mikä ei mennyt yhteen hänen perusluonteensa kanssa, mutta oli enemmän kuin sopivaa. Vain hän sai todistaa, kuinka valtava kultainen ankkahahmo levitti juhlavasti siipensä ja kietoi ne hotellin ympärille kuin rakkaintaan syleillen. Lucifer lausui muinaisia sanoja sisällyttäen loitsuunsa käskyn varjella syntisiä näiden mielten syvimmiltä painolasteilta. Jokainen ansaitsi edes yhden paikan, joka henki rauhaa ja turvaa, ja hänen suojeleva taikansa mahdollisti sen. Se oli hienovaraista lääkettä alakuloon; ei manipulointia tai hypnoosia, ei myöskään kaiken korjaavaa ihmettä.

Ankan muodon ottanut loitsu häilyi tovin hänen ihasteltavanaan, kunnes haihtui hohtaviksi kipinöiksi. Lucifer hengähti valtavat mittasuhteet saaneelle voimainkoitokselleen ja myhäili tyytyväisenä palatessaan hotellin sisätiloihin. Siellä oleskeleville syntisille mikään ei näennäisesti ollut eri tavoin kuin viisi minuuttia aikaisemmin. Silti ilmapiirin kohennuksen saattoi aistia kevyesti. Tyttöystävänsä kanssa keskusteleva Charlie oli intoutunut selittämään asiaansa niin pirskahtelevasti, että paperinippu oli lennähtää näpeistä. Angel Dustin hymyssä karehti kaunis, vilpitön iloisuus. Baarilla päivystävä Husk, joka niin usein kyräili toisia korvat luimussa, näytti nyt jopa ystävälliseltä asiakasta palvellessaan. Alastorin pieni piikatyttökään ei ollut koskaan näyttänyt yhtä energiseltä torakoita jahdatessaan. Sitä kaikkea oli miellyttävää seurata, joskin Lucifer olisi pärjännyt ilman korvamatoa, jonka jazz-henkistä kappaletta hyräilevä Alastor hänelle auliisti tartutti.

Osa Luciferista olisi tahtonut julistaa hotellissa vallitsevan uudenlaisen hengen olevan hänen ansiotaan ja että syntisten olisi ollut sopivaa käydä jonoon häntä kiittämään. Sen sijaan hän pysytteli sivummalla ja antoi ylpeytensä paistatella hienovaraisen muutoksen valonsäteissä. Parempi kun eivät tienneet mitään sen tarkemmin. Elo jatkuisi joka tapauksessa aiempaa rakentavampana, ja hänen tyttärensä hotelli saavuttaisi nopeasti lisää mainetta majakkana keskellä sumuista merta.

Lucifer hymyili ajatuksilleen ja sulavan pyörähdyksen myötä vetäytyi huoneistonsa hiljaisuuteen. Hänellä oli varsin tunteita herättävä ja taatusti nenäliinoja kuluttava jakso suosikkisaippuasarjastaan taklattavanaan.

19
Sanan säilä / Vs: Talvisia tuokioita | S | Mahla & Hunaja | mikroficcejä
« Uusin viesti kirjoittanut Kelsier 10.04.2026 21:56:14 »
Ygritte: Kirjoitin heistä ensimmäisen kerran kesämikroja ja nimet sopivat siihen tunnelmaan. Kiva, kun kommentoit! :-*

Meldis: Kiitos kommentistasi! :-*
20
Pergamentinpala / Vs: Eksyneen viimeinen askel | K11 | Joonas/Kalle
« Uusin viesti kirjoittanut Kelsier 10.04.2026 21:41:33 »
Ygritte: Kalle on varmasti ollut tuki ja positiivisesti erilainen miehen malli monille oppilailleen. Sitä ei vain arjessa tule itse ajatelleeksi kuin jossain erityistapauksissa, kuten tässä surullisessa tapauksessa. Kiitos kommentistasi! :-*
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10