Onko kukaan tsekannut Netflixin Enona Holmes -elokuvia? Myönnän, että ihastuin Henry Cavillin Sherlockiin, joskin asiaan saattaa vaikuttaa Henry Cavill enemmän kuin mikään asia hänen roolisuorituksessaan. Olen huomannut olleeni aiemmin hyvin konservatiivinen adaptaatioiden suhteen ja välillä olen yhä jossain suhteessa, mutta joskus on vain kiva pitää hauskaa ja minulla oli hauskaa katsoessa Enola Holmesia. On hyvä, että vanhat tutut teokset saavat uusia versiointeja ja jokaisen ei tarvitse ylittää edellistä. Joskus tahdon katsoa hauskan ja viihdyttävän ja elokuvallisen elämyksen ja se riittää.

Eihän siinä mitään BBC!Sherlock tason päättelyitä ollut ja kaikki johtopäätökset olivat aika pinnallisia ja laiskoja, mutta se oli viihdyttävä seikkailu, jossa oli mukana Sherlock Holmesille ominaista tutkintaa ja viktoriaanista Lontoota. Tykkäsin myös anteeksipyytelemättömästä feminismistä. Vähän Enolan äidin hahmo tuntui olevan not-like-other-girls, mutta kun jaksoi heittää aivot narikkaan, minusta oli upeaa nähdä naiset tekemässä töitä ja painimassa ja tutkimassa. Etenkin kun naiset ovat tehneet noita asioita aina, mutta ne vain ovat jääneet mainitsematta historiankirjoissa. Millie Bobby Brownia oli myös ilo katsella elokuvassa. <3 Onko teillä muilla mielipiteitä näistä elokuvista?

Minä en tykkää yhtään Ginnystä kirjoissa, mutta ficeissä ja varsinkin Lunalle paritettuna, hän muuttuu ihan erilaiseksi. Ginnyn paras puoli kirjoissa oli se, miten hän halusi olla ystävä Lunan kanssa ja minusta Ginny kuvaili tässä Lunaa todella täsmällisesti ja selvän hullaantuneesti, kun on ehtinyt tarkastella tämän kaikkia puolia oikein suurennuslasilla. Luna on yksi suosikkihahmoistani ja tavoitit hienosti, mikä hänessä on ihanaa. Ihailen Lunan lennokkuutta ja optimismia ja uteliaisuutta ja toivoisin, että minulla olisi hänen persoonastaan edes murto-osa. On vaikea kuvitella Luna surullisena tai vihaisena tai harmistuneena. Ja varmaan hän niitä tuntee, mutta kuten Ginnykin kuvaili, hän aina koettaa löytää siitä jotain hyvää ja mielekästä. ^^

Ginnyn ihastuksen tunsi tekstin läpi voimakkaasti ja erityisen ihanaa oli, miten valmis Ginny oli puolustamaan Lunaa. Vaikka se nyt tuossa alussa jäikin kesken, mutta oikein hyvästä syystä. Lunan vaikutus Ginnyyn tuntui herttaiselta, että Ginnykin oppii, ettei sillä ole väliä, että on erilainen, koska mitä sitten. Miten hauskasti kuvattu tuo "väritetty hiukan reunojen yli", niin osuvaa Ginnystä ja hurjan värikästä (öhö öhö). Ihha ja siniset huulet sen jälkeen, kun Lunan huuliin oli jäänyt hänen hiuksistaan väriä, söpöä! <3

Lopetus oli täydellisen höttöinen ja tämä oli kyllä ehdottomasti luvattua söpöilymössöä ja olen ihan sulaa siirappia täällä. Nämä kaksi vain tuntuvat sopivan toisilleen niin hyvin, outouksineen ja erilaisuuksineen. ^^ Kiitos tästä ihanaisesta!

Päivittelin teidän tarrat! Hienosti menee. Muistakaa lätkiä taas uudet tarrat tämän viestin jälkeen, jotta ne huomataan laskea mukaan.

Khii, olin niin innoissani, kun näin, että olit kirjoittanu Ilkasta ja Leevistä lisää! <3 Ja vielä ensimmäinen tapaaminen! Ah, mitä parhautta! Minun pitää myöntää, että olen sääntö-Suomen puolella, koska muuten vaarallisissa töissä käy huonosti ja siitä maksaa aina sivulliset, eikä laiskat työntekijät, saati heidän työnantajansa. Juuri aloin katso sarjaa skottilaisesta kaupungista, jossa yrityksen sääntöjen noudattamattomuus johti päästöjen leviämisiin ja useisiin vammaisina syntyneisiin vauvoihin. :3 Mutta olen myös ollut itsekin tylsillä luennoilla, joilla on kerrottu tärkeitä asioita, jotka olen jo unohtanut liittyen omaan alaani, joten ymmärrän Leevin turhautumisen. Varsinkin vanhempien työmiesten, jotka joutuvat luennolla käymään vain puumerkin saamiseksi, koska asiat ovat olleet hallussa jo kauan.

Mutta hopeareunus ja niin edelleen, koska jos ei olisi ollut tätä kuivaa luentoa, ei Leevi olisi koskaan päässyt esittäytymään Ilkalle. <3

Vaaleat silmät olivat harmaat sinisellä vivahteella ja Leevi olisi voinut tutkia niitä pitempäänkin. Oma, sekoitusta vaativa kahvimuki oli kuitenkin turvallisempi kohde.

Tämä ihastuksen poikanen oli sairaan suloista! Ja rakastin muutenkin tyyliäsi, jossa yhdistit kivasti Leevin välittömän ihailun ja turvalliseen tapaan palaaminen. Minä toivon, että kahvin tiiraaminen johtui vain hämmennyksestä, eikä sisäistetystä homofobiasta. :'''D Ja siis miten hauskaa, että he olivat niin niukkasanaisia, mutta selvästi tuo hetki jäi mieleen molemmilla, kuten tiedämme. ^^ Mutta ei kai sitä enempää tarvitse kuin nimi ja katsekontakti niin rakkaus voipi syntyä. Ihh, tämä jäi kutkuttavaan kohtaan ja toivonkin, että pääsen lukemaan myös näistä suhteen kehitysaskelista lisää.
Kiitos tästä!

Tää on kiva keskustelu, ja musta olisi hauskaa osallistua tähän myös. Mä vaan en oikein oo fanittanut mitään ties kuinka pitkään aikaan! Ja mun orastavat fanittamiset usein laantuu heti alkuunsa siihen ettei mulla oo ketään kenen kanssa yhdessä hypettää sitä fanituksenkohdetta Mulla ja mun kavereilla menee tosi usein ihan ristiin kiinnostuksenkohteet, niin mä en oo aikoihin kokenut oikein sellaista "fanikulttuuria". Ja sit kun mulla vaihtelee tosi paljon se mikä milloinkin kiinnostaa, eikä mulla oo oikeastaan Pottereiden jälkeen jäänyt mikään fanituskohde silleen pysyväksi osaksi arkea. Se on sinänsä harmi ja toivon, että jonain päivänä pystyisin taas kunnolla fanittaa jotain ja saisin jonkinlaisen yhteisöllisyyden sen ympärille Potter kun ei enää samalla tavalla innosta kuin joskus muinoin, koska oon ficannut vaan yhdestä fandomista 15 vuotta niin kyllä sitä välillä tuntuu siltä et ois kiva saada jotain vaihtelua tähän hommaan Silloin kun innostuin hoodeestä, niin sehän oli ihan super, mutta mulla ei ollut silloin sit taas sellaisia kavereita jotka olisi halunnut sitä hypettää mun kanssa

Oon aina ollut tosi yksinäinen fanittaja, oon löytänyt erilaisia juttuja joko liian ajoissa tai liian myöhään, en oo koskaan osunut esim fandomeihin just siihen hetkeen, kun ne on ollut suosittuja ja laajalti tunnettuja. Tuntuu, etten oikein pääse fanittamisen kelkkaan mukaan kovin helposti, vaikka haluaisinkin!