Milloin?
Ilmoittautuminen on auki 6.-20.5.
Tarroja jahdataan 22.5.-14.6.

Mitä?
Ympäri foorumia piilotetaan tempauksen vetäjien (Ingrid & Angelina) toimesta tarroja, ja Kelmien, Supersankareiden sekä Keski-Maalaisten tehtävänä on löytää niin paljon tarroja turnajaisten aikana, kuin mahdollista. Jokaisella ryhmällä on oma pyöreä nimikkotarransa, jota ryhmäläiset metsästävät ympäri foorumia.

Siis... Minne tarrat piilotetaan?
Tarroja piilotetaan topiceihin ympäriä Finiä. Niitä voi löytyä mistä tahansa viestiketjusta - kirjoittamiseen liittyvistä aiheista ja tekstien listauksista, vapaan keskustelun puolelta, jne. Osa tarroista löytyy aloitusviesteistä, osaa niistä joutuu jahtaamaan Finin syövereistä hienoisten mutkien kautta.

Löysin tarran! Mitä teen?
Löydettyäsi tarran saat lunastaa sen ryhmällesi kommentoimalla/kirjoittamalla/osallistumalla viestiketjuun. Jos vaikkapa löydät tarran jostakin Sulkakynän haasteesta, voit lunastaa sen joko julkaisemalla tekstin kyseiseen haasteeseen, tai kommentoimalla jotakin haasteeseen jo valmistunutta ficciä. Tylyahon puolella voit lunastaa tarran osallistumalla keskusteluun, ja Näpäyksessä puolestaan osallistumalla peliin/aktiviteettiin. Jos löydät tarran jonkun listauksesta, voit lunastaa tarran kommentoimalla jotakin käyttäjän listauksesta löytyvää ficciä. Tarran voi lunastaa vain kerran. Pelkkä tarran löytäminen ei riitä, vaan sen lunastaakseen ryhmäläisen on vastattava/osallistuttava/kommentoitava viestiketjuun. Jokaiselle ryhmälle tehdään oma pistetopic, jonne tarroja kerätään. Kerääminen tapahtuu linkkaamalla topiciin viesti, josta tarra on löytynyt, sekä viesti, jossa kyseiseen topiciin on kommentoitu/kirjoitettu/osallistuttu. Näistä tulee erilliset ohjeet vielä itse topiceihin.

Lasketaanko tässä tempauksessa pisteitä?
Tarrajahdin perimmäinen tarkoitus on antaa Finille piristysruiske ja puuhata jotakin yhdessä. Niille, jotka pitävät pisteidenlaskusta ja hienoisesta kilpailullisuudesta, on kuitenkin myös hyviä uutisia! Jokainen tarra on yhden (1) pisteen arvoinen. Ryhmä, joka lunastaa eniten tarroja tai löytää kaikki ryhmänsä nimikkotarrat ensimmäiseksi, voittaa.

Kuinka ilmoittaudun?
Voit ilmoittautua mukaan tässä topicissa. Ilmoittautuessasi voit kertoa, mihin ryhmään haluaisit kuulua eniten ja mihin puolestaan vähiten (kolme ryhmää tarroin on listattu tuohon alle, mutta osallistujamäärästä riippuen voi olla, että niihin tulee vielä muutoksia). Mikäli tämä tempaus kuulostaa korvaasi kivalta, mutta et halua osallistua siihen ryhmäasetelman tähden, pyydämme sinua huikkaamaan siitä tässä topicissa!

---

Kysymyksiä?
Kaikki kysymykset ja ajatukset voi laittaa tähän topiciin tai yksärillä minulle tai Angelinalle.

Oii, mikä rare-paritus, mikä ei kyllä sinulta ole yhtään yllättävää. ^^ Minä luulen, että Mollylta riittäisi ymmärrystä Petunialle, vaikka tämä olikin laittanut välit poikki siskonsa kanssa ja Mollyn kanssa Petunia voisi ensi kertaa kokea taikamaailmaa aidosti ilman kateutta tai pelkoa. Ihana ajatus, että Petunia olisi käynyt Lilyn hautajaisissa ja rupesinkin heti miettimään, että olisiko hän vähintään halunnut canonissa mennä. Kurjaa, että Petunia ei voinut jättää Vernonia, mutta tuohon maailmanaikaan se ei ollut niin yksinkertaista, eikä ole oikeastaan nytkään. Enkä minä halua, että Molly eroaisi Arthuristakaan, mutta jotenkin on lohdullinen ajatus, että Petunia voisi löytää Mollysta rakkauden. En ole koskaan oikein miettinyt, millainen on Petunian ja Vernonin välinen kiintymys ja sait kyllä heti pohtimaan, että olikohan se semmoinen, no pakko mennä jonkun kanssa naimisiin tyyppinen juttu.

Ja kamalan ristiriitaisin fiiliksin jätit minut ficin lopuksi. Pettäminen ei ole ok ja minusta Molly kuuluu Arthurin luokse, mutta silti niin väärin, että Petunia joutuu jäämään Vernonin luokse. :''') Kiitos näistä monimutkaisista tunteista ja kiitos ficistä!

Ah, mustahan on siis maailman paras väri 🖤🖤🖤 Silmää hivelee tämä sieluni kanssa samanvärinen tummuus, vein mukaani taas useamman hienon näistäkin! Kiitoksia paljon.

Huh, tämä oli hengästyttävä. Yritän sanoa jotain järkevää, mutta olet kerta kaikkisesti vetänyt maton jalkojeni alta ja vaikka varauduin huikeaan fantasiaan, koska olen lukenut ennenkin sinulta sellaista, tämä ylitti odotukseni ja olen jokseenkin sanaton. Luomasi maailmassa oli sellaista maagista realismia, josta pidän, vaikka samalla fantasia tuntui voimakkaasti, mutta ihmisten elo sen keskellä sai taikuuden tuntumaan luonnonläheiseltä ja heille itsestäänselvyydeltä. Jotenkin ihana yhdistelmä, että Yngve laskee kalat muoviämpäriin ja sitten toisena päivänä Yngve kohtaa tämän ruostemeren. Opin myös paljon uusia sanoja kalastamiseen liittyen ja kuulostaa, että tunnet aiheen kuin omat taskusi, joten kunnioitettavaa, että opettelit asiaa tätä varten niin hyvin, että kuulostit kuin olisit kalastanut ihan yhä kauan kuin Yngve.

Ulapan sijaan vuonon suulta levisi ruosteinen joutomaa, kolkko ja väärä, ja Yngve suoristi selkänsä. Kivi hänen sydämellään keveni.

Tykkäsin, miten tässä oli sekaisin vanhanaikainen, klassinen fantasiamaailma otuksineen sekä moderni maailma, joka on saastunut ja jossa yksinäinen kalastaja ei tule enää toimeen omillaan. Ajattelin itse, että tässä on kyse jostain apokalyptisesta maailmasta, mikä oli jännä ristiriita merenväelle, jonka yhdistän heti keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. Se kaikki teki tästä maailmasta hyvin uniikin. Pienet yksityiskohdat mörrimöykyistä ja kuuhun kurkottavista vuorista sai janoamaan tietää lisää tästä upeasta maailmasta, jonka jokaista jännittävää yksityiskohtaa en muista edes tässä kommentissa kehua. <3 Venäläiset ydinkärjet ja merenväki matkustamassa Yngven laivan mukana kuulostaa poskettoman kiehtovalta yhdistelmältä ja olet kyllä onnistunut luomaan tarinan, jonka kaltaiseen ei toiste törmää.

Joutomaan avautumisen yhdistin Vihvilän palaamiseen ja meni vähän pää pyörälle kun yritin miettiiä, mikä on Vihvilän rooli saasteen suhteen. Hän tuntui maagiselta jo itsekin tai sitten oli sitä koska hän rakasti matkustelua taianomaisissa paikoissa ja Yngve oli tyytyväinen elämään mökissään ja kalastamaan merellä, vaikka kuinka kaipasikin Vihvilää tämän ollessa poissa. Oli kyllä myös tosi kiva vain antaa tarinan liitää eteenpäin jäämättä lopulta spekuloimaan Vihvilän merkitystä muuten kuin Yngven rakkaana. Tämä ei ollut mysteeriteksti, joka kaipasi ratkaisua. Ehkä kaipasi lisää tarinaa, koska maailman laajuus ja monipuolisuus oli hyvin selvää. ^^ Oli surullista, miten Yngve tuntui tulevan ihan eri tavalla eloon Vihvilän kanssa ja saa nauttia tämän seurasta vain silloin tällöin. Ajattelin, että tämä suhde on jotenkin epätasapainoinen, kun Vihvilää ei tuntunut haittaavan samalla tavalla erossa olo vaan oli aina vain iloinen siitä vähästä kun he olivat yhdessä ja Yngve ikään kuin roikkuu mukana, koska ainakin hän saa joskus hetken rakkaansa kanssa.

Kiitos tästä ihanuudesta ja toivottavasti kommentistani saa selvän, että nautin tästä suunnattomasti ja olen ihan rakastunut siihen, miten olet rakentanut tämän maailman yhteen one-shottiin. Arvostan, että valtava maailma on olemassa Yngven mökin ulkopuolella ja tiedät, mitä siellä on, vaikka se ei lukijalle näkyisikään. Innolla lukisin tästä lisää, mutta tämäkin katkelma oli upea kosketus Yngven elämään. Kiitos. ^^

Oh, found family on Noiturista kyllä parasta. ^^ Tosi ihanaa, että Ciri oli tässä vähän nuorempi, hänen intonsa ja jääräpäisyytensä tuntui hellyyttävältä ja sait hänet helposti tuntumaan pikkuisen nuoremmalta. Semmoinen "minä itte, minä itte" asenne. Ja kuitenkin hän oli oma itsensä, vähän nenäkäs, nokkela ja omatahtoinen. ^^ Ihh ja Geralt tuntui niin isälliseltä tekstissä. Sarjassa hän murahteli minusta liikaa ja tässä on oli paljon inhimillisempi ja hellempi, siten kuin hän on kirjoissa. Ihan vaan tuo, mitä hän vastasi Lambertille, joka tokaisi, että mehiläisvaha ei puuttunut pöydästä tuntui hyvin kirja-Geraltilta. Hän ei nolostunut, että oli väärässä tai ruvennut purnaamaan, että miksi et laittanut sitä kunnolla näytille tai muuta tyhmää. Hän sanoi hyvä on, eikä lähtenyt Lambertin nokkapokkaan vaan alkoi ohjeistaa Ciriä rauhallisesti. <3 Tällaisesta Geraltista minä tykkään.

”Hyvin korjattu. Formaldehydiin. Muita säilömismenetelmiä ovat kuivattaminen, konsentroiminen ja fermentoiminen, muun muassa. Mistä sinä tämän otit?”

Äää ja siis tämä, ihastuttavan isällisesti korjaa Cirin sanoja ja opettaa häntä ja siinä samassa pitää Cirin turvassa teräviltä esineiltä. Lopussa minulla oli hyvin sama olo kuin Vesemirillä ja olisin mielelläni katsellut tätä opetushetkeä vaikka kuinka pitkään ja miten tuttavallisesti Geralt ja Ciri ovat toistensa kanssa, miten innostunut Ciri on oppimaan ja näyttämään, että osaa ja miten kärsivällinen Geralt on häntä ohjeistaessaan. <3
Kiitos tästä!