Jatkan vielä höpötystä tästä huippuleffasta, en nyt oikeesti tiiä onko tää lainkaan spoilerikamaa mutta pannaan tägin alle jotta mun voivottelu on helpommin ohitettavissa.



Mut on kyllä super mielenkiintoista, mitä kaikkea Armandin menneisyydestä tullaan käsittelemään vielä TV-sarjassa! En jaksa uskoa että Armand saisi ihka oman kauden (enkä tiiä haluaisinko edes koska se sen kirja on kyllä tiivistettävissä paljolla kunhan jättää uskontohöpöilyt pois), mutta kunnon flashbackmontaasit olisi ihania! Tai siis ihan kauheita, mutta haluaisin silti nähdä mahdollisimman paljon! Toisaalta, olisihan se uskomattoman kreisiä jos sarja jatkuisi vielä vuosikausia ja ne adaptoisivat niin monta kirjaa kuin mahdollista ja Armandin kirjalle pyhitettäisiin kausi siinä missä muillekin.

Mä muuten muistan nähneeni AMC:n sivuilla maininnan Memnochista, että se olisi ollut tulevien sarjojen listassa, mutta tää oli jo ennen kuin neloskausi vahvistettiin, ja mitään mainintaa Body Thiefistä ei listassa ollut. Arvaan siis rohkeasti että AMC:n johdossa on joku kiihkouskovainen, joka haluaa oman aivan erillisen sarjan Memnochille, jotta päästään kunnolla, monen jakson verran hekumoimaan jumalalla ja Jeesuksen verellä. Vampyyrit vois olla siinä sarjassa pelkkä sivuseikka! Ah ettäh! Tosin, kyllä mä varmaan sellaisenkin sekoilun katsoisin! x)

Mutta vakavissaan, mä oon näääin lähellä että alan katsoa Mayfair Witchesiä, ja siitä sentään on melko vahva konsensus, ettei se ole kauhean hyvä sarja. Vaikka ehkä mä voisin kiduttaa itseäni ensin vaikka sillä, että katson jo leikkuriin joutuneen Talamasca-sarjan loppuun. Jaksoin katsoa sen ekan jakson vain siksi että siinä on Daniel (ja hän oli IHANA), mutta muutoin sarja ei vakuuttanut yhtään. Ja eihän sille sitten hyvin käynytkään.

Mitä mieltä ootte Dyyni osa 1-elokuvasta? Katson vielä osan 2 ja se 3 tulee joulukuussa elokuvateattereihin! Mun mielestä puvustus, maisemat, kulkuvälineet, valtataistelut ja taistelukoreografiat oli ihan ok. Se kiehtova mystinen tunnelma oli ihan parasta. Kannattaako lukea ne kirjat? Näyttelijätkin oli hyviä.

Tämä kirjojen lukeminen ja kannattaako se riippuu siitä, että millaisesta kirjallisuudesta yleensä tykkäät. Dyyni-elokuvat on aika samantyylisiä kuin kirjat, mutta itse ehkä ymmärrän elokuvia nyt paremmin kun luin kolme ekaa osaa kirjoista. Ne on myös kirjoina aika mystisiä ja omalaatuisia, mutta tykkäsin niistä ehkä just siksi - muuten scifikirjat on tupanneet puuduttamaan mua.

Odo, mä nukahdin kolme kertaa aina tuon Dyyni 1 - elokuvan aikana. Ne ei elokuvinakaan mitään perinteistä toimintaa, mutta mun nukahtaminen ei ehkä johtunut siitä, että elokuva olisi ollut tylsä vaan mä olin herännyt aikaisin enkä jaksanut illalla valvoa.

Faniteemaiset vaatteet ja vaikkapa kodintavara, jos sellaiselle siis on tarvetta (mukit, sohvatyynyt ym.), on kyllä hyvä kompromissi esimerkiksi figuurien tai muun "hilpetöörin" sijaan... Mulla on/on ollut mm. Harry Potteria ja Disneytä vaatekaapissa ja aikanaan tykkäsin leikkiä esim. HP:n tupien värimaailmoilla, että pukeuduin vaikkapa luihuisväreihin, vaikka ei ollut välttämättä mitään oikeaa HP-merchiä päällä! Mukeja rakastan yli kaiken ja meillä on erilaisia Vincent van Goghin pääkallosta Totoroon ja Pokémoniin, vaikka nykyään vähemmän kuin ennen (=eli mahtuisi uusia)! Ois ihana myös jotkut fanittajan sohvan tyynynpäälliset olohuoneeseen tai ihan koristetyynyt, mutta ei oo kumppanin kaa vielä tultu tulokseen, mikä fandom... Huppari siis Fairy tale oikein hyvä hankinta!

Itse kyllä rakastan rojujani ja toistaiseksi tilakin riittänyt, mutta rajansahan siinäkin joskus tulee vastaan... Mun ylpeys on mm. rakas One Piece -mangakokoelmani (suomennetut 1-105 ja Wanted), mutta hyllystä loppuu pituus kesken (seinähylly), kun osia vaan tulee ja tulee., joten no, ehkä onneni on kuitenkin kustantamon vaihtuminen 102 osan jälkeen... Voin nuo 102 osaa pitää seinähyllyllä, sitten "väärillä kansilla" (=koska kustantaja vaihtui) 103 ja siitä eteenpäin kerätä johonkin muuhun hyllyyn tai mihin ikinä?! Eikä ole kauaa, kun aloin haaveilla (One Piece) figuureista ja tilasinkin Boa Hancockin, vaikka olen nyt alkanut myös epäaktiiviseksi nukkeharrastajaksikin (Pullip, mutta muutama muotinukkekin)... Itkettää?? Ilahduttaa!! Rojut on!!! ♥

Haluan vielä loppuu hehkuttaa: uusi rakas roju tuli eilen postissa, josta saan kiittää Larjusta: sain makeen Shanks-avaimenperän (sekä tarran!)!!

Rakas päiväkirjani,

aina ajoittain mietin, ovatko viestini niin omituisia, etteivät ne ketään kummastuta (tai sitten kummastuttavat senkin edestä jo muutenkin)?

Jo jonkin aikaa täällä on kyllä tullut huomanneeksi kaikennäköistä erikoista - vaikka myönnettäköön, että välillä itsekin mietin ihan samaa kuin Eveliina; onko kyse ihan vain Finille normaalista kummallisuudesta...

Yhtä kaikki, on ollut hauskaa tutkailla foorumia myös vähän sillä silmällä.  

Olen noin sadan sivun päässä lopusta Memnochista ja tuntuu, että olen tankannut sitä ikuisesti. Siinä on tosiaan taas pitkiä kertomuksia, joita ei tahdo jaksaa. En suosittele tätä kirjaa kyllä kenellekään. On hyvää tervanjuontia. 

LOL tuon sun Kadonneiden kuningattaren leffakuvauksen perusteella mun on ihan pakko nähdä tuo elokuva omin silmin, että voin hajota siihen. 

No olikos leffalla sitten ansioita? Soundtrackia oli kovasti jossain hehkutettu, mutta mä tunnistin tasan yhden biisin, ja se oli Disturbedin Down with the Sickness, joka soi Lestatin keikan aluksi, mikä vaikutti veikeästi siltä että Disturbed siellä soittaa Lestatin lämppärinä. :'D

Mielenkiintoinen biisivalinta Lestatin konserttiin, jos miettii Lestatin äitisuhdetta. Spoilereissa muuta pohdintaa hahmoista tuossa leffassa



Armandilla näyttää sentään olevan oikeanväriset kiharat lol. Mä tykkään, että ne on TV-sarjaan vanhentanut Armandia, mutta mä osittain toivon, että jos sen nuoruutta vielä käsitellään, siihen otettaisiin joku alaikäinen niin menisi se viesti paremmin perille, vaikka sitten ei voitaisikaan mitään näyttää. Sarjasta saa sen käsityksen, vaikkakin nimenomaan Louisin kautta, että vaikka Armand ehti ihan aikuisikään, sen menneisyys on vaikuttanut siihen, että se käyttäytyy osittain yhä kuin oikukas lapsi. Kolmannen kauden tapahtumat mulle vähän vahvistaa tätä käsitystä. Se ei varmastikaan Mariuksen alaisuudessa koskaan saanut kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi, jota olisi rohkaistu siihen millään tavalla, koska Mariukselle se tuntui olevan pelkät kauniit kasvot, joiden takana se näki jotain vähemmän kaunista, mutta ei halunnut perehtyä siihen, koska Marius nyt ei muutenkaan tuntunut olevan kiinnostunut tutustumisesta, mutta selkeästi Marius arvosti enemmän suoruutta. Armandin piti tyydyttää Mariusta eikä se varmasti onnistunut, koska se ei ollut itsenäinen samalla tavalla kuin liihotteleva Lestat.

Toi Louisin ja Armandin kakkoskauden teatteri Danielin edessä yhä naurattaa mua, koska niistä kumpikaan ei kuulunut teatteriseurueen näyttelijäkaartiin ja sen kyllä huomasi. Daniel olisi ollut tosi kurja hommassaan, jos ei se olisi nähnyt sen läpi. Mä luulen, että Armand ei tajunnut omalla taustallaan olevaa pakkomiellettä päästä katsomaan ja tarkkailemaan Danielia työssään. Mulle aina tulee mieleen se ihastunut ilme, mikä Armandilla on kasvoilla siinä jaksossa, missä se ylpeänä pääsee sanomaan "Unworthy in San Francisco unworthy in Dubai." Se ilme aina välillä kummittelee mun mielessä.