Angelina:

Mua on huvittanut lukea miten tiukkojakin mielipiteitä pelkkä traileripätkä on ihmisissä aiheuttanut Ei siitä kuitenkaan minkäänlaista kokonaiskuvaa vielä saa, toki yksittäisiin juttuihin voi tarttua, mutta osa on tuominnut jo trailerin perusteella koko sarjan ihan paskaksi jne :'D

Totta, hyvä pointti. Ihmisillä on taipumus varsin jyrkkiin mielipiteisiin ja ennakkoasenteisiin, kai etenkin koska sarjaa tullaa katsomaan erityisen kriittisin silmin monestakin syystä, ja koska se on ollut niin suuri osa monen nuoruutta ja elämää. Nuorilla näyttelijöillä on aika kovat paineet täyttää kengät joihin ovat astuneet! Mutta sarjan "paskuudesta" on tosiaan aika mahdotonta sanoa mitään pelkän trailerin perusteella Avoimin mielin siis, vaikka en nyt itsekään varsinaisesti odota pitäväni siitä, koska en ylipäätään pidä monistakaan moderneista adaptaatioista. (Rings of Powerinkin olen katsonut vain siksi, että voisin antaa siitä rehellisen mielipiteeni, vaikka en siitä sarjana pidä )

Ja Harryn näyttelijävalinta on kyllä ulkonäön puolesta onnistunut hyvin! Muistuttaa kovasti brittikirjoissa ollutta kuvitusta

Kirjoittaja: Hallahäive
Fandom: Veren vangit
Ikäraja: K-11
Paritus: Daniel Molloy/Armand
Tyylilaji: Draama, raapaleita
Disclaimer: En omista hahmoja, enkä saa heidän kirjoittamisestaan rahallista vastinetta.
A/N: Muutama ilta sitten juttelin Sisiljan kanssa Veren vangeista ja siitä, kuinka en ole vielä kirjoittanut Danielista. No nyt olen! En ehkä vielä ole aivan kunnolla tavoittanut hänen ääntään, mutta tästä se lähtee. Kiitos Sisi inspissanoista. En ollut myöskään aikoihin raapalehtinut, joten oli hauskaa availla niitä kirjoituslukkoja. Nämä raapaleet ovat vähän toisistaan irrallisia, mutta kyllä se punainen lanka vähän silmiä siristämällä löytynee.

Summary: Ikuisuus alkaa naururypyistä.


Ryppyinen untuvikko


Kynttilät luovat lämmintä valoa muuten kliinisen valkeaan ravintolaan. Daniel sormeilee viinilasinsa reunaa ja tuntee suupielensä nykivän. Nainen heidän viereisessä pöydässään tuijottaa häntä paheksuvasti. Daniel kuulee tämän ajatuksista, kuinka hänen tulisi hävetä niin nuoren pojan harhaanjohtamista ja hyväksikäyttöä. Ei naista kaiketi käy syyttäminen, eihän hän tiedä heidän molempien olevan kehäraakkeja. Danielin vain tekisi mieli räkättää ääneen, kun nainen spekuloi hänen pöytätoverinsa viattomuutta.

Täytyy olla kolme vuosikymmentä, ainakin kaksi. Hyvä luoja, mitä sitä ei nykyään rahalla saisi.

Armand painaa jalkansa hänen omaansa vasten, vaatii huomiota kuin kiehnäävä kissa. Sisäisesti Daniel kehrää. Ulkoisesti… Hän vääntää nupit kaakkoon ja kysyy äänekkäästi deittinsä mielipidettä käsiraudoista.




Louis on ottanut tavaksi soittaa hänelle sunnuntaisin kuin mikäkin eroperheen todellisuudesta vieraantunut etäisä. Danielista on suorainen ihme, ettei hän ole vielä ehdottanut ponin hankkimista korvaukseksi siitä, että jätti hänet kahden Armandin kanssa. Se olisi hellyttävää, jos Daniel ei kaiken muun ohessa joutuisi leikkimään parisuhdeterapeuttia Louis'n ja Lestatin on-off-suhteen uusimmissa käänteissä. Ei se ole hänen vikansa, että nämä eivät ole oppineet puhumaan toisilleen viimeisten sadan vuoden aikana. Se saattaa olla, että hän vastaa puhelimeen joka viikko. Miksi Louis edes soittaa sen sijaan, että puhuisi suoraan hänen päähänsä on hänelle yhä mysteeri. Mokomakin vanhus.

“Kuunteletko edes, Daniel?”

“Erehtymättä. Välittäisinkö kuulla, ehh.”




Daniel tuijottaa eteisen lattialta poimimaansa kirjettä. Se on kutsu uuteen klinikkakäyntiin nyt kun edellisestä on kulunut kuusi kuukautta. Hän pyörittää paperia vakaissa käsissään miettien, mitä tohtori tuumaisi, jos hän saapuisi paikalle esittelemään ihmeparantumistaan. Hän on aika varma, että setelin kuvat alkaisivat välkkyä sarjakuvamaisesti lääkäreiden silmissä näiden nähdessään hänen verikokeidensa tulokset. Se näky yksistään olisi melkein käynnin arvoista. Hän ei kuitenkaan haluaisi välttämättä olla se, jonka nimeä muut vampyyrit huutelevat murhanhimoisesti telepatiasessioissaan kaikki illat. Louis voi hänen puolestaan kantaa sen manttelin, kiitos vain. Niinpä Daniel päätyy parvekkeelle polttamaan kirjeen tuhka-astiassa. Valitettavasti ei vielä mielellään, vaan sytkärillä, mutta hänellä on aikaa opetella.




Daniel ei ole koskaan ujostellut vartaloaan. Jos olikin, niin seitsemänkymmentäluku paljastavine rytkyineen oli hänet siitä häpeästä vapauttanut. Hänestä tuntuu silti paljaalta riisuutua Armandin katseen alla. Ei sille vain voi mitään, että hänen kehonsa nyt on huomattavasti ryppyisempi kuin muutama vuosikymmen sitten, kun taas Armand näyttää edelleen pirullisen herkulliselta joka kulmasta. Ja Daniel on nähnyt tämän todellakin joka vinkkelistä.

“Paskiainen”, hän mumisee. Kymmenen vuotta aikaisemmin ja hänellä olisi ollut vielä hiven ruskeaa hiuksissaan. Eivätkä hänen kätensä olisi vapisseet.

“Mitä minä nyt olen tehnyt?” Armand kysyy ristien paljaat nilkkansa sängyllä. Danielilla ei ole jalkafetissiä, mutta nekin ovat saatanan kuvaukselliset.

“Vitkuttelit”, hän vastaa.

Hän on kuitenkin liian kyltymätön ollakseen pidempään kärttyinen, ja Armand katsoo häntä suurilla koiranpentusilmillään, joten carpe vitun diem. Tähän mennessä hän oli aina kelvannut herra muotokuvamallille ryppyineen kaikkineen, joten ei Armand häntä sysirumana voinut pitää. Vilkaisu tämän haaroväliin kertoo jostain vallan päinvastaisesta ja hivelee Danielin egoa.

“Etkä edes ostanut minulle illallista”, Daniel jatkaa leikillisesti.

“Sinä et syö enää illallista”, Armand muistuttaa.

“Syön kohta sinut”, Daniel sanoo ja pyöräyttää silmiään. Ja siinäpä vasta idea. Hän kipuaa Armandin päälle ja suutelee rakastaan kuin viimeistä päivää. Armand punoo sormensa hänen hiuksiinsa niiden harmaudesta vähäänkään välittämättä. Hän maistuu auringonvalolta ja hänen verensä kihisee Danielin kielellä.

Mua on huvittanut lukea miten tiukkojakin mielipiteitä pelkkä traileripätkä on ihmisissä aiheuttanut Ei siitä kuitenkaan minkäänlaista kokonaiskuvaa vielä saa, toki yksittäisiin juttuihin voi tarttua, mutta osa on tuominnut jo trailerin perusteella koko sarjan ihan paskaksi jne :'D Mua ei haittaa uudelleenfilmatisointi yhtään -- vaikka og leffat on tietty aina og leffoja, niin mua on useesti ärsyttänyt se, miten paljon niistä on lopulta puuttunut asioita. Oon ollut erityisen katkera siitä, ettei Voldemortiin liittyviä muistoja näytetty enempää ja että leffoissa hirnyrkit sihisivät ja sen perusteella katsoja (ja Harry) tiesi mitä etsitään

Mä odotan tota sarjaa varovaisen kiinnostuneena, mutta oon kyllä tavallaan myös varautunut pettymykseen (as per usual) :'')

Mutta Hagridista kyllä puuttuu niin paljon oleellista, että ärsyttää XD Ja en vaan pääse yli Kalkaroksesta, mitä ne on menneet tekemään... 🙈 Hajoilin kans Dracon kampaukselle. Pääkolmikon näyttelijät oli ensisilmäyksen perusteella ihan jees, varsinkin Harry näyttää niin Harrylta.

Harry vaikuttaa mustakin ainakin ton pätkän perusteella ihan nappivalinnalta! Ja no, komppaan kyllä muutenkin -- Hagrid oli tossa pätkässä kyllä liian smooth talker ja Kalkaros... no, en jaksa ees enää sanoa siitä mitään :'D We'll see I guess. Dracon tukka on kyllä floppi, mutta tollaset on onneks pikkujuttuja

Liikkuva linna on minunkin suosikkikirjojani (ja vaikka kirja onkin aika erilainen kuin elokuva, rakastan molempia erikseen), joten oli ihanaa nähdä tästä uusi ficci! Kiitos, Linne! Itse asiassa tämän nähtyäni tuli heti halu lukea useampiakin tekstejäsi, niin laitoin sinut samalla ihailijakaarti-haasteeseen. 

Tässä sydäntä lämmitti lukea siitä, kuinka hieman asiaa epäröivä Michael oli otettu osaksi perhettä ja hänestä välitettiin aidosti. Muutenkin Sophien ja Howlin rakkaus näkyy sellaisena arkipäivän lämpönä ja lempeänä kuittailunakin.

“Maa-artisokkakeittoa”, Sophie sanoi ja laski kulhon Michaelin eteen. Hän haistoi keittoa ja katsoi Sophieta. Hän rakasti maa-artisokkakeittoa, äiti oli tehnyt sitä usein. Howl inhosi sitä.

Tästäkin sen näkee. Sophie on oikein yrittänyt hemmotella poikaa tämän lempiruoalla (siitäkin huolimatta, että se oli Howlin inhokkiruokaa) ja kuinka Howl oli niin huolehtiva, vaikka yrittikin olla näyttämättä hössötystään.  Harmi tosiaan, että flunssaan ei ole loitsua. Onneksi hoivaa ja huolenpitoa kuitenkin oli.

Calcifer oli tässä ihanasti oma itsensä ja niin olivat kyllä muutkin. Tuli oikein kotoisa olo tätä lukiessani. Kiitos, että ilahdutit minua kirjoittamalla tämän suloisen ficin. Toivottavasti inspiroidut lisääkin!

Vau! Kiitos tästä, en oikein tiedä mitä muutakaan sanoa, mutta nyt on kova suoritus.