Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
11
Saivartelija / Vs: Tv-sarjat #2
« Uusin viesti kirjoittanut Fiorella 18.11.2026 21:09:56 »
Itse olen viime aikoina katsellut taas vaihteeksi Salattujen elämien alkuperäisiä jaksoja ihan ensimmäisestä alkaen. Nyt olen muistaakseni suunnilleen sadannen jakson tuntumassa katselmissani.

Toinen sarja, jota olen myös tässä syksyn aikana katsonut, on Gilmoren tytöt. Se on sarja, jota en ole aiemmin katsonut enkä ollut aiemmin siitä edes pahemmin kiinnostunut, mutta eräänä päiväni tulikin jännästi todettua itselleni, että hei, nyt tekee mieli katsoa Gilmoren tyttöjä!

Melkoisen jännää kyllä ajatella, että on itse tällä hetkellä saman ikäinen kuin Lorelai! En osaa kuvitellakaan, että minulla olisi tällä hetkellä teini-ikäinen tytär...
Tulipa nostalginen tunnelma, kun lueskelin viestiäsi, Larjus! Katsoin (kuten kaikki muutkin) Salkkareita ne ekat kaudet, mutta samoin kuin monen muunkin ohjelman kanssa, minulla ei ole ikinä riittänyt aika päiväsarjoihin. Viikkosarjoja olen kyllä aikoinaan seurannut tosi paljonkin!

Miia ja Saku -aikakauden jaksoja katsoin tiiviimmin, sitten vähän satunnaisemmin (esim. mummolassa ollessa - mummo on katsonut varmaan joka ikisen jakson, niin kuin myös Kauniista ja rohkeista ;D ) ja mieleen on jäänyt sellaiset vaiheet, joissa oli Laura ja se talonmiehen poika (en nyt muista nimeä enkä jaksa googlettaa), ja Lauran raskausaika. Silloin se oli vielä sellainen aika tyypillinen "arkidraamasarja", ja jossain vaiheessa lähti menemään varsin lennokkaiksi ne juonikuviot.  ;D

Serkkuni oli aikoinaan kova Gilmoren tyttöjen fani. Muistan katsoneeni siitä ekaa kautta, ja se oli mukava, mutta luultavasti se meni jonkun toisen ohjelman tai sitten jonkun harrastuksen kanssa päällekkäin, koska en ikinä jatkanut sen parissa, vaikka tykkäsinkin siitä. Sen voisin kyllä oikeasti itsekin joskus katsoa ihan tarkoituksella! Ja siinä kai oli tarkoituskin, että äidin ja tyttären välit olivat läheiset, kun heillä oli niin pieni ikäero.

Nyt kun muistellaan, niin yhteen aikaan tuli paljon sellaisia mysteerisarjoja, joissa oli joku vähän yliluonnollinen asetelma. Niistä katsoin varmaan melkein kaikki. Supernaturalia en, jostain syystä en sille lämmennyt. Tykkäsin niistä, joissa oli joku vähän yliluonnollinen lapsi, jota piti suojella ettei pahat tahot ryöstäisi sitä omiin tarkoituksiinsa, tai sitten jotain hirviöitä vaanimassa, joilta piti suojautua. :D

Olen edelleen katsonut nyt niin vähän telkkaria, että kun yksi päivä meinasin, huomasin kadottaneeni kaukosäätimen jonnekin, enkä jaksanut etsiä. ::)
12
Saivartelija / Vs: Tv-sarjat #2
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus 18.11.2026 20:53:13 »
Täälläpä on ollut taas hyvin jännää keskustelua eri televisio-ohjelmista. Minä en ole koskaan Supernaturalia katsonut, mutta muistan kyllä varsinkin muinaisista tumblr-vuosistani, kun se oli suuressa suosiossa monien käyttäjien kesken. Ja jossain vaiheessa kaikki valittivat ja kritisoivat ankarasti viimeisiä kausia. Mitähän jännää niissä sitten oikein tapahtui? Tumblrkin on jännä. Kuin eräänlainen yhdistelmä perinteisiä blogeja ja modernimpia sosiaalisen median kanavia. Mitäköhän sielläkin nykyään tapahtuu? Vai tapahtuuko mitään. Eipä ole tullut käytyä.

Mutta mihin jäinkään. Itse olen viime aikoina katsellut taas vaihteeksi Salattujen elämien alkuperäisiä jaksoja ihan ensimmäisestä alkaen. Nyt olen muistaakseni suunnilleen sadannen jakson tuntumassa katselmissani. Minulla on niihin ensimmäisten vuosien jaksoihin varsin nostalgisen kiintynyt suhde, vaikka en niitä tietenkään silloin vuonna 1999 katsonut, olinhan niihin aikoihin alle kouluikäinen. Hyvin jännää, kokea nostalgiaa asiasta mistä periaatteessa sitä ei voi. En nuorena muutenkaan pahemmin katsonut Salkkareita, lähinnä kaverin kanssa siinä noin 12-14 vuoden iässä sen aikaisia jaksoja, toki kesäisin tuli vanhemmista uusintoja. Nyt kuitenkin nautin hyvin paljon varsinkin siitä ajankuvasta, mikä noissa vanhoissa jaksoissa on (vaikka minulle vuosien 2007-2009 jaksot ovat edelleenkin "uusia"). Jossain aiemmassa viestissäni toisessa aiheessa kirjoitin ikävästäni menneisiin vuosiin, ja sitä tämä vanhojen Salkkareiden katselu jännästi tyydyttää.
Pidän näistä alkuperäisistä hahmoista Salkkareissa eniten, etenkin Salinin perheestä, vaikka Hanna/Aleksi-kuvio ei ikinä ole ollut suosikkejani. Olen harmistunut Jukan puolesta. Toisaalta nyt kun olen taas jaksoja uudestaan katsonut, ymmärrän, miksi Hanna alkoi tuntea vetoa Aleksiin, tämä kun aina kohteli häntä mukavasti ja piti hänen puoliaan, myös silloinkin kun Jukkakin kohteli Hannaa huonosti. Eli ymmärrän, mutta en hyväksy. Aviorikos on väärin, vaikka varsinainen rikoshan se ei olekaan. Jännää...

Toinen sarja, jota olen myös tässä syksyn aikana katsonut, on Gilmoren tytöt. Se on sarja, jota en ole aiemmin katsonut enkä ollut aiemmin siitä edes pahemmin kiinnostunut, mutta eräänä päiväni tulikin jännästi todettua itselleni, että hei, nyt tekee mieli katsoa Gilmoren tyttöjä! Minulla on edelleen ensimmäinen kausi kesken, koska katson sitä lähinnä samalla kun silitän pyykkejä, ja ainakin toistaiseksi olen viihtynyt. Sekin sarja huokuu mukavan jännästi nostalgiaa, sellaisia vanhoja hyviä aikoja ♥ Tulee kotoisa fiilis katsoessa, vaikka en hahmoihin samaistukaan käytännössä yhtään. (Sitä toisaalta ei usein käykään, tykkäänkin mieluummin vain tarkastella hahmojen mielenkiintoisia ja jänniä elämiä ulkopuolisena kokematta juuri minkäänlaista samaistumista. Toisaalta samaistuttavat hahmotkin ovat tärkeitä.) Melkoisen jännää kyllä ajatella, että on itse tällä hetkellä saman ikäinen kuin Lorelai! En osaa kuvitellakaan, että minulla olisi tällä hetkellä teini-ikäinen tytär...
13
Ilo palvella! ;D

Mä en ole liittynyt ikinä noihin tumblrin yhteisöihin enkä ole aivan hiffannut miten ne toimivat, mutta ensimmäisenä yhteisönä Old Man Yaoi kuulostaa just loistavalta. <3
14
Kiitos taas tästäkin, Sisilja. Toi linkki muistutti myös, että Magnus on alkemisti. Mä taidan kohta oikeasti fanittaa sitä ja parittaa tosissaan Mariukselle, koska kai se nyt olisi Mariuksen mielestä edes inspiroivaa harjoittaa yhdessä alkemiaa ja kenties yhdessä groomata nuoria miehiä linnassa. ;D Jei! Linnan juhlat sai uuden sisällön mun mielessä hehe. Syytän sua siitä, että palautin tumblrin käyttöön ja liityin ensitöikseni yhteisöön nimeltä Old Man Yaoi.

15
Lainaus käyttäjältä: Eveliina L
Ja mun piti tuosta Armandista vielä sanoa, että mä näen sen enimmäkseen hahmona, joka yhä toteuttaa sääntöjä, joita muut ei noudata
Mä rupesin taas vaihteeksi pohtimaan, että olikohan niin, että TV-sarjassa ne suuret vampyyrilait on laajennettu kaikkien vampyyrien noudatettaviksi laeiksi, kun taas kirjasarjassa ne ovat lähinnä Rooman piiristä Pariisiin piiriin omaksuttuja lakeja, eli siis joo viime kädessä enää Armandin omia lakeja kun hän on miltei ainoa joka on jäljellä. Tai siis tiedän, että kirjoissa ne on Paholaisen lasten (vai Saatanan lasten? Miten Children of Satan kääntyikään suomeksi?) päättämiä lakeja mutta eikö se TV-sarjassa vaikuta laajemmalta ilmiöltä? Vai meneekö mulla vaan polla sekaisin kun kolmoskaudella on myös se Fang Gang, jotka käytännössä vain ammentavat oppinsa Pariisin piirin varhaisajoista. Mut sit toisaalta, kyllähän random vampyyrit siellä täällä hermostuvat siitä että Louis (ja Lestat) paljastelevat vampyyrien olemassaoloa ihmisille, niin eikö sit kuitenkin kyse ole laajemmin hyväksytyistä laeista?

Ah ja sen kuin lähdet kirjoittamaan Magnus/Mariusta, Eveliina L! Varmasti Marius olis ihan Magnuksen tyyppiä, mitä nyt vähän vanha mutta ehkä asian kanssa voisi elää. Tai siis ”elää”. Löysin sulle jo inspiraatioksi fanartiakin, S. ;D
16
wishbonelle kiitos tuosta biisistä, se pääsee soittoon. Aina on kivaa saada uusia biisejä listoilleen, jotka liittyy johonkin omassa fanituksessa. Ja mun piti tuosta Armandista vielä sanoa, että mä näen sen enimmäkseen hahmona, joka yhä toteuttaa sääntöjä, joita muut ei noudata - ainakin silloin, kun sille sopii ja silloin, kun sillä palaa hihat. Pelottavinta tuollaisessa tyypissä on arvaamattomuus, mutta katsojasta/lukijasta se on myös mielenkiintoisinta. Eipä sillä, ettei muutkin hahmot olisi arvaamattomia, mutta Armand on kaiken lisäksi stalkkeri varjoissa, josta on vaikea lukea, mitä sen mielessä liikkuu.


Lainaus käyttäjältä: Sisilja
Magnuksella oli sellainen hyvä ominaisuus, että se oli rikas kuin mikä ja se teki Lestatista rikkaan kuin mikä ja lähti vielä lätkimäänkin sopivan nopeasti, eihän häntä siis voi mitenkään inhota.

Hitto, mä jo unohdin, että sillähän oli linna ja aarteita! Ei sitä voi mitenkään inhota.  ;D Hmm... sille pitäisi varmaan kirjoittaa orgiat blondikokoelmalla.  ;D Mä en ole koskaan erityisemmin halunnut olla cool enkä erilainen kuin muut enkä ajatellut nytkään tarkoituksellisesti sitä alkaa etsiä, mutta jos tulee jotain sopivaa vastaan niin toki sitä pitää käyttää.  ;D

Spoiler: "kiitos tästä ideasta. Sehän on siis ihan pakko käyttää" • näytä
"Kyllä muuten Mariusta harmittaisi jos tietäisi, että jopa Magnus pääsi Lestatin musavideoille mutta hän ei! :'D"

Tämä on nyt ihan pakko kirjoittaa, koska mun mielikuva Mariuksesta on just se, että sitä harmittaisi kaikki tuollaiset, ja Lestat on suunnilleen sen lempilapsi, vaikka se sitä paheksuukin aina välillä :D Hmm... Marius on blondi, mutta vähän vanhempi. Olisikohan Magnus ollut siitä kiinnostunut?

Lestat ja Marius ansaitsee toisensa, mutta mä toivon, että sarja pitäisi mieluummin Louisin ja Lestatin jollain tavalla yhdessä. Muutenkin sarjan Louisissa on enemmän ytyä kuin kirjan Louisissa. Epäluotettavia kertojia ne on molemmat ja tappaa paljon porukkaa ihan surutta.


Lainaus käyttäjältä: Sisilja
Piti muuten Memnochiin liittyen todeta, että bongasin väitteen, jonka mukaan Rolin Jones olisi todennut jo aikojen alussa, että heillä on tavoitteena adaptoida kirjasarjaa vain The Tale of the Body Thiefiin asti. En siis tiedä missä houreunessa oon nähnyt Memnochin nimen AMC:n sarjasivuilla, mutta kuulostaisi kyllä ihan uskottavalta, etteivät sarjantekijät ole kiinnostuneita versioimaan näitä enemmän uskontohöttöä sisältäviä seikkailuja. :') Vaan eihän sitä koskaan tiedä, mitä jos onkin vaikeaa lopettaa, jos suosiota ja rahaa vaan riittää..

Huh huh, mua helpottaa tämä ajatus tai ylipäätään jo se, että Memnoch enimmäkseen skipattaisiin. Kolmoskaudella tapahtui ainakin yksi asia, mikä ilmeisesti tapahtuu Merrickissä, jota aloitin, koska se on pokkari ja otin sen mukaan työmatkalle. Mutta todellakin toivon, että tuohon uskontopuoleen ei liian syvästi upottaisi.

//Hei, unohdin kiittää sua Marius-videosta, jonka ansaitsin ;D

//Ja mä en todellakaan aio taistella Armand/Daniel-shippiä vastaan, kun kerrankin mä fanitan jotain, mikä on canonia!
17
Magnuksella voisi uskoa olevan kohtalaisen pieni fanikunta, että sinne vaan sinne vaan olemaan cool ja erilainen! ;D Magnuksella oli sellainen hyvä ominaisuus, että se oli rikas kuin mikä ja se teki Lestatista rikkaan kuin mikä ja lähti vielä lätkimäänkin sopivan nopeasti, eihän häntä siis voi mitenkään inhota. 8) Ja siis ymmärrän Assadin lempihahmovalintaa sikäli, että
Spoiler: näytä
olihan Magnuksen hahmo melkoisen mielenkiintoinen kolmoskaudella. Mä en edelleenkään ole päässyt yli siitä Magnus-musavideosta, joka oli aivan hillitön ja silti aivan vakavissaan tehdyn musavideon oloinen. Kyllä muuten Mariusta harmittaisi jos tietäisi, että jopa Magnus pääsi Lestatin musavideoille mutta hän ei! :'D


Lainaus käyttäjältä: Eveliina L
Niin, ja Armandin vihaamisen ja dissaamisen aloittamista hieman häiritsee tuo Devil's minionissa eläminen.  ;D Aina ei vaan voi voittaa.
Olet asian ytimessä! Mitä sitä siis vastaan pyristelemään, kun voi yhtä hyvin nautiskella sarjan suosituimmasta shipistä siinä missä muutkin! <3

Piti muuten Memnochiin liittyen todeta, että bongasin väitteen, jonka mukaan Rolin Jones olisi todennut jo aikojen alussa, että heillä on tavoitteena adaptoida kirjasarjaa vain The Tale of the Body Thiefiin asti. En siis tiedä missä houreunessa oon nähnyt Memnochin nimen AMC:n sarjasivuilla, mutta kuulostaisi kyllä ihan uskottavalta, etteivät sarjantekijät ole kiinnostuneita versioimaan näitä enemmän uskontohöttöä sisältäviä seikkailuja. :') Vaan eihän sitä koskaan tiedä, mitä jos onkin vaikeaa lopettaa, jos suosiota ja rahaa vaan riittää...

Spoiler: Memnochista ja Body Thiefistä vielä koska mäkään en osaa lopettaa • näytä
Voi elämän kevät kun hirnuin tolle "ihan hyödytön jätkä sekin" -toteamukselle. Jepsistä. Eihän siinä Armandin teossa mitään järkeä olekaan, Anne Rice nyt vaan halusi tehdä Armandista marttyyrin koska SIISTIÄ, ja sitten se pyörsi päänsä salamana kun sai vähän vahvistusta lukijoilta, että oli muuten maailmanhistorian huonoin juonenkäänne, peruuta kaikki, Armand elää Armand elää! Ja niinhän siinä kävi, että Armand sai elää. Ihan reilua kyllä, kun kerta Lestatkin selvisi grillijuhlistaan auringossa, mitä nyt vähän sai pysyvämmänlaatuista rusketusta.

Ja hei kyllähän Lestat ajattelee Louis'ta! Aina kerran vuosisadassa tai jotain! :'D Hienosti se käy Louis'n luona visiitilläkin Body Thiefissä ennen kuin tarttuu Raglan Jamesin huipputarjoukseen. Mua huvitti suuresti, että Louis suoraan toteaa Lestatille, että ihan kaistapäinen idea vaihtaa kehoja, miksi ihmeessä tekisit niin, ethän edes halua olla ihminen, ja Lestat lähinnä vastaa, että ku tekisi niin mieli kokeilla, onnistuuko vaihto. Mikä pelle. Ja sitten ne jaksaa yhä tapella Louis'n kirjasta (joka jostain syystä on nyt yksin Louis'n kirja, vaikka Lestathan tietää, että sen kirjoitti Daniel eikä Louis) ja siitä, onko Lestat koskaan ihminen ollutkaan vai jo syntyessään silkka hirviö, ja sitten Lestat uhkaa alkaa itkeä ja Louis vastaa tosi kylmästi, että se todella haluaisi nähdä Lestatin itkevän, että Lestat itkee kirjoittamissaan kirjoissa sivu toisensa perään, mutta että Louis ei ole omin silmin nähnyt Lestatin itkevän milloinkaan (!!!). Ahhhh mikä pari (jos ne vaan kirjoissa tosiaan suostuisivat olemaan kunnolla pari, eikä Lestat liihottelisi aina ties kenen randomin perässä ja jättäisi Louis'ta istuskelemaan yksinään New Orleansiin), ja taas tosi vinkeä esimerkki siitä, että nää on jo kirjoissa tosi epäluotettavia kertojia, kuten vain oikein on.


Ja koska oon vähintään yhtä höpö kuin Lestat, niin lisään tänne vielä linkin mainioon tiivistykseen Devil’s Minionista, koska tää ei lakkaa kiherryttämästä mua. Olenko onnellinen että Danielin hahmoa monipuolistettiin TV-sarjaan? Oon! Onko Paholaisen suosikki -luku silti vuosisadan paras rakkaustarina? NO ON!!
18
Mun pitäisi varmaan ryhtyä fanittamaan Magnusta. Harmi, kun sillä on niin pieni rooli. Mulle hyvin tyypillisesti käy niin, että jos keskusteluissa kovasti käännytään jotain tiettyä hahmoa vastaan, mä alan miettiä siitä positiivisia puolia ihan sillä, että yksipuolinen dissaus on ahdistavaa. Kukaan eikä mikään ansaitse sitä kohtaloa.  ;D Magnus on vähän niin kuin perinteinen sarjamurhaaja, jolla on uhrityyppi, jota se himoitsee.

Ja mä tosiaankin ilmoitin alkavani fanittaa Mariusta, koska muut fanittaa Armandia. Mä voisin pitää siitä kiinni ihan vain ollakseni erilainen vanha. Toisaalta lupasin myös pysyä poissa näistä keskusteluista ja kuinkas sitten kävikään. ;D Että jos toteutan toisen, pitäisi kaiketi toteuttaa toinenkin. Kirjan Marius oli ihan seko, mutta se onnistui viihdyttämään mua vähän samoin tavoin kuin Lestat.

Harmi vaan mun fanitussuunnitelman kannalta, että nimenomaan TV-sarjassa Armand oli se, joka riemastutti mua, koska jotenkin Lestat oli piristävän seko ekalla kaudella, Louis oli muuten vaan perinteisempi hahmona sekä ykkös - että kakkoskaudella, Daniel toki oli koko ajan ihanan skarppi, mutta Armand oli riemastuttavin tietyllä kuvatulla sekopäisyyden tasolla samaan aikaan, kun se oli jotenkin säälittävä. Kirjoissa se ei ole läheskään niin riemastuttava muissa kohden kuin irrallisessa romanssissaan Danielin kanssa. ;D Niin, ja Armandin vihaamisen ja dissaamisen aloittamista hieman häiritsee tuo Devil's minionissa eläminen.  ;D Aina ei vaan voi voittaa.

Ai niin joo Memnochissa vielä

Spoiler: näytä
Lopussa Amand on yksi niistä, jotka menee sekaisin enkä mä oikein saa selville, mikä siinä Lestatin kertomuksessa sai ne kaikki sekoamaan. Siis kun sinne kirkolle sitten tulee lisääkin vampyyreita todistamaan jotakin palamalla auringossa. Armand aloittaa trendin. Mua ärsytti jotenkin siinä kohtaa, että David kyllä kiskoo Lestatin sieltä pois, mutta kumpikaan niistä ei yritä saada Armandia pois. Joo, se jossain mainitaan, että kaikki pelkää Armandia ainakin vähän (ihan fiksua joo), mutta silti ne jotenkin niin helposti vaan jättää sen sinne ja Lestatkin vain nyyhkii "Armand, Armand", ihan hyödytön jätkä sekin. ;D

Lestat taas kirjojen lopussa tapaa Louisin, jota se ei tainnut pahemmin taaskaan muuten ajatella. Mä toivon, ettei sarjantekijät vaan häivytä Louisia haahuilemaan taustalle, vaikka se voisi kyllä naurattaa.
19
Oijoi, ihanaa, että mun Armand-pohdintani houkuttivat sut taas kirjoittelemaan tänne, wishbone! Tai ehkä paremminkin elämäsi paras lukukokemus eli siis Paholaisen suosikki -luku (jee, rupeanpas käyttämään sen suomenkielistä nimeä ihan siitä ilosta että tulit kehumaan kirjan käännöstä!). Mähän menin oikein kunnolla sekaisin tästä fandomista samoihin aikoihin kuin luin ton luvun (en usko että on sattumaa!!) ja oon edelleen sitä mieltä, että vaikka ei mitään muuta tästä kirjasarjasta tahtoisi lukea, niin tuo luku kyllä kannattaa! Näin totesin puolisollenikin, joka on uskollisesti TV-sarjan kanssani katsonut ja jaksaa kuunnella vaahtoamistani päivästä toiseen, ja hän meni ja luki luvun suomenkielisen version ja kehui myöskin, että se on paljon parempaa tekstiä kuin hän odotti (hän on myös kuunnellut kun oon valivalittanut päivästä toiseen kuinka en jaksa näitä Anne Ricen kirjoja mutten silti suostu lopettamaan niiden lukemista :'DD). Mä luin tuon luvun ihan hiljan ehkä... viidennen kerran ja vetistelin ja väristelin edelleen! Se on niiiiiin hyvää kamaa. Ja sit sitä vaan ihmettelee, miksei kirjasarjassa ole mitään muuta sen vertaista. Mutta hei, onneksi sentään on tämä luku, tämä aivan hillittömän upea ja useita lukukertoja kestävä timantti.

Mutta enpä ole huomannut, että Hanna Tarkkahan on vanha tuttu just vaikka Annie Prouxl'n Lyhyen kantaman myötä, oih, siistiä! Tykkään kyllä hänen käännöstyylistään, ja nyt kun oon joutunut lukemaan kirjasarjan myöhempiä osia enkuksi, niin olen kyllä harmitellut, ettei sarjasta ole käännetty kuin kolme ekaa osaa. Veikkaan ettei Armandinkaan kirjan kanssa olisi tullut tapeltua puolta vuotta, jos olisin saanut lukea sen suomeksi, koska Kadotettujen kuningattaren luin melko nopeasti loppuun kun vaan viimeinkin tajusin, että se on oikeastaan vielä helppolukuinen. Ei mua kyllä edelleenkään kaikkien näkökulmat kiinnostaneet, mutta se ei ole yhtään käännöksen vika. Se suomennos on mitä oivallisin!

Spoiler: höpöttelyä Kadotettujen kuningatar -kirjasta vähän tarkemmin • näytä

[quote=wishbone]sekä siitä miten kirja-Danielin ja Jesse Reevesin kokemus ihmisarjen hiljalleen kokonaan nielaisevasta ikiaikaisesta vampyyrivarjelijasta/rakastajasta ja tajuntaan tunkevista henkinäyistä ovat aivan erilaisia kaikista samankaltaisuuksista huolimatta.[/quote] Argh, quotetägi ei ilmeisesti toimi spoileritägin alla, kestäkäämme taas muotoilun puute!

Mäkin kiinnitin kovasti huomiota näiden kahden hahmon vampyyriksi muuttumiskertomuksen samankaltaisuuteen, musta tuntui kuin olisi kerrottu samoja juttuja kahteen kertaan, ja mietin, mikä anti Jessellä edes oli enää Danielin jälkeen, paitsi tietenkin se, että hänen kauttaan päästiin esittelemään Talamascaa ja paremmin kiinni Maharetiin. Mutta siis toki, onhan ne erilaiset kokemukset kuitenkin, eli ehkä Jesselläkin oli kirjassa olennainen paikkansa. Mä en vaan onnistunut erityisemmin lämpenemään hänelle, vaikka Anne Rice yrittikin omalla tavalla taas parhaansa ymppäämällä Jessen ja Maharetinkin sukulaisuussuhteeseen eroottista värinää. ;D


Lainaus käyttäjältä: wishbone
Ja kans siitä miten Rice tuntuu omien uskonkriisiensä ohella kirjoittavan monille hahmoistaan oman obsessivisen, kaksisuuntaiselta kalskahtavan luonteenlaatunsa.
Niinpä! Aloin hahmottaa näitä kirjahahmoja ja niiden vaikeuksia vähän eri vinkkelistä sen jälkeen, kun luin, että Anne Ricen perheestä sen äiti ja isoäiti ovat olleet Annen itsensä ohella alkoholisteja. Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että kaikesta voi kirjoittaa vaikka itsellä ei olisi oman käden kokemusta aiheesta. Mut silti ihan mielenkiintoista on, kuinka näistä hahmoista näkee, että ne on enemmän tai vähemmän suoraan Ricen terapiavälineitä.

Kiitos myös miljoonasti tuosta Daniel-biisisuosituksesta, wishbone. Kuuntelin sen heti ja se oli aivan huippu! Tallensin sen heti listalleni. Ihan vinkkinä (kaikille muillekin!), mulle saa aina heittää suosituksia vampyyrikappaleista, tutustun niihin erittäin innokkaasti!

Sitten vielä vähän taas Armandista. Voisin lainata koko sun viestin siltä osin, wishbone, niin hyvin sanoitettu (taas kerran!!). Lainaan nyt vaikka tämän ja ränttään tän alle:
Lainaus käyttäjältä: wishbone
Itsehän siis toki Armandin fanina näen oikein hyvin sen selviytymiseen pohjautuvan käyttäytymismallin mikä siellä taustalla operoi, mutta päällisin puolin voisi ehkä ajatella että Armand toistuvasti ns. puree kättä joka ruokkii ilman mitään syytä eli pistää sata tuhoisaa suunnitelmaa käyntiin kun asiat ovat päällisin puolin vielä muka hyvin. Tai sitten kun tiet ovat jo eronneet tiettyjen hahmojen kanssa.
Emmä tiiä miksi mä lainasin tämän kun tahdon vaan kiljua että niiiiiinpäääääää, mutta varmaan siksi että vaikutuin tästä kädenpuremisvertauksesta. Armandin tragedia TV-sarjassa on myös se, ettei sarjassa viitsitty näyttää kunnolla, kuinka vaikka Lestat hylkää Armandin. Toki asiasta kerrotaan kakkoskaudella, mutta siihen olisi voitu myös paneutua kolmoskaudella pelkkien ohimennen heitettyjen mainintojen sijaan. Ja toki sarjassa myös näytetään, kuinka kaltoin Louis Armandia kohtelee, mutta toisaalta siinä myös korostetaan Louis'n Lestatia kohtaan tuntemaa sydänveristä kaipausta, jolloin Armand tuntuu äkkiseltään vaan tiellä olevalta kolmannelta pyörältä, joka ei ymmärrä tai hyväksy olevansa korvike ja siksi voisi ansaitakin tulla kohdelluksi huonosti. Höpöttääkseni taas puolisostani, hän meni tekemään senkin, että luki omatoimisesti Veren vangit -romaanin juonitiivistelmän ja päivitteli sitä, kuinka kirja-Louis on oikeastaan niin pohjattoman synkkä ja raskas, ettei sen seuraa kestä sen paremmin Lestat kuin Armandkaan. Mikä oli aika hyvin tehty huomio pelkän juonitiivistelmän pohjalta. :D TV-sarjan Louis'n etuna on, että hänelle on annettu muitakin kortteja käteen kuin musertava masennus, jolloin häntä totta kai näkökulmahahmona herkemmin symppaa kuin sitten vaikka Armandia.

Tosin, kun Eveliina L tuolla jo epätoivoisesti huuteli, että fanittaako kukaan täällä ketään muuta kuin Armandia, niin vakava ja rehellinen vastaus on tietenkin EI ;D ;D ;D, mutta myönnän, että ennen kuin katsoin kakkoskauden loppuun, mä tykkäsin kaikkein eniten Lestatista ja toivoin, että Louis tulisi järkiinsä ja hylkäisi Armandin ja etsisi Lestatin käsiinsä. Niin että tavallaan ymmärrän, miksi satunnainen tai vaikka paneutuneempikin katsoja voi hylkiä Armandia, ja wishbone jo erinomaisesti eritteli syitä siihen. Näkökulma todellakin vaikuttaa ihan hirveästi siihen, miten nää hahmot peilautuvat ja miltä ne näyttävät, mutta siltikään mä en ole ikinä tykännyt eniten Louis'sta, vaikka hänen näkökulmansa hallitsi kahta ekaa kautta, ja Lestatkin näyttäytyy aika pitkälle pahismaisena. Niin tätä vasten mua kismittää ajatus, että Armand on se pahiksien pahis, vaikka yhtä hyvin se voisi olla Lestat. Tai jos olisi silmät ja aivot apposen auki, voisi käsittää, että Louis on itse asiassa kaikista kauhein, koska se niin vakuuttavasti ja sinnikkäästi esittää ihan muuta. ;D

... että joo-o, on todellakin aivan turhaa kiistellä siitä, kuka on kaikkein pahin. Mutta on se sinänsä ihan, öh, viihdyttävää. Tai hermoja raastavaa. Saa silläkin tavalla ajan kulumaan!

Piti myös selventää aiempaa viestiäni, että ei ollut tarkoitus kauhistella, miten joku voi fanittaa Mariusta. Totta kai silläkin on faneja, ja saakin olla, siinä missä muillakin hahmoilla. (Oikeastaan, kun asiaa tarkemmin ajattelee, on loogista valita suosikikseen hirviösarjan hirviöistä se kaikista sakeimmissa liemissä marinoitunut hirvitys. Ja nyt muistan kuinka Assad ilmoitti siinä eräässä redditin piirtelyhaastattelussa kolmoskauden suosikkihahmokseen Magnuksen ja piirsi sen, ja mun täytyy vaan saada sanoa, että Assad, sinä ihana sekopää, vaikket tätä huutoani kuulekaan, niin pyydän, älä ikinä muutu!! :'D) Mun tarkoitukseni oli siis ihmetellä, että joku ilmoittaisi suosikikseen Mariuksen tietämättä Mariuksen hahmosta mitään, ja vain koska tykkää hahmon näyttelijästä. Mutta tietenkin näinkin saa kaikin mokomin toimia, en kauhistele tällaistakaan enää tämän enempää! ;D Ja hei, jos saan lempeästi muistuttaa, Eveliina L, sää päätit, tai ainakin ilmoitit, rupeavasi fanittamaan Mariusta siksi että muut fanittaa Armandia! Joten, oot ansainnut tällaisen hienon Marius-teemaisen videolinkin (S) tähän loppuun. Törmäsin tähän postaukseen taas ja nauroin niin. Voi että kun jotkut ihmiset kehtasivat olla tyytymättömiä jopa Mariuksen hiuksiin kolmoskaudella, vaikka oikeastihan ne olivat uskottavammat sen ikäiselle vampyyrille kuin joku pitkänhuiskea tukka! Ja vakavissaan, aikuisten oikeasti, kaikki saa tykätä just siitä hahmosta josta tykkää, ilman moralisointia. Ja BTW, What We Do in the Shadows on myös erittäin erittäin viihdyttävä vampyyrisarja. :-*
20
Armandhan ei ole yksin mutta näyttää sillä Finissä olevan vahva fanilauma. Fanittaako kukaan ketään muuta?  ;D Paitsi minä Mariusta, koska se on pöljä ja mä samaistun kaavaan päättää jotain, pyörtää päätöksensä ja tuhota taiteensa. Kuinka ihanan samaistuttavaa, vaikka en ole groomannut nuoria miehiä tai naisia eikä kiinnostaisikaan, mutta eksyin aiheesta. Armand ei ole yksin siinä että ihmiset tuppaa asettumaan kertojan puolelle ja uskomaan kertojaa. Mä en edes tajunnut miten vahvasti ennen kuin aloin itse ficcaamaan ja tajusin että POV hahmon sana on monelle lukijalle totuus, jolloin jos joku muuta väittää niin se automaattisesti valehtelee ja moni ei tunnu lukiessaan ollenkaan edes kyseenalaistavan sitä. Olin järkyttynyt, varsinkin kun itse harrastan tai ainakin ennen harrasti aika paljon epäluotettava kertojaa, jonka näkökulma on harhaanjohtava syystä tai toisesta.

Ei sillä etten vasta olisi itsekin tajunnut tätä sarjaa katsoessa että Armand ei ehkä valehdellutkaan kaikesta. Mä itse haluan elää tässä fandomissa yhdessä valheessa tai harhassa, jonka olen päähäni kehitellyt. Nimittäin siinä että kun Daniel on saanut elää koko ihmiselämän, se on täydellinen pehmittämään riiviö ja ne elää ikuisesti onnellisina elämänsä loppuun asti.  ;D
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10