11
Pergamentinpala / Vs: Circumspector | K-11 | psykologinen kauhu
« Uusin viesti kirjoittanut flawless 13.05.2026 17:02:26 »No hyi saakeli. Olipas tässä kyllä onnistunut tunnelma, jotenkin sellainen... painostava tietyllä tapaa? Tai en tiedä, ehkä haen sanaa painostava koska tämä oli ahdistava sillä tavalla, että teki ihan painon tunnetta rintaan. Tässä oli tavallaan kahdessa kerroksessa kauhua: oli asioita jotka sanottiin suoraan ja sitten asioita, joita ei sanottu suoraan mutta jotka tajuttuaan ne tuntuivat melkein häiritsevämmiltä kuin ne asiat, jotka olivat suoraan silmien edessä. Ihan vaan esimerkiksi se, että Kuusitoista oli "nimensä" perusteella oletettavasti kuudestoista uhri mikä implikoi aikamoista määrää kärsiviä oli jotenkin tosi inha ajatus tajuta. Ja sitten mä aloin miettimään sitä, että oliko numeronimet näiden kidnappaajien antamia vai kertojan antamia, koska jos ne olivat kertojan antamia niin sittenhän se tarkoittaa että uhreja voisi olla enemmänkin joita tämä kertoja vaan ei tiedä ja joo hyi ajatellaanpa jotain muuta välillä.
Näiden kidnappaajien dynamiikka oli myös mielenkiintoinen (vaikka siitä ei paljoa kerrottukaan, mikä toisaalta myös oli omalla tavallaan ahdistavaa). Kertojan näkökulmasta tämä tarkkailijahahmo kuitenkin oli jotenkin selkeästi se aktiivisempi "tekijä" koska hänestä puhuttiin paljon enemmän, vaikka se toinen oli se joka tuli ja teki fyysistä väkivaltaa. Tämä tarkkailija aina vaan tarkkaili. No ja vähän muutakin, hyi saatana. Tuo maininta avoimen vyönsoljen äänestä liikkuessa tirskistelyaukolta toiselle oli todella ällöttävä mutta myös todella hienosti muotoiltu kohta. Mutta niin, musta oli mielenkiintoista että kertojan ja esimerkiksi myös Kuudentoista huomio tuntui kiinnittyvän juuri tähän tirkistelijään eikä siihen, joka tuli huoneeseen sisälle ja teki niitä rangaistuksia. Se sai mut pohtimaan sitä, että johtuiko se näiden kahden hahmon keskinäisestä dynamiikasta jossa tämä tirkistelijä hallitsi tätä hakkaajahahmoa, koska usein kahden tekijän yhteisrikoksissa toinen on dominoivampi, vai johtuiko se siitä että tirkistelijän tuottama väkivalta tuntui kertojasta silti pahemmalta vaikkei se ollut fyysistä. Että se vapauden riistäminen, tarkkailu ja seksuaalinen ja henkinen väkivalta ilman kosketusta lainkaan voi olla pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Hyh, puistattava ajatus vaikka mielenkiintoinen onkin. Tässä ehkä kaikista pahinta lopulta olikin kaikki ajatukset joita tämä herätti ja kaikki avoimeksi jääneet kysymykset ja epävarmuus, jotka osaltaan lisäävät ahdistuksen tunnetta jonka tämän klaustrofobinen ja painostava tunnelma aiheuttivat. Kun tosi monta asiaa oli joita ei kerrottu, niin se ei jätä mitään muita vaihtoehtoja kuin itse alkaa teorisoimaan ja miettimään niitä juttuja niin sitten se kaiken maailman skenaarioiden kuvitteleminen vaan lisää ahdistusta, kun on jumissa siinä että ajattelee jotain näin karseeta tilannetta. Tosi hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä teksti, kiitos! Kauhusta pitävänä tykkäsin tästä kovasti. (Pahoittelut että kommentin muoto on tällainen jäsentelemätön ajatusvirta-pläjäys, toivottavasti tätä ei oo kauheen raskasta lukea
Tästä vaan kirjaimellisesti virtasi ajatuksia.)
Näiden kidnappaajien dynamiikka oli myös mielenkiintoinen (vaikka siitä ei paljoa kerrottukaan, mikä toisaalta myös oli omalla tavallaan ahdistavaa). Kertojan näkökulmasta tämä tarkkailijahahmo kuitenkin oli jotenkin selkeästi se aktiivisempi "tekijä" koska hänestä puhuttiin paljon enemmän, vaikka se toinen oli se joka tuli ja teki fyysistä väkivaltaa. Tämä tarkkailija aina vaan tarkkaili. No ja vähän muutakin, hyi saatana. Tuo maininta avoimen vyönsoljen äänestä liikkuessa tirskistelyaukolta toiselle oli todella ällöttävä mutta myös todella hienosti muotoiltu kohta. Mutta niin, musta oli mielenkiintoista että kertojan ja esimerkiksi myös Kuudentoista huomio tuntui kiinnittyvän juuri tähän tirkistelijään eikä siihen, joka tuli huoneeseen sisälle ja teki niitä rangaistuksia. Se sai mut pohtimaan sitä, että johtuiko se näiden kahden hahmon keskinäisestä dynamiikasta jossa tämä tirkistelijä hallitsi tätä hakkaajahahmoa, koska usein kahden tekijän yhteisrikoksissa toinen on dominoivampi, vai johtuiko se siitä että tirkistelijän tuottama väkivalta tuntui kertojasta silti pahemmalta vaikkei se ollut fyysistä. Että se vapauden riistäminen, tarkkailu ja seksuaalinen ja henkinen väkivalta ilman kosketusta lainkaan voi olla pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Hyh, puistattava ajatus vaikka mielenkiintoinen onkin. Tässä ehkä kaikista pahinta lopulta olikin kaikki ajatukset joita tämä herätti ja kaikki avoimeksi jääneet kysymykset ja epävarmuus, jotka osaltaan lisäävät ahdistuksen tunnetta jonka tämän klaustrofobinen ja painostava tunnelma aiheuttivat. Kun tosi monta asiaa oli joita ei kerrottu, niin se ei jätä mitään muita vaihtoehtoja kuin itse alkaa teorisoimaan ja miettimään niitä juttuja niin sitten se kaiken maailman skenaarioiden kuvitteleminen vaan lisää ahdistusta, kun on jumissa siinä että ajattelee jotain näin karseeta tilannetta. Tosi hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä teksti, kiitos! Kauhusta pitävänä tykkäsin tästä kovasti. (Pahoittelut että kommentin muoto on tällainen jäsentelemätön ajatusvirta-pläjäys, toivottavasti tätä ei oo kauheen raskasta lukea
Tästä vaan kirjaimellisesti virtasi ajatuksia.)
Tuoreimmat viestit
)