Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
11
7. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 272: ilman. Juliet Jonesin Sydän: Haluaisin vaimokseni tarjoilijattaren. 350 sanaa.)


Aikansa se vie, mutta lopulta Cheyennen kuume taittuu. Se ei yksin tietenkään tarkoita hänen olevan vielä terve – Harmonica tietää kokemuksesta, ja lääkärikin toteaa käydessään, että kunnollinen parantuminen voi kestää kuukausia ellei vuosiakin, ja kivuista Cheyenne ei välttämättä pääse eroon koskaan. Mutta nyt hänen voi lääkärinkin mielestä sanoa varmasti selviävän. Hän on voiton puolella.

”On tämäkin voitto”, Cheyenne jupisee lääkärin mentyä. ”Kun pääsisi edes kusella käymään omin voimin.”

”Kaikki ajallaan”, Harmonica sanoo. Cheyenne tuskin pystyy vähään aikaan liikkumaan pitkiä matkoja, mutta ihminen pystyy selviämään ihmeellisistäkin asioista. Harmonica tietää senkin kokemuksesta.

Cheyenne näyttää siltä, että jupisisi vielä kernaasti ärtymystään, mutta hänen ilmeensä lientyy silminnähden, kun Jill istuu sängynlaidalle ja ottaa hänen kätensä omiinsa. Jill nojaa painamaan Cheyennen poskelle hellän suudelman, joka saa Cheyennen räpyttelemään silmiään häkeltyneenä ja hänen poskensa käymään parran alla punaisiksi.

”Selviämisestä”, Jill sanoo hänen kysymättömään kysymykseensä hymyillen yhtä vilpittömästi kuin silloin, kun Harmonica palasi voittajana kaksintaistelustaan Frankin kanssa.

Cheyenne hymisee jotain ja selvittää kurkkuaan.

”Voisiko täällä sairas ihminen vihdoin saada kupin kahvia”, hän puuskahtaa. ”Tässä on ties kuinka kauan pitänyt sinnitellä ilman. Jill?”

”Harmonica, voisitko sinä”, Jill pyytää nyökäten tuvan suuntaan.

Kun Harmonica jonkin ajan kuluttua palaa höyryävän kupin kanssa, näyttää Cheyenne huomattavasti rentoutuneemmalta. Jill on siirtynyt lähemmäs häntä, ja Cheyennen kädet ovat siirtyneet hänen käsiensä ylle kuin varkain. Hän sivelee hajamielisen oloisena peukalollaan Jillin toista rannetta sittenkin, kun hän toisella kädellään ottaa kupin Harmonicalta ja nyökkää kiitokseksi.

Harmonica asettuu istumaan Jillin viereen sängynlaidalle ja katsoo huvittuneena, kuinka Cheyennen kasvoille leviää nautinnollinen ilme hänen siemaistessaan ensimmäisen suullisensa kahvia sen jälkeen, kun hän ja Harmonica ylittivät McBainin talon kynnyksen uudestaan.

”Hyvää”, hän toteaa. Hän suo Harmonicalle hymyn, jossa on kaikuja hänen Jillille suomansa hymyn lämmöstä. ”Keität kahvia paremmin kuin soitit huuliharppua.”

”Toivon niin”, Harmonica hymähtää.

”Kuumaa, vahvaa ja hyvää”, Cheyenne sanoo. ”Juuri sellaista kuin kahvin kuuluu olla. Kuumaa, vahvaa ja hyvää.” Hän juo toisen kulauksen ja kallistaa päätään kuin miettisi jotain, ja häivä vanhaa ilkikurisuutta on palannut hänen ääneensä, kun hän päättää arvionsa: ”Minun kannattaa varmaan pitää sinutkin.”

Se on vitsi vain puoliksi. Kukaan ei sano siitä mitään. Harmonica vaihtaa Jillin kanssa katseen ja siirtyy lähemmäs Cheyenneä mietteliäs hymy huulillaan.
12
6. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 271: syli. Juliet Jonesin Sydän: Tätäkö rakkaus on. 350 sanaa.)


”Sinun ei pitäisi ratketa tällaiseen tyyppiin”, Cheyenne varoittaa Jilliä. Hän tietää kuulostavansa pettyneeltä, katkeraltakin – mutta ei Jilliä vaan itseään kohtaan, ja hiukan myös Harmonicaa, koska tätä ei lainkaan tunnu haittaavan se, että Jill flirttailee hänellekin koko ajan häpeilemättömämmin. Jill näyttää yhtä rakastuneelta myös Harmonicalle flirttaillessaan, vaikka sillä ei tunnu olevan Harmonicaan lainkaan samanlaista vaikutusta kuin Cheyenneen – tai mitään vaikutusta ylipäätään. Ja jos Harmonica ei kerran välitä kauniimman sukupuolen edustajista, voisi hän Cheyennen mielestä edes torjua Jillin suoraan. Se olisi kohteliasta. Reiluakin. Jäljestä ei tulisi ehkä aivan niin rumaa.

Ennen kaikkea Cheyenne on Harmonicalle katkera siksi, ettei hän itse usko voivansa vastustaa Jilliä enää kauaa, jos hän jatkaa tällaista. Ennen tätä hän ei olisi edes yrittänyt vastustaa mielitekojaan tällä tavalla, mutta nyt Cheyenne yrittää kerrankin tehdä oikein. Se ei ollut lainkaan näin hankalaa silloin, kun hän uskoi olevansa muutaman minuutin kuluttua vainaa.

”Millaiseen tyyppiin”, Jill kysyy hellän leikkisällä äänellä pyyhkiessään Cheyennen otsaa, ja Cheyenne nurisee turhautuneena, koska se tuntuu niin hyvältä, ja koska hän haluaisi niin kovasti ottaa Jillin syliinsä ja suudella, mutta hän on niin pyhästi päättänyt pysyä vahvana, ja haavaa särkee niin perkeleellisesti.

”Jill”, hän yrittää vedota, ”sinä olet hieno nainen. Minä olen vanha roisto. Ollut lainsuojaton koko ikäni. Ryöstänyt vaikka mitä ja ketä ja tappanut enemmän ihmisiä kuin jaksan muistaakaan. En minä ole oikea mies sellaiselle naiselle kuin sinä. Eikä ole Harmonicakaan.”

”Hieno nainen?” Jill tuhahtaa kuivan, happaman naurahduksen. ”Minä olen huora New Orleansista. Olisin siellä vieläkin, ellen olisi tavannut Brett McBainia.”

”Jill…”

”Minä nain oikean miehen jo kerran”, Jill sanoo. ”Ehdin unelmoida kaiken valmiiksi, mutta tuolla ulkona hän vain makaa haudassaan. Anna minun päättää tästä itse, Cheyenne.”

Hänen kätensä Cheyennen poskella on niin pehmeä. Cheyenne haluaisi niin kovasti pystyä tekemään oikein. Olisi edes Harmonicasta jotakin apua, mutta ei hän tähänkään asti ole yrittänyt puhua Jillille järkeä. Vaikka eihän hän paljoa puhele muutenkaan.

”Nuku”, Harmonica sanoo Cheyennelle nyt jostain vähän matkan päästä. Cheyenne tuhahtaisi hänelle jotain, jollei olisi niin perkeleen uupunut. Hymähdyksestä päätellen Harmonica arvaa sen.

”Nuku”, Jillkin toistaa. Hänen kätensä on yhä Cheyennen poskella, peukalo silittää hänen poskipäätään. ”Katsotaan, kun voit paremmin.”

Cheyenne ei jaksa väittää vastaan.

13
No nyt on ollut sopivaa Halloween-lukemista!  ;D Aivan loistava idea, ja tuskin on kukaan aiemmin kirjoittanut Tuntsasta tämmöistä ficciä. Naureskelin ja virnistelin moneen otteeseen näitä osia lukiessani xD Aivan hillittömiä yksityiskohtia, ja jotenkin tämä sekoitus siitä miten kaikki on samalla niin tavallista, mutta samalla niin hullunkurista.

Lainaus
“Varo nyt saatana vähän”, hän äsähti miehen astuessa tielleen.

Tykkään aina kun sinulla on tapana käytellä tällaisia omanlaisempia verbejä joista samalla on täysin ilmiselvää mitä sillä tarkoitetaan :D

Lainaus
“Voisitko kutsua minut sisään?” mies kysyi, vaikka kireästä ilmeestä olisi voinut päätellä, että tämä olisi mieluummin halunnut olla missä vain muualla.

Tietenkin Lammio on vampyyri, tämä sopii jotenkin täydellisesti koska se vaan alleviivaa hänen jotenkin toisinaan vähän jähmeätä olemustaan xDD Repesin myös tälle miten tässä on hyödynnetty sitä, ettei vampyyrit voi tulla kotiin sisään ellei heitä sinne ole kutsuttu.

Lainaus
“Terve mieheen”, Määttä sanoi rauhallisesti, aivan kuin ei istuisi parhaillaan poikaystävänsä sylissä. Poikaystävänsä, joka näytti olevan jollain häiriintyneellä tavalla keskellä muodonmuutostaan.

:'DDD ja vai reenaavat he muodonmuutoksen hallintaa. Toistaiseksi hyvin näyttää sujuvan, toivotaan että kahleita ei tarvita jatkossakaan....vai...?

Lainaus
“Jos mää näyttäsin vähän normaalimmalta niin ehottasin, että lähetään alta pois”, se jupisi, mutta lopetti kun Määttä kiskoi sitä sen verran alemmas ja nojaamaan itseensä, että sai peitettyä sen korvat käsillään.

Niin suloista :3

Loistavaa kun ryhdyit tätä kirjottamaan, aivan hulvaton ficci-idea ja olen tämän parissa viihtynyt kovasti :D Jatkoa odotellessa!


//Paquette: Ilmeisesti Tuntematon sotilas -genre lyhennetään Tuntsaksi, ainakin jos on uskominen Ylen artikkelia jossa käsiteltiin Tuntematon sotilas -ficceilyä xDD Minusta se on ihana lempinimi! :D
14
Saivartelija / Vs: Elokuvat # 2
« Uusin viesti kirjoittanut Abarat 02.11.2025 11:38:12 »
Oon innostunut nyt katsomaan elokuvia niin paljon, että perustin arvostelu blogin. Siellä on arvosteluja jo kymmenen kappaletta mm. Elokuvista Moulin Rouge, Tuhkimon tarina, A star is born ja Star Trek.

Blogi löytyy osoitteesta kulttuurinkulma.blogspot.com

Sieltä saa aika hyvin myös vinkkejä jos ei keksi mitä katsoa  ;)

Nostin nyt esille vähän vanhemman viestin. Hei, ihana blogi!  :)
Oon katsellut koko syksyn läpi tähän alkutalveen asti elokuvia. Hyvää todellisuuspakoa. Taidan olla vähän leffahullu. Oon katsellut pääasiassa trilleri-genreä.
15
carrowfan, minäkin tykkäsin, kun kerrankin päädyttiin keskeyttämään raskaus, sitä niin harvoin tapahtuu ficeissä. Ja päätös sopi hahmoille. :) Kiitos kommentistasi!
16
Toinen ulottuvuus / Vs: MCU: Päättymätön jahti | K-11 | Zemo/Walker
« Uusin viesti kirjoittanut Violetu 01.11.2025 19:50:14 »
Okei, siis lääh.
Aivot ei nyt yhtään toimi, toi viimenen osa oli niin herkullisen jännitteinen, suorastaan kuuma.

Fiilaan kyllä hyvin, miks John on turhautunut (lol, varmaan useammalla kuin yhdellä tavalla, vaikka keskityitkin tässä lähinnä siihen emotionaaliseen puoleen). Zemo on varmaan vähän liiankin hyvä ignoroimaan ja näyttämään siltä, ettei oikeesti välitä, tai että sitä ei John pahemmin kiinnosta.

Lainaus
Ja kun Zemon suusta karkaa tyytyväinen murahdus, katkeaa Walkerin itsehillintä lopullisesti ja hän pudottautuu polvilleen, tarraten tiukasti toisen lanteista.
lfdkjghkjdgfdkghldfkj hothothot.

Hihittelin viidennelle kerrokselle ja Zemon lammaslorulle, gotta love "canonviittauksia" ;D

Zemo pysyi hyvin IC:nä, just sopivasti sen pehmeää puolta vilautit lukijalle tässä. Ja John nyt tunnetusti on hyvin tunteellinen tapaus, tässä kivan syvällisesti mietti asioita, eikä vaan kiukutellut. (Ei sillä, myös kiukutteleva Walker on hirveen viihdyttävä).

Ihanaa saada uutta ZemoWalker-matskua vielä herran vuonna 2025. Muutenkin kun Zombies!canonissa 8)

~Violet kiittää
17
Rehtorin kanslia / Vs: Ilmoitustaulu | Ylläpidon ilmoituksia ja tiedotteita
« Uusin viesti kirjoittanut Waulish 01.11.2025 19:28:45 »
Perinteinen sesonkiosasto Joulukatu toivottaa taas tervetulleeksi kaikki joulumieliset! Osasto on avoinna 31.1.2026 saakka.
18
5. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 270: epäillä. Juliet Jonesin Sydän: Kaunis maa. 300 sanaa.)


”Voinko kysyä jotain?” Jill kysyy.

Harmonica raottaa toista silmäänsä. Hän on aiemmin päivällä auttanut rakennustyömaalla useamman tunnin ja sieltä palattuaan asettunut paikalleen Cheyennen sängyn viereen tuotuun tuoliin, käsivarret puuskassa ja silmiään lepuuttaen, jalat sängyn jalkopäähän nostettuna. Cheyenne murisisi hänelle siitä, ellei olisi jälleen vajonnut kuumeuneen.

Työmaalla avustaminen ei ole uusi asia. Miehiä tarvitaan, eikä Harmonican työpanos ole sen huonompi kuin kenenkään muun. Mutta se, että hän on käynyt siellä jo parina päivänä oma-aloitteisesti, on palauttanut Jillin mieleen hänen sanansa siltä päivältä, kun hänen ja Cheyennen oli tarkoitus lähteä.

”Toki”, Harmonica sanoo. Jill tietää jo kokemuksesta, että se ei vielä tarkoita, että Harmonica vastaisi hänen varsinaiseen kysymykseensä, mutta todennäköisemmin hän vastaa kuin jättää vastaamatta.

”Miksi sanoit, että sinun täytyy mennä?”

Harmonica kohentaa asentoaan tuolissa ja ummistaa silmänsä. Hän näyttää rauhalliselta. Tyytyväiseltäkin.

”Olin saanut tehtyä sen, mitä tulin tekemään”, hän sanoo harkittuaan hetken.

Jotain sellaista Jill on arvellutkin.

”Entä miksi palasit? Miksi olet jäänyt?” hän jatkaa kysymyksiään alkuun päästyään.

”Palasin Cheyennen takia, mutta senhän sinä tiesitkin”, Harmonica toteaa. Hänen suupielessään värähtää hymynhäivä. Jilliäkin hymyilyttää, mutta se ei saa häntä antamaan periksi.

”Mutta miksi jäit?”

Harmonica miettii hetken, räpyttelee silmänsä auki. Hän kohauttaa olkiaan.

”Puolet elämästäni on mennyt siihen, että jäljitin Frankia”, hän sanoo viimein. ”Siinä ei ollut tarvetta keksiä muita suunnitelmia.”

Jill ei epäile sitä. Hän voi kuvitella millaista sen on täytynyt olla, vaikkei hän täysin voikaan ymmärtää.

”Ja nytkö sinulla on suunnitelma?”

Harmonican katse vaeltaa laiskasti sängyltä ikkunaan, seinään, Cheyenneen ja hänen omiin jalkoihinsa, kun hän miettii. Sitten hän kohtaa Jillin katseen. Hymyntapainen hänen suupielessään on jossain vaiheessa kasvanut kokonaiseksi hymyksi.

”Minä olen yksinkertainen mies”, hän sanoo. ”Kun aloitan jotain, haluan tehdä sen valmiiksi asti. Ja kunnolla.”

Keskustelu jää siihen. Harmonica ummistaa taas silmänsä ja liikahtaa seuraavan kerran vasta sitten, kun Cheyenne herää ja yrittää uneliaasti sadatellen potkia hänen jalkansa pediltään.
19
4. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 269: jännite. Juliet Jonesin Sydän: Romantikko. 350 sanaa.)


Jill ja Harmonica tottuvat valvomaan yönsä Cheyennen vuoteen vierellä vuorotellen toisen nukkuessa McBainin tyttären vuoteessa. Talossa olisi kolmaskin makuuhuone, jonka McBainin pojat ovat jakaneet, mutta toisen sängyn laittaminen on tuntunut tarpeettomalta, kun he eivät kuitenkaan nuku samaan aikaan. Lisäksi Jill huomaa nopeasti, ettei Harmonica nuku kuin muutaman tunnin kerralla. Usein hän ehtii keittää liedellä pannullisen kahvia ja juoda Jillin kanssa kupilliset ennen auringonnousua, kun Cheyenne nukkuu.

Päivien kuluessa Harmonica ja Cheyenne näkevät Jillin yhä useammin niin, että hänen tukkansa on vapaana ja kasvonsa pesty puhtaaksi meikistä, jota hän mielellään pitää talosta poistuessaan. Häntä ei häiritse näyttäytyä heille niin, mutta hänen on laitettava meikkinsä ja hiuksensa heidän katsoessaan, koska tietysti ensimmäiselle rouva McBainille aikanaan kuulunut peilipöytä on suurimmassa makuuhuoneessa.

Jill tuntee heidän katseensa melkein enemmän kuin näkee ne. Hän ei ylläty – kumpikaan heistä ei vaikuta sellaiselta mieheltä, joka olisi koskaan nähnyt naisen laittautuvan tai suonut ajatustakaan sille, kuinka se käy. Heidän uteliaisuutensa hellyttää Jilliä, vaikkei kumpikaan kysy häneltä mitään.

Mutta katseissa on muutakin. Jill ei ole tottunut kiinnittämään sellaista huomiota niin huolittelemattomana.

Hän huomaa pitävänsä siitä aika lailla.

Häntä vain hämmentää, koska vaikka Cheyenne on katsonut häntä alusta asti peittelemättä kiinnostustaan, on Harmonica ollut aivan toista maata. Hän muistuttaa Jilliä eräistä miehistä, joita hän tunsi New Orleansissa asuessaan – pari sellaista oli aikoinaan töissä samoissa bordelleissa kuin hän. Edes repiessään Jillin mekonrinnusta auki Harmonica ei koskenut enempää kuin oli välttämätöntä, eikä hänen katseensa vaellellut hänen tunkeuduttuaan Jillin huoneeseen Jillin ollessa kylvyssä. Hänellä oli tietysti muutakin mielessään, mutta Jillin kokemuksen mukaan se ei estä miehiä katsomasta. Harvoin koskemastakaan.

Mutta olkoon Harmonica mitä hyvänsä, Jillkin on vain ihminen. Totta kai häntä kutkuttaa. Harmonican katse on niin – intensiivinen.

”Näkyykö jotain kiinnostavaa”, Jill kysyy olkansa yli saatuaan hiuspinninsä kiinnitettyä.

”Paljonkin”, Harmonica sanoo. Hän hymyilee, ja vaikkei hänestä huou samanlaista vihjailua kuin Jillistä, huoneen ilma on jännitteestä sähköinen. Jill tuntee, kuinka tarkkaan Cheyenne katsoo heitä kumpaakin. ”Sinä olet kaunis nainen, Jill.”

Jill hymyilee Harmonicalle niin kuin on hymyillyt monille miehille, jotka ovat maksaneet siitä hyvästä hyvää rahaa. Harmonica ei ehkä tarkoita sanojaan samalla tavalla kuin ne miehet, mutta Jillkin on vain ihminen.

Joskus on otettava mitä saa.
20
3. (Spurttiraapalesana: . Ficlet300 212 ponnettomuus. Juliet Jonesin Sydän: Yöllä. 350 sanaa.)


Cheyenneä häiritsee se, miten Jill passaa häntä näin ja huolehtii tällä tavalla hänen puolestaan. Toki osa hänestä on siitä mielissään silloin kun kivulta ja kuumeelta mitään tajuaa, mutta se onkin juuri se osa hänestä, jonka takia hän sai luodista alun perin. Huikentelevainen ja röyhkeä. Cheyenne ei ole koskaan ollut hyvä olemaan kuuntelematta sitä osaa itsessään, ja erityisen hankalaa se on nyt – hän tietää, tiesi jo ennen kuin yritti lähteä, että Jill on kiintynyt häneen. Niin kiintynyt, että se pelottaa Cheyenneä, koska sellaisella naisella kuin Jill ei pitäisi olla mitään tekemistä sellaisen miehen kanssa kuin hän. Ei pitäisi olla mitään tekemistä myöskään sellaisen miehen kanssa kuin Harmonica, mutta Cheyenne on melko varma siitä, ettei Harmonica ole tässä sellaisessa pinteessä kuin Cheyenne. Sillä Cheyenne on myös kiintynyt Jilliin niin syvästi, että se pelottaa häntä.

Niinpä hän koettaa aina huomatessaan hätyyttää Jilliä muualle, eikä onnistu kertaakaan. Harmonica ei lähde myöskään, mutta häntä Cheyenne ei enää usko saavansa hievahtamaan vaikka kuinka yrittäisi. Itsepäinen paskiainen.

”Katsoisit välillä Harmonicaa”, Cheyenne vihdoin sanoo. ”Hänkin on haavoittunut.”

Harmonica katsahtaa Cheyenneä terävästi ja jähmettyy sitten paikalleen Jillin myrskyisän katseen alla.

”Sinäkin – etkä sanonut mitään?”

”Koska tiesit sen jo”, Harmonica yrittää ponnettomasti. ”Siellä saluunassa.”

”Näytä silti”, Cheyenne kehottaa pystymättä piilottamaan vahingoniloista virnettä. Harmonica kurtistaa hänelle kulmiaan, mutta työntää yhtä kaikki takkinsa liepeen kainaloon ja nostaa kiusaantuneena paitaansa, kun Jill näyttää siltä, ettei tottelematta parane jättää. Haava on hyvää vauhtia parantumaan päin, mutta niin vaarallisessa kohdassa, ettei sen voi luulla tulleen sattumalta, ja pahemman näköinen kuin Cheyenne on kuvitellut.

”Et koskaan kertonut, miksi Frankin miehet olivat sinua asemalla vastassa”, Cheyenne huomauttaa, kun Jill pyyhkii Harmonican rintaa kostutetulla harsolla. Harmonican ilme ei paljasta kivun häivääkään.

”Tai miksi yleensä tulit tänne”, Jill lisää.

Harmonica on kauan hiljaa.

”Olin etsinyt häntä kauan. Halusin tavata hänet”, hän sanoo sitten. Cheyenne tuhahtaa. Jillin ilmeessä häivähtää jotain vihamielistä, kun hän päästää Harmonicasta irti.

”Ja minkä ihmeen takia kukaan haluaisi tavata Frankin?”

Harmonica vetää paitansa takaisin alas ja oikoo takkiaan. Cheyenne ehtii jo luulla, ettei hän vastaa, kun:

”Minulla oli aikoinaan veli.”

Harmonican ei tarvitse tarkentaa, mitä hänelle tapahtui. Jill vilkaisee Cheyenneä, eikä Cheyenne voi kuin katsoa takaisin.
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10