Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
11
Godrickin notko / Vs: Drarry paperipinoja ja katseita
« Uusin viesti kirjoittanut hetaliafani 11.11.2025 01:42:43 »
 Luku 3 otetaanko vielä toiset?

Harryn nk

Huomaan  Dracon olemuksen muuttuneen hänen lihakset ovat jäykistyneet ja kalpea iho näytti vielä kalpeammalta mitä se oli jo  ja hän puristi  tuoppiiaan niin kovaa että se voisi mennä rikki.

Pyysin heti anteeksi ja toruin mielessäni , kuinka minä olin yhtä tökerö kun Ron eihän se minulle kuuluisi miksi hän tuli tänne noin hyvästä työstä.

Draco oli edelleen hiljaa ja katsoi lasiaan josta valui pisaroita sen ollessa huurussa kylmästä.

Tunnen vaivaannuttavan tunteen kehossani. En tiennyt kuinka päin minun pitäisi olla.
En osnanut sanoa mitään järkevää.

Juurin kun olin sanomassa jotai  Draco hörppäsi juomansa yhdellä kulauksella ja kysyi " maistuuko sulle toinen?"

Nyökkäsin hämmentyneen näköisenä ja hetken päästä Draco toi mulle juoman.

Join nopeasti omani loppuu ja suustani  pääsi hikka.

Yhäkkiä Draco alkoi nauramaan ja hänen kireä olemus oli muuttunut rennoksi  sekunnissa.
" Sä Potter oot hassu." Sanoi hän naurahten mulle.

Mutristin suutani ihmetellen.

Tunne kuinka puna nousee poskelleni ja en ymmärrä itseäni. Olin kuin joku vetelä spagetti hänen edessään.

Nuo lihakset ja todella vaalea tukka ja sanomattakaa miten vaatteet pukivat hänen kehoaan . Draco äänikin ja silmät saivat minut sulamaan.

" oot sä kunnossa" toinen  tiedusteli multa.

Nyökkäsin paniikissa vain . Miten osasin olla näin nolo. Häpsen itseäni juuri.

" ei mua haittaa saat sä katsoa" Hän sanoo mulle virne kasvoillaa.

" anteeksi mä oon tosi epäkohtelias." sanon nolona taas.

Draco nauraa uudestaan.

" ei se mitään ota rennosti."
Hän ojentaa mulle shotin sanoen " uudelle ystävyydelle."

Viina polttelee ikävästi kurkkua ja irvistän.

Draco nauraa taas minulle ja sanoo että olen hyvin huvittavaa seuraa.

Yhtäkkiä huomaan kello olevan 23.30 ja me jonoetaan nakkikioskin jonossa.

Kuulen jonkun pariskunnan tappelavan ja pari humalaista aukoo toisilleen päätänsä.

Mun päässä oli niin utuinen olo etten edes tiennyt miten paljon viiniä oli kumonnut. Ainakin hauskaa ja rentoa oli ollut  pitästä aikaa.

Kun pääsimme tilamaan mä yritin huojumisesta  huolimatta lukea listaa joka oli hyvin vaikeaa.
Kun valitsin ja Hän myös kuulin vain kilahduksen koneesta.

" ei sun olis tarvinnu maksaa!" sanon heti.

" oli mun vuoro" Draco vinkkaa silmäänsä.

Nyökkään , mutta en hyväksy siltikkään tätä.

Kun saimme pizzamme  " voit tulla munkin luo syömää asun tässä iha  lähellä." Draco sanahtaa.

" En mä kehtaa häiritä."

Draco hymähtää ja ottaa mua kädestä kiinni. se saa mut punastumaan kauttaaltaan.

Jos joku työpaikalta näkisi meidät  huhut lähtisivät heti liikkeelle varsinki jos se olisi juoru Martta osastolta 2.

Hän nimensä juonsi siitä että hän kyllä tiesi enemmän sinusta kun sinä itse.

Kun olemme hänen talonsa kohdalla menemme 7 kerrokseen hissillä ja hän avaa mulle oven.

Sisältä paljastuu iso asunto mutta aika normaali.

Hienoja maalauksia seinillä , mutta ihan tavallinen kirjahylly  ja sohva.

Mikään ei viitannut siihen että hän olisi mikää ökyrikas. En edes tiennyt miksi ajattelin niin.

Isolta parvekkeelta näki kuun loisteen joka toi kaunista valoa sisälle.

Istuimme syömää sohvalle pizzaa.
" helvetti tää on  taivaallista." sanon ääneen.

Draco katsoo mua huvittuneena.
" ananas ei kuullu pizzaa " Draco tokaisee mulle.

Nousen ylös sohvalta sanoen draamattisella äänellä " kuinka sä kehtaat sanoo noin"  ja repeän itsekkin.

Meinaan kaatua mun  askeliin , mutta tunnen jonkun ottavan musta kiinni.

Meidän katseet kohtaavat.
Kaunis kuunvalo saa Dracon silmät loistamaan kauniina. Tilanne on samaan aikaa huvittava ja samaan aikaa niin maaginen.

Kun herään mun transsista .  Nousein itse ylös ja sanahadna " mun pitää nyt mennä."

Draco tarttuu samantien mun käteen sanoen " mä en uskalla päästää sua yksin tonne."

Käänähdän ja sanahdan " mitä, väitätkö sä et mä en pärjää yksinäni." sanon hieman kiukkuisesti.

Draco pudistaa päätään " en halua että sulle sattuu mitää oot aika humalassa."

" enkä oo edes."

" kai sä tiedät että toi on vessan ovi eikä mun ulko-ovi." Hän kuittaa mulle virnuille voiton riemuisesti.

" Mun on nyt mentävä." sanon tarmmokkaasti.

Draco sanoo mulle topakalla äänellä "  sä voit nukkuu tässä sohvalla."

Lähden vessaan sanomatta mitään.

Kun aikaa kuluu Draco menee katsomaa ja näkee rillipään sammuneen vessan lattialle hän  hymähtää näylle ja nostaa toisen ja kantaa sohvalle.

Draco laskee toisen sohvalle ja peittelee kuiskaten " öitä Harry."
Ottaa hän myös toisen lasit ja laskee ne olohuonee pöydälle.

12
Godrickin notko / Vs: Drarry paperipinoja ja katseita
« Uusin viesti kirjoittanut hetaliafani 11.11.2025 01:36:44 »
Tässä olis jo toinen luku :)

Sorry oon ihan uus täällä julkasee ficcei XD
⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐

Luku 2 katse


Minä katsoin tuota miestä joka seisoi edessäni kertoen olevansa Draco Malfoy.  Nuo vihreät silmät ja todella vaalea tukkka sekä täydellisesti tyylilelty lookki sai minu aivan transsiin.

Hänellä oli päällää pitkä tumman vihreä takki jonka alla oli kauluspaita ja hienot suorat housut. Kaulassa hänellä oli myös koru ja toisen korvan yläpuolella lävistys.

Enää puuttuisi tatuointi nii mä olisin ihan myyty.

Yhtäkkiä Ron tönäisi minua ja havahduin nykyhetkeen. " anteeksi olin ajatuksinani " mutisin nolona.

Pomo jatkoi puhettaan " Harry ja Ron te olette olleet pisimpään tällä pisteellä saatte näyttää Dracolle kaikki paikat."

Ron sanoi heti " Harry tekee sen mielellellään , mulla oli tänää se asiakas tapaaminen tän jälkeen.".

Pomo nyökkää ja katson ystävääni hieman paniikissa mutta Ron virnuillee vaa mulle.

Kun Palveri loppuu Ron lähtee työautolleen ja mä jään Dracon kaa kahdestaan toimistoo.

Lähdemme kiertämään taloa.

" Meidän talossa on 5 osastoa ja  hissilillä sä pääset kaikkiin tai on tuolla rappusetkin." Selitän

Draco kuuntelee tarkkaan minua.

" tässä kahvikone , minusa se tekee kitkerää kahvia joten olen tuonnut oman kahvin töihin."

Draco naurahtaa.

Katson häntä sekunnin murto osan kunnes jatkamme matkaa kolmas osastolle.

" Tässä on Hermione hän on paras jos tietokoneesi ei toimi."

Hermione hymyilee ja tervehtii.

Draco tervehtii hymyillen.

Mä en voinut katsoa sitä päin koska tunsin poskeni punoittavan.

Kun kierros oli ohi , menimme meidän osastolle ja huomasin Dracon paikan olevan minua vastapäätä .

" Nii tässä taitaa olla sun paikka." sanahdan.

Draco nyökkää ja istuu pöytään.

Teemme hiljaa töitä varsinki kun Ron ei ole paikalla hölöttämässä ja miettimässä outoja asioita.

" Lähetäänkö yksille töiden jälkeen." Draco kysyy rennosti.

Nyökkään vain koska oli liian keskittyny töihini enkä edes ymmärtänyt mitä hän kysyi.

Kun oli lounas tauko otin kännykkäni esille ja sanahdin " syötkö sushia?"

Draco nyökkää .

" tilasin meille nyt mä tarjoon."

Draco yrittää antaa mulle rahaa mutta kieltändyn siitä enkä hyväksy sitä.

Ehkä noin 5  minuutin janttelun jälkee hän myöntyy ja mä haen meidän ovelta ne ja tuon hänelle.

Syömme sanomatta mitään kunnes Draco kysyy " oot sä ollu pitkää täällä."

Katson häntä hetken miettien " me ollaa Ronin kaa oltu reilu 3 vuotta."

Draco nyökkää.

" Mitäs sä oot tehny aikasemmin.?" Kysyn

Draco ottaa puhelimen esille ja näyttää pari kuvaa .

Samalla olen tukehtua ruokaani kun tajua .  Sä olet se tunnettunu malli ."

Draco naurahtaa mun reaktiolle.

" sori ei ollu tarkoistuis ." soperran nolona.

Dracoa se ei tunnu haittavaan vaan hän toikaisee  " sä oot hassu söpöllä tavalla."

Punastun vaan enemmän ja jatkan syömistä hiljaisuudessa.

Ron pelmahtaa paikalle " Moro jäbät, mikä meno täällä?" kysyen

Draco alkaa jutella Ronin kaa jostain kun mä keskityn syömiseen.

Musta tuntuu nii oudolle että Draco jolla varmana olisi rahaa tuli tänne toimistoon töihin. Mä tekisin välillä mitä vaan että pääsisin pois täältä.

Kun päivä oli ohi mä vaan venyttelin ja haukottelin.

" mennäänkö?" Draco virnistää mulle.

" minne?" kysyen hämmentyneenä .

Toinen naurahtaa " nii sinne yksille."

Katson Ronia joka sanoo " sori mun pitä keretä junaa ja mennä äitin ja isän  luo viel tänää."

nyökkään ja lähdemme porukalla ulos.

Menemme minun vakio kuppilaan .

" En siis käy usein täällä." sanon paniikissa.

Draco nauraa mulle taas. " Harry sä oot hassu oikeesti."

" mmmh" mutisen.

Istumme pöytään ja saamme juomat.

Join itse viiniä ja Draco olutta.

" mikä sai sut tulee tänne töihin." kysyn.

Huomaan Dracon rennon ilmeen kiristyneen.

13
Godrickin notko / Paperipinoja ja katseita, Drarry, k11
« Uusin viesti kirjoittanut hetaliafani 11.11.2025 01:08:53 »
Paperipinoja ja katseita
Kirjoittaja hetaliafani
Oikolukija hetaliafani
Ikäraja k11
Tyylilaji/Genre : romaantikka, draama, ihmistenmaailma, toimistotyö
Paritus/Hahmot: Drarry
 En omista hahmoja!!!



Harry elää normaalia aikuisen ihmisen elämää vailla elämän suuntaa tehden toimista työtä joka on ajoittaan puuduttavaa . Tuleeko siihen muutos kun uusi työntekijä tulee firmaan
⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐⭐



Harryn nk

Luku 1 Hän olisi täällä

kuuntelin kyllästyneenä kahvinkeittimen ääntä joka porisi kello ollessa juuri 6 aamulla.

Toimistolla pitäisi olla puoli 8 koska olisi palveri joka kestäisi tunnin.

Minä en ollut nukkunut oikein kunnolla yöllä .

Otin termosmukiin jossa oli työpaikan logo kahvia ja kuulokkeet korviini.

Mukava musiikki tempaisi minut omaan maailmaan jossa minä saisin edes hetken olla ilman stressiä.

Kun noin puolen tunnin päästä minä jo näin pysäkin , nousi ulos Junasta.

Ron tuli minua iloisesti vastaa selittäen kuvan kauniista 3 osastan Hermionesta jolle hän ei ollu uskaltanut puhua vieläkään vaikka oli ollet jo samassa työpaikassa 3 vuotta.

Hymähdin vain ja avasin meille firman oven.

Menimme 4 kerrokseen missä oli 5 osasto ja suuntasimme suoraan palveri huoneeseen missä muutama ihminen istui ja tervehti meitä.

Nyökkäsin ja hörpin laaduksta kahvia sen sian että olisin juonut firman kahvia joka maistui aika kitkerälle aina.

Pikku hiljaa muitaki tuli paikalle ja viimeiseksi pomo.

Hän istui pöytään ja sanahti " hyvää huomenta kaikille."

kun huomenet oli sanottu alkoi puuduttavin osuus .

Yritin jokaisella aivosolullani kuunella pomon puuduttavaa puhetta meidän virman tavoitteista ja tehtävistä.

Hetki hetkeltä tunsin silmieni lipsuvan kiinni.

Kun noin puolet ajasta oli kulunut niin meidän oveen koputettiin.

Sielä oli pomon sihteeri ovella ja sanahti " anteeksi häiriö mutta hän olisi nyt tässä."

Pomo nyökkää hymyillen ja pyytää hänet sisälle.

Yhtäkkiä kiinostukseni herää kun suuntaan katseni eteenpäin huonetta.
14
Toinen ulottuvuus / Vs: MCU: Päättymätön jahti | K-11 | Zemo/Walker
« Uusin viesti kirjoittanut Fiorella 09.11.2025 23:07:11 »
Minusta tässä oli kiva idea, vähän vaihtelua siihen tyypilliseen menoon näiden kahden välillä. Tässä oli tunnelmaa, ja tykkäsin tuosta aarrejahdista!

Ja että Walkerkin sai välillä johtaa, edes leikisti, vähän...  :D Minä pidin tässä Walkerin tunteikkuudesta, vaikka se vähän tuommoista synkistelyä sen kohdalla onkin.

Lainaus
“Ja kutsu minua Johniksi.”


Kiva kun Zemo halusi leikkiä mukana.
15
Hunajaherttua / Vs: Muinaisia aikoja | Luna | Tuplaraapale | S
« Uusin viesti kirjoittanut Crys 09.11.2025 22:16:42 »
Olipas nätti! Käytit kaunista kuvailua ja toit hyvin Lunan persoonallisuutta esiin sen kautta :)
16
Toinen ulottuvuus / Vs: MCU: Päättymätön jahti | K-11 | Zemo/Walker
« Uusin viesti kirjoittanut Angelina 09.11.2025 16:31:57 »
Vio: naaawweee ei vissiin menty sitten liian epäuskottavan puolelle, vaikka sitä vähän pelkäsinkin 🥹 Tai jos mentiin, niin ilmeisesti uppos kuitenkin 😂 Vaikka Walker onkin elämässään epäonnistunut pieni kusipää, niin kaipaa sekin kuitenkin lopulta läheisyyttä ja hyväksyntää :'') Ei Zemon kanssa mitään vuosisadan rakkaustarinaa aikaiseksi saa, mutta jos edes vähän muutakin kuin pelkkää piiskaa ja alistusta (vaikka Walkerille nekin maistuu). Ehkä tää on sellanen heidän versionsa jokseenkin onnellisesta suhteesta kaiken paskan jälkeen :'3 Viides kerros ja lammasloru oli pakko tyrkätä nostalgian takia mukaan, ne oli kuitenkin asioita joista tää kaikki aikalailla lähti ;D Respect your roots jne...... Tää paritus kyllä toimii vuodesta ja vuodenajasta riippumatta, eikä tähän malta olla välillä palaamatta. Kiitos taas <3
17
Toinen ulottuvuus / Vs: Hazbin Hotel: Tiukkaa ja piukkaa, k-11, Husk/Angel, oneshot
« Uusin viesti kirjoittanut carrowfan 09.11.2025 02:52:58 »
Tämähän on suorastaan huumoria ja hyvin in-character.
18
Toinen ulottuvuus / Hazbin Hotel: Tiukkaa ja piukkaa, k-11, Husk/Angel, oneshot
« Uusin viesti kirjoittanut Maissinaksu 08.11.2025 23:24:31 »
Ficin nimi: Tiukkaa ja piukkaa
Kirjoittaja: Moi
Beta: Linne
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11 koska kiroilu
Mukana: Husk/Angel
Genre: Höntti slice of life

Summary: Seuraavassa hetkessä Husk huomasi toljottavansa Valentinon takalistoa, jota vyötärölle kurottu korsetti ja julkeat tangat korostivat entisestään.

A/N: Heitin Larjuksen kanssa läppää tämänkaltaisesta skenaariosta, ja se oli liian hyvä jättää toteuttamatta. xD Kiva oli, että kirjoitusinspiraatiokin oli kotona vaihteeksi! Toivottavasti sitä löytyy loppuvuodenkin projekteja varten...


***



Husk kulautti kurkkuunsa tujauksen viskiä ja hengähti tyytyväisenä. Rauhallinen iltapäivähetki baarin puolella kuitenkin keskeytyi, kun tuttujen kenkien kopina lähestyi. Huskin korvat ponnahtivat iloisesti pystyyn hänen tunnistaessaan tulijan jo kaukaa.

“Hei, pitkäsääri”, hän murahti Angelille, joka istahti alas ja soi hänelle vähän apean hymyn.

“Hei, Husky.”

“No, mistäs tuulee?”

“Ei ihmeellisempää”, Angel sanoi olankohautuksella. “Mitä nyt vaan vituttaa, kun Valilla on niin nätti perse. Paljon parempi kuin minulla.”

Husk toivoi, ettei olisi kulauttanut juuri uutta viskisiemausta. “Hrökhhöhkhöh, mitä vittua nyt taas, Angel? Mistä tuo nyt tuli?”

“No kuule tästä!” Angel julisti kuivasti ja heilautti baaritiskille uudenkiiltävän aikakauslehden, jonka kannessa itse Valentino keikisteli. “Etsitäänpäs vielä oikea aukeama... sen kuin arvioit itse!”

“Minä vai?”

“Niin juuri!”

“Mitä kuvittelet saavuttavasi?” Husk penäsi, kun Angel työnsi avatun aukeaman hänen eteensä. “Kerjäätkö itsellesi sääliä tai jotain?”

“Hah, unissasi”, Angel sihahti ylimielisesti virnistäen. “Oletko sinä koskaan kuullut, ööh... mikä se sana oli... obje...?”

“Objektiivisuudesta?”

“Jep, juuri siitä!”

“Olen toki, eikä sellainen toimi mielipiteiden kohdalla”, Husk huomautti kuivasti.

“Ääh, ihan sama! Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus, jooko, beibi?” Angel nojasi baaritiskiin neljällä kädellään ja kallisti päätään anelevasti.

“En jaksa tällaista sontaa”, Husk murahti. “Etkä sinä tarvitse arvosi määrittämiseen minun tai kenenkään mielipidettä. Soisi sinun jo käsittävän sen.”

“Äääh, uskopa nyt, ei tässä sellaisesta ole kyse! Minua vain kiinnostaa tietää!” Angel huokaisi kättään laiskasti heilutellen.

“Minusta tuntuu, että kelpuuttaisit vain yhdenlaisen vastauksen.”

“Enkä!”

Husk tapitti korvat luimussa Angelia, joka pyöriskeli baarijakkaralla ja niin kiihkeästi yritti kalastella hänen mielipidettään. Sivusilmällään Husk näki lehden kuvista Valentinon poseeraavan biljardipöydällä muutamassa eri asennossa ja melko vähäisessä vaatetuksessa. Sellaistako hän nyt joutui arvioimaan?

No sama se.

“Vitut, hoidetaan tämä sitten pois alta, niin päästään molemmat jatkamaan päivää”, Husk tuhahti ja sieppasi lehden itselleen. “Ja sanot mitä sanot jostakusta muusta, minun mielestäni perseesi on aivan jumalattoman kuuma.”

“Ohhohhoh, jopas sinä sen ilmaisit! Tässä ihan punastuu...” Angel mutisi ja kätki kainon hymynsä sormiensa lomaan.

“Ettäs tiedät, tampio.”

“Joo, kiitti! Mutta arvioit silti Valin hanurin nyt heti!”

“Mrrhh...”

“Ja sanot rehellisesti, onko se parempi kuin meikäläisellä!”

“No voi kristus perkele...”

Seuraavassa hetkessä Husk huomasi toljottavansa Valentinon takalistoa, jota vyötärölle kurottu korsetti ja julkeat tangat korostivat entisestään.

Olipas siinä.

Musta nahka todella oli materiaalien kuningaskastia, Husk myönsi itselleen silmäillessään Valentinon antavia poseerauksia.

Olipas siinä tosiaan.

“Vieläkö haluat olla vastaamatta kysymykseeni?” Angelin ääni leijui Huskin höttöiseen alitajuntaan.

“Jaa kysymykseen...”

“Husky, minä kuulen ajatuksesi. Ovat aika saakelin painokelvottomia.”

“Vittuako minä mitään ajattelen? En todellakaan!” Husk sähähti ja lätkäisi lehden kiinni. Hänen kommenttinsa olisi voinut olla tehokkaampi, ellei hän olisi tiedostanut kasvojensa kuumottavan hävettävän helakasti. Hyvä ettei vielä kuolavana valunut.

“Niin niin, muuten vaan sinulla stondaa ihan saakelin raivokkaasti”, Angel livautti suupielestään.

“Turpa umpeen! En minä tahallani... tällä tavalla!” Husk äyskähti typerästi.

“Hmmh, mutta on se Val melkoinen pakkaus, eikö? Tiukkaa ja piukkaa!” Angel leukaili.

“Se tyyppi nyt on ihan alinta ryönää!”

“On on, mutta myönnä pois, että sillä on parempi persaus! En minä suutu! Ole vain rehellinen itsellesi!” Angel härnäsi ja väisti juuri ajoissa rullattua aikakauslehteä, jolla Husk häntä hutkaisi.

“Jätä minut rauhaan, senkin jeevelin maanvaiva!” Husk äyskähti ja hapuili toisella kädellään tuhtia ryyppyä. Oli siinäkin ollut rauhallinen iltapäivä.

19
Saivartelija / Vs: Podcastit
« Uusin viesti kirjoittanut Fredu 08.11.2025 16:20:48 »
Alunperin tutustuin podcasteihin Spotifyn ja true crimen kautta (Murha mielessä ja I don't like mondays <3), mutta nyt viime aikoina olen onnistunut laajentamaan kenttää. Olen ihan rakastunut Niina Lahtisen ja Paula Norosen Joko saa luovuttaa? ja Janni Hussin ja Sointu Borgin Sana on vapaa. Samaistun Niinan ja Paulan sekaviin selityksiin ja käkättelen yksikseni. Sana on vapaa on taas todella hyvä siksi, että aiheet on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Välillä saa nauraa, välillä vähän itkettää ja välillä rupeaa pohdituttamaan oikein huolella. Kuuntelen pääasiassa Podimosta, koska sain siihen taas niin hyvän tarjouksen, mutta yleensä mulla ei kyllä ole mitään tilausta. Podit ei kuitenkaan niin paljoa innosta. Ikävöin Antti Holman Auta Anttia, se oli täyttä timanttia alusta loppuun. Antti Holma on Suomen kansallisaarre!

Kaarne, aiotteko jatkaa vielä tuota podcastia? Tykkäsin nimittäin kovasti!
20
Ficin nimi: Interventio opiskelijaboksissa
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: College!AU
Paritus/Hahmot: Loki & Will, taustalla Loki/Thor
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Otsikoinnin iloja II (sivistyssanaotsikko)

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Will katseli, kuinka Loki hehkui lopetettuaan jälleen yhden Skype-puhelun ”ystävänsä” Thorin kanssa. Hän tunsi heittomerkit mielessään. Thor oli Lokin eksä, jota kohtaan tällä oli edelleen romanttisia tunteita, väittipä tämä itse mitä tahansa, siitä Will oli varma. Pari oli eronnut yllättäen fuksivuoden joululomalla, hän muisti edelleen, kuinka surkean näköisenä Loki oli palannut yliopistolle. Will oli yrittänyt kysellä syytä, muttei kovinkaan innokkaasti, sillä hän oli tuohon aikaan ollut huonekaveriinsa satumaisen ihastunut ja selvitellyt vielä omaa seksuaalista suuntautumistaan kaiken päälle. Nyt asiat olivat kuitenkin toisin ja hänestä tuntui, että jotain oli ehdottomasti tehtävä.

Will rykäisi: ”Kuule Logs.”

Loki nosti katseensa kurssikirjasta, jonka oli jo ehtinyt ottaa käsiinsä. ”Minä olen vähän miettinyt. Olet minulle tosi tärkeä.”

Toinen hymyili hänelle. ”Sinäkin minulle, Will.”

”Niin, että siksi minä sanon sen, mitä aion sanoa seuraavaksi. Sinä olet edelleen rakastunut Thoriin. Siltä se ainakin näin ulkopuolisesta näyttää. Sitä minä vain, että jos hän ei kerran osaa päättää ja pitää sinua jotenkin varalla… niin sellainen tyyppi ei ansaitse sinua ollenkaan. Maailmassa on miljoona muuta, jotka pitäisivät sinua kuin kukkaa kämmenellä, olen varma siitä.” Will huokasi saatuaan kaiken sydämeltään.

Lokin poskipäät olivat punehtuneet ja silmissä oli kenties hieman surua. Tämä oli laskenut kirjan sängylleen ja silitteli reisiään. ”Minä… Thor… minä pyysin silloin, että eroaisimme.”

Will istahti tämän viereen. ”Miksi ihmeessä, Logs? Vaikutit niin onnelliselta. Minä olin vielä kauhean mustasukkainen, kun en voinut saada sinua.”

Loki niiskahti. ”No, kun… me olisimme olleet etäsuhteessa… enkä… enkä halunnut sitä hänelle… koko neljäksi vuodeksi.”

Nyt Will halasi ystäväänsä. ”Sinä olet kyllä ihan liian kiltti omaksi hyväksesi. Mutta tämän täytyy loppua. En kestä nähdä sinua onnettomana, jos Thor onkin nauttinut vapaudestaan kustannuksellasi. Kysy häneltä suoraan, onko teillä enää mahdollisuuksia olla yhdessä.”

Loki jäykistyi hänen käsiensä välissä. ”Thor on ihanin ihminen, jonka tunnen! Ja vaikka hän olisikin löytänyt jonkun toisen… hän… hän ansaitsisi sen!” Tämän julistuksen jälkeen Lokin silmistä alkoi valua kyyneleitä.

Will rutisti tätä tiukemmin. ”En tiennyt, että ajattelet noin. Kaikkina näinä vuosina olet puhunut hänestä tosi ylimalkaisesti.”

”Hän… hän rakasti minua, vaikka viiltelin ja olin tosi surkea… minä… en… en halunnut sinun… ajattelevan, että olen surkea.”

Will oli toki nähnyt ystävänsä käsivarsien arvet, yhteisessä huoneessa ei oikein voinut välttyä yhtäaikaiselta vaatteiden vaihdolta, mutta Loki oli kuitannut ne teini-iän ohimenevänä vaiheena, eikä hän ollut – silloinkaan – tajunnut kysyä enempää. Hän oli ihaillut toista, joka oli avoimesti oma itsensä, vaikka ainakin tämän isän vastusti poikansa homoutta.

”Olen tosi pahoillani kaikesta tuosta ja en pidä sinua ollenkaan surkeana, kun olet kerran siitä selvinnyt. Minusta olet aina ollut tosi vahva, Logs. Mutta sinä puhut nytkin Thor rakkaudesta menneessä aikamuodossa. Sinä ihan oikeasti ansaitset jonkun, joka rakastaa sinua preesensissä.”

Loki nyyhkäisi hiljaa. ”Entä jos hän sanoo ei. En… en halua menettää hänen ystävyyttään.”

Will pyyhkäisi tämän poskea sormellaan. ”Hei, jos hän on niin hieno ihminen kuin sanot, hän ymmärtää varmasti ja on ystäväsi jatkossakin.”

Loki hymyili pienesti ja puristi Willin kättä. ”Jos minä ensi kerralla uskaltaisin kysyä. Rakastan… rakastan häntä tosi paljon.” Tämä puhkesi yhtäkkiä nauramaan. ”Olipa mukava sanoa tuo pitkästä aikaa.”

Williäkin alkoi hihityttää. He kihersivät hetken aikaa yhdessä.

Sitten Loki vakavoitui uudestaan. ”Minä rakastan sinuakin, Will. Eri tavalla vain. Kiitos, kun otit tuon jutun puheeksi. Ja kiitos… kiitos, kun välität.”

Will punastui korviaan myöten. ”Öh… eipä mitään. Tai siis, että kiva olla avuksi… ja haluan vain, että olet onnellinen.”

Loki virnisti hänelle ja antoi nyt puolestaan halauksen. Pian he alkoivat yhdessä katsella kesken olevaa sarjaa Netflixistä.
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10