Tuoreimmat viestit11
Pergamentinpala / Vs: Merkitsemätön (originaaliteksti | K-11 | fantasiadraama | LUKU 7/10
« Uusin viesti kirjoittanut Yacila 23.10.2026 15:27:43 »Luku 7 – Kasvu
Suvensydämessä 1233
Arvoisa Cantindor.
Kirjoitan vuosittaisia kuulumisia täältä Daune-Unista. Cantindor oli suopea minua kohtaan yöpyessään keväällä meillä. Sen jälkeen monet ovat kysyneet, onko tämä se sama talo, jossa velho yöpyi.
Useampi virkamies ja kirjuri pysähtyy nykyään tänne matkallaan lännestä pääkaupunkiin. He sanovat pitävänsä siitä, että talo on lähellä läntistä porttia eikä keskustan melussa. Se sopii minulle hyvin. He ovat yleensä kunniallista väkeä. Teetätin yläkertaan vielä yhden kunnollisen vuoteen lisää, sillä matkustajia on keväästä lähtien tullut enemmän kuin osasin odottaa. Lähellä asuva seppä korjasi samalla talon kaikki saranat kiitoksena kasvattamistani yrteistä, jotka auttoivat hänen yskäänsä. Naapureideni apu on ollut minulle korvaamatonta.
Kuulin tässä taannoin erään matkalaisen puhuvan kumppanilleen. Hän oli kovin tuohduksissaan, koska oli yöpynyt velhon linnassa ja hänelle oli ilmoitettu, etteivät orjat ole enää käytettävissä ”henkilökohtaiseen palveluun”. Puhetta oli myös, että saman määräyksen huhuttiin tulevan voimaan koko pääkaupungissa. Sydäntäni lämmitti kuulla se ja olen kiitollinen, että Cantindor on tehnyt lupaamansa muutoksen.
Kaupungissa näkyy nyt enemmän kerjäläisiä kuin ennen. Muutamat ovat tulleet lännestä asti. Olen alkanut keittää padassa hieman enemmän kuin oma väki tarvitsee, sillä joskus ovelle saapuu ihminen, joka on jäänyt ilman ruokaa.
Puutarha kasvoi hyvin keväällä, vaikka sade jäi vähäiseksi. Leskirouva naapurista neuvoi minulle uuden tavan kuivata yrttejä talven varalle. Se onnistui hyvin.
Poika on jo kovasti avuksi talon pienissä töissä. Hän sanoo olevansa talon isäntä, mikä yleensä huvittaa vieraita.
Kiitän Cantindoria viime syksyn kirjeestä ja siitä, että Cantindor edelleen muistaa meidät.
Olkoot Cantindorin matkat turvalliset.
Naetha, Daune-Unista
*
Valokuussa 1236
Arvoisa Cantindor.
Kesä on täällä ja kirjoitan jälleen kuulumisiamme.
Ardisca on jo siinä iässä, että hän tekee oikeita töitä. Hän hakee vettä kaivolta, ruokkii kanat ja pitää kirjaa siitä, montako vierasta yläkerrassa yöpyy. Hänkin on opetellut lukemaan ja kirjoittamaan.
Viime syksynä ostin hevosen. Olin ajatellut sitä monta vuotta, mutta aina löytyi jokin tärkeämpi meno. Nyt siitä on ollut merkittävästi hyötyä asioiden toimittamisessa. Ardisca pitää eläintä jo omanaan ja on aina halukas toimittamaan leipomiani leipiä tai kuivaamiani yrttejä niitä pyytäneille.
Kaupunki on muuttunut levottomammaksi. Tulliasemalla riidellään usein viljalasteista ja vartijoita näkee enemmän kuin ennen. Matkustajat kaikkialta Kariasta puhuvat huonoista vuosista. Silti tiet eivät ole hiljentyneet. Päinvastoin vaikuttaa kuin yhä useampi olisi matkalla etsimään parempaa paikkaa.
Majatalossa on usein niin täyttä, että naapurin kirjurin tytär tulee minua auttamaan. Hän ei enää ole pieni tyttö vaan nuori nainen. On outoa huomata, kuinka nopeasti vuodet kulkevat.
Myös Eerikache vieraili meillä keväällä. Olen kiitollinen tavattuani hänet jälleen, vaikka hänen tilanteensa surettaa minua. Hän vaikuttaa aidosti kiintyneen myös Ardiscaan.
Cantindorin viime kirjeessä oli neuvo pitää kellari mahdollisimman kuivana. Rakentaja korjasi kellaria sen jälkeen ja nyt olen pystynyt vuokraamaan kellaria matkalaisille arvokkaampien ja herkempien lastien säilyttämistä varten. Kiitän nöyrästi Cantindoria neuvosta.
Toivon, että Cantindorin työ käy edelleen hyvin, vaikka ajat ovat raskaat.
Naetha, Daune-Unista
*
Sumukuu 1237
Cantin ei pitänyt syksyisin matkustamisesta. Hyytävä kylmyys ja kosteus tunkeutui niin vaatteiden alle kuin sisätiloihinkin. Koko päivä oli ollut kaupungilla sateessa ja mudassa rämpimistä. Vaikka Naetha piti yleensä majatalonsa siistinä, mikään ei pystynyt estämään kuran kulkeutumista sisään.
Cantin katseli rapaa tuvan lattialla inhoten ja nojautui aavistuksen lähemmäs takassa roihuavaa tulta.
”Onko kaikki hyvin, ’dor?” Naetha kysyi kulkiessaan pöydän ohi.
”Loistavasti”, Cantin vastasi irvistäen. ”Tämän kelin takia en yleensä enää matkusta näin myöhään syksyllä.”
”Nyt on kyllä ollut poikkeuksellisen sateista.”
”Niinpä. Ja sateen takia suuri osa sadosta mätäni pelloille. Ja minun piti tulla jo nyt selvittämään, kuinka saamme ruuan riittämään ja oikomaan osapuolten välistä kärhämöintiä”, Cantin sanoi turhautuneena. ”Tilanne pahenee vuosi vuodelta.”
Cantin epäröi, ennen kuin jatkoi.
”Voinko keskustella kanssasi eräästä asiasta illalla, kun muut asiakkaasi ovat menneet, ’ca?”
Naetha katsahti ympärilleen kuin varmistaakseen, ettei kukaan ollut kuullut. Sitten hän nyökkäsi jäykästi ja jatkoi matkoihinsa.
*
Illalla tuvan tyhjennyttyä, Naetha pyysi Cantinin keittiöön, jonka ilma oli paljon tupaa lämpimämpi. Cantinin hartiat laskeutuivat, kun hänen kehonsa tunnisti tilan kodikkuuden. Naetha viittasi häntä istuutumaan pienen pöydän ääreen ja tarjosi lämmintä teekuppia, jonka Cantin otti mielihyvin vastaan.
”Mistä halusit puhua, ’dor?” Naetha kysyi ja puhalsi omaan teekuppiinsa.
Cantin mietti, miten asettelisi sanansa, ja pyöritteli höyryävää juomaa kupissaan.
”Oletan, että toiveesi Ardiscan suhteen ovat pysyneet samana”, hän aloitti.
Naetha katsoi häntä silmiään siristäen kuin yrittäen nähdä jonkin merkityksen sanojen takana.
”Olet oikeassa”, hän myönsi varovasti.
”Oletteko turvassa täällä? Kerro minulle suoraan, ’ca.”
”Mitä tarkoitat, ’dor?”
”Karian joka kolkassa levottomuudet lisääntyvät. Ihmiset köyhtyvät ja käyvät epätoivoisiksi. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun minun täytyi tulla tänne turvaamaan pääkaupungin viljavarastoja jo ennen talvea, eikä vasta kevään nälän aikaan. Ruokaa ei vain ole tarpeeksi.”
Naetha näytti hieman yllättyneeltä.
”Olemme niin turvassa kuin missään. Kuten sanoit, ’dor, levottomuus lisääntyy kaikkialla. Minä yritän auttaa ihmisiä sen minkä pystyn. Antamasi vuositulo on taannut, että pystyn ostamaan ruokaa, vaikka hinnat ovat nousseet.”
Cantin kaivoi vyöllään olevasta taskusta kirjeen, joka oli suljettu velhon sinetillä, ja ojensi sen naiselle mitään sanomatta.
”Mikä tämä on, ’dor?”, Naetha kysyi käännellen kirjettä käsissään.
Sen päälle oli kirjoitettu Ardiksen koko nimi; Ardis Naethanpoika Daune-Unista.
”Jos sinusta koskaan tuntuu, että Ardisca ei ole turvassa täällä, niin lähetä hänet luokseni. Ja tottakai voit halutessasi tulla hänen mukanaan. Kirjoitin virallisen asiakirjan, jossa lupaan ottaa hänet vastaan milloin tahansa ja maksaa hänen matkansa.”
”Hän ei tiedä sinusta mitään, ’dor. Minä en tule lähettämään häntä pääkaupunkiin. Ardiscan paikka on täällä minun luonani”, Naetha totesi jyrkästi ja ojensi kirjettä takaisin.
”Vakuutan, että tarkoitukseni ei ole viedä poikaa sinulta, ’ca. Haluan vain varmistaa, että hän pääsee turvaan, jos tilanne täällä kiristyy entisestään. Säilytä kirje kaiken varalta.”
”Miksi sinä teet tämän, ’dor?”
Cantin keräsi hetken itseään yrittäen painaa sekavia tunteitaan takaisin piiloon.
”Sillä ei ole väliä. Toivokaamme, ettet tarvitse kirjettä”, hän sanoi jäykästi. ”Hyvää yötä, ’ca.”
Sitten hän nousi ja jätti Naethan yksin hämärään keittiöön.
*
Elonkynnyksellä 1239
Arvoisa Cantindor.
Kirjoitan jokavuotisia kuulumisiamme täältä Daune-Unista. Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun vapautit minut ja saavuin tähän taloon. En olisi silloin uskonut, että ihmiset jonakin päivänä puhuisivat tästä paikasta minun talonani.
Kevät oli tänä vuonna raskas. Moni matkustaja saapui väsyneenä ja laihtuneena. Useat kulkivat jalan, vaikka sanoivat vielä muutama vuosi sitten omistaneensa hevosen. Torilla näkee yhä useammin tyhjiä kojuja. Kauppiaita kulkee edelleen, mutta heidän kuormansa ovat kevyempiä kuin ennen.
Myönnän, että tulevaisuus pelottaa minua, vaikka me olemme tulleetkin toimeen kohtalaisesti. Puutarha antoi vähän satoa, kanat munivat ja matkustajia on riittänyt. Cantindorin vuositulo on auttanut niin kuin aina ennenkin. Sen ansiosta minun ei ole tarvinnut sulkea oveani matkustajilta silloinkaan, kun heidän kukkaronsa ovat olleet kevyet.
Ardisca on jo nuori mies. Hän tekee työnsä hyvin ja osaa puhua vieraille kohteliaasti. Kun en itse ehdi, hän ottaa tulijat vastaan ja osaa jo nähdä, ketkä ovat rehellistä matkaväkeä.
Talon katto on nyt uusittu. Keväällä valitsin istuttaa vielä yhden omenapuun. Se ei anna hedelmää vielä pitkään aikaan, mutta haluan luottaa tulevaan näiden levottomuuksienkin keskellä. Jonkun on istutettava puut, joiden varjossa lapset ja lapsenlapset saavat kasvaa.
Viime syksyn kirjeessä Cantindor kirjoitti, että ajat koettelevat koko valtakuntaa. Se näkyy täälläkin. Silti joka aamu seppä sytyttää pajansa ahjon, kauppias avaa kojunsa torille ja matkalainen lähtee tietä pitkin kohti uusia maisemia. Niin kauan kuin niin tapahtuu, uskon Daune-Unin pysyvän elossa.
Kiitän jälleen kaikesta, minkä Cantindorin jatkuva suopeus meille mahdollistaa. Ilman sitä meidänkin olisi ollut paljon vaikeampi auttaa muita.
Osoittakoon Nugleodaa Cantindorille sitä samaa suopeutta, jonka olet meitä kohtaan suonut.
Naetha, Daune-Unista
Suvensydämessä 1233
Arvoisa Cantindor.
Kirjoitan vuosittaisia kuulumisia täältä Daune-Unista. Cantindor oli suopea minua kohtaan yöpyessään keväällä meillä. Sen jälkeen monet ovat kysyneet, onko tämä se sama talo, jossa velho yöpyi.
Useampi virkamies ja kirjuri pysähtyy nykyään tänne matkallaan lännestä pääkaupunkiin. He sanovat pitävänsä siitä, että talo on lähellä läntistä porttia eikä keskustan melussa. Se sopii minulle hyvin. He ovat yleensä kunniallista väkeä. Teetätin yläkertaan vielä yhden kunnollisen vuoteen lisää, sillä matkustajia on keväästä lähtien tullut enemmän kuin osasin odottaa. Lähellä asuva seppä korjasi samalla talon kaikki saranat kiitoksena kasvattamistani yrteistä, jotka auttoivat hänen yskäänsä. Naapureideni apu on ollut minulle korvaamatonta.
Kuulin tässä taannoin erään matkalaisen puhuvan kumppanilleen. Hän oli kovin tuohduksissaan, koska oli yöpynyt velhon linnassa ja hänelle oli ilmoitettu, etteivät orjat ole enää käytettävissä ”henkilökohtaiseen palveluun”. Puhetta oli myös, että saman määräyksen huhuttiin tulevan voimaan koko pääkaupungissa. Sydäntäni lämmitti kuulla se ja olen kiitollinen, että Cantindor on tehnyt lupaamansa muutoksen.
Kaupungissa näkyy nyt enemmän kerjäläisiä kuin ennen. Muutamat ovat tulleet lännestä asti. Olen alkanut keittää padassa hieman enemmän kuin oma väki tarvitsee, sillä joskus ovelle saapuu ihminen, joka on jäänyt ilman ruokaa.
Puutarha kasvoi hyvin keväällä, vaikka sade jäi vähäiseksi. Leskirouva naapurista neuvoi minulle uuden tavan kuivata yrttejä talven varalle. Se onnistui hyvin.
Poika on jo kovasti avuksi talon pienissä töissä. Hän sanoo olevansa talon isäntä, mikä yleensä huvittaa vieraita.
Kiitän Cantindoria viime syksyn kirjeestä ja siitä, että Cantindor edelleen muistaa meidät.
Olkoot Cantindorin matkat turvalliset.
Naetha, Daune-Unista
*
Valokuussa 1236
Arvoisa Cantindor.
Kesä on täällä ja kirjoitan jälleen kuulumisiamme.
Ardisca on jo siinä iässä, että hän tekee oikeita töitä. Hän hakee vettä kaivolta, ruokkii kanat ja pitää kirjaa siitä, montako vierasta yläkerrassa yöpyy. Hänkin on opetellut lukemaan ja kirjoittamaan.
Viime syksynä ostin hevosen. Olin ajatellut sitä monta vuotta, mutta aina löytyi jokin tärkeämpi meno. Nyt siitä on ollut merkittävästi hyötyä asioiden toimittamisessa. Ardisca pitää eläintä jo omanaan ja on aina halukas toimittamaan leipomiani leipiä tai kuivaamiani yrttejä niitä pyytäneille.
Kaupunki on muuttunut levottomammaksi. Tulliasemalla riidellään usein viljalasteista ja vartijoita näkee enemmän kuin ennen. Matkustajat kaikkialta Kariasta puhuvat huonoista vuosista. Silti tiet eivät ole hiljentyneet. Päinvastoin vaikuttaa kuin yhä useampi olisi matkalla etsimään parempaa paikkaa.
Majatalossa on usein niin täyttä, että naapurin kirjurin tytär tulee minua auttamaan. Hän ei enää ole pieni tyttö vaan nuori nainen. On outoa huomata, kuinka nopeasti vuodet kulkevat.
Myös Eerikache vieraili meillä keväällä. Olen kiitollinen tavattuani hänet jälleen, vaikka hänen tilanteensa surettaa minua. Hän vaikuttaa aidosti kiintyneen myös Ardiscaan.
Cantindorin viime kirjeessä oli neuvo pitää kellari mahdollisimman kuivana. Rakentaja korjasi kellaria sen jälkeen ja nyt olen pystynyt vuokraamaan kellaria matkalaisille arvokkaampien ja herkempien lastien säilyttämistä varten. Kiitän nöyrästi Cantindoria neuvosta.
Toivon, että Cantindorin työ käy edelleen hyvin, vaikka ajat ovat raskaat.
Naetha, Daune-Unista
*
Sumukuu 1237
Cantin ei pitänyt syksyisin matkustamisesta. Hyytävä kylmyys ja kosteus tunkeutui niin vaatteiden alle kuin sisätiloihinkin. Koko päivä oli ollut kaupungilla sateessa ja mudassa rämpimistä. Vaikka Naetha piti yleensä majatalonsa siistinä, mikään ei pystynyt estämään kuran kulkeutumista sisään.
Cantin katseli rapaa tuvan lattialla inhoten ja nojautui aavistuksen lähemmäs takassa roihuavaa tulta.
”Onko kaikki hyvin, ’dor?” Naetha kysyi kulkiessaan pöydän ohi.
”Loistavasti”, Cantin vastasi irvistäen. ”Tämän kelin takia en yleensä enää matkusta näin myöhään syksyllä.”
”Nyt on kyllä ollut poikkeuksellisen sateista.”
”Niinpä. Ja sateen takia suuri osa sadosta mätäni pelloille. Ja minun piti tulla jo nyt selvittämään, kuinka saamme ruuan riittämään ja oikomaan osapuolten välistä kärhämöintiä”, Cantin sanoi turhautuneena. ”Tilanne pahenee vuosi vuodelta.”
Cantin epäröi, ennen kuin jatkoi.
”Voinko keskustella kanssasi eräästä asiasta illalla, kun muut asiakkaasi ovat menneet, ’ca?”
Naetha katsahti ympärilleen kuin varmistaakseen, ettei kukaan ollut kuullut. Sitten hän nyökkäsi jäykästi ja jatkoi matkoihinsa.
*
Illalla tuvan tyhjennyttyä, Naetha pyysi Cantinin keittiöön, jonka ilma oli paljon tupaa lämpimämpi. Cantinin hartiat laskeutuivat, kun hänen kehonsa tunnisti tilan kodikkuuden. Naetha viittasi häntä istuutumaan pienen pöydän ääreen ja tarjosi lämmintä teekuppia, jonka Cantin otti mielihyvin vastaan.
”Mistä halusit puhua, ’dor?” Naetha kysyi ja puhalsi omaan teekuppiinsa.
Cantin mietti, miten asettelisi sanansa, ja pyöritteli höyryävää juomaa kupissaan.
”Oletan, että toiveesi Ardiscan suhteen ovat pysyneet samana”, hän aloitti.
Naetha katsoi häntä silmiään siristäen kuin yrittäen nähdä jonkin merkityksen sanojen takana.
”Olet oikeassa”, hän myönsi varovasti.
”Oletteko turvassa täällä? Kerro minulle suoraan, ’ca.”
”Mitä tarkoitat, ’dor?”
”Karian joka kolkassa levottomuudet lisääntyvät. Ihmiset köyhtyvät ja käyvät epätoivoisiksi. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun minun täytyi tulla tänne turvaamaan pääkaupungin viljavarastoja jo ennen talvea, eikä vasta kevään nälän aikaan. Ruokaa ei vain ole tarpeeksi.”
Naetha näytti hieman yllättyneeltä.
”Olemme niin turvassa kuin missään. Kuten sanoit, ’dor, levottomuus lisääntyy kaikkialla. Minä yritän auttaa ihmisiä sen minkä pystyn. Antamasi vuositulo on taannut, että pystyn ostamaan ruokaa, vaikka hinnat ovat nousseet.”
Cantin kaivoi vyöllään olevasta taskusta kirjeen, joka oli suljettu velhon sinetillä, ja ojensi sen naiselle mitään sanomatta.
”Mikä tämä on, ’dor?”, Naetha kysyi käännellen kirjettä käsissään.
Sen päälle oli kirjoitettu Ardiksen koko nimi; Ardis Naethanpoika Daune-Unista.
”Jos sinusta koskaan tuntuu, että Ardisca ei ole turvassa täällä, niin lähetä hänet luokseni. Ja tottakai voit halutessasi tulla hänen mukanaan. Kirjoitin virallisen asiakirjan, jossa lupaan ottaa hänet vastaan milloin tahansa ja maksaa hänen matkansa.”
”Hän ei tiedä sinusta mitään, ’dor. Minä en tule lähettämään häntä pääkaupunkiin. Ardiscan paikka on täällä minun luonani”, Naetha totesi jyrkästi ja ojensi kirjettä takaisin.
”Vakuutan, että tarkoitukseni ei ole viedä poikaa sinulta, ’ca. Haluan vain varmistaa, että hän pääsee turvaan, jos tilanne täällä kiristyy entisestään. Säilytä kirje kaiken varalta.”
”Miksi sinä teet tämän, ’dor?”
Cantin keräsi hetken itseään yrittäen painaa sekavia tunteitaan takaisin piiloon.
”Sillä ei ole väliä. Toivokaamme, ettet tarvitse kirjettä”, hän sanoi jäykästi. ”Hyvää yötä, ’ca.”
Sitten hän nousi ja jätti Naethan yksin hämärään keittiöön.
*
Elonkynnyksellä 1239
Arvoisa Cantindor.
Kirjoitan jokavuotisia kuulumisiamme täältä Daune-Unista. Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun vapautit minut ja saavuin tähän taloon. En olisi silloin uskonut, että ihmiset jonakin päivänä puhuisivat tästä paikasta minun talonani.
Kevät oli tänä vuonna raskas. Moni matkustaja saapui väsyneenä ja laihtuneena. Useat kulkivat jalan, vaikka sanoivat vielä muutama vuosi sitten omistaneensa hevosen. Torilla näkee yhä useammin tyhjiä kojuja. Kauppiaita kulkee edelleen, mutta heidän kuormansa ovat kevyempiä kuin ennen.
Myönnän, että tulevaisuus pelottaa minua, vaikka me olemme tulleetkin toimeen kohtalaisesti. Puutarha antoi vähän satoa, kanat munivat ja matkustajia on riittänyt. Cantindorin vuositulo on auttanut niin kuin aina ennenkin. Sen ansiosta minun ei ole tarvinnut sulkea oveani matkustajilta silloinkaan, kun heidän kukkaronsa ovat olleet kevyet.
Ardisca on jo nuori mies. Hän tekee työnsä hyvin ja osaa puhua vieraille kohteliaasti. Kun en itse ehdi, hän ottaa tulijat vastaan ja osaa jo nähdä, ketkä ovat rehellistä matkaväkeä.
Talon katto on nyt uusittu. Keväällä valitsin istuttaa vielä yhden omenapuun. Se ei anna hedelmää vielä pitkään aikaan, mutta haluan luottaa tulevaan näiden levottomuuksienkin keskellä. Jonkun on istutettava puut, joiden varjossa lapset ja lapsenlapset saavat kasvaa.
Viime syksyn kirjeessä Cantindor kirjoitti, että ajat koettelevat koko valtakuntaa. Se näkyy täälläkin. Silti joka aamu seppä sytyttää pajansa ahjon, kauppias avaa kojunsa torille ja matkalainen lähtee tietä pitkin kohti uusia maisemia. Niin kauan kuin niin tapahtuu, uskon Daune-Unin pysyvän elossa.
Kiitän jälleen kaikesta, minkä Cantindorin jatkuva suopeus meille mahdollistaa. Ilman sitä meidänkin olisi ollut paljon vaikeampi auttaa muita.
Osoittakoon Nugleodaa Cantindorille sitä samaa suopeutta, jonka olet meitä kohtaan suonut.
Naetha, Daune-Unista
Toki toki tätä Danielin pientä siistimistarvetta voi selittää sekin, että Daniel on ennen vampyyriksi muuttamista nukkunut taivasalla ja on muutenkin hiukka heikossa hapessa... eli ei voi ehkä kuitenkaan varauksetta vetää yhtäläisyysmerkkejä Mariuksen toimintatapoihin.