Tuoreimmat viestit11
Rinnakkaistodellisuus / Vs: Kowloon Generic Romance: Ehkä ihmeiden aika ei ole vielä ohi (S, Miyuki/Tao, minijatkis 3/5)
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus 02.05.2026 18:37:37 »3. Päätös
Senkin yön Miyuki aikoi viettää Taon vuoteessa. Hän oli koko päivän miettinyt, milloin ja miten kertoisi tälle raskausuutisesta. Mikään hetki ei tuntunut sopivalta, mutta ei hän myöskään halunnut pimittää tietoa Taolta, koskihan asia heitä molempia. Lopulta hänen oli myönnettävä, ettei ”sopivaa” hetkeä tulisi koskaan, ja hänen olisi tartuttava härkää sarvista ja vain avattava suunsa.
”Muistatko, kun sanoit, että vaikutan kärsivän aamupahoinvoinnista raskauden takia?” Miyuki aloitti. He makoilivat sängyssä sylikkäin, ja hän nojasi päätään Taon paljaaseen rintakehään. ”Sinä olit kuin olitkin oikeassa. Kävin Wong-sensein luona, ja hän varmisti asian.”
Tao katsoi Miyukia epäuskoisesti. ”Mitä? Oikeastiko? Olet raskaana!?”
Tämä nyökkäsi.
”Vaikka sanoinkin niin, en minä uskonut, että niin olisi oikeasti – tai siis, kun sinä… miten se voi olla mahdollista?”
”Sitä kukaan ei tiedä”, Miyuki sanoi seinää tuijottaen. ”Ehkä se oli ihme.”
He olivat hetken aikaa aivan hiljaa. Miyuki halusi kuulla, mitä Tao sanoisi seuraavaksi, eikä siksi itse puhunut mitään, mutta tämäkin pysyi vaiti. Miyuki antoi sormenpäidensä tanssahdella kumppaninsa paljaalla iholla samalla kun odotti tämän sanovan edes jotain.
”Mitä aiot tehdä?” tämä kysyikin lopulta, kun oli saanut hetken aikaa käsitellä uutista. ”Oletko vielä päättänyt mitään?”
”Halusin kuulla sinun reaktiosi ensin. Olisitko vastaan, jos pitäisin sen?”
”En olisi.” Taon käsi leikitteli Miyukin hiuksilla. ”Sinulla täysi oikeus päättää, mitä haluat tehdä.”
”Onhan se sinunkin…”
Miyuki kiepautti käsivartensa Taon vyötäisille ja painoi poskeaan tämän rintaa vasten. Tämän sydämenlyöntien kuuntelu sai hänen olonsa rauhalliseksi.
”Minusta tuntuu, että haluan ehkä pitää sen”, hän sanoi sitten. ”En ole ikinä ennen edes ajatellut hankkivani lapsia, koska luulin sen olevan minulle mahdotonta, mutta… Ehkä tämä on merkki. Ja ehkä tämä tilanne ei toistu enää ikinä, enkä siksi tiedä, uskallanko luopua siitä.” Hän kohotti päätään nähdäkseen Taon kasvot paremmin. ”Mitä mieltä sinä olet?”
Tao naurahti. ”Myönnän, ettei minunkaan suunnitelmissani ole ollut perheen perustaminen. Sinun kanssasi olen kuitenkin valmis mihin tahansa.” Hän tarttui kiinni Miyukin kädestä. ”Jos siis pidät lapsen, olen tukenasi sataprosenttisesti. Aion pitää teistä molemmista huolta niin hyvin kuin vain voin.”
”No sinäpä et tarvinnut paljoakaan miettimisaikaa.”
Taon sanat kuitenkin lämmittivät Miyukin sisintä. Hän ei ollut ollut varma, miten tämä suhtautuisi yllättävään raskausuutiseen, ja olikin otettu siitä, miten välittömästi tämä oli valmiina tekemään oman osansa toisena vanhempana. Se vain vahvisti hänen tunnettaan siitä, että hänen täytyisi pitää tämä lapsi.
”Kyllähän sinä minut tunnet.”
”Niin tunnenkin. Ei kai sitä muuta voisi odottaakaan henkilöltä, joka jo ensitapaamisemme aikana sanoi rakastavansa minua.”
”Mitä muutakaan olisin voinut silloin sanoa?” Tao kysyi hyväntuulisesti. ”Teit minuun heti alusta alkaen lähtemättömän vaikutuksen.” Hän kääntyi paikallaan niin, että pystyi katsomaan Miyukia suoraan silmiin. ”Enkä ole katunut sanojani kertaakaan. ”
Ja se tunne on molemminpuolinen, Miyuki ajatteli, kun Tao painoi huulensa hänen omiaan vasten ja hukutti hänet suudelmiin.
Senkin yön Miyuki aikoi viettää Taon vuoteessa. Hän oli koko päivän miettinyt, milloin ja miten kertoisi tälle raskausuutisesta. Mikään hetki ei tuntunut sopivalta, mutta ei hän myöskään halunnut pimittää tietoa Taolta, koskihan asia heitä molempia. Lopulta hänen oli myönnettävä, ettei ”sopivaa” hetkeä tulisi koskaan, ja hänen olisi tartuttava härkää sarvista ja vain avattava suunsa.
”Muistatko, kun sanoit, että vaikutan kärsivän aamupahoinvoinnista raskauden takia?” Miyuki aloitti. He makoilivat sängyssä sylikkäin, ja hän nojasi päätään Taon paljaaseen rintakehään. ”Sinä olit kuin olitkin oikeassa. Kävin Wong-sensein luona, ja hän varmisti asian.”
Tao katsoi Miyukia epäuskoisesti. ”Mitä? Oikeastiko? Olet raskaana!?”
Tämä nyökkäsi.
”Vaikka sanoinkin niin, en minä uskonut, että niin olisi oikeasti – tai siis, kun sinä… miten se voi olla mahdollista?”
”Sitä kukaan ei tiedä”, Miyuki sanoi seinää tuijottaen. ”Ehkä se oli ihme.”
He olivat hetken aikaa aivan hiljaa. Miyuki halusi kuulla, mitä Tao sanoisi seuraavaksi, eikä siksi itse puhunut mitään, mutta tämäkin pysyi vaiti. Miyuki antoi sormenpäidensä tanssahdella kumppaninsa paljaalla iholla samalla kun odotti tämän sanovan edes jotain.
”Mitä aiot tehdä?” tämä kysyikin lopulta, kun oli saanut hetken aikaa käsitellä uutista. ”Oletko vielä päättänyt mitään?”
”Halusin kuulla sinun reaktiosi ensin. Olisitko vastaan, jos pitäisin sen?”
”En olisi.” Taon käsi leikitteli Miyukin hiuksilla. ”Sinulla täysi oikeus päättää, mitä haluat tehdä.”
”Onhan se sinunkin…”
Miyuki kiepautti käsivartensa Taon vyötäisille ja painoi poskeaan tämän rintaa vasten. Tämän sydämenlyöntien kuuntelu sai hänen olonsa rauhalliseksi.
”Minusta tuntuu, että haluan ehkä pitää sen”, hän sanoi sitten. ”En ole ikinä ennen edes ajatellut hankkivani lapsia, koska luulin sen olevan minulle mahdotonta, mutta… Ehkä tämä on merkki. Ja ehkä tämä tilanne ei toistu enää ikinä, enkä siksi tiedä, uskallanko luopua siitä.” Hän kohotti päätään nähdäkseen Taon kasvot paremmin. ”Mitä mieltä sinä olet?”
Tao naurahti. ”Myönnän, ettei minunkaan suunnitelmissani ole ollut perheen perustaminen. Sinun kanssasi olen kuitenkin valmis mihin tahansa.” Hän tarttui kiinni Miyukin kädestä. ”Jos siis pidät lapsen, olen tukenasi sataprosenttisesti. Aion pitää teistä molemmista huolta niin hyvin kuin vain voin.”
”No sinäpä et tarvinnut paljoakaan miettimisaikaa.”
Taon sanat kuitenkin lämmittivät Miyukin sisintä. Hän ei ollut ollut varma, miten tämä suhtautuisi yllättävään raskausuutiseen, ja olikin otettu siitä, miten välittömästi tämä oli valmiina tekemään oman osansa toisena vanhempana. Se vain vahvisti hänen tunnettaan siitä, että hänen täytyisi pitää tämä lapsi.
”Kyllähän sinä minut tunnet.”
”Niin tunnenkin. Ei kai sitä muuta voisi odottaakaan henkilöltä, joka jo ensitapaamisemme aikana sanoi rakastavansa minua.”
”Mitä muutakaan olisin voinut silloin sanoa?” Tao kysyi hyväntuulisesti. ”Teit minuun heti alusta alkaen lähtemättömän vaikutuksen.” Hän kääntyi paikallaan niin, että pystyi katsomaan Miyukia suoraan silmiin. ”Enkä ole katunut sanojani kertaakaan. ”
Ja se tunne on molemminpuolinen, Miyuki ajatteli, kun Tao painoi huulensa hänen omiaan vasten ja hukutti hänet suudelmiin.
Jossain kutos- ja seiskajaksojen paikkeilla päähäni putkahti idea ficciin, ja tässä sitä nyt ollaan. Neljä ekaa osaa kirjoitin valmiiksi jo elokuun alkupuolella, mutta viimeinen valmistui vasta tammikuussa. Ja sen jälkeen nämä jäivätkin hengaamaan kirjoitettuina tiedostokansioon, kun en vain saanut aikaiseksi postata niitä. Ennen kuin nyt. 
Tai ylipäätään Hazbinista. Siitä oon samaa mieltä, että menis hommat aika veriseksi, jos päästettäis Alastor ja Vincent leikkelemään toistensa hiuksia... Niitä ei pidä päästää lähellekään toisiaan minkään sortin teräaseiden kanssa! 
