Työn nimi: Juhannustaioista
Kirjoittaja: Niittipartio

Ikäraja: K11
Tyylilaji: Siivu arkea, juhannushömpötyksiä, romantiikkaa

Fandom: Originaali
Paritus: Ilkka/Leevi

Vastuunvapaus: Hahmot ja teksti ovat omiani. En tee tällä rahaa.

Tiivistelmä: Lämpö poltteli poskilla Ilkan katsoessa häntä kuin hänessä olisi vieläkin jotain katsottavaa.

Osat: Oneshot
Sarja: Pihkaa ja hydrauliikkaöljyä

A/N: Teki mieli kirjoitella pojista jotain kesäistä ja samalla bongasin Juhannustaikoja-tempauksen. Kiitos Meldis inspasta, ja ole hyvä ♥︎

---

Päivän ja yön ollessa keskenään lähes yhtä valoisat, ei vuorokauden taittumista uuteen meinannut edes huomata, jos päivän ilo ja lämpö eivät olisi taipuneet seesteiseen tyyneyteen, jota vain kesäyö pystyi tarjoamaan. Juhannusaatosta huolimatta lähitienoo alkoi hiljetä ja vain muutaman mökkinaapurin äänet kulkivat vettä pitkin Leevin korviin hänen istuutuessa Ilkan viereen laiturille.
Järvivesi oli tervetulleen viileää paahtavan päivän jälkeen Leevin uittaessa paljaita jalkojaan viilenevässä vedessä. Aivan pintavesi oli tuntunut vielä lämpimältä jaloissa, kunnes viileämpi vesi pääsi pinnalle.
Mustarasta lauleskeli jossain aamuyön ensimmäisiä sointuja.
Leevi huokaisi pitkään ja tunsi päivän aikana kertyneen jännityksen valuvan järveen.
"Hei sie", Ilkka tervehti hymyä äänessään ja painoi suukon Leevin ohimolle. Leevi hymisi ja nojasi poskensa toisen hartiaan. Järvenselkä oli aivan tyyni ja usva alkoi pikkuhiljaa nousta suojaisimpiin kohtiin.
"Väsyttääkö?" Ilkka tiedusteli jatkaessaan puuhiaan.
"Vähän. Oli aika paljon vieraita tänään", Leevi myönsi ja vilkaisi Ilkan jotain tekeviin käsiin. Hän rypisti kulmiaan tajutessaan Ilkan punovan jotain. "Mitä ihmettä sä teet?"
"Seppelettä", Ilkka vastasi kuin se olisi päivän selvää. Tavallaanhan se olikin, nyt kun katsoi toisen taitavissa käsissä syntynyttä punosta. Olihan Leevi nähnyt Ilkan ja Annan keräävän kukkia aiemmin päivällä. Silloin hän ei vain ollut ajatellut asiasta mitään sen ihmeellisempää.
"Annallekko?"
"Sille mä tein jo, tää on mulle", Ilkka naurahti. "Tiesitkö, että tosi monessa juhannustaiassa puhutaan nimenomaan siitä, miten teinitytöt ja nuoret naiset löytävät tulevan sulhasensa? Löytyi sieltä sentään muutama, missä taikoja on neutraali ja puhuttiin pelkästään puolisosta."
Leevi kurtisti kulmiaan, eikä oikein tiennyt liittyikö Ilkan tietoisku juhannustaikoihin vai meneillään olevaan pride-kuukauteen. "Niin?" hän kysyikin.
"Musta se on vähän vanhentunutta kielenkäyttöä—" Leevi keskeytti Ilkan spontaanilla tyrskähdyksellä, josta toinen ei kuitenkaan ollut moksiskaan, "—ja musta ois kiva, jos niitä neutraloitais."
"Onhan se niinkin", Leevi myönsi. "Mut enpä ois tiennyt, että sulle taiat on okei ja vaan niiden muotoilu haraa vastaan."
"Häh? Taikaahan on kaikkialla. Ei siitä muuten kirjotettais niin paljoa", Ilkka valisti pilke silmäkulmassaan ja naurun alku äänessään.
"Mhmm, jos niin sanot."
"Sanon. Mistä sä tiiät mimmosia loitsuja ja taikoja tein, että sain sut itelleni?"
Lämpö lehahti punaksi Leevin poskille.
"Sitähän mäkin", Ilkka virnisti ja töytäisi Leeviä kevyesti kylkeen.

Hetken he olivat hiljaa. Leevi katseli Ilkan näppäriä sormia, jotka punoivat kukkia yhteen.

"Minkä taian Anna tekee?" Leevi kysyi.
"Semmosen, missä tietyllä tavalla sidottu seppele laitetaan tyynyn alle. Lisäksi se nukkuu vasemman jalan sukka väärinpäin. Haluaa kuulemma ottaa varman päälle", Ilkka selitti huvittuneeseen sävyyn, mutta toisen äänessä oli roppakaupalla isovelimäistä lämpöä.
"Ja mitä sä ajattelit tuolla seppeleellä tehdä?" Leevi jatkoi kyselyään. Sormet tarttuivat Ilkan paidanhelmaan ja näpersivät sitä. Mietteliäisyydelle ja varautuneisuudelle tuskin oli syytä, mutta hänen käsityksensä mukaan varatut eivät tehneet sellaisia juhannustaikoja, joihin sana yleensä liitettiin.
"Tarkistan, että taika on mun kanssa samaa mieltä", Ilkka vastasi kaiken pesevällä itsevarmuudelle, joka löi Leevinkin ällikällä.
"Ei ne taida ihan tuolla tavalla toimia", Leevi sanoi, muttei voinut olla hymyilemättä hölmösti.
"Ehkä ei, mutta sut mä kuitenkin ens yönä nään", Ilkka sanoi ja sulki seppeleen ympyräksi.
Ilkka tarkasteli kättensä jälkeä hetken arvioivasti, kunnes kääntyi Leeviä kohden ja laski seppeleen hänen hiuksilleen. Lämpö poltteli poskilla Ilkan katsoessa häntä kuin hänessä olisi vieläkin jotain katsottavaa. Toinen asetteli seppelettä hetken, kunnes oli tyytyväinen. Katsettaan Ilkka ei kuitenkaan kääntänyt pois.

He olivat kahdestaan pihalla. Piipahtamaan tulleet sukulaiset olivat jatkaneet matkaansa omille mökeilleen ja riennoilleen, vain Ilkan vanhemmat ja Anna olivat paikalla. Ne olivat kuitenkin menneet jo aikaa sitten nukkumaan ja hekin valvoivat lähinnä siksi, että kääntö yövuorosta aamuvuoroon oli molemmilla kesken. Eikä se olisi juhannus eikä mikään, jos ei valvottaisi pitkälle aamuyöhön.
"Saanko?" Ilkka kysyi ja siniharmaa katse käväisi nopeasti Leevin huulilla.
Leevi nyökkäsi ja Ilkka nosti toisen kätensä hänen poskelleen. Karhea peukalo silitti hetken, kunnes toinen nojautui suutelemaan häntä hitaasti.

Suudelmaa seurasi toinenkin, ja kolmaskin, eikä Leevin ajatuksiin mahtunut enää mitään muuta tahdin hitaasti kiihtyessä ja muuttuessa huolimattomammaksi. Ilkan käsi liukui kaulalle ja sormenpäät sujahtivat väljän t-paidan kauluksen alle.
"Sulle on tullu pisamia", Ilkka kuiskasi ja toisen hengitys kutitti Leevin kasvoja. Hymy sai Ilkan silmät hieman sirrille. Hetken he katselivat toisiaan, kunnes Ilkka nojautui suutelemaan hänen poskiaan, nenänvarttaan ja otsaansa.
"Mennään telttaan", Leevi kuiskasi lämmintä ihoa vasten, eikä Ilkkaa tarvinnut kahdesti kehottaa.

~~~~~~~~~

A/N2: Kiitos, jos luit =)

Okei, nyt on pakko tunnustaa, että en ole edennyt sarjan katsomisessa mihinkään, Vampyyri Lestatin lukemisessa olen sen verran että alkaa todellakin aika vahvasti mielikuva hahmosta, mutta menin nyt tekemään sen virheen että katsoin kuvia ja videoita ja omg että toi Lestatin näyttelijä ainakin on sisäistänyt Lestatin hahmon todella hyvin. Ja Armand/Daniel puski totaalisesti jopa liikumattomien kuvian läpi. 

Voi miten kiva tämä oli! Mä rupesin tässä muistelemaan sitä, kun aikanaan kirjoitin elämäni ensimmäistä fikkiä ja se kertoi juurikin siitä kun Sirius leijui verhon taakse, ja mitä sen jälkeen... En siis koskaan julkaissut sitä, en saanut ikinä edes valmiiksi, mutta tulipahan sellainen muisto tästä mieleen.
Mä voin hyvin kuvitella, että verhon taikuuteen on ehkä kuulunutkin ensin tuollainen välitilajuttu ennen lopullista rajan taakse siirtymistä. Nää kohtaukset oli tosi kauniisti kirjoitettuja ja sä olit ihanasti tavoittanut tähän sitä Siriuksen elämän loppumetrien katkeruutta. Yleensä mulla tulee luettua pirteämmästä Siriuksesta, koska luen lähinnä sirius/remus tai sirius/james romantiikkahöttöä... onneksi laajennan välillä kenttää.
Kiitos tästä!

Tää Bellatrix-moodboard on tosi hieno! Siinä on just sitä bellatrixmaista tunnelmaa, mut siitä välittyy myöskin se, miten oot ajatellut tässä Bellatrixiä just nuorempana. Tosi viehättävä ajatus ja onnistunut kokoelma kuvia Oonkin vilkuillut sillä silmällä tuota sun ficciä, jonka mainitsit tässä, pitää johonkin väliin sitä kurkkia tarkemmin!

Toivoisin avoja ja bannereita Arcane animaatiosarjan hahmoista Jinx ja Vi.