Hilbert, voi miten kivaa että teksti nappasi mukanaan! Ihanaa kuulla, että tämä sillä lailla imaisi matkaansa, ja että lukeminen oli sen lisäksi vielä mukavaakin. Vaikka oli sitä romantiikkaakin Kiva että pääsin yllättämään matematiikan proffan pestillä, musta se kuulostaa niin hermionemaiselta kun ajattelee valinnaisia aineita joita hänellä oli Tylypahkassa, monihan niistä on yllättävänkin matemaattisia vaikka ovatkin toki sillä taikuudella maustettuja. Mä jotenkin vaan niin ihastuin ajatukseen siitä, että taikaministerin sijasta Hermionesta voisi tulla jotain ihan muuta, että traumojen käsittely voisi viedä hänet ainakin hetkeksi ihan eri reitille - ehkä Hermione vielä palaa velhopolitiikkaan ja päätyy kuitenkin taikaministeriksi riittävän matikan parissa huilailun jälkeen, ken tietää Ja tuo on aivan totta, että Dracon pillerithän saattoi olla vaikka mitä. Ihanaa että tykkäsit yksityiskohdista ja nostit niistä esiin lempparisi, yksityiskohdat ovat musta usein tekstien parasta antia ja tykkään lukijana keskittyä niihin niin mahtia että tästäkin löytyi kivoja sellaisia! Aivan mahtavaa myös kuulla että tässä oli riittävästi angstia ja huumoria - että kummallakin oli tilansa ja kenties myös tasapainottivat toisiaan. Kiitos kivasta kommentista! <3

mursis, voi eiiiih miten ihanasti sun kommentti jo alkaakin, nyt minä en kestä ollenkaan <3 Huisia kuulla että tää oli sun mielestä hyvä ja kiitos kirjoitusonnitteluista, on kyllä ollut niin ihanaa kirjoittaa pitkästä aikaa - ja hurahtaa kunnolla johonkin uuteen fandomiin niin ettei tämä jäänyt parin tekstin ihmeeksi tämä mun kirjoitusintoni vaan on ainakin toistaiseksi pysynyt mukavasti päällä. Tämä on niin kiva harrastus, jonka pariin palata. Ihanaa kuulla kehuja tän tekstin skenaariosta, tän idean saamisesta on niin pitkä aika etten edes muista mistä se kumpusi mutta oon tosi tyytyväinen että sain tän vihdoin kirjoitettua, koska tuo ajatus Dracon rangaistuksesta jästimaailmaan tuuppaamalla on pyörinyt päässäni pitkään ilman että sain sitä koskaan toteutettua. Notes-äpissä se vaan makasi raakileena ties kuinka pitkään kunnes vihdoin. Ihanaa siis kuulla että tämä tarinan lähtöidea oli toimiva ja freesin tuntuinen! Ja tervetuloa takaisin Dramione-kelkkaan, hehee, pahuksen falw vie mielellään sinut pahuuksien tielle! <3 (Pahoittelut että kommenttiin vastaamisessa on kestänyt näin kauan btw, en enää edes muista että mikä tämä meidän falw-vitsi oli mutta naureskelin sille silti koska väkisinkin se oli jotain hauskaa koska me ollaan niin hulvattomia! <3) Mahtia että tämä ankea miljöö myös toimi muutoinkin kun ajatuksen tasolla ja että se ankeus välittyi, niin miljöön kuin hahmojen tunteidenkin osalta. Koska onhan tässä molemmat ihan tosi ankeina. Mutta ihanaa että tuli lukiessa koettua muitakin tunteita draaman kaaren mukana, ilahduin kovasti siitä että nuo positiivisuuden rippeet tulivat esille ja lopun toiveikas tunnelma tyydytti romantiikan tarpeen! Vaikka murskasinkin sun Ron/Hermione-haaveet, sorry not sorry Mäkin tykkään Ronista hahmona tosi paljon (vaikka hän olikin tässä tosi ikävä versio itsestään) mutta Hermione on kuitenkin Dracon girl 4ever niin... Olen onnesta soikeana kaikista kehuistasi enkä tiedä miten päin olisin kun niitä kaikkia iloisesti hihittäen lueskelin, kiitos ihan superpaljon aivan ihanasta kommentista <3 Pus!


Tämänkin foorumipostauksen tarjosi: flawless

Mitä mieltä ootte Dyyni osa 1-elokuvasta? Katson vielä osan 2 ja se 3 tulee joulukuussa elokuvateattereihin! Mun mielestä puvustus, maisemat, kulkuvälineet, valtataistelut ja taistelukoreografiat oli ihan ok. Se kiehtova mystinen tunnelma oli ihan parasta. Kannattaako lukea ne kirjat? Näyttelijätkin oli hyviä.

Ai vitsit. Tykkään kuinka tässä implikoidaan kyllä et mihin ollaan menossa, mutta koska ikäraja on se S ni ei kerrota sen enempää. Mä olen lukenut muutaman Witcher-kirjan et fandom on tuttu, mutta kyllä nää hahmot tulee tutuimmiks fanifiktion puolelta. Tää toimi musta hyvin, tulkinta ei ollut se ennalta-arvattavin, mutta sama tropee tässäkin on käytössä joten tavallaan tässä on jotain tuttua.

Voi Ron, mikä ihana ihminen! ^^ Minusta oli tosi kivaa, miten Ron ei ollut tässä täydellinen puoliso, vaan alkuun tumpeloi sanansa, mutta tärkeintähän on, että osaa korjata virheen. Aika ison korjauksen hän tekikin, eihän tuollainen huonosti ajoitettu valitus olisi noin isoa pahoittelua vaatinut. <3 Aivan ihanaa, miten hienon eleen Ron teki, kun tajusi, että nyt pitää tehdä jotain vaimolle, eikä vain siksi, että valitti, vaan koska välittää vaimostaan.

Hän katsahti pulloa, kohautti hartioitaan ja pumppasi vielä vähän lisää.

Hyvin Ronmaisesti hän kaiken tämän hemmottelun myös teki. ^^ Hän otti selvää, että laventeli auttaa rentoutumaan, mutta asia ei ollut hänelle tuttu, joten hän laittoi kaiken varalta runsaasti. Oii, kaipaan vaahtokylpyjä, en ole koskaan asunut asunnossa, jossa olisi kylpyamme, ainoastaan harvoin hotelleissa on päässyt kylpyyn. Tämä supervaahto kuulosti niin upealta, minäkin tahdon niin ison vaahtovuoren, ettei sieltä näekään kunnolla. ^^ Ronin valmistamat voileivät kuulostivat paljon paremmilta kuin kynttiläillallinen pihvin ja viinin sijaan. Rakkaan valmistama ruoka ja juoma maistuu aina paremmalta. <3 Ihana Ron ja ihana Hermione myös, että jaksaa surkeassa säässäkin edistää tärkeitä asioita yhteiskunnassa. Sitä onkin varmaan helpompi tehdä, kun on kotijoukot tukemassa.
Kiitos tästä!

Virkehaasteen kautta lukaisin tämän aiemmin ja halusin palata kommentoimaan, kun jäi silloin niin mieleen!

"Kudunvihreät silmät" kuulostaa alkuun erikoiselta sananvalinnalta, mutta se tuo heti kiinnostavaa syvyyttä tähän kertojan mielittyyn. Munkin piti tuo termi nereidi googlettaa, ja ilmeisesti tarkoittaa merenneitoa? En tiedä, onko sitä yhteyttä tarkoitus muodostaa, mutta samankaltaiseen suuntaan kertojan ajatukset ohjaavat. Tulee olo, että tässä henkilössä on jotain salattua ja ehkä hieman uhkaavaakin, kun miettii tulen voimaa ja palaneita rakennuksia. Päällimmäisenä on kuitenkin tosiaan vesi, ja kiinnostaa, onko tuli todella sammunut, vai odottaako se vain omaa paikkaansa tulla taas esiin. Ja onko hiillos kastunut omia aikojaan, vai onko joku muu sen sammuttanut?

Arvailen, siis olen siirtänyt omat ennakko-odotukseni sinuun.

Edellisen pohdinnan perään tämä pysähdyttää lujasti.

Totta kai minä haluaisin upottaa muiden käsissä kärsimäni vammat suonsilmäkkeeseen, sinun loputtomaan syliisi.

Herättää monia ajatuksia luonnosta ja ihmissuhteista, mutta ennen kaikkea vaan pidän tästä niin hirmuisesti - mikä kuvaa ehkä koko tarinaa muutenkin.

Osaatko sinä lumota ihmisiä? -- Mutta miten sitten niin haistan sinussa kevään? Olenko haavoittanut sinua?

Samalla tavalla kuin kertojalle, niin ainakin mulle lukijana jää tulkinnan ja pohdinnan varaan, kuka ja millainen tämä "nereidi" lopulta onkaan, samoin kuin hänen ja kertojan suhde. Kiehtova runollinen teksti, joka lyhyydellään jättää tilaa isolle tulkinnalle, pidin erittäin paljon. Pienellä sanamäärällä tehty inspiroivan kokoinen tarina. Kiitos tästä.