Olen ehkä vähän vastarannan kiiski, koska minulle jäi trailerista ok positiivinen fiilis. Harrya esittävä poika vaikutti suloiselta. Pidin itse niistä koulukohtauksista, niitähän ei leffoissa juuri ollut. Sinänsä hauska nähdä, mitä Harrylle on arveltu tapahtuneen jästikoulussa. Mua häiritsi Hagridissa ainoastaan se, että metrossa kaikki tuntuivat pitävän hänen kokoistaan miestä täysin normaalina ja jokapäiväisenä . Vernon Dursleya ihmettelin, häntähän on kirjassakin kuvailtu lihavaksi ja hän oli tässä ihan tavallisen kokoinen, laiha mies. Dursleyden ulkonäköä oli minusta kaikin puolin vähän pehmennetty. Malfoyn tukka näytti kyllä huonosti istuvalta peruukilta.

Toi vaihtoehtotodellisuus kuvaa tosi hyvin munkin katsomiskokemusta! Samoin olen Larjuksen kanssa samaa mieltä, ettei velhomaailman pimeyttä todellakaan ole tarpeellista korostaa näiden ekojen vuosien kohdalla -- varsinkin kun tätä ei ole tarkoitus katsoa leffateatterissa, hämäryys haittaa kyllä aika lailla. Jos jotain kaipaisin niin sitä, että uudessa sovituksessa taiottaisiin enemmän kuin vanhassa ja jätettäisiin kaikki jästijutut kuten juoksukohtaukset ja nyrkkitappelut lisäämättä. Tekniikka on kuitenkin kehittynyt 2000-luvun alusta sellaiseksi, että taikajutut saataisiin varmasti toimimaan luontevammin. Mua ärsyttää alkuperäisissä leffoissa monien hahmojen typistäminen tietynlaisiksi arkkityypeiksi (Ron on hölmö kaveri, Hermione fiksu, joten muokataanpa kohtaus, jossa Hermione ei muista tulentekoloitsua sellaiseksi, jossa Ron hölmöilee!) ja tällaisesta haluaisin eroon nyt, kun on enemmän aikaa syventää hahmoja. Valitettavasti kirjakielinen Hagrid vei uskoani tähän toiveeseen. Mulle tuli sellainen olo, että uudesta versiosta halutaan tehdä päinvastoin vaan siloitellumpi, että amerikkalainenkin katsoja pystyy samaistumaan tai jotain.

Mulla on myös sillä tavalla laimea fiilis, että ekoissa leffoissa on mielstäni vähiten pielessä, mutta sitten taas vaikkapa Liekehtivä pikari on sellainen, mikä oikeasti ansaitsisi paremman sovituksen... Sitä odotellessa pitäisi sitten junnailla nää ekat osat ensiksi läpi ja odotella, että näyttelijät kasvavat.

Haa! Mäkin luin tuon kirja-arvostelun ja se oli mielestäni varsin jännä. En siis yhtään ihmettele että sun teki mieli kokeilla! Ja aina on myös hyvä karkottaa kirjoitusjumeja, vaikka sit keskellä yötä. Tunnistan hirmu hyvin tuon tunteen, että päivät on liian kiireisiä jotta kirjoittamiselle jäisi aikaa. Mutta kyllä sitä sitten aina jostain löytyy, sitä aikaa, jos intoa kirjoittamiseen vain on. Pieniä hetkiä kerrallaan ja sit myöhemmin vähän pidempiä jo! Eniten aikaa saan kyllä minäkin nipistämällä yöunista, se on kurja totuus. :’)

Onko tämä näpytys ollut joskus mielestäni niin elähdyttävää, että käytin sen ääressä lähes koko päivän?

Tää on silkkaa jumidemonin kuiskuttelua, jota ei pidä kuunnella!

Kiitos tästä aamuni piristyksestä, ihanaa että kirjoitit ja julkaisit pitkästä aikaa! <3

// Ai niin se piti vielä kysyä, että oliko tätä hankalaa kirjoittaa, tuliko mieleen paljon a-kirjaimia sisältäviä sanoja? Pohdin että hauskaahan olisi ollut kirjoittaa kommentti ilma a-kirjainta, mutta kommentoinnissa olisi saattanut mennä ihan liian kauan. :’D

Olipa mielenkiintoista luettavaa. Mulle on ikuisesti jäänyt mieleen, kun koulussa tokaluokalla oli läksynä tehdä kirjoitelma tällaisella tyylillä. En muista mikä se rajoitus oli, mutta kauheat paineet oli saada se tehtyä  Ehkä se ei niin pienille ollut paras harjoitus.

Tässä oli kotoinen tunnelma ja samaistuttavaa teksti oli. Kirjoitus oli jotenkin runomainen kieleltään. Kiitos, tämä oli virkistävää.

Innostuin kun näin, että tarjosit tätä kampanjassa, koska siitä sain hyvän tilaisuuden jatkaa näiden kahden tarinaa. Yhyy, sepä jatkuu surullisena. :'') Olet ihanasti koonnut miesten tarinan, vaikka ihan kauhean tarkasti et koskaan kuvaile, mitä siellä Latviassa oikein tapahtui. Päällisin puolin voi arvata, mutta miten siitä on tullut noin merkittävä hetki Jannen mielessä kertoo, että siinä oli jotain muutakin kuin voiton huuman seksiä. Tuli jopa tunne, että oliko se ensimmäinen kerta, kun Janne on oikeasti uskaltanut langeta mieheen, vaikka on hyvin tietoinen suuntautumisestaan. Läpi tekstin huokui kaipauksen tunne ja rakastin, miten käsinkosketeltavaa oli Jannen katse ja välimatka Jānikseen. Ah, rakastan sitä, kun hahmo katsoo huoneen poikki toista, saavuttamatta, ehkä ikinä tätä. </3 Okei, tykkään eniten, kun viimein saavutetaan toinen, mutta kaipaus on ehdottomasti kiva osa sitä.

Uskaliasta Jannelta kertoa lopultakin Urholle, vaikka kuinka ovat olleet pitkään ystäviä. Urhokin on silti jääkiekkokulttuurin kasvatti ja vaikka voisi puhua syvällisistä asioista ystävän kanssa, tämä on jotain ihan muuta. Inhottaa, miten kehdataan valittaa pridekulkueista, että eikö jo ole oikeudet, kun todellisuus on kuitenkin se, että parhaan ystävänkään kanssa ei voi puhua tällaisista asioista. Noh, ehkä vähän asiaan vaikuttaa, että Janne on pettänyt vaimoaan, mutta ei kertominen olisi niin vaikeaa, jos hän olisi pettänyt vaimoaan naisen kanssa. Etenkin kun Urho jo vitsillä heitti siihen viittaavaa, se ei selvästi ole mitenkään kummallista, kun juhlitaan ja alkoholia kulutetaan. Aghh, minä rakastan jääkiekkoa ja mielelläni sitä seuraan, mutta osaat kyllä pistävästi tunkeutua juuri siihen paikkaan, mistä tässä urheilussa en pidä. -.-

Siinä välitilassa, jossa hän ei tiennyt saisiko vain juhlia huolettomasti heidän mestaruuttaan, jos hänen koko nykyinen elämänsä perustui valheelle, vai pitäisikö hänen tuntea synkkää syyllisyyttä kaikesta.

Myös hienosti huomioit, että Janne ei ole täysin syytön, vaikka ympäristön vaikutus on ajanut hänet avioliittoon naisen kanssa, eikä vaimo ole tehnyt mitään väärää. Janne kenties on olosuhteiden uhri, mutta vaimo on hänen uhrinsa ja minusta on tärkeää, että kumpikaan ei ole toista asiaa tärkeämpi. Tykkään kun hahmot tekevät oikeasti epäilyttäviä asioita ja ensin saattaa vikkelästi selitellä teko vaikka miten päin, mutta jos siihen törmäisi omassa henkilökohtaisessa elämässään, se ei olekaan niin helppoa. Oikein nerokasta kirjoittamista!
Kiitos tästä!