Eveliina, hehhah, se on hyvä, että Lestatin geriatrisista tai siis melkein ikätasoisistaan mieltymyksistä saa sentään revittyä hupia!

Mä sain puolestani The Vampire Armandin luettua, ja olinkin väärässä, enkä joutunut kärsimään Davidin seuraa juuri yhtään, mutta sen sijaan Marius totta kai tuli vielä pilaamaan iltani aivan totaalisesti. Siis se teki vielä lopuksi niin helkutin paskamaisen tempun Armandille (tempun jonka pääpiirteittäin kyllä tiesin etukäteen, mutten sentään tiennyt kuinka aivottomasti Marius yritti puolustautua) ettei pahemmasta väliä. Vihaan häntä, vihaan vihaan vihaaaaaan.

Mut aloin vähän vihata tuota kirjaakin, koska voi herttinen sentään, Anne Rice päätti kehittää Armandille aivan tyhjästä uudet täydelliset ihmiskumppanit, jotka ovat yhtäkkiä sen suurista suurimmat rakkaudet, vaikka ne ovat tunteneet toisensa noin kaksi minuuttia. En oikeasti anna Ricelle anteeksi sitä, että ensin kehittää Armandille upean upean ja romanttisen suhteen, ja sitten päättää unohtaa sen täysin tai paremminkin kusta sen päälle kirjoittamalla muutama kirja myöhemmin jotain näin kaistapäistä:

She turned and threw her arms around me, and held me tight and said the words I'd never heard a mortal speak in all my long immortal life:

'Armand, I love you.'

Anteeks mut...... muistatko Armand sellaista kuolevaista miekkosta joka roikkui kaulassasi vuosikaudet ja joka saattoi ehkä, ihan vain pariin otteeseen, todeta sinulle ihan nämä samat sanat, ollessaan yhä kuolevainen??!!!! Eikä kyse edes ole siitä, että Daniel olisi unohdettu, Armand hienosti vertaa suhdettaan Danieliin ja tätä uutta, täydellistä suhdettaan Sybelleen ja Benjiin keskenään ja mää haluan vaan kirkuaaaaaaaaaa. Mä kestän vielä sen että Lestat ei saa kirjoissa pysyttyä uskollisena kenellekään, vaan se rakastuu aina uudestaan ja uudestaan, ihan keneen vaan, mut mä luulin että Armand sentään olisi eri maata. Ei hyvä helvetti, eih, ja sit tähän kaikkeen sai toki ympättyä vielä senkin, että herra on suuri, herra on rakkaus ja kaikkialla, ja sinunkin veljesi ja eiiiih, mä en vaan kestä. Eikä kukaan ole käskenyt mua kestämään, ihan saan vaan itseäni syyttää, että pakottaudun lukemaan tällaista. :'D

Ai niin, Mariuksesta on vielä sanottava se, että hän oli niin täysin mätä hemmo, että pyörsi vielä päänsä kaiken Armandille opettamansa suhteen ja totesi lopuksi, ettei jumalaankaan voi uskoa kun maailma on niin hirveä. Mikä on ehkä ainoa asia, mistä voin olla hänen kanssaan samaa mieltä, ja näemmä Mariuksen ainoa hyvä puoli on sen itsestään (varmaan lähinnä Armandin kiusaksi!) löytämä ateistipuoli.

Mut ei helkutti mitä scheissea tuli luettua, tarvin terapiaa. Käännyn siispä taas suosikkifikkieni pariin!

The Tale of the Body Thief on ollut kyllä ainakin alultaan viihdyttävä eikä ole vielä hakattu pahasti uskonnolla päähän. Mä huomaan, että mua myös mukavasti viehättää, että Lestat ei ole nuorten perään vaan vanhempien, koska musta siinä on enemmän järkeä, että niin kauan elänyt on enemmän kiinnostunut aikuisista ja vanhoistakin ihmisistä kuin nuorista. Se tosin on vähän huvittavaa, että Lestat on niin kiinnostunut Davidista, mutta tavallaan se on jopa ymmärrettävää.

Missä kohti Viistokujaa Weasleyn Welhowitsit on? Mikä tai mitkä kaupat siinä vieressä/lähellä on? En muista, että onko kirjoissa kerrottu tarkemmin(eikä oo esim puoliverinen prinssi nyt saatavilla.) Ja muistanko oikein, että Irveta on ns kadun toisessa päässä?

Apua, multa on jäänyt vastaamatta teidän kaikkien kommentteihin vaikka olen ne lukenut aikanaan ja tykkäsin tekstistä, niin toki kaikki kommentitkin siihen ilahduttivat! Nyt en palannut itse tekstin pariin, mutta ihanien kommenttienne kyllä ja sovitan syntini sekä vastaan jokaiselle. Yhteisesti haluan kiittää kaikkia tämän lukeneita, niin fandomin pariin palanneita kuin ummikkona tämän pariin löytänyttä! Kaikki tuntuivat tykkäävän lopusta (jos tulkitsin oikein!) ja se oli tosi kiva kuulla.

zilah, päivää päivää (tai iltaa 2 vuotta myöhemmin). Musta on aina ihanaa, kun joku kokeilee uusia fandomeita, olipa se sitten kommenttikampanja tai ihan muuten vaan. Hauskaa, että viihdyit myös tämän tunnelman parissa. :3 Mullakin tovi kirjan lukemisesta (enkä ole edes saanut jatkettua sarjaa), mutta Juko taisi paikoitellen ollakin aika yrmy! Jos en muista ihan väärin, alkuperäinen teos sijoittuu 1500-luvulle ja perhe on uudisraivaajaperhe, että onhan tuosta ajasta maailmanmeno muuttunut. Suosittelen kyllä kirjaa! En kyllä osaa suositella vielä sarjaa, kun eka osa itselläkin vasta koettuna, mutta eiköhän se hyvänä jatku.

Thelina, on ihanaa kuulla että on tavoittanut kirjan tunnelman! "Suoraan kirjasta" on tosi kauniisti sanottu ja kohteliaisuus, mikä kyllä sulattaa sydäntä lätäköksi. Ihana kuulla, että pidit kovasti, koska muistaakseni pidin tästä aikanaan itsekin - ja kirjahan on mitä mainioin! Vielä joku päivä jatkettava sarjan parissa! Ootko sä jatkanut sarjaa miten pitkälle? Jos koskaan huomaat tätä kaksi vuotta vanhaa kommenttivastaustani.

Sokerisiipi, kiitos monipuolisesta kommentista! Oot kyllä varmasti (jälkikäteen ajateltuna) asian ytimessä, että tottelemattomuudelle ois voinut ehkä antaa enemmän painoarvoa, kuin jankkaukselle (toki en lukenut ficciäni uudestaan, mutta luottanen sanaasi se, mitä silloin ajattelin, jää iäksi mysteeriksi). Kiva, että kuitenkin tykkäsit tästä ja että kirjan vanhahtava kieli on onnistunut. Ilahduttaa suuresti!

Vendela, sinäkin oot jättännä puumerkkisi - ja kiitos siitä! Metsän kansan eka osa, tää Ikimetsien sydänmailla, oli kyllä upea teos. En ole vieläkään jatkanut sarjan muiden osien pariin, mutta tulkitsen viestistäsi, että kannattaisi.  (Aionkin vielä joku päivä!). Tenho on minunkin suosikkini. Nyt, kun luen kommentteja (ja muistelen ficciäni!) tulee kyllä itsellekin ikävä Metsän kansan pariin, että ehkä nyt on tosiaan aika pian jatkaa sarjaa eteenpäin. ♥

rakasta vilnaa takaisin? [ x ] yes. ♥
Jos sulla meni kauan kommentoida, mulla meni (tosi) kauan vastata, mutta olen tämän kommenttisi lukenut aikoinaan ja nyt tuli melkeen itku palata siihen! Kommenttisi on niin kaunis, ja iski ihan hirmuinen Vilna-ikävä! ;_; Ihana, että aikoinaan tykkäsit tästä. En itse uskaltanut lukea, onko tämä kestänyt aikaa vai ei, mutta sun kommenttisi saa kyllä muistelemaan omia aktiivisempiani Bagginshield-aikojani lämmöllä. Ehkä vielä joskus on niiden aika taas, koska Bagginshieldia ei voi koskaan ollu liikaa!

Hazyel, sun kommentistasi on jo aikaa, mutta hyvä mieli tuli lukea se uudestaan (toki, kun luin Vilnan kommentin ja sinun kommentin, mutta en itse tekstiä, herää kysymysmerkki mitä tässä oikeen tapahtuu ). Kiitos, että olet aikanaan lukenut ja pitänytkin, vaikka Thorin on ehkä ollutkin liian lälly, mutta silti jätit kommentin ja kuulut oivalliseen Bagginshield-kerhoon, eikös!

Kiitos molemmille kommenteista, näin kymmenen vuotta myöhässä. Olette kultaa.