Oiih, näistä kahdesta hurt/comfortia! Kyllä kiitos! <3 Beornin mökki sopii täydellisesti tämän hetken paikaksi ja tilanne ihan vaatii tällaista hoivaamista, kun on juuri ja juuri selvitty taistelusta ja se upean upea syleily on juuri tapahtunut. On turvallinen olo ja voi hetken huilata, jotta jaksaa taas jatkaa varmaankin ihan yhtä vaarallista matkaa kuin hetki sitten. En kuvitellutkaan, että lopulta kukaan kääpiöistä olettaisi pysähdyksen olevan pitkä tai edes haluavan sitä. Mutta sen verran sitä nyt pitäisi pysähtyä, että kukin toipuu edes tarpeeksi ratsastaakseen. Elokuvassa tosiaan tuo hukan haukkaaminen Thornista jätetään kokonaan huomiotta, kenties Gandalfin loitsu siellä kalliolla teki jotain, mutta tämä on kyllä parempi versio. ^^
Thih, Balin, paraskin parittaja, mitä kuulostaa olevan koko kääpiöjoukko heidän reaktioinsa perusteella Bilbon ja Balinin keskusteluun.

Tietenkin Thorin on juuri sellanen yrmy, että kukaanhan häntä ei hoida ja pitää kärsiä kuin mies - öö, kääpiö - ikään. Turhauttavaa, koska tuollaisella asenteella aiheuttaa sitten myöhemmin matkalla vaaratilanteita, kun ei olekaan matkakunnossa. -.-' Noh, onneksi Bilbo meni juttelemaan ja hoivaamaan. ^^ Thorinin ja lukijan onneksi.
"Minä tässä parhaillani yritän varmistaa, että sinä et löydä itseäsi haudasta ennen kuin olemme edes saavuttaneet Yksinäisen vuoren! Joten ole hyvä ja anna minun auttaa", Bilbo tokaisi
Ah ja siis miten ihanaa on nähdä Bilbon uhmakkuus tässä hetkessä yhdistettynä hänen lempeyteensä. ^^ Kirjoitat Bilboa tosi hyvin. Hänessä näkyy hänen hobittimaisuutensa, kuinka on kivaa levätä hetki ja syödä hyvin, mutta kuitenkin tehdä kuten on luvannut ja jatkaa matkaa kääpiöiden kanssa. Hän haluaa varmistaa, että Thorin on kunnossa, koska sellainen hän on, eikä anna Thorninkaan estää häntä, jos niikseen tulee.

Minun ihan suosikkini on hurtcomfortissa, kun hahmo on fyysisesti loukkaantunut ja sitä kuvaillaan tarkasti ja sitten haavoja hoidetaan ja sitäkin kuvaillaan tarkasti. <3 Siinä vain on jotain kivaa, kun hahmo todella raa'asti kärsii ja toinen hahmo helpottaa oloa.
Thorinin sormet lepäämässä tämän reiden päällä. Aavistuksen nopea hengitys, jonka hän pisti kivun piikkiin. Värähdykset, jotka katosivat housunkauluksen alle. Paljas iho ja sen peitoksi kasvanut karvoitus, joka niin ikään piiloutui alempia osia peittävän kankaan alle.
Sen lisäksi, että kirjoitat Bilboa todella hyvin, tämä kohtauksen jännitys oli myös kuvattu veitsenterävästi. Sehän on myös minusta tällaisessa hurt/comfortissa kivaa, kun fyysisen vamman hoitaminen vaatii vaatteiden riisumista, mistä päästään tunnelmaan.

Ja Bilbon ollessa jo eri tavoin jännittynyt, oli upea nähdä tunnelman muuttuvan hitaasti ja saumattomasti vieläkin kutkuttavammaksi. Lopetuksen kuvauksesi tuntui aivan maalaukselliselta, miten Thorinin lihakset liikkuvat, miten parta hieroo ja miten kuumottavaksi kaikki oli äkkiä mennyt. Rakastan, miten osaat kuvata hahmon liikkeitä ja tunteita yksityiskohtaisesti ilman, että jokaisen sormen paikkaa pitää ilmaista erikseen ja silti tietää tärmälleen, mitä kohtauksessa tapahtuu ja mitä hahmo tuntee missäkin hetkessä. ^^
Kiitos tästä kaunokaisesta!