Et tiedäkään miten onnellinen olin, kun näin, että olit kirjoittanut lahjaficin ja vielä Axelista ja Neosta! ^^ Näistä kahdesta ei voi olla liikaa arkista fluffya varsinkin, kun heidän väleihinsä sopii hurt/comfort saumattomasti. <3 Ja miten kivaa oli, että tämä olikin nyt Neon näkökulmasta. Se sopi niin hyvin, kun tunnelma oli kepeä ja vaikka Neollakin on taakkoja menneessä, hän on aina ollut niin valmiimpi suhteessa ja oli miellyttävää vaihtelua nähdä, miten avoimen rakastunut hän on Axeliin, eikä epäröi hänen kanssaan samalla tavalla kuin Axel. Olin onnessani tästä rennosta peli-illasta, vakiintuneen parisuhteen arjen palasista lukeminen Finissä on yksi suosikkijuttujani nykyään. Eikä tässäkään ollut kaikki ruusuilla tanssimista ja siitä pidänkin vakiintuneen suhteen arjen kuvauksissa. Vaikka ollaan päästy suhteeseen päätymisen turbulenssin ohi, ei tarina lopu siihen vaan edelleen on esteitä ja vaikeuksia, mutta ne eivät ole aina suuria taisteluita tai vaadi massiivista tunnekuohua. Siksi Axelin paha olo, joka kuitenkin pysyy aisoissa ja se että hän haluaa silti viettää aikaa Neon kanssa pelaamalla korttia ja samalla turruttaa itseään alkoholiin, tuntuivat juuri sopivan tavallisilta asioilta, joita tehdään parisuhteessa. ^^

Ihhih ja tämä kortin peluu oli erihupaisaa, kun mukana oli Neon kyky lukea Axelia ja siten päihittää hänet helposti. Jotenkin hauskaa, että Axel silti suostui peliin, vaikka luulisi hänen tietävän, että ei voi voittaa, kun Neon aistit toimivat ihan eri tavalla. Mutta ehkä se nyt vain oli jotain kivaa, kevyttä tekemistä häiriötekijäksi. ^^ Ihan sama vaikka häviäisikin pelissä. Isälisko, varmaan lempparini Axelin käyttämistä lempinimistä Neolle. <3

Yöuinti oli aivan ihanaa ja kyllä olisin ottanut sen K-18 kamankin tuohon loppuun, mutta tällainen pieni kiusoitteleva maistiainen toimii aivan yhtä hyvin, joskus jopa kutkuttavammin kuin tarkkaan kuvattu porno. ^^ He vain ovat niin lutuisia toistensa kanssa, edelleen umpirakastuneita, edelleen ihailevat toisiaan, kiusaavat ja hellivät toisiaan, ihan parasta. <3 Tämä oli aivan mahdottoman upea lahja lukea synttäripäivänä ja nostatti valtavan hymyn huulilleni. Kiitos tästä, kiitos, kiitos, kiitos! <3

Ooh! Kiitos paljon ehdotuksista flaw. Aloitettiin miehen kanssa aikoinaan tuo The Fall of the House of Usher, ja katsottiin myös The Haunting of Hill House. Hill Housesta tykkäsin kyllä ja House of Usherissakin nimenomaan hahmot jäivät mieleen. Kauhu on mulle scenenä ehkä kuitenkin sellainen, etten aina osaa olla ottamatta sitä niin vakavasti ja sitten stressaan öisin sitä kun pitäisi pimeässä talossa kävellä vessaan. Laitan nämä kuitenkin ehdottomasti korvan taakse, koska olin jo ehtinyt vähän unohtaakin nämä sarjat vaikka niistä miehen kanssa kovasti tykättiinkin - jos noita en nyt yksin saa katsotuksi niin saadaan näistä yhteistä katsottavaa!

Good Omens vaikuttaa kyllä sellaiselta, että voisin sen laittaa heti viikonloppuna testiin.

Sister Wives

Oh. My. God. Siis mä muistan kuinka tämä sarja pyöri jossain Subilla tms. kun aikoinaan tulin koulusta/töistä kotiin ja katselin tätä sitten samalla kun söin. Tässä oli jotain niin koukuttavaa vaikka siis oikeastihan koko touhussa ei ole mitään järkeä! Mielenkiinto nyt kuitenkin heräsi hetimiten kun mainitsit että sarjassa on ollut kunnon draamat tulilla koronavuosien aikaan - siis mun täytyy varmaan oikeasti mennä kyyläämään, mitäs kaikkea siellä on tapahtunut. Ja samalla taas muistuttaa itseä siitä, kuinka harmonisessa ja ihan kivassa avioliitossa sitä itse onkaan.

Onko muilla enemmän tai vähemmän salaisia tositelkkariin liittyviä guilty pleasureja? Itsehän katson salaa Paradise Hotellia ja Love Islandia. Temppareihinkin olin joskus koukuttunut, mutta sitä en ole vuosiin enää katsonut enkä tiedä, tehdäänkö sitä edes enää.

Toivoisin avatareja ja bannereita elokuvasta Nuoren naisen muotokuva (tunnetaan myös nimillä Portrait de la jeune fille en feu ja Portrait of a Lady on Fire) sekä Bridgerton-televisiosarjan Franchaela (Francesca/Michaela) parituksesta (erityisesti tästä olisi ihana saada avatar ja tästä banneri, kyseiset kohdat ovat peräisin viidennen tuotantokauden ilmoitusvideosta).

^ Mä oon ehkä vähän silleen öö kieroutunut (krhm ehkä ja vähän-sanat on suhteellisia), mutta mä rakastan Mike Flanaganin kauhusarjoja Netflixissä ja niistä The Fall of the House of Usher on mulle sellainen aivot narikkaan -sarja! Se on enemmän mun mielestä tummansävyistä komediaa/draamaa, siinä on toki jokseenkin synkkiä aihepiirejä mutta hahmot on hauskoja ja omalaatuisia ja sarja on tehty todella hyvin. Siinä on sellainen pieni pilke silmäkulmassa ja sopivan mustaa huumoria. (Ja jos haluat katsoa hyviä sarjoja niin tuon käsikirjoittajan/ohjaajan sarjat Netflixissä on kaikki aivan huikeita. Mutta ne muut on syvällisempiä ja sarjasta riippuen enemmän kauhuisia, että ei sellaisia mitä haet juuri nyt. Mutta rakastan hänen tyyliä tehdä sarjoja, kaikki on keskenään erilaisia ja niissä on paljon samoja näyttelijöitä mikä on jotenkin kiva elementti! Hill House on mestariteos puhdasta kauhua perhetraumoilla, Bly Manor on rakkaustarina kummituksilla, Midnight Mass on uskonnollisia ja kuoleman teemoja käsittelevä ja Midnight Club on kuolemaa käsittelevä ja siinä on lyhyttarinoita.)

Primessa Good Omens on yksi mun feel good -sarja! Se kertoo enkelistä ja demonista, jotka maanpäällisiä päinvastaisia tehtäviään toteuttaessaan hoksaavat että voisivat olla tuotteliaampia jos auttavat toisiaan tekemällä pikkuisen toistensakin tekosia ja ystävystyvät vuosisatojen saatossa. Leppoisaa draamaa, todella hauskaa huumoria ja huikeita hahmoja ja niiden välisiä suhteita. Tää on niiin hyvänmielensarja. Ja aivan sairaan hyvä.

Sana "leppoisa" kuvaa musta The Officen jenkkiversiota loistavasti, joten jos et ole sitä katsonut niin Netflixistä löytyy kausikaupalla leppoisaa huumoria. Aivot voi todellakin laittaa narikkaan ja vaan rentoutua. Sarja ei kuitenkaan ole mitenkään typerä, vaan hahmot ovat hyviä ja pöljätkin sellaiset ihastuttavan rakastettavia ja huumori on oikeasti hauskaa. Officen katsomisen jälkeen ei voi olla paha mieli.

HBO:n uusi sarja Neighbors oli myös musta oiva aivojen narikkaanlaittosarja, se on dokumentti joka kertoo hölmöjen ihmisten ihan hupsuista naapurikinoista jotka saa todella suuria mittasuhteita ja sitä on niin hilpeetä kattoa että miten pikkumaisista asioista ihmiset saa aivan vitun maailmanlopun sodan aikaiseksi keskenään Se vikan jakson kikkeliukkeli kruunaa kaiken. Ja ei, en aio selittää tätä lausetta enempää. Mene ja katso ja traumatisoidu.

Netflixin minisarja Inside Man on myös sellainen mitä kattelen välillä uudelleen jos haluan katsoa jotain mutta en kuitenkaan halua katsoa mitään ihan tosissaan. Siinä on pähkähulluja juonenkäänteitä, hyvin rakennettuja hahmoja ja niin kiusallisia sattumia että tekisi välillä mieli vääntäytyä solmuun ja vaikeroida että eiiiii miksi sä oot noin tollo. Sisältää brittihuumoria.

Yle Areenasta Queen of Fucking Everything oli tosi hauska suomalainen komediasarja, ei nyt varsinaisesti leppoinen mutta sellaista mustahkoa huumoria jolle todella saa räkättää ääneen. Hyvin tehty sarja!

Jos jaksat investoitua pitkään sarjaan, niin pakko mainita HBO:lta myös Sister Wives vaikka sanoitkin että tosi-tv ei välttämättä nyt ole se mitä haet. Moniavioisesta perheestä kertova reality on itsessään jo mielenkiintoinen, mutta siinä suunnilleen koronavuosien aikoihin kun ne vaimot alkaa tapella sen miehensä kanssa ihan tosissaan ja vuosikymmenien ajan maton alle lakaistu paska alkaa ihan kunnolla haisemaan niin se draama, avioerotappelut ja pähkähullu sekoilu on kyllä jotain aivan kultaa. Sister Wives on mun guilty pleasure