Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
11
Huh, melko pitkä tästäkin lopulta tuli, mutta valmista tuli kuitenkin! Tässä viimeiset osat sekä epilogi (joka ei ole raapale, koska en jaksanut enää edes yrittää tunkea vuolaita ajatuksiani rajattuun sanamäärään :D)



LX

89.   (300 sanaa)

Joulun välipäivinä pyrytti lunta, joka kinostui kauniiksi kumpareiksi koko kaupunkiin. Joululahjaksi koko suku oli saanut lasten päiväkodista tuoman taudin, joka kaatoi yksi kerrallaan itse kunkin vuoteeseen – Ensin Ebba oli tullut kipeäksi joulupäivän aamuna, kun Nea oli hieman pahoitellen kuskannut lapset Tonin vanhempien luokse. Tapaninpäivänä Edvinkin oli jo kuumeessa ja seuraavana päivänä Toni sai viestejä sekä Nealta että omalta perheeltään, kuinka kaikki olivat saman taudin kourissa. Omakin olo alkoi olla selvästi flunssainen. Patient zero kuumeili edelleen, mutta pysyi hyvin lääkittynä virkeänä, ja sentään joululahjaksi saadut uudet lelut jaksoivat kiinnostaa pieniä potilaita.
Valtteri soitti aamupäivällä. Mies oli päivystänyt joulupäivän ja ajellut Tapanina perheensä luokse. Välipäivät tämä piti ylityövapaita, ja oli suunnitellut viettävänsä ne Tonin luona.
”Mä voisin tästä kohta lähtee ajelee sinne”, Valtteri sanoi pirteän kuuloisena. Toni yski.
”En mä kyl tiedä, kannattaaks sun tulla tänne. Saat ihan varmasti tän taudin”, hän mutisi vahtiessaan sohvalta käsin lasten touhuja.
Valtteri hymähti.
”Eksä halua mua sinne?”
”Haluan”, Toni vastasi ja ryki taas, kun ääni jäi kipeään kurkkuun kiinni, ”mut haluatko sä. Tääl on vaan kuumeisia lapsia ja räkää. Ja – tules tänne”, hän keskeytti puheensa komentaakseen Edviniä, joka hieroi silmiään. Lapsi raahusti edelleen pyjamaan puettuna hänen luokseen ja Toni katsoi kulmat kurtussa punoittavia silmiä.
”Sattuuko sun silmät?”, hän kysyi. Poika pudisti päätään. Silmäripset olivat täynnä keltaisia paakkuja.
”Ja nyt Edvinillä on näköjään silmätulehduskin”, Toni huokaisi puhelimeen, ”käy pesemässä kädet. Ei saa koskea niihin silmiin, se tarttuu”, hän jatkoi Edvinille ja huokaisi syvään, kun poika maleksi kohti vessaa.
”Nyt mun täytyy varmaan lähtee metsästää jostain jotain silmätippareseptiä”, hän mutisi otsaansa hieroen. Se tuntui kuumalta. Puhelimesta kuului Valtterin pehmeä hymähdys.
”Eiköhän sun lääkäripoikaystävä saa sulle yhdet silmätipat hoidettua”, tämä sanoi.
”Saako?”, Toni kysyi ja alkoi taas yskiä.
”Saa”, Valtteri naurahti, ”ja taidan tuoda samalla sulle jotain. Jos mä tuun apteekin ja kaupan kautta, niin nähdään tunnin päästä.”

90.   (150 sanaa)

Tunnin kuluttua Valtteri seisoi ovella mukanaan paitsi omat tavaransa, myös pari pakettia, jotka joulupukki oli kuulemma tuonut väärään osoitteeseen (lapset riemastuivat, koska kolmen päivän jälkeen aattona ja joulupäivänä saadut lelut oli jo nähty) ja kassillinen ruokaa sekä apteekin pussi.
”Sä oot ehkä maailman paras asia”, Toni kuiskasi kantaessaan ruokasäkkiä keittiöön. Valtteri hymyili vinosti. Sitten mies purki tuomisensa; Edvinin silmätipat ja pienen kunnan apteekin verran erilaisia flunssan taltuttamiseen sopivia valmisteita, paketti myös Tonille, joka oli kieltänyt ostamasta itselleen lahjoja, sekä säkillinen ruokaa, josta valmistuisi kuulemma ranskalaisen joulupöydän parhaat palat.
”Miks sä katot mua noin?”, Valtteri naurahti, kun Toni ei saanut sanaa suustaan tai silmiään irti jälleen kerran uskomattoman upealta tuntuvasta poikaystävästään. Toni ravisti päätään ja hymyili.
”Jos joku olis kertonu mulle vuos sitten, miltä elämä näyttää nyt, en olis varmasti uskonu”, hän sanoi. Valtterin kasvoilla käväisi tuttu hymy, ja tämä vilkaisi sitten olohuoneen puolella uusiin lahjoihin tutustuvia lapsia.
”En varmaan mäkään.”

91.   (350 sanaa)

Välipäivät kuluivat pitkälti sisätiloissa – lasten tauti iski kunnolla Toniinkin, joka oli kuumeisena harvinaisen kiitollinen seurasta, sillä lapset alkoivat vihdoin saada omat energiatasonsa takaisin. Valtteri vaikutti olevan immuuni kaikelle. Toni tunsi jonkinlaista tarvetta pahoitella sitä, etteivät he voineet oikeasti tehdä mitään, tai olla edes hetkeäkään kahdestaan, kun kipeitä lapsia ei viitsinyt viedä pariksikaan tunniksi hoitoon, mutta oli samaan aikaan jotenkin hyvillään siitä, ettei sekään säikäyttänyt Valtteria pois. Että ehkä ihan tosiaan asiat vielä joskus järjestyisivät niin, että he voisivat kaikki asua saman katon alla. Lapset suhtautuivat Valtteriin melko hyvin, olihan tämä molemmille jo hyvinkin tuttu, mutta Edviniin hiipi varsinkin väsyneenä selvä epäluuloisuus ja poika ei suostunut alkuunkaan siihen, että Valtteri olisi tehnyt jotain tai komentanut tätä – perästä kuului usein päättäväinen ”sä et oo mun isä”-huudahdus. Valtteri vain kohotti kulmiaan ja jatkoi tyynesti sitä, mitä oli milloinkin tekemässä. Ebballa moinen ei käynyt selvästi mielessäkään, ja tyttö nuohosi tyytyväisenä kiinni Valtterissa kinuamassa milloin leikkiseuraa, milloin kirjanlukijaa.

Uudenvuodenaattoa edeltävänä yönä Toni heräsi siihen, että pienet sormet räpelsivät hänen otsaansa. Hän räpytteli hetken hämmentyneenä silmiään, ennen kuin hahmotti Edvinin seisovan unipupu kainalossaan vieressään.
”Isi, herää”, poika kuiskasi.
”Mm?”, Toni kysyi ja kohotti päätään, ”mitä nyt?”
”Mä näin pahaa unta.”
”Aijaa”, Toni haukotteli ja vääntäytyi istumaan, ”etkö saa uudelleen unta?”
Edvin pudisti päätään ja kiipesi isänsä viereen. Toni veti pojan kainaloonsa.
”Sähän oot taas ihan tulikuuma”, hän huokaisi, ”mennään hakemaan sulle kuumelääke.”
”Voitko sä tulla mun viereen nukkumaan?”, Edvin kuiskasi.
”En mä kulta mahdu sun sänkyyn. Mut voit sä tähän tulla”, Toni vastasi.
Edvin katsoi olkansa yli epäilevänä Valtteria, joka oli selvästi myös herännyt ja vilkaisi Tonia. Sitten mies nousi ja poimi tyynyn ja peiton käsipuoleensa.
”Tule vaan”, tämä sanoi ja Edvin ja Toni katsoivat yhtä hämmentyneinä, kun tämä käveli kohti olohuonetta.
”Mä haen sulle sen lääkkeen”, Toni kuiskasi Edvinille ja hiipi perään. Valtteri oli jo ehtinyt sohvalle asti.
”Ei sun-”, Toni aloitti, mutta Valtteri pudisti päätään.
”Nukkukaa te vaan siel. Saadaan kaikki nukuttua”, tämä vastasi ja kääntyi kasvot selkänojaa kohden. Toni nyökkäsi hämmentyneenä, haki Edvinille lupaamansa kuumelääkkeen ja käpertyi sitten poika kainalossaan isoon sänkyynsä saamatta enää uudestaan unta. Edvin vaipui lähes saman tien uuteen uneen.

92.   (350 sanaa)

Toni heräsi aikaisin ja nousi hiljaa muiden vielä nukkuessa. Hän katseli hetken sohvalla nukkuvaa Valtteria, eikä ollut varma, mitä oikein tunsi – ehkä kiitollisuutta siitä, miten Valtteri osasi väistyä ja antaa lapsille tilaa tottua uuteen ja hämmennystä siitä, miten alkujaan lähinnä himosta ja yhden yön jutusta liikkeelle lähtenyt suhde olikin niin lyhyessä ajassa kehittynyt niin suureksi. Hän ei raaskinut herättää Valtteria, vaan käveli hiljaa keittiön puolelle valmistelemaan aamiaista. Illan uudenvuodenjuhlat kaveriperheen luona pitäisi epäilemättä jättää väliin, kun ainakin Edvin oli edelleen sairaana, mutta aamiaiseksi voisi sentään olla tarjolla jotain erityistä, Toni ajatteli kaivellessaan aineksia pannukakkuihin.
Lastenhuoneesta kuului Ebban kolinaa, ja hetken kuluttua tyttö ilmestyi tukka pystyssä yöpuvussaan esiin.
”Valtteri!”, tyttö kiljaisi huomatessaan miehen sohvalla ja säntäsi kohti.
”Älä herätä sitä”, Toni sanoi, mutta liian myöhään – Ebba oli jo käytännössä hypännyt Valtterin päälle. Valtteri räpytti hetken hämmentyneenä silmiään.
”No huomenta”, mies sanoi käheällä äänellä ja yski sitten hetken.
”Voitko sä letittää mun tukan?”, Ebba kysyi. Valtteri kohottautui puoli-istuvaan asentoon käsiensä varaan ja katsoi Ebbaa lähinnä pöllämystyneen näköisenä.
”Letittää sun tukan? No itseasiassa voin, mutta sun täytyy hakea joku ponnari. Ja kampa”, tämä vastasi haroen Ebban takkuista tukkaa. Tyttö lähti innostuneen näköisenä kohti huonettaan.
”Mä en ees kysy”, Toni naurahti, sammutti lieden ja käveli Valtterin luokse.
”Kaks siskoo ja ihan helvetin tylsää jossain sukulaisten mökillä aikana ennen älypuhelimia”, Valtteri vastasi ja kohottautui istumaan.
”Niin tylsää ei oo kyllä eläessäni ollu, että oisin alkanu Iitan tukkaa letittää”, Toni virnisti ja istui Valtterin viereen.
”Ooks sä vihanen?”, hän jatkoi hiljaa. Valtteri pudisti päätään ja haukotteli, nojasi sitten päänsä Tonin olkapäälle. Otsa hehkui kuumana.
”Nyt sä oot kyl kuumeessa”, Toni mutisi. Valtteri nyökkäsi.
”Joo, on itseasiassa aika paska olo.”
Toni painoi huulensa miehen otsalle.
”Saat pannareita”, hän sanoi. Valtteri hymyili.
”Voidaan yrittää saada noi nukkumaan illalla ja juoda skumppaa pyjamassa”, Toni jatkoi.
”Kuulostaa itseasias aika hyvältä vaihtoehdolta”, Valtteri vastasi. Ebba kirmasi takaisin mukanaan hiusharja ja laatikollinen erilaisia hiuslenkkejä ja kiipesi intoa puhkuen sohvalle. Toni päästi Valtterin kainalostaan, kun Ebba alkoi höpöttää hiuslenkeistä.
”Täst ei vissiin pidetä saikkua”, Valtteri naurahti hiljaa. Toni taputti tätä olkapäälle.
”Tervetuloa vanhemmuuteen. Mä tuon sul kahvin ja Buranan”, hän virnisti. Valtteri hymyili.
12
Saivartelija / Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Uusin viesti kirjoittanut rosegold 14.09.2025 15:36:14 »
Miten teidän lukujutut on menneet viime aikoina?

Itse en ollut noin vuoteen käynyt kirjastossa, mutta nyt taas alkanut aktivoitua sinne suunnalle. Kauhea nälkä lukea tietokirjoja. Ensin luin Kultaturbo-kirjan Suosikki-lehdestä ja nyt olen lukemassa Hanoi Rocks-kirjaa. En ole erityisen kiinnostunut kummastakaan aiheesta, mutta rakastan tietokirjoja ja varsinkin henkilökuvia. Kiinnostaako teitä tietokirjat? Millaiset aiheet?

Nostalgiamielessä olen myös lukenut lähes 30 R.L. Stinen Fear Street-kirjaa tämän kesän ja syksyn aikana ja kiinnostus niihin jatkuu edelleen.
13
Sanan säilä / Vs: Ilonani (S • iltahetki mökillä, Reetta/Ilona • shotti)
« Uusin viesti kirjoittanut Larjus 14.09.2025 12:13:19 »
Kesäinen mökkifiilistely kuulostaa just sellaiselta, mitä kaipaan työstressin ja kaiken muun keljun vastapainoksi. Tämän parissa olikin ihana virittäytyä vielä hetkeksi takaisin kesään ja rentoon lomailuun (mihin kyllä mökillä kuuluu usein kaikenlaista hommaa, niin kuin tässäkin mainittiin). Ihanaa suomalaista mökki-idylliä, tällaista kaipaisi omaan elämäänkin tällä hetkellä! ;D

Lainaus
Häntä lämmitteli ilta-auringon lisäksi kiintymys, jollaista hän ei muistanut aikoihin kokeneensa. Ilona oli kaikessa kyynisyydessään, sarkastisuudessaan ja vastahakoisuudessaankin kai lopulta parasta, mitä Reetalle oli tapahtunut vuosiin.
Tämä kohta oli mielestäni todella ihana, niin soma ja romanttinen! Mulla on kans fiktiossa aina ollut heikkous pareille, joissa toinen osapuoli on semmonen sarkastinen jne. (ja siksi ei mikään helpoimmin lähestyttävä), mutta toisen mielestä hän on silti niin ihana ja ihan paras tyyppi :D Tykkäsinkin hahmojen kuvauksesta tässä! Oli myös mukava lukea tarinaa vähän vanhemmista naisista ja heidän välisestään suhteesta, niitä kun tulee harvemmin vastaan. Tässäkään en heti ollut ajatellut, että he olisivat keski-ikäisiä, kun huomattavasti enemmän sitä lukee nuoremmista naisista. Kiva kuitenkin, että välillä jotain muuta.

Lainaus
”No mietin tuossa vaan, miten mukavaa on, kun sää oot täällä mun ilonani.”
Ilona naurahti, puisti päätään ja tuuppasi Reetan polvea omallaan. ”Elä jaksa. Vanaha vitsi. Niin ku oot sinäki.”
Haha :D Ilona on varmasti kuullut tuon monet kerrat, mutta eihän sitä silti voi olla välillä kylvämättä! Hänellä oli kyllä oiva vastaus heittoon :D Kivaa myös dialogissa mukana oleva murre! Toi tähän kotoisaa tuntua (vaikka itse en olekaan alueelta, jossa puhuttaan tuollaisella tyylillä :D).

Lopetuskin oli todella ihana, awws ♥ Kiitos tästä tunnelmointipalasesta!
14
Skorpioni: Voi ei, no mutta arvostan kovasti että vaivauduit kirjoittamaan kommentin uusiksi! :D Joo, maaseudun rauhassa Mauricenkin on onnistunut olla enemmän oma itsensä, ja tuskin jäänyt Thomasille epäselväksi mitä hän tälle merkitsee :3 Saa nähdä mitä tapahtuu, kun paluu arkeen koittaa.

Ja jep, en itse ole koskaan oikein fanittanut sitä, että mieskaksikosta toisen pitäisi olla jotenkin 'feminiinisempi', koska se ei oman kokemusmaailmani mukaan aina vastaa todellisuutta :D Samoin kuin jatkuvat pähkäilyt siitä että kuka on top ja kuka bottom kun vaihtoehtoja on muitakin (ja tässäkin voisi mennä pitkään keskusteluun siitä, että mitä feminiinisyys ja maskuliinisuus ja sukupuoliroolit ovat jne). Mauricelle tietenkin käy vähän tunteisiin, että pitää heittäytyä vietäväksi, koska se tuntuu poikkeavalta mutta eipä se tanssi muuten oikein luonnistu  ;D

Lainaus
Ja kenties tässä oli jotain hieman korjaavaakin, kun Maurice ei hukannutkaan Thomasta vaan sai rutistaa tätä vedessä tiukasti.

Joo, tuntui tarpeelliselta antaa heille joku korjaava hetki tragedioiden jäljiltä  ;D

//Ai niin, ja piti vielä sanoa tuosta mereen törmäämättömyydestä, että Lancashiren alue on kosketuksissa mereen vain länsipuoleltaan ja Maurice tuskin on poistunut minnekään Lontoosta :D Melko sisämaan poikia he siis ovat xD


15
Meldis: Daui suuteli kirjassa tiettävästi ainakin yhtä tyttöä (Pauta). Mutta hänestä jäi sellainen fiilis, että hän voisi tykätä juuri vain pussailusta ja halailusta, koska tuntee kaiken niin vahvasti. Tarkoitan, että niissä olisi hänelle tarpeeksi verrattuna esim. yhdynnän intensiivisyyteen. Kiva, että tykkäsit ja kiitos kommentista! :-*
16
6. Vaaranpaikkoja

Langa sulki läppärinsä posket punoittaen. Hän oli ehkä vähän pihalla joistakin japanilaisista ilmiöistä ja asioista, mutta hän teki parhaansa että oppi koko ajan lisää. Ei hän ollut ulkoilevana ja urheilevana nuorena Kanadassa ehtinyt viettää aikaansa television tai Internetin äärellä. Tai jos vähän olikin, niin ei hän ollut siltikään tutustunut ihan kaikkeen, mitä maailmassa tuli vastaan. Lemmenhotelli oli yksi niitä asioita. Reki oli ollut sellaisessa. Oli kuitenkin selvinnyt, että Reki oli jälleen kerran loukannut itsensä ja jäänyt auton töytäisemäksi ja mies oli vienyt hänet hotellihuoneeseen toipumaan kolauksesta. Miehen henkilöllisyys paljastui viimein. Hän oli osallistunut turnajaisiin nimimerkillä Snake, mutta hän oli myös Adamin sihteeri!

”Sinä olet se tyyppi lemmenhotellista”, Reki möläytti.
”Lemmenhotelli?” Langa ja Oka sanoivat yhtä aikaa.
”Siis, ei mitään sellaista mitä...”, Reki puolustautui hädissään.
”Minkälainen hotelli se oikein on?” Langa kysyi uteliaana.
”Oletko noin viaton?” Reki parahti.
”Ota tämä”, mies sanoi ja ojensi Rekille kutsun. ”Adam on nimittänyt sinut Shadown sijaan. Sinun olisi kaiketi paras kieltäytyä.”
”Miksi muka? Kun kerran minut on nimetty osallistumaan”, Reki ihmetteli.
”Viime haaste Adamia vastaan oli silkkaa pelleilyä. Tällä kerralla hän on tosissaan ja voit joutua onnettomuuteen joka pilaa koko elämäsi”, Tadashi sanoi ja vaikutti oikeasti huolestuneelta.


Langa oli kotiin päästyään selvittänyt Internetistä mikä lemmenhotelli on. Ei Langa aivan niin viaton ollut. Hän oli jo arvannut mistä oli kyse, mutta sai nyt lisätietoa myös yksityiskohdista, joka sai hänen korvansa kuumottamaan. Langa halusi oppia tuntemaan Rekiä enemmän, sillä hänen ystävänsä oli täynnä pieniä salaisuuksia joita hän ei ilman kysymättä kertonut. Mutta jos Rekiltä kysyi, hän oli avoin eikä alkanut valehtelemaan. Adam oli nimittänyt Rekin skeittaamaan turnajaisissa Shadown sijaan ja Reki otti haasteen vastaan. Reki oli joko nopea unohtamaan pelkonsa tai sitten hän oli lyönyt päänsä niin että unohtanut asioita. Tai sitten Reki oli vain yhtä tyhmä kuin hän itsekin ja Langa päätteli että se oli todennäköisin syy.

Langa pakkasi reppunsa ja oli valmis menemään Rekin luo. Hän yöpyisi viimein Rekin luona joka valmistautui samalla omaan haasteeseensa. Ulkona satoi, eikä siellä voinut olla. Niinpä he viettivät aikaa puutyöpajalla, jossa Reki alkoi työstää Langalle uutta skeittilautaa.
”Reki, oletko okei illan haasteen kanssa? Mitä aiot tehdä sen kanssa?” Langa kysyi. Reki huokaisi syvään ja katsoi ulos sateeseen. Mutta sitten hän hoksasi.
”Tällä kerralla olen varautunut”, Reki sanoi, kun hän vaihtoi omaan skeittilautaansa sadekeliin sopivat pyörät, sillä myös yöksi oli luvattu sadetta.

*

Haaste oli järkyttävää katseltavaa. Kaikki näyttivät odottavan verilöylyä, totaalista rökitystä ja Rekin tuhoa. Mutta Reki oli nyt vahvempi. Hän tiesi, mitä kaikkea voisi odottaa ja Langa kannusti häntä. Langa luotti häneen. Langa luotti häneen enemmän, kuin hän itse. Ensimmäinen liike Adamin puolelta oli pelkkää hämäystä ja sen jälkeen Reki lensi ilman halki pusikkoon. Silloin Langan oli pakko myöntää, että haaste olisi paljon vaikeampi, mitä hän oli kuvitellut. Hänen vierellään seisova Miya ei kestänyt katsoa kuinka Rekiä retuutettiin.

Langa lähetti muutaman hätäisen rukouksen Jumalalle, sillä Reki oli pulassa ja tarvitsi apua. Eikä hän voinut tehdä juuri nyt mitään muuta. Hän rukoili että Reki pääsisi ehjänä maaliin. Monitoreista näkyi, että Reki ei antanut periksi vaan oli lujasti päättänyt selvitä haasteesta, tavalla tai toisella. Reki oli nokkela ja teki sellaisia ratkaisuja haasteen aikana, joka yllätti kaikki.
Ja silloin ensimmäiset vesipisarat putosivat maahan.

Reki pääsi sateen turvin maaliin ilman Adamin häirintää, sillä mies jäi pitkäksi ajaksi kauas taakse. Miyan ilme kirkastui. Cherry ja Joe nauroivat Adamin epäonnelle. Langa seurasi kiinteästi Rekin skeittailua. Hän oli ylpeä Rekistä! Reki oli mahtava! Ja vaikka Reki saapui maaliin vain muutaman sentin Adamin jälkeen, kaikki olivat innoissaan Rekistä. Silloin Rekin itsetunto nousi kohinalla. Skeittailu oli hauskaa. Häen skeittilauta oli kärsinyt ja pyörät piti uusia. Hänen selkäänsä särki ja kolotti, sillä hän oli kierinyt milloin puskassa, milloin maassa, saanut iskuja ja otsassa oleva haava vuosi verta. Adam oli voittanut hänet vain typerällä käytöksellään ja yleisö kyllä tiesi sen. Mutta se voitto oli laiha.

”Tarvitsen kylvyn”, Reki totesi kun Langa nosti hänet kuraisesta maasta.
”Tarvitset myös laastaria”, Langa huomautti ja osoitti hänen otsassa olevaa verta vuotavaa naarmua.
”Cherry, voitko heittää meidät kotiin?” Reki pyysi ontuessaan vähän.
”Olet kyytisi ansainnut”, Cherry vastasi. ”Työnnä minut autolle”, hän komensi Joeta, joka työnsi Cherryä pyörätuolissaan autolle.
Langa toimi Rekin kävelykeppinä ja Miya kantoi Rekin skeittilaudan autolle. Cherry kaivoi takakontista pressun jonka hän levitti auton takaosaan.
”Kurakalle pressun päälle. En halua pesettää koko autoani”, Cherry komensi.
”Auh!” Reki parkaisi kun Joe taputti häntä selkään.
”Anteeksi kamu, olet varmasti mustelmilla. Mutta annoit aivan parastasi tänään”, Joe kehui.
Rekin naama loisti! Hän oli yhtä onnellinen mitä kurainenkin.

*

Reki nousi kylvystä ja katsoi itseään peilistä. Hän oli yltä päältä mustelmilla ja hänen olonsa oli kuin katujyrän alle jääneellä. Ruhjeita oli alkanut kolottaa.
”Reki, oletko kunnossa vai oletko hukkunut kylpyammeeseen?” Langa kurkisti ovensuulta, kun Rekiä ei alkanut kuulua takaisin.
”Tarvitsen särkylääkkeen. Tai kaksi”, Reki vastasi.
”Odota hetki, minä tuon.”
Kohta Langa toi Rekille kaksi särkylääkettä ja lasillisen vettä. Reki istui suihkujakkaralla pyyhe lanteillaan eikä meinannut päästä siitä ylös.
”Olet kuin tilkkutäkki”, Langa totesi kun näki Rekin sinisenlaikukkaan ihon.
”Mutta ajattele. Minulla ei ole yhtään luuta katki”, Reki kehaisi, mutta ähkäisi sitten.
Langa siirsi Rekin otsahiuksia syrjään ja laittoi otsalle laastarin. Sitten hän talutti Rekin huoneeseensa ja otti itse vielä pikaisen suihkun.

Reki makasi vatsallaan, sillä selkään sattui. Hän yritti selata puhelintaan, mutta ei jaksanutkaan keskittyä siihen. Hänen tyynynsä alta putosi lehti lattialla olevalle Langan patjalle juuri, kun Langa tuli takaisin huoneeseen.
”Mikä tämä on?” Langa kysyi lehden nähdessään ja otti sen käteensä. Se oli jokin mangasarja, jota Langa ei tunnistanut ja jäi selailemaan sarjakuvaa.
”Anna se tänne”, Reki sanoi topakasti.
”Odota vähän, tämä...”, Langa mumisi ja luki vähän matkaa eteenpäin.
Silloin Reki punastui vähän. Hän oli jäänyt kiinni.
”Reki. Luetko sinä tätä?” Lukiko Reki poikarakkaustarinoita!?
”Se on pikkusiskoni. Lainaan joskus hänen sarjojaan”, Reki myönsi nolona ja punastuneena.

Langa antoi sarjakuvan takaisin Rekille. He eivät olleet vielä koskaan jutelleet ihastumisista tai rakastumisista ja Langa toivoi ettei sitä päivää tulisikaan. He olivat puhelleet skeittailusta, vähän koulujutuista ja suunnitelleet yhteisiä retkiä. He olivat myös puhuneet pimeänpelosta, adhd:sta ja lumilautailusta, vähän Kanadasta, lumesta ja joulusta. Langa tiesi että Reki piti tytöistä, sillä matkalla Miyakojimaan lautalla oli ollut tyttö, jota Reki oli katsonut haaveileva ilme kasvoillaan.
”Älä kysy mitään”, Reki sanoi.
”Okei, en kysy”, Langa vastasi, mutta Reki näytti pettyneeltä. Hän työnsi sarjakuvan takaisin tyynynsä alle ja katsoi Langaa, joka kuivatti hiuksiaan pyyhkeeseen.
”Tykkäätkö sinä jostakusta?” hän kysyi saaden Langan hämilleen.
”En kerro”, Langa vastasi. ”Kun minä en saanut kysyä sinulta mitään, niin en minäkään vastaa mihinkään.”

”No entä jos minä myönnän, että tykkään jostakusta, niin vastaatko sitten?” Reki uteli.
”En vastaa, koska sinä esitit kysymyksen itsellesi enkä minä”, Langa vastasi.
Reki turhautui vähän. Eihän tästä tullut mitään. Kai luokan prinssi nyt jostakusta tykkäisi. Heidän välillään vallitsi hetken hiljaisuus.
”En halua puhua siitä. En tänään”, Langa sanoi sitten.
”Okei”, Reki sanoi, vaikka se jättikin monta uutta kysymystä Rekin mieleen leijumaan. Liittyiköhän Langan tykkäämiseen jotain ikävää. Tietysti liittyi! Langahan oli muuttanut Kanadasta tänne ja se ihminen oli jäänyt Kanadaan. Reki haukotteli ja tunsi kuinka särkylääke alkoi vaikuttaa. Hänen selkänsä ei tuntunut enää niin kipeältä.

Sitten Langan vatsa kurni.
”Onko sinulla vielä nälkä? Minulla ainakin on. Mennään alakertaan vielä syömään jotain”, Reki sanoi. He hiipivät portaita pitkin alakertaan ja löysivät jääkaapista riisipalloja ja lihavartaita. Mikroaaltouunin kilahdus kuulosti kuin palosireeniltä muuten hiljaisessa keittiössä.
”Saat joku kerta opettaa minulle bentolounaan valmistamista. Kadehdin aina lounaitasi”, Langa sanoi ja haukkasi riisipallosta palasen.
”Jos häviän sinulle seuraavan skeittihaasteen, muista silloin esittää vaatimuksesi. Sitä paitsi en ole paras opettamaan sitä. Pikkusiskoni taitaa olla parempi”, Reki sanoi.
”Missä minä olen parempi?” Koyomi kysyi ilmestyessään keittölle.

”Osaat tehdä bentolounaita. Voisin lahjoa sinut neuvomaan siinä”, Langa sanoi.
”Sovittu”, Koyomi sanoi ja söi viimeisen lihavartaan. ”Miten skeittihaaste meni?” hän kysyi sitten veljeltään.
”Hävisin vain pari senttiä ja olen ihan mustelmilla.”
”Mutta usko pois, Reki oli upea! Ihan paras”, Langa kehui silmät loistaen.
Koyomi nyökkäsi suu täynnä lihaa.
Reki ja Langa menivät takaisin yläkertaan ja yrittivät nukkua. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska tilanne oli molemmille uusi. He olivat nukkuneet yhdessä Miyakojiman saarella, mutta tämä oli eri asia. Nyt he saivat olla kahden. Reki erehtyi heittäytymään sängylle selälleen ja se teki kipeää.
”Auh!” hän vingahti ja korjasi asentoaan. ”Nyt minua ei väsytä enää lainkaan.”
”Ei minuakaan”, Langa totesi vaikka haukottelikin makeasti.

He nukahtivat ennen aamunkoittoa ja heräsivät uuteen päivään vasta puolenpäivän aikaan. Heillä olisi uusi kokonainen päivä ilman mitään velvoitteita tehdä mitään järkevää. Reki oli siitä hyvillään, sillä häntä särki ja kolotti, eikä hän taipunut edes laittamaan kengännauhojaan kiinni, vaan tarvitsi siihenkin Langan apua.

*

Viikon kuluttua Langa harjasi skeittiliikkeessä lattiaa ja mietti miksi Adam skeittasi? Mikä sai miehen laudan päälle? Miksi hänellä oli maski kasvoilla ja rooliasu yllänsä? Miksi hän halusi aina niin kovasti mukiloida vastustajansa sairaalakuntoon? Eikö voitto riittänyt? Miksi hän oli sellainen kuin oli? Ja mitä se puhe tarkoitti että että hän halusi Langan olevan hänen Evansa? Halusiko hän jonkun skeittailevan yhdessä hänen kanssaan tai kahdestaan ilman yleisöä? Eva-juttu kuulosti jollain lailla häiriintyneeltä. Reki viimeisteli hänen uutta skeittilautaansa ja ruuvasi viimein pyörät paikoilleen.

”Pidä varasi tänä iltana Langa”, Reki sanoi ja Langa nyökkäsi.

Automatkalla Reki ja Langa olivat kummallisen rauhallisia siihen nähden, että Langalla olisi edessään melkoinen koitos ja yö. Langa näki kuitenkin vain Rekin ja uuden skeittilautansa. Ja Reki kiristi vielä kerran jokaisen ruuvin.
”Kiitos Reki, tämä on upea”, Langa kiitti ja hymyili.
”Kun finaali on ohi, otammehan vielä meidän privaattifinaalimme. Olen odottanut sitä”, Reki sanoi.
”Tietysti”, Langa vastasi.
Sitten Cherryn oli pysäytettävä, sillä edessä oli kauhean pitkä jono ja tie oli tukossa. Heidän oli käveltävä lähtöpaikalle. Siellä heitä odotti selkäpiitä karmiva näky. Reki järkyttyi käsittäessään, että vanha vaarallinen reitti oli avattu käyttöön tätä yötä varten. Eikä reitti ollut Langalle tuttu ennestään.

Langa käveli lähtöpaikalle yksinään pimeässä ja tuulisessa säässä. Hän aisti jonkin uhkaavan ja painostavan ympärillään. Hän näki Adamin lähtöpaikalla sellaisessa hahmossa, jossa hän ei ollut ennen ilmaissut itseään. Mieshän aivan manasi kuolemaa ja pimeyttä luokseen. Hän ihannoi puvullaan ja reittivalinnallaan kuolemaa. Langa ei pitänyt näkemästään. Hän käsitti että Adam oli tänään tosissaan. Cherry ja Joe olivat varoittaneet että Adam ei ollut vielä koskaan ollut tosissaan. Halusiko mies hänen kuolemaansa? Tai vähintäänkin loukkaantumista sairaalakuntoon?
”Jeesus, tarvitsen sinun apuasi ja varjelustasi. Tänään jos koskaan”, Langa mumisi rukouksen. Häntä puistatti, mutta hän oli valmis. Hän halusi voittaa!

Tadashi katsoi huolestuneena radalle. Hänen sydämensä hakkasi, sillä hän kantoi huolta isännästään. Adam oli vaarallisella tuulella. Hän ei halunnut että mies vahingoittaisi itseään, mutta ei myöskään nuorta Snowta. Siitä seuraisi vain hankaluuksia. Miya katsoi kauhuissaan kilpailijoiden koko ajan kiihtyvää vauhtia. Reki jännitti sitä, onnistuisiko Langa väistämään kaikki Adamin hyökkäykset ja iskut. Radalla Langa ajautui kohta niin haasteen imuun, että meni joidenkin urheilijoiden kokemaan zone-tilaan, jossa kaikki ulkopuolinen hämärtyi ja tietoisuus keskittyi vain ja ainoastaan skeittihaasteeseen. Oli vain lauta jalkojen alla ja se maailma, johon ei kuulunut tuulen humina, ei ukkosen jylinä, ei sade eikä myrsky.

Zone-tilassa skeittaava Langa oli sokea sille mitä ympärillä tapahtui. Oli vain tyhjää. Mikään ei edes tuntunut miltään.

Reki oli huolissaan ja kauhu hiipi hänen sydämeensä. Langa ei ollut lainkaan oma itsensä.

Siinä tilassa Langa lopulta putosi rotkoon.

...

Putosi.

...

Putosi aina vain.

...

Langa mietti kuolisiko hän nyt.

Silloin Reki muisti että Langa uskoi Jumalaan. Voisiko Jumala nyt tehdä jotakin? Pitikö Jumala Langasta huolta nyt, kun oli todellinen vaara? Jos se Jumala oli olemassa, johon Langa uskoi, nyt pitäisi tapahtua ihme! Tuollaisesta pudotuksesta ei kukaan voinut selvitä ehjänä tai hengissä! ”Kuka ikinä oletkaan, auta! Langa ei saa kuolla, ei saa.”

Langa heräsi todellisuuteen, tarttui lautaansa ja sai itsensä tasapainoon. Sitten hänelle tuli muistikuva isästä. Isä! Oliko hän sittenkin kuollut ja näki jälleen isänsä?! Ei, hän ei ollut vielä kuollut vaan hänellä oli haaste kesken. Haaste jonka hän aikoi voittaa! Jos Adam yritti voittaa hänet hakkaamalla hänet kappaleiksi, hän voisi iskeä Adamia arkaan paikkaan nostamalla esiin skeittaamisen ilot ja sen pienen pojan joka Adamin kuoren sisällä asui. Ja siinä Langa osui oikeaan. Adam yritti pelata likaista peliä loppuun saakka, mutta Langa oli ovelampi, kärsivällisempi ja kokosi ystävällisyydellään tulisia hiiliä Adamin pään päälle.

Langa ylitti maaliviivan ennen Adamia ja heittäytyi Rekin syliin.

Yleisö juhli Langaa ja hänen voittoaan. Adam sen sijaan vetäytyi pois. Hän oli hävinnyt tulokkaalle.


*

Oli perjantai-ilta ja Langa oli lähtenyt Rekin luo kuten usein ennenkin. Nanako oli usein vähän levoton, kun Langa oli ulkona pikkutunneille asti, mutta yhtäkkiä kaikki tuntui erilaiselta. Nanako oli melkein nukahtanut, kun hän tunsi tönäisyn kyljessään, mutta huoneessa ei ollut ketään. Hän tunsi voimakasta levottomuutta ja tarvetta rukoilla Langan puolesta.
Rukoile!

Nanako polvistui sänkynsä äärelle ja rukoili kuin viimeistä päivää. Hänen mieleensä nousi kuva pojastaan skeittailemassa jossain pimeässä paikassa. Hän näki kuvan suuresta hautakivestä ja haudasta. Hän ei tiennyt mitä se kaikki tarkoitti, mutta hän aavisti että Langa oli vaarassa. Hän rukoili ja yritti kerran soittaakin Langan puhelimeen. Ei vastausta. Ja niin hän jatkoi rukoilemista.
”Jumala, missä ikinä Langa onkaan niin lähetä enkelisi suojelemaan häntä”, hän pyysi. ”Varjele Jeesuksen veren suojalla hänen elämänsä”, hän jatkoi. Hän rukoili puoli tuntia ja yritti sen jälkeen soittaa uudelleen.

Hän rukoili vielä hetken ja yhtäkkiä hänet valtasi rauha. Mitä ikinä oli tapahtunut, Nanako tiesi että se oli nyt ohi. Puolen tunnin kuluttua hänen puhelimensa soi. Se oli Langa.
”Langa. Missä ihmeessä sinä olet? Mitä on tapahtunut?” Nanako kysyi.
”Äiti?” Langa ihmetteli. Minä luulin että sinulle on sattunut jotain, kun olet yrittänyt soittaa monta kertaa näin myöhään”, Langa selitti.
”Tulethan heti kotiin”, Nanako pyysi.
”Voiko Reki tulla myös?” Langa pyysi.
”Tietysti. Kunhan tulette pian ja olette molemmat ehjiä.”

Nanako oli heitä vastassa, kun he saapuivat Langan kotiin. Hän seisoi vähän pelästyneen näköisenä eteisessä pyjamahousut ja villapaita yllään ja tohvelit jalassa. Langa oli pölyinen, hänen hiuksensa olivat sekaisin ja hänellä oli muutama naarmu kasvoissa ja käsissä.
”Nyt saat kertoa mitä sinulle on tapahtunut. Missä sinä olet ollut?”
”Miten sinä tiedät että minä...?” Langa kysyi vähän epäröiden.
”Tulkaa tänne sohvalle. Langa, minä aion nyt puhua suoraan. Ja Reki, en aio pyydellä anteeksi mitä puhun. Minä kerron mitä minä tiedän ja sitten sinä Langa saat kertoa mitä tapahtui.”
Langa ja Reki katsoivat hämillään toisiaan mutta istuutuivat sohvalle.

”Jumala herätti minut rukoilemaan, koska sinä olet tehnyt jotain hengenvaarallista!” Nanako sanoi. ”Näin välähdyksiä sinusta skeittilaudalla. Näin myös hautakiven ja haudan. Ja kaikkialla oli aivan pimeää. Rukoilin, ettei sinulle tapahtuisi mitään pahaa. Ja kiitos Jeesukselle siinä sinä olet täysin ehjänä, vaikka kasvosi ja käsivartesi näyttävät olevan naarmuilla.”
Reki kuunteli silmät pyöreinä eikä ollut uskoa korviaan. Hän vilkaisi Langaa, joka näytti pelästyneeltä. Langa oli ollut kuolemanvaarassa ja he molemmat tiesivät sen.
”Anteeksi äiti”, Langa sanoi.
Nanako katsoi Rekiä ja pojan pelästynyttä katsetta.

”Mitä siellä tapahtui?” Nanako kysyi.
Rekin sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Jumala oli herättänyt Nanakon rukoilemaan, koska Langa oli ollut todellisessa kuolemanvaarassa. Langa olisi voinut kuolla!
”Minä kilpailin ja putosin rotkoon”, Langa kertoi. ”Hetken luulin että kuolen, koska näin isän. Ajattelin että hän tuli minua vastaan”, Langa sanoi.
Reki kuunteli ihmeissään. Eivät he olleet ehtineet jutella Langan kanssa vielä mitään siitä, mitä oli tapahtunut. He olivat olleet vain helpottuneita, kun Langa oli päässyt maaliin ja voittanut.
”Voi Langa! Olen pyytänyt ettet tekisi mitään vaarallista”, Nanako sanoi ja halasi poikaansa.
”Anteeksi rouva Hasegawa”, Reki sanoi ääni käheänä. ”Se oli minun vikani.”
”Ei Reki. Langa päättää ihan itse mitä hän tekee tai ei tee.”

”Hetken en välittänyt vaikka olisinkin kuollut. Olisin taas nähnyt isän”, Langa sanoi. ”Mutta sitten tajusin, että ehkä Jumalalla on vielä käyttöä minulle. Olisinhan muuten kuollut”, hän lisäsi. Reki kuunteli kauhuissaan. Ehkä oli ollut kyse vain muutamasta sekunnista ja Langa olisi oikeasti kuollut, aivan kuten hänen painajaisunessaan. Jos Langa kuolisi, hän jäisi yksin! Reki tärisi vähän eikä voinut pidätellä kyyneleitään. Ja tietysti Nanako huomasi sen.
”Reki. Ei se ole sinun vikasi. Sinä olet Langalle hyvä ystävä”, hän sanoi ja halasi nyt Rekiä. ”Minä rukoilin koko ajan ja sitten minulle näytettiin kuinka Jumala lähetti enkeleitä sinne suojaksi. Ja minä tiedän Reki kuinka olet yrittänyt pitää Langan pois hölmöilemästä.”
Reki kuivasi kyyneleitä hihaansa.

”Voiko Reki jäädä yöksi?” Langa pyysi. Hän tiesi ettei saisi unta moneen tuntiin. Ei kaiken tämän jälkeen, mitä oli tapahtunut.
”Tietysti”, Nanako lupasi.
”Kiitos”, Reki sanoi.
Pojat menivät Langan huoneeseen ja levittivät Rekille patjan lattialle. He istuivat molemmat lattialle ja katsoivat sitten toisiaan.
”En ole koskaan kuullut mitään vastaavaa”, Reki sanoi. ”Äitisi sanoi että Jumala herätti hänet ja hän rukoili koko ajan, kun sinä kilpailit Adamia vastaan. En tiedä mitä ajattelisin. Tietysti tiesin, että uskot Jumalaan ja Jeesukseen, koska olet kertonut sen, mutta en silti ole tajunnut miten se kaikki toimii”, Reki puhui. ”Hän näki hautakiven ja haudan ja sinut ja ja... enkelit?”

”Kun olin pieni, näin enkelin”, Langa sanoi. ”Se oli laskettelurinteessä.”
Rekin suu loksahti auki. Kaikki oli vain niin vierasta ja outoa. Ja kuitenkin se oli totta? Oliko se kaikki oikeasti totta?
”Langa”, Reki sanoi ääni täristen. ”Halusitko sinä kuolla tänään?”
”En halunnut, vaikka ei sillä niin väliä olisi.”
Rekin ilme synkistyi ja hän nyyhkytti.
”Älä jätä minua”, Reki vingahti. ”Älä mene mihinkään, minne minä en voi tulla.”
”Hei”, Langa sanoi. Hän sulki Rekin halaukseen. Jumala oli varjellut häntä eikä hän ollut syöksynyt varmaan kuolemaan. Jumalalla oli vielä jotain tekemistä hänelle. Langa tiesi, mikä hänen tehtävänsä olisi. Hänen pitäisi opastaa Reki Jeesuksen luokse. Sillä tavalla hän voisi osoittaa rakkautensa Rekiä kohtaan, vaikka hän ei ikinä saisi Rekiä omakseen, he voisivat aina olla ystäviä.

”Tulisitko joku kerta kirkolle kanssani?” Langa pyysi.
Reki ei vastannut heti vaan oli hiljaa ja mietti mitä hän vastaisi. Mitä se tarkoittaisi jos hän menisi mukaan? Luottiko hän Langaan? Sinne hän ainakin voisi mennä Langan mukana. Hän raapi hermostuneena niskaansa ja puri huultaan.
”Kai minä voin tulla”, Reki vastasi.
He puhelivat vielä siitä, mitä skeittihaasteen aikana S:llä oli tapahtunut. Se oli ollut pahaenteistä ja synkkää heti alusta alkaen. Adam oli ollut pelottavampi kuin koskaan, mutta kesken kilpailunkin oli jo tapahtunut outoja asioita, jotka eivät olleet selitettävissä ennen, kuin Langan äiti oli kertonut oman näkemyksensä sen yön tapahtumista. Enkelit olivat todella vartioineet, ettei kukaan loukkaantuisi tai kuolisi sinä yönä. Pahalle onnettomuudelle oli ollut kaikki edellytykset.

Silloin Reki muisti, että hän oli osoittanut jonkinlaisen rukouksen tapaisen Langan uskomalle Jumalalle, että Langa ei kuolisi. Jumala oli vastannut.

17
Pura: Kiljukohtaus on niin parasta bestii kaikissa Tuntsan sovituksissa mitä oon nähnyt! Mollbergilla esimerkiks nähdään Määtällä kamera jolla se ottaa bileistä kuvia (tosin siinä sitä ei juuri tunnu haittaavan heilahtaako kuvat vai ei) sekä valokuvia joita muutkin katselevat (ainakin Riitaojasta on ihan erillinen kuva jos en ihan väärin muista. Ei sillä että ne kovin paljon meille näkyisivätkään). Itse oon valokuvaaja-Määttää sisällyttänyt lähinnä Metsärosvoon ja tähän, pitäis hyödyntää häntä lisää joskus jossain <3

Ja Lammioooo vitun luuseri rakastan häntä ihan hirveesti <3 Aina hauska pistää sitä vähän kärsimään, varsinkin kun tässä ei kärsitä mitenkään erityisen angstisesti (täs pitää tietää että olin JUST julkaissut Ateenalaiset pari viikkoa ennen kun rupesin tätä ficletsarjaa tekemään. Tarvitsin jonkinlaisen detoxin ja tää... tää on jonkinlainen detox. Jonkinlainen :'D).

Kans joo Rokka ja Tassu!! Aina naurattaa miten mulla kumpikaan ei ole lempihahmo eikä suosikkiparitus, mutta samaan aikaan totta kai ne on yhdessä ja totta kai ne on samalla vaimojensa kanssa yhdessä ja kannaskommuuni kukoistaa <3 Sillee että vaikka en juurikaan oo heistä kirjoittanut niin mun mielessä ne on aina yhdessä sellasissakin teksteissä missä tyyliin vähän vaan mainitaan kumpaakaan. Ne vaan on. Välillä harmittaa etten oo oikein kirjoittanut näistä tämän ficletsarjan ulkopuolella, mutta toisaalta tässä tiivistyy hyvin se, miten näiden kuvio mielessäni toimii.

Ja Hely <3 Rahikainen on totisesti onnenpoika tänä yönä. Ja Hely on onnentyttö siksi että Rahikainen on onnenpoika vain tänä yönä, ja tietää sen :D

Kiitos hurjasti kommentista! <3
18
Rinnakkaistodellisuus / Vs: MCU: Ei mikään halailijatyyppi, S (Walker & Bob)
« Uusin viesti kirjoittanut Kelsier 12.09.2025 10:05:02 »
Kommenttikampanjasta hei!

Pidin kovasti Thunderbolts elokuvasta ja sinun tarinasi sopi hyvin heidän dynamiikkaansa. Bob-raukka, kun suri samalla omaa lempilasiaan ja pelkäsi, että joku muu suuttuu, kun hän rikkoi sen! Onneksi Walker tosiaan oli hänen rikoskumppaninsa tässä asiassa ;). Apua tuo proteesi ;D Luulisi, ettei tavallinen tiskiaine ole sille pitkän päälle hyväksi, joten ehkä Bucky joutuu jossain vaiheessa etsimään sille uuden pesupaikan joka tapauksessa. Onneksi Walker löysi itsestään halailija puolen! Hän kaipasi halausta varmaan itsekin.

Kiva, kun kirjoitit! :-*

-Kel
19
Toinen ulottuvuus / Vs: Pasila: Vain yksi tuulinen yö, K11 Tommi/Kyösti 2/5
« Uusin viesti kirjoittanut Chibi 11.09.2025 23:59:57 »
3.

Kyöstin piti tehdä sekunnin sadasosassa päätös siitä, nappaako hän kiinni kahvikupin vai -pannun. Vaikka hän ei mikään hedonisti ollutkaan, yhteisen hyvän vuoksi mies valitsi kahvipannun.

”Jumalauta!” Kyösti ärähti, kun kuppi kohtasi lattian ja särkyi räväyttäen koko sisältönsä niin lattialle kuin hänen kengilleen ja housuilleen. Kyösti työnsi kahvipannun paikalleen niin kovalla voimalla, että hetken epäili särkeneensä senkin.

”Tuossa”, Darja ojensi hänelle jo rättiä ja nippua käsipapereita. Kyösti otti tarjotut siivousvälineet vastaan murahtaen ja alkoi pyyhkiä lattialta kahvia ja kupin sirpaleita. Darja kuului laittavan uuden pannullisen kahvia tippumaan ja hetken kuluttua tämä toi myös siivoussuihkeen Kyöstille saamatta edelleenkään tuhahdusta parempaa kiitosta.

Kun kahvihuone oli yhtä kahvikuppia lukuun ottamatta kuin aina aiemmin, Darja karisti kurkkuaan ja käänsi katseensa viereiselle tuolille, mutta jonkin matkan päähän istunutta Kyöstiä kohti.

”Pöysti me ymmärretään, että sä olet stressaantunut siitä, että Neposella on uusi suosikki”, Darja aloitti hyvin pehmeästi ja ymmärtävästi.

”Onhan se vähän outoa, kuinka läheisissä väleissä ovat”, Helga huomautti väliin katon rajaa tutkaillen.

”Se on jännä”, Routalempi myötäili tuijotellen kahvinsa tummiin syvyyksiin.

”Mutta älä pura sitä meihin muihin”, Darja sanoi rauhallisesti ja kohotti kättään kuin aikeenaan koskettaa Pöystiä, mutta luopui ajatuksesta hyvin nopeasti.
 
”Miten niin pura? Mitä?” Kyösti haastoi jopa tavallista kärkkäämmin. Helga siirsi katseensa katon rajasta Kyöstiin ja nojasi haastavasti lähemmäs.

”Sä olet ollut kuin puutteessa vikisevä supikoira siitä asti, kun Ritamäki ja Neponen laitettiin partioimaan yhdessä”, Helga sanoi ärtyneenä ja turhautuminen äänestään kuuluen.

”Mä- Mikä?” Kyösti oli jo väittämässä vastaan, mutta hämmentyi vertauskuvasta niin paljon, että jäi sanattomaksi. Hänen mielessään ehti käydä, tiesikö Helga tosiaan, miltä puutteessa vikisevä supikoira kuulosti, ennen kuin Darja jatkoi.

”Käyttäydyt kuin chihuahua, jonka uusrikas omistaja on tunkenut liian halpaan merkkilaukkuun”, Darja sanoi kuitenkin antaen myötätunnon kuulua äänessään. Kyösti kohotti kulmiaan.

”Väitätkö sä, että mä olen pieni?” Kyösti haastoi, mutta ennen kuin kukaan ehti vastata, Routalempi palautti keskustelun raiteilleen omalla seesteisellä tyylillään.

”Darja ja Helga ovat oikeassa. Ehkä joku huonekasvi auttaisi käsittelemään pettymystä. Kenties bonsaipuu”, Routalempi ei päässyt pohtimaan kasvien käyttöä pedagogisena keinona, kun ovi kävi.

Kuin kaksikko olisi tiennyt heistä puhuttavan, saapuivat Neponen ja Ritamäki huoneeseen. Molemmat tervehtivät kahvihuoneessa olijoita reippaalla käden nostolla ja suuntasivat sitten kahvinkeittimelle kävellenkin lähes samassa tahdissa. Neponen nauroi liian kovaan ääneen ja Kyöstin vatsassa tuntui epämiellyttävältä. Hänen mielessään kävi aavistus, että ehkä kollegat olivat oikeassa hänen poikkeuksellisen kärttyisyytensä aiheuttajasta, vaikka mitään hän ei myöntäisi.

”Neponen, hae mulle pitsa”, Kyösti sanoi miehen istuutuessa hänen viereensä Ritamäen vallatessa heti seuraavan paikan. Kyöstin mielestä tilaa olisi ollut kauempanakin, mutta nuorukainen melkein liimautui kiinni työpariinsa.

”Sori Pöysti, me käytiin Kustin kanssa lounaalla ja mun on ihan just pakko kirjoittaa pari pidätysasiakirjaa. Olisittepa nähneet, miten Kusti nappasi kaksi tyyppiä, jotka yritti ottaa juoksukaljat Rantsikan L-marketista”, Neponen vastasi sivuuttaen Kyöstin lähes kokonaan. Hän jopa osoitti Kustia, kuin muut huoneessa olijat eivät olisi tietoisia kenestä puhutaan. Kusti hymyili nöyränä ja nuoren miehen poskille näytti nousevan kevyt punakin.

”Kiitti Tommi, mutta mä en olisi pärjännyt ilman sun maijan käsittelytaitoja. Oli nättiä heittää tyypit vain kyytiin viereen peruutetun maijan valmiiksi avatuista ovista”, Ritamäki vastasi ja kietoi kätensä toverillisesti Neposen hartioiden yli muksauttaen tätä samalla toisella kädellä olkavarteen. Neponen hymyili hämmentyneenä, mutta selvästi tyytyväisenä. Kyöstin mielessä kävi, kuinka lujaa hän voisi puristaa kahvikuppiaan ennen kuin se murskautuisi hänen otteessaan.

”Miksi kukaan ei koskaan ota juoksukaljoja, kun minä olen kaupassa?” Helga vaikersi dramaattisesti, mutta täysin tosissaan. Nainen ei ollut aikoihin päässyt tekemään muuta kuin kirjoittamaan rikesakkoja tai kuskaamaan juopuneita yöksi putkaan selviämään. Asiaa ei auttanut se, että työparimuutoksia tehtäessä hänen parikseen osunut Routalempi tuntui seesteisyytensä lisäksi olevan poliisi, jonka useimmat hälytykset kiersivät kaukaa.

”Annetaanko jatkossa aplodit jokaiselle roskispalon sammuttaneelle palomiehellekin? Säälittävää tuolla tavalla hurmiollisesti hehkuttaa jotain juuri valmistunutta työnsä tekemisestä. Luulee pian olevansa joku sankari”, Kyösti sanoi piittaamattomalla äänellä. Hän jätti taitavasti huomioimatta sen, että Neponen oli käyttäytynyt häntä kohtaan aivan samalla tavalla ja ehkä jopa vielä alistuvammin ennen Kustin tuloa.

”Ainoa asia, joka tässä on säälittävää on sun mustasukkaisuus ja katkeruus! Käyttäytyisit edes virkaikääsi sopivalla tavalla”, Neponen sanoi painavasti ja nojautui lähemmäs Kyöstiä. Jos tilanne ei olisi ollut niin vakava, Kyösti olisi sanonut ääneen mieleensä välähtäneen ajatuksen Repomiehestä ja virkaikään sopivasta käytöksestä. Neposen reaktio ei kuitenkaan jättänyt varaa vitsailulle.

Miehet tuijottivat toisiaan hetken täydessä hiljaisuudessa. Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Vain kahvihuoneen seinällä tikittävä kello raksutti tasaisesti. Routalempi huomasi ainoana, kuinka kahvipannuun putosi vielä pari tippaa suppilosta. Ääni oli lähes olematon, mutta juuri siksi se loikin niin jännän kontrastin kellon vaativille raksahduksille.

”Mä en ole mustasukkainen”, Kyösti sanoi kulmat kurtussa hellittämättä katsettaan Neposesta. Neponen nojautui vielä lähemmäs Kyöstiä ja veti syvään henkeä. Sitten hän nojasi taaksepäin, nosti silmälasejaan ja kohautti olkiaan.

”Ihan miten sä haluat”, Neponen sanoi tuhahtaen ja jopa hymyili päätään pudistaen. Hän nousi rauhallisesti ylös ja otti kahvikupin mukaan poistuessaan taukotilasta.

”Mä en ole mustasukkainen!” Kyösti vielä huusi miehen perään, vaikka epäili, ettei tämä kuullut. Vanhan poliisiaseman seinät olivat paksut ja toisinaan oli onni, ettei niiden läpi kuulunut huuto edes silloin, kun tarvetta olisi. Kusti nousi vähin äänin pöydän äärestä ja lähti Neposen perään. Kyösti vilkaisi ensin miehen kulkua ja kääntyi sitten takaisin pöydän ääreen. Darja, Helga ja Routalempi tuijottivat häntä silmää räpäyttämättä.

”Mä en ole mustasukkainen”, Kyösti ärähti vielä, kuin sanat olisivat voineet aiemmin jäädä joltain kuulematta, ja nousi itsekin pöydästä omaan työhuoneeseensa suunnistaen.
20
Toinen ulottuvuus / Vs: Tuntematon sotilas: Mannerheiminviinassa | k11 | 15/15 6.12.2021
« Uusin viesti kirjoittanut Pura 11.09.2025 21:34:15 »
Kiljukohtaus kokonaisuudessaan on yksi suurimmista suosikeistani, olipa onni löytää tällaisia ihania lisiä siihen! Koin tätä lukiessani suurta hellyyttä ihan kaikkia hahmoja kohtaan, mutta mainitsen muutaman, joille sydämeni nyt sykähti oikein erityisesti.

Ensinnäkin, Määttä. Määttä!!! Määttä on paras ja rakastan häntä. Aivan ihana tuo idea hänestä harrastamassa valokuvausta, ja se, että hänellä on kuvia kaatuneista miehistä joita hän edelleen säilyttää, voi itku kun kierin lattialla. Ja hän vaan toivoo, ettei kuva tärähdä. :'( Mie vaan toivon, että voisin suukottaa häntä otsalle ja halata lujasti.

Toiseksi, Lammio, ihan kaikki hänen humalaisessa pettymyksessään ja surkeassa olotilassaan ja krapulassaan ja tukka pystyssä - siis voi ei mikä märkä pieni koira. On ihan liian mukavaa lukea hänestä olemassa käärmeissään ja surkea :'D

Kolmanneksi, Tassu!! Ja Rokka!! He ovat harvoin se pari, johon kiinnitän eniten huomiota, mutta näissä pätkissä heidän ajatukset toisistaan sekä viittaukset yhteiseen perhe-elämään Tyynen ja Lyytin ja muksujen kanssa olivat vaan kaikin puolin sitä hiton hyvää. Tykkään miten ne tuntee toisensa niin hyvin ja on olleet yhdessä niin pitkään ja välittää toisistaan niin syvästi ja näkee toisissaan nekin puolet joista muut ei tiedä, ja äääääääää. ♡♡♡

Tästä tuli niin hyvä mieli vaikka kaikessa näkyy myös suru ja rankat kokemukset. Kirjoitat niin taitavasti tällaista tasapainoa kamaluuden ja ihanuuden välillä ja tekstejäsi on aina niin suuri onni lukea. ♡

Ainiin ja sitten vielä Hely! Ihastuin häneen ihan täysin. Rahikainen on onnenpoika, ainakin tämän yhden yön ajan. :3
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10