Neljä vuodenaikaa | teinislash | sallittu | ficletsarja | 6/6 VALMIS! | Uusin 5.10.

[Cinnamoncupcake]

Nimi: Neljä vuodenaikaa
Ikäraja: sallittu
Genre: teinislash ja fluff
Paritus: Valtteri/Anton
A/N: Tjaa. Pieni kuusiosainen ficletsarja vuodenajoista Kommentoida saa ja mielellään myös huomautella virheistä.
Osallistuu Originaali10 #2 -haasteeseen.


1. Kesä

Valtteri juoksee veteen, juoksee niin, että vesi roiskuu ympäriinsä. Anton virnistää. Valtteri seisoo sinisessä vedessä, joka yltää polviin saakka ja joka on ilmeestä päätellen kylmää. Valtteri hytisee hetken paikallaan, mutta sukeltaa sitten veden alle. Hetken aikaa Anton pelkää, ettei Valtteri enää nousekaan pintaan, mutta sitten Valtterin naurava pää ilmestyy pinnalle, ja Anton huokaa helpotuksesta.

Valtteri seisoo rantavedessä ja yrittää houkutella Antonia mukaan. Anton pudistelee päätään ja kietoutuu tiukemmin pyyhkeeseen. Alkukesän aurinko luo säteitään Antoniin, eikä vaaleansinisellä taivaalla ole merkkiäkään pilvistä. Hetken aikaa Anton miettii, miksi lupautui tulemaan uimarannalle kesäkuun ensimmäisenä päivänä, mutta sitten hän muistaa, että se oli yksi hänen uuden vuoden lupauksistaan. Mennä uimaan kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Hän huokaa syvään ja tulee pyyhkeen alta pois, ja kun hän lopulta uskaltautuu veteen, Valtteri tarttuu hänen kädestään kiinni ja lomittaa heidän sormensa.

Anton puristaa Valtterin kättä, hytisee ja kiristelee hampaitaan. Vesi on kylmää, se nostattaa kaikki karvat pystyyn. Valtterin toinen käsi liukuu Antonin kyljelle. Anton värähtää. Hetken päästä hän tuntee Valtterin huulet omillaan ja sen jälkeen hän tajuaa Valtterin kaatavan hänet veteen jääden itse seisomaan ja naureskelemaan pinnan yläpuolelle. Anton pärskii ja nousee pintaan. Mulkaisee Valtteria kiukkuisesti, mutta epäonnistuu, kun kohtaa Valtterin nauravat silmät.

Ja hetken päästä Anton kelluu vedessä selällään, tuijottaa taivasta ja hymyilee, koska Valtterin huulet maistuivat mansikalta.

[Cinnamoncupcake]

2. Keskikesä

Anton tuntee itsensä maailman valtiaaksi noustessaan maailmanpyörän mukana yhä korkeammalle ja korkeammalle. Valtteri hänen vieressään hymyilee pienesti ja hapuilee kädellään Antonin kättä. Keskikesän paahtava ilta-aurinko paistaa puiden takaa ja luo raitoja Valtterin kasvoille. Valtteri siristää silmiään ja Anton tuijottaa hajamielisesti alhaalla kulkevia pikkuruisia ihmisiä. Valtterin ote tiukentuu.

Kun Anton ja Valtteri ovat maailmanpyörän huipulla, Valtteri nousee seisomaan ja vetää Antonin mukanaan. Anton vääntää kasvoilleen kysyvän ilmeen, johon Valtteri vastaa pelkällä hymyllä. Valtteri siirtää Antonin eteensä, pujottaa kätensä Antonin kylkien kautta tämän vatsalle ja painaa päänsä Antonin olkapäälle.

Taivas on heleän purppuranpunainen, ja Valtteri katsoo sitä nojaten edelleen Antoniin. Maailmanpyöräkierros loppuu kohta. Valtteri painaa suukon Antonin niskaan ennen kuin istuu alas. Anton vilkaisee Valtteria ja häntä alkaa naurattaa, koska Valtterin ilme on niin hölmö, ettei sitä voi katsoa vakavalla naamalla.

Kierros loppuu ja Anton hyppää vaunusta pois Valtteri perässään. Valtteri tarttuu hänen kädestään kiinni ja kun Anton vilkaisee Valtteria, Valtterin katse on suunnattu suoraan eteenpäin ja huulilla karehtii hymy.

Eikä Anton voi estää omaa hymyään, kun he kävelevät poispäin ja Valtteri painaa päänsä uudestaan Antonin olkapäälle.

[Cinnamoncupcake]

3. Syksy

Valtterin piha on täynnä punaisia ja keltaisia ja oransseja lehtiä. Anton potkii niitä kengillään ja meinaa liukastua. Valtterin isä puhuu sienistä, ja Anton esittää, että ymmärtää, vaikkei oikeasti ymmärrä. Valtteri huokailee syvään ja ärtyneesti ja lopulta kiskoo Antonin takapihalle ja käskee isänsä sisälle tekemään ruokaa, koska Valtterilla ja Antonilla on nälkä ja koska Anton jää yöksi.

Takapihalla Valtteri kiipeää omenapuuhun ja Anton pelkää, että Valtteri tippuu alas ja satuttaa itsensä. Anton huomaa kuitenkin pelänneensä turhaan, sillä ainoat asiat, jotka puusta tippuvat alas ovat omena ja Valtterin sormikkaat.

Ja Anton hymyilee, koska Valtteri istuu omenapuussa, heiluttelee jalkojaan ja nauraa ja koska Valtterin sormikkaat tuoksuvat hyvältä, Valtterilta ja omenalta.

[Cinnamoncupcake]

4. Talvi

Anton pyörittää käsissään lumipalloa, ja kun Valtteri ei katso, heittää sen suoraan päin Valtteria ja nauraa, kun Valtteri yrittää epätoivoisesti saada lunta pois niskastaan. Lopulta Valtteri saa sen pois ja Antonin on pakko nauraa, koska Valtteri näyttää vaan niin huvittavalta, kun irvistys leviää hänen kasvoilleen.

Valtteri ei heitä lumipalloa takaisin, Valtteri vain katsoo Antonia pää kallellaan ja Anton hymyilee. Valtteri harppoo Antonin luo ja tuuppaa tämän lumihankeen. Lumi pöllyää Antonin ympärillä ja hän pyörittää silmiään. Anton on jo nousemassa ylös, mutta sitten Valtteri kaatuu hänen viereensä ja Anton päättää, ettei nousekaan ihan vielä.

Valtterin käsi hapuilee Antonin kättä ja kun se viimein tavoittaa sen, Valtteri puristaa sitä tiukasti. Anton hymyilee hölmösti ja tuijottaa haaleansinistä taivasta. Valtteri kääntyy hänen vieressään, kääntyy niin, että makaa puoliksi Antonin päällä ja tavoittelee Antonin silmien katsetta. Valtterin käsi puristaa edelleen Antonin kättä, ja yhtäkkiä Anton tajuaa Valtterin huulten olevan hänen poskellaan ja loppujen lopuksi Anton ei tiedä, johtuuko värähtely ja poskien punaisuus pakkasesta vai jostain muusta.

[Cinnamoncupcake]

A/N: Apua oon ihan unohtanut tän onneks ei oo paljoo kesken


5. Sydäntalvi

Antonin nenänpää ja posket ovat jäässä. Talvinen tuuli ja lumisade kipristelevät punaisilla poskipäillä. Anton puhaltaa lämmintä ilmaa ulos, yrittää saada nenänsä lämpimämmäksi. Valtteri naureskelee Antonin vieressä ja Antonin sormet menevät automaattisesti nyrkkiin, koska kylmyys puree myös punaisten lapasten läpi.

Anton vihaa sydäntalvea. Silloin on niin hirveän kylmä, eivätkä Valtterin kaltaiset ihmiset tunnu ymmärtävän, että kun ihmisellä on kylmä, jonkun pitää lämmittää sitä. Anton hytisee ja keltaisen pipon tupsu heiluu vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Valtteri tuijottaa sitä hajamielisenä ja alkaa huomaamattaan hymyillä lumihiutaleen laskeutuessa Antonin nenälle. Valtteri liikahtaa ja Anton aivastaa.

Valtterin kuumien huulten painautuessa Antonin huurreposkille, lämpö alkaa viimein virrata solusta toiseen eikä Antonilla enää olekaan niin kylmä, koska Valtteri on siinä, Valtteri on lämmin vaikka on kylmä ja koska Valtterin harmaa lapanen sointuu hyvin Antonin punaiseen.

[KatieB]

Miksen oo ennen löytäny tätä?

Ensinnäkin, tää oli jotain niin supersöpöä ! kappaleet on vähän toistensa toistoa, pienillä lisäyksillä aina vuodenaikaan liittyen. Tykkään tästä silti :3

Voisit yrittää korvata välillä nimen esim. sanalla poika, hän tms. Onhan toi nimien toistaminen tyylikeino jollain tasolla, eikä se liioin tekstissä häirinny tai silleen, mutta anyway ; D

Toi on kiva tapa (en tiiä onko tarkotuksellista vai vahinko) laittaa pojat suutelemaan aina viimesessä kappaleessa :3 Aww, tää on ihana.

Okei, en löytäny virheitä ja muuta en osaa sanoa. Viimesenki luvun luen sitten ku tulee

[Cinnamoncupcake]

A/N: Heh heh, tää on jääny vähän unholaan... Muistin ihan yhtäkkiä ja sen jälkeen aloin kelaamaan et onkohan mulla edes koko tarinaa enää tallessa ku siivosin vähä noit tekstikansioit tos pari kuukautta takaperin Oli se siellä. Tiettekö ku tulee jotenkin tyhjä olo nyt kun saan tän loppuun Onkohan se merkki siitä, että mun pitäis alottaa uus tarina pojista... Saatan ehkä aloittaakin.

KatieB, hihiaw tulin ihan sikahyvälle tuulelle ku luin sun kommentin :3 Kiitoksia siitä ja kiva kun tykkäät! Haha joo, toi tapa laittaa ne suutelemaan on kai tullu ihan vahingossa :--D En olis ite ees tajunnu sitä jollet ois maininnu! Ja anteeks ku jouduit odottaa vikaa lukuu näin kauan, olin oikeesti unohtanu tän ihan kokonaan Tässä nyt kuitenkin se viimeinen, olepas hyvä


6. Kevät

Kun Anton toukokuun ensimmäisenä päivänä astuu neljän jälkeen lukion ovista ulos, kevätaurinko luo lämpimiä säteitään suoraan hänen kasvoilleen ja vähän ohi. Antonin katse kiertää pihaa, kiertää ympyrää, etsii ja hakee, muttei silti löydä sitä yhtä ja tuttua. Antonin mieli lannistuu. Hän tietää olevansa vaativa, mutta oliko se muka Valtterilta liikaa pyydetty, että hän tulisi Antonia vastaan koulun loputtua? Valtteri lupasi tulla. Vannoi, että tulisi. Mutta miksei se olekaan täällä? Valehteliko se? Onko se unohtanut? Vai eikö sitä enää kiinnosta?

Yhtäkkiä Valtteri kuitenkin tulee nurkan takaa neilikoita kädessään, kävelee Antonin luo leveä hymy kasvoillaan, ja Anton unohtaa, että oli lannistunut. Tietenkään Valtteri ei unohtanut. Tai valehdellut. Ei Valtteri tee sellaista.

Anton tuijottaa Valtteria eikä huomaa, kuinka hänen omatkin suupielensä kääntyvät ylöspäin. Hassu juttu, että vielä vuosienkin jälkeen Valtteri onnistuu saamaan Antonin mielen täyteen iloa ja mahaan lenteleviä perhosia. Anton miettii, aiheuttaako hän Valtterille samanlaisen reaktion.

Valtteri kallistaa päätään ja hymähtää. ”Hyvää toukokuun ensimmäistä päivää”, hän kuiskaa, kietoo kätensä Antonin ympärille ja uskaltaa puristaa pojan itseään vasten. Ja Anton hymyilee, koska Valtteri on sittenkin siinä, kukat tuoksuvat keväältä ja koska Valtteri suutelee hänen poskeaan.

[KatieB]

Voi awwituksen multihuipentuma ;____; Ihan superihana luku (jälleen). Ihana lukee virheetöntä tekstiä, ja yes please, lisää näistä pojista! :3 jotain pidempää ehkä?

Jos pitäs päättää näistä paras, niin mulla olis ongelma se olis varmaan Keskikesä. Ihan yltiösulosta. Awws.

Anton oli koko sarjan ajan tollane pikkune huolehtivaine höpsö :3 Valtteri taas vastakohta; rohkea puihinkiipeilijä.

Kiitos tästä päivänpiristäjäsarjasta <3