Kirjoittaja Aihe: Parikymmentä varvasta peiton alla (S, Remus/Sirius)  (Luettu 1797 kertaa)

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 632
Kirjoittaja: Mustekehrääjä
Ikäraja: S
Tyylilaji: Hellyttävä draama
Paritus: Remus/Sirius
Vastuunvapautus: Kumpikaan pikkuisista ei ole meikäläisen, minä vain lainaan ja Rowling omistaa.
A/N: Aivan ensimmäisenä, tooosi hyvää syntymäpäivää Vladdyselle! Toivottavasti sinulla on ollut kiva päivä ja olet huomannut tulleesi vain entistä fiksummaksi. Niin, ja toivon mukaan myös pidät lahjastasikin!
Sitten vielä… tämä osallistuu OTP10:iin päättäen urakkani, jei!
Yhteenveto: ”Miten meni? Söitkö useankin oravan?” Sirius kysyi ja kömpi istumaan sairaalapedin laidalle.


Parikymmentä varvasta peiton alla

”Juo tämä, poikakulta, ja nuku rauhassa. Pidän huolen, ettei täällä meuhkata aamulla, joten uinu niin pitkään kuin vain jaksat”, Matami Pomfreyn hellät sanat tekivät jo ennestään väsyneestä Remuksesta vieläkin unisemman. Hänestä tuntui niin mukavalta painaa takaraivonsa tyynyn pehmeään pielukseen, kun oli saanut pikarinsa tyhjennettyä, vaikka juoma oli ollut kitkerää ja hankalasti nieltävää. Se kutitteli kurkussa, mutta Remus ei antanut moisen pikkuseikan häiritä itseään.

Remus oli juuri huokaisemassa ja sulkemassa unihiekkojen raskauttamia silmäluomiaan, kun hänen viereensä ilmestyi tuttuakin tutumpi käkkäräpää. Sirius oli ruvennut käymään katsomassa Remusta aina aamuöisin tämän palattua koululle. Ja vaikka Remus kamppailikin omantunnontuskiensa kanssa, hän ei voinut olla ilahtumatta ystävänsä huomaavaisuudesta. Muulloin Siriusta oli suorastaan mahdotonta saada ylös sängystä inhimilliseen aikaan, varsinkaan sunnuntaiaamuna. Joskus ihmeeseen tarvittiin jopa taiottu sangollinen aamukasteen kylmää vettä.

”Miten meni? Söitkö useankin oravan?” Sirius kysyi ja kömpi istumaan sairaalapedin laidalle.

”Tiedät kyllä, ettei minua päästetä Rääkyvästä röttelöstä minnekään. Sen sijaan raavin jälleen itseni täysin rikki, katso nyt kylkeänikin”, Remus sanoi ja vilautti peittonsa alla olevaa kylkeään, joka oli peitelty paksulti siteellä. Hän ei välittänyt valittamisesta, sillä se oli jollain tavalla nolostuttavaa, mutta asian jakaminen toisen kanssa tuntui mukavalta, ja Sirius nyt sattui olemaan siinä kuuntelemassa.

”Voi sinua parkaa”, Sirius sanoi taputtaen Remusta päälaelle. ”Mutta onneksi sinulla on ikioma lääkäri, joka kyllä hoitaa oikein terveeksi.”

”Sinun pitäisi nukkua eikä hiippailla keskellä yötä käytävillä. Saat kuitenkin huomenna luvan toimittaa läksyt minulle”, Remus haukotteli.

”Nah, ei pieni valvominen minua haittaa. Sinun sen sijaan kannattaa nukkua, olet aivan valkea. Vähän kuin aave - sano hu-huu!”

Remus ei voinut olla nauramatta pikkaisen, Sirius sai hänet aina nauramaan höpsöillä sanoillansa ja vinolla hymyllänsä. Siriuksen silmät pilkahtelivat, ja tämä hätisti kädenliikkeellä toista kauemmaksi. Mikäli tilanne olisi ollut toinen, hän olisi luultavasti tönäissyt Remusta kylkeen, mutta niin ajattelematon hänkään ei ollut, että olisi nyt tehnyt niin. Se vain sattuisi, eikä Sirius tahtonut satuttaa ystäväänsä.

”Sinun täytyy ruveta käyttämään sukkia! Varpaasihan ovat aivan jäässä”, Remus sanoi, kun toisen varpaat tunkivat hänen omiensa lomaan. Ne kutittivat höpsösti ja saivat Remuksen masunpohjankin kutisemaan.

”Käytän tennareita, ja tiedät varsin hyvin, etten osaa nukkua sukat jalassa. Potkin ne aina pois ja sitten niitä saakin etsiä sängyn alta tai peiton välistä”, Sirius huokaisi jälkimmäisen virkkeen lopun uhatessa vaimeta haukotukseen.

Koska Remus ei keksinyt mitään hyvää vastausta, hän tyytyi vain huokaisemaan ja painautumaan Siriusta vasten. Toinen yritti kietoa käsiään Remuksen ympärille, mutta tämän huulilta kantautuva pieni valitusynähdys kertoi, ettei kyseinen liike ollut kovinkaan suotava. Niinpä Sirius tyytyi puristamaan ystävänsä sormia kädessään. Ne tuntuivat niin ohuilta ja heikoilta, ettei hän olisi koskaan uskonut niiden kykenevän raatelemaan tai satuttamaan.

”Haluatko nukkua?” Sirius kysyi parin minuutin jälkeen mutta huomasi samassa sen olleen turhaa. Remus oli jo painanut silmänsä kiinni ja vaipunut uneen tuhisten nyt levollisen näköisenä Siriuksen olkapäähän.

Sirius päätti, että hänkin voisi nukkua muutaman tunnin ennen kuin Matami Pomfrey saapuisi katsomaan potilastaan ja valmistautumaan uuteen päivään. Silloin hänen olisi parasta olla jo hiipinyt omaan tupaansa kylmään suihkuun, vaikka nukahtaisikin siitä huolimatta taikahistorian tunnilla. Toivottavasti James oli teroittanut sulkakynänsä Siriusta varten.

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 439
  • Loveatar
Vs: Parikymmentä varvasta peiton alla (S, Remus/Sirius)
« Vastaus #1 : 28.09.2013 13:05:41 »
Mäwwäwwääwww♥♥♥ Miten mikään voi olla näin söpöä!!! No jaa, ensinnäkin, kiitokset onnitteluista ja lahjasta! (ja viisauden näkee varmaan maanantain tentissä, pfiu). Mutta offaus sikseen ja asiaan. (sikälimikäli tälläin ihan ihmeen sekoiluonnellisuushypetyksessä voi päästä milloinkaan asiaan)

Tämä oli todella söpöä ja hajosin aivan täydellisesti Yhteenvetonakin toimineelle kohdalle. Orava!!!! Awwww♥ Vähän hämmentelin sitä, että miksi tämä on Notkossa, kun tää on näin söpö :P Mut joo, ei ehkä fluffya, vaikka söpöä silti. Tai sitten kaikki on musa tänään söpöä :P

Lainaus
Toivottavasti James oli teroittanut sulkakynänsä Siriusta varten.
Ääää! Ehkä paras lopetuslause, jonka oon ikinä lukenut! :D Hajosin tälle niin totaalisesti, koska of course Jamesin pitää terottaa sulkakynänsä voidakseen tökkiä Siriusta sillä pitääkseen herran hereillä.

Awww, ja oliko toi "ikioma lääkäri"-kohta edes söpöä. Kyllä mullekin kelpaisi tollanen lääkäri hoitaan tän jäljellä olevan käheyden pois. (ja pakko sanoa, että hajosin paitsi erinäisille kohdille tässä tekstissä myös tuolle otsikolle! Mahtaa :D
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Herkkuoone

  • Vieras
Vs: Parikymmentä varvasta peiton alla (S, Remus/Sirius)
« Vastaus #2 : 02.10.2013 22:28:52 »
Yhdyn kyllä Vladdyn seuraan awwittelemaan tämän söpöyttä! Oikeasti apua, kaikki tuntuu olevan niin täydellistä ja tarkkaan hiottua, että mitä tässä nyt voi enää yrittää sanoa – tykkäsin. Tykkäsin ihan hurjasti. Viimeisimmästä Sirius/Remuksesta olikin jo vierähtänyt tovi, enkä kyllä tiedä mitään parempaa kuin S/R-söpöily näin iltapalana, hih. :> Minusta tekstin idea on ihana, täysikuun jälkeisistä hetkistä harvemmin kun kirjoitellaan ja pojat ihanasti juuri sellaisia kuin heidät olen aina mieltänyt.

Dialogi! Se on tässä jotain aivan mahtavaa. Dialogi on toimivaa ja hahmojen välisestä sanailusta välittyvät hyvin poikien luonteet: Sirius on tuollainen piristävä hassuttelija ja Remuksesta huokuu huolehtiminen. Hihitin varmaan jokaiselle Siriuksen kommentille ja awwittelin kippuralla Remuksen huolelle Siriuksen jääkylmistä varpaista ja sukkienkäyttökehotukselle – niin remusmaista.

”Miten meni? Söitkö useankin oravan?” Sirius kysyi ja kömpi istumaan sairaalapedin laidalle.
Tätä yhteenvetoonkin nostamaasi kohtaa katselin hämmentyneenä ennen tekstin lukemista, sillä ei kyllä ihan ensimmäisenä tullut täysikuu mieleen, vaan mietin, mitä ihmettä Remukselle on tapahtunut, kun Sirius kysyy pokkana oravien syömisestä. : D Minusta tämä nosto oli hyvä veto, sillä lopulta se houkutteli lukemaan (en kestänyt ajatusta oravansyöjä!Remuksesta, vaan halusin tietää onko asialle jokin looginen selitys) ja ottamaan selvää asiasta.

”Nah, ei pieni valvominen minua haittaa. Sinun sen sijaan kannattaa nukkua, olet aivan valkea. Vähän kuin aave - sano hu-huu!”
Söpöä! Ja hymyilyttävää! Ymmärrän kyllä, miksei Remus voinut olla nauramatta pikkuisen tälle, koska onhan tuo nyt siriusmaisen söpöä! ”Sano hu-huu!” khih! :3 Kolmas suosikkini on tuo lopetuslause, jonka Vladdy lainasi; itse mietin hetken wtf-ilmeen kera, että miksi Jamesin pitäisi teroittaa kynänsä Siriusta varten, mutta sitten tajusin, että tökkiäkseen tietysti! Mitä muutakaan James tekisi taikahistorian tunnilla kuin vahtisi, että Sirius pysyy hereillä. x)

Kiitokset. ♥ : )
~ Herkku.

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 632
Vs: Parikymmentä varvasta peiton alla (S, Remus/Sirius)
« Vastaus #3 : 03.10.2013 13:47:27 »
Vlad: Mäwwäwwääwww vaan itsellesi! :D Enivei, joo… itse harmittelin hieman, että täytyi laitta tämä Notkoon, kun tää kuitenkin on niin söpö, mutta kun ei ole fluffya niin ei sitten hitto vie! Ei väkisin… No mutta, olen hyvin iloinen siitä, että tämä onnistui sinua miellyttämään ja silleen. Kiitos ja kumarrus ihanasta kommentistasi!

Herkkuoone: Kylläpäs tätä nyt awwitellaan haha! Tuo orava-kohta oli tosiaan siitä hyvä, että se oli helppo nostaa yhteenvedoksi, sillä onhan se aika absurdi. Mutta joo, olen hyvin iloinen, että pidit tästä, joten kiitokset sinullekin kommentistasi! 

Greece

  • Vieras
Vs: Parikymmentä varvasta peiton alla (S, Remus/Sirius)
« Vastaus #4 : 12.05.2014 20:31:45 »
Niinpä Sirius tyytyi puristamaan ystävänsä sormia kädessään. Ne tuntuivat niin ohuilta ja heikoilta, ettei hän olisi koskaan uskonut niiden kykenevän raatelemaan tai satuttamaan.

Tämä! Siis kuolin! <3
Niin suuret fanikohtaukset sain, ettei ollut tukehtuminen kaukana! Tahdon lisää näin söpöä tekstiä! <3

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 632
Vs: Parikymmentä varvasta peiton alla (S, Remus/Sirius)
« Vastaus #5 : 12.05.2014 20:40:15 »
Greece: Voi kiitos! Kommenttisi piristi hurjasti! (: